Suomalaisessa kansanperinteessä kuolleilla, kummittelevilla lapsilla on monta nimeä kuten "liekkiö", "äpärä", "heitto" ja "ihtiriekko". Näitä lapsivainajia kuvattiin usein linnun tai liekin hahmoisiksi ja uskottiin, että tässä hahmossa se seuraisi epäonnista matkamiestä metsätiellä. Metsän pelottavat ja salaperäiset äänet miellettiin näiden "liekkiöiden" aikaansaamiksi ja että halutessaan ne kykenivät matkimaan myös ihmisten puhetta ja ääntelyitä aina itkusta ja naurusta kirkumiseen ja rääkymiseen.
Lapsivainajat olivat tuohon aikaan usein ei-toivottuja lapsia, jonka äidit olivat surmanneet ja kätkeneet. Pieni vainaja ei kuitenkaan saanut rauhaa siunaamattomassa maassa. Kansantarinoissa surmatun lapsen sielu pyytääkin syksyisin surullisen valittavalla äänellä vaatteita talven kylmää vastaan. Kummittelun tarkoituksena lieneekin ollut pyrkimys herättää ohikulkijoiden huomio ja haudan lepoon pääsy. Tarinoissa se usein myös paljastaa äitinsä ja saattaa tämän maallisen rangaistuksen alaiseksi eli kostaa kuolemansa. Täten kostava lapsivainaja tai tarinat sellaisista ovat aikoinaan toimineet myös eräänlaisena yhteisön moraalinvartijana. Haureutta ei kannata harjoittaa, koska pahimmillaan sen tulokset tulevat vainoamaan jopa haudan takaa.
Lintuhahmoisuuden lisäksi mielenkiintoista on myös se, että monilla lapsikummitusten nimillä on viitattu arkikielessä häilyviin ja pahankurisiin ihmisiin. Liekkiö-nimitys viittaa mahdollisesti myös soilla näkyviin virvatuliin, jotka loistavat muutaman hetken sinertävinä. Myös Saksassa on uskottu, että nämä valoilmiöt ovat surmattujen lasten sieluja. Öisin ne näyttäytyvät metsässä vaeltelevalle liehuvina valokimppuina vain kuljettaakseen tämän harhaan, usein suohon tai veteen kuolemaan.
Ihminen onkin jo ammoisista ajoista lähtien uskonut, että kuollut muuttuu pahantahtoiseksi hengeksi, oli kyse sitten jostain niinkin viattomasta kuin pienestä lapsesta. Kuolleita on pidetty katkerina olentoina, jotka tuntevat syvää kaunaa eläviä kohtaan ja koettavat riistää heidän henkensä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Monien hautajaisrituaalien tarkoitus onkin ollut estää vainajien kummittelu. Kenen tahansa sielu ilman kunnon hautaamista ja siunausta on kurjassa ja katkerassa tilassa.
Lapsivainajat olivat tuohon aikaan usein ei-toivottuja lapsia, jonka äidit olivat surmanneet ja kätkeneet. Pieni vainaja ei kuitenkaan saanut rauhaa siunaamattomassa maassa. Kansantarinoissa surmatun lapsen sielu pyytääkin syksyisin surullisen valittavalla äänellä vaatteita talven kylmää vastaan. Kummittelun tarkoituksena lieneekin ollut pyrkimys herättää ohikulkijoiden huomio ja haudan lepoon pääsy. Tarinoissa se usein myös paljastaa äitinsä ja saattaa tämän maallisen rangaistuksen alaiseksi eli kostaa kuolemansa. Täten kostava lapsivainaja tai tarinat sellaisista ovat aikoinaan toimineet myös eräänlaisena yhteisön moraalinvartijana. Haureutta ei kannata harjoittaa, koska pahimmillaan sen tulokset tulevat vainoamaan jopa haudan takaa.
Lintuhahmoisuuden lisäksi mielenkiintoista on myös se, että monilla lapsikummitusten nimillä on viitattu arkikielessä häilyviin ja pahankurisiin ihmisiin. Liekkiö-nimitys viittaa mahdollisesti myös soilla näkyviin virvatuliin, jotka loistavat muutaman hetken sinertävinä. Myös Saksassa on uskottu, että nämä valoilmiöt ovat surmattujen lasten sieluja. Öisin ne näyttäytyvät metsässä vaeltelevalle liehuvina valokimppuina vain kuljettaakseen tämän harhaan, usein suohon tai veteen kuolemaan.
Ihminen onkin jo ammoisista ajoista lähtien uskonut, että kuollut muuttuu pahantahtoiseksi hengeksi, oli kyse sitten jostain niinkin viattomasta kuin pienestä lapsesta. Kuolleita on pidetty katkerina olentoina, jotka tuntevat syvää kaunaa eläviä kohtaan ja koettavat riistää heidän henkensä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Monien hautajaisrituaalien tarkoitus onkin ollut estää vainajien kummittelu. Kenen tahansa sielu ilman kunnon hautaamista ja siunausta on kurjassa ja katkerassa tilassa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Liekkiö on kasvien haltia.
Wikipedia tarkentaa asiaa seuraavasti:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Liekkiö
Mielenkiintoisia ovat (olleet) ihmisten uskomukset, niin Suomessa kuin muualla. *hymy*
Aiheeseen liittyen samalta palstalta löytyi myös tällainen keskusteluketju, jonka linkitän tähän mukaan. Ilmeisesti aihe on sen verran mielenkiintoinen, että se on virittänyt keskustelua ennenkin. *hymy*
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000260&posting=22000000005966807
Eivät kaikki Liekkiöt ole ilkeitä, olen nähnyt kuinka ne tanssivat suolla yön pimeydessä ja takuulla huomasivat minutkin, eivätkä käyneet kimppuuni tai yrittäneet johtaa harhaan suolle tms. Kauniita ovat katsella kuolevaisellekin keijut.