Vaihdevuosien olemassaolon kieltäminen

Huvittaa jollakin tasolla kuinka pitkälle ihmiset (sekä naiset, että miehet) ovat valmiita menemään, jotta eivät joutuisi myöntämään, että heillä on vaihdevuodet ja niistä johtuvia oireita.

Tuttavaapiirissäni yksi nainen haki itselleen ad-hd-diagnoosin, vaikka oireet olivat kuin suoraan lueteltu Terveyskirjaston sivulta vaihdevuosioireisiin sopivaksi. Hormonikorvaushoito olisi auttanut. Ikää jo silloin oli 52.

Yksi hikoilee kuin vesiputous ja väittää vaan mekkokankaan olevan hiostava. Kumma, että sama mekko ei hiostanut yhtään viisi vuotta sitten.

Miespuolinen tuttu taas käy psykiatrilla kun on paniikkikohtauksen kaltaisia oireita ja lievittää niitä viinalla. Ei ole auttanut. Päinvastoin. Hermostuneisuutta, levottomuutta, väsymystä ja aikaansaamattomuutta. Eli ihan samoja oireita kuin naisilla vaihdevuosissa.

Teini-iässähän näitä samoja oireita on kun hormonitoiminta käynnistyy: ollaan ahdistuneita ja masentuneita, mutta ei tiedetä miksi. Kaikki vaan ottaa kupoliin.

Itse en halunnut aloittaa hormonikorvaushoitoa, koska suvussamme on paljon syöpää sairastaneita. Koitin läpi kaikki mahdolliset luontaismenetelmät, mutta kahden vuoden jälkeen taivuin, koska mikään ei auttanut tai edes hiukan helpottanut.

Sopivaa hormonikorvaushoitokaan ei löytynyt heti vaan meni yli vuosi, kunnes löytyi sopiva yhdistelmä. Se on todella pitkä aika. Eli kolme vuotta kitumista js yrittää jaksaa.

Siksi suosittelenkin heti, kun ne oireet tulevat, että kannattaa mennä gynelle. Gynekologeissakin on valitettavasti todella suuria eroja. Liian moni vaikuttavaa aivan tietämättömiltä asioista, mutta onneksi on niitäkin, jotka tietävät.