Vaihdevuosien olemassaolon kieltäminen

Huvittaa jollakin tasolla kuinka pitkälle ihmiset (sekä naiset, että miehet) ovat valmiita menemään, jotta eivät joutuisi myöntämään, että heillä on vaihdevuodet ja niistä johtuvia oireita.

Tuttavaapiirissäni yksi nainen haki itselleen ad-hd-diagnoosin, vaikka oireet olivat kuin suoraan lueteltu Terveyskirjaston sivulta vaihdevuosioireisiin sopivaksi. Hormonikorvaushoito olisi auttanut. Ikää jo silloin oli 52.

Yksi hikoilee kuin vesiputous ja väittää vaan mekkokankaan olevan hiostava. Kumma, että sama mekko ei hiostanut yhtään viisi vuotta sitten.

Miespuolinen tuttu taas käy psykiatrilla kun on paniikkikohtauksen kaltaisia oireita ja lievittää niitä viinalla. Ei ole auttanut. Päinvastoin. Hermostuneisuutta, levottomuutta, väsymystä ja aikaansaamattomuutta. Eli ihan samoja oireita kuin naisilla vaihdevuosissa.

Teini-iässähän näitä samoja oireita on kun hormonitoiminta käynnistyy: ollaan ahdistuneita ja masentuneita, mutta ei tiedetä miksi. Kaikki vaan ottaa kupoliin.

Itse en halunnut aloittaa hormonikorvaushoitoa, koska suvussamme on paljon syöpää sairastaneita. Koitin läpi kaikki mahdolliset luontaismenetelmät, mutta kahden vuoden jälkeen taivuin, koska mikään ei auttanut tai edes hiukan helpottanut.

Sopivaa hormonikorvaushoitokaan ei löytynyt heti vaan meni yli vuosi, kunnes löytyi sopiva yhdistelmä. Se on todella pitkä aika. Eli kolme vuotta kitumista js yrittää jaksaa.

Siksi suosittelenkin heti, kun ne oireet tulevat, että kannattaa mennä gynelle. Gynekologeissakin on valitettavasti todella suuria eroja. Liian moni vaikuttavaa aivan tietämättömiltä asioista, mutta onneksi on niitäkin, jotka tietävät.
9888
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Ehkä vaihdevuodet on joillekin hävettävä asia. Ei siihen sen kummempaa tarvitse, että niitä voi olla vaikea hyväksyä, tai puhua.
Ja häpeän tunteessa ei ole mitään huvittavaa, ei millään tasolla.

Äänestä
  • Jos häpeää vaihdevuosia, niin kyllä huvittaa.

    Äänestä

  • Anonyymi00002 kirjoitti:

    Jos häpeää vaihdevuosia, niin kyllä huvittaa.

    No se on sun häpees

    Äänestä

  • Anonyymi00003 kirjoitti:

    No se on sun häpees

    Ei hävetä yhtään.

    Äänestä

Miksi kukaan niitä kieltäisi? Olen itse odottanut niitä jo muutaman vuoden, ikäkin jo yli 50v., mutta ei vieläkään näy edes verikokeissa ja kuukautisvuoto tulee edelleen, eli raskaaksikin päätyisin vieläkin. Esimenopaussioireitakaan ei ole, mutta koska sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa, olen ajatellut, ettei mitään hikoilujakaan tule, kun helpommin vain palelen.

1Äänestä

Vaikea on kieltää kun ei vaihdevuodet ole vielä alkaneet. Kohta viiskymppinen ja kuukautiset tulee edelleen.

1Äänestä

Kaikki yli 50 v naiset pitää päästää eläkkeelle

Äänestä

tosi helpottavaa kun pääsi niistä rättisulkeisista eroon. hormooneja en suosittele kenellekään missään iässä.

Äänestä
  • Minä olen kanssa helpottunut, enkä myöskään ole alkanut käyttämään hormoneja, enkä edes ala.
    Paikallishoitoa tosin on käytössä herkille limakalvoille.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Huvittaa jollakin tasolla kuinka pitkälle ihmiset (sekä naiset, että miehet) ovat valmiita menemään, jotta eivät joutuisi myöntämään, että heillä on vaihdevuodet ja niistä johtuvia oireita.

Tuttavaapiirissäni yksi nainen haki itselleen ad-hd-diagnoosin, vaikka oireet olivat kuin suoraan lueteltu Terveyskirjaston sivulta vaihdevuosioireisiin sopivaksi. Hormonikorvaushoito olisi auttanut. Ikää jo silloin oli 52.

Yksi hikoilee kuin vesiputous ja väittää vaan mekkokankaan olevan hiostava. Kumma, että sama mekko ei hiostanut yhtään viisi vuotta sitten.

Miespuolinen tuttu taas käy psykiatrilla kun on paniikkikohtauksen kaltaisia oireita ja lievittää niitä viinalla. Ei ole auttanut. Päinvastoin. Hermostuneisuutta, levottomuutta, väsymystä ja aikaansaamattomuutta. Eli ihan samoja oireita kuin naisilla vaihdevuosissa.

Teini-iässähän näitä samoja oireita on kun hormonitoiminta käynnistyy: ollaan ahdistuneita ja masentuneita, mutta ei tiedetä miksi. Kaikki vaan ottaa kupoliin.

Itse en halunnut aloittaa hormonikorvaushoitoa, koska suvussamme on paljon syöpää sairastaneita. Koitin läpi kaikki mahdolliset luontaismenetelmät, mutta kahden vuoden jälkeen taivuin, koska mikään ei auttanut tai edes hiukan helpottanut.

Sopivaa hormonikorvaushoitokaan ei löytynyt heti vaan meni yli vuosi, kunnes löytyi sopiva yhdistelmä. Se on todella pitkä aika. Eli kolme vuotta kitumista js yrittää jaksaa.

Siksi suosittelenkin heti, kun ne oireet tulevat, että kannattaa mennä gynelle. Gynekologeissakin on valitettavasti todella suuria eroja. Liian moni vaikuttavaa aivan tietämättömiltä asioista, mutta onneksi on niitäkin, jotka tietävät.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu