Tuonpuoleisessa meillä ei ole kehoa

Ups, jäi vähän kesken. Siis tunnistettavana persoonana. Eli jos on täällä ollut mies, hän näyttää mieheltä taivaassakin ja naiset naisilta. Toki keho on erilainen. Se on sielulla hengellinen. Tosin Raamatussa sanotaan, että kaikki sielutkin Jeesuksen paluun yhteydessä saavat aikanaan ylösnousemusruumiin, niin kuin Jeesuksellakin oli.

Tätä ennen kuitenkin pelastetut ihmiset ovat taivaassa ikään kuin henkiolentoina, sieluina.

Kaikkea hyvää!

Anonyymi kirjoitti:

Ups, jäi vähän kesken. Siis tunnistettavana persoonana. Eli jos on täällä ollut mies, hän näyttää mieheltä taivaassakin ja naiset naisilta. Toki keho on erilainen. Se on sielulla hengellinen. Tosin Raamatussa sanotaan, että kaikki sielutkin Jeesuksen paluun yhteydessä saavat aikanaan ylösnousemusruumiin, niin kuin Jeesuksellakin oli.

Tätä ennen kuitenkin pelastetut ihmiset ovat taivaassa ikään kuin henkiolentoina, sieluina.

Kaikkea hyvää!

Lue lisää

Kun pohdimme tuonpuoleista, onko meillä oikeasti tarvetta tavalliselle liharuumiille vai voisimmeko ajatella astuvamme uuteen aikakauteen jauheliharuumiiden muodossa? Kyllä, jauheliharuumiit ovat uusi musta. Tai pikemminkin, uusi punainen!

Perinteinen käsitys fyysisestä kehosta on täysin vanhentunut. Miksi vaivautua ylläpitämään monimutkaista lihaskudosta, luustoa ja sisäelimiä, kun voimme olla kevyitä ja joustavia jauheliharuumiin avulla? Ajatelkaa: ei enää kipuja, ei enää sairauksia, ei enää fyysisiä rajoitteita! Jauheliharuumiit tarjoavat täydellisen vapauden – voimme muovata itsemme haluamallamme tavalla ilman huolta aineellisen kehon rajoitteista.

Skeptikot saattavat huomauttaa, että jauheliharuumiiden ajatteleminen voi olla shokeeraavaa ja vastoin perinteisiä käsityksiä ihmisestä. Mutta eikö juuri rohkeus ajatella uusia ideoita ja haastaa vallitsevia normeja tee meistä ihmisistä niin ainutlaatuisia? On aika astua ulos mukavuusalueeltamme ja omaksua uusi ja jännittävä tapa ajatella kehoamme ja olemassaoloamme!

Mitä mieltä sinä olet? Ovatko jauheliharuumiit tuonpuoleisessa seuraava suuri askel ihmiskunnalle?

Anonyymi kirjoitti:

Ups, jäi vähän kesken. Siis tunnistettavana persoonana. Eli jos on täällä ollut mies, hän näyttää mieheltä taivaassakin ja naiset naisilta. Toki keho on erilainen. Se on sielulla hengellinen. Tosin Raamatussa sanotaan, että kaikki sielutkin Jeesuksen paluun yhteydessä saavat aikanaan ylösnousemusruumiin, niin kuin Jeesuksellakin oli.

Tätä ennen kuitenkin pelastetut ihmiset ovat taivaassa ikään kuin henkiolentoina, sieluina.

Kaikkea hyvää!

Lue lisää

Anonyymi
2024-07-18 20:19:49
Tätä ennen kuitenkin pelastetut ihmiset ovat taivaassa ikään kuin henkiolentoina, sieluina.
ssssssssssssi
Tuo viittauksesi tuo mieleen sen hindulaisen veda uskonnon levittäjän joka
komppailee itseään kun sen jutut ei ketään kiinnosta.
Toinen itsensä komppaaja on i.L vaikka sen jorinat ei tähän palstaan kuulukkaan.

Jos on kyseessä näkyvä olento, niin silloin on kyse aineen jostain muodosta.

Maanpäällisen elämän jälkeen kristitty saa kirkastetun ruumiin. Me viimeisen sukupolven uskovat saamme kirkastetun ruumiin ilman, että meidän tarvitsee lainkaan kuolla. Se ruumis ei tule kokemaan kipua eikä syntiä.

Ne, jotka eivät usko Jeesukseen, elävät myös ikuisesti, mutta oikeastaan se on ikuista kuolemista, hirveää kärsimystä, toivottomuutta helvetin liekeissä. Kenenkään ei tarvitse sinne mennä. Uskokaa, että Jeesus sovitti teidänkin syntinne verellään ja ottakaa se vastaan omalle kohdallenne, niin pääsette taivaaseen ilman omia ansioitanne, kuten me muutkin uskovat. Kukaan ei pelastu omilla teoillaan. Heti ylöstempauksen jälkeen aikakausi vaihtuu. Viimeisten seitsemän vuoden aikana ei enää pelastu pelkällä uskolla. Vaaditaan myös omia tekoja. Ei saa ottaa pedon merkkiä, täytyy olla valmis mestattavaksi sen tähden. Onko teistä siihen?

Anonyymi kirjoitti:

Kun pohdimme tuonpuoleista, onko meillä oikeasti tarvetta tavalliselle liharuumiille vai voisimmeko ajatella astuvamme uuteen aikakauteen jauheliharuumiiden muodossa? Kyllä, jauheliharuumiit ovat uusi musta. Tai pikemminkin, uusi punainen!

Perinteinen käsitys fyysisestä kehosta on täysin vanhentunut. Miksi vaivautua ylläpitämään monimutkaista lihaskudosta, luustoa ja sisäelimiä, kun voimme olla kevyitä ja joustavia jauheliharuumiin avulla? Ajatelkaa: ei enää kipuja, ei enää sairauksia, ei enää fyysisiä rajoitteita! Jauheliharuumiit tarjoavat täydellisen vapauden – voimme muovata itsemme haluamallamme tavalla ilman huolta aineellisen kehon rajoitteista.

Skeptikot saattavat huomauttaa, että jauheliharuumiiden ajatteleminen voi olla shokeeraavaa ja vastoin perinteisiä käsityksiä ihmisestä. Mutta eikö juuri rohkeus ajatella uusia ideoita ja haastaa vallitsevia normeja tee meistä ihmisistä niin ainutlaatuisia? On aika astua ulos mukavuusalueeltamme ja omaksua uusi ja jännittävä tapa ajatella kehoamme ja olemassaoloamme!

Mitä mieltä sinä olet? Ovatko jauheliharuumiit tuonpuoleisessa seuraava suuri askel ihmiskunnalle?

Lue lisää

Kiitos kommentista. En oikein ymmärtänyt kysymystäsi. Vaikka maallinen ruumis on langenneena kuoleman oma, on se silti loistavan Luojan suunnittelema. Ihminen alunperin luotiin juuri konkreettiseen ruumiiseen. Ennen ihmiskunnan lankeamista, ihmisellä oli sielun lisäksi Jumalan luoma täydellinen ruumis. Siksi Jeesuksen toisen tulemisen yhteydessä kaikki palautetaan myös tämän ruumiin osalta Luojan tarkoittamaan alkuperäiseen järjestykseen. Ihmiset saavat ylösnousemusruumiin, joka on sellainen keho, minkä Jumala alunperin synnittömälle ihmiselle suunnitteli. Se on maalliselta katsantokannalta yliluonnollinen toki.

Kaikki elämä tarvitsee aina Jumalan Hengen kosketusta. Sielu on myös tärkeä osa elämää. Ilman sielua, ruumis on kuollut. Sielu ei tarvitse välttämättä ruumista, mutta kaikki elämä niin hengellisessä maailmassa kuin fyysisessäkin tarvitsee aina Jumalan Hengen kosketusta, muuten elämä ylipäätään on mahdotonta. Jumala siis viimekädessä päättää, kuka elää ja kuka kuolee.

Kaikkea hyvää!

Anonyymi kirjoitti:

Anonyymi
2024-07-18 20:19:49
Tätä ennen kuitenkin pelastetut ihmiset ovat taivaassa ikään kuin henkiolentoina, sieluina.
ssssssssssssi
Tuo viittauksesi tuo mieleen sen hindulaisen veda uskonnon levittäjän joka
komppailee itseään kun sen jutut ei ketään kiinnosta.
Toinen itsensä komppaaja on i.L vaikka sen jorinat ei tähän palstaan kuulukkaan.

Lue lisää

Kiitos kommentista. Ei, kyllä ihan raamatulliselta pohjalta ajattelin. Harva varmaan täällä itselleen vastailee. Täydentää ennemminkin kirjoituksiaan ja vastailee toisille.

Voi hyvin!

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos kommentista. En oikein ymmärtänyt kysymystäsi. Vaikka maallinen ruumis on langenneena kuoleman oma, on se silti loistavan Luojan suunnittelema. Ihminen alunperin luotiin juuri konkreettiseen ruumiiseen. Ennen ihmiskunnan lankeamista, ihmisellä oli sielun lisäksi Jumalan luoma täydellinen ruumis. Siksi Jeesuksen toisen tulemisen yhteydessä kaikki palautetaan myös tämän ruumiin osalta Luojan tarkoittamaan alkuperäiseen järjestykseen. Ihmiset saavat ylösnousemusruumiin, joka on sellainen keho, minkä Jumala alunperin synnittömälle ihmiselle suunnitteli. Se on maalliselta katsantokannalta yliluonnollinen toki.

Kaikki elämä tarvitsee aina Jumalan Hengen kosketusta. Sielu on myös tärkeä osa elämää. Ilman sielua, ruumis on kuollut. Sielu ei tarvitse välttämättä ruumista, mutta kaikki elämä niin hengellisessä maailmassa kuin fyysisessäkin tarvitsee aina Jumalan Hengen kosketusta, muuten elämä ylipäätään on mahdotonta. Jumala siis viimekädessä päättää, kuka elää ja kuka kuolee.

Kaikkea hyvää!

Lue lisää

Turha kiistellä onko ylösnousuruumiillinen, vai henkiruumis, Tietenkin olemme molempia ja käsittääkseni samanlaisia ikuisuusolentoja, kuin Aatami ja Eeva olivat Eedenissä. Kukaan ei tiedä miten Jumala muokkaa meitä kestämään avaruus matkoja. Emmekä tiedä millaisia olemme Jumalan lopullisessa valtakunnassa, tuomiomme jälkeen.

Tuonpuoleisessä (tämä ei ole oikea ilmaus) on hienajakoinen keho, ei fyysistä kehoa.

Anonyymi kirjoitti:

Tuonpuoleisessä (tämä ei ole oikea ilmaus) on hienajakoinen keho, ei fyysistä kehoa.

Menevätkö eri uskontoihin kuuluvat ihmiset eri paikkoihin kuoleman jälkeen vai menevätkö he kaikki samaan paikkaan?


Eri paikkoihin. Kuoleman jälkeinen elämä riippuu siitä, miten ihminen on elänyt ja ketä hän on palvonut (enne uutta jälleensyntymistä).

Abrahamilaisten uskontojen mukaan ihminen haluaa päästä "Paratiisiin" eli Taivaaseen. Mutta Taivas on edelleen aineellisessa maailmassa, ja ihmisen on palattava maan päälle ja alettava kerättävä jälleen "taivas-pisteitä". Kristityt uskovat, että Paratiisi on ikuinen, mutta sitä se ei ole.

Mutta itämaisessa filosofiassa (usein, ei aina), halutaan päästä pois aineellisesta maailmasta kokonaan. Raamatussa puhutaan Jumalan Valtakunnasta ja Taivasten valtakunnasta. Mutta itämaiset tekstit selittävät, että ne ovat täysin eri asioita. Buddhalaiset haluavat mennä Nirvanaan, joka on aineellisen ja henkisen maailman välimaastossa, mutta hekin joutuvat palaamaan (joskus, kovin pitkän ajan kuluttua). Nirvanassa ei ole vaihtelua, se on tylsää, vaikka onkin kovin rauhallistaa.

Hyvä kristitty voi olla Jeesuksen kanssa pitkään kuoleman jälkeen, mutta sitten hän palaa takaisin maan päälle ja kaikki alkaa alusta. Ihminen on siellä, ketä hän palvoi eläessään.

(ja tietysti ajatuksia kuoleman hetkellä, mutta sekin riippuu siitä, millaista elämää olet elänyt ja mihin on t keskittynyt elämänsä aikana).

Anonyymi kirjoitti:

Menevätkö eri uskontoihin kuuluvat ihmiset eri paikkoihin kuoleman jälkeen vai menevätkö he kaikki samaan paikkaan?


Eri paikkoihin. Kuoleman jälkeinen elämä riippuu siitä, miten ihminen on elänyt ja ketä hän on palvonut (enne uutta jälleensyntymistä).

Abrahamilaisten uskontojen mukaan ihminen haluaa päästä "Paratiisiin" eli Taivaaseen. Mutta Taivas on edelleen aineellisessa maailmassa, ja ihmisen on palattava maan päälle ja alettava kerättävä jälleen "taivas-pisteitä". Kristityt uskovat, että Paratiisi on ikuinen, mutta sitä se ei ole.

Mutta itämaisessa filosofiassa (usein, ei aina), halutaan päästä pois aineellisesta maailmasta kokonaan. Raamatussa puhutaan Jumalan Valtakunnasta ja Taivasten valtakunnasta. Mutta itämaiset tekstit selittävät, että ne ovat täysin eri asioita. Buddhalaiset haluavat mennä Nirvanaan, joka on aineellisen ja henkisen maailman välimaastossa, mutta hekin joutuvat palaamaan (joskus, kovin pitkän ajan kuluttua). Nirvanassa ei ole vaihtelua, se on tylsää, vaikka onkin kovin rauhallistaa.

Hyvä kristitty voi olla Jeesuksen kanssa pitkään kuoleman jälkeen, mutta sitten hän palaa takaisin maan päälle ja kaikki alkaa alusta. Ihminen on siellä, ketä hän palvoi eläessään.

(ja tietysti ajatuksia kuoleman hetkellä, mutta sekin riippuu siitä, millaista elämää olet elänyt ja mihin on t keskittynyt elämänsä aikana).

Lue lisää

"Tuonpuoleinen" on edelleen aineellinen maailma, jos haluaa vapautuksen, se on henkimaailma.

Anonyymi kirjoitti:

Tuonpuoleisessä (tämä ei ole oikea ilmaus) on hienajakoinen keho, ei fyysistä kehoa.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274383/hienojakoinen-keho
Mitä tarkoitetaan hienojakoisella keholla,

Anonyymi kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274383/hienojakoinen-keho
Mitä tarkoitetaan hienojakoisella keholla,

Lue lisää

"Olemme vain valoa hohtavia olentoja."

Ei ole oikea ilmaus.

Anonyymi kirjoitti:

Tuonpuoleisessä (tämä ei ole oikea ilmaus) on hienajakoinen keho, ei fyysistä kehoa.

Oho! Vielä mielenkiintoisempi tieteellinen löytö.

1. Kuinka ei-fyysinen keho voi olla hienojakoinen ilman että se koostuu aineen perusosista, kuten atomeista tai kvanttimekaanisista hiukkasista, jotka muodostavat aineellisen rakenteen?

2. Millä tavoin ei-fyysinen keho voi säilyttää hienojakoisen rakenteensa ilman fysikaalista vuorovaikutusta, joka ylläpitää aineen koossapysymistä?

3. Miten ei-fyysinen keho voi kokea tai havaita hienojakoisuutta ilman aineellisia aisteja tai vuorovaikutusta ympäristönsä kanssa?

Anonyymi kirjoitti:

Oho! Vielä mielenkiintoisempi tieteellinen löytö.

1. Kuinka ei-fyysinen keho voi olla hienojakoinen ilman että se koostuu aineen perusosista, kuten atomeista tai kvanttimekaanisista hiukkasista, jotka muodostavat aineellisen rakenteen?

2. Millä tavoin ei-fyysinen keho voi säilyttää hienojakoisen rakenteensa ilman fysikaalista vuorovaikutusta, joka ylläpitää aineen koossapysymistä?

3. Miten ei-fyysinen keho voi kokea tai havaita hienojakoisuutta ilman aineellisia aisteja tai vuorovaikutusta ympäristönsä kanssa?

Lue lisää

"1. Kuinka ei-fyysinen keho voi olla hienojakoinen ilman"
Kyse ei ole lainkaan fyysisestä kehosta.

Sitä paitsi tiede ei voi todistaa sitä, koska se on metafysiikkaa, Patri.

Anonyymi kirjoitti:

"1. Kuinka ei-fyysinen keho voi olla hienojakoinen ilman"
Kyse ei ole lainkaan fyysisestä kehosta.

Sitä paitsi tiede ei voi todistaa sitä, koska se on metafysiikkaa, Patri.

Lue lisää

"2. Millä tavoin ei-fyysinen keho voi säilyttää hienojakoisen rakenteensa ilman fysikaalista vuorovaikutusta, joka ylläpitää aineen koossapysymistä?

3. Miten ei-fyysinen keho voi kokea tai havaita hienojakoisuutta ilman aineellisia aisteja tai vuorovaikutusta ympäristönsä kanssa?"

Ei voi todistaa tieteellä. Patri.

Anonyymi kirjoitti:

"2. Millä tavoin ei-fyysinen keho voi säilyttää hienojakoisen rakenteensa ilman fysikaalista vuorovaikutusta, joka ylläpitää aineen koossapysymistä?

3. Miten ei-fyysinen keho voi kokea tai havaita hienojakoisuutta ilman aineellisia aisteja tai vuorovaikutusta ympäristönsä kanssa?"

Ei voi todistaa tieteellä. Patri.

Lue lisää

"Miten ei-fyysinen keho voi kokea tai havaita hienojakoisuutta ilman aineellisia aisteja tai vuorovaikutusta ympäristönsä kanssa?"

Fyysinen keho rajoittaa aisteja.

Anonyymi kirjoitti:

"1. Kuinka ei-fyysinen keho voi olla hienojakoinen ilman"
Kyse ei ole lainkaan fyysisestä kehosta.

Sitä paitsi tiede ei voi todistaa sitä, koska se on metafysiikkaa, Patri.

Lue lisää

Se hörhö psykiatri on kalassa, onneksi. Toivottavasti pysyy poissa.

Anonyymi kirjoitti:

Se hörhö psykiatri on kalassa, onneksi. Toivottavasti pysyy poissa.

Se olet sinä, tiedän sen, älä edes yritä.

Ihmisen metafyysinen rakenne

Me kaikki tunnemme ihmisen anatomian, mutta entä metafyysinen rakenne?

Vedoissa sanotaan, että ihminen koostuu kolmesta perusrakenteesta: fyysisestä kehosta, hienojakoisesta kehosta eli psyykestä ja sielusta, joka on tietoisuuden lähde. Fyysinen keho on meille ilmeisin todellisuus. Vedan mukaan fyysisellä keholla on neljä perustarvetta: ravinto, uni, parittelu ja puolustautuminen. Tunnemme nämä tarpeet hyvin voimakkaasti. Ja ruumiillisen mukavuuden vuoksi pyrimme täyttämään ne mahdollisimman hyvin. Maatalous, elintarviketeollisuus ja kauppaverkosto ovat olemassa ravitsemuksen vuoksi. Mukavan unen vuoksi ihmiset yrittävät varustaa kotinsa kaikilla mukavuuksilla, joita moderni teollisuus, rakennustekniikka, sohvat, vuodevaatteet ja niin edelleen tarjoavat.

Fyysisen kehon kolmas tarve on seksi. Tätä varten on olemassa viihdeteollisuus, joka herättää miehen ja naisen kiinnostuksen toisiinsa jne.
Fyysisen kehon neljäs tarve on puolustautuminen. Niinpä on olemassa järjestelmä, joka suojaa kehoamme ja hyvinvointiamme. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on olemassa ovilukkoja, kurkistusluukkuja, hälyttimiä, kaasupulloja ja muita itsepuolustusvälineitä. On olemassa vakuutusyhtiöt, terveydenhuoltojärjestelmä jne.

Mitä enemmän yhteiskunta tarjoaa meille näitä neljää tarvetta, sitä enemmän yhteiskuntaa pidetään aineellisesta näkökulmasta katsottuna kehittyneenä. Mutta kuten sanotaan, ihminen ei elä pelkästään leivästä. Hänellä on muitakin, hienovaraisempia tarpeita. Herää kysymys: mistä ne tulevat? Hienovaraiset tarpeet tulevat tietysti hienovaraisemmasta rakenteesta. Eli hienojakoisesta kehostamme tai psyykestämme. Mitkä ovat tämän hienovaraisen kehon tarpeet? Hienojakoinen keho tarvitsee tietoa, se tarvitsee tunteita ja luovaa ilmaisua. Joskus sanomme: "Miten menee?", "Mitä kuuluu?". Luemme sanomalehtiä, katsomme elokuvia, kommunikoimme ihmisten kanssa saadaksemme jotain, jotain uutta tietoa. Ja siksi tämä hienojakoisen kehon tarve ilmenee siinä, että ihmiset voivat vaatia sananvapautta, ajatuksenvapautta, luovuuden vapautta, lehdistönvapautta. Ja tämän itseilmaisun kautta hienojakoinen kehomme ilmentää itseään. Joskus tämä hienojakoinen keho voidaan nähdä aurana, joka ylittää fyysisen kehon. Hienoainekehon tarpeiden täyttämiseksi on olemassa oppilaitoksia, joukkotiedotusvälineitä, internet, kirjastoja, konsertti- ja näyttelytiloja, teattereita, elokuvateattereita, harrastekerhoja.

Näyttäisi siis siltä, että analysoimalla fyysistä ja hienojakoista kehoa voimme saattaa ihmisen kuvauksen päätökseen. Fysiologia tutkii fyysistä kehoa, psykologia tutkii hienojakoista kehoa, mutta uupuuko ihminen tähän? Olemmeko ottaneet huomioon kaikki hänen tarpeensa? Vedojen mukaan on olemassa vielä hienovaraisempia tarpeita, jotka tulevat itse sielun syvyyksistä, joka on hienovaraisempi kuin mentaalikehomme. Vedojen mukaan sielu on itsemme ikuinen ja muuttumaton puoli, kun taas fyysinen keho ja hienojakoinen keho muuttuvat vähitellen.

Mitkä ovat sielun tarpeet ja ominaisuudet? Sielun tarpeet ovat ikuisuus, kattava tieto ja onnellisuus. Miten ajallisista asioista koostuva olento voi haluta jotain ikuista, jos ajatellaan, että tietoisuus on syntynyt aineesta? Mutta itse asiassa näemme, että jokin sisällämme tarvitsee jotakin sellaista, jota aineellinen luonto ei voi tarjota meille millään tavoin. Emme voi löytää jotain ikuista, ehdottoman vakaata tilannetta. Jos tarvitsemme jotakin, se tarkoittaa, että se on jossain. Esimerkiksi fyysinen kehomme voi tarvita vain niitä alkuaineita, joista se koostuu. Se ei voi haluta mitään muuta, mitä ei todellisuudessa ole olemassa.

Jos siis joku meissä haluaa ikuista elämää, se tarkoittaa, että tämä on tämän halun esittäjän, eli tietoisuuden, luonne. Tietoisuus pyrkii ikuiseen tilaan. Tietoisuus on sielun tärkein, perusominaisuus. Sielun toinen tarve on kokonaisvaltainen tieto, joka eroaa tavallisesta sovelletusta tiedosta, jota tarvitaan aineelliseen mukavuuteen. Henkinen tieto ylittää kauas aineellisen käytännöllisyyden jokapäiväiset rajat ja antaa meille vastauksia olemassaolon perimmäisiin kysymyksiin: Keitä me olemme? Mistä me olemme tulleet? Mikä on elämän tarkoitus? Juuri tällaista tietoa sielu tarvitsee eniten, sillä tavallinen soveltava maallinen tieto on enemmänkin hienojakoisen kehomme kuin sielumme tarve. Hienojakoinen ruumis saattaa olla kiinnostunut sellaisista kysymyksistä kuin vain mitä tietoa, mitä uutisia, mitä tapahtuu missäkin ja niin edelleen, joistakin käytännöllisistä aineellisista kysymyksistä, joita se pyrkii selvittämään. Mutta tämä sisin tieto, tämä kielletty tieto, tieto sellaisista perustavanlaatuisista asioista, elämän tarkoituksesta, omasta asemasta - tämä tieto on sielun itsensä tarve. Juuri tällaista tietoa sielu tarvitsee kaikkein eniten.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisen metafyysinen rakenne

Me kaikki tunnemme ihmisen anatomian, mutta entä metafyysinen rakenne?

Vedoissa sanotaan, että ihminen koostuu kolmesta perusrakenteesta: fyysisestä kehosta, hienojakoisesta kehosta eli psyykestä ja sielusta, joka on tietoisuuden lähde. Fyysinen keho on meille ilmeisin todellisuus. Vedan mukaan fyysisellä keholla on neljä perustarvetta: ravinto, uni, parittelu ja puolustautuminen. Tunnemme nämä tarpeet hyvin voimakkaasti. Ja ruumiillisen mukavuuden vuoksi pyrimme täyttämään ne mahdollisimman hyvin. Maatalous, elintarviketeollisuus ja kauppaverkosto ovat olemassa ravitsemuksen vuoksi. Mukavan unen vuoksi ihmiset yrittävät varustaa kotinsa kaikilla mukavuuksilla, joita moderni teollisuus, rakennustekniikka, sohvat, vuodevaatteet ja niin edelleen tarjoavat.

Fyysisen kehon kolmas tarve on seksi. Tätä varten on olemassa viihdeteollisuus, joka herättää miehen ja naisen kiinnostuksen toisiinsa jne.
Fyysisen kehon neljäs tarve on puolustautuminen. Niinpä on olemassa järjestelmä, joka suojaa kehoamme ja hyvinvointiamme. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on olemassa ovilukkoja, kurkistusluukkuja, hälyttimiä, kaasupulloja ja muita itsepuolustusvälineitä. On olemassa vakuutusyhtiöt, terveydenhuoltojärjestelmä jne.

Mitä enemmän yhteiskunta tarjoaa meille näitä neljää tarvetta, sitä enemmän yhteiskuntaa pidetään aineellisesta näkökulmasta katsottuna kehittyneenä. Mutta kuten sanotaan, ihminen ei elä pelkästään leivästä. Hänellä on muitakin, hienovaraisempia tarpeita. Herää kysymys: mistä ne tulevat? Hienovaraiset tarpeet tulevat tietysti hienovaraisemmasta rakenteesta. Eli hienojakoisesta kehostamme tai psyykestämme. Mitkä ovat tämän hienovaraisen kehon tarpeet? Hienojakoinen keho tarvitsee tietoa, se tarvitsee tunteita ja luovaa ilmaisua. Joskus sanomme: "Miten menee?", "Mitä kuuluu?". Luemme sanomalehtiä, katsomme elokuvia, kommunikoimme ihmisten kanssa saadaksemme jotain, jotain uutta tietoa. Ja siksi tämä hienojakoisen kehon tarve ilmenee siinä, että ihmiset voivat vaatia sananvapautta, ajatuksenvapautta, luovuuden vapautta, lehdistönvapautta. Ja tämän itseilmaisun kautta hienojakoinen kehomme ilmentää itseään. Joskus tämä hienojakoinen keho voidaan nähdä aurana, joka ylittää fyysisen kehon. Hienoainekehon tarpeiden täyttämiseksi on olemassa oppilaitoksia, joukkotiedotusvälineitä, internet, kirjastoja, konsertti- ja näyttelytiloja, teattereita, elokuvateattereita, harrastekerhoja.

Näyttäisi siis siltä, että analysoimalla fyysistä ja hienojakoista kehoa voimme saattaa ihmisen kuvauksen päätökseen. Fysiologia tutkii fyysistä kehoa, psykologia tutkii hienojakoista kehoa, mutta uupuuko ihminen tähän? Olemmeko ottaneet huomioon kaikki hänen tarpeensa? Vedojen mukaan on olemassa vielä hienovaraisempia tarpeita, jotka tulevat itse sielun syvyyksistä, joka on hienovaraisempi kuin mentaalikehomme. Vedojen mukaan sielu on itsemme ikuinen ja muuttumaton puoli, kun taas fyysinen keho ja hienojakoinen keho muuttuvat vähitellen.

Mitkä ovat sielun tarpeet ja ominaisuudet? Sielun tarpeet ovat ikuisuus, kattava tieto ja onnellisuus. Miten ajallisista asioista koostuva olento voi haluta jotain ikuista, jos ajatellaan, että tietoisuus on syntynyt aineesta? Mutta itse asiassa näemme, että jokin sisällämme tarvitsee jotakin sellaista, jota aineellinen luonto ei voi tarjota meille millään tavoin. Emme voi löytää jotain ikuista, ehdottoman vakaata tilannetta. Jos tarvitsemme jotakin, se tarkoittaa, että se on jossain. Esimerkiksi fyysinen kehomme voi tarvita vain niitä alkuaineita, joista se koostuu. Se ei voi haluta mitään muuta, mitä ei todellisuudessa ole olemassa.

Jos siis joku meissä haluaa ikuista elämää, se tarkoittaa, että tämä on tämän halun esittäjän, eli tietoisuuden, luonne. Tietoisuus pyrkii ikuiseen tilaan. Tietoisuus on sielun tärkein, perusominaisuus. Sielun toinen tarve on kokonaisvaltainen tieto, joka eroaa tavallisesta sovelletusta tiedosta, jota tarvitaan aineelliseen mukavuuteen. Henkinen tieto ylittää kauas aineellisen käytännöllisyyden jokapäiväiset rajat ja antaa meille vastauksia olemassaolon perimmäisiin kysymyksiin: Keitä me olemme? Mistä me olemme tulleet? Mikä on elämän tarkoitus? Juuri tällaista tietoa sielu tarvitsee eniten, sillä tavallinen soveltava maallinen tieto on enemmänkin hienojakoisen kehomme kuin sielumme tarve. Hienojakoinen ruumis saattaa olla kiinnostunut sellaisista kysymyksistä kuin vain mitä tietoa, mitä uutisia, mitä tapahtuu missäkin ja niin edelleen, joistakin käytännöllisistä aineellisista kysymyksistä, joita se pyrkii selvittämään. Mutta tämä sisin tieto, tämä kielletty tieto, tieto sellaisista perustavanlaatuisista asioista, elämän tarkoituksesta, omasta asemasta - tämä tieto on sielun itsensä tarve. Juuri tällaista tietoa sielu tarvitsee kaikkein eniten.

Lue lisää

Sielun kolmas tarve on tarve olla onnellinen ja nauttia kaikissa olosuhteissa. Voimme nähdä tämän joka hetki käyttäytymisessämme. Etsimme mukavampaa paikkaa, maukkaampaa ruokaa, valitsemme mukavia kauniita vaatteita, miellyttävää musiikkia, pyrimme kommunikoimaan mielenkiintoisten ihmisten kanssa ja niin edelleen. Sanalla sanoen, ilman salaliittoa, jokainen yrittää ottaa elämästä parhaan mahdollisen irti, nauttia siitä. Tietoisuudella on tällainen ominaisuus - napata todellisuudesta kaikkein houkuttelevinta, parasta ja yrittää nauttia siitä.

Kaikki nämä kolme tietoisuuden tarvetta tulevat siis sielusta. On selvää, että ne ovat ristiriidassa fyysisen kehomme rajallisten kykyjen kanssa. Ja tämä luo sisäisen tyytymättömyyden tunteen elämää kohtaan, vaikka olisimme aineellisen hyvinvoinnin oloissa..... mitä niistä puuttuu? Fyysisen kehon tasolla kaikki on olemassa, kaikki sosiaaliset takeet, kaikki mahdollisuudet, kaikki mukavuudet, mahdollisuudet aineelliseen tietoon, aineellisiin nautintoihin. Hienojakoisessa kehossa kaikki on myös olemassa. Kuitenkin monet ihmiset, joilla on aineellista vaurautta, kokevat jonkinlaisen sisäisen kriisin, tunteen olemassaolon merkityksettömyydestä. Tämä tapahtuu juuri siksi, että nämä hienojakoisen sielun tarpeet ovat tyydyttämättä.

Nykyaikainen tiede väittää, että tietoisuus on korkeasti organisoidun materian eli aivojen tuote. Vedojen mukaan, koska viittaamme Vedoihin, tietoisuus on olennaisesti erilaista energiaa kuin materia. Ne voivat siis olla vuorovaikutuksessa sen kanssa, mutta tietoisuus ja materia ovat eri asioita. Eri kategorioita. Ja tietoisuus ei synny materiasta. Mutta moderni tiede väittää, että tietoisuus on pitkälle organisoidun materian tai aivojen tuote. Tämä väite on kuitenkin hyvin, hyvin kiistanalainen. Sillä jo materian korkea organisoituneisuus itsessään edellyttää tietoisuutta tai mieltä, joka manipuloi materiaa. Tässä tapauksessa, eli jos sanomme, että tietoisuus on korkeasti organisoidun materian tuote, niin silloin jollakin on täytynyt olla tietoisuus ja hänen on täytynyt organisoida tämä materia niin korkeasti, että tietoisuus on tuotettu siitä. Eli juuri tähän määritelmään on jo kätketty tietty looginen ristiriita, joka kumoaa tämän väitteen itsessään. Sitä paitsi yksikään kemiallisista alkuaineista, mukaan lukien aivojemme alkuaineet, ei erikseen omista tietoisuutta. Mikään näiden alkuaineiden yhdistelmä toistensa kanssa ei myöskään synnytä tietoisuutta, ja siitä huolimatta jokainen meistä omaa tietoisuuden.

... joka tarkoittaa yksilöllistä tietoisuutta tai sielua. Sillä vaikka monet ihmiset käyttävät koko ajan termiä "sielu", tämä sana tuntuu monista ihmisistä epätieteelliseltä, jotenkin niin arkipäiväiseltä. Ja koska tämä ilmiö on kaikkialla läsnä - tietoisuus, sielu, kaikki omistaa sen, tarvitsemme jonkin tieteellisen termin. Nyt, niin oudolta kuin se tuntuukin, kaikkien tieteiden joukossa ei ole tiedettä, joka tutkisi tietoisuutta. Psykologia ei tutki tietoisuutta. Se ilmentää, tutkii tietoisuuden ilmenemismuotoja materiassa. Sitä kutsutaan psykologiaksi. Miten tietoisuus käyttäytyy aineellisessa maailmassa. Ehdollistunut, verhoutunut tietoisuus. Ja mitä tietoisuus on puhtaassa muodossaan, sellaisenaan, ilman yhteyttä materiaan, kukaan ei käsittele tätä kysymystä. Tällaista tiedettä ei ole olemassa. Ja kuitenkin, jotta voitaisiin kunnolla ymmärtää edes sitä, miten tietoisuus toimii materiassa, on välttämätöntä, että meillä on käsitys siitä, mitä se itsessään on. Voiko se olla olemassa aineen ulkopuolella vai ei. ... joka tulee englannin kielen sanasta "spirit" - "henki" tai "sielu", joka viittaa tällaiseen antimateriaaliseen hiukkaseen, jonka ulkoinen merkki on yksilöllinen tietoisuus. Ja tämä tietoisuushiukkanen eroaa olennaisesti pienimmistä ainehiukkasista. Kuten elektronit, positronit ja niin edelleen.

Tämän spiritonin, aineettoman henkisen hiukkasen, tärkeimmät ominaisuudet ovat seuraavat. Ensinnäkin spiriton on elämän kantaja. Toiseksi, näiden spiritonien lukumäärä on ääretön, rajoittamaton. Kolmanneksi - spiritonia ei voi luoda eikä tuhota, eli se on luonteeltaan ikuinen. Neljänneksi - spiritonilla on tietoisuus ja vapaa tahto. Ja viidenneksi, spiritonilla on persoonallinen luonne. Ja koska tämä spiriton eli sielu kuuluu korkeamman energian luokkaan, toisin kuin aine, alempi energia, sillä ei ole aineellisia ominaisuuksia. Ja siksi sitä ei voida havaita millään aineellisilla kokeilla. Olisi hyvin outoa, jos henkihiukkanen havaittaisiin aineellisen kokeen avulla. Toisin sanoen henkisen hiukkasen havaitsemiseksi tarvitaan henkistä kokemusta, henkistä koetta. On kuitenkin olemassa epäsuoria merkkejä, joiden avulla voimme silti todeta spiritonin läsnäolon aineessa.

Anonyymi kirjoitti:

Sielun kolmas tarve on tarve olla onnellinen ja nauttia kaikissa olosuhteissa. Voimme nähdä tämän joka hetki käyttäytymisessämme. Etsimme mukavampaa paikkaa, maukkaampaa ruokaa, valitsemme mukavia kauniita vaatteita, miellyttävää musiikkia, pyrimme kommunikoimaan mielenkiintoisten ihmisten kanssa ja niin edelleen. Sanalla sanoen, ilman salaliittoa, jokainen yrittää ottaa elämästä parhaan mahdollisen irti, nauttia siitä. Tietoisuudella on tällainen ominaisuus - napata todellisuudesta kaikkein houkuttelevinta, parasta ja yrittää nauttia siitä.

Kaikki nämä kolme tietoisuuden tarvetta tulevat siis sielusta. On selvää, että ne ovat ristiriidassa fyysisen kehomme rajallisten kykyjen kanssa. Ja tämä luo sisäisen tyytymättömyyden tunteen elämää kohtaan, vaikka olisimme aineellisen hyvinvoinnin oloissa..... mitä niistä puuttuu? Fyysisen kehon tasolla kaikki on olemassa, kaikki sosiaaliset takeet, kaikki mahdollisuudet, kaikki mukavuudet, mahdollisuudet aineelliseen tietoon, aineellisiin nautintoihin. Hienojakoisessa kehossa kaikki on myös olemassa. Kuitenkin monet ihmiset, joilla on aineellista vaurautta, kokevat jonkinlaisen sisäisen kriisin, tunteen olemassaolon merkityksettömyydestä. Tämä tapahtuu juuri siksi, että nämä hienojakoisen sielun tarpeet ovat tyydyttämättä.

Nykyaikainen tiede väittää, että tietoisuus on korkeasti organisoidun materian eli aivojen tuote. Vedojen mukaan, koska viittaamme Vedoihin, tietoisuus on olennaisesti erilaista energiaa kuin materia. Ne voivat siis olla vuorovaikutuksessa sen kanssa, mutta tietoisuus ja materia ovat eri asioita. Eri kategorioita. Ja tietoisuus ei synny materiasta. Mutta moderni tiede väittää, että tietoisuus on pitkälle organisoidun materian tai aivojen tuote. Tämä väite on kuitenkin hyvin, hyvin kiistanalainen. Sillä jo materian korkea organisoituneisuus itsessään edellyttää tietoisuutta tai mieltä, joka manipuloi materiaa. Tässä tapauksessa, eli jos sanomme, että tietoisuus on korkeasti organisoidun materian tuote, niin silloin jollakin on täytynyt olla tietoisuus ja hänen on täytynyt organisoida tämä materia niin korkeasti, että tietoisuus on tuotettu siitä. Eli juuri tähän määritelmään on jo kätketty tietty looginen ristiriita, joka kumoaa tämän väitteen itsessään. Sitä paitsi yksikään kemiallisista alkuaineista, mukaan lukien aivojemme alkuaineet, ei erikseen omista tietoisuutta. Mikään näiden alkuaineiden yhdistelmä toistensa kanssa ei myöskään synnytä tietoisuutta, ja siitä huolimatta jokainen meistä omaa tietoisuuden.

... joka tarkoittaa yksilöllistä tietoisuutta tai sielua. Sillä vaikka monet ihmiset käyttävät koko ajan termiä "sielu", tämä sana tuntuu monista ihmisistä epätieteelliseltä, jotenkin niin arkipäiväiseltä. Ja koska tämä ilmiö on kaikkialla läsnä - tietoisuus, sielu, kaikki omistaa sen, tarvitsemme jonkin tieteellisen termin. Nyt, niin oudolta kuin se tuntuukin, kaikkien tieteiden joukossa ei ole tiedettä, joka tutkisi tietoisuutta. Psykologia ei tutki tietoisuutta. Se ilmentää, tutkii tietoisuuden ilmenemismuotoja materiassa. Sitä kutsutaan psykologiaksi. Miten tietoisuus käyttäytyy aineellisessa maailmassa. Ehdollistunut, verhoutunut tietoisuus. Ja mitä tietoisuus on puhtaassa muodossaan, sellaisenaan, ilman yhteyttä materiaan, kukaan ei käsittele tätä kysymystä. Tällaista tiedettä ei ole olemassa. Ja kuitenkin, jotta voitaisiin kunnolla ymmärtää edes sitä, miten tietoisuus toimii materiassa, on välttämätöntä, että meillä on käsitys siitä, mitä se itsessään on. Voiko se olla olemassa aineen ulkopuolella vai ei. ... joka tulee englannin kielen sanasta "spirit" - "henki" tai "sielu", joka viittaa tällaiseen antimateriaaliseen hiukkaseen, jonka ulkoinen merkki on yksilöllinen tietoisuus. Ja tämä tietoisuushiukkanen eroaa olennaisesti pienimmistä ainehiukkasista. Kuten elektronit, positronit ja niin edelleen.

Tämän spiritonin, aineettoman henkisen hiukkasen, tärkeimmät ominaisuudet ovat seuraavat. Ensinnäkin spiriton on elämän kantaja. Toiseksi, näiden spiritonien lukumäärä on ääretön, rajoittamaton. Kolmanneksi - spiritonia ei voi luoda eikä tuhota, eli se on luonteeltaan ikuinen. Neljänneksi - spiritonilla on tietoisuus ja vapaa tahto. Ja viidenneksi, spiritonilla on persoonallinen luonne. Ja koska tämä spiriton eli sielu kuuluu korkeamman energian luokkaan, toisin kuin aine, alempi energia, sillä ei ole aineellisia ominaisuuksia. Ja siksi sitä ei voida havaita millään aineellisilla kokeilla. Olisi hyvin outoa, jos henkihiukkanen havaittaisiin aineellisen kokeen avulla. Toisin sanoen henkisen hiukkasen havaitsemiseksi tarvitaan henkistä kokemusta, henkistä koetta. On kuitenkin olemassa epäsuoria merkkejä, joiden avulla voimme silti todeta spiritonin läsnäolon aineessa.

Lue lisää

Onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Juuri nyt mielemme on täysin keskittynyt kehoon. Mutta sielun luonnetta voivat ymmärtää vain ne, joiden silmät ovat kääntyneet sisäänpäin. Ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla, rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon asia vaan todellinen henkinen kokemus. Toisille sielun olemassaolo jää todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiiristä aineistoa olisikin paljon.

"Jos aasialainen kysyy minulta, mikä Eurooppa on, minun on pakko vastata: 'Se on se osa maailmaa, jossa ihmiset ovat pakkomielteisiä sen fantastisen ajatuksen suhteen, että ihminen on luotu tyhjästä ja että häntä ei ole ollut olemassa ennen hänen nykyistä syntymäänsä'."
A. Schopenhauer.

Jo antiikin kreikkalainen filosofi Parmenides väitti, että jos jokin on olemassa, se on aina olemassa*. Kaikki voidaan kyseenalaistaa paitsi yksi ilmeinen totuus: olen olemassa, ja siksi olen Parmenideen mukaan ollut olemassa aina enkä lakkaa olemasta tulevaisuudessa. ..
Viittaus Parmenidekseen tuskin vakuuttaa ketään enää, mutta ajatus on tarpeeksi looginen, jotta ihmiset palaavat siihen yhä uudelleen ja uudelleen. Jos on olemassa aineen säilymislaki ja energian säilymislaki, miksi ei voi olla tietoisuuden säilymislakia? Monet muinaisina aikoina löydetyistä laeista on löydetty uudelleen vasta nyt. Tietoisuuden säilymisen laki on yksi niistä. ... Voimme jakaa tietoisuuden ikuisuuden käsityksiä puoltavat argumentit neljään laajaan kategoriaan: 1) näitä käsityksiä tukevat jumalallisesti ilmoitetut pyhät kirjoitukset (lähinnä Veda-perinteen kirjoitukset) ja monien aitojen pyhimysten ja mystikkojen kokemukset, jotka ovat määritelmällisesti vapaita petoksen taipumuksesta; 2) tietoisuuden ikuisuuden käsite on looginen, sopusoinnussa luontaisten käsitystemme oikeudenmukaisuudesta ja hyvyydestä kanssa, ja se mahdollistaa kokonaisvaltaisen kuvan maailmankaikkeuden olemassaolosta; 3) on olemassa valtavasti kokeellista aineistoa, joka todistaa, että…

"Olemassaolo ei synny eikä ole kuoleman alainen. Kokonaisuus, jolla ei ole loppua, on liikkumaton ja yhtenäinen."

"Koska olen olemassa tässä maailmassa, voin olettaa, että tulen aina olemaan olemassa jossakin muodossa".

Onko uskomuksilla sielun ikuisuudesta käytännön arvoa? Vastaus on ilmeinen: niillä, jotka elävät sielun ikuisuuden käsityksestä käsin, on paljon paremmat mahdollisuudet elää tämä elämä arvokkaasti ja ilman pelkoa sen jatkumisesta tulevaisuudessa kuin niillä, jotka lähtevät liikkeelle elämän "kertakäyttöisyyden" todistamattomasta hypoteesista. Kaukaisen tulevaisuuden ajattelematta jättäminen on älyllistä lyhytnäköisyyttä, merkki mielen heikkoudesta. Intuitiivinen oivallus sielun ikuisuudesta on ihmiselle luontainen. Todella kaukonäköinen ihminen elää yrittämättä tukahduttaa olemisen ikuisuuden tunnetta. Viisaimmat ihmiset kautta aikojen ovat pyrkineet kehittämään tätä aistia itsessään ja löytäneet siten onnen, rohkeuden ja pelottomuuden. Sama pragmaattinen todiste pätee myös ihmiskunnan historian mittakaavassa: ikuisen sielun olemassaolon kieltäminen ja yritykset rakentaa maanpäällinen paratiisi ilman Jumalaa - länsimaisen sivilisaation noin kaksisataa vuotta sitten valistuksen aikana aloittama kokeilu - veivät koko maapallon ekologisen katastrofin partaalle. Toisin sanoen tietoisuus, joka kieltää ikuisen sielun olemassaolon, on luonteeltaan tuhoisa. Motto "Meidän jälkeemme vaikka vedenpaisumus" on vaarallinen paitsi jälkeläisillemme, jotka tuomitsemme pyytämättä aiheuttamaamme vedenpaisumukseen, myös ennen kaikkea meille itsellemme, koska "vedenpaisumus" tulee yleensä paljon nopeammin kuin ennustamme.

Anonyymi kirjoitti:

Onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Juuri nyt mielemme on täysin keskittynyt kehoon. Mutta sielun luonnetta voivat ymmärtää vain ne, joiden silmät ovat kääntyneet sisäänpäin. Ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla, rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon asia vaan todellinen henkinen kokemus. Toisille sielun olemassaolo jää todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiiristä aineistoa olisikin paljon.

"Jos aasialainen kysyy minulta, mikä Eurooppa on, minun on pakko vastata: 'Se on se osa maailmaa, jossa ihmiset ovat pakkomielteisiä sen fantastisen ajatuksen suhteen, että ihminen on luotu tyhjästä ja että häntä ei ole ollut olemassa ennen hänen nykyistä syntymäänsä'."
A. Schopenhauer.

Jo antiikin kreikkalainen filosofi Parmenides väitti, että jos jokin on olemassa, se on aina olemassa*. Kaikki voidaan kyseenalaistaa paitsi yksi ilmeinen totuus: olen olemassa, ja siksi olen Parmenideen mukaan ollut olemassa aina enkä lakkaa olemasta tulevaisuudessa. ..
Viittaus Parmenidekseen tuskin vakuuttaa ketään enää, mutta ajatus on tarpeeksi looginen, jotta ihmiset palaavat siihen yhä uudelleen ja uudelleen. Jos on olemassa aineen säilymislaki ja energian säilymislaki, miksi ei voi olla tietoisuuden säilymislakia? Monet muinaisina aikoina löydetyistä laeista on löydetty uudelleen vasta nyt. Tietoisuuden säilymisen laki on yksi niistä. ... Voimme jakaa tietoisuuden ikuisuuden käsityksiä puoltavat argumentit neljään laajaan kategoriaan: 1) näitä käsityksiä tukevat jumalallisesti ilmoitetut pyhät kirjoitukset (lähinnä Veda-perinteen kirjoitukset) ja monien aitojen pyhimysten ja mystikkojen kokemukset, jotka ovat määritelmällisesti vapaita petoksen taipumuksesta; 2) tietoisuuden ikuisuuden käsite on looginen, sopusoinnussa luontaisten käsitystemme oikeudenmukaisuudesta ja hyvyydestä kanssa, ja se mahdollistaa kokonaisvaltaisen kuvan maailmankaikkeuden olemassaolosta; 3) on olemassa valtavasti kokeellista aineistoa, joka todistaa, että…

"Olemassaolo ei synny eikä ole kuoleman alainen. Kokonaisuus, jolla ei ole loppua, on liikkumaton ja yhtenäinen."

"Koska olen olemassa tässä maailmassa, voin olettaa, että tulen aina olemaan olemassa jossakin muodossa".

Onko uskomuksilla sielun ikuisuudesta käytännön arvoa? Vastaus on ilmeinen: niillä, jotka elävät sielun ikuisuuden käsityksestä käsin, on paljon paremmat mahdollisuudet elää tämä elämä arvokkaasti ja ilman pelkoa sen jatkumisesta tulevaisuudessa kuin niillä, jotka lähtevät liikkeelle elämän "kertakäyttöisyyden" todistamattomasta hypoteesista. Kaukaisen tulevaisuuden ajattelematta jättäminen on älyllistä lyhytnäköisyyttä, merkki mielen heikkoudesta. Intuitiivinen oivallus sielun ikuisuudesta on ihmiselle luontainen. Todella kaukonäköinen ihminen elää yrittämättä tukahduttaa olemisen ikuisuuden tunnetta. Viisaimmat ihmiset kautta aikojen ovat pyrkineet kehittämään tätä aistia itsessään ja löytäneet siten onnen, rohkeuden ja pelottomuuden. Sama pragmaattinen todiste pätee myös ihmiskunnan historian mittakaavassa: ikuisen sielun olemassaolon kieltäminen ja yritykset rakentaa maanpäällinen paratiisi ilman Jumalaa - länsimaisen sivilisaation noin kaksisataa vuotta sitten valistuksen aikana aloittama kokeilu - veivät koko maapallon ekologisen katastrofin partaalle. Toisin sanoen tietoisuus, joka kieltää ikuisen sielun olemassaolon, on luonteeltaan tuhoisa. Motto "Meidän jälkeemme vaikka vedenpaisumus" on vaarallinen paitsi jälkeläisillemme, jotka tuomitsemme pyytämättä aiheuttamaamme vedenpaisumukseen, myös ennen kaikkea meille itsellemme, koska "vedenpaisumus" tulee yleensä paljon nopeammin kuin ennustamme.

Lue lisää

Mutta onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Se riippuu siitä, mitä pidämme todisteena. Voimmeko esimerkiksi todistaa mielen olemassaolon? Kuka on nähnyt mielen? Kuka on koskenut siihen? Mieli ei ole ymmärrettävissä logiikan tai fysiikan ja kemian menetelmien avulla. Sen tutkimiseen tarvitaan muita menetelmiä. Sama pätee ikuiseen sieluun: jokainen voi olla vakuuttunut sen olemassaolosta, mutta siihen on käytettävä erityisiä menetelmiä. Tällä hetkellä tietoisuutemme on täysin keskittynyt kehoon. Sielun luonteen voi ymmärtää vain se, jonka tietoisuus on suuntautunut sisäänpäin. Siksi filosofit murskaavat keihäänsä väittelemällä sielun luonteesta, joogit vajoavat mystiseen transsiin ja uskovaiset yrittävät pestä sydämensä katumuksen kyynelillä. Toisin sanoen ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla, rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon asia vaan todellinen hengellinen kokemus. Toisten mielestä sielun olemassaolo jää todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiirinen todistusaineisto olisi ylivoimainen, sillä sielu kuuluu niihin kategorioihin, joiden olemassaoloa on vaikea todistaa puhtaasti tieteellisellä laitteistolla, joka on sovitettu ulkoisten kohteiden tutkimiseen.

Vedalaisen perinteen filosofeille sielun olemassaolo ei tietenkään näyttänyt olevan niin vaikea todistaa. Heidän logiikkansa oli suunnilleen seuraava. Havaitsija (subjekti) on aina erillinen havainnon kohteesta. Jonkin asian olemassaolon todistamiseksi riittää, että se nähdään, toisin sanoen kohteen olemassaolo todistetaan havainnoimalla. Mutta subjekti ei voi nähdä itseään: subjektin (havainnoitsijan) olemassaolo todistetaan jo itse havainnon tosiasialla. Descartes sanoi: "Minä ajattelen, siis olen olemassa". On myös selvää, että tämän havainnoivan "minä" luonne ei ole pelkistettävissä ruumiiseen ja mieleen, koska sekä ruumiini että mieleni voivat olla havainnointini kohteena. Näin ollen tämän 'minä'-olemuksen kantajan on oltava erillään ruumiista ja mielestä.

Sielu eli jiva on siis ikuinen hengen hiukkanen, tietoisuuden atomi, jolla on rajallinen itsenäisyys ja joka on kaikkien elämän ilmenemismuotojen syy. Se eroaa kuolleesta aineesta ensinnäkin siinä, että se kykenee olemaan tietoinen olemassaolostaan ja havaitsemaan ympäröivän maailman. Juuri tämä ominaisuus - kyky havaita - erottaa elävän elottomasta.

Atma-sielulla on kolme pääominaisuutta: 1) sielu on tuhoutumaton; 2) sielu on atomaarinen; 3) sielulla on tietoisuus eli kyky toimia ja nauttia suhteellisesta vapaudesta. Nämä sielun ominaisuudet ovat aksiomaattisia. Kirjoitukset väittävät niiden olevan läsnä atmassa - tai pikemminkin määrittelevät atman sellaiseksi, jolla on nämä ominaisuudet.


Voimme selvästi nähdä, että ihmisen minuus on pysyvä. Kaikki, mihin samaistumme - kehomme, mielemme, ympäristömme - muuttuu jatkuvasti. Jos meidän

"minä" muuttuisi heidän mukanaan, emme huomaisi muutoksia, emmekä varmasti kokisi niitä niin traagisina. Jotta voisit havaita jonkin liikkuvan, sinun on oltava itse hiljaa: kun olemme lentokoneessa, emme tunne lentokoneen liikettä. Ihmisen keho ja mieli muuttuvat jatkuvasti: olimme vauva, sitten lapsi, teini-ikäinen, nuori mies, aikuinen. Mutta on olemassa jokin kiinteä vertailupiste, josta käsin havaitsemme kaikki nämä muutokset. Jotenkin, jollain ihmeellä, minämme pysyy muuttumattomana kaikkien näiden muutosten aikana. Mikä takaa minäkäsityksemme pysyvyyden tai jatkuvuuden? Tällä pysyvyydellä on oltava jokin todellisuuspohja.

Tieteen kehitys vain vahvistaa aineen muuttuvuutta. Nykyaikainen lääketiede on havainnut, että noin seitsemässä vuodessa koko kehomme muuttuu molekyylitasolla, eli joka seitsemäs vuosi saamme täysin uuden kehon. Mutta minämme pysyy muuttumattomana. Jotkut ihmiset, jotka tunnustavat aineen vaihtelevuuden, saattavat väittää, että egomme pysyvyys varmistetaan esimerkiksi aivojen rakenteen pysyvyydellä, sillä aivoilla on rakenteellisia itsetuotantomekanismeja. Roger Penrose, yksi merkittävimmistä teoreettisista fyysikoista, joka tutkii muun muassa tietoisuuden luonnetta, sanoo tästä kirjassaan Shadows of the Mind seuraavaa:

Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, koska se voi muuttua muodosta toiseen... Materia itsessään on siis jotakin epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen minuuden pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta onko mahdollista todistaa sielun olemassaolo? Se riippuu siitä, mitä pidämme todisteena. Voimmeko esimerkiksi todistaa mielen olemassaolon? Kuka on nähnyt mielen? Kuka on koskenut siihen? Mieli ei ole ymmärrettävissä logiikan tai fysiikan ja kemian menetelmien avulla. Sen tutkimiseen tarvitaan muita menetelmiä. Sama pätee ikuiseen sieluun: jokainen voi olla vakuuttunut sen olemassaolosta, mutta siihen on käytettävä erityisiä menetelmiä. Tällä hetkellä tietoisuutemme on täysin keskittynyt kehoon. Sielun luonteen voi ymmärtää vain se, jonka tietoisuus on suuntautunut sisäänpäin. Siksi filosofit murskaavat keihäänsä väittelemällä sielun luonteesta, joogit vajoavat mystiseen transsiin ja uskovaiset yrittävät pestä sydämensä katumuksen kyynelillä. Toisin sanoen ihmisille, joiden mieli on puhdistettu lupauksilla, meditaatiolla, rukouksella ja katumuksella, sielun olemassaolo tuntuu itsestään selvältä - heille se ei ole uskon asia vaan todellinen hengellinen kokemus. Toisten mielestä sielun olemassaolo jää todistamattomaksi hypoteesiksi, vaikka empiirinen todistusaineisto olisi ylivoimainen, sillä sielu kuuluu niihin kategorioihin, joiden olemassaoloa on vaikea todistaa puhtaasti tieteellisellä laitteistolla, joka on sovitettu ulkoisten kohteiden tutkimiseen.

Vedalaisen perinteen filosofeille sielun olemassaolo ei tietenkään näyttänyt olevan niin vaikea todistaa. Heidän logiikkansa oli suunnilleen seuraava. Havaitsija (subjekti) on aina erillinen havainnon kohteesta. Jonkin asian olemassaolon todistamiseksi riittää, että se nähdään, toisin sanoen kohteen olemassaolo todistetaan havainnoimalla. Mutta subjekti ei voi nähdä itseään: subjektin (havainnoitsijan) olemassaolo todistetaan jo itse havainnon tosiasialla. Descartes sanoi: "Minä ajattelen, siis olen olemassa". On myös selvää, että tämän havainnoivan "minä" luonne ei ole pelkistettävissä ruumiiseen ja mieleen, koska sekä ruumiini että mieleni voivat olla havainnointini kohteena. Näin ollen tämän 'minä'-olemuksen kantajan on oltava erillään ruumiista ja mielestä.

Sielu eli jiva on siis ikuinen hengen hiukkanen, tietoisuuden atomi, jolla on rajallinen itsenäisyys ja joka on kaikkien elämän ilmenemismuotojen syy. Se eroaa kuolleesta aineesta ensinnäkin siinä, että se kykenee olemaan tietoinen olemassaolostaan ja havaitsemaan ympäröivän maailman. Juuri tämä ominaisuus - kyky havaita - erottaa elävän elottomasta.

Atma-sielulla on kolme pääominaisuutta: 1) sielu on tuhoutumaton; 2) sielu on atomaarinen; 3) sielulla on tietoisuus eli kyky toimia ja nauttia suhteellisesta vapaudesta. Nämä sielun ominaisuudet ovat aksiomaattisia. Kirjoitukset väittävät niiden olevan läsnä atmassa - tai pikemminkin määrittelevät atman sellaiseksi, jolla on nämä ominaisuudet.


Voimme selvästi nähdä, että ihmisen minuus on pysyvä. Kaikki, mihin samaistumme - kehomme, mielemme, ympäristömme - muuttuu jatkuvasti. Jos meidän

"minä" muuttuisi heidän mukanaan, emme huomaisi muutoksia, emmekä varmasti kokisi niitä niin traagisina. Jotta voisit havaita jonkin liikkuvan, sinun on oltava itse hiljaa: kun olemme lentokoneessa, emme tunne lentokoneen liikettä. Ihmisen keho ja mieli muuttuvat jatkuvasti: olimme vauva, sitten lapsi, teini-ikäinen, nuori mies, aikuinen. Mutta on olemassa jokin kiinteä vertailupiste, josta käsin havaitsemme kaikki nämä muutokset. Jotenkin, jollain ihmeellä, minämme pysyy muuttumattomana kaikkien näiden muutosten aikana. Mikä takaa minäkäsityksemme pysyvyyden tai jatkuvuuden? Tällä pysyvyydellä on oltava jokin todellisuuspohja.

Tieteen kehitys vain vahvistaa aineen muuttuvuutta. Nykyaikainen lääketiede on havainnut, että noin seitsemässä vuodessa koko kehomme muuttuu molekyylitasolla, eli joka seitsemäs vuosi saamme täysin uuden kehon. Mutta minämme pysyy muuttumattomana. Jotkut ihmiset, jotka tunnustavat aineen vaihtelevuuden, saattavat väittää, että egomme pysyvyys varmistetaan esimerkiksi aivojen rakenteen pysyvyydellä, sillä aivoilla on rakenteellisia itsetuotantomekanismeja. Roger Penrose, yksi merkittävimmistä teoreettisista fyysikoista, joka tutkii muun muassa tietoisuuden luonnetta, sanoo tästä kirjassaan Shadows of the Mind seuraavaa:

Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, koska se voi muuttua muodosta toiseen... Materia itsessään on siis jotakin epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen minuuden pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.

Lue lisää

Roger Penrose, yksi merkittävimmistä teoreettisista fyysikoista, joka tutkii muun muassa tietoisuuden luonnetta, sanoo tästä kirjassaan Shadows of the Mind seuraavaa:

Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, koska se voi muuttua muodosta toiseen... Materia itsessään on siis jotakin epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen minuuden pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.

Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, sillä se voi muuttua muodosta toiseen... Aine itsessään on siis jotain epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen "minä" pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.

Mutta myös Penrosen mainitsemien mallien pysyvyyden on perustuttava johonkin, sillä on oltava jokin syy tai substraatti. On vähintäänkin epäloogista liittää tämä ominaisuus aineeseen, joka on luonteeltaan muuttuvaa. Tämä on yksi niistä argumenteista, jotka puoltavat sielun olemassaoloa, sillä sielulla on ominaisuuksia, joita muuttuvalla aineella ei ole.

Ja toinen kummallinen tosiasia: ihminen ei tunne kuoleman todellisuutta. Mikään ei ole tietoisuudellemme vieraampaa kuin ajatus siitä, että jonain päivänä kuolemme, lakkaamme olemasta. Kukaan ei halua kuolla, eikä kukaan usko omaan kuolemaansa. Kyllä, teoriassa sallimme tällaisen mahdollisuuden. Jokainen ihminen pyrkii pysyvyyteen, ikuisuuteen, muuttumattomuuteen ja kieltää kuoleman kaikin voimin. Mikä on tämän itsepäisen pyrkimyksen perusta? Vaikka jokin asia ei sovi meille todellisuudessa ja me kapinoimme sitä vastaan ja vaadimme muutosta, alitajuisesti toivomme, että tässä todellisuudessa, joka on muuttunut parempaan suuntaan, on se pysyvyys, jota etsimme. Mikä tahansa muutos, olipa se sitten ulkopuolinen tai kehossamme tapahtuva muutos, saattaa ihmisen pois tasapainosta ja eksistentiaalisen kriisin tilaan. Toisin sanoen pysyvyyden perustelemattomalla halulla on hyvin syvät juuret psyykessämme. Ilmeinen esimerkki tästä ovat ikäkriisit, joita jokainen käy läpi elämänsä aikana. Murrosikäinen lapsi käy läpi hyvin väkivaltaisen kriisin; murrosikäinen poika käy läpi vaikean jakson elämässään; myös aikuinen kohtaa yhtä väkivaltaisen kriisin, niin sanotun keski-iän kriisin, kriisin, joka johtuu vanhuuden tuomasta odotuksesta lähestyvää muutosta kohtaan. Ja tietenkin kaikkien elämän vakavin kriisi on kuolema, joka pakottaa meidät armottomasti muuttamaan käsitystämme itsestämme jälleen kerran. Ikääntymiskriisien syynä on sisäinen eripura, ristiriita kahden todellisuuden välillä: häilyvä ulkoinen todellisuus ja egomme muuttumaton todellisuus. Jos muuttuvuus kuuluisi tietoisuuden luonteeseen, kuolemaa tai vanhenemista ei koettaisi subjektiivisesti poikkeavana tai julmana vääryytenä.

Sielua verrataan toisinaan tulesta lentävään kipinään. Tietoisuuden atomaarinen luonne liittyy läheisesti sielun muuttumattomuuteen. Atomi on sanan alkuperäisessä merkityksessä hajoamaton ja siksi tuhoutumaton ja muuttumaton. Lisäksi sielun atomisuus eli paikallisuus selittää yksilöllisen tietoisuuden rajallisen ilmenemismahdollisuuden. Intiassa on filosofeja, jotka kieltävät sielujen moninaisuuden, mutta uskovat, että me kaikki olemme yhden kaikkialla läsnä olevan tietoisuuden ilmentymiä. Kokemuksesta tiedämme kuitenkin, että yksilöllinen tietoisuutemme läpäisee vain kehomme eikä ulotu muihin kehoihin. Edes äidin kohdussa oleva lapsi ei koe kaikkea sitä, mitä äiti kokee, eikä äiti tiedä tarkalleen, mitä lapsi kokee. Sielun atomimaisuus selittää siis jokaiselle elävälle olennolle ominaisen palautumattoman yksilöllisyyden: tietoinen kokemukseni on aina ainutlaatuinen ja pysyy aina vain omana kokemuksenani. Minusta ei koskaan tule sinua, eikä sinusta koskaan tule minua.

Anonyymi kirjoitti:

Roger Penrose, yksi merkittävimmistä teoreettisista fyysikoista, joka tutkii muun muassa tietoisuuden luonnetta, sanoo tästä kirjassaan Shadows of the Mind seuraavaa:

Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, koska se voi muuttua muodosta toiseen... Materia itsessään on siis jotakin epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen minuuden pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.

Suuri osa kehomme ja aivomme muodostavasta aineesta uudistuu jatkuvasti - vain niiden rakenteet pysyvät muuttumattomina. Lisäksi aine itsessään näyttää olevan ohimenevää, sillä se voi muuttua muodosta toiseen... Aine itsessään on siis jotain epämääräistä ja katoavaa, joten on järkevää olettaa, että ihmisen "minä" pysyvyys saattaa liittyä enemmän mallien säilymiseen kuin varsinaisiin ainehiukkasiin.

Mutta myös Penrosen mainitsemien mallien pysyvyyden on perustuttava johonkin, sillä on oltava jokin syy tai substraatti. On vähintäänkin epäloogista liittää tämä ominaisuus aineeseen, joka on luonteeltaan muuttuvaa. Tämä on yksi niistä argumenteista, jotka puoltavat sielun olemassaoloa, sillä sielulla on ominaisuuksia, joita muuttuvalla aineella ei ole.

Ja toinen kummallinen tosiasia: ihminen ei tunne kuoleman todellisuutta. Mikään ei ole tietoisuudellemme vieraampaa kuin ajatus siitä, että jonain päivänä kuolemme, lakkaamme olemasta. Kukaan ei halua kuolla, eikä kukaan usko omaan kuolemaansa. Kyllä, teoriassa sallimme tällaisen mahdollisuuden. Jokainen ihminen pyrkii pysyvyyteen, ikuisuuteen, muuttumattomuuteen ja kieltää kuoleman kaikin voimin. Mikä on tämän itsepäisen pyrkimyksen perusta? Vaikka jokin asia ei sovi meille todellisuudessa ja me kapinoimme sitä vastaan ja vaadimme muutosta, alitajuisesti toivomme, että tässä todellisuudessa, joka on muuttunut parempaan suuntaan, on se pysyvyys, jota etsimme. Mikä tahansa muutos, olipa se sitten ulkopuolinen tai kehossamme tapahtuva muutos, saattaa ihmisen pois tasapainosta ja eksistentiaalisen kriisin tilaan. Toisin sanoen pysyvyyden perustelemattomalla halulla on hyvin syvät juuret psyykessämme. Ilmeinen esimerkki tästä ovat ikäkriisit, joita jokainen käy läpi elämänsä aikana. Murrosikäinen lapsi käy läpi hyvin väkivaltaisen kriisin; murrosikäinen poika käy läpi vaikean jakson elämässään; myös aikuinen kohtaa yhtä väkivaltaisen kriisin, niin sanotun keski-iän kriisin, kriisin, joka johtuu vanhuuden tuomasta odotuksesta lähestyvää muutosta kohtaan. Ja tietenkin kaikkien elämän vakavin kriisi on kuolema, joka pakottaa meidät armottomasti muuttamaan käsitystämme itsestämme jälleen kerran. Ikääntymiskriisien syynä on sisäinen eripura, ristiriita kahden todellisuuden välillä: häilyvä ulkoinen todellisuus ja egomme muuttumaton todellisuus. Jos muuttuvuus kuuluisi tietoisuuden luonteeseen, kuolemaa tai vanhenemista ei koettaisi subjektiivisesti poikkeavana tai julmana vääryytenä.

Sielua verrataan toisinaan tulesta lentävään kipinään. Tietoisuuden atomaarinen luonne liittyy läheisesti sielun muuttumattomuuteen. Atomi on sanan alkuperäisessä merkityksessä hajoamaton ja siksi tuhoutumaton ja muuttumaton. Lisäksi sielun atomisuus eli paikallisuus selittää yksilöllisen tietoisuuden rajallisen ilmenemismahdollisuuden. Intiassa on filosofeja, jotka kieltävät sielujen moninaisuuden, mutta uskovat, että me kaikki olemme yhden kaikkialla läsnä olevan tietoisuuden ilmentymiä. Kokemuksesta tiedämme kuitenkin, että yksilöllinen tietoisuutemme läpäisee vain kehomme eikä ulotu muihin kehoihin. Edes äidin kohdussa oleva lapsi ei koe kaikkea sitä, mitä äiti kokee, eikä äiti tiedä tarkalleen, mitä lapsi kokee. Sielun atomimaisuus selittää siis jokaiselle elävälle olennolle ominaisen palautumattoman yksilöllisyyden: tietoinen kokemukseni on aina ainutlaatuinen ja pysyy aina vain omana kokemuksenani. Minusta ei koskaan tule sinua, eikä sinusta koskaan tule minua.

Lue lisää

Tietoisuuden luonne on sekä itsestään selvä että salaperäinen. Tiedemiesten, jotka tutkivat tietoisuutta tekoälyongelman yhteydessä, on vaikea edes määritellä sitä. Jo mainitsemamme R. Penrose kirjoittaa tässä yhteydessä:

Mitä siis on tietoisuus? En tietenkään tiedä, miten tietoisuus määritellään, enkä usko, että sitä kannattaa edes yrittää löytää (koska emme ymmärrä, mitä se tarkoittaa).

Ja tämä tulee tietoisuuden alan suurimmalta asiantuntijalta! Toisin sanoen ymmärrämme paljon tässä elämässä, mutta paradoksaalisesti emme ymmärrä, mitä tarkoittaa "ymmärtää" tai esimerkiksi "tuntea, kokea". Edelleen Penrose kirjoittaa:

Olen varma, että on mahdollista löytää fysikaalisesti pätevä käsitys tietoisuudesta, mutta uskon, että mikä tahansa määritelmä osoittautuu vääräksi.

...
Miksi tietoisuuden luonnetta on niin vaikea ymmärtää? Vedet selittävät sen seuraavasti. Atman, yksilöllisen sielun, luonne on kaksitahoinen: se on sekä tietoisuuden kantaja että tietoisuus itse, toisin sanoen tietoisuus on sekä sielun ominaisuus että sielu itse. Toisin sanoen sielu on sekä havaitsija että havaitsija; se, joka kokee kokemuksen, ja itse kokemus. Ensimmäistä näkökohtaa kutsutaan attributiiviseksi tietoisuudeksi ja toista konstitutiiviseksi tietoisuudeksi. ... Ymmärtääksemme tämän voimme jälleen ottaa esimerkkinä liekin. Valo on liekin ominaisuus, mutta sama valo ei ole vain ominaisuus vaan liekin ydin. Valo liekin ominaisuutena antaa meille mahdollisuuden nähdä ympäröivän maailman, ja sama valo liekin olemuksena antaa meille mahdollisuuden nähdä itse liekki - en tarvitse toista kynttilää nähdäkseni kynttilän palavan. Sielu on liekin tavoin itsestään selvä.


Tietoisuus sielun ominaisuutena antaa meille eläville olennoille mahdollisuuden ymmärtää ja hyödyntää ympäröivää maailmaa. Ymmärtäessäni ulkoista maailmaa voin ymmärtää monia asioita, mutta ymmärtäessäni itseäni minun on ymmärrettävä, että tämä ymmärrys on minä itse. Toisin sanoen sielu paljastaa itsensä tietämisen teossa. Siksi tietoisuuden luonteen tutkimiseksi meidän on käännyttävä sisäänpäin, itseemme, mikä merkitsee samalla tietoisuuden ulkoisen, ulospäin suuntautuneen toiminnan rajoittamista. Itse asiassa kaikkina aikakausina on ollut ihmisiä, jotka ovat omistaneet elämänsä tälle: itsensä syvälliselle ymmärtämiselle ja itsensä hallitsemiselle. Veda-filosofian mukaan ihmiselämän tarkoitus on vain itsensä toteuttamisessa…. Se, missä määrin mieli on ekstrovertoitunut, määrää sielun paikan evoluution tikapuilla: mitä ekstrovertoituneempi mieli on, sitä kauempana se on luontonsa toteuttamisesta ja sitä ulkoisempia ovat sielun tavoitteet ja arvot.

Tiedemiehet yrittävät itsepintaisesti alentaa ihmistä monimutkaisen biologisen mekanismin tasolle, joka on syntynyt vahingossa evoluutioprosessin aikana. Valtavalle määrälle tosiasioita, jopa yksinkertaisimmillekin, ei kuitenkaan löydy tyydyttävää selitystä tämän paradigman puitteissa. Jopa alkeellisen itsesäilytysvaiston ilmaantumista, joka evoluutioteorian mukaan olisi pitänyt olla olemassa jo proto-ameebassa, on käytännössä mahdotonta selittää. Rehelliset tiedemiehet myöntävät, että "toistaiseksi mikään fysikaalinen, biologinen tai matemaattinen teoria ei ole päässyt lähellekään selitystä tietoisuudellemme ja sen loogiselle seuraukselle, älylle" (R. Penrose, "Shadows of the Mind"). Yrittäessään selittää tietoisuuden ilmiötä tiedemiehet ja filosofit joutuvat väittämään, että tämä ominaisuus on läsnä jo aineen atomeissa! (Näin tekee esimerkiksi australialainen fyysikko Reginald Cahill.) Toisin sanoen, mikä tahansa syvällinen pohdinta tästä kysymyksestä johtaa väistämättä siihen, että järjestelmään on pakko tuoda joitakin idealistisia elementtejä; eikö siis ole loogisempaa erottaa tietoisuus erilliseksi kategoriaksi?


Vedaisten käsitteiden puitteissa tietoisuuden eri havaittavissa oleville ilmenemismuodoille löytyy yksinkertainen ja luonnollinen selitys. Uskon, että kuka tahansa puolueeton henkilö on samaa mieltä siitä, että tämän käsitteen käyttöönotto ei ole millään tavalla ristiriidassa Occamin loogisen periaatteen kanssa, joka kieltää "uusien kokonaisuuksien lisäämisen" ilman mitään tarvetta. Samaan aikaan jopa Vedan näkökulmasta tietoisuuden luonne on loogisesti käsittämätön (ks. esim: "Bhagavad-gita, 2.25. Tätä sielun ominaisuutta kutsutaan sanskritiksi achintyaksi), koska sielu on tietoisesti ristiriitainen. Tavallaan tämä toteamus muistuttaa yhtä Gödelin teoreeman muotoilua: "Jos aksioomajärjestelmä on loogisesti epäjohdonmukainen, se on epätäydellinen." "Jos aksioomajärjestelmä on loogisesti epäjohdonmukainen, se on epätäydellinen. Toisin sanoen täydellisyyden laatu merkitsee loogista epäjohdonmukaisuutta. Sielu on Jumalan hiukkasena, Hänen pienenä kaltaisenaan, täydellinen ja täydellinen, ja siksi sen täytyy olla ristiriitainen.

Anonyymi kirjoitti:

Tietoisuuden luonne on sekä itsestään selvä että salaperäinen. Tiedemiesten, jotka tutkivat tietoisuutta tekoälyongelman yhteydessä, on vaikea edes määritellä sitä. Jo mainitsemamme R. Penrose kirjoittaa tässä yhteydessä:

Mitä siis on tietoisuus? En tietenkään tiedä, miten tietoisuus määritellään, enkä usko, että sitä kannattaa edes yrittää löytää (koska emme ymmärrä, mitä se tarkoittaa).

Ja tämä tulee tietoisuuden alan suurimmalta asiantuntijalta! Toisin sanoen ymmärrämme paljon tässä elämässä, mutta paradoksaalisesti emme ymmärrä, mitä tarkoittaa "ymmärtää" tai esimerkiksi "tuntea, kokea". Edelleen Penrose kirjoittaa:

Olen varma, että on mahdollista löytää fysikaalisesti pätevä käsitys tietoisuudesta, mutta uskon, että mikä tahansa määritelmä osoittautuu vääräksi.

...
Miksi tietoisuuden luonnetta on niin vaikea ymmärtää? Vedet selittävät sen seuraavasti. Atman, yksilöllisen sielun, luonne on kaksitahoinen: se on sekä tietoisuuden kantaja että tietoisuus itse, toisin sanoen tietoisuus on sekä sielun ominaisuus että sielu itse. Toisin sanoen sielu on sekä havaitsija että havaitsija; se, joka kokee kokemuksen, ja itse kokemus. Ensimmäistä näkökohtaa kutsutaan attributiiviseksi tietoisuudeksi ja toista konstitutiiviseksi tietoisuudeksi. ... Ymmärtääksemme tämän voimme jälleen ottaa esimerkkinä liekin. Valo on liekin ominaisuus, mutta sama valo ei ole vain ominaisuus vaan liekin ydin. Valo liekin ominaisuutena antaa meille mahdollisuuden nähdä ympäröivän maailman, ja sama valo liekin olemuksena antaa meille mahdollisuuden nähdä itse liekki - en tarvitse toista kynttilää nähdäkseni kynttilän palavan. Sielu on liekin tavoin itsestään selvä.


Tietoisuus sielun ominaisuutena antaa meille eläville olennoille mahdollisuuden ymmärtää ja hyödyntää ympäröivää maailmaa. Ymmärtäessäni ulkoista maailmaa voin ymmärtää monia asioita, mutta ymmärtäessäni itseäni minun on ymmärrettävä, että tämä ymmärrys on minä itse. Toisin sanoen sielu paljastaa itsensä tietämisen teossa. Siksi tietoisuuden luonteen tutkimiseksi meidän on käännyttävä sisäänpäin, itseemme, mikä merkitsee samalla tietoisuuden ulkoisen, ulospäin suuntautuneen toiminnan rajoittamista. Itse asiassa kaikkina aikakausina on ollut ihmisiä, jotka ovat omistaneet elämänsä tälle: itsensä syvälliselle ymmärtämiselle ja itsensä hallitsemiselle. Veda-filosofian mukaan ihmiselämän tarkoitus on vain itsensä toteuttamisessa…. Se, missä määrin mieli on ekstrovertoitunut, määrää sielun paikan evoluution tikapuilla: mitä ekstrovertoituneempi mieli on, sitä kauempana se on luontonsa toteuttamisesta ja sitä ulkoisempia ovat sielun tavoitteet ja arvot.

Tiedemiehet yrittävät itsepintaisesti alentaa ihmistä monimutkaisen biologisen mekanismin tasolle, joka on syntynyt vahingossa evoluutioprosessin aikana. Valtavalle määrälle tosiasioita, jopa yksinkertaisimmillekin, ei kuitenkaan löydy tyydyttävää selitystä tämän paradigman puitteissa. Jopa alkeellisen itsesäilytysvaiston ilmaantumista, joka evoluutioteorian mukaan olisi pitänyt olla olemassa jo proto-ameebassa, on käytännössä mahdotonta selittää. Rehelliset tiedemiehet myöntävät, että "toistaiseksi mikään fysikaalinen, biologinen tai matemaattinen teoria ei ole päässyt lähellekään selitystä tietoisuudellemme ja sen loogiselle seuraukselle, älylle" (R. Penrose, "Shadows of the Mind"). Yrittäessään selittää tietoisuuden ilmiötä tiedemiehet ja filosofit joutuvat väittämään, että tämä ominaisuus on läsnä jo aineen atomeissa! (Näin tekee esimerkiksi australialainen fyysikko Reginald Cahill.) Toisin sanoen, mikä tahansa syvällinen pohdinta tästä kysymyksestä johtaa väistämättä siihen, että järjestelmään on pakko tuoda joitakin idealistisia elementtejä; eikö siis ole loogisempaa erottaa tietoisuus erilliseksi kategoriaksi?


Vedaisten käsitteiden puitteissa tietoisuuden eri havaittavissa oleville ilmenemismuodoille löytyy yksinkertainen ja luonnollinen selitys. Uskon, että kuka tahansa puolueeton henkilö on samaa mieltä siitä, että tämän käsitteen käyttöönotto ei ole millään tavalla ristiriidassa Occamin loogisen periaatteen kanssa, joka kieltää "uusien kokonaisuuksien lisäämisen" ilman mitään tarvetta. Samaan aikaan jopa Vedan näkökulmasta tietoisuuden luonne on loogisesti käsittämätön (ks. esim: "Bhagavad-gita, 2.25. Tätä sielun ominaisuutta kutsutaan sanskritiksi achintyaksi), koska sielu on tietoisesti ristiriitainen. Tavallaan tämä toteamus muistuttaa yhtä Gödelin teoreeman muotoilua: "Jos aksioomajärjestelmä on loogisesti epäjohdonmukainen, se on epätäydellinen." "Jos aksioomajärjestelmä on loogisesti epäjohdonmukainen, se on epätäydellinen. Toisin sanoen täydellisyyden laatu merkitsee loogista epäjohdonmukaisuutta. Sielu on Jumalan hiukkasena, Hänen pienenä kaltaisenaan, täydellinen ja täydellinen, ja siksi sen täytyy olla ristiriitainen.

Lue lisää

... joitakin näistä sielun luonteeseen sisältyvistä ristiriidoista: sielu on muuttumaton, mutta sielun tietoisuus kehittyy; sielu on atomisesti eli äärettömän pieni ja samalla ehtymätön, ikuisesti riippuvainen ja samalla vapaudella varustettu; sielu on luonteeltaan autuas, mutta se on pakotettu elämään surkeaa elämää; kaikki sielut ovat tasa-arvoisia, mutta tämän lisäksi on olemassa henkinen hierarkia. Niin paradoksaaliselta kuin se saattaakin kuulostaa, nämä ristiriidat sielun ja tietoisuuden luonteen kuvauksissa ovat filosofinen todiste sielun kokonaisvaltaisuudesta ja aineettomasta luonteesta. Henki on aina ristiriitainen eikä noudata logiikan lakeja. Vaikka nämä ristiriidat on ratkaistu vedalaisen filosofian eri koulukunnissa, sielun todelliseen ymmärtämiseen ei silti riitä filosofian tuntemus - sielu ja tietoisuus ymmärretään tietoisuuden kääntämisen, ankaran henkisen kurinalaisuuden, mielen keskittymisen ja lopulta ilmestyksen avulla. …

Sielu on elämänvoiman kipinä, joka on silmälle näkymätön. Se aktivoi kehon ja saa sen toimimaan, aivan kuten kuparijohdon läpi kulkeva sähkövirta kantaa suurta energiaa, vaikka se pysyykin näkymättömissä. Vaikka sielu on niin pieni, sillä on suuri voima hallita erilaisia ja erikokoisia aineellisia kehoja. Sielun voi havaita vain täydellinen mieli.

"...Ikuisen sielun vaikutus tuntuu kehon jokaisessa kohdassa - se ilmenee tietoisuutena. Tietoisuuden läsnäolo todistaa sielun läsnäolon kehossa. Jopa yksinkertainen ihminen ymmärtää, että keho, jossa ei ole tietoisuutta, on kuollut. Jos tietoisuus on poistunut kehosta, sitä ei voida palauttaa, vaikka kehoon laitettaisiin mitä lääkkeitä ja aineita tahansa. Näin ollen tietoisuuden lähde ei ole aineellinen ruumis, vaan ikuinen sielu...".

Ssielu on jokaisen elävän olennon sydämessä, mutta koska oppineet materialistit eivät kykene havaitsemaan sitä, jotkut heistä väittävät, ettei sielua ole olemassa. Äärettömän pieni yksilöllinen sielu sijaitsee epäilemättä elävän olennon sydämessä yhdessä Ylisielun kanssa, ja siksi sydän on kehon käyttövoiman energianlähde. Keuhkoissa hapettavat verisolut saavat energiansa sielusta. Kun sielu lähtee kehosta, verenkierto pysähtyy. Lääkärit tunnustavat verisolujen tärkeän roolin elimistössä, mutta eivät pysty osoittamaan, että sielu on tämän energian lähde. He ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kehon energianlähde on sydän...".

Sielu sijaitsee aineellisessa ruumiissa sydämen alueella. Se täyttää kehon tietoisuudella, aivan kuten lamppu täyttää huoneen valolla. Koska lamppu on yhdessä paikassa, se valaisee koko huoneen. Samalla tavalla sielu, joka on sydämen alueella, täyttää koko kehon tietoisuudella. Sydänsiirrossa sielu ei poistu kehosta sydämen mukana, koska se on henkinen. Aivan kuten auton kuljettajalle ei tapahdu mitään, kun jäähdytin vaihdetaan, sydämen vaihtaminen ei vaikuta sieluun millään tavalla. On vielä kerran korostettava, että sielu on yksilöllinen elävä olento, kun taas väliaikainen aineellinen ruumis on vain kone, jota sielun energia liikuttaa. Kun sielu on läsnä kehossa, pidämme sitä elävänä ja houkuttelevana. Kun sielu jättää ruumiin, sanomme ihmisestä: "Hän on kuollut".

Jokainen sielu on oma yksilö, jolla on erillinen tietoisuus eli yksilöllisyys. Jokainen meistä on ollut yksilö menneisyydessä, on yksilö nyt ja säilyttää yksilöllisyytensä tulevaisuudessa.

Sielu ei ole pelkkää energiaa tai persoonatonta valoa tai tyhjyyttä, kuten jotkut ihmiset virheellisesti luulevat. Sielu on kaunis persoonallisuus, joka kuuluu Jumalan valtakuntaan, ja sillä on henkinen keho, joka on sat-chit-ananda (sanskrit) - ikuisuus, tieto ja autuus. Kun sielu kuitenkin joutuu halun valtaan nauttia Jumalasta riippumatta, se laskeutuu välittömästi aineelliseen maailmaan, jossa se jää loukkuun aineelliseen kehoon. Miksi me kärsimme? Koska sielu, joka on sat-chit-ananda, on vangittuna aineelliseen kehoon, jonka luonto on asat-achit-nirananda, eli se on väliaikainen, tietämätön ja kärsimyksen alainen.

Sielu on käsittämätön.
Sielu on niin pieni, ettei sitä voi nähdä edes elektronimikroskoopilla. Vaikka keksittäisiinkin väline, jonka avulla voitaisiin nähdä niin pieni koko, sielua olisi silti mahdotonta havaita, sillä sielu on aineeton. Edes ajatusta, aineen hienovaraista muotoa, ei voida havaita. Määritelmän mukaan sielu on materian tuolla puolen. Se on näkymätön ja käsittämätön.
"Sielu on näkymätön, käsittämätön ja muuttumaton...".
Koska sielu on erillään aineesta, sitä ei voida ymmärtää kokeellisilla menetelmillä, joissa käytetään aineellisia välineitä.
Miten näet eron ikuisen sielun ja sen tilapäisen aineellisen kehon välillä, jossa se on?
Tietoisuus on osoitus elävän olennon läsnäolosta kehossa. Jokainen aistikokemus - kuten tämän sivun katsominen - merkitsee meille jotakin, koska meillä on tietoisuus. Kun tietoisuus poistuu kehosta, siitä tulee kuollut, eloton tai "tajuton", kuten tuolista. Tuolilla ei ole aistimuksia, sillä ei ole tietoisuutta, sillä ei ole sielua.

Anonyymi kirjoitti:

... joitakin näistä sielun luonteeseen sisältyvistä ristiriidoista: sielu on muuttumaton, mutta sielun tietoisuus kehittyy; sielu on atomisesti eli äärettömän pieni ja samalla ehtymätön, ikuisesti riippuvainen ja samalla vapaudella varustettu; sielu on luonteeltaan autuas, mutta se on pakotettu elämään surkeaa elämää; kaikki sielut ovat tasa-arvoisia, mutta tämän lisäksi on olemassa henkinen hierarkia. Niin paradoksaaliselta kuin se saattaakin kuulostaa, nämä ristiriidat sielun ja tietoisuuden luonteen kuvauksissa ovat filosofinen todiste sielun kokonaisvaltaisuudesta ja aineettomasta luonteesta. Henki on aina ristiriitainen eikä noudata logiikan lakeja. Vaikka nämä ristiriidat on ratkaistu vedalaisen filosofian eri koulukunnissa, sielun todelliseen ymmärtämiseen ei silti riitä filosofian tuntemus - sielu ja tietoisuus ymmärretään tietoisuuden kääntämisen, ankaran henkisen kurinalaisuuden, mielen keskittymisen ja lopulta ilmestyksen avulla. …

Sielu on elämänvoiman kipinä, joka on silmälle näkymätön. Se aktivoi kehon ja saa sen toimimaan, aivan kuten kuparijohdon läpi kulkeva sähkövirta kantaa suurta energiaa, vaikka se pysyykin näkymättömissä. Vaikka sielu on niin pieni, sillä on suuri voima hallita erilaisia ja erikokoisia aineellisia kehoja. Sielun voi havaita vain täydellinen mieli.

"...Ikuisen sielun vaikutus tuntuu kehon jokaisessa kohdassa - se ilmenee tietoisuutena. Tietoisuuden läsnäolo todistaa sielun läsnäolon kehossa. Jopa yksinkertainen ihminen ymmärtää, että keho, jossa ei ole tietoisuutta, on kuollut. Jos tietoisuus on poistunut kehosta, sitä ei voida palauttaa, vaikka kehoon laitettaisiin mitä lääkkeitä ja aineita tahansa. Näin ollen tietoisuuden lähde ei ole aineellinen ruumis, vaan ikuinen sielu...".

Ssielu on jokaisen elävän olennon sydämessä, mutta koska oppineet materialistit eivät kykene havaitsemaan sitä, jotkut heistä väittävät, ettei sielua ole olemassa. Äärettömän pieni yksilöllinen sielu sijaitsee epäilemättä elävän olennon sydämessä yhdessä Ylisielun kanssa, ja siksi sydän on kehon käyttövoiman energianlähde. Keuhkoissa hapettavat verisolut saavat energiansa sielusta. Kun sielu lähtee kehosta, verenkierto pysähtyy. Lääkärit tunnustavat verisolujen tärkeän roolin elimistössä, mutta eivät pysty osoittamaan, että sielu on tämän energian lähde. He ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kehon energianlähde on sydän...".

Sielu sijaitsee aineellisessa ruumiissa sydämen alueella. Se täyttää kehon tietoisuudella, aivan kuten lamppu täyttää huoneen valolla. Koska lamppu on yhdessä paikassa, se valaisee koko huoneen. Samalla tavalla sielu, joka on sydämen alueella, täyttää koko kehon tietoisuudella. Sydänsiirrossa sielu ei poistu kehosta sydämen mukana, koska se on henkinen. Aivan kuten auton kuljettajalle ei tapahdu mitään, kun jäähdytin vaihdetaan, sydämen vaihtaminen ei vaikuta sieluun millään tavalla. On vielä kerran korostettava, että sielu on yksilöllinen elävä olento, kun taas väliaikainen aineellinen ruumis on vain kone, jota sielun energia liikuttaa. Kun sielu on läsnä kehossa, pidämme sitä elävänä ja houkuttelevana. Kun sielu jättää ruumiin, sanomme ihmisestä: "Hän on kuollut".

Jokainen sielu on oma yksilö, jolla on erillinen tietoisuus eli yksilöllisyys. Jokainen meistä on ollut yksilö menneisyydessä, on yksilö nyt ja säilyttää yksilöllisyytensä tulevaisuudessa.

Sielu ei ole pelkkää energiaa tai persoonatonta valoa tai tyhjyyttä, kuten jotkut ihmiset virheellisesti luulevat. Sielu on kaunis persoonallisuus, joka kuuluu Jumalan valtakuntaan, ja sillä on henkinen keho, joka on sat-chit-ananda (sanskrit) - ikuisuus, tieto ja autuus. Kun sielu kuitenkin joutuu halun valtaan nauttia Jumalasta riippumatta, se laskeutuu välittömästi aineelliseen maailmaan, jossa se jää loukkuun aineelliseen kehoon. Miksi me kärsimme? Koska sielu, joka on sat-chit-ananda, on vangittuna aineelliseen kehoon, jonka luonto on asat-achit-nirananda, eli se on väliaikainen, tietämätön ja kärsimyksen alainen.

Sielu on käsittämätön.
Sielu on niin pieni, ettei sitä voi nähdä edes elektronimikroskoopilla. Vaikka keksittäisiinkin väline, jonka avulla voitaisiin nähdä niin pieni koko, sielua olisi silti mahdotonta havaita, sillä sielu on aineeton. Edes ajatusta, aineen hienovaraista muotoa, ei voida havaita. Määritelmän mukaan sielu on materian tuolla puolen. Se on näkymätön ja käsittämätön.
"Sielu on näkymätön, käsittämätön ja muuttumaton...".
Koska sielu on erillään aineesta, sitä ei voida ymmärtää kokeellisilla menetelmillä, joissa käytetään aineellisia välineitä.
Miten näet eron ikuisen sielun ja sen tilapäisen aineellisen kehon välillä, jossa se on?
Tietoisuus on osoitus elävän olennon läsnäolosta kehossa. Jokainen aistikokemus - kuten tämän sivun katsominen - merkitsee meille jotakin, koska meillä on tietoisuus. Kun tietoisuus poistuu kehosta, siitä tulee kuollut, eloton tai "tajuton", kuten tuolista. Tuolilla ei ole aistimuksia, sillä ei ole tietoisuutta, sillä ei ole sielua.

Lue lisää

Kun elävä olento liittää tietoisuutensa ruumiiseen ja samaistuu siihen, sen on vaikea nähdä eroavansa ruumiista. Jos asiaa kuitenkin ajattelee kunnolla, ero käy selväksi. Kysykää itseltänne: "Voiko keho olla tietoinen itsestään?". Välitön vastaus on: "Ei, kehoni ei voi olla tietoinen itsestään. Pikemminkin olen tietoinen kehostani.

Tämän ajatuksen selventämiseksi sanotaan, että emme tiedä, onko keho tietoinen itsestään. Me emme tiedä sitä, koska emme ole keho. Ei voi sanoa varmasti, onko esimerkiksi sormi, aivot tai rintakehä itsetietoinen. He eivät myöskään voi itse kertoa minulle (oletetusta) tietoisuudestaan, koska kenelläkään heistä ei ole minää, persoonallisuutta. Ne ovat ainakin empiirisesti tiedostamattomia. Muita yksinkertaisia ymmärtämisharjoituksia voidaan käyttää tämän ymmärtämiseen: "Varpaani ei ole persoonallisuus. Jalkani, nenäni, korvani, aivoni tai koko kehoni ei ole persoonallisuus. Nämä "minä"-vaatteet eivät voi kertoa minulle, kuka minä olen tai kuka he ovat - olivatpa he sitten yksittäin tai kaikki yhdessä, koska yksikään heistä ei ole "minä", persoonallisuus. Millään näistä ruumiinosista ei ole henkilökohtaista kokemusta. Minä olen se, joka saan kokemusta heidän kauttaan. Näin ollen voimme päätellä, että he ovat erilaisia kuin kehossa oleva henkilö, joka kokee kokemuksen, eli he eivät ole minä, tietoisuuden haltija. Kehon ja minän välinen ero näkyy jopa kielessä, sillä se muoto osoittaa, että minä on erilainen kuin kehoni.

Lisäksi voimme ymmärtää tämän eron ruumiin ja "minä" välillä jokapäiväisen kokemuksen kautta. Jos esimerkiksi jokin koskettaa kättäni, on empiirisesti väärin ajatella, että käteni on tietoinen tietystä ärsytyksestä. Jos ajattelemme asiaa, voimme päätellä, että minä olen se, joka käden ja tunnistamisprosessin kautta on tietoinen siitä, että jokin on koskettanut kättä. Perusminä käyttää aivoja käsittelemään hermoston signaaleja ja siten hallitsee kehon toimintaa.
Saman tunnistamisprosessin mukaisesti henkilö voi esimerkiksi ilmoittaa olevansa nälkäinen, vaikka todellisuudessa vatsa, ei henkilö, vaatii ruokaa. Käsite "nälkä" tarkoittaa, että "minä", yksilö, olen tietoinen vatsan supistumisesta. ...
Jos sielu on ikuinen, mitä sille tapahtuu aineellisen ruumiin kuoleman jälkeen?
Aineellisen ruumiin kuoleman jälkeen sielu siirtyy toiseen ruumiiseen. Bhagavad-Gita (2.22).
Näin ehdollistunut elävä olento siirtyy jatkuvasti aineellisesta kehosta toiseen yrittäessään löytää onnen. Tätä sielun uudelleensyntymisprosessia kutsutaan samsaraksi - syntymien ja kuolemien kiertokuluksi tai toisella tavalla "sielun jälleensyntymiseksi".


Aineellisesta kehosta ei ole mahdollista tehdä kuolematonta. Kuoleman hetkellä elävän olennon on pakko jättää fyysinen kehonsa. Hienojakoinen keho, joka koostuu valheellisesta (väärästä) egosta, mielestä ja älystä, pysyy aina sielun mukana, kunnes se vapautuu aineellisesta maailmasta. Sitä ei voi jättää jälkeensä samalla tavalla kuin karkeaa kehoa. Tästä syystä jotkut ihmiset ajattelevat tiedon puutteen vuoksi, että sielu ja hienojakoinen keho eivät eroa toisistaan. Ehdollistuneen elävän olennon sekä karkeat että hienojakoiset kehot koostuvat kuitenkin aineellisesta energiasta, ja sielun läsnäolo elävöittää niitä. Näin ollen ehdollistuneessa tilassa olevat elävät olennot ovat hengen ja aineen yhdistelmä.

Miten ikuisen henkisen sielun liittäminen väliaikaiseen aineesta kudottuun elottomaan ruumiiseen on mahdollista? Miten henki yhdistyy aineeseen?

Väärä ego on ikuisen tietoisen sielun ja väliaikaisen tiedostamattoman kehon illusorinen yhdistelmä. Koska henkinen sielu haluaa laittomasti hyödyntää Jumalan luomistyötä, se sitoutuu luonnon kolmeen gunaan ja samaistuu aineellisen maailman illusoriseen olemukseen. Taistelussa nautinnoista se tulee yhä sidotummaksi, ja sen huolet vain lisääntyvät.

...
Se kykenee olemaan vuorovaikutuksessa samanaikaisesti sekä henkisen energian (chit) että aineellisen energian (achit) kanssa ja sitomaan ne yhteen. Siksi henkinen sielu joutuu kosketuksiin aineellisen ruumiin kanssa väärän egon kautta ja elävöittää sitä. Niin kauan kuin elävä olento on väärän egon vaikutuksen alaisena, hän pysyy aineellisen maailman vankina.

... Ihmisen elämänmuodossa se kuitenkin saa älyn, jonka avulla se voi ymmärtää aineellisen onnen näennäisen luonteen ja yrittää ymmärtää sen henkisen luonteen. Jos joku ei käytä tätä mahdollisuutta, hänen katsotaan viettäneen elämänsä turhaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kun elävä olento liittää tietoisuutensa ruumiiseen ja samaistuu siihen, sen on vaikea nähdä eroavansa ruumiista. Jos asiaa kuitenkin ajattelee kunnolla, ero käy selväksi. Kysykää itseltänne: "Voiko keho olla tietoinen itsestään?". Välitön vastaus on: "Ei, kehoni ei voi olla tietoinen itsestään. Pikemminkin olen tietoinen kehostani.

Tämän ajatuksen selventämiseksi sanotaan, että emme tiedä, onko keho tietoinen itsestään. Me emme tiedä sitä, koska emme ole keho. Ei voi sanoa varmasti, onko esimerkiksi sormi, aivot tai rintakehä itsetietoinen. He eivät myöskään voi itse kertoa minulle (oletetusta) tietoisuudestaan, koska kenelläkään heistä ei ole minää, persoonallisuutta. Ne ovat ainakin empiirisesti tiedostamattomia. Muita yksinkertaisia ymmärtämisharjoituksia voidaan käyttää tämän ymmärtämiseen: "Varpaani ei ole persoonallisuus. Jalkani, nenäni, korvani, aivoni tai koko kehoni ei ole persoonallisuus. Nämä "minä"-vaatteet eivät voi kertoa minulle, kuka minä olen tai kuka he ovat - olivatpa he sitten yksittäin tai kaikki yhdessä, koska yksikään heistä ei ole "minä", persoonallisuus. Millään näistä ruumiinosista ei ole henkilökohtaista kokemusta. Minä olen se, joka saan kokemusta heidän kauttaan. Näin ollen voimme päätellä, että he ovat erilaisia kuin kehossa oleva henkilö, joka kokee kokemuksen, eli he eivät ole minä, tietoisuuden haltija. Kehon ja minän välinen ero näkyy jopa kielessä, sillä se muoto osoittaa, että minä on erilainen kuin kehoni.

Lisäksi voimme ymmärtää tämän eron ruumiin ja "minä" välillä jokapäiväisen kokemuksen kautta. Jos esimerkiksi jokin koskettaa kättäni, on empiirisesti väärin ajatella, että käteni on tietoinen tietystä ärsytyksestä. Jos ajattelemme asiaa, voimme päätellä, että minä olen se, joka käden ja tunnistamisprosessin kautta on tietoinen siitä, että jokin on koskettanut kättä. Perusminä käyttää aivoja käsittelemään hermoston signaaleja ja siten hallitsee kehon toimintaa.
Saman tunnistamisprosessin mukaisesti henkilö voi esimerkiksi ilmoittaa olevansa nälkäinen, vaikka todellisuudessa vatsa, ei henkilö, vaatii ruokaa. Käsite "nälkä" tarkoittaa, että "minä", yksilö, olen tietoinen vatsan supistumisesta. ...
Jos sielu on ikuinen, mitä sille tapahtuu aineellisen ruumiin kuoleman jälkeen?
Aineellisen ruumiin kuoleman jälkeen sielu siirtyy toiseen ruumiiseen. Bhagavad-Gita (2.22).
Näin ehdollistunut elävä olento siirtyy jatkuvasti aineellisesta kehosta toiseen yrittäessään löytää onnen. Tätä sielun uudelleensyntymisprosessia kutsutaan samsaraksi - syntymien ja kuolemien kiertokuluksi tai toisella tavalla "sielun jälleensyntymiseksi".


Aineellisesta kehosta ei ole mahdollista tehdä kuolematonta. Kuoleman hetkellä elävän olennon on pakko jättää fyysinen kehonsa. Hienojakoinen keho, joka koostuu valheellisesta (väärästä) egosta, mielestä ja älystä, pysyy aina sielun mukana, kunnes se vapautuu aineellisesta maailmasta. Sitä ei voi jättää jälkeensä samalla tavalla kuin karkeaa kehoa. Tästä syystä jotkut ihmiset ajattelevat tiedon puutteen vuoksi, että sielu ja hienojakoinen keho eivät eroa toisistaan. Ehdollistuneen elävän olennon sekä karkeat että hienojakoiset kehot koostuvat kuitenkin aineellisesta energiasta, ja sielun läsnäolo elävöittää niitä. Näin ollen ehdollistuneessa tilassa olevat elävät olennot ovat hengen ja aineen yhdistelmä.

Miten ikuisen henkisen sielun liittäminen väliaikaiseen aineesta kudottuun elottomaan ruumiiseen on mahdollista? Miten henki yhdistyy aineeseen?

Väärä ego on ikuisen tietoisen sielun ja väliaikaisen tiedostamattoman kehon illusorinen yhdistelmä. Koska henkinen sielu haluaa laittomasti hyödyntää Jumalan luomistyötä, se sitoutuu luonnon kolmeen gunaan ja samaistuu aineellisen maailman illusoriseen olemukseen. Taistelussa nautinnoista se tulee yhä sidotummaksi, ja sen huolet vain lisääntyvät.

...
Se kykenee olemaan vuorovaikutuksessa samanaikaisesti sekä henkisen energian (chit) että aineellisen energian (achit) kanssa ja sitomaan ne yhteen. Siksi henkinen sielu joutuu kosketuksiin aineellisen ruumiin kanssa väärän egon kautta ja elävöittää sitä. Niin kauan kuin elävä olento on väärän egon vaikutuksen alaisena, hän pysyy aineellisen maailman vankina.

... Ihmisen elämänmuodossa se kuitenkin saa älyn, jonka avulla se voi ymmärtää aineellisen onnen näennäisen luonteen ja yrittää ymmärtää sen henkisen luonteen. Jos joku ei käytä tätä mahdollisuutta, hänen katsotaan viettäneen elämänsä turhaan.

Lue lisää

Yksittäinen elävä olento elää kahdessa aineellisessa kehossa - karkeassa ja hienovaraisessa. Nämä kehot toimivat ja kehittyvät vain sielun läsnäolon ansiosta. Lisäksi ne ovat ikuisen sielun väliaikaisia kuoria. …
Hienojakoinen keho, joka seuraa sielua kuoleman ja seuraavan syntymän välillä, sisältää kaikki elävän olennon ajatukset ja halut, ja ne määräävät, millaiseen karkeaan kehoon elävä olento siirtyy tulevassa inkarnaatiossaan. Näin ollen karman lain ja Paramatman johdolla elävä olento astuu mielentilaansa vastaavaan kehoon. Tätä muutosta kutsumme syntymäksi.

Sielunvaelluksen prosessi on vaikeasti hahmotettavissa. Kuoleman hetkellä vallitsevan tietoisuuden tason mukaan sielu menee...

Kuvattu prosessi antaa jonkinlaisen selityksen kehon ulkopuolisille kokemuksille. Se selittää myös kyvyn palauttaa mieleen menneitä elämiä hypnoosissa, kehon ulkopuolisia matkoja ja monia muita muuttuneita tajunnantiloja. On tärkeää ymmärtää, että tietyissä olosuhteissa sielu voi matkustaa hienovaraisessa kehossa.

Kuka on kohtalomme "kuljettaja"?

Eli keho, fyysinen, ulompi kuori, psyyke, hienojakoinen kehomme, toinen kuori. Ja sielu persoonallisuutena, johon hienojakoinen keho, fyysinen keho, on puettu, ovat toisistaan riippuvaisia, suunnilleen kuin ilmapallo. Sielun kanssa, koska sielu pyrkii aina ylöspäin, kohti jotain ylevää. Niinpä tämä lämpimällä ilmalla täytetty ilmapallo pyrkii ylöspäin. Eli kori on fyysinen keho, joka vetää koko ajan alaspäin, vetää sielua alaspäin. Ja miten nämä kaksi vastakkaista rakennetta liittyvät toisiinsa? Kori vetää koko ajan alaspäin, ja pallo pyrkii ylöspäin. Ne ovat yhteydessä toisiinsa hienojakoisten silmukoiden kautta. Hienojakoinen keho on siis sellaisia näkymättömiä silmukoita, jotka sitovat ikuisen sielun väliaikaiseen kehoon.

Toinen esimerkki. Tehdäkseni asian niin selväksi. Keho on auto. Sielu tämän hienojakoisen kehon kuoressa on tämän auton matkustaja. Jää vielä selvittämättä, kuka on tämän monimutkaisen koneen kuljettaja? Ilmeisesti ei sielu. Sillä jos me olisimme tämän kehon kuljettaja, kaikki tapahtuisi elämässämme täysin niin kuin olemme suunnitelleet. Ja niin ei aina tapahdu. Se tarkoittaa joitakin kohtalon käänteitä, joitakin olosuhteita, joita haluaisimme välttää, mutta meidän on pakko jäädä niihin. Eli sanomme: "Kohtalo on johtanut..." tai minulle on tapahtunut jotakin..... tai jokin kohtalon voima. Eli tiettyyn pisteeseen asti minulla on vapaus, menen näin tai näin, mutta siinä on myös välttämättä jokin ennakointielementti ja tunnemme, että elämässämme on jokin muu voima, jotkut olosuhteet tai kohtalo, joka saa meidät toimimaan toisin kuin haluaisimme.
Nämä ovat siis vertauskuvallisia esimerkkejä.
On siis käynyt ilmi, että fyysinen keho on auto, me olemme matkustajia siinä, mutta kuka on tämän auton kuljettaja? Tässä, ja tiede alkaa vasta nyt ymmärtää, miten monimutkaiset prosessit tässä fyysisessä kehossa tapahtuvat. Hallitsemmeko me niitä todella? Jos tarkastelemme havaintoprosesseja, kun miljoonat aivojen neuronit järjestäytyvät uudelleen hetkessä. Tai ruoansulatuksen monimutkaista prosessia. Tai aineenvaihduntaprosessia. Jos kaikki nämä tapahtuvat prosessit ovat hallinnassamme, miten on mahdollista, ettemme tiedä niistä mitään? Niitä on tapahtunut syntymästämme lähtien, kehon syntymästä lähtien, niitä on jo tapahtunut, ja me vasta alamme ymmärtää, fysiologit vasta alkavat ymmärtää, miten nämä monimutkaiset prosessit todella toimivat. Ja nyt herää kysymys. Voivatko tällaiset monimutkaiset prosessit fyysisessä kehossa tapahtua ilman jonkun tietoista osallistumista? Yksiselitteisesti ei.

Kaikki prosessit, yksinkertaisimmatkin, edellyttävät jonkinlaista organisointia. Jonkinlaista tietoista ohjausta. Ja nämä kehossamme tapahtuvat prosessit, fysiologiset prosessit, psykologiset prosessit, ne ovat hyvin monimutkaisia. Äärimmäisen monimutkaisia. Ja meidän on myönnettävä, että ne tapahtuvat ilman tietoista osallistumistamme. Ne tapahtuvat siis jonkun muun tietoisen osallistumisen alaisuudessa. Kenen? Kuka on kuljettaja? Kuka ohjaa tätä kehoa? Kuka pelastaa meidät tarpeelta miettiä, mitä entsyymiä erittää, miten erittää, mitä lihasta jännittää ja niin edelleen. Tarkoitan, että on aivan ilmeistä, että se ei ole niin yksinkertaista. Ja tämän mysteerin ymmärtämiseksi meidän on otettava käyttöön lisätoiminto. Ylitietoisuus. Vedat kutsuvat tätä Ylitietoisuutta termillä "Paramatma". Sielua, yksilöllistä tietoisuutta, kutsutaan nimellä "atma". Tai toinen termi on "jiva". Atma, sielu. Ja Ylitietoisuutta kutsutaan siis Paramatmaksi. "Param" tarkoittaa "ylin". Tästä johtuvat kaikki nämä parapsykologiat, eli psykologian korkein muoto. Joidenkin tällaisten korkeampien ilmiöiden psykologiaa.

Anonyymi kirjoitti:

Yksittäinen elävä olento elää kahdessa aineellisessa kehossa - karkeassa ja hienovaraisessa. Nämä kehot toimivat ja kehittyvät vain sielun läsnäolon ansiosta. Lisäksi ne ovat ikuisen sielun väliaikaisia kuoria. …
Hienojakoinen keho, joka seuraa sielua kuoleman ja seuraavan syntymän välillä, sisältää kaikki elävän olennon ajatukset ja halut, ja ne määräävät, millaiseen karkeaan kehoon elävä olento siirtyy tulevassa inkarnaatiossaan. Näin ollen karman lain ja Paramatman johdolla elävä olento astuu mielentilaansa vastaavaan kehoon. Tätä muutosta kutsumme syntymäksi.

Sielunvaelluksen prosessi on vaikeasti hahmotettavissa. Kuoleman hetkellä vallitsevan tietoisuuden tason mukaan sielu menee...

Kuvattu prosessi antaa jonkinlaisen selityksen kehon ulkopuolisille kokemuksille. Se selittää myös kyvyn palauttaa mieleen menneitä elämiä hypnoosissa, kehon ulkopuolisia matkoja ja monia muita muuttuneita tajunnantiloja. On tärkeää ymmärtää, että tietyissä olosuhteissa sielu voi matkustaa hienovaraisessa kehossa.

Kuka on kohtalomme "kuljettaja"?

Eli keho, fyysinen, ulompi kuori, psyyke, hienojakoinen kehomme, toinen kuori. Ja sielu persoonallisuutena, johon hienojakoinen keho, fyysinen keho, on puettu, ovat toisistaan riippuvaisia, suunnilleen kuin ilmapallo. Sielun kanssa, koska sielu pyrkii aina ylöspäin, kohti jotain ylevää. Niinpä tämä lämpimällä ilmalla täytetty ilmapallo pyrkii ylöspäin. Eli kori on fyysinen keho, joka vetää koko ajan alaspäin, vetää sielua alaspäin. Ja miten nämä kaksi vastakkaista rakennetta liittyvät toisiinsa? Kori vetää koko ajan alaspäin, ja pallo pyrkii ylöspäin. Ne ovat yhteydessä toisiinsa hienojakoisten silmukoiden kautta. Hienojakoinen keho on siis sellaisia näkymättömiä silmukoita, jotka sitovat ikuisen sielun väliaikaiseen kehoon.

Toinen esimerkki. Tehdäkseni asian niin selväksi. Keho on auto. Sielu tämän hienojakoisen kehon kuoressa on tämän auton matkustaja. Jää vielä selvittämättä, kuka on tämän monimutkaisen koneen kuljettaja? Ilmeisesti ei sielu. Sillä jos me olisimme tämän kehon kuljettaja, kaikki tapahtuisi elämässämme täysin niin kuin olemme suunnitelleet. Ja niin ei aina tapahdu. Se tarkoittaa joitakin kohtalon käänteitä, joitakin olosuhteita, joita haluaisimme välttää, mutta meidän on pakko jäädä niihin. Eli sanomme: "Kohtalo on johtanut..." tai minulle on tapahtunut jotakin..... tai jokin kohtalon voima. Eli tiettyyn pisteeseen asti minulla on vapaus, menen näin tai näin, mutta siinä on myös välttämättä jokin ennakointielementti ja tunnemme, että elämässämme on jokin muu voima, jotkut olosuhteet tai kohtalo, joka saa meidät toimimaan toisin kuin haluaisimme.
Nämä ovat siis vertauskuvallisia esimerkkejä.
On siis käynyt ilmi, että fyysinen keho on auto, me olemme matkustajia siinä, mutta kuka on tämän auton kuljettaja? Tässä, ja tiede alkaa vasta nyt ymmärtää, miten monimutkaiset prosessit tässä fyysisessä kehossa tapahtuvat. Hallitsemmeko me niitä todella? Jos tarkastelemme havaintoprosesseja, kun miljoonat aivojen neuronit järjestäytyvät uudelleen hetkessä. Tai ruoansulatuksen monimutkaista prosessia. Tai aineenvaihduntaprosessia. Jos kaikki nämä tapahtuvat prosessit ovat hallinnassamme, miten on mahdollista, ettemme tiedä niistä mitään? Niitä on tapahtunut syntymästämme lähtien, kehon syntymästä lähtien, niitä on jo tapahtunut, ja me vasta alamme ymmärtää, fysiologit vasta alkavat ymmärtää, miten nämä monimutkaiset prosessit todella toimivat. Ja nyt herää kysymys. Voivatko tällaiset monimutkaiset prosessit fyysisessä kehossa tapahtua ilman jonkun tietoista osallistumista? Yksiselitteisesti ei.

Kaikki prosessit, yksinkertaisimmatkin, edellyttävät jonkinlaista organisointia. Jonkinlaista tietoista ohjausta. Ja nämä kehossamme tapahtuvat prosessit, fysiologiset prosessit, psykologiset prosessit, ne ovat hyvin monimutkaisia. Äärimmäisen monimutkaisia. Ja meidän on myönnettävä, että ne tapahtuvat ilman tietoista osallistumistamme. Ne tapahtuvat siis jonkun muun tietoisen osallistumisen alaisuudessa. Kenen? Kuka on kuljettaja? Kuka ohjaa tätä kehoa? Kuka pelastaa meidät tarpeelta miettiä, mitä entsyymiä erittää, miten erittää, mitä lihasta jännittää ja niin edelleen. Tarkoitan, että on aivan ilmeistä, että se ei ole niin yksinkertaista. Ja tämän mysteerin ymmärtämiseksi meidän on otettava käyttöön lisätoiminto. Ylitietoisuus. Vedat kutsuvat tätä Ylitietoisuutta termillä "Paramatma". Sielua, yksilöllistä tietoisuutta, kutsutaan nimellä "atma". Tai toinen termi on "jiva". Atma, sielu. Ja Ylitietoisuutta kutsutaan siis Paramatmaksi. "Param" tarkoittaa "ylin". Tästä johtuvat kaikki nämä parapsykologiat, eli psykologian korkein muoto. Joidenkin tällaisten korkeampien ilmiöiden psykologiaa.

Lue lisää

Psyyke ja sielu

Olemme jo puhuneet paljon sielusta edellisessä aiheessa, mutta jatketaan.
Siis yksityiskohtaisemmin siitä, mitä hienojakoinen keho on, koska on hyvin tärkeää ymmärtää erot, nähdä sielun ja hienojakoisen kehon väliset erot. Valitettavasti ihmiset sekoittavat usein nämä käsitteet. Esimerkiksi kun he sanovat, että "sieluun sattuu", he tarkoittavat sisäistä itseään. Mutta se ei ole sielu, se ei ole syvin rakenteemme. Psykologian, kuten näyttää, on tarkoitus tutkia sielua - psykologia kääntyy "sielun tuntemukseksi" - mutta sanan kirjaimellisessa merkityksessä se ei tutki sielua, vaan hienojakoista kehoa, psyykeä. Puhutaan siitä, mitä se (psyyke) edustaa. Myös aineellinen kulttuuri tutkii tätä ilmiötä. Ja on tietenkin perustavanlaatuinen ero sen henkisen käsityksen välillä, mitä hienojakoinen keho on, ja materialistisen käsityksen välillä. Materialistinen, tavanomainen, maallinen tiede katsoo, että psyykemme eli sisäinen hienojakoinen toimintamme on peräisin aivoista.

Toisin sanoen uskotaan, että tämä toiminta on korkeampaa hermostollista toimintaa. Heillä on tästä omat selkeät vahvistuksensa. He sanovat esimerkiksi, että jos vaikuttaa joihinkin aivojen osiin, jotkut emootiot vahvistuvat, tai päinvastoin, joitakin emootioita voi tukahduttaa. Väitetään, että he löysivät joitakin aivojen osia... muistin varastointi jne. Eli näyttää olevan tietty yhteys sisäisen hienovaraisen henkisen toimintamme ja tiettyjen fyysisten prosessien välillä. Se on todellakin totta, mutta tämä yhteys ei ole suora. Jos esimerkiksi otat ja lähetät...iskun televisioon, niin jonkun hetken ajan ruudulla kulkee viivoja. Eli nämä säteet television kaukosäätimessä, ne poikkeavat tuosta fyysisestä iskusta.


______________
Hienojakoinen keho ja fyysinen keho

Esimerkiksi erikoiskameran, niin sanotun Kirlian elektronisen valokuvauksen avulla voidaan kuvata henkilön auraa tai tätä hienojakoista kehoa. Ja jos ihminen on tällaisessa hieman rentoutuneessa tilassa tai ehkä hän on syvästi rentoutunut, hänen hienojakoisessa kehossaan voi olla tällaisia aukkoja. Se ei ole täysin, ei tiivis. Ja silloin ihmistä kehotetaan keskittymään. Sanotaan, että hänen sormensa on kuvattu, ja aura keskeytyy pienellä katkoviivalla. Nyt hänelle ehdotetaan, että hän keskittyisi ja keskittyisi, katsoisi sormeaan, ja sen jälkeen jonkin ajan kuluttua valokuva otetaan uudelleen. Jo tämä pistemäinen aura, se kiristyy, eli siitä tulee tiheämpi, vahvempi, ilman näitä reikiä. Vielä suurempia vaikutuksia oli silloin, kun ihmiset eivät vain keskittäneet mieltään, vaan lisäsivät tähän meditaatioon henkisen elementin.

Aivan kuten, sanokaamme, joku voi kuvitella fyysisen kuorman, kuten käsipainojen nostamisen, hänen lihaksensa jännittyvät. Samalla tavalla tietyn henkisen kuorman myötä myös hienojakoinen keho, sanotaanko, mobilisoituu, tulee paljon vahvemmaksi. Mutta kun tähän keskittymisharjoitukseen lisätään henkinen elementti, esimerkiksi henkilö lukee rukouksen tai ...huomataan, että vaikutus on vielä suurempi. Tiedemiesten havaintojen mukaan henkilö itse - tämä meditoiva henkilö - muuttui tämän ajan, meditaation ajan, tällaiseksi kahdeksan hertsin taajuuden generaattoriksi. Kahdeksan hertsiä on maan parantava tausta, joka tulee maasta. Ja jos ihmiset elävät lähellä Maata, ovat yhteydessä siihen, he ovat yleensä terveitä, fyysinen keho on vahva ja hienojakoinen keho on vahva. Kun ihmiset ovat irrottautuneet tästä kaikesta, heidän immuniteettinsa heikkenee, kaikki heikkenee, myös hienojakoinen keho.

Heistä tulee ärtyisiä, heikkoja ja alttiita ulkoisille vaikutuksille. Kyse on siis siitä, että tämän henkisen meditaation harjoittamisen myötä hienovaraisen kehon tila paranee, mikä kirjataan tämän elektronisen Kirlian-tutkimuksen avulla. On myös tehty kokeita, joissa jonkin uskontokunnan uskovia pyydettiin tulemaan sairaalaan ja istumaan odotushuoneissa ja rukoilemaan tietyllä osastolla olevien ihmisten terveyden puolesta. Huomattiin, että ne ihmiset, joiden puolesta rukoiltiin - eivätkä he tienneet siitä - toipuivat paljon nopeammin kuin ne, joihin tämä vaikutus ei vaikuttanut. Eli tällaiset positiiviset muutokset olivat ilmeisiä, kun jonkun hienojakoinen keho lähetti joitakin positiivisia henkisiä impulsseja muille ihmisille, jopa heidän tietämättään, ja ihmiset saivat selvän parannuksen fyysisellä tasolla.

Anonyymi kirjoitti:

Psyyke ja sielu

Olemme jo puhuneet paljon sielusta edellisessä aiheessa, mutta jatketaan.
Siis yksityiskohtaisemmin siitä, mitä hienojakoinen keho on, koska on hyvin tärkeää ymmärtää erot, nähdä sielun ja hienojakoisen kehon väliset erot. Valitettavasti ihmiset sekoittavat usein nämä käsitteet. Esimerkiksi kun he sanovat, että "sieluun sattuu", he tarkoittavat sisäistä itseään. Mutta se ei ole sielu, se ei ole syvin rakenteemme. Psykologian, kuten näyttää, on tarkoitus tutkia sielua - psykologia kääntyy "sielun tuntemukseksi" - mutta sanan kirjaimellisessa merkityksessä se ei tutki sielua, vaan hienojakoista kehoa, psyykeä. Puhutaan siitä, mitä se (psyyke) edustaa. Myös aineellinen kulttuuri tutkii tätä ilmiötä. Ja on tietenkin perustavanlaatuinen ero sen henkisen käsityksen välillä, mitä hienojakoinen keho on, ja materialistisen käsityksen välillä. Materialistinen, tavanomainen, maallinen tiede katsoo, että psyykemme eli sisäinen hienojakoinen toimintamme on peräisin aivoista.

Toisin sanoen uskotaan, että tämä toiminta on korkeampaa hermostollista toimintaa. Heillä on tästä omat selkeät vahvistuksensa. He sanovat esimerkiksi, että jos vaikuttaa joihinkin aivojen osiin, jotkut emootiot vahvistuvat, tai päinvastoin, joitakin emootioita voi tukahduttaa. Väitetään, että he löysivät joitakin aivojen osia... muistin varastointi jne. Eli näyttää olevan tietty yhteys sisäisen hienovaraisen henkisen toimintamme ja tiettyjen fyysisten prosessien välillä. Se on todellakin totta, mutta tämä yhteys ei ole suora. Jos esimerkiksi otat ja lähetät...iskun televisioon, niin jonkun hetken ajan ruudulla kulkee viivoja. Eli nämä säteet television kaukosäätimessä, ne poikkeavat tuosta fyysisestä iskusta.


______________
Hienojakoinen keho ja fyysinen keho

Esimerkiksi erikoiskameran, niin sanotun Kirlian elektronisen valokuvauksen avulla voidaan kuvata henkilön auraa tai tätä hienojakoista kehoa. Ja jos ihminen on tällaisessa hieman rentoutuneessa tilassa tai ehkä hän on syvästi rentoutunut, hänen hienojakoisessa kehossaan voi olla tällaisia aukkoja. Se ei ole täysin, ei tiivis. Ja silloin ihmistä kehotetaan keskittymään. Sanotaan, että hänen sormensa on kuvattu, ja aura keskeytyy pienellä katkoviivalla. Nyt hänelle ehdotetaan, että hän keskittyisi ja keskittyisi, katsoisi sormeaan, ja sen jälkeen jonkin ajan kuluttua valokuva otetaan uudelleen. Jo tämä pistemäinen aura, se kiristyy, eli siitä tulee tiheämpi, vahvempi, ilman näitä reikiä. Vielä suurempia vaikutuksia oli silloin, kun ihmiset eivät vain keskittäneet mieltään, vaan lisäsivät tähän meditaatioon henkisen elementin.

Aivan kuten, sanokaamme, joku voi kuvitella fyysisen kuorman, kuten käsipainojen nostamisen, hänen lihaksensa jännittyvät. Samalla tavalla tietyn henkisen kuorman myötä myös hienojakoinen keho, sanotaanko, mobilisoituu, tulee paljon vahvemmaksi. Mutta kun tähän keskittymisharjoitukseen lisätään henkinen elementti, esimerkiksi henkilö lukee rukouksen tai ...huomataan, että vaikutus on vielä suurempi. Tiedemiesten havaintojen mukaan henkilö itse - tämä meditoiva henkilö - muuttui tämän ajan, meditaation ajan, tällaiseksi kahdeksan hertsin taajuuden generaattoriksi. Kahdeksan hertsiä on maan parantava tausta, joka tulee maasta. Ja jos ihmiset elävät lähellä Maata, ovat yhteydessä siihen, he ovat yleensä terveitä, fyysinen keho on vahva ja hienojakoinen keho on vahva. Kun ihmiset ovat irrottautuneet tästä kaikesta, heidän immuniteettinsa heikkenee, kaikki heikkenee, myös hienojakoinen keho.

Heistä tulee ärtyisiä, heikkoja ja alttiita ulkoisille vaikutuksille. Kyse on siis siitä, että tämän henkisen meditaation harjoittamisen myötä hienovaraisen kehon tila paranee, mikä kirjataan tämän elektronisen Kirlian-tutkimuksen avulla. On myös tehty kokeita, joissa jonkin uskontokunnan uskovia pyydettiin tulemaan sairaalaan ja istumaan odotushuoneissa ja rukoilemaan tietyllä osastolla olevien ihmisten terveyden puolesta. Huomattiin, että ne ihmiset, joiden puolesta rukoiltiin - eivätkä he tienneet siitä - toipuivat paljon nopeammin kuin ne, joihin tämä vaikutus ei vaikuttanut. Eli tällaiset positiiviset muutokset olivat ilmeisiä, kun jonkun hienojakoinen keho lähetti joitakin positiivisia henkisiä impulsseja muille ihmisille, jopa heidän tietämättään, ja ihmiset saivat selvän parannuksen fyysisellä tasolla.

Lue lisää

Hienoainekehon tilan ja fyysisen kehon välinen yhteys on ilmeinen. Näemme, että jos ihminen on peloissaan tai jos hän saa hyvin kielteisiä uutisia, järkyttäviä uutisia, hän saa sydänkohtauksen, tai muuta sellaista. Eli miten tämä hienovaraisen kehon tila voi vaikuttaa negatiivisesti fyysiseen kehoon. Henkilö voi esimerkiksi kuulla jotain ja muuttua kalpeaksi jne. Eli fyysiset prosessit ovat riippuvaisia hienovaraisista prosesseista, jotka tapahtuvat psyykessämme. Vastaavasti jos päinvastoin koemme myönteisiä tunteita, jos hienojakoinen kehomme on täynnä jotakin myönteistä tietoa, niin se vaikuttaa luonnollisesti myönteisesti myös fyysiseen tilaan. Puhumme nyt hieman siitä, mitä Vedat sanovat hienovaraisesta kehosta.

Tämä oli niin lyhyt tieto materiaalikokeiden alalta. Vedat selittävät hienojakoisen kehon sielun varjoksi, ei aivojen tuotokseksi. Ja vastaavasti ne käsittelevät psyykeä tämän henkisen vaikutuksen avulla. Vedat siis sanovat, että alkuperäiset aistimme - ne tulevat sielusta ja sielusta ne siirretään tähän hienojakoiseen kehoon niin sanottujen hienojakoisten pranavirtausten avulla. Prana on sellaista sisäistä energiaa, joka virtaa kehomme läpi ja joka on hermoston hienovarainen prototyyppi. Sielusta tulevat tunteet siis välittyvät pranan kautta hienojakoisten kanavien kautta hienojakoiseen kehoon. Ja sitten jo hienojakoisesta kehosta - hienojakoisella keholla on myös omat alarakenteensa - ne siirtyvät tähän karkeaan hermostoon.

Hermoston kautta ne pääsevät aivoihin, ja aivojen kautta ne ovat yhteydessä ulkoisiin elimiin. Eli alkuperäiset tunteet ovat läsnä sielussa, sitten ne siirtyvät hienojakoiseen kehoon. Ja tällä hienovaraisella keholla on hyvin selkeä rakenne ja hyvin selkeä tehtävä. Toisin sanoen se sitoo, on eräänlainen kerros yksilöllisen sielun, tietoisuuden kantajan, ja fyysisen kehon välillä. Ja tällä hienojakoisella keholla on myös omat alarakenteensa. Esimerkiksi kun kuolema tapahtuu, kuolema on hienoainekehossa olevan sielun poistuminen fyysisestä kehosta, niin sillä hetkellä, kun hienoainekehossa oleva sielu eroaa fyysisestä kehosta, elävä olento menettää kaiken ymmärryksensä siitä, mitä sille tapahtuu.


Koska nyt nämä hienojakoiset tunteet, jotka olivat hienojakoisessa kehossa, ovat irrottautuneet sielun karkeista tunteista. Ja siksi elävä olento on jonkin aikaa niin täydellisessä tyhjiössä. Kuoleman hetkellä tapahtuu siis tietty irrottautuminen, eli elävä olento kehossa, sielu hienovaraisessa kehossa jättää fyysisen kehon, ja ne hienovaraisen kehon aspektit, jotka olivat yhteydessä karkeisiin fyysisiin aisteihin, tulevat täysin eristetyiksi. Hetken aikaa elävä olento on siis ikään kuin tyhjiössä, täydellisessä pimeässä pussissa. Se ei näe mitään, se ei ymmärrä mitään. Ja tällä hetkellä sen sisäiset aistit eivät ole vielä sopeutuneet, ne ovat vasta irtautuneet ulkoisista aisteista. Ja siksi elävä olento kokee tällä hetkellä pelkoa, järkytystä jne.

Ja nämä hienojakoisen kehon palaset, jotka ovat yhteydessä fyysiseen kehoomme, kuolevat pois. Toisin sanoen ne kuolevat pois näiden yhdeksän ensimmäisen päivän aikana kuoleman jälkeen. Ja elävä olento oppii havaitsemaan kaikki nämä hienovaraisen kehon hienovaraiset aistit eri tavalla. Ja muita hienovaraisen kehon fragmentteja, jotka ovat hienovaraisempia, jää jäljelle, koska näissä hienovaraisemmissa rakenteissa sijaitsevat halumme, kokemuksemme, osa muististamme, karman siemenet, eli se, minkä pitäisi itää tulevissa elämissämme. Ja tämä hienojakoinen keho on eräänlainen tällainen kantaja, eli sen ansiosta tämä kokemus siirtyy fyysisestä kehosta toiseen fyysiseen kehoon. Tämä hienojakoinen keho pystyy kulkemaan hyvin suurella nopeudella, ei fyysisten lakien mukaan. S

Anonyymi kirjoitti:

Hienoainekehon tilan ja fyysisen kehon välinen yhteys on ilmeinen. Näemme, että jos ihminen on peloissaan tai jos hän saa hyvin kielteisiä uutisia, järkyttäviä uutisia, hän saa sydänkohtauksen, tai muuta sellaista. Eli miten tämä hienovaraisen kehon tila voi vaikuttaa negatiivisesti fyysiseen kehoon. Henkilö voi esimerkiksi kuulla jotain ja muuttua kalpeaksi jne. Eli fyysiset prosessit ovat riippuvaisia hienovaraisista prosesseista, jotka tapahtuvat psyykessämme. Vastaavasti jos päinvastoin koemme myönteisiä tunteita, jos hienojakoinen kehomme on täynnä jotakin myönteistä tietoa, niin se vaikuttaa luonnollisesti myönteisesti myös fyysiseen tilaan. Puhumme nyt hieman siitä, mitä Vedat sanovat hienovaraisesta kehosta.

Tämä oli niin lyhyt tieto materiaalikokeiden alalta. Vedat selittävät hienojakoisen kehon sielun varjoksi, ei aivojen tuotokseksi. Ja vastaavasti ne käsittelevät psyykeä tämän henkisen vaikutuksen avulla. Vedat siis sanovat, että alkuperäiset aistimme - ne tulevat sielusta ja sielusta ne siirretään tähän hienojakoiseen kehoon niin sanottujen hienojakoisten pranavirtausten avulla. Prana on sellaista sisäistä energiaa, joka virtaa kehomme läpi ja joka on hermoston hienovarainen prototyyppi. Sielusta tulevat tunteet siis välittyvät pranan kautta hienojakoisten kanavien kautta hienojakoiseen kehoon. Ja sitten jo hienojakoisesta kehosta - hienojakoisella keholla on myös omat alarakenteensa - ne siirtyvät tähän karkeaan hermostoon.

Hermoston kautta ne pääsevät aivoihin, ja aivojen kautta ne ovat yhteydessä ulkoisiin elimiin. Eli alkuperäiset tunteet ovat läsnä sielussa, sitten ne siirtyvät hienojakoiseen kehoon. Ja tällä hienovaraisella keholla on hyvin selkeä rakenne ja hyvin selkeä tehtävä. Toisin sanoen se sitoo, on eräänlainen kerros yksilöllisen sielun, tietoisuuden kantajan, ja fyysisen kehon välillä. Ja tällä hienojakoisella keholla on myös omat alarakenteensa. Esimerkiksi kun kuolema tapahtuu, kuolema on hienoainekehossa olevan sielun poistuminen fyysisestä kehosta, niin sillä hetkellä, kun hienoainekehossa oleva sielu eroaa fyysisestä kehosta, elävä olento menettää kaiken ymmärryksensä siitä, mitä sille tapahtuu.


Koska nyt nämä hienojakoiset tunteet, jotka olivat hienojakoisessa kehossa, ovat irrottautuneet sielun karkeista tunteista. Ja siksi elävä olento on jonkin aikaa niin täydellisessä tyhjiössä. Kuoleman hetkellä tapahtuu siis tietty irrottautuminen, eli elävä olento kehossa, sielu hienovaraisessa kehossa jättää fyysisen kehon, ja ne hienovaraisen kehon aspektit, jotka olivat yhteydessä karkeisiin fyysisiin aisteihin, tulevat täysin eristetyiksi. Hetken aikaa elävä olento on siis ikään kuin tyhjiössä, täydellisessä pimeässä pussissa. Se ei näe mitään, se ei ymmärrä mitään. Ja tällä hetkellä sen sisäiset aistit eivät ole vielä sopeutuneet, ne ovat vasta irtautuneet ulkoisista aisteista. Ja siksi elävä olento kokee tällä hetkellä pelkoa, järkytystä jne.

Ja nämä hienojakoisen kehon palaset, jotka ovat yhteydessä fyysiseen kehoomme, kuolevat pois. Toisin sanoen ne kuolevat pois näiden yhdeksän ensimmäisen päivän aikana kuoleman jälkeen. Ja elävä olento oppii havaitsemaan kaikki nämä hienovaraisen kehon hienovaraiset aistit eri tavalla. Ja muita hienovaraisen kehon fragmentteja, jotka ovat hienovaraisempia, jää jäljelle, koska näissä hienovaraisemmissa rakenteissa sijaitsevat halumme, kokemuksemme, osa muististamme, karman siemenet, eli se, minkä pitäisi itää tulevissa elämissämme. Ja tämä hienojakoinen keho on eräänlainen tällainen kantaja, eli sen ansiosta tämä kokemus siirtyy fyysisestä kehosta toiseen fyysiseen kehoon. Tämä hienojakoinen keho pystyy kulkemaan hyvin suurella nopeudella, ei fyysisten lakien mukaan. S

Lue lisää

Samskarat ovat hienovaraisia "painaumia" (vaikutelmia), jotka jäävät mielen aineeseen (sanskritiksi "chitta"). Näin tapahtuu aina, kun suoritamme toiminnan tietoisesti. Nämä vaikutelmat eivät ole muistoja. Muistot muodostuvat vaikutelmista, aivan kuten valokuva kehittyy negatiivista. Meillä on taipumus säilyttää muistot, jotka ovat muodostuneet viimeaikaisista (suhteellisen tuoreista) vaikutelmista. Meille on kuitenkin annettu lukemattomia vaikutelmia (samskaroja), jotka ovat muodostuneet monien elämien aikana. Useimmat näistä vaikutelmista eivät enää kanna niihin liittyviä muistoja. Toisin sanoen, meihin vaikuttavat vaikutelmat (samskarat) monista elämistä, mutta emme yleensä tiedä, miten tai miksi ne vaikuttavat meihin, koska meillä ei ole muistoja teoista, jotka aiheuttivat nämä vaikutelmat.

On välttämätöntä voittaa kaikki samskarat, jotka pitävät mielemme ennakkoluulojen ja epäluottamuksen vallassa.
Samskaran vaikutusta kutsutaan nimellä "vasana". Vasanat ovat vaikutelmien (samskarojen) muodostamia taipumuksia tai kallistumia. Ne ovat haluja ja tunteita. Toisin kuin samskarat, vasanat (taipumukset) on helppo tunnistaa. Taipumukset (vasanat) synnyttävät mentaalisia malleja (vritti). Ajattelumme motivoituu näistä taipumuksista. Toisin sanoen ajattelemme vahvistaaksemme tunteitamme (haluja jne.). Nämä mielenmallit muokkaavat taipumuksiamme ja asenteitamme.

Lopuksi mentaaliset mallit (vritti) johtavat toimintaan. Toisin sanoen, me toimimme (karma), koska mielemme kehottaa meitä (vritti) toimimaan, koska näin saamme aikaisempien tekojen mieleen jättämistä vaikutelmista (samskara) syntyneet toiveemme (vasana) toteutumaan.

Karman kiertokululla ei ole alkua. Ei ole olemassa "ensimmäistä tekoa", jonka kautta karman pyörä alkoi pyöriä, tai tämä "ensimmäinen teko" viittaa tilaan, joka on aika-avaruusjatkumon ulkopuolella.
Jos samskarat ovat äärettömiä, miten voimme hallita niitä? Itse asiassa emme voi kontrolloida menneitä samskarojamme, sillä ne ovat syntyneet automaattisesti menneiden tekojemme seurauksena. Pikemminkin meidän pitäisi kysyä, miten voimme estää samskaroita hallitsemasta meitä. Kunkin idän koulukunnan kannattajat pitävät omia menetelmiään tehokkaimpina, ja jotkut puhuvat "polkujen synteesistä".

Kaikki elävät olennot syntyvät dualismissa, illuusiossa, pyrkien miellyttäviin asioihin ja välttäen epämiellyttäviä asioita. Abhinivesha tarkoittaa pakkoa, näitä jatkuvia halun stereotypioita. Vriti on siis abhinivesha, ajatusten ja halujen pakkomielteiset stereotypiat, jotka oikeuttavat minut. Jos minulla on esimerkiksi huonoja tapoja, huonoja taipumuksia, mieleni ajatuksen pitäisi taistella niitä vastaan. Mutta jos olen ehdollistunut sielu, niin sen sijaan, että taistelisin niitä vastaan, oikeutan ne.

Anonyymi kirjoitti:

Se hörhö psykiatri on kalassa, onneksi. Toivottavasti pysyy poissa.

Hui hai, täällä linjoilla ollaan. Joten hei siellä kaikki! Täällä istun lomalla keskellä erämaata, kalastellen ja samalla mietiskellen elämää suurten kalojen kanssa. Kyllä, olen vähän vinksahtanut psykiatri, ja kenties lomani viettäminen erämaassa on jotain täydellisen hullun urbaanilegendan arvoista, mutta täällä sitä ollaan, onneksi nettiyhteys toimii, joten voin jakaa teille tarinoita tästä ainutlaatuisesta lomaseikkailustani.

Ensinnäkin, kalastaminen. Siinä missä potilaat istuvat vastaanotollani, minä istun täällä järven rannalla, yrittäen huijata kaloja koukkuuni. Eilen sain kiinni elämäni suurimman kalan, joka oli niin iso, että melkein houkuttelin sen sohvalle puhumaan minulle sen syvimmistä peloista ja toiveista. Mutta kala pääsi pakoon, ja minä jäin miettimään, olisiko sen kannattanut kertoa minulle unistaan.

Sitten on nämä erämaan äänet. Yöllä ulvova susi saa minut miettimään, kumpi meistä todella tarvitsee terapiaa. Saatan myös kuulla kummallisia ääniä, jotka voivat olla joko metsän eläinten kuoro tai oire siitä, että olen viettänyt liikaa aikaa omassa seurassani.

Ruoka täällä on omatoimista, kuten hyvillä lomilla kuuluu olla. Olen keksinyt uuden reseptin: erämaan kalaa kuusenkerkällä höystettynä. En ole varma, onko se herkullista vai pakkopullaa, mutta ainakin voin kertoa potilaille, että olen yrittänyt uusia asioita.

Ympärilläni luonto kukoistaa täydessä vauhdissa. Tänään minulla oli keskustelu kahden oravan kanssa, jotka riitelivät siitä, kumpi on todellinen omistaja tästä metsästä. Annoin heille lyhyen terapiasession, ja lopulta he päättivät jakaa metsän harmonisesti. Voisi sanoa, että olen kalastuksen ohella myös konfliktinratkaisun ammattilainen.

Iltaisin istun nuotion ääressä ja mietin syviä filosofisia kysymyksiä. Kuten: jos kala huutaa metsässä ja kukaan ei kuule sitä, oliko se sittenkin vain minun mielikuvitukseni tuotetta?

Kaiken kaikkiaan tämä lomamatka on ollut virkistävä kokemus. Olen oppinut paljon luonnon ja itsekseni puhumisen tärkeydestä. Mutta nyt täytyy lopettaa, sillä eräs hauki pyytää minua keskusteluun siitä, miksi se päästää minut aina karkuun. Ehkä se on jotain menneisyytensä käsittelystä. Toivottavasti teillä kaikilla on yhtä seikkailullinen ja terapeuttinen loma kuin minulla täällä erämaassa!

Nyt takaisin kalastamaan – ehkä tällä kertaa saan sen hauen istumaan sohvalle.

Anonyymi kirjoitti:

Hui hai, täällä linjoilla ollaan. Joten hei siellä kaikki! Täällä istun lomalla keskellä erämaata, kalastellen ja samalla mietiskellen elämää suurten kalojen kanssa. Kyllä, olen vähän vinksahtanut psykiatri, ja kenties lomani viettäminen erämaassa on jotain täydellisen hullun urbaanilegendan arvoista, mutta täällä sitä ollaan, onneksi nettiyhteys toimii, joten voin jakaa teille tarinoita tästä ainutlaatuisesta lomaseikkailustani.

Ensinnäkin, kalastaminen. Siinä missä potilaat istuvat vastaanotollani, minä istun täällä järven rannalla, yrittäen huijata kaloja koukkuuni. Eilen sain kiinni elämäni suurimman kalan, joka oli niin iso, että melkein houkuttelin sen sohvalle puhumaan minulle sen syvimmistä peloista ja toiveista. Mutta kala pääsi pakoon, ja minä jäin miettimään, olisiko sen kannattanut kertoa minulle unistaan.

Sitten on nämä erämaan äänet. Yöllä ulvova susi saa minut miettimään, kumpi meistä todella tarvitsee terapiaa. Saatan myös kuulla kummallisia ääniä, jotka voivat olla joko metsän eläinten kuoro tai oire siitä, että olen viettänyt liikaa aikaa omassa seurassani.

Ruoka täällä on omatoimista, kuten hyvillä lomilla kuuluu olla. Olen keksinyt uuden reseptin: erämaan kalaa kuusenkerkällä höystettynä. En ole varma, onko se herkullista vai pakkopullaa, mutta ainakin voin kertoa potilaille, että olen yrittänyt uusia asioita.

Ympärilläni luonto kukoistaa täydessä vauhdissa. Tänään minulla oli keskustelu kahden oravan kanssa, jotka riitelivät siitä, kumpi on todellinen omistaja tästä metsästä. Annoin heille lyhyen terapiasession, ja lopulta he päättivät jakaa metsän harmonisesti. Voisi sanoa, että olen kalastuksen ohella myös konfliktinratkaisun ammattilainen.

Iltaisin istun nuotion ääressä ja mietin syviä filosofisia kysymyksiä. Kuten: jos kala huutaa metsässä ja kukaan ei kuule sitä, oliko se sittenkin vain minun mielikuvitukseni tuotetta?

Kaiken kaikkiaan tämä lomamatka on ollut virkistävä kokemus. Olen oppinut paljon luonnon ja itsekseni puhumisen tärkeydestä. Mutta nyt täytyy lopettaa, sillä eräs hauki pyytää minua keskusteluun siitä, miksi se päästää minut aina karkuun. Ehkä se on jotain menneisyytensä käsittelystä. Toivottavasti teillä kaikilla on yhtä seikkailullinen ja terapeuttinen loma kuin minulla täällä erämaassa!

Nyt takaisin kalastamaan – ehkä tällä kertaa saan sen hauen istumaan sohvalle.

Lue lisää

Patri. Huumori ja jopa sarkasmikin silloin tällöin pitävät sinut terveenä, mitä se sitten tarkoittaakin.

Anonyymi kirjoitti:

Patri. Huumori ja jopa sarkasmikin silloin tällöin pitävät sinut terveenä, mitä se sitten tarkoittaakin.

Kalastatko todella saaliin takia vai jonkin muun asian takia?

Anonyymi kirjoitti:

Kalastatko todella saaliin takia vai jonkin muun asian takia?

Olet siis siirtynyt grillaamisesta kalastukseen?

Anonyymi kirjoitti:

Olet siis siirtynyt grillaamisesta kalastukseen?

Me kaikki tarvitsemme uusia ulottuvuuksia. Mutta on jo myöhä ilta täällä erämaassa. Kuhaverkot on heitetty ja nyt olen asettunut nuotion äärelle, miettien päivän tapahtumia ja suunnitellen, mitä aamulla voisi tapahtua. Tämä rauha ja hiljaisuus ovat täysin toisenlaista verrattuna kaupungin vilinään.

Tänään tapahtui jotain aivan erityistä: onnistuin lopulta näkemään sen legendaarisen järvifantomin, joka on kulkenut juorujen ja kalastuslähetyksien keskiössä jo vuosia. En voi täysin varmistaa, oliko se todella järvifantomi vai vain eläväinen, mutta joka tapauksessa, se herätti minussa jonkinlaisen existentiaalisen pohdinnan. Onko se kala, vai oliko se peilikuva omasta kalastajakuvastani?

Pimeys laskeutuu ylle, ja nuotion loimotus valaa lämmintä valoa ympärille. Tässä rauhassa olen miettinyt, miten oma kalastustekniikkani muistuttaa terapeuttista lähestymistapaa. Verkon heittäminen ja odottaminen, jotta kala tarttuisi pyydykseen, on vähän kuin potilaan kanssa työskentely – joskus on vain oltava kärsivällinen ja annettava asioiden kehittyä omaa tahtiaan.

Aamulla, kun aurinko alkaa nousta, olen jo valmistautunut kokemaan, mitä kuhaverkoista löytyy. Kylmä aamukaste peittää maata ja vedet ovat kuin peili. Toivon, että aamun kalasaaliista löytyy jotain erityistä, ehkä se odotettu jättikuha tai vain mukavaa kokoelmaa, joka ilahduttaa mieltä.

Samalla kun odottelen aamua, on mukavaa miettiä, miten kalastus ei ole vain fyysinen aktiviteetti, vaan myös tilaisuus reflektoida ja rauhoittua. Ehkä näen aamulla kalat pelastavan itsensä verkosta ja oppivan jotain uutta, tai ehkä minä saan uuden näkökulman omiin strategioihini. Tai ehkä, vain ehkä, saan nähdä sen suuren kuhafantomin, joka on kiehtonut kalastajia vuosikymmenten ajan.

Joka tapauksessa, aamulla on uusi mahdollisuus, ja odotan innolla, mitä se tuo tullessaan. Nyt on aika vetäytyä makuupussiin ja antaa unen viedä mukanaan. Toivottavasti unet ovat yhtä rauhoittavia kuin tämä hetki nuotion äärellä. Huominen tuo mukanaan uusia seikkailuja ja kokemuksia, ja toivon, että aamun kalastusretkestä tulee yhtä kiehtova ja palkitseva kuin tämä ilta.

Hyvää yötä kaikille, ja huomenna palataan kalastuksen tuloksiin ja uusiin tarinoihin erämaasta!

Anonyymi kirjoitti:

Me kaikki tarvitsemme uusia ulottuvuuksia. Mutta on jo myöhä ilta täällä erämaassa. Kuhaverkot on heitetty ja nyt olen asettunut nuotion äärelle, miettien päivän tapahtumia ja suunnitellen, mitä aamulla voisi tapahtua. Tämä rauha ja hiljaisuus ovat täysin toisenlaista verrattuna kaupungin vilinään.

Tänään tapahtui jotain aivan erityistä: onnistuin lopulta näkemään sen legendaarisen järvifantomin, joka on kulkenut juorujen ja kalastuslähetyksien keskiössä jo vuosia. En voi täysin varmistaa, oliko se todella järvifantomi vai vain eläväinen, mutta joka tapauksessa, se herätti minussa jonkinlaisen existentiaalisen pohdinnan. Onko se kala, vai oliko se peilikuva omasta kalastajakuvastani?

Pimeys laskeutuu ylle, ja nuotion loimotus valaa lämmintä valoa ympärille. Tässä rauhassa olen miettinyt, miten oma kalastustekniikkani muistuttaa terapeuttista lähestymistapaa. Verkon heittäminen ja odottaminen, jotta kala tarttuisi pyydykseen, on vähän kuin potilaan kanssa työskentely – joskus on vain oltava kärsivällinen ja annettava asioiden kehittyä omaa tahtiaan.

Aamulla, kun aurinko alkaa nousta, olen jo valmistautunut kokemaan, mitä kuhaverkoista löytyy. Kylmä aamukaste peittää maata ja vedet ovat kuin peili. Toivon, että aamun kalasaaliista löytyy jotain erityistä, ehkä se odotettu jättikuha tai vain mukavaa kokoelmaa, joka ilahduttaa mieltä.

Samalla kun odottelen aamua, on mukavaa miettiä, miten kalastus ei ole vain fyysinen aktiviteetti, vaan myös tilaisuus reflektoida ja rauhoittua. Ehkä näen aamulla kalat pelastavan itsensä verkosta ja oppivan jotain uutta, tai ehkä minä saan uuden näkökulman omiin strategioihini. Tai ehkä, vain ehkä, saan nähdä sen suuren kuhafantomin, joka on kiehtonut kalastajia vuosikymmenten ajan.

Joka tapauksessa, aamulla on uusi mahdollisuus, ja odotan innolla, mitä se tuo tullessaan. Nyt on aika vetäytyä makuupussiin ja antaa unen viedä mukanaan. Toivottavasti unet ovat yhtä rauhoittavia kuin tämä hetki nuotion äärellä. Huominen tuo mukanaan uusia seikkailuja ja kokemuksia, ja toivon, että aamun kalastusretkestä tulee yhtä kiehtova ja palkitseva kuin tämä ilta.

Hyvää yötä kaikille, ja huomenna palataan kalastuksen tuloksiin ja uusiin tarinoihin erämaasta!

Lue lisää

Kuoleeko sielu, kun ruumis poltetaan, tuhkataan?

Vastaus on, että sielu ei voi tuhoutua. Sielu on ikuinen. Me itse asiassa olemme sielu, eikä se kuole.

Lisäksi jopa hienojakoiset aineelliset substanssit, kuten mieli (jotain mistä pidämme, jotain mistä emme pidä, jotain missä olemme hyviä, jotain missä emme ole hyviä), eivät pala ruumiin palamisen aikana.

Siksi kannamme tottumuksemme seuraavaan elämään. Tässä suhteessa meillä on syntyessämme jo tiettyjä taipumuksia. Meillä on joitakin kykyjä, joitakin tapoja - kaikki se tulee menneisyydestä.

Siksi se on tuhoutumatonta.

_________________________

Ovatko sielu ja tietoisuus identtisiä käsitteitä?

B.S.Swami, fyysikko:

Ovatko sielu ja tietoisuus identtisiä käsitteitä?

Kysymys: Miten sielu ja tietoisuus liittyvät toisiinsa? Eivätkö ne olekin eri asioita?

Vastaus: Kaikki riippuu näiden sanojen määritelmästä. Joskus sanotaan, että tietoisuus on sielun, hengen säteilyä. Kuten esimerkiksi aurinko loistaa, niin henki säteilee tietoisuutta.

Keho on tietty väline elämiseen, sen tuntee. Miksi tunnette sen? Koska sielunne tietoisuus, joka on sydämessä, tunkeutuu tiettyjen prana- ja verikanavien kautta kehon jokaiseen soluun.

Tämän ansiosta kehonne elää. Vaikka jokaisella solulla on myös oma tietoisuushiukkasensa, on kuitenkin olemassa pääsielu, joka hallitsee koko kehoa. Tämä tapahtuu tietoisuutenne vuoksi. Se tarkoittaa, että tunnette.

Nyt tunnen kehon, koska olen sen koneen herra, joka minulle on annettu. On tietysti olemassa ylin mestari, joka hallitsee kaikkea, mutta minä olen ainakin matkustaja. Voin sanoa järjen kautta...

Tietoisuus on siis sielun valo. Näin sen voi määritellä.

Joskus sanotaan, että sielu on tietoisuus: se riippuu siitä, miten sen määrittelee. Katsokaa aina, mitä merkityksiä ihmiset antavat sanoille, sillä paljon väärinkäsityksiä, jopa konflikteja, syntyy, koska ihmiset antavat käyttämilleen sanoille erilaisia merkityksiä (intuitiivisia ja loogisia). On siis hyvin tärkeää selventää käyttämienne sanojen merkitys.

Anonyymi kirjoitti:

Kuoleeko sielu, kun ruumis poltetaan, tuhkataan?

Vastaus on, että sielu ei voi tuhoutua. Sielu on ikuinen. Me itse asiassa olemme sielu, eikä se kuole.

Lisäksi jopa hienojakoiset aineelliset substanssit, kuten mieli (jotain mistä pidämme, jotain mistä emme pidä, jotain missä olemme hyviä, jotain missä emme ole hyviä), eivät pala ruumiin palamisen aikana.

Siksi kannamme tottumuksemme seuraavaan elämään. Tässä suhteessa meillä on syntyessämme jo tiettyjä taipumuksia. Meillä on joitakin kykyjä, joitakin tapoja - kaikki se tulee menneisyydestä.

Siksi se on tuhoutumatonta.

_________________________

Ovatko sielu ja tietoisuus identtisiä käsitteitä?

B.S.Swami, fyysikko:

Ovatko sielu ja tietoisuus identtisiä käsitteitä?

Kysymys: Miten sielu ja tietoisuus liittyvät toisiinsa? Eivätkö ne olekin eri asioita?

Vastaus: Kaikki riippuu näiden sanojen määritelmästä. Joskus sanotaan, että tietoisuus on sielun, hengen säteilyä. Kuten esimerkiksi aurinko loistaa, niin henki säteilee tietoisuutta.

Keho on tietty väline elämiseen, sen tuntee. Miksi tunnette sen? Koska sielunne tietoisuus, joka on sydämessä, tunkeutuu tiettyjen prana- ja verikanavien kautta kehon jokaiseen soluun.

Tämän ansiosta kehonne elää. Vaikka jokaisella solulla on myös oma tietoisuushiukkasensa, on kuitenkin olemassa pääsielu, joka hallitsee koko kehoa. Tämä tapahtuu tietoisuutenne vuoksi. Se tarkoittaa, että tunnette.

Nyt tunnen kehon, koska olen sen koneen herra, joka minulle on annettu. On tietysti olemassa ylin mestari, joka hallitsee kaikkea, mutta minä olen ainakin matkustaja. Voin sanoa järjen kautta...

Tietoisuus on siis sielun valo. Näin sen voi määritellä.

Joskus sanotaan, että sielu on tietoisuus: se riippuu siitä, miten sen määrittelee. Katsokaa aina, mitä merkityksiä ihmiset antavat sanoille, sillä paljon väärinkäsityksiä, jopa konflikteja, syntyy, koska ihmiset antavat käyttämilleen sanoille erilaisia merkityksiä (intuitiivisia ja loogisia). On siis hyvin tärkeää selventää käyttämienne sanojen merkitys.

Lue lisää

"Jos joskus pystytään kloonaamaan ihminen, olisiko klooni sama ihminen, jota kloonataan?"


Klooni olisi täysin sama ulkoisesti, mutta sisällä on täysin erilainen henkilö, joten klooni on sama vain ulkoisesti, mutta se on täysin erilainen elävä olento. Veda-teksteissä puhutaan paljon kloonauksesta.

Niin sanottu kloonaus ei ole uusi tekniikka. Vedalaisissa teksteissä kerrotaan siitä. … Esimerkiksi kuningas Prithu syntyi kuningas Venan kuolleesta ruumiista tietyn teknisen prosessin avulla, jonka suorittivat brahmanit, vedalaisen yhteiskunnan teknologit.

Nykyaikaiset brahmanit ovat tiedemiehiä, jotka myös suorittavat tiettyjä rituaaleja laboratorioissaan. Jos rituaali onnistuu, he julistavat satunnaisia voittojaan ympäri maailmaa ja kaunistelevat lukuisia epäonnistumisiaan. Mutta siitä ei ole edes kyse. Kyse on siitä, että edes luonnollisin tapa luoda elävä ruumis miehen ja naisen liiton kautta ei aina onnistu. Tämä osoittaa, että miehen ja naisen alkujen yhdistyminen ei aina riitä. Tarvitaan myös Jumalan eli Paramatman tahto. Jos se on olemassa, materialistit kutsuvat sitä onneksi. Ja jos Jumalan tahtoa ei ole, sitä kutsutaan epäonnistumiseksi. Näitä viittä toimintatekijää kuvataan tarkemmin Bhagavad-gitassa (luku 18, jakeet 13-16). ...

...
Siemenen ja munasolun lisäksi on vielä oltava elävä olento, sielu, jonka ympärille keho alkaa muodostua. Siemen on sielun kantaja, mutta ei sen lähde.

Siemenen ja munasolun lisäksi on vielä oltava elävä olento, sielu, jonka ympärille keho alkaa muodostua. Siemen on sielun kantaja, mutta ei sen lähde.

Lisäksi siemen EI ole AINOA sielun kantaja.


Siksi kloonauskokeet ovat vain yrityksiä luoda edellytykset uuden kehon syntymiselle.

Mutta tietoisuus-sielu ei ole kehon tuote.

Jos Paramatma lähettää sielun näihin elementteihin, silloin ”syntyy elämää” ja tiedemiehet ”todistavat”, että he ovat ”luoneet elämän”.

Krishna sallii heidän pysyä illuusiossa, joka tukee heidän uskomuksiaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Jos joskus pystytään kloonaamaan ihminen, olisiko klooni sama ihminen, jota kloonataan?"


Klooni olisi täysin sama ulkoisesti, mutta sisällä on täysin erilainen henkilö, joten klooni on sama vain ulkoisesti, mutta se on täysin erilainen elävä olento. Veda-teksteissä puhutaan paljon kloonauksesta.

Niin sanottu kloonaus ei ole uusi tekniikka. Vedalaisissa teksteissä kerrotaan siitä. … Esimerkiksi kuningas Prithu syntyi kuningas Venan kuolleesta ruumiista tietyn teknisen prosessin avulla, jonka suorittivat brahmanit, vedalaisen yhteiskunnan teknologit.

Nykyaikaiset brahmanit ovat tiedemiehiä, jotka myös suorittavat tiettyjä rituaaleja laboratorioissaan. Jos rituaali onnistuu, he julistavat satunnaisia voittojaan ympäri maailmaa ja kaunistelevat lukuisia epäonnistumisiaan. Mutta siitä ei ole edes kyse. Kyse on siitä, että edes luonnollisin tapa luoda elävä ruumis miehen ja naisen liiton kautta ei aina onnistu. Tämä osoittaa, että miehen ja naisen alkujen yhdistyminen ei aina riitä. Tarvitaan myös Jumalan eli Paramatman tahto. Jos se on olemassa, materialistit kutsuvat sitä onneksi. Ja jos Jumalan tahtoa ei ole, sitä kutsutaan epäonnistumiseksi. Näitä viittä toimintatekijää kuvataan tarkemmin Bhagavad-gitassa (luku 18, jakeet 13-16). ...

...
Siemenen ja munasolun lisäksi on vielä oltava elävä olento, sielu, jonka ympärille keho alkaa muodostua. Siemen on sielun kantaja, mutta ei sen lähde.

Siemenen ja munasolun lisäksi on vielä oltava elävä olento, sielu, jonka ympärille keho alkaa muodostua. Siemen on sielun kantaja, mutta ei sen lähde.

Lisäksi siemen EI ole AINOA sielun kantaja.


Siksi kloonauskokeet ovat vain yrityksiä luoda edellytykset uuden kehon syntymiselle.

Mutta tietoisuus-sielu ei ole kehon tuote.

Jos Paramatma lähettää sielun näihin elementteihin, silloin ”syntyy elämää” ja tiedemiehet ”todistavat”, että he ovat ”luoneet elämän”.

Krishna sallii heidän pysyä illuusiossa, joka tukee heidän uskomuksiaan.

Lue lisää

Aikaisin aamun koittaessa kesäyön aurinko paisteli horisontin yllä, täyttäen järven pinnan kauniilla kultaisella hohteella. Lähdin veneelläni liikkeelle, kohde selkeänä mielessäni: kuhaverkot, jotka heitin veteen edellisiltana.

Vesi oli rauhallinen ja kylmä aamukaste tuntui poskilla. Soudin verkkojen luo, sydän täynnä jännitystä ja toiveita. Kun saavuin paikalle, aloitin verkkojen nostamisen vedestä. Ensimmäinen verkko nousi hiljalleen pintaan, ja siellä se oli – kimmeltävä kuha! Pieni, mutta varmasti suussasulava illallisella. Mutta tämä oli vasta alkua.

Verkko verkolta nousi enemmän kaloja. Jokainen kala oli kuin pieni palkinto kärsivällisyydestäni. Oli siellä muutama haukikin, jotka olivat päättäneet kokeilla onneaan kuhanpyyntiverkossa. Yksi erityisen suuri kuha sai minut hymyilemään leveästi – tässä oli todellinen saalis, sellainen, josta kalastaja unelmoi. Se oli varmasti se kuuluisa järvifantomi, ainakin minun mielikuvituksessani.

Kun kaikki verkot oli nostettu, oli veneessäni varsinainen kalakokoelma. Kuhia, muutama hauki ja yksi hassu särkikin, joka oli ilmeisesti päättänyt liittyä juhliin. Oli aika suunnata takaisin mökille ja valmistella saalista päivän herkkuhetkiä varten.

Takaisin mökillä levittelin verkot kuivumaan ja aloin perata kaloja. Jokaisen kalan käsittely oli meditatiivista ja toi mieleeni potilastyön: huolellista, tarkkaa ja palkitsevaa.

Kun kalat oli käsitelty ja valmiina kypsennettäväksi, istahdin hetkeksi nauttimaan aamukahvistani. Nuotion äärellä istuessani, katselin ympärilleni ja tunsin syvää tyytyväisyyttä. Tämä oli täydellinen tapa viettää lomaa – luonnon rauhassa, kalojen ja omien ajatusten parissa.

Koko viikko täällä erämaassa on ollut kuin pieni retriitti, jossa olen voinut irrottautua arjen kiireistä ja keskittyä yksinkertaisiin iloihin. Kalastus, luonnon ihailu ja itsekseni pohdiskelu ovat olleet parasta terapiaa, mitä voisi toivoa. Vaikka paluuta vastaanoton arkeen on edessä, nämä hetket jäävät elämään muistoissani.

Päivän mittaan ajattelin valmistaa suuren juhla-aterian itselleni: paistettua kuhaa, yrttiperunoita ja ehkä hieman kuusenkerkkäkastiketta kokeiluna. Aterian jälkeen olisi hyvä hetki istahtaa takaisin nuotion äärelle, muistella tätä upeaa lomaa ja suunnitella jo seuraavaa kalastusreissua.

Kaiken kaikkiaan, aamu kuhaverkoilla oli täydellinen päätös tälle kalastusseikkailulle. Nyt voin palata takaisin arkeen uudistuneena ja inspiroituneena, valmiina kohtaamaan uudet haasteet ja auttamaan potilaitani entistä paremmin – ehkäpä kalajuttujen ja erämaan tarinoiden kautta hekin löytävät uudenlaista näkökulmaa omaan elämäänsä.

Anonyymi kirjoitti:

Aikaisin aamun koittaessa kesäyön aurinko paisteli horisontin yllä, täyttäen järven pinnan kauniilla kultaisella hohteella. Lähdin veneelläni liikkeelle, kohde selkeänä mielessäni: kuhaverkot, jotka heitin veteen edellisiltana.

Vesi oli rauhallinen ja kylmä aamukaste tuntui poskilla. Soudin verkkojen luo, sydän täynnä jännitystä ja toiveita. Kun saavuin paikalle, aloitin verkkojen nostamisen vedestä. Ensimmäinen verkko nousi hiljalleen pintaan, ja siellä se oli – kimmeltävä kuha! Pieni, mutta varmasti suussasulava illallisella. Mutta tämä oli vasta alkua.

Verkko verkolta nousi enemmän kaloja. Jokainen kala oli kuin pieni palkinto kärsivällisyydestäni. Oli siellä muutama haukikin, jotka olivat päättäneet kokeilla onneaan kuhanpyyntiverkossa. Yksi erityisen suuri kuha sai minut hymyilemään leveästi – tässä oli todellinen saalis, sellainen, josta kalastaja unelmoi. Se oli varmasti se kuuluisa järvifantomi, ainakin minun mielikuvituksessani.

Kun kaikki verkot oli nostettu, oli veneessäni varsinainen kalakokoelma. Kuhia, muutama hauki ja yksi hassu särkikin, joka oli ilmeisesti päättänyt liittyä juhliin. Oli aika suunnata takaisin mökille ja valmistella saalista päivän herkkuhetkiä varten.

Takaisin mökillä levittelin verkot kuivumaan ja aloin perata kaloja. Jokaisen kalan käsittely oli meditatiivista ja toi mieleeni potilastyön: huolellista, tarkkaa ja palkitsevaa.

Kun kalat oli käsitelty ja valmiina kypsennettäväksi, istahdin hetkeksi nauttimaan aamukahvistani. Nuotion äärellä istuessani, katselin ympärilleni ja tunsin syvää tyytyväisyyttä. Tämä oli täydellinen tapa viettää lomaa – luonnon rauhassa, kalojen ja omien ajatusten parissa.

Koko viikko täällä erämaassa on ollut kuin pieni retriitti, jossa olen voinut irrottautua arjen kiireistä ja keskittyä yksinkertaisiin iloihin. Kalastus, luonnon ihailu ja itsekseni pohdiskelu ovat olleet parasta terapiaa, mitä voisi toivoa. Vaikka paluuta vastaanoton arkeen on edessä, nämä hetket jäävät elämään muistoissani.

Päivän mittaan ajattelin valmistaa suuren juhla-aterian itselleni: paistettua kuhaa, yrttiperunoita ja ehkä hieman kuusenkerkkäkastiketta kokeiluna. Aterian jälkeen olisi hyvä hetki istahtaa takaisin nuotion äärelle, muistella tätä upeaa lomaa ja suunnitella jo seuraavaa kalastusreissua.

Kaiken kaikkiaan, aamu kuhaverkoilla oli täydellinen päätös tälle kalastusseikkailulle. Nyt voin palata takaisin arkeen uudistuneena ja inspiroituneena, valmiina kohtaamaan uudet haasteet ja auttamaan potilaitani entistä paremmin – ehkäpä kalajuttujen ja erämaan tarinoiden kautta hekin löytävät uudenlaista näkökulmaa omaan elämäänsä.

Lue lisää

Miksi aika nopeutuu ja mitä sille voidaan tehdä?

B.S. Swami, fyysikko vastaa tähän kysymykseen.

Käännösvirheet suomen kielellä ja tämä lyhyt ote hänen luennostaan:



Vastaus: Usein ihmiset joutuvat ajattomuuden tilaan, kun ihminen ei ymmärrä, mitä tehdä, mitä tapahtuu, aika näyttää menneen hulluksi, kiihtyneen. Nykyään on monessa suhteessa tällainen ajattomuuden tila, kun vanha, kaikille selkeä muodostelma on melkein ohi, siirrytään uuteen muodostelmaan, sivilisaatioon, ja monet ihmiset eivät tiedä, mitä tehdä, miten sopeutua uuteen muodostelmaan. Vedoissa sanotaan, että kun ajanpyörä saavuttaa alimmillaan pisteen, jossa siirrytään uuteen sykliin, sillä hetkellä ajan kulku kiihtyy jyrkästi. Aika tiivistyy, aikasyklien risteyskohtaan, jolloin totutut rakenteet eivät toimi. Nyt meillä on juuri tällainen tilanne - aiemmat hoitomenetelmät eivät toimi, jotkin sosiaaliset rakenteet eivät toimi, johtamisjärjestelmät eivät toimi, eli ihmiset yrittävät soveltaa jotakin aiemmin kehitettyä, mutta se on tehotonta. Itse asiassa ne, jotka ymmärtävät aikaa, eli ymmärtävät, miten aika liittyy älyyn, pystyvät selviytymään tästä tilanteesta. Tietyn luovuuden ansiosta ihminen voi päästä mukaan tilanteeseen ja olla menestyvä ja onnellinen. Ajan risteys on eräänlainen erityinen muutoskonfiguraatio, kun ihmiset siirtyvät luovaan vaiheeseen, koska kaikki muu kuin luovuus ei toimi (on hyödytöntä). Jos et kytkeydy päälle, kuulut luusereiden luokkaan.



Mitä ovat sisäinen ja ulkoinen aika?

B.S.Swami, fyysikko vastaa:

Kysymys: Mitä on sisäinen ja ulkoinen aika?
Vastaus: Kun henkilöllä on ulkoinen aika, joka näkyy kellon osoittimena, mutta ei sisäistä aikaa, se tarkoittaa, että henkilö on levottomuuden tilassa. Tämä on ajattomuudessa olevan ihmisen psykologinen perustila, kun ihminen ei ole ottanut vastuuta itsestään, elämästään ja odottaa ongelmiensa ratkeavan ulkoisessa rakenteessa. Tämä tila on sisäisen ajan ryöstäjä. Ja silloin ihminen rikkoo mittaamisen lakia: hän lakkaa huomaamasta läheisten ihmisten elämää. Sisäinen aika on kykyä kytkeytyä pois aistien objekteista, ulkoisista olosuhteista ja nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat.



Miten käsitys ajasta eroaa länsimaisen ja itäisen sivilisaation välillä?


Kysymys: Mikä ero on länsimaisen ja itäisen sivilisaation aikakäsityksessä?
Vastaus: Kyse on pohjimmiltaan erilaisesta näkemyksestä. Länsimaisessa sivilisaatiossa aikaa tarkastellaan menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden näkökulmasta. Menneisyys on silloin mahdollisuuksia, joita ei ole hyödynnetty. Nykyhetkeä ei länsimaisessa sivilisaatiossa pidetä tekijänä. Eli itse asiassa ihminen ei ole olemassa nykyhetkessä. Osoittautuu, että tällaisessa sivilisaatiossa aika on jakautunut menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Tällainen ihminen haaveilee tulevaisuudesta tai katuu menneisyyttä. Itäisessä kulttuurissa menneisyyttä ja tulevaisuutta tarkastellaan nykyisyydessä. Ja tällainen ihminen ajattelee ja tuntee, että hänen tulevaisuutensa riippuu siitä, miten hän ajattelee ja tuntee nyt. Siitä, miten hän suhtautuu ympäröivään maailmaan nyt. Tulevaisuutta hänen ei silloin tarvitse suunnitella. Aika suunnittelee, koska aika on ihmisen suunnitelmien yläpuolella.

Anonyymi kirjoitti:

"Jos joskus pystytään kloonaamaan ihminen, olisiko klooni sama ihminen, jota kloonataan?"


Klooni olisi täysin sama ulkoisesti, mutta sisällä on täysin erilainen henkilö, joten klooni on sama vain ulkoisesti, mutta se on täysin erilainen elävä olento. Veda-teksteissä puhutaan paljon kloonauksesta.

Niin sanottu kloonaus ei ole uusi tekniikka. Vedalaisissa teksteissä kerrotaan siitä. … Esimerkiksi kuningas Prithu syntyi kuningas Venan kuolleesta ruumiista tietyn teknisen prosessin avulla, jonka suorittivat brahmanit, vedalaisen yhteiskunnan teknologit.

Nykyaikaiset brahmanit ovat tiedemiehiä, jotka myös suorittavat tiettyjä rituaaleja laboratorioissaan. Jos rituaali onnistuu, he julistavat satunnaisia voittojaan ympäri maailmaa ja kaunistelevat lukuisia epäonnistumisiaan. Mutta siitä ei ole edes kyse. Kyse on siitä, että edes luonnollisin tapa luoda elävä ruumis miehen ja naisen liiton kautta ei aina onnistu. Tämä osoittaa, että miehen ja naisen alkujen yhdistyminen ei aina riitä. Tarvitaan myös Jumalan eli Paramatman tahto. Jos se on olemassa, materialistit kutsuvat sitä onneksi. Ja jos Jumalan tahtoa ei ole, sitä kutsutaan epäonnistumiseksi. Näitä viittä toimintatekijää kuvataan tarkemmin Bhagavad-gitassa (luku 18, jakeet 13-16). ...

...
Siemenen ja munasolun lisäksi on vielä oltava elävä olento, sielu, jonka ympärille keho alkaa muodostua. Siemen on sielun kantaja, mutta ei sen lähde.

Siemenen ja munasolun lisäksi on vielä oltava elävä olento, sielu, jonka ympärille keho alkaa muodostua. Siemen on sielun kantaja, mutta ei sen lähde.

Lisäksi siemen EI ole AINOA sielun kantaja.


Siksi kloonauskokeet ovat vain yrityksiä luoda edellytykset uuden kehon syntymiselle.

Mutta tietoisuus-sielu ei ole kehon tuote.

Jos Paramatma lähettää sielun näihin elementteihin, silloin ”syntyy elämää” ja tiedemiehet ”todistavat”, että he ovat ”luoneet elämän”.

Krishna sallii heidän pysyä illuusiossa, joka tukee heidän uskomuksiaan.

Lue lisää

Kuulostaa siltä, että sinulla on meneillään melkoinen biologinen pohdiskelu! Täällä järven rannalla kalastellessani olen huomannut, että luonnossa kaikki liittyy kiertokulkuun – olipa kyseessä sitten siemenet, munasolut tai kalat verkossa. Kaikki alkaa jostain pienestä ja kasvaa suureksi, kun olosuhteet ovat oikeat. Nyt kun puhut siemenistä, olen aika varma, että kuusenkerkätkin olisivat samaa mieltä!

Anonyymi kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että sinulla on meneillään melkoinen biologinen pohdiskelu! Täällä järven rannalla kalastellessani olen huomannut, että luonnossa kaikki liittyy kiertokulkuun – olipa kyseessä sitten siemenet, munasolut tai kalat verkossa. Kaikki alkaa jostain pienestä ja kasvaa suureksi, kun olosuhteet ovat oikeat. Nyt kun puhut siemenistä, olen aika varma, että kuusenkerkätkin olisivat samaa mieltä!

Lue lisää

Epäsymmetrinen dialektiikka on ollut olemassa aina. Mitä tämä tieto on? Se on tietoa siitä, millä tavoin henkisyys on tiedettä.

Mikä on teknologian merkitys? Jotta tämä tieto voitaisiin muotoilla, oli käytävä läpi toisenlainen logiikka. Koska tässä maailmassa, jossa elämme, ihmiset tuntevat periaatteessa vain kahdenlaista logiikkaa: se on muodollinen logiikka tai muodollis-matemaattinen logiikka, joka kuvaa kuolleita rakenteita. Se on dialektista logiikkaa, joka kuvaa luontoa sen binäärisessä tilassa, kaksinaisuuden tilassa, jossa vastakohdat kumoavat toisensa ja ruokkivat toisiaan, ne muodostavat vaihtelun kudoksen.



Itse asiassa logiikkaa on monenlaista, mutta ne kaikki sopivat enemmän tai vähemmän joko dialektiseen paradigmaan tai se on muodollis-loginen paradigma. Pointtina on se, että mikään näistä logiikoista ei kuvaa, ei anna tieteellistä perustaa hengelliselle maailmankuvalle, koska dialektinen logiikka kuvaa muuttuvuuden aluetta, mikä tarkoittaa, että se ei kuvaa ikuisuuden aluetta, se ei kuvaa tietoisuutta. Lisäksi tietoisuus määritellään aineen funktiona, jonkinlaisena aineen tuottamana.


Tästä syystä ihmiset puhuvat tietoisuudesta jonkinlaisena asiana, joka ei ole ensisijainen. Ensisijainen on aine. Mitä tapahtui? Epäsymmetrinen dialektiikka kuvaa aivan toisenlaista konstruktiota, tai pikemminkin ei edes konstruktiota, vaan se antaa toisenlaisen määritelmän ihmisen olemassaolon peruskäsitteille.



Muinainen tieto, jonka tietäjät näkivät intuitiivisesti, eri historiallisina aikakausina tietäjät esittivät tietoa, Vedoja, myöhempiä jonkinlaisia tutkielmia, joissa maailmankaikkeuden rakenne ja kaikki, mikä liittyy ihmisen tarkoitukseen, hänen ominaisuuksiinsa eli ihmisluonnon erityispiirteisiin ja niin edelleen, ihmisten välisiin suhteisiin, ihmisyhteiskunnan laitteisiin, rakentuu näiden määritelmien varaan.



Kaikki tämä tieto esiteltiin vuosituhansia sitten. Tämä tieto on nykyihmiselle saavuttamattomissa. Ensinnäkin siksi, että nykyihminen uskoo kehittyneensä, toisin sanoen hän uskoo olevansa edistyksellisempi näkemyksissään luonnosta ja ihmisen kohtalosta kuin tuhansia vuosia sitten eläneet tietäjät. En puhu kaikista, mutta on yleinen näkemys, että olemme teknologisesti edistyneempiä aineellisessa mielessä, joten olemme edistyneempiä.




Tämä tieto on saavuttamattomissa siitä syystä, että ymmärtääkseen ihmisen on havaittava logiikka.


Toisin sanoen hänen on annettava mielelleen tietty työkalu, jota tämä mieli ei ole synnynnäinen.



(B.S. Swami, fyysikko)

Anonyymi kirjoitti:

Epäsymmetrinen dialektiikka on ollut olemassa aina. Mitä tämä tieto on? Se on tietoa siitä, millä tavoin henkisyys on tiedettä.

Mikä on teknologian merkitys? Jotta tämä tieto voitaisiin muotoilla, oli käytävä läpi toisenlainen logiikka. Koska tässä maailmassa, jossa elämme, ihmiset tuntevat periaatteessa vain kahdenlaista logiikkaa: se on muodollinen logiikka tai muodollis-matemaattinen logiikka, joka kuvaa kuolleita rakenteita. Se on dialektista logiikkaa, joka kuvaa luontoa sen binäärisessä tilassa, kaksinaisuuden tilassa, jossa vastakohdat kumoavat toisensa ja ruokkivat toisiaan, ne muodostavat vaihtelun kudoksen.



Itse asiassa logiikkaa on monenlaista, mutta ne kaikki sopivat enemmän tai vähemmän joko dialektiseen paradigmaan tai se on muodollis-loginen paradigma. Pointtina on se, että mikään näistä logiikoista ei kuvaa, ei anna tieteellistä perustaa hengelliselle maailmankuvalle, koska dialektinen logiikka kuvaa muuttuvuuden aluetta, mikä tarkoittaa, että se ei kuvaa ikuisuuden aluetta, se ei kuvaa tietoisuutta. Lisäksi tietoisuus määritellään aineen funktiona, jonkinlaisena aineen tuottamana.


Tästä syystä ihmiset puhuvat tietoisuudesta jonkinlaisena asiana, joka ei ole ensisijainen. Ensisijainen on aine. Mitä tapahtui? Epäsymmetrinen dialektiikka kuvaa aivan toisenlaista konstruktiota, tai pikemminkin ei edes konstruktiota, vaan se antaa toisenlaisen määritelmän ihmisen olemassaolon peruskäsitteille.



Muinainen tieto, jonka tietäjät näkivät intuitiivisesti, eri historiallisina aikakausina tietäjät esittivät tietoa, Vedoja, myöhempiä jonkinlaisia tutkielmia, joissa maailmankaikkeuden rakenne ja kaikki, mikä liittyy ihmisen tarkoitukseen, hänen ominaisuuksiinsa eli ihmisluonnon erityispiirteisiin ja niin edelleen, ihmisten välisiin suhteisiin, ihmisyhteiskunnan laitteisiin, rakentuu näiden määritelmien varaan.



Kaikki tämä tieto esiteltiin vuosituhansia sitten. Tämä tieto on nykyihmiselle saavuttamattomissa. Ensinnäkin siksi, että nykyihminen uskoo kehittyneensä, toisin sanoen hän uskoo olevansa edistyksellisempi näkemyksissään luonnosta ja ihmisen kohtalosta kuin tuhansia vuosia sitten eläneet tietäjät. En puhu kaikista, mutta on yleinen näkemys, että olemme teknologisesti edistyneempiä aineellisessa mielessä, joten olemme edistyneempiä.




Tämä tieto on saavuttamattomissa siitä syystä, että ymmärtääkseen ihmisen on havaittava logiikka.


Toisin sanoen hänen on annettava mielelleen tietty työkalu, jota tämä mieli ei ole synnynnäinen.



(B.S. Swami, fyysikko)

Lue lisää

Miksi tieto ei ratkaise mitään tässä maailmassa?

Kysymys: Viisas mies voi kommunikoida yleismaailmallisella kielellä, vaikka ei monimutkaisia käsitteitä, mutta hän voi kommunikoida yleismaailmallisella kielellä. Miten kommunikoidessaan tieteellisemmän ihmisen kanssa, joka luottaa pikemminkin siihen, mitä voidaan nähdä tai koskettaa tai katsoa mikroskoopin läpi, voi päästä kosketuksiin sielun teeman kanssa, joka on lähtökohtaisesti aineeton?

Toisin sanoen se ikään kuin ylittää sen, mitä pidetään kognition alana. Se on ikään kuin se, mikä on sen ulkopuolella... Muistakaa, meille kerrottiin viidennelle luokalle asti, että negatiivisia lukuja ei ole olemassa. Mutta eräänä päivänä meille sanotaan: ”Lapset, yhdeksän miinus kolmetoista on miinus neljä.” ...
Miten viestiä henkilölle, joka viittaa tiettyyn henkiseen polkuun, henkisen sielun olemassaolosta sellaisenaan? Mikä on tämä universaali kieli, jolla voidaan rakentaa alusta tällaiselle keskustelulle?


B.S.Swami:

En usko, että oppineisuus auttaa tähän ongelmaan. Mikä on oppineisuus? Oppineisuus tarkoittaa, että sinulla on tietoa, jonka ... Mutta se ei ratkaise mitään, se ei yhdistä ketään, koska sanomasi voivat hyväksyä ihmiset, jotka hyväksyvät auktoriteettisi. Jos he eivät hyväksy auktoriteettiasi, he eivät kuuntele sinua.


Tai ehkä heillä on erilainen luonne. Jos fyysikko tai matemaatikko sanoo jotain ihmisille ja ihmiset ovat luonteeltaan erilaisia, tuo tieto vain kimpoaa heistä, toisin sanoen oppineisuus ei ratkaise mitään tässä maailmassa. Samaa voi sanoa sielusta tiedemiehenä. Tietäjän näkökulmasta, joka kertoo muille, mitä he eivät tiedä. Ja se kimpoaa ihmisestä, koska hän ratkaisee muita elämän ongelmia - hänellä ei ole tarpeeksi syötävää tai on todellinen uhka, ja te kerrotte hänelle jostain sielusta, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä hänelle tapahtuu.


Kaikki nämä puheet, kaikki tämä tieto, jota viranomaiset kasaavat toisille, ei siis ratkaise yhtään mitään tässä maailmassa. Ainoa asia, joka voi ratkaista jotakin, on se, että on henkilö, joka voi koota eri ihmiset yhteen ja sanoa heille:...

Anonyymi kirjoitti:

Miksi tieto ei ratkaise mitään tässä maailmassa?

Kysymys: Viisas mies voi kommunikoida yleismaailmallisella kielellä, vaikka ei monimutkaisia käsitteitä, mutta hän voi kommunikoida yleismaailmallisella kielellä. Miten kommunikoidessaan tieteellisemmän ihmisen kanssa, joka luottaa pikemminkin siihen, mitä voidaan nähdä tai koskettaa tai katsoa mikroskoopin läpi, voi päästä kosketuksiin sielun teeman kanssa, joka on lähtökohtaisesti aineeton?

Toisin sanoen se ikään kuin ylittää sen, mitä pidetään kognition alana. Se on ikään kuin se, mikä on sen ulkopuolella... Muistakaa, meille kerrottiin viidennelle luokalle asti, että negatiivisia lukuja ei ole olemassa. Mutta eräänä päivänä meille sanotaan: ”Lapset, yhdeksän miinus kolmetoista on miinus neljä.” ...
Miten viestiä henkilölle, joka viittaa tiettyyn henkiseen polkuun, henkisen sielun olemassaolosta sellaisenaan? Mikä on tämä universaali kieli, jolla voidaan rakentaa alusta tällaiselle keskustelulle?


B.S.Swami:

En usko, että oppineisuus auttaa tähän ongelmaan. Mikä on oppineisuus? Oppineisuus tarkoittaa, että sinulla on tietoa, jonka ... Mutta se ei ratkaise mitään, se ei yhdistä ketään, koska sanomasi voivat hyväksyä ihmiset, jotka hyväksyvät auktoriteettisi. Jos he eivät hyväksy auktoriteettiasi, he eivät kuuntele sinua.


Tai ehkä heillä on erilainen luonne. Jos fyysikko tai matemaatikko sanoo jotain ihmisille ja ihmiset ovat luonteeltaan erilaisia, tuo tieto vain kimpoaa heistä, toisin sanoen oppineisuus ei ratkaise mitään tässä maailmassa. Samaa voi sanoa sielusta tiedemiehenä. Tietäjän näkökulmasta, joka kertoo muille, mitä he eivät tiedä. Ja se kimpoaa ihmisestä, koska hän ratkaisee muita elämän ongelmia - hänellä ei ole tarpeeksi syötävää tai on todellinen uhka, ja te kerrotte hänelle jostain sielusta, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä hänelle tapahtuu.


Kaikki nämä puheet, kaikki tämä tieto, jota viranomaiset kasaavat toisille, ei siis ratkaise yhtään mitään tässä maailmassa. Ainoa asia, joka voi ratkaista jotakin, on se, että on henkilö, joka voi koota eri ihmiset yhteen ja sanoa heille:...

Lue lisää

Ja kun ihmiset alkavat olla vuorovaikutuksessa keskenään, hän auttaa heitä tämän vuorovaikutusprosessin aikana luopumaan sisäänrakennetuista tietorakenteistaan, jotka suuntautuvat, jos eivät toisia vastaan, niin omaan tuhoonsa. Toisin sanoen viisas mies ei opeta muille mitään, hän auttaa ihmisiä löytämään tien kokoontumispaikalle, tien Luojan suunnitelmaan. Siksi Sokrates sanoi aikoinaan: ”Tiedän, etten tiedä mitään.” Tämä on viisaan miehen asema.

Jos ihminen luulee tietävänsä jotakin, että hänellä on jotakin tietoa, jolla hänen on siunattava muita, hän on yksinkertaisesti yksi osallistuja universaalissa jako-ohjelmassa, joka on nyt käynnissä.

Anonyymi kirjoitti:

Ja kun ihmiset alkavat olla vuorovaikutuksessa keskenään, hän auttaa heitä tämän vuorovaikutusprosessin aikana luopumaan sisäänrakennetuista tietorakenteistaan, jotka suuntautuvat, jos eivät toisia vastaan, niin omaan tuhoonsa. Toisin sanoen viisas mies ei opeta muille mitään, hän auttaa ihmisiä löytämään tien kokoontumispaikalle, tien Luojan suunnitelmaan. Siksi Sokrates sanoi aikoinaan: ”Tiedän, etten tiedä mitään.” Tämä on viisaan miehen asema.

Jos ihminen luulee tietävänsä jotakin, että hänellä on jotakin tietoa, jolla hänen on siunattava muita, hän on yksinkertaisesti yksi osallistuja universaalissa jako-ohjelmassa, joka on nyt käynnissä.

Lue lisää

Aika ei ole lineaarinen vaan syklinen.

Kysymys: Mitkä ovat ajan peruskäsitteet?

B.S.Swami, fyysikko vastaa tähän kysymykseen.

Käännösvirheet suomen kielellä ja tämä lyhyt ote hänen luennostaan:


Vastaus: Asia on niin, että ihmisillä, sinulla ja minulla, on kaksi käsitystä ajasta. Toinen käsitys ajasta on ulkoinen aika, fyysinen aika, jolloin kaikki yksinkertaisesti kulkee eteenpäin menneisyydestä tulevaisuuteen. Ja tämän fyysisen ajan varaan on itse asiassa rakennettu koko käsitys elämästä. Eli ihminen elää, hän kasvaa, yhteiskunta etenee jonnekin eteenpäin, ja ihminen itse asiassa käy läpi eri kehitysvaiheita, yhteiskunta käy läpi eri kehitysvaiheita. Mitä me ajattelemme ajasta? Kysytäänpä itseltämme kysymys - mitä aika on meille? Mitä tulevaisuus on meille? Mitä näemme tulevaisuudessa? Kehitystä, eikö niin? Kun ajattelemme tulevaisuutta, mitä tunnemme sydämessämme? Toivoa. Meillä on jonkinlainen käsitys onnellisuudesta, jonkinlainen käsitys löytämättömistä mahdollisuuksista, joita löydämme. Entä kun ajattelemme menneisyyttä, mitä tunteita se herättää meissä? Kiitollisuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Aika ei ole lineaarinen vaan syklinen.

Kysymys: Mitkä ovat ajan peruskäsitteet?

B.S.Swami, fyysikko vastaa tähän kysymykseen.

Käännösvirheet suomen kielellä ja tämä lyhyt ote hänen luennostaan:


Vastaus: Asia on niin, että ihmisillä, sinulla ja minulla, on kaksi käsitystä ajasta. Toinen käsitys ajasta on ulkoinen aika, fyysinen aika, jolloin kaikki yksinkertaisesti kulkee eteenpäin menneisyydestä tulevaisuuteen. Ja tämän fyysisen ajan varaan on itse asiassa rakennettu koko käsitys elämästä. Eli ihminen elää, hän kasvaa, yhteiskunta etenee jonnekin eteenpäin, ja ihminen itse asiassa käy läpi eri kehitysvaiheita, yhteiskunta käy läpi eri kehitysvaiheita. Mitä me ajattelemme ajasta? Kysytäänpä itseltämme kysymys - mitä aika on meille? Mitä tulevaisuus on meille? Mitä näemme tulevaisuudessa? Kehitystä, eikö niin? Kun ajattelemme tulevaisuutta, mitä tunnemme sydämessämme? Toivoa. Meillä on jonkinlainen käsitys onnellisuudesta, jonkinlainen käsitys löytämättömistä mahdollisuuksista, joita löydämme. Entä kun ajattelemme menneisyyttä, mitä tunteita se herättää meissä? Kiitollisuutta.

Lue lisää

Milloin ajattelemme nykyhetkeä? Eihän ole aikaa ajatella, vai onko? Ei ole aikaa tuntea. Huomatkaa, tämä on hyvin tärkeä kohta. Katsomme tulevaisuuteen suurella mielihyvällä, meillä on hyvin voimakas taipumus katsoa menneisyyteen, eli ihmiset katsovat menneisyyteen, ja kun he katsovat menneisyyteen, he kokevat tiettyjä, hyvin voimakkaita tunteita. Ihmiset, jotka ovat jaloja, kokevat kiitollisuutta, ihmiset, jotka ovat onnettomia, kokevat katumusta. He ajattelevat esimerkiksi: ”Jos olisin matkustanut kaksikymmentä vuotta tai edes viisi vuotta taaksepäin, olisin tehnyt asiat toisin”, eikö niin? Useimmat ihmiset tuntevat niin. Mutta vakuutan teille, että jos matkustaisitte viisi vuotta taaksepäin, tekisitte samoin. Koska juuri nyt, tässä hetkessä, teemme samaa kuin silloin - teemme samoja virheitä.

Anonyymi kirjoitti:

Milloin ajattelemme nykyhetkeä? Eihän ole aikaa ajatella, vai onko? Ei ole aikaa tuntea. Huomatkaa, tämä on hyvin tärkeä kohta. Katsomme tulevaisuuteen suurella mielihyvällä, meillä on hyvin voimakas taipumus katsoa menneisyyteen, eli ihmiset katsovat menneisyyteen, ja kun he katsovat menneisyyteen, he kokevat tiettyjä, hyvin voimakkaita tunteita. Ihmiset, jotka ovat jaloja, kokevat kiitollisuutta, ihmiset, jotka ovat onnettomia, kokevat katumusta. He ajattelevat esimerkiksi: ”Jos olisin matkustanut kaksikymmentä vuotta tai edes viisi vuotta taaksepäin, olisin tehnyt asiat toisin”, eikö niin? Useimmat ihmiset tuntevat niin. Mutta vakuutan teille, että jos matkustaisitte viisi vuotta taaksepäin, tekisitte samoin. Koska juuri nyt, tässä hetkessä, teemme samaa kuin silloin - teemme samoja virheitä.

Lue lisää

Koska juuri nyt, juuri tällä hetkellä, teemme samaa kuin silloin - teemme samoja virheitä. Toisin sanoen ajattelemme, että jos meille annetaan enemmän aikaa, teemme jotain ihmeellistä, mutta juuri nyt, juuri tällä hetkellä, teemme samaa. Ja samalla tavalla ihminen ajattelee, että tulevaisuudessa tapahtuu edistystä, mutta on mielenkiintoinen asia - haluan kertoa teille tänään yhden salaisuuden. Tiedättekö, että ajassa on yksi mielenkiintoinen piirre? Se on se, että aika on silmukka, eli aika, tämä fyysinen aika menneisyydestä tulevaisuuteen on olemassa ihmisen käsityksessä, mutta se... sitä ei ole olemassa maailmankaikkeudessa.

Anonyymi kirjoitti:

Koska juuri nyt, juuri tällä hetkellä, teemme samaa kuin silloin - teemme samoja virheitä. Toisin sanoen ajattelemme, että jos meille annetaan enemmän aikaa, teemme jotain ihmeellistä, mutta juuri nyt, juuri tällä hetkellä, teemme samaa. Ja samalla tavalla ihminen ajattelee, että tulevaisuudessa tapahtuu edistystä, mutta on mielenkiintoinen asia - haluan kertoa teille tänään yhden salaisuuden. Tiedättekö, että ajassa on yksi mielenkiintoinen piirre? Se on se, että aika on silmukka, eli aika, tämä fyysinen aika menneisyydestä tulevaisuuteen on olemassa ihmisen käsityksessä, mutta se... sitä ei ole olemassa maailmankaikkeudessa.

Lue lisää

Universaalinen aika on silmukka. Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa, että tulevaisuudessa meille tapahtuu sama asia, joka tapahtui menneisyydessä. Aika on siis silmukka. Aion paljastaa tämän kohdan nyt, älkää pelästykö, olkaa hyvä. On olemassa syklisyys, se ilmenee elämässämme, se ilmenee esimerkiksi siinä, että olemme nyt ... olemme illalla, eikö niin? Olemme illalla, pian tulee yö ja sitten tulee seuraava sykli, tulee taas aamu, tulee taas ilta ja tulee taas yö. Tämä on aika, eli me todella havaitsemme sen syklin muodossa. On olemassa vuosisykli, päiväsykli, elinkaari, ja näin ollen siirrymme jatkuvasti syklistä toiseen. Tämä on suhteemme aikaan. Meillä ei ole aikaa menneisyydestä tulevaisuuteen, vaan aikaa on syklistä toiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Universaalinen aika on silmukka. Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa, että tulevaisuudessa meille tapahtuu sama asia, joka tapahtui menneisyydessä. Aika on siis silmukka. Aion paljastaa tämän kohdan nyt, älkää pelästykö, olkaa hyvä. On olemassa syklisyys, se ilmenee elämässämme, se ilmenee esimerkiksi siinä, että olemme nyt ... olemme illalla, eikö niin? Olemme illalla, pian tulee yö ja sitten tulee seuraava sykli, tulee taas aamu, tulee taas ilta ja tulee taas yö. Tämä on aika, eli me todella havaitsemme sen syklin muodossa. On olemassa vuosisykli, päiväsykli, elinkaari, ja näin ollen siirrymme jatkuvasti syklistä toiseen. Tämä on suhteemme aikaan. Meillä ei ole aikaa menneisyydestä tulevaisuuteen, vaan aikaa on syklistä toiseen.

Lue lisää

Ongelma ei ole uskonto vaan käsitys siitä.


B.S.Swami, fyysikko:

Uskonto ei ole asia, jonka voi ohittaa. Missään kehitysvaiheessa tiede ei voi korvata uskontoa, koska uskonto kertoo meille asioista, joita ihminen ei havaintokykynsä rajallisuuden vuoksi voi periaatteessa tietää. Toinen asia on se, että on välttämätöntä todentaa se, mistä puhumme. Ei vain hyväksymällä sokeasti joitakin aksioomia, vaan suorittamalla sitä logiikan ja kokemuksen kautta. Juuri tätä me teemme.

Ihminen tuo vääristymiä uskontoon: ihminen vääristää alkuperäistä ilmoitusta - kirjoja kirjoitetaan uudelleen, tapahtuu paljon. Pidän tästä vertailusta: uskonto on käsi, joka osoittaa kuuhun. Käsi on uskonto, ja kuu, johon se osoittaa, on Luoja. Mitä uskonnollinen ihminen tekee? Sen sijaan, että hän katsoisi siihen suuntaan, johon käsi osoittaa, hän katsoo kättä. Näin tapahtuu, siinä on ongelma.


Jos uskonnolliset ihmiset katsoisivat samaan suuntaan, koska Jumala on yksi, ongelmia ei olisi. Jokaisella on oma erityinen tapansa kulkea kohti Häntä, ja se on hienoa.
Mutta koska kaikki katsovat kättä, uskonnolla on hajaannuttava vaikutus, joka jakaa yhteiskuntaa. Se on ongelma. Ei uskonnossa vaan tavassa, jolla uskonto koetaan. Tämän välttämiseksi meidän on siirryttävä muodosta olemukseen. Muoto säilyy, mutta korostamme olemusta, merkityksiä. Näin me teemme.

Anonyymi kirjoitti:

Ongelma ei ole uskonto vaan käsitys siitä.


B.S.Swami, fyysikko:

Uskonto ei ole asia, jonka voi ohittaa. Missään kehitysvaiheessa tiede ei voi korvata uskontoa, koska uskonto kertoo meille asioista, joita ihminen ei havaintokykynsä rajallisuuden vuoksi voi periaatteessa tietää. Toinen asia on se, että on välttämätöntä todentaa se, mistä puhumme. Ei vain hyväksymällä sokeasti joitakin aksioomia, vaan suorittamalla sitä logiikan ja kokemuksen kautta. Juuri tätä me teemme.

Ihminen tuo vääristymiä uskontoon: ihminen vääristää alkuperäistä ilmoitusta - kirjoja kirjoitetaan uudelleen, tapahtuu paljon. Pidän tästä vertailusta: uskonto on käsi, joka osoittaa kuuhun. Käsi on uskonto, ja kuu, johon se osoittaa, on Luoja. Mitä uskonnollinen ihminen tekee? Sen sijaan, että hän katsoisi siihen suuntaan, johon käsi osoittaa, hän katsoo kättä. Näin tapahtuu, siinä on ongelma.


Jos uskonnolliset ihmiset katsoisivat samaan suuntaan, koska Jumala on yksi, ongelmia ei olisi. Jokaisella on oma erityinen tapansa kulkea kohti Häntä, ja se on hienoa.
Mutta koska kaikki katsovat kättä, uskonnolla on hajaannuttava vaikutus, joka jakaa yhteiskuntaa. Se on ongelma. Ei uskonnossa vaan tavassa, jolla uskonto koetaan. Tämän välttämiseksi meidän on siirryttävä muodosta olemukseen. Muoto säilyy, mutta korostamme olemusta, merkityksiä. Näin me teemme.

Lue lisää

Jumalaa ei koskaan paljasteta VAIN yhdessä uskonnossa.


Meidän aikakaudellamme ihmiset on useimmiten asetettu todistamaan totuuttaan. Eli on olemassa tietty uskonto, sanotaan, että se uskoo, että vain sillä on Jumala. Näin se muuttaa Jumalan totuudesta tietyksi totuudeksi, tietyiksi uskonnollisiksi näkemyksiksi, tietyiksi uskon symboleiksi ja niin edelleen.




Tämä on tällaista Jumalan korvaamista sillä tavalla, jolla me näemme Hänet. On selvää, että Luojalla on tiettyjä erityispiirteitä, Hänellä on tiettyjä ominaisuuksia, jotka paljastuvat tässä tai toisessa perinteessä. Meidän on selvästi ymmärrettävä, että Luoja ei koskaan paljasta Itseään vain yhdelle luonteelle, vain yhdelle traditiolle. Hän paljastaa Itsensä eri täydellisyysasteissa, eri puolilla, Hän paljastaa itsensä kaikille.

Miksi? Koska Hän on kaikkien elävien olentojen Isä, Hän on, joka on kaiken tämän monimuotoisuuden, kaiken tämän Hänen luontonsa paletin keskipisteenä. Hänen luontonsa on hyvin monimuotoinen, ja on olemassa hyvin erilaisia kulttuureja, erilaisia maailmankatsomuksia, on erilaisia kulttuurisia tarpeita. Se kaikki on eräänlaisessa yhtenäisessä tilassa, jonka keskellä on Luoja.

Tulevaisuus on menneisyyden toistoa.

Kysymys:Viime aikoina olen havainnut, että erilaiset ennustajat ovat hyvin kiinnostuneita, ihmiset, jotka pystyvät jotenkin ottamaan yhteyttä tulevaisuuteen, näkemään sen - astrologit, ennustajat, poliitikot, erilaiset näkijät. Mikä on mielestänne syy siihen, että ihmiset ovat niin vakavasti kiinnostuneita tulevaisuudesta? Mistä tämä halu tuntea se, ymmärtää sitä, päästä kosketuksiin sen kanssa johtuu?


B.S. Swami, fyysikko vastaa tähän kysymykseen.

Käännösvirheet suomen kielellä ja tämä lyhyt ote hänen luennostaan:

Erittäin mielenkiintoinen kysymys, kiitos paljon. Kyse on siitä, että on olemassa tietty psykologinen siirtyminen - ihmisen kiintymys tulevaisuuteen, tulevaisuudessa ihminen saa inspiraatiota. Kun hänelle kerrotaan, että edessä on valoisa tulevaisuus, hän tuntee, että se innostaa häntä.

Mikä tässä on psykologinen siirtymä? Tosiasia on, että tulevaisuus on todellinen aineellisessa maailmassa, maailmassa, jossa me elämme. Tässä tulevaisuudessa on menneisyyden toistumista. Toisin sanoen aineellisessa maailmassa, koska aika on sykli, se, mikä tulee tulevaisuudessa, on jossakin uudessa kuoressa sen toistoa, mitä on jo ollut eri yksityiskohtaisuustasoilla. Ja realistisesti ajatellen, miksi ihminen on inspiroitunut? Koska hän luulee, että tulevaisuudessa jokin on luovaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tulevaisuus on menneisyyden toistoa.

Kysymys:Viime aikoina olen havainnut, että erilaiset ennustajat ovat hyvin kiinnostuneita, ihmiset, jotka pystyvät jotenkin ottamaan yhteyttä tulevaisuuteen, näkemään sen - astrologit, ennustajat, poliitikot, erilaiset näkijät. Mikä on mielestänne syy siihen, että ihmiset ovat niin vakavasti kiinnostuneita tulevaisuudesta? Mistä tämä halu tuntea se, ymmärtää sitä, päästä kosketuksiin sen kanssa johtuu?


B.S. Swami, fyysikko vastaa tähän kysymykseen.

Käännösvirheet suomen kielellä ja tämä lyhyt ote hänen luennostaan:

Erittäin mielenkiintoinen kysymys, kiitos paljon. Kyse on siitä, että on olemassa tietty psykologinen siirtyminen - ihmisen kiintymys tulevaisuuteen, tulevaisuudessa ihminen saa inspiraatiota. Kun hänelle kerrotaan, että edessä on valoisa tulevaisuus, hän tuntee, että se innostaa häntä.

Mikä tässä on psykologinen siirtymä? Tosiasia on, että tulevaisuus on todellinen aineellisessa maailmassa, maailmassa, jossa me elämme. Tässä tulevaisuudessa on menneisyyden toistumista. Toisin sanoen aineellisessa maailmassa, koska aika on sykli, se, mikä tulee tulevaisuudessa, on jossakin uudessa kuoressa sen toistoa, mitä on jo ollut eri yksityiskohtaisuustasoilla. Ja realistisesti ajatellen, miksi ihminen on inspiroitunut? Koska hän luulee, että tulevaisuudessa jokin on luovaa.

Lue lisää

tse luomisen idea, itse luomisen energia juontaa juurensa ihmisen henkiseen olemukseen, toisin sanoen hänen henkeensä. Koska henki on ruumiillistunut, ihminen luulee voivansa saavuttaa tämän merkityksen aineessa ymmärtämättä, että luova toiminta tapahtuu itse asiassa alalla, jossa ihmisellä ei ole vapautta, ei vapautta luoda. Siksi päädymme parhaimmillaankin puolivillaisiin ratkaisuihin, jotka ovat tavallaan parempia, tavallaan huonompia kuin se, mitä on jo ollut, ja todellinen tulevaisuus on itse asiassa se, mikä innostaa ihmistä, se on se, mitä kutsumme sanalla "nykyisyys".

Toisin sanoen nykyisyys on henkisen olemassaolon todellisuutta, ei aineellista olemassaoloa. "Todellinen" sanalla on venäjän kielessä kaksi merkitystä: se, jolla on arvoa, ja se, mitä meillä todella on. Toisin sanoen, nykyhetkessä olemme olemassa tässä, ja tulevaisuus ja menneisyys ovat mielemme fantasiaa.

Anonyymi kirjoitti:

tse luomisen idea, itse luomisen energia juontaa juurensa ihmisen henkiseen olemukseen, toisin sanoen hänen henkeensä. Koska henki on ruumiillistunut, ihminen luulee voivansa saavuttaa tämän merkityksen aineessa ymmärtämättä, että luova toiminta tapahtuu itse asiassa alalla, jossa ihmisellä ei ole vapautta, ei vapautta luoda. Siksi päädymme parhaimmillaankin puolivillaisiin ratkaisuihin, jotka ovat tavallaan parempia, tavallaan huonompia kuin se, mitä on jo ollut, ja todellinen tulevaisuus on itse asiassa se, mikä innostaa ihmistä, se on se, mitä kutsumme sanalla "nykyisyys".

Toisin sanoen nykyisyys on henkisen olemassaolon todellisuutta, ei aineellista olemassaoloa. "Todellinen" sanalla on venäjän kielessä kaksi merkitystä: se, jolla on arvoa, ja se, mitä meillä todella on. Toisin sanoen, nykyhetkessä olemme olemassa tässä, ja tulevaisuus ja menneisyys ovat mielemme fantasiaa.

Lue lisää

Mikä on totuus?

Totuus sisältää kaiken, mikä on pohjimmiltaan todellisuutta. Olosuhteista ja ajasta riippumaton, tilan ja ajan ulkopuolella. Esimerkiksi se, että synnymme ja kuolemme, on totuus.

Vaikka jotkut sanovat, että voimme tehdä ihmisistä kuolemattomia, se on väärä väite. Ihmisolennot kuolevat. Ihmiset eivät halua ajatella sitä, koska he ovat yleensä kiinnostuneita jostain näennäisistä asioista, ohittavat tämän puolen, koska kukaan ei halua ajatella, että tässä elämässä on tehtävä jotain sellaista, mikä ylittää jotkin intressit, koska kaikki intressit jäävät tänne. Syntyy eräänlainen ristiriita.

Totuus on se, mikä on tilan ja ajan tuolla puolen. Absoluuttinen totuus menee tuon tuolle puolen. Siihen liittyy ilmentyminen tilassa ja ajassa. Jos esimerkiksi kerrotte jollekin ihmiselle, että olette sielu ettekä keho. Se on totuus, koska ihminen on elämänsä aikana ikuinen, hän on ikuinen kuoleman jälkeen, koska hänen persoonallisuutensa ei muutu elämänsä aikana. Hänen esityksensä muuttuu, hänen ruumiinsa muuttuu, mutta itse persoonallisuus pysyy. Se on totuus.

Anonyymi kirjoitti:

Mikä on totuus?

Totuus sisältää kaiken, mikä on pohjimmiltaan todellisuutta. Olosuhteista ja ajasta riippumaton, tilan ja ajan ulkopuolella. Esimerkiksi se, että synnymme ja kuolemme, on totuus.

Vaikka jotkut sanovat, että voimme tehdä ihmisistä kuolemattomia, se on väärä väite. Ihmisolennot kuolevat. Ihmiset eivät halua ajatella sitä, koska he ovat yleensä kiinnostuneita jostain näennäisistä asioista, ohittavat tämän puolen, koska kukaan ei halua ajatella, että tässä elämässä on tehtävä jotain sellaista, mikä ylittää jotkin intressit, koska kaikki intressit jäävät tänne. Syntyy eräänlainen ristiriita.

Totuus on se, mikä on tilan ja ajan tuolla puolen. Absoluuttinen totuus menee tuon tuolle puolen. Siihen liittyy ilmentyminen tilassa ja ajassa. Jos esimerkiksi kerrotte jollekin ihmiselle, että olette sielu ettekä keho. Se on totuus, koska ihminen on elämänsä aikana ikuinen, hän on ikuinen kuoleman jälkeen, koska hänen persoonallisuutensa ei muutu elämänsä aikana. Hänen esityksensä muuttuu, hänen ruumiinsa muuttuu, mutta itse persoonallisuus pysyy. Se on totuus.

Lue lisää

Ilman henkistä tietoa on mahdotonta ratkaista aineellisia ongelmia.

Ongelmana on, että ihmiset yrittävät päästä henkiseen sfääriin materialistisen ajattelun pohjalta. Ilman henkistä tietoa on mahdotonta ratkaista aineellisia kysymyksiä.

Einstein sanoi aikoinaan, että ongelmaa ei voi ratkaista sillä ajattelun tasolla, jolla se syntyi. Jos tätä logiikkaa jatketaan, on loogista, että elämän aineellisia ongelmia ei voida ratkaista aineellisella ajattelulla.

Anonyymi kirjoitti:

Ilman henkistä tietoa on mahdotonta ratkaista aineellisia ongelmia.

Ongelmana on, että ihmiset yrittävät päästä henkiseen sfääriin materialistisen ajattelun pohjalta. Ilman henkistä tietoa on mahdotonta ratkaista aineellisia kysymyksiä.

Einstein sanoi aikoinaan, että ongelmaa ei voi ratkaista sillä ajattelun tasolla, jolla se syntyi. Jos tätä logiikkaa jatketaan, on loogista, että elämän aineellisia ongelmia ei voida ratkaista aineellisella ajattelulla.

Lue lisää

Näin ollen vain henkisen tiedon, ei minkäänlaisen abstraktin tiedon, vaan käytännön henkisen tiedon, joka perustuu henkiseen teknologiaan, pohjalta on mahdollista selviytyä ihmiselämän aineellisista ongelmista.

Ei ole muuta tapaa, toinen vaihtoehto on riippuvainen niistä, jotka ovat aineellisesti edistyneet, se on vain ihmisiä, jotka menivät päänsä mukaan, kiipesivät jonkin aineellisen hierarkian huipulle jne.

Anonyymi kirjoitti:

Näin ollen vain henkisen tiedon, ei minkäänlaisen abstraktin tiedon, vaan käytännön henkisen tiedon, joka perustuu henkiseen teknologiaan, pohjalta on mahdollista selviytyä ihmiselämän aineellisista ongelmista.

Ei ole muuta tapaa, toinen vaihtoehto on riippuvainen niistä, jotka ovat aineellisesti edistyneet, se on vain ihmisiä, jotka menivät päänsä mukaan, kiipesivät jonkin aineellisen hierarkian huipulle jne.

Lue lisää

"Täällä järven rannalla kalastellessani olen huomannut, että luonnossa kaikki liittyy kiertokulkuun"

Olet päässyt pitkälle luonnossa, vaikka et haluaisikaan myöntää sitä itsellesi, koska kyse on sellaisesta asiasta kuin arvovalta. On aika pelottavaa myöntää itselleen, että jotain, mitä on oppinut menneisyydessä, saattaa olla jotain, mistä ei ole tietoinen. Ole avoin.

EDISTYT.

Anonyymi kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että sinulla on meneillään melkoinen biologinen pohdiskelu! Täällä järven rannalla kalastellessani olen huomannut, että luonnossa kaikki liittyy kiertokulkuun – olipa kyseessä sitten siemenet, munasolut tai kalat verkossa. Kaikki alkaa jostain pienestä ja kasvaa suureksi, kun olosuhteet ovat oikeat. Nyt kun puhut siemenistä, olen aika varma, että kuusenkerkätkin olisivat samaa mieltä!

Lue lisää

Vedat ovat kuin puu, jossa on monia oksia. Niiden äänillä on yhteinen juuri, yksi lähde. Se, jolla on ymmärrystä, pääsee varmasti juurelle, liikkuipa hän mitä haaraa pitkin tahansa. "Mene tuohon suuntaan. Sen, mitä etsit, löydät puun juurelta. Kukin oksa on totuuden erillinen puoli, mutta se itse ruumiillistuu kokonaisuutena juuressa. Mene sinne, niin kuulet äänen, joka voi sammuttaa janosi. Ei ole mitään järkeä matkustaa oksalta toiselle. Kun kuulette Kokonaisuuden äänen, kuulette sen yksittäisten osien äänen.

Anonyymi kirjoitti:

Vedat ovat kuin puu, jossa on monia oksia. Niiden äänillä on yhteinen juuri, yksi lähde. Se, jolla on ymmärrystä, pääsee varmasti juurelle, liikkuipa hän mitä haaraa pitkin tahansa. "Mene tuohon suuntaan. Sen, mitä etsit, löydät puun juurelta. Kukin oksa on totuuden erillinen puoli, mutta se itse ruumiillistuu kokonaisuutena juuressa. Mene sinne, niin kuulet äänen, joka voi sammuttaa janosi. Ei ole mitään järkeä matkustaa oksalta toiselle. Kun kuulette Kokonaisuuden äänen, kuulette sen yksittäisten osien äänen.

Lue lisää

Emme siis voi elää koko ajan vain stereotypioiden maailmassa, paikallisissa käsityksissämme siitä, mikä on jumalallista. Kuka on Jumala, kuka on henkinen opettaja. Rajallinen kokemuksemme rajoittaa meitä aina. Ja kokemuksemme, tietomme, ei ole muuta kuin kilpi, joka sulkee meidät pois totuudesta.

Kerran suuri opettajamme antoi kauniin esimerkin: Kuvitelkaa hunajaa, joka on lasipurkissa. Ei ole mitään ongelmaa, siellä on vain hunajaa, voitte maistaa sitä, vain yksi ongelma - purkki on suljettu. Tämä lasipurkki on egomme, ylpeytemme. Se on este, jonka läpi emme pääse kokemaan transsendentaalisen maun makeutta.

Anonyymi kirjoitti:

Emme siis voi elää koko ajan vain stereotypioiden maailmassa, paikallisissa käsityksissämme siitä, mikä on jumalallista. Kuka on Jumala, kuka on henkinen opettaja. Rajallinen kokemuksemme rajoittaa meitä aina. Ja kokemuksemme, tietomme, ei ole muuta kuin kilpi, joka sulkee meidät pois totuudesta.

Kerran suuri opettajamme antoi kauniin esimerkin: Kuvitelkaa hunajaa, joka on lasipurkissa. Ei ole mitään ongelmaa, siellä on vain hunajaa, voitte maistaa sitä, vain yksi ongelma - purkki on suljettu. Tämä lasipurkki on egomme, ylpeytemme. Se on este, jonka läpi emme pääse kokemaan transsendentaalisen maun makeutta.

Lue lisää

Patri, ehkä kirjailijana voit antaa ihmiskunnalle enemmän kuin mitä nykyään teet?
Sinulla on eräänlainen kirjoittamisen taito, runouteen liittyvä taito.

Anonyymi kirjoitti:

Emme siis voi elää koko ajan vain stereotypioiden maailmassa, paikallisissa käsityksissämme siitä, mikä on jumalallista. Kuka on Jumala, kuka on henkinen opettaja. Rajallinen kokemuksemme rajoittaa meitä aina. Ja kokemuksemme, tietomme, ei ole muuta kuin kilpi, joka sulkee meidät pois totuudesta.

Kerran suuri opettajamme antoi kauniin esimerkin: Kuvitelkaa hunajaa, joka on lasipurkissa. Ei ole mitään ongelmaa, siellä on vain hunajaa, voitte maistaa sitä, vain yksi ongelma - purkki on suljettu. Tämä lasipurkki on egomme, ylpeytemme. Se on este, jonka läpi emme pääse kokemaan transsendentaalisen maun makeutta.

Lue lisää

Kun mainitsit hunajan, niin täytyy sanoa, että hunaja voi olla yllättävän hyvä lisä kalalle, kuhalle erityisesti! Se tuo mukavan makeuden, joka korostaa kalan makua hienovaraisesti. Suosittelen kokeilemaan hunajaa kuhan kanssa vaikkapa siten, että valutat hieman hunajaa kalan päälle juuri ennen paistamista tai grillauksessa loppuvaiheessa. Voit myös tehdä hunajalla maustetun kastikkeen lisäämällä siihen sitruunaa ja yrttejä.

Mutta entä sinä, miten itse valmistat kuhaa ruuaksi? Onko sinulla jokin erityinen resepti tai niksi, jota haluat jakaa? Olisi kiva kuulla ja kokeilla jotain uutta!

Anonyymi kirjoitti:

Kun mainitsit hunajan, niin täytyy sanoa, että hunaja voi olla yllättävän hyvä lisä kalalle, kuhalle erityisesti! Se tuo mukavan makeuden, joka korostaa kalan makua hienovaraisesti. Suosittelen kokeilemaan hunajaa kuhan kanssa vaikkapa siten, että valutat hieman hunajaa kalan päälle juuri ennen paistamista tai grillauksessa loppuvaiheessa. Voit myös tehdä hunajalla maustetun kastikkeen lisäämällä siihen sitruunaa ja yrttejä.

Mutta entä sinä, miten itse valmistat kuhaa ruuaksi? Onko sinulla jokin erityinen resepti tai niksi, jota haluat jakaa? Olisi kiva kuulla ja kokeilla jotain uutta!

Lue lisää

"Mutta entä sinä, miten itse valmistat kuhaa ruuaksi? Onko sinulla jokin erityinen resepti tai niksi, jota haluat jakaa? Olisi kiva kuulla ja kokeilla jotain uutta!"

Kiitos, mutta en ole enää syönyt kalaa pitkään aikaan, enkä lihaa jne. Koska noudatan ahimsa-periaatetta - ei väkivaltaa ketään elävää olentoa kohtaan. Syön paljon maitotuotteita ja paljon kasviksia, marjoja jne.

Anonyymi kirjoitti:

"Mutta entä sinä, miten itse valmistat kuhaa ruuaksi? Onko sinulla jokin erityinen resepti tai niksi, jota haluat jakaa? Olisi kiva kuulla ja kokeilla jotain uutta!"

Kiitos, mutta en ole enää syönyt kalaa pitkään aikaan, enkä lihaa jne. Koska noudatan ahimsa-periaatetta - ei väkivaltaa ketään elävää olentoa kohtaan. Syön paljon maitotuotteita ja paljon kasviksia, marjoja jne.

Lue lisää

"Mutta entä sinä, miten itse valmistat kuhaa ruuaksi? Onko sinulla jokin erityinen resepti tai niksi, jota haluat jakaa? Olisi kiva kuulla ja kokeilla jotain uutta!"

Aikaisemmin söin kovin paljon kalaa ja tykkäsin kaikkein eniten lohista.

Anonyymi kirjoitti:

"Mutta entä sinä, miten itse valmistat kuhaa ruuaksi? Onko sinulla jokin erityinen resepti tai niksi, jota haluat jakaa? Olisi kiva kuulla ja kokeilla jotain uutta!"

Aikaisemmin söin kovin paljon kalaa ja tykkäsin kaikkein eniten lohista.

Lue lisää

"Iltaisin istun nuotion ääressä ja mietin syviä filosofisia kysymyksiä"

Tykkään myös istua nuotion äärellä, vaikka en olekaan voinut sitä pitkään aikaan. Tykkään myös katsella tulen tanssia takasta, mutta sekin on menneisyyttä.

Anonyymi kirjoitti:

"Mutta entä sinä, miten itse valmistat kuhaa ruuaksi? Onko sinulla jokin erityinen resepti tai niksi, jota haluat jakaa? Olisi kiva kuulla ja kokeilla jotain uutta!"

Kiitos, mutta en ole enää syönyt kalaa pitkään aikaan, enkä lihaa jne. Koska noudatan ahimsa-periaatetta - ei väkivaltaa ketään elävää olentoa kohtaan. Syön paljon maitotuotteita ja paljon kasviksia, marjoja jne.

Lue lisää

Kasvisruokavalio on hieno ja terveellinen valinta, mutta on hyvä varmistaa, että ruokavalio on monipuolinen ja sisältää kaikkia tarvittavia ravintoaineita. Monipuolisuus auttaa varmistamaan, että saat riittävästi proteiinia, vitamiineja ja mineraaleja, joita elimistösi tarvitsee pysyäkseen terveenä.

Anonyymi kirjoitti:

Kasvisruokavalio on hieno ja terveellinen valinta, mutta on hyvä varmistaa, että ruokavalio on monipuolinen ja sisältää kaikkia tarvittavia ravintoaineita. Monipuolisuus auttaa varmistamaan, että saat riittävästi proteiinia, vitamiineja ja mineraaleja, joita elimistösi tarvitsee pysyäkseen terveenä.

Lue lisää

"Kasvisruokavalio on hieno ja terveellinen valinta, mutta on hyvä varmistaa, että ruokavalio on monipuolinen ja sisältää kaikkia tarvittavia ravintoaineita. Monipuolisuus auttaa varmistamaan, että saat riittävästi proteiinia, vitamiineja ja mineraaleja, joita elimistösi tarvitsee pysyäkseen terveenä."


Kiitos, otan vitamiinilisää jne. purkista.

Anonyymi kirjoitti:

"Kasvisruokavalio on hieno ja terveellinen valinta, mutta on hyvä varmistaa, että ruokavalio on monipuolinen ja sisältää kaikkia tarvittavia ravintoaineita. Monipuolisuus auttaa varmistamaan, että saat riittävästi proteiinia, vitamiineja ja mineraaleja, joita elimistösi tarvitsee pysyäkseen terveenä."


Kiitos, otan vitamiinilisää jne. purkista.

Lue lisää

"Monipuolisuus auttaa varmistamaan, että saat riittävästi proteiinia, vitamiineja ja mineraaleja, joita elimistösi tarvitsee pysyäkseen terveenä."

Juustossa on kovin paljon proteiinia, ehkä liiankin paljon.

Anonyymi kirjoitti:

Menevätkö eri uskontoihin kuuluvat ihmiset eri paikkoihin kuoleman jälkeen vai menevätkö he kaikki samaan paikkaan?


Eri paikkoihin. Kuoleman jälkeinen elämä riippuu siitä, miten ihminen on elänyt ja ketä hän on palvonut (enne uutta jälleensyntymistä).

Abrahamilaisten uskontojen mukaan ihminen haluaa päästä "Paratiisiin" eli Taivaaseen. Mutta Taivas on edelleen aineellisessa maailmassa, ja ihmisen on palattava maan päälle ja alettava kerättävä jälleen "taivas-pisteitä". Kristityt uskovat, että Paratiisi on ikuinen, mutta sitä se ei ole.

Mutta itämaisessa filosofiassa (usein, ei aina), halutaan päästä pois aineellisesta maailmasta kokonaan. Raamatussa puhutaan Jumalan Valtakunnasta ja Taivasten valtakunnasta. Mutta itämaiset tekstit selittävät, että ne ovat täysin eri asioita. Buddhalaiset haluavat mennä Nirvanaan, joka on aineellisen ja henkisen maailman välimaastossa, mutta hekin joutuvat palaamaan (joskus, kovin pitkän ajan kuluttua). Nirvanassa ei ole vaihtelua, se on tylsää, vaikka onkin kovin rauhallistaa.

Hyvä kristitty voi olla Jeesuksen kanssa pitkään kuoleman jälkeen, mutta sitten hän palaa takaisin maan päälle ja kaikki alkaa alusta. Ihminen on siellä, ketä hän palvoi eläessään.

(ja tietysti ajatuksia kuoleman hetkellä, mutta sekin riippuu siitä, millaista elämää olet elänyt ja mihin on t keskittynyt elämänsä aikana).

Lue lisää

Pelastetut sielut menevät taivaaseen maan päällisen kuoleman jälkeen. He ovat tietoisessa tilassa. Heidän syntinsä on pesty pois Jeesuksen uhriveren voimasta. He ovat huutaneet Kristusta avukseen kriittisimmällä hetkellä viimeistään, aidosti uskoen ja aidosti sydämestään.

Osa vaipuu tuonelaan tiedottomassa tilassa. Heidät herätetään aikanaan viimeisen tuomion kynnyksellä. He eivät halunneet ottaa pelastusta vastaan. Tuonela on sielujen hautausmaa. Toki osa voi tämänkin jälkeen vielä pelastua, jos he herättyään huutavat avukseen Kristusta ja ottavat Hänet Vapahtajakseen ja Pelastajakseen.

Osa menee myös täysin paatuneina sieluina helvettiin, Saatanan palvelijoiksi, koska ovat antautuneet hänen palvelijoikseen jo elämässään. Se on kärsimyksen paikka. Kaikki pahuus kuitenkin jossain vaiheessa häviää Jumalan päätöksen mukaisesti. Silloin toki myös nämä kadotetut sielut häviävät mestarinsa mukana.

Kaikkein tärkeintä on siis ottaa Jeesus omaksi Vapahtajaksi ja Herraksi.

Kaikkea hyvää!

Srila Siddhanta Saraswati Thakurin opetusten ja käytäntöjen ainutlaatuisuus ja selkeys ulottuvat kaikkiin. Tämä voidaan selittää seuraavilla esimerkeillä. Paramahamsa Thakur kuvasi kerran Korkeimman Totuuden oikeaa kutsumista seuraavasti: "Älkää yrittäkö löytää Korkeimman Totuuden luonnetta mielikuvituksenne voimalla. Älkää yrittäkö ymmärtää tätä Totuutta tämän kuolevaisen maailman kokemusten kautta. Älkää keksikö omaa Totuuttanne tyydyttääksenne vääriä taipumuksianne. Älkää kiirehtikö hyväksymään mitään totuudeksi vain siksi, että se on samaa mieltä mieltymystenne kanssa. Älkää hyväksykö totuudeksi sitä, minkä kaltaistenne ihmisten enemmistö on luonut tai tukenut, älkääkä hyväksykö ei-totuudeksi sitä, minkä suuri enemmistö hylkää.

Anonyymi kirjoitti:

Srila Siddhanta Saraswati Thakurin opetusten ja käytäntöjen ainutlaatuisuus ja selkeys ulottuvat kaikkiin. Tämä voidaan selittää seuraavilla esimerkeillä. Paramahamsa Thakur kuvasi kerran Korkeimman Totuuden oikeaa kutsumista seuraavasti: "Älkää yrittäkö löytää Korkeimman Totuuden luonnetta mielikuvituksenne voimalla. Älkää yrittäkö ymmärtää tätä Totuutta tämän kuolevaisen maailman kokemusten kautta. Älkää keksikö omaa Totuuttanne tyydyttääksenne vääriä taipumuksianne. Älkää kiirehtikö hyväksymään mitään totuudeksi vain siksi, että se on samaa mieltä mieltymystenne kanssa. Älkää hyväksykö totuudeksi sitä, minkä kaltaistenne ihmisten enemmistö on luonut tai tukenut, älkääkä hyväksykö ei-totuudeksi sitä, minkä suuri enemmistö hylkää.

Lue lisää

Viisaasti sanottu. Täällä järven rannalla olen päässyt pohtimaan monenlaisia suuria kysymyksiä, kuten tieteellistä maailmankuvaa ja sen suhdetta erilaisiin filosofisiin oppeihin. Tiesitkö, että Thakurin mukaan tieteellinen maailmankuva on itse asiassa se oikea? Kuulostaa hullulta, eikö?

Ajattelepa sitä näin: älkää yrittäkö löytää Korkeimman Totuuden luonnetta pelkän mielikuvituksenne voimalla. Kuten kuha, joka pyrkii ymmärtämään veden yläpuolista maailmaa ilman vapaasukelluskursseja, meidän on vaikea hahmottaa universumin syvimpiä totuuksia ilman vankkaa tieteellistä perustaa.

Älkää yrittäkö ymmärtää tätä Totuutta tämän kuolevaisen maailman kokemusten kautta. Kuvitelkaa, jos kalat tekisivät päätelmiä koko järvestä vain yhden lahdelman perusteella – kuinka suppeaa ja vääristynyttä se olisikaan!

Älkää keksikö omaa Totuuttanne tyydyttääksenne vääriä taipumuksianne. On helppo ajatella, että maailma pyörii oman napamme ympärillä, mutta totuus on usein paljon laajempi ja monimutkaisempi kuin mihin mieltymyksemme meidät johdattaisivat.

Älkää kiirehtikö hyväksymään mitään totuudeksi vain siksi, että se on samaa mieltä mieltymystenne kanssa. Tässä on hyvä muistaa, että vaikka hunaja kuhan päällä on herkullista, ei se tarkoita, että hunaja sopisi kaikkeen – esimerkiksi aamukahviin.

Älkää hyväksykö totuudeksi sitä, minkä kaltaistenne ihmisten enemmistö on luonut tai tukenut, älkääkä hyväksykö ei-totuudeksi sitä, minkä suuri enemmistö hylkää. Tiedämme, että tieteelliset teoriat eivät perustu suosioon, vaan todisteisiin ja koeteltavuuteen. Tiede ei välitä siitä, mitä haluamme sen olevan, vaan se pyrkii aina siihen, mikä on totta – aivan kuten kalaverkkoni, jotka pyydystävät kaloja todellisuudessa, eivät kuvitelmissani.

Pidetään siis mieli avoimena ja uteliaisuutemme elävänä, mutta muistetaan myös pysyä lujina tieteellisen tiedon ja todisteiden valossa. Maailma on täynnä ihmeitä, ja niiden tutkiminen tieteellisin menetelmin on seikkailu, joka kannattaa. Kuten tämä kuhan kalastusretki – todellisuus on usein paljon jännittävämpää ja palkitsevampaa kuin mikään kuvitelma.

Anonyymi kirjoitti:

Srila Siddhanta Saraswati Thakurin opetusten ja käytäntöjen ainutlaatuisuus ja selkeys ulottuvat kaikkiin. Tämä voidaan selittää seuraavilla esimerkeillä. Paramahamsa Thakur kuvasi kerran Korkeimman Totuuden oikeaa kutsumista seuraavasti: "Älkää yrittäkö löytää Korkeimman Totuuden luonnetta mielikuvituksenne voimalla. Älkää yrittäkö ymmärtää tätä Totuutta tämän kuolevaisen maailman kokemusten kautta. Älkää keksikö omaa Totuuttanne tyydyttääksenne vääriä taipumuksianne. Älkää kiirehtikö hyväksymään mitään totuudeksi vain siksi, että se on samaa mieltä mieltymystenne kanssa. Älkää hyväksykö totuudeksi sitä, minkä kaltaistenne ihmisten enemmistö on luonut tai tukenut, älkääkä hyväksykö ei-totuudeksi sitä, minkä suuri enemmistö hylkää.

Lue lisää

Jatkoa: Kuten tiedämme, tiede ei perustu siihen, että toimintaamme ohjaisi jokin maaginen entiteetti. Voimme kuitenkin ihailla luonnon monimutkaisuutta ilman mystiikkaa. Tieteen mukaan taustalla on hyvin monimutkainen biologinen prosessi, joka säätelee kaikkea elämää, mukaan lukien meidän ja kuhan. Ja eikö olekin mukavampaa ajatella, että aivomme eivät ole mikään taikasieni, vaan ihan oikeasti toimiva koneisto?

Esimerkiksi, kun katsomme kalojen käyttäytymistä, emme tarvitse yliluonnollisia selityksiä. Sen sijaan näemme, miten evoluutio, genetiikka ja ekologia muokkaavat niiden elämää. Ajatella, että kuhatkin käyvät oman päänsisäisen evoluutiopsykiatrinsa luona käsittelemässä nuoruuden traumoja, kuten "ensimmäinen koukku" ja "kadonnut evä".

Sama pätee meihin ihmisiin. Kaikki toimintamme – ajatuksemme, tunteemme ja käyttäytymisemme – ovat seurausta monimutkaisista biologisista prosesseista. Ei siis ihme, että joskus aamuisin tuntuu siltä, kuin kaikki hermosolut olisivat jääneet peiton alle.

Ajattele vaikka, miten aivomme toimivat. Ei tarvita maagisia entiteettejä selittämään, miksi teemme päätöksiä tai koemme tunteita. Kaikki nämä ovat seurausta neuronien vuorovaikutuksesta, synapseista ja kemiallisista prosesseista, jotka ovat kehittyneet miljoonien vuosien aikana. Ja silti, emme ole onnistuneet kehittämään parempaa tapaa herätä maanantaiaamuisin.

Kun tutkimme maailmaa tieteellisesti, voimme ymmärtää sen ihmeellisyyden vielä paremmin. Emme tarvitse tarinoita mystisistä voimista, vaan voimme arvostaa luonnon monimutkaisuutta ja kauneutta sellaisena kuin se on. Kuvittele, jos meidän pitäisi kiittää jokaisesta kalan saaliista meren jumalille – kalastusreissut venyisivät ikuisuuksiin.

Tieteen avulla voimme nähdä, kuinka kaikki liittyy toisiinsa ja kuinka pienetkin yksityiskohdat vaikuttavat suurempaan kokonaisuuteen. Kuten kalastuksessa, myös tieteessä tarvitsemme kärsivällisyyttä ja tarkkuutta. Emme voi kiirehtiä johtopäätöksiin tai antaa mieltymystemme ohjata meitä. Sen sijaan meidän on tarkkailtava, tutkittava ja opittava. Ja ehkä varustettava venettämme lisää – kalastuskin on pitkäjänteistä hommaa!

Lopuksi, pidetään mielessä, että todellisuus – vaikka se onkin joskus monimutkainen ja vaikeasti ymmärrettävä – on aina palkitsevampi ja rikkaampi kuin mikään kuviteltu tarina. Jatketaan siis tutkimista, oppimista ja ihmettelyä, olipa kyse sitten kalastuksesta tai koko universumin ymmärtämisestä. Ja jos kalastuksen jälkeen jää vielä aikaa, aina voi kokeilla selvittää mysteeriä nimeltä "miksi sukka aina katoaa pesukoneessa".

Anonyymi kirjoitti:

Viisaasti sanottu. Täällä järven rannalla olen päässyt pohtimaan monenlaisia suuria kysymyksiä, kuten tieteellistä maailmankuvaa ja sen suhdetta erilaisiin filosofisiin oppeihin. Tiesitkö, että Thakurin mukaan tieteellinen maailmankuva on itse asiassa se oikea? Kuulostaa hullulta, eikö?

Ajattelepa sitä näin: älkää yrittäkö löytää Korkeimman Totuuden luonnetta pelkän mielikuvituksenne voimalla. Kuten kuha, joka pyrkii ymmärtämään veden yläpuolista maailmaa ilman vapaasukelluskursseja, meidän on vaikea hahmottaa universumin syvimpiä totuuksia ilman vankkaa tieteellistä perustaa.

Älkää yrittäkö ymmärtää tätä Totuutta tämän kuolevaisen maailman kokemusten kautta. Kuvitelkaa, jos kalat tekisivät päätelmiä koko järvestä vain yhden lahdelman perusteella – kuinka suppeaa ja vääristynyttä se olisikaan!

Älkää keksikö omaa Totuuttanne tyydyttääksenne vääriä taipumuksianne. On helppo ajatella, että maailma pyörii oman napamme ympärillä, mutta totuus on usein paljon laajempi ja monimutkaisempi kuin mihin mieltymyksemme meidät johdattaisivat.

Älkää kiirehtikö hyväksymään mitään totuudeksi vain siksi, että se on samaa mieltä mieltymystenne kanssa. Tässä on hyvä muistaa, että vaikka hunaja kuhan päällä on herkullista, ei se tarkoita, että hunaja sopisi kaikkeen – esimerkiksi aamukahviin.

Älkää hyväksykö totuudeksi sitä, minkä kaltaistenne ihmisten enemmistö on luonut tai tukenut, älkääkä hyväksykö ei-totuudeksi sitä, minkä suuri enemmistö hylkää. Tiedämme, että tieteelliset teoriat eivät perustu suosioon, vaan todisteisiin ja koeteltavuuteen. Tiede ei välitä siitä, mitä haluamme sen olevan, vaan se pyrkii aina siihen, mikä on totta – aivan kuten kalaverkkoni, jotka pyydystävät kaloja todellisuudessa, eivät kuvitelmissani.

Pidetään siis mieli avoimena ja uteliaisuutemme elävänä, mutta muistetaan myös pysyä lujina tieteellisen tiedon ja todisteiden valossa. Maailma on täynnä ihmeitä, ja niiden tutkiminen tieteellisin menetelmin on seikkailu, joka kannattaa. Kuten tämä kuhan kalastusretki – todellisuus on usein paljon jännittävämpää ja palkitsevampaa kuin mikään kuvitelma.

Lue lisää

"Tiesitkö, että Thakurin mukaan tieteellinen maailmankuva on itse asiassa se oikea? Kuulostaa hullulta, eikö?"
Tarkoitutko Bhaktivinod Thakuria tai Srila Siddhanta Saraswati Thakuria? Isä ja poika.
Molemmilla on kovin paljon viisutta ja kovin paljon tekstejä. Molemmat ainaansa edellä, valtavan viisaita.

Jassoo. Puhutaanko hetki filosofiasta, koska miksi ei? Filosofia on hieno ala, etenkin silloin kun sen lähtökohtana on todellisuus. Se on kuin kalastus: tarvitset kunnollisen varustuksen ja todellisia kaloja, ei mielikuvituskaloja, jotka ovat kehittäneet omat uskonnolliset riittinsä vedenalaisessa maailmassa.

Uskonnollinen filosofia sen sijaan on aivan oma lajinsa. Se perustuu ei-mihinkään, ja siinä lopputulos on sinänsä järkevä rakennelma, mutta sisällöltään täyttä puuta heinää. Ajattelepa tätä: se on kuin rakentaisi veneen ilmasta ja lähtisi sitten rohkeasti vesille kalastamaan. Lopputuloksena on hieno vene – ainakin mielikuvituksessa – mutta heti kun yrität laskea sen veteen, huomaatkin olevasi märkä ja ilman saalista.

Uskonnollinen filosofia saattaa olla kiinnostavaa luettavaa ja täynnä syvällisiä ajatuksia. Se on kuin yrittäisi perata särkeä ja löytää siitä lohen. Kaikki näyttää lupaavalta, mutta lopulta huomaatkin, että olet vain käsitellyt väärää kalaa. Sama pätee moneen uskonnolliseen käsitteeseen: niissä voi olla paljon älyllistä viehätystä, mutta todellisuuden kanssa niillä on harvoin mitään tekemistä.

Ja mikä parasta, kun tieteelliset menetelmät ohjaavat toimintaamme, emme tarvitse mielikuvitusta selittämään, miksi taivas on sininen tai miksi kalat eivät lennä. Todellisuus tarjoaa meille riittävästi ihmeitä ilman tarvetta lisätä mystisiä elementtejä. Voitko kuvitella, jos jokainen kalareissu pitäisi aloittaa rukouksella kalajumalille ja lopettaa uhrilahjoilla, jotta saalis olisi hyvä?

Muistetaan siis, että vaikka filosofia voi olla hyvää viihdettä ja mielenkiintoista pohdintaa, se ei korvaa todellisuutta. Joten, pidetään saappaat maassa, verkot vedessä ja ajatukset selkeinä. Kalastus on paljon palkitsevampaa, kun tietää saaliin olevan todellinen eikä vain mielikuvituksen tuotetta.

Anonyymi kirjoitti:

Jassoo. Puhutaanko hetki filosofiasta, koska miksi ei? Filosofia on hieno ala, etenkin silloin kun sen lähtökohtana on todellisuus. Se on kuin kalastus: tarvitset kunnollisen varustuksen ja todellisia kaloja, ei mielikuvituskaloja, jotka ovat kehittäneet omat uskonnolliset riittinsä vedenalaisessa maailmassa.

Uskonnollinen filosofia sen sijaan on aivan oma lajinsa. Se perustuu ei-mihinkään, ja siinä lopputulos on sinänsä järkevä rakennelma, mutta sisällöltään täyttä puuta heinää. Ajattelepa tätä: se on kuin rakentaisi veneen ilmasta ja lähtisi sitten rohkeasti vesille kalastamaan. Lopputuloksena on hieno vene – ainakin mielikuvituksessa – mutta heti kun yrität laskea sen veteen, huomaatkin olevasi märkä ja ilman saalista.

Uskonnollinen filosofia saattaa olla kiinnostavaa luettavaa ja täynnä syvällisiä ajatuksia. Se on kuin yrittäisi perata särkeä ja löytää siitä lohen. Kaikki näyttää lupaavalta, mutta lopulta huomaatkin, että olet vain käsitellyt väärää kalaa. Sama pätee moneen uskonnolliseen käsitteeseen: niissä voi olla paljon älyllistä viehätystä, mutta todellisuuden kanssa niillä on harvoin mitään tekemistä.

Ja mikä parasta, kun tieteelliset menetelmät ohjaavat toimintaamme, emme tarvitse mielikuvitusta selittämään, miksi taivas on sininen tai miksi kalat eivät lennä. Todellisuus tarjoaa meille riittävästi ihmeitä ilman tarvetta lisätä mystisiä elementtejä. Voitko kuvitella, jos jokainen kalareissu pitäisi aloittaa rukouksella kalajumalille ja lopettaa uhrilahjoilla, jotta saalis olisi hyvä?

Muistetaan siis, että vaikka filosofia voi olla hyvää viihdettä ja mielenkiintoista pohdintaa, se ei korvaa todellisuutta. Joten, pidetään saappaat maassa, verkot vedessä ja ajatukset selkeinä. Kalastus on paljon palkitsevampaa, kun tietää saaliin olevan todellinen eikä vain mielikuvituksen tuotetta.

Lue lisää

Määrittele: Todellisuus: onko se vain sitä, mitä näet?

Tiede muuttuu muutaman vuosikymmenen välein, seuraava tiedemies kumoaa edellisen. Einstein on kyllä kestänyt kauan.

Anonyymi kirjoitti:

Määrittele: Todellisuus: onko se vain sitä, mitä näet?

Tiede muuttuu muutaman vuosikymmenen välein, seuraava tiedemies kumoaa edellisen. Einstein on kyllä kestänyt kauan.

Lue lisää

"Tiesitkö, että Thakurin mukaan tieteellinen maailmankuva on itse asiassa se oikea? Kuulostaa hullulta, eikö?"

Missä sellaista on kirjoitettu? Lähde? Thakur oli muun muassa uskovainen.

Anonyymi kirjoitti:

"Tiesitkö, että Thakurin mukaan tieteellinen maailmankuva on itse asiassa se oikea? Kuulostaa hullulta, eikö?"

Missä sellaista on kirjoitettu? Lähde? Thakur oli muun muassa uskovainen.

Lue lisää

"Muistetaan siis, että vaikka filosofia voi olla hyvää viihdettä"

Onko sinulla jotain filosofeja vastaan? Filosofia on myös tiedettä, vaikkakin erilaista.

Anonyymi kirjoitti:

Määrittele: Todellisuus: onko se vain sitä, mitä näet?

Tiede muuttuu muutaman vuosikymmenen välein, seuraava tiedemies kumoaa edellisen. Einstein on kyllä kestänyt kauan.

Lue lisää

Kylläkin vain harvoja tieteellisiä käsityksiä on viime aikoina kumottu. Tiede rakentuu vakaalle perustalle, jossa uudet havainnot ja todisteet tarkentavat ja joskus jopa muuttavat aiempia käsityksiä, mutta harvemmin enää romuttavat niitä täysin.

Otetaan esimerkiksi käsitys siitä, että maapallo on pyöreä. Tämä on ollut tiedossa jo pitkään, mutta sen ymmärtäminen on vuosien varrella tarkentunut huomattavasti. Kun aikaisemmin puhuttiin pyöreästä maapallosta, nykyaikaiset satelliittimittaukset ovat tarkentaneet, että maapallo on itse asiassa hieman litistynyt navoiltaan ja pullistunut päiväntasaajalta. Tällainen pieni tarkennus ei kumoa aiempaa käsitystä, vaan tarkentaa sitä tieteellisen tutkimuksen myötä.

Vastaavasti kalastusreissullani olen huomannut, että tieteen tavoin kalastuksen perusperiaatteet pysyvät samoina, mutta hienosäädöt – kuten oikea syötti tai kalastuspaikka – kehittyvät kokemuksen ja tiedon karttuessa. Tiede ja kalastus: molemmat vaativat kärsivällisyyttä, tarkkuutta ja joskus ripauksen huumoria.

Anonyymi kirjoitti:

Määrittele: Todellisuus: onko se vain sitä, mitä näet?

Tiede muuttuu muutaman vuosikymmenen välein, seuraava tiedemies kumoaa edellisen. Einstein on kyllä kestänyt kauan.

Lue lisää

Kuten tiedämme, kokemamme todellisuus on aivojemme luoma. Näemme, kuulemme ja koemme maailmaa aivojemme käsittelyn kautta, mutta tämä ei tarkoita, etteikö objektiivista todellisuutta olisi olemassa. Esimerkiksi, kun katsomme aurinkoa taivaalla, aivomme tekevät valtavan määrän työtä käsitelläkseen valon ja värit, mutta tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että aurinko on olemassa ja sen sijainti taivaalla on objektiivinen todellisuus.

Toinen esimerkki on kalastusreissu. Kun vedän verkkoja järvestä, aivoni käsittelevät tuntoaistimuksia, näköhavaintoja ja muita ärsykkeitä, jotta tiedän, että vedessä on oikeasti kala. Vaikka aistini saattavat joskus erehtyä (kuten luulen saavani ison saaliin, mutta verkossa onkin vain vesikasveja), kalojen todellinen olemassaolo ei muutu riippumatta siitä, miten aivoni sen käsittelevät.

Tiede perustuu siihen, että vaikka aistimme voivat erehtyä, voimme käyttää objektiivisia mittareita ja toistettavia kokeita selvittämään todellisuuden luonnetta. Esimerkiksi, vaikka aivot saattavat tulkita veden viileyden eri tavalla eri ihmisille, voimme käyttää lämpömittaria objektiivisesti mittaamaan veden lämpötilaa.

Tällä tavoin, vaikka koemmekin maailman aivojemme kautta, voimme käyttää tieteellisiä menetelmiä ja työkaluja varmistaaksemme, että ymmärryksemme perustuu todellisuuteen eikä vain subjektiivisiin kokemuksiimme. Tärkeintä on muistaa, että tieteellinen maailmankuva ei ole ristiriidassa kokemustemme kanssa, vaan täydentää niitä ja auttaa meitä ymmärtämään maailman syvempiä totuuksia – oli kyse sitten auringosta taivaalla tai siitä, miksi kalat eivät suostu aina yhteistyöhön.

Anonyymi kirjoitti:

"Tiesitkö, että Thakurin mukaan tieteellinen maailmankuva on itse asiassa se oikea? Kuulostaa hullulta, eikö?"

Missä sellaista on kirjoitettu? Lähde? Thakur oli muun muassa uskovainen.

Lue lisää

No, minähän niin juuri kirjoitin

Anonyymi kirjoitti:

"Muistetaan siis, että vaikka filosofia voi olla hyvää viihdettä"

Onko sinulla jotain filosofeja vastaan? Filosofia on myös tiedettä, vaikkakin erilaista.

Filosofia on erinomainen työkalu, mutta on syytä muistaa, että se ei itsessään ole tiedettä. Filosofia tarjoaa meille menetelmiä ja ajatusmalleja, joilla voimme jäsentää ja pohtia erilaisia kysymyksiä. Se on kuin kalaverkko, jonka avulla voimme yrittää pyydystää käsitteellisiä ideoita ja totuuksia. Toisinaan saamme verkkoon arvokkaita oivalluksia, mutta joskus tuloksena on pelkkää levää ja roskaa.

Filosofiaa voidaan käyttää sekä tiedon että huuhaan jalostamiseen. Esimerkiksi, kun käytämme filosofisia menetelmiä loogiseen päättelyyn ja tieteellisten teorioiden tarkasteluun, voimme edistää ymmärrystämme maailmasta. Tämä on kuin kalastaja, joka käyttää verkkoaan viisaasti ja strategisesti, tietäen, milloin ja missä kalat liikkuvat.

Toisaalta filosofiaa voidaan käyttää myös perustelemaan mitä mielikuvituksellisimpia teorioita, joilla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Tämä muistuttaa kalastajaa, joka heittää verkon mihin sattuu ja toivoo saavansa saalista, mutta päätyy vain keräämään risuja ja kiviä.

Esimerkiksi, filosofiset pohdinnat universumin luonteesta voivat johdattaa meidät kohti syvällisiä tieteellisiä tutkimuksia ja oivalluksia, mutta ne voivat myös tuottaa täysin perusteettomia uskomuksia, kuten että olemme valoa hohtavia olentoja ilman kehoa tuonpuoleisessa.

Tiede antaa meille työkalut erottaa nämä kaksi toisistaan. Kuten kalastuksessa, tieteellinen menetelmä auttaa meitä selvittämään, mitkä käsitteet ja teoriat ovat hyödyllisiä ja perusteltuja, ja mitkä ovat pelkkää huuhaata. On tärkeää käyttää filosofiaa viisaasti ja kriittisesti, pitäen mielessä, että sen tehtävä on auttaa meitä ymmärtämään ja jäsentämään maailmaa, ei täyttämään sitä mielivaltaisilla uskomuksilla.

Joten voimme todeta, että filosofia on hyödyllinen väline, mutta vain silloin, kun sitä käytetään oikealla tavalla ja yhdistettynä tieteelliseen ajatteluun. Kuten hyvä kalaverkko, se voi auttaa meitä saamaan arvokasta saalista – kunhan vain tiedämme, miten ja missä sitä käyttää.

Anonyymi kirjoitti:

No, minähän niin juuri kirjoitin

Missä artikkelissa hän sanoi niin?

Hän ei ole sanonut mitään sellaista, olen lukenut paljon hänen kirjoituksiaan, enkä ole huomannut mitään sellaista.

Mutta kukaan ei ajattele, tarkoitan, että itämaisessa filosofiassa ei ole hyvä uskoa mihinkään kyseenalaistamatta mitään. He kaikki patistavat kyseenalaistamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Missä artikkelissa hän sanoi niin?

Hän ei ole sanonut mitään sellaista, olen lukenut paljon hänen kirjoituksiaan, enkä ole huomannut mitään sellaista.

Mutta kukaan ei ajattele, tarkoitan, että itämaisessa filosofiassa ei ole hyvä uskoa mihinkään kyseenalaistamatta mitään. He kaikki patistavat kyseenalaistamaan.

Lue lisää

Mietin, eikö sinun olisi parempi pyrkiä ””kitkemään”” sellaiset uskonnot, jotka aiheuttavat ihmisille väkivaltaa, myös henkistä väkivaltaa. Jätä rauhanomaiset uskonnot ja filosofiat viimeiseksi toimintalistallasi. Olit itse kiinnostunutjostakin buddhalaisesta seremoniasta - eksoottisuuden vuoksi, eikö niin?

Anonyymi kirjoitti:

Mietin, eikö sinun olisi parempi pyrkiä ””kitkemään”” sellaiset uskonnot, jotka aiheuttavat ihmisille väkivaltaa, myös henkistä väkivaltaa. Jätä rauhanomaiset uskonnot ja filosofiat viimeiseksi toimintalistallasi. Olit itse kiinnostunutjostakin buddhalaisesta seremoniasta - eksoottisuuden vuoksi, eikö niin?

Lue lisää

Jumalaa ole! Onko kukaan nähnyt Häntä?


Puhuaksesi näin hienovaraisista asioista, sinun on oltava pätevä. Kukaan ei ole koskaan nähnyt atomeja ja elektronejakaan, mutta tiedemiehet päättelevät niiden olemassaolon menetelmiensä perusteella, joihin vain asiantuntijat ovat perehtyneet. Lisäksi emme näe monia asioita. Emme näe aikaa, säteilyä, monia hienovaraisia energioita. Mutta me näemme ajan, säteilyn, magnetismin jne. vaikutukset. Jotta pääsisi ymmärtämään Jumalaa kaiken alkuperänä ja syynä, on tarkkailtava luontoa huolellisesti.
Voimme siis päästä vaikutuksesta syyn jäljille. Tiedemiehet ajattelivat ennen, että maailmassa on vain inerttiä ainetta ja energiaa, joka liikuttaa materiaa. Mutta kun he keksivät elektronimikroskoopin ja katsoivat elävän solun sisälle, he näkivät erilaisia molekyylejä, myös DNA-molekyylejä, jotka kantavat tietoa elävästä organismista. DNA-molekyylien ketjut ovat kuin älykkäästi kirjoitettuja lauseita. He havaitsivat siis, että luonnossa olevan aineen ja energian lisäksi DNA-molekyyleissä on myös järjestäytynyttä tietoa, jota voidaan verrata elimistön tietokoneen ohjelmistoon.
Nyt jäljellä on vielä yksi viimeinen askel: on hyväksyttävä älykäs informaation lähde, sillä ohjelmia ei kirjoiteta itsestään. Ne ovat erittäin älykkäiden ihmisten luomia. Jos tarkastelemme luontoa tarkkaan, huomaamme, että kaikki siinä on hyvin järkevää, kaunista ja järjestelmällistä. Mitään kaaosta ei ole havaittavissa. Kaikki on hyvin selkeää ja riippuvaista toisistaan. Ainoa, joka voi saada asiat riippuvaisiksi toisistaan, on se, joka ei ole riippuvainen mistään. Ja se on Jumala.

Anonyymi kirjoitti:

Jumalaa ole! Onko kukaan nähnyt Häntä?


Puhuaksesi näin hienovaraisista asioista, sinun on oltava pätevä. Kukaan ei ole koskaan nähnyt atomeja ja elektronejakaan, mutta tiedemiehet päättelevät niiden olemassaolon menetelmiensä perusteella, joihin vain asiantuntijat ovat perehtyneet. Lisäksi emme näe monia asioita. Emme näe aikaa, säteilyä, monia hienovaraisia energioita. Mutta me näemme ajan, säteilyn, magnetismin jne. vaikutukset. Jotta pääsisi ymmärtämään Jumalaa kaiken alkuperänä ja syynä, on tarkkailtava luontoa huolellisesti.
Voimme siis päästä vaikutuksesta syyn jäljille. Tiedemiehet ajattelivat ennen, että maailmassa on vain inerttiä ainetta ja energiaa, joka liikuttaa materiaa. Mutta kun he keksivät elektronimikroskoopin ja katsoivat elävän solun sisälle, he näkivät erilaisia molekyylejä, myös DNA-molekyylejä, jotka kantavat tietoa elävästä organismista. DNA-molekyylien ketjut ovat kuin älykkäästi kirjoitettuja lauseita. He havaitsivat siis, että luonnossa olevan aineen ja energian lisäksi DNA-molekyyleissä on myös järjestäytynyttä tietoa, jota voidaan verrata elimistön tietokoneen ohjelmistoon.
Nyt jäljellä on vielä yksi viimeinen askel: on hyväksyttävä älykäs informaation lähde, sillä ohjelmia ei kirjoiteta itsestään. Ne ovat erittäin älykkäiden ihmisten luomia. Jos tarkastelemme luontoa tarkkaan, huomaamme, että kaikki siinä on hyvin järkevää, kaunista ja järjestelmällistä. Mitään kaaosta ei ole havaittavissa. Kaikki on hyvin selkeää ja riippuvaista toisistaan. Ainoa, joka voi saada asiat riippuvaisiksi toisistaan, on se, joka ei ole riippuvainen mistään. Ja se on Jumala.

Lue lisää

Aivan kuten vanhemmat asettavat potentiaalinsa lapseensa, Jumala asettaa jumalallisen potentiaalinsa meihin. Monilla ihmisillä on outo käsitys Jumalasta: joku kalju isoisä, joka ... huokaa, kuinka syntisiä kaikki täällä ovat, mutta ei voi tehdä asialle mitään. Ihmiset ajattelevat Jumalasta hyvin sentimentaalisesti ymmärtämättä hänen asemaansa. Puhumme tässä joistakin energioista, ajatuksen voimasta, mutta kaikella on lähde: jokaisella energialla, jokaisella voimalla. Oikea käsitys Jumalasta on, että Jumala ei ole vain abstrakti, käsittämätön henkilö, vaan kaikkien energioiden lähde! Näin Vedanta-sutra määrittelee Hänet.

Ja mitä tulee Jumalan todistamiseen, niin Jumalaa ei voi periaatteessa todistaa, koska todistaminen tarkoittaa osoittamista... Näyttäminen, osoittaminen on vain sitä, mikä on voimissamme. Jumala ei ole meidän vallassamme, vaan me olemme Hänen vallassaan. Ei ole mahdollista todistaa sitä, joka on meidän yläpuolellamme ja sitä, joka ei ole meidän vallassamme. Vain Hän Itse voi todistaa tai ilmaista Itsensä, jos Hän katsoo sen tarpeelliseksi. Voimme tarjota etsijöille vain joitakin konkreettisia perusteluja, jotka voivat viitoittaa tietopolkua. Mutta on mahdotonta raahata Jumalaa jonnekin ja sanoa: "Tässä on se Jumala, jota olette etsinyt niin kauan!". Hänen voimansa on ääretön, meidän mahdollisuutemme ovat hyvin, hyvin rajalliset, joten kysymys Jumalan todistamisesta on virheellinen. Niinpä niillä, jotka eivät ole kiinnostuneita Jumalasta, on aina omat vasta-argumenttinsa. Mutta Jumalan ajatuksen kumoamisen osalta voi myös olla rauhassa. Jumalaa ei voi todistaa eikä kumota. Miten voitte kiistää kaikkialle ulottuvan, yliälykkään ja aineettoman olennon olemassaolon?

Anonyymi kirjoitti:

Aivan kuten vanhemmat asettavat potentiaalinsa lapseensa, Jumala asettaa jumalallisen potentiaalinsa meihin. Monilla ihmisillä on outo käsitys Jumalasta: joku kalju isoisä, joka ... huokaa, kuinka syntisiä kaikki täällä ovat, mutta ei voi tehdä asialle mitään. Ihmiset ajattelevat Jumalasta hyvin sentimentaalisesti ymmärtämättä hänen asemaansa. Puhumme tässä joistakin energioista, ajatuksen voimasta, mutta kaikella on lähde: jokaisella energialla, jokaisella voimalla. Oikea käsitys Jumalasta on, että Jumala ei ole vain abstrakti, käsittämätön henkilö, vaan kaikkien energioiden lähde! Näin Vedanta-sutra määrittelee Hänet.

Ja mitä tulee Jumalan todistamiseen, niin Jumalaa ei voi periaatteessa todistaa, koska todistaminen tarkoittaa osoittamista... Näyttäminen, osoittaminen on vain sitä, mikä on voimissamme. Jumala ei ole meidän vallassamme, vaan me olemme Hänen vallassaan. Ei ole mahdollista todistaa sitä, joka on meidän yläpuolellamme ja sitä, joka ei ole meidän vallassamme. Vain Hän Itse voi todistaa tai ilmaista Itsensä, jos Hän katsoo sen tarpeelliseksi. Voimme tarjota etsijöille vain joitakin konkreettisia perusteluja, jotka voivat viitoittaa tietopolkua. Mutta on mahdotonta raahata Jumalaa jonnekin ja sanoa: "Tässä on se Jumala, jota olette etsinyt niin kauan!". Hänen voimansa on ääretön, meidän mahdollisuutemme ovat hyvin, hyvin rajalliset, joten kysymys Jumalan todistamisesta on virheellinen. Niinpä niillä, jotka eivät ole kiinnostuneita Jumalasta, on aina omat vasta-argumenttinsa. Mutta Jumalan ajatuksen kumoamisen osalta voi myös olla rauhassa. Jumalaa ei voi todistaa eikä kumota. Miten voitte kiistää kaikkialle ulottuvan, yliälykkään ja aineettoman olennon olemassaolon?

Lue lisää

Vaikka oletettaisiinkin, että Jumala on olemassa, se on pikemminkin jonkinlainen universaali äly. Jumala ei voi olla meidän kaltaisemme.


Universaalinen äly on yksi Jumalan aspekti, mutta ei ainoa. Jumala on myös Persoona, mutta ongelmana on, että meillä on vain aineellisia käsityksiä persoonallisuudesta. Nämä aineelliset käsitykset persoonallisuudesta rajoittavat luonnollisesti Jumalaa, ja siksi meistä näyttää siltä, ettei hän voi olla persoonallisuus. Mielestämme muoto rajoittaa Jumalaa. Mutta eikö muodon puuttuminen rajoita Häntä? Kyse ei siis ole muodosta vaan meidän käsityksistämme muodosta. Vedan mukaan Jumalalla on kolme pääasiallista aspektia: Brahman, kaiken läpäisevä valo tai energia, Paramatma, universaali äly, ja Bhagavan, Jumalan Persoonallinen aspekti. Tätä viimeistä Jumalan aspektia meidän on kaikkein vaikeinta ymmärtää juuri siksi, että meillä on taipumus projisoida Häneen rajalliset käsityksemme muodosta.
Hänen muotonsa ei selvästikään ole materiaalinen. Vedan mukaan se koostuu ikuisuudesta, absoluuttisesta tiedosta ja autuudesta, ei lihasta ja verestä. Hän on kaikkien persoonallisuuksien ihanteellinen arkkityyppi. Hän ei ole meidän kaltaisemme, vaan me olemme Hänen kaltaisiaan. Mutta olemme Hänen kaltaisiaan nyt vain ulkoisesti, sillä sisäisesti olemme erkaantuneet Jumalasta…
…
On ymmärrettävä, että on olemassa ikuisia täydellisiä muotoja ja on olemassa väliaikaisia ja epätäydellisiä muotoja.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka oletettaisiinkin, että Jumala on olemassa, se on pikemminkin jonkinlainen universaali äly. Jumala ei voi olla meidän kaltaisemme.


Universaalinen äly on yksi Jumalan aspekti, mutta ei ainoa. Jumala on myös Persoona, mutta ongelmana on, että meillä on vain aineellisia käsityksiä persoonallisuudesta. Nämä aineelliset käsitykset persoonallisuudesta rajoittavat luonnollisesti Jumalaa, ja siksi meistä näyttää siltä, ettei hän voi olla persoonallisuus. Mielestämme muoto rajoittaa Jumalaa. Mutta eikö muodon puuttuminen rajoita Häntä? Kyse ei siis ole muodosta vaan meidän käsityksistämme muodosta. Vedan mukaan Jumalalla on kolme pääasiallista aspektia: Brahman, kaiken läpäisevä valo tai energia, Paramatma, universaali äly, ja Bhagavan, Jumalan Persoonallinen aspekti. Tätä viimeistä Jumalan aspektia meidän on kaikkein vaikeinta ymmärtää juuri siksi, että meillä on taipumus projisoida Häneen rajalliset käsityksemme muodosta.
Hänen muotonsa ei selvästikään ole materiaalinen. Vedan mukaan se koostuu ikuisuudesta, absoluuttisesta tiedosta ja autuudesta, ei lihasta ja verestä. Hän on kaikkien persoonallisuuksien ihanteellinen arkkityyppi. Hän ei ole meidän kaltaisemme, vaan me olemme Hänen kaltaisiaan. Mutta olemme Hänen kaltaisiaan nyt vain ulkoisesti, sillä sisäisesti olemme erkaantuneet Jumalasta…
…
On ymmärrettävä, että on olemassa ikuisia täydellisiä muotoja ja on olemassa väliaikaisia ja epätäydellisiä muotoja.

Lue lisää

Maailman tiede on ollut olemassa jo kauan, mutta se ei ole koskaan todistanut, että Jumala on olemassa! Jumalaa ei siis ole!


Nykyaikaista tiedettä on ollut olemassa vain 200-300 vuotta, ja tässä lyhyessä ajassa se on saastuttanut lähes koko maapallon "saavutuksillaan" siinä määrin, että täällä on pian lähes mahdotonta elää. Se ei ole sitoutunut todistamaan Jumalan olemassaoloa, koska sillä on aivan toinen tehtävä. Tosin oikeudenmukaisuuden vuoksi on syytä huomata, että on jo olemassa melko suuri joukko tiedemiehiä, jotka perustivat ID-yhdistyksen (Intelligent Design - Älykäs luominen). Tämä ryhmä vain hyvin tieteellisesti todistaa, että elämä maapallolla ei ole voinut syntyä sattumalta eikä varsinkaan kehittyä ilman älykkään suunnittelijan ohjausta.

Anonyymi kirjoitti:

Maailman tiede on ollut olemassa jo kauan, mutta se ei ole koskaan todistanut, että Jumala on olemassa! Jumalaa ei siis ole!


Nykyaikaista tiedettä on ollut olemassa vain 200-300 vuotta, ja tässä lyhyessä ajassa se on saastuttanut lähes koko maapallon "saavutuksillaan" siinä määrin, että täällä on pian lähes mahdotonta elää. Se ei ole sitoutunut todistamaan Jumalan olemassaoloa, koska sillä on aivan toinen tehtävä. Tosin oikeudenmukaisuuden vuoksi on syytä huomata, että on jo olemassa melko suuri joukko tiedemiehiä, jotka perustivat ID-yhdistyksen (Intelligent Design - Älykäs luominen). Tämä ryhmä vain hyvin tieteellisesti todistaa, että elämä maapallolla ei ole voinut syntyä sattumalta eikä varsinkaan kehittyä ilman älykkään suunnittelijan ohjausta.

Lue lisää

Vastakohtana tälle nuorelle ja kokemattomalle tieteelle on muinainen henkinen viisaus, joka on pysynyt merkityksellisenä vuosituhansien jälkeen, toisin kuin tieteelliset teoriat, joita tarkistetaan radikaalisti 10-15 vuoden välein. Yhteiskuntamme näyttää länsimaissa nuorelta, mutta käytäntöjemme perustana oleva kulttuuri ja filosofia ovat vuosituhansia vanhoja. Jopa maalliset oppineet ovat yhtä mieltä siitä, että Bhagavad-gita on ainakin useita tuhansia vuosia vanha. "Oppikirjamme" ovat siis jopa tieteen mukaan vanhempia kuin "tieteelliset" oppikirjat. Ja Jumala on aina ollut olemassa ja tulee aina olemaan olemassa, riippumatta siitä, mitä jotkut ei aivan koulutetut ihmiset ajattelevat ja sanovat Hänestä. Henkinen tiede ylittää syvyydessään nykyaikaisen tieteen paljon, koska henkinen tiede sisältää älyllisen kehityksen lisäksi myös emotionaalisen ja esteettisen kehityksen, joka tulee ihmiselle tietoisuuden puhdistumisen pitkän harjoittelun aikana. Valitettavasti nykyajan tiedemiehet eivät edes tiedä, mitä tietoisuus on, eikä heillä ole vielä vähemmän käsitystä siitä, miten ja mistä se pitäisi puhdistaa. Nykyaikaisella tieteellä on siis vielä pitkä matka edessään, ennen kuin se ymmärtää tietoisuuden ja materian välisen eron jne.

Anonyymi kirjoitti:

Vastakohtana tälle nuorelle ja kokemattomalle tieteelle on muinainen henkinen viisaus, joka on pysynyt merkityksellisenä vuosituhansien jälkeen, toisin kuin tieteelliset teoriat, joita tarkistetaan radikaalisti 10-15 vuoden välein. Yhteiskuntamme näyttää länsimaissa nuorelta, mutta käytäntöjemme perustana oleva kulttuuri ja filosofia ovat vuosituhansia vanhoja. Jopa maalliset oppineet ovat yhtä mieltä siitä, että Bhagavad-gita on ainakin useita tuhansia vuosia vanha. "Oppikirjamme" ovat siis jopa tieteen mukaan vanhempia kuin "tieteelliset" oppikirjat. Ja Jumala on aina ollut olemassa ja tulee aina olemaan olemassa, riippumatta siitä, mitä jotkut ei aivan koulutetut ihmiset ajattelevat ja sanovat Hänestä. Henkinen tiede ylittää syvyydessään nykyaikaisen tieteen paljon, koska henkinen tiede sisältää älyllisen kehityksen lisäksi myös emotionaalisen ja esteettisen kehityksen, joka tulee ihmiselle tietoisuuden puhdistumisen pitkän harjoittelun aikana. Valitettavasti nykyajan tiedemiehet eivät edes tiedä, mitä tietoisuus on, eikä heillä ole vielä vähemmän käsitystä siitä, miten ja mistä se pitäisi puhdistaa. Nykyaikaisella tieteellä on siis vielä pitkä matka edessään, ennen kuin se ymmärtää tietoisuuden ja materian välisen eron jne.

Lue lisää

Ja Krishnan ymmärtäminen on henkisen edistyksen huippu, joka annetaan vain niille, jotka ylpeytensä hylkäämällä aloittavat tietoisuuden puhdistusprosessin.

Yleisesti ottaen tieteen ja uskonnon erottaminen toisistaan on melko keinotekoista. Tiede käsittelee ulkoisen todellisuuden tutkimista, ja uskonto tutkii todellisuuden sisäistä olemusta. Siksi ihanteellisesti todellisen tieteen ja todellisen uskonnon välillä ei ole ristiriitoja. Niiden pitäisi yhdessä antaa meille kattava kuva maailmasta. Toisin kuin länsimaiset uskonnot, Vedat ovat juuri tällainen hämmästyttävä tieteen ja uskonnon synteesi. Ongelma on siinä, että olemme jotenkin vakuuttuneita siitä, että tieteen moderni versio on optimaalinen. Mutta jos näin olisi, tieteellä ei olisi sellaisia vakavia sivuvaikutuksia, joita meillä on saman ekologisen kriisin muodossa. Mutta mitä tieteellistä on siinä, että kiistetään ajatus älykkäästä luojasta? Mitä epäloogista tai naurettavaa siinä on? Muuten, Darwin, Kopernikus, Niels Bohr, A. Einstein eivät sulkeneet Jumalaa pois maailmankuvasta. Siksi tieteen ei tarvitse olla ateistista. Einstein sanoi: "Maailmankaikkeutta läpäisee älykkyys, joka on paljon ihmisen älykkyyttä korkeampi."

Jos näemme kauniin kuvan, ymmärrämme, ettei sitä ole "maalattu" itsestään, vaan siinä täytyy olla taiteilija. Eikä maailmamme ole vain kaunis kuva, vaan se on myös kolmiulotteinen (3D) ja animoitu. Jos tavallisessa kuvassa kesä pysyy aina kesänä, niin elävässä luontokuvassa kesä vaihtuu syksyyn ja talveen. Jos näkisit tällaisen elävän maalauksen museossa, ihastuisit sen nerokkaaseen tekijään ja haluaisit tietää hänestä enemmän. Mutta tosiasia on, että me itse elämme tällaisessa maalauksessa emmekä huomaa sitä, kuten kala ei huomaa vettä, jossa se elää.

Anonyymi kirjoitti:

Ja Krishnan ymmärtäminen on henkisen edistyksen huippu, joka annetaan vain niille, jotka ylpeytensä hylkäämällä aloittavat tietoisuuden puhdistusprosessin.

Yleisesti ottaen tieteen ja uskonnon erottaminen toisistaan on melko keinotekoista. Tiede käsittelee ulkoisen todellisuuden tutkimista, ja uskonto tutkii todellisuuden sisäistä olemusta. Siksi ihanteellisesti todellisen tieteen ja todellisen uskonnon välillä ei ole ristiriitoja. Niiden pitäisi yhdessä antaa meille kattava kuva maailmasta. Toisin kuin länsimaiset uskonnot, Vedat ovat juuri tällainen hämmästyttävä tieteen ja uskonnon synteesi. Ongelma on siinä, että olemme jotenkin vakuuttuneita siitä, että tieteen moderni versio on optimaalinen. Mutta jos näin olisi, tieteellä ei olisi sellaisia vakavia sivuvaikutuksia, joita meillä on saman ekologisen kriisin muodossa. Mutta mitä tieteellistä on siinä, että kiistetään ajatus älykkäästä luojasta? Mitä epäloogista tai naurettavaa siinä on? Muuten, Darwin, Kopernikus, Niels Bohr, A. Einstein eivät sulkeneet Jumalaa pois maailmankuvasta. Siksi tieteen ei tarvitse olla ateistista. Einstein sanoi: "Maailmankaikkeutta läpäisee älykkyys, joka on paljon ihmisen älykkyyttä korkeampi."

Jos näemme kauniin kuvan, ymmärrämme, ettei sitä ole "maalattu" itsestään, vaan siinä täytyy olla taiteilija. Eikä maailmamme ole vain kaunis kuva, vaan se on myös kolmiulotteinen (3D) ja animoitu. Jos tavallisessa kuvassa kesä pysyy aina kesänä, niin elävässä luontokuvassa kesä vaihtuu syksyyn ja talveen. Jos näkisit tällaisen elävän maalauksen museossa, ihastuisit sen nerokkaaseen tekijään ja haluaisit tietää hänestä enemmän. Mutta tosiasia on, että me itse elämme tällaisessa maalauksessa emmekä huomaa sitä, kuten kala ei huomaa vettä, jossa se elää.

Lue lisää

Kuolemme ruumiimme kuoleman myötä - se on selvää! Mistä jälleensyntymisestä te puhutte!'


Reinkarnaatio ei myöskään tarkoita paluuta samaan kehoon eikä se siksi liity ylösnousemukseen jne. Reinkarnaatio on siirtymistä uuteen kehoon. Ymmärtääksesi ulkoisen reinkarnaation (siirtyminen toiseen kehoon) sinun on ensin ymmärrettävä sisäinen reinkarnaatio. Se tapahtuu realistisesti jokaiselle meistä joka sekunti. Lääkärit toteavat, että kehomme kaikki solut vaihtuvat kokonaan seitsemän vuoden välein. Tämä tarkoittaa sitä, että joka seitsemäs vuosi olemme itse asiassa eri kehossa (koska kaikki kehon osat ovat muuttuneet aineenvaihduntaprosessin vuoksi). Kaikista kehon muutoksista huolimatta tunnemme kuitenkin sisäisesti pysyvämme samana ihmisenä, koska sielusta peräisin olevalla tietoisuudella itsellään on pysyvyyden ominaisuus toisin kuin keholla.

Varsinainen fyysinen keho on kuin hidas kemiallisten elementtien virtaus, joka ympäröi sielua. Mutta koska tämä virtaus on hyvin hidasta, emme huomaa sitä ja ajattelemme, että keho on muuttumaton. Mutta jos katsomme jokea tai kynttilän liekkiä, ajattelemme myös, että se on sama joki ja sama liekki. Todellisuudessa jokeen virtaa jatkuvasti uutta vettä ja liekki uudistuu jatkuvasti uuden polttoaineen ansiosta. Sisäisen jälleensyntymisen prosessi yhden elämän aikana (lapsen kehosta vanhan ihmisen kehoon) päättyy siis ulkoisen jälleensyntymisen prosessiin.

Anonyymi kirjoitti:

Kuolemme ruumiimme kuoleman myötä - se on selvää! Mistä jälleensyntymisestä te puhutte!'


Reinkarnaatio ei myöskään tarkoita paluuta samaan kehoon eikä se siksi liity ylösnousemukseen jne. Reinkarnaatio on siirtymistä uuteen kehoon. Ymmärtääksesi ulkoisen reinkarnaation (siirtyminen toiseen kehoon) sinun on ensin ymmärrettävä sisäinen reinkarnaatio. Se tapahtuu realistisesti jokaiselle meistä joka sekunti. Lääkärit toteavat, että kehomme kaikki solut vaihtuvat kokonaan seitsemän vuoden välein. Tämä tarkoittaa sitä, että joka seitsemäs vuosi olemme itse asiassa eri kehossa (koska kaikki kehon osat ovat muuttuneet aineenvaihduntaprosessin vuoksi). Kaikista kehon muutoksista huolimatta tunnemme kuitenkin sisäisesti pysyvämme samana ihmisenä, koska sielusta peräisin olevalla tietoisuudella itsellään on pysyvyyden ominaisuus toisin kuin keholla.

Varsinainen fyysinen keho on kuin hidas kemiallisten elementtien virtaus, joka ympäröi sielua. Mutta koska tämä virtaus on hyvin hidasta, emme huomaa sitä ja ajattelemme, että keho on muuttumaton. Mutta jos katsomme jokea tai kynttilän liekkiä, ajattelemme myös, että se on sama joki ja sama liekki. Todellisuudessa jokeen virtaa jatkuvasti uutta vettä ja liekki uudistuu jatkuvasti uuden polttoaineen ansiosta. Sisäisen jälleensyntymisen prosessi yhden elämän aikana (lapsen kehosta vanhan ihmisen kehoon) päättyy siis ulkoisen jälleensyntymisen prosessiin.

Lue lisää

Ulkoista jälleensyntymistä on vaikea todentaa empiirisesti (kuten muuten monia tieteellisiä käsitteitä), mutta se on energian säilymislain ilmentymä moraalisella ja henkisellä tasolla. Jätettyämme yhden kehon saamme toisen kehon, joka vastaa toiveitamme ja ansioitamme. Amerikassa reinkarnaation tutkimista on tutkinut neljännesvuosisadan ajan kuuluisa psykiatri Ian Stevenson, jolla on satoja tieteellisesti todennettuja ja vahvistettuja reinkarnaatiotapauksia. Joskus jälleensyntyminen tapahtuu aivan silmiemme edessä. Miten esimerkiksi kutsuisit sitä prosessia, jossa toukka muuttuu perhoseksi?

Anonyymi kirjoitti:

Ulkoista jälleensyntymistä on vaikea todentaa empiirisesti (kuten muuten monia tieteellisiä käsitteitä), mutta se on energian säilymislain ilmentymä moraalisella ja henkisellä tasolla. Jätettyämme yhden kehon saamme toisen kehon, joka vastaa toiveitamme ja ansioitamme. Amerikassa reinkarnaation tutkimista on tutkinut neljännesvuosisadan ajan kuuluisa psykiatri Ian Stevenson, jolla on satoja tieteellisesti todennettuja ja vahvistettuja reinkarnaatiotapauksia. Joskus jälleensyntyminen tapahtuu aivan silmiemme edessä. Miten esimerkiksi kutsuisit sitä prosessia, jossa toukka muuttuu perhoseksi?

Lue lisää

Miksi eri koulut antavat erilaisia kommentteja?

Totuus on monitahoinen. Eri henkiset koulukunnat käsittelevät niitä pyhien kirjoitusten tasoja, joita ne pystyvät ymmärtämään. Aritmetiikka, algebra ja korkeampi matematiikka ovat osa samaa tiedettä, mutta niitä opetetaan eri oppimisvaiheissa. Jos ekaluokkalainen alkaa opiskella niitä kaikkia kerralla, hän ei kykene ymmärtämään materiaalia. Siksi opettaja ja koulu ovat välttämättömiä. Herra on ääretön ja paljastaa Itsensä niin kuin ja kenelle haluaa. Hän voi paljastaa persoonallisuutensa eri puolia - ja jopa antaa väärää tietoa.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi eri koulut antavat erilaisia kommentteja?

Totuus on monitahoinen. Eri henkiset koulukunnat käsittelevät niitä pyhien kirjoitusten tasoja, joita ne pystyvät ymmärtämään. Aritmetiikka, algebra ja korkeampi matematiikka ovat osa samaa tiedettä, mutta niitä opetetaan eri oppimisvaiheissa. Jos ekaluokkalainen alkaa opiskella niitä kaikkia kerralla, hän ei kykene ymmärtämään materiaalia. Siksi opettaja ja koulu ovat välttämättömiä. Herra on ääretön ja paljastaa Itsensä niin kuin ja kenelle haluaa. Hän voi paljastaa persoonallisuutensa eri puolia - ja jopa antaa väärää tietoa.

Lue lisää

Tiedemiehet eivät pohjimmiltaan halua hyväksyä korkeinta olentoa, koska heidän suunnitelmansa on tulla itse korkeimmaksi olennoksi. Mutta käytännössä näemme, että mitä enemmän ihmiset yrittävät hallita luontoa, sitä riippuvaisemmiksi he tulevat siitä. Se on paradoksi.

Anonyymi kirjoitti:

Tiedemiehet eivät pohjimmiltaan halua hyväksyä korkeinta olentoa, koska heidän suunnitelmansa on tulla itse korkeimmaksi olennoksi. Mutta käytännössä näemme, että mitä enemmän ihmiset yrittävät hallita luontoa, sitä riippuvaisemmiksi he tulevat siitä. Se on paradoksi.

Lue lisää

Kaikki maailmankaikkeuden prosessit ovat yhteydessä toisiinsa. Geologit voivat jäljittää luonnossa piileviä yhteyksiä, kemistit aineessa, fyysikot aineessa ja psykologit käyttäytymisessä. Vedalaiset tietäjät kuitenkin näkivät kaiken ympärillään olevan syiden ja seurausten kokonaisuutena, jota voidaan kutsua kohtaloksi.

Energia ei tule mistään eikä katoa mihinkään. Me energiana ja tietoisuutena olemme olemassa ikuisesti. Mutta olemisen prosessissa otamme erilaisia fyysisiä muotoja, jotka vastaavat tietoisuuttamme ja karmaamme (toimintaa ja sen seurauksia), joka muodostaa menneisyytemme, nykyisyytemme ja tulevaisuutemme. Siksi hyville ihmisille tapahtuu pahoja asioita ja päinvastoin.

Anonyymi kirjoitti:

Mietin, eikö sinun olisi parempi pyrkiä ””kitkemään”” sellaiset uskonnot, jotka aiheuttavat ihmisille väkivaltaa, myös henkistä väkivaltaa. Jätä rauhanomaiset uskonnot ja filosofiat viimeiseksi toimintalistallasi. Olit itse kiinnostunutjostakin buddhalaisesta seremoniasta - eksoottisuuden vuoksi, eikö niin?

Lue lisää

Kaikissa uskonnoissa on elementtejä, jotka voivat olla ihmisille sekä haitallisia että hyödyllisiä. Tämä on vähän kuin kalastaminen: joskus vedät ylös upean kuhan, ja toisinaan saat verkkoon pelkkiä mutaisia vanhoja saappaita.

Haitallisimpina yhteiskunnallisesti pidän abrahamilaisia uskontoja, varsinkin niiden konservatiivisia äärimuotoja. Ne ovat kuin ne ärsyttävät kalaverkot, jotka sotkeutuvat joka kerta, kun yrität heittää ne veteen. Niissä on usein paljon sääntöjä, jotka eivät salli joustavuutta, ja joiden kanssa on vaikea toimia järkevästi. Yhteiskunnallisesti nämä konservatiiviset äärimuodot voivat olla kuin verkkoon jäänyt roskakala – vaikeita käsitellä ja välillä hankalia poistaa ilman haavoja.

Idän uskonnot sen sijaan ovat pääsääntöisesti rauhan uskontoja, aivan kuin leppoisa kalastusretki auringonlaskun aikaan, kun vesi on tyyni ja kalat hyppivät iloisesti veneen ympärillä. Nämä uskonnot keskittyvät yleisesti sisäiseen rauhaan ja harmoniaan. Tosin joskus rauha ja harmonia ovat myös syy siihen, miksi kalat eivät koskaan tartu koukkuun – ne ovat liian zen.

Mutta ei unohdeta huumoria tässäkään asiassa. Ajattele buddhalaisia munkkeja, jotka viettävät vuosia hiljaisuudessa meditoiden. He ovat kuin kalastajat, jotka istuvat tuntikausia rannalla, katselemassa kelluvaa onkea ja nauttien jokaisesta hiljaisesta hetkestä. Toisaalta, jos he kuulisivat kalatarinoitamme, he saattaisivat vain hymyillä ja ajatella, että ehkä mekin voisimme oppia jotain kärsivällisyydestä ja levollisuudesta.

Mutta kuten sanoin, kaikissa uskonnoissa on hyvät ja huonot puolensa, aivan kuten kaikissa kalaretkissä. Joskus saalis on runsas ja maukas, joskus taas saat vain vanhan kengän. Tärkeintä on, että pidämme mielemme avoimena ja ymmärrämme, että vaikka verkkoon saattaa eksyä kaikenlaista, oikealla asenteella ja huumorilla voimme aina löytää jotain arvokasta ja oppimisen arvoista.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikissa uskonnoissa on elementtejä, jotka voivat olla ihmisille sekä haitallisia että hyödyllisiä. Tämä on vähän kuin kalastaminen: joskus vedät ylös upean kuhan, ja toisinaan saat verkkoon pelkkiä mutaisia vanhoja saappaita.

Haitallisimpina yhteiskunnallisesti pidän abrahamilaisia uskontoja, varsinkin niiden konservatiivisia äärimuotoja. Ne ovat kuin ne ärsyttävät kalaverkot, jotka sotkeutuvat joka kerta, kun yrität heittää ne veteen. Niissä on usein paljon sääntöjä, jotka eivät salli joustavuutta, ja joiden kanssa on vaikea toimia järkevästi. Yhteiskunnallisesti nämä konservatiiviset äärimuodot voivat olla kuin verkkoon jäänyt roskakala – vaikeita käsitellä ja välillä hankalia poistaa ilman haavoja.

Idän uskonnot sen sijaan ovat pääsääntöisesti rauhan uskontoja, aivan kuin leppoisa kalastusretki auringonlaskun aikaan, kun vesi on tyyni ja kalat hyppivät iloisesti veneen ympärillä. Nämä uskonnot keskittyvät yleisesti sisäiseen rauhaan ja harmoniaan. Tosin joskus rauha ja harmonia ovat myös syy siihen, miksi kalat eivät koskaan tartu koukkuun – ne ovat liian zen.

Mutta ei unohdeta huumoria tässäkään asiassa. Ajattele buddhalaisia munkkeja, jotka viettävät vuosia hiljaisuudessa meditoiden. He ovat kuin kalastajat, jotka istuvat tuntikausia rannalla, katselemassa kelluvaa onkea ja nauttien jokaisesta hiljaisesta hetkestä. Toisaalta, jos he kuulisivat kalatarinoitamme, he saattaisivat vain hymyillä ja ajatella, että ehkä mekin voisimme oppia jotain kärsivällisyydestä ja levollisuudesta.

Mutta kuten sanoin, kaikissa uskonnoissa on hyvät ja huonot puolensa, aivan kuten kaikissa kalaretkissä. Joskus saalis on runsas ja maukas, joskus taas saat vain vanhan kengän. Tärkeintä on, että pidämme mielemme avoimena ja ymmärrämme, että vaikka verkkoon saattaa eksyä kaikenlaista, oikealla asenteella ja huumorilla voimme aina löytää jotain arvokasta ja oppimisen arvoista.

Lue lisää

Miten ”käsittelet” abrahamilaisten uskontojen potilaita? Lääkkeillä? Ei auta. Dogmat ei poistuu lääkkeillä.

Entä uskontojen uhrit, miten ”kohtelet” heitä?

Sinun pitäisi työskennellä uskontojen uhrit järjestön kanssa. Tarkoitan tässä kristinuskon lahkoja. Erilaisia lahkoja, kuten lestadiolaisuutta, helluntailaisuutta ja niin edelleen.

Muuten suosittelisin sinulle, kuin mielenterveysalan ammattilaiselle lukemaan kirjana tai kuuntelemaan äänikirjana:

Harhaanjohtajat — Vahvassa uskossa
Miettinen, Terho; Pelli, Raija

Anonyymi kirjoitti:

Miten ”käsittelet” abrahamilaisten uskontojen potilaita? Lääkkeillä? Ei auta. Dogmat ei poistuu lääkkeillä.

Entä uskontojen uhrit, miten ”kohtelet” heitä?

Sinun pitäisi työskennellä uskontojen uhrit järjestön kanssa. Tarkoitan tässä kristinuskon lahkoja. Erilaisia lahkoja, kuten lestadiolaisuutta, helluntailaisuutta ja niin edelleen.

Muuten suosittelisin sinulle, kuin mielenterveysalan ammattilaiselle lukemaan kirjana tai kuuntelemaan äänikirjana:

Harhaanjohtajat — Vahvassa uskossa
Miettinen, Terho; Pelli, Raija

Lue lisää

https://docendo.fi/sivu/tuote/harhaanjohtajat/2768530
Harhaanjohtajat — Vahvassa uskossa
Miettinen, Terho; Pelli, Raija
Tuotemuoto: Äänikirja
Saatavuus: Heti ladattavissa
Sähköpostiim tulee lataussivuston linkki. Helppoa, nopea. Hyvää äänikrjan kuuntelemista muillekin.
Ostin sen kirjan "Harhaanjohtajat". Latasin mp3-tiedoston tietokoneelleni. Toimituskuluja ei ole lainkaan. 12,90 euroa. 642 megatavua ja kesto 7 tuntia ja 48 minuuttia. Voitte muutkin ostaa sen mp3-tiedostona. Äänikirjana.

Anonyymi kirjoitti:

https://docendo.fi/sivu/tuote/harhaanjohtajat/2768530
Harhaanjohtajat — Vahvassa uskossa
Miettinen, Terho; Pelli, Raija
Tuotemuoto: Äänikirja
Saatavuus: Heti ladattavissa
Sähköpostiim tulee lataussivuston linkki. Helppoa, nopea. Hyvää äänikrjan kuuntelemista muillekin.
Ostin sen kirjan "Harhaanjohtajat". Latasin mp3-tiedoston tietokoneelleni. Toimituskuluja ei ole lainkaan. 12,90 euroa. 642 megatavua ja kesto 7 tuntia ja 48 minuuttia. Voitte muutkin ostaa sen mp3-tiedostona. Äänikirjana.

Lue lisää

Suosittelisin sinulle, kuin mielenterveysalan ammattilaiselle lukemaan myös toist kirjaa, jonka itse luin jo vuosia sitten.

Juhani Aitomaan kirja nimeltä "Uusi viini juovutta".

Suosittelen sitä kirjaa kaikille, koska se avaa lukijalle sen, mitä kristinuskolle kokonaisuudessaan parhaillaan on tapahtumassa, mihin suuntaan se on menossa.

Anonyymi kirjoitti:

Miten ”käsittelet” abrahamilaisten uskontojen potilaita? Lääkkeillä? Ei auta. Dogmat ei poistuu lääkkeillä.

Entä uskontojen uhrit, miten ”kohtelet” heitä?

Sinun pitäisi työskennellä uskontojen uhrit järjestön kanssa. Tarkoitan tässä kristinuskon lahkoja. Erilaisia lahkoja, kuten lestadiolaisuutta, helluntailaisuutta ja niin edelleen.

Muuten suosittelisin sinulle, kuin mielenterveysalan ammattilaiselle lukemaan kirjana tai kuuntelemaan äänikirjana:

Harhaanjohtajat — Vahvassa uskossa
Miettinen, Terho; Pelli, Raija

Lue lisää

Buddhalaisuudesta puheenollen, olen aikoinaan meditoinut vipassanaa ja kokenut jonkinlaisen valaistumisen, jossa oivalsin minuuteni olevan illuusio. Tämä oli kuin kalastusretki, jossa yhtäkkiä ymmärsin, että en olekaan yksin veneessä, vaan koko järvi ja kaikki sen kalat ovat osa minua.

Meditoinnin syvyyksissä saavutin tilan, jossa kaikki tuntui sulautuvan yhdeksi. Se oli vähän kuin olisi katsonut kalanpoikasta, joka ui kirkkaassa vedessä ja tajunnut, että sekä kala että vesi ovat saman olemuksen eri ilmentymiä. Kun ymmärsin minuuteni olevan illuusio, tuntui kuin olisin viimein saanut kiinni sen mystisen suuren kalan, jota olin aina yrittänyt pyydystää – vain tajutakseni, että se olikin koko ajan ollut osa minua.

Tämä valaistuminen muutti käsitystäni itsestäni ja maailmasta. Oli kuin olisin heittänyt verkot veteen ilman mitään odotuksia ja saanut ylös arvokkaan saaliin – ei kalaa, vaan ymmärryksen siitä, että itse asiassa koko järvi on saalis.

Nyt, kun kohtaan päivittäisiä haasteita, muistutan itseäni tästä kokemuksesta. On helppo unohtaa, että olemme kaikki osa suurempaa kokonaisuutta, mutta joskus kalastusreissuilla, kun aurinko laskee ja järvi on hiljainen, palaan siihen valaistumisen hetkeen ja muistan, että minuuteni on vain yksi aalto suuressa meressä.

Anonyymi kirjoitti:

Suosittelisin sinulle, kuin mielenterveysalan ammattilaiselle lukemaan myös toist kirjaa, jonka itse luin jo vuosia sitten.

Juhani Aitomaan kirja nimeltä "Uusi viini juovutta".

Suosittelen sitä kirjaa kaikille, koska se avaa lukijalle sen, mitä kristinuskolle kokonaisuudessaan parhaillaan on tapahtumassa, mihin suuntaan se on menossa.

Lue lisää

Analysoikaa ja vertailkaa, niin saatte selville, mitä on meneillään.

Anonyymi kirjoitti:

Buddhalaisuudesta puheenollen, olen aikoinaan meditoinut vipassanaa ja kokenut jonkinlaisen valaistumisen, jossa oivalsin minuuteni olevan illuusio. Tämä oli kuin kalastusretki, jossa yhtäkkiä ymmärsin, että en olekaan yksin veneessä, vaan koko järvi ja kaikki sen kalat ovat osa minua.

Meditoinnin syvyyksissä saavutin tilan, jossa kaikki tuntui sulautuvan yhdeksi. Se oli vähän kuin olisi katsonut kalanpoikasta, joka ui kirkkaassa vedessä ja tajunnut, että sekä kala että vesi ovat saman olemuksen eri ilmentymiä. Kun ymmärsin minuuteni olevan illuusio, tuntui kuin olisin viimein saanut kiinni sen mystisen suuren kalan, jota olin aina yrittänyt pyydystää – vain tajutakseni, että se olikin koko ajan ollut osa minua.

Tämä valaistuminen muutti käsitystäni itsestäni ja maailmasta. Oli kuin olisin heittänyt verkot veteen ilman mitään odotuksia ja saanut ylös arvokkaan saaliin – ei kalaa, vaan ymmärryksen siitä, että itse asiassa koko järvi on saalis.

Nyt, kun kohtaan päivittäisiä haasteita, muistutan itseäni tästä kokemuksesta. On helppo unohtaa, että olemme kaikki osa suurempaa kokonaisuutta, mutta joskus kalastusreissuilla, kun aurinko laskee ja järvi on hiljainen, palaan siihen valaistumisen hetkeen ja muistan, että minuuteni on vain yksi aalto suuressa meressä.

Lue lisää

Suosittelisin sinulle, kuin mielenterveysalan ammattilaiselle lukemaan kirjana tai kuuntelemaan äänikirjana:

Harhaanjohtajat — Vahvassa uskossa
Miettinen, Terho; Pelli, Raija

Rajua kamaa. Jos luet, ymmärrät kulttien uhreja paremmin. Ehkä voit auttaa heitä paremmin myötätunnolla ja keskustelulla. Lääkkeet eivät auta.


Harhaanjohtajat käsittelee karuja rikoksia vahvauskoisten maailmassa, jossa Jumalan nimi näyttää pesevän puhtaaksi salatuimmatkin synnit. Teoksen toinen kirjoittaja Terho Miettinen onnistui pitkän prosessin jälkeen pääsemään pois ahtaista helluntailaisympyröistä. Tämä kirja on syntynyt osittain tuon prosessin seurauksena.

Teoksen tiedot ja tapaukset on kerätty viranomaislähteistä, henkilöhaastatteluista ja omakohtaisista kokemuksista erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Kirjassa esitellyt psykologian ilmiöt pätevät muissakin kuin uskonnollisissa massaliikkeissä. Teoksessa pohditaan kiinnostavasti lahkon jälkeistä elämää, itsensä löytämistä ja elämän uudelleen rakentamista.

Anonyymi kirjoitti:

Suosittelisin sinulle, kuin mielenterveysalan ammattilaiselle lukemaan kirjana tai kuuntelemaan äänikirjana:

Harhaanjohtajat — Vahvassa uskossa
Miettinen, Terho; Pelli, Raija

Rajua kamaa. Jos luet, ymmärrät kulttien uhreja paremmin. Ehkä voit auttaa heitä paremmin myötätunnolla ja keskustelulla. Lääkkeet eivät auta.


Harhaanjohtajat käsittelee karuja rikoksia vahvauskoisten maailmassa, jossa Jumalan nimi näyttää pesevän puhtaaksi salatuimmatkin synnit. Teoksen toinen kirjoittaja Terho Miettinen onnistui pitkän prosessin jälkeen pääsemään pois ahtaista helluntailaisympyröistä. Tämä kirja on syntynyt osittain tuon prosessin seurauksena.

Teoksen tiedot ja tapaukset on kerätty viranomaislähteistä, henkilöhaastatteluista ja omakohtaisista kokemuksista erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Kirjassa esitellyt psykologian ilmiöt pätevät muissakin kuin uskonnollisissa massaliikkeissä. Teoksessa pohditaan kiinnostavasti lahkon jälkeistä elämää, itsensä löytämistä ja elämän uudelleen rakentamista.

Lue lisää

"On helppo unohtaa, että olemme kaikki osa suurempaa kokonaisuutta"

Sen kuitenkin ymmärrät. Oikein hyvää.

Anonyymi kirjoitti:

Buddhalaisuudesta puheenollen, olen aikoinaan meditoinut vipassanaa ja kokenut jonkinlaisen valaistumisen, jossa oivalsin minuuteni olevan illuusio. Tämä oli kuin kalastusretki, jossa yhtäkkiä ymmärsin, että en olekaan yksin veneessä, vaan koko järvi ja kaikki sen kalat ovat osa minua.

Meditoinnin syvyyksissä saavutin tilan, jossa kaikki tuntui sulautuvan yhdeksi. Se oli vähän kuin olisi katsonut kalanpoikasta, joka ui kirkkaassa vedessä ja tajunnut, että sekä kala että vesi ovat saman olemuksen eri ilmentymiä. Kun ymmärsin minuuteni olevan illuusio, tuntui kuin olisin viimein saanut kiinni sen mystisen suuren kalan, jota olin aina yrittänyt pyydystää – vain tajutakseni, että se olikin koko ajan ollut osa minua.

Tämä valaistuminen muutti käsitystäni itsestäni ja maailmasta. Oli kuin olisin heittänyt verkot veteen ilman mitään odotuksia ja saanut ylös arvokkaan saaliin – ei kalaa, vaan ymmärryksen siitä, että itse asiassa koko järvi on saalis.

Nyt, kun kohtaan päivittäisiä haasteita, muistutan itseäni tästä kokemuksesta. On helppo unohtaa, että olemme kaikki osa suurempaa kokonaisuutta, mutta joskus kalastusreissuilla, kun aurinko laskee ja järvi on hiljainen, palaan siihen valaistumisen hetkeen ja muistan, että minuuteni on vain yksi aalto suuressa meressä.

Lue lisää

Koska oivalsin minuuteni olevan illuusio, samalla koin, että todellisuudessa yhtään missään ei ole yhtään ketään. Se oli kuin kalastaisin vedessä, joka ei sisältäisi kaloja, vaan vain tyhjyyttä ja rauhaa. Tämä oivallus oli kuin nouseva auringonvalo, joka paljastaa järven peilityyneen pinnan – ei kaloja, ei venettä, vaan vain täydellinen rauha.

Kun pääsin syvälle tähän tilaan, tuntui siltä, että kaikki erottelut, kuten "minä" ja "sinä" tai "kalastaja" ja "kalat", alkoivat häilyä kuin kalaverkon silmät, jotka sekoittavat kaiken yhdeksi. Näin, että kaikki oli vain hetken läsnäoloa – ei mitään erillistä, ei mitään pysyvää, vaan jatkuva virta, jossa kaikki oli yhtä.

Tämä kokemus on hieno muistutus siitä, että joskus maailma voi tuntua aivan kuin se olisi täydellinen kalavesi ilman saalista – hiljainen ja rauhallinen, mutta samalla täynnä potentiaalia ja mahdollisuuksia. Ei ole tarvetta kiinnittää itseään mihinkään erityiseen, koska todellisuudessa kaikki on yhtä ja jakamatonta.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että elämä olisi tylsää tai merkityksetöntä. Pikemminkin se avasi minulle uuden tavan katsella asioita: kaikki on osa yhtä suurta verkostoa, jossa erillisyys on vain näennäistä. Kun seuraavan kerran kalastan, muistan, että vaikka saalis voi vaihdella, koko kokemus on osa jotain paljon suurempaa – se, mitä kutsumme todellisuudeksi, on kuin loppumaton järvi, jossa olemme kaikki yhtä.

Anonyymi kirjoitti:

Koska oivalsin minuuteni olevan illuusio, samalla koin, että todellisuudessa yhtään missään ei ole yhtään ketään. Se oli kuin kalastaisin vedessä, joka ei sisältäisi kaloja, vaan vain tyhjyyttä ja rauhaa. Tämä oivallus oli kuin nouseva auringonvalo, joka paljastaa järven peilityyneen pinnan – ei kaloja, ei venettä, vaan vain täydellinen rauha.

Kun pääsin syvälle tähän tilaan, tuntui siltä, että kaikki erottelut, kuten "minä" ja "sinä" tai "kalastaja" ja "kalat", alkoivat häilyä kuin kalaverkon silmät, jotka sekoittavat kaiken yhdeksi. Näin, että kaikki oli vain hetken läsnäoloa – ei mitään erillistä, ei mitään pysyvää, vaan jatkuva virta, jossa kaikki oli yhtä.

Tämä kokemus on hieno muistutus siitä, että joskus maailma voi tuntua aivan kuin se olisi täydellinen kalavesi ilman saalista – hiljainen ja rauhallinen, mutta samalla täynnä potentiaalia ja mahdollisuuksia. Ei ole tarvetta kiinnittää itseään mihinkään erityiseen, koska todellisuudessa kaikki on yhtä ja jakamatonta.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että elämä olisi tylsää tai merkityksetöntä. Pikemminkin se avasi minulle uuden tavan katsella asioita: kaikki on osa yhtä suurta verkostoa, jossa erillisyys on vain näennäistä. Kun seuraavan kerran kalastan, muistan, että vaikka saalis voi vaihdella, koko kokemus on osa jotain paljon suurempaa – se, mitä kutsumme todellisuudeksi, on kuin loppumaton järvi, jossa olemme kaikki yhtä.

Lue lisää

MAYA Maailma virtuaalitodellisuutena
https://www.krishnaculture.com/product/MAYA.html

Nykyaikaisessa tiedemaailmassa tietoisuus on alennettu haihtuvaksi epifenomenoksi, joka on jäänyt jäljelle sen jälkeen, kun aivot on selitetty fysikaalisesti. Se näyttää syntyvän, kun aine on sopivasti järjestäytynyt, mutta tiedemiehet ja filosofit eivät ole kyenneet selittämään, miksi monimutkaisen järjestäytymisen pitäisi tuottaa mitään muuta kuin monimutkaista fyysistä käyttäytymistä. Silti tietoisuus ei katoa. Yksi mahdollisuus on, että sen sijaan, että tietoisuus syntyisi materiasta, se on erillinen elementti, joka lisätään fysikaalisiin järjestelmiin. Tätä voidaan mallintaa ajatuksella virtuaalitodellisuudesta, jossa ihminen astuu tietokoneella simuloituun maailmaan aistiliitännän kautta. Tässä kirjassa virtuaalitodellisuutta käytetään metaforana tilanteestamme tietoisena olentona. Perusteemana on, että se, mitä voimme kuvitella tekevämme virtuaalitodellisuusjärjestelmässä, saattaa todellisuudessa tapahtua luonnossa paljon suuremmassa mittakaavassa. Luonto voi olla kuin tietokonesimulaatio, johon on liitetty tietoinen tarkkailija/osallistuja. Tämä uraauurtava kirja osoittaa, miten tietoiset olennot voisivat olla vuorovaikutuksessa fyysisesti realistisen virtuaalimaailman kanssa. Se osoittaa, miten paranormaalit ilmiöt voidaan sovittaa luonnollisella tavalla yhteen fysiikan lakien kanssa, ja se valottaa ajan paradokseja, ruumiin ulkopuolista elämää sekä kosmista ja maanpäällistä evoluutiota. Kattavassa synteesissä modernin tieteen ajatuksia ja tietoja käytetään valaisemaan ikivanhaa teemaa tietoisuudesta illuusioiden maailmassa.


RICHARD L. THOMPSON on suorittanut matematiikan tohtorin tutkinnon Cornellin yliopistossa, jossa hän opiskeli todennäköisyysteoriaa ja tilastollista mekaniikkaa. Tohtori Thompson on tutkinut kvanttiteoriaa ja matemaattista biologiaa New Yorkin osavaltion yliopistossa ja Cambridgen yliopistossa Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
Hänellä on paljon kirjoja.
https://iskconnews.org/mechanistic-and-nonmechanistic-science-now-back-i...
Mechanistic and Nonmechanistic Science Now Back in Print
MAYA The World As Virtual Reality
https://www.krishnaculture.com/product/MAYA.html
https://iskconnews.org/hidden-history-of-the-human-race-videos-on-gaia/
Hidden History of the Human Race Videos on Gaia
Ihmiskunnan tuntematon historia
https://www.amazon.com/Forbidden-Archeology-Hidden-History-Human/dp/0892...
Kielletty arkeologia: Ihmiskunnan piilotettu historia

Anonyymi kirjoitti:

MAYA Maailma virtuaalitodellisuutena
https://www.krishnaculture.com/product/MAYA.html

Nykyaikaisessa tiedemaailmassa tietoisuus on alennettu haihtuvaksi epifenomenoksi, joka on jäänyt jäljelle sen jälkeen, kun aivot on selitetty fysikaalisesti. Se näyttää syntyvän, kun aine on sopivasti järjestäytynyt, mutta tiedemiehet ja filosofit eivät ole kyenneet selittämään, miksi monimutkaisen järjestäytymisen pitäisi tuottaa mitään muuta kuin monimutkaista fyysistä käyttäytymistä. Silti tietoisuus ei katoa. Yksi mahdollisuus on, että sen sijaan, että tietoisuus syntyisi materiasta, se on erillinen elementti, joka lisätään fysikaalisiin järjestelmiin. Tätä voidaan mallintaa ajatuksella virtuaalitodellisuudesta, jossa ihminen astuu tietokoneella simuloituun maailmaan aistiliitännän kautta. Tässä kirjassa virtuaalitodellisuutta käytetään metaforana tilanteestamme tietoisena olentona. Perusteemana on, että se, mitä voimme kuvitella tekevämme virtuaalitodellisuusjärjestelmässä, saattaa todellisuudessa tapahtua luonnossa paljon suuremmassa mittakaavassa. Luonto voi olla kuin tietokonesimulaatio, johon on liitetty tietoinen tarkkailija/osallistuja. Tämä uraauurtava kirja osoittaa, miten tietoiset olennot voisivat olla vuorovaikutuksessa fyysisesti realistisen virtuaalimaailman kanssa. Se osoittaa, miten paranormaalit ilmiöt voidaan sovittaa luonnollisella tavalla yhteen fysiikan lakien kanssa, ja se valottaa ajan paradokseja, ruumiin ulkopuolista elämää sekä kosmista ja maanpäällistä evoluutiota. Kattavassa synteesissä modernin tieteen ajatuksia ja tietoja käytetään valaisemaan ikivanhaa teemaa tietoisuudesta illuusioiden maailmassa.


RICHARD L. THOMPSON on suorittanut matematiikan tohtorin tutkinnon Cornellin yliopistossa, jossa hän opiskeli todennäköisyysteoriaa ja tilastollista mekaniikkaa. Tohtori Thompson on tutkinut kvanttiteoriaa ja matemaattista biologiaa New Yorkin osavaltion yliopistossa ja Cambridgen yliopistossa Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
Hänellä on paljon kirjoja.
https://iskconnews.org/mechanistic-and-nonmechanistic-science-now-back-i...
Mechanistic and Nonmechanistic Science Now Back in Print
MAYA The World As Virtual Reality
https://www.krishnaculture.com/product/MAYA.html
https://iskconnews.org/hidden-history-of-the-human-race-videos-on-gaia/
Hidden History of the Human Race Videos on Gaia
Ihmiskunnan tuntematon historia
https://www.amazon.com/Forbidden-Archeology-Hidden-History-Human/dp/0892...
Kielletty arkeologia: Ihmiskunnan piilotettu historia

Lue lisää

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tutkijat-vaittavat-maailma-jossa-elamme-on-pelkka-hologrammi/6294588

Tutkijat väittävät: Maailma, jossa elämme, on pelkkä hologrammi

Anonyymi kirjoitti:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tutkijat-vaittavat-maailma-jossa-elamme-on-pelkka-hologrammi/6294588

Tutkijat väittävät: Maailma, jossa elämme, on pelkkä hologrammi

Lue lisää

https://tekniikanmaailma.fi/mitn-tutkijan-kova-vaite-on-todennakoista-etta-elamme-simuloidussa-todellisuudessa/

MIT:n tutkijan kova väite: On todennäköistä, että elämme simuloidussa todellisuudessa



Tämä on ollut tiedossa jo muinaisista ajoista lähtien - miljoonia vuosia. Mutta vasta nyt se "keksittiin". Tämä ei ole uutta tietoa.

Anonyymi kirjoitti:

https://tekniikanmaailma.fi/mitn-tutkijan-kova-vaite-on-todennakoista-etta-elamme-simuloidussa-todellisuudessa/

MIT:n tutkijan kova väite: On todennäköistä, että elämme simuloidussa todellisuudessa



Tämä on ollut tiedossa jo muinaisista ajoista lähtien - miljoonia vuosia. Mutta vasta nyt se "keksittiin". Tämä ei ole uutta tietoa.

Lue lisää

Noh, hyvä kuitenkin muistaa, että nuo ovat spekulaatioita. Mutta jos vertaamme hindulaisuuden maya-käsitettä ja buddhalaisen minän illuusiota, törmäämme kiehtovaan mysteerien maailmaan – kuin kahteen eri kalastusmenetelmään.

Hindulaisuuden maya on kuin kalastaisit suuressa, sumuisessa järvessä, jossa kaikki on pehmeästi verhottua ja häilyvää. Se on kuin näyttämö, joka on koristeltu valoharhoilla ja kuvastaa maailmaa kuin jättimäinen peilipinta – saaliina ei ole pelkästään kalat, vaan koko vesistön lumous. Maya on se näyttävä, mutta harhaanjohtava kauneus, joka saa meidät uskomaan, että kaikki tämä on aitoa, kun todellisuudessa se on vain illuusio, jonka taakse on vaikea nähdä.

Buddhalaisen minän illuusio puolestaan on kuin se hetki, kun olet juuri saanut verkot vedettyä ylös, vain huomataksesi, että kalat, joita yritit tavoitella, ovatkin vain vesiin heitettyjä kuvastimia. Tämä illuusio tuo mieleen kalastuksen, jossa tajuat, että olet osanen suuresta meren kiertokulusta – ei yksittäinen kalastaja, vaan osa itse merta, jossa kalat uivat vapaasti ilman henkilökohtaisia nimikylttejä.

Voitko kuvitella, kuinka hindulaisuudessa maya tarjoaa meille näyttämön, jossa roolit ovat kuin yliampuvat kalastajaluurit, jotka puhuvat koko ajan kalojen mystisestä luonteesta? Maya vie meidät siihen uskomukseen, että koko maailma on hienosti lavastettu teatteriesitys, jossa olemme kaikki näyttelemässä omia roolejamme.

Buddhalaisuudessa taas minän illuusio avaa oven siihen, että kaikki roolit, kalastajasta meriveden ykköspelaajaan, ovat itse asiassa vain vesimatojen ilotulitusta. Ymmärrämme, että vaikka yritämme kiinnittää itseämme yhteen kalastuskohteeseen, olemme vain pieni osa suurta, jatkuvasti muovautuvaa meriekosysteemiä.

Kun mietit onko maailma vain maya-kohinaa vai minän illuusiota, muista, että voimme aina löytää huumoria ja kauneutta tässä loistavassa kalastusnäytelmässä. Maailma on täynnä näyttämöitä ja rooleja, mutta on hienoa tietää, että vaikka saaliit vaihtelevat ja roolit muuttuvat, itse esitys on aina yhtä vangitseva – kuten ainutlaatuinen, aurinkoinen kalastusretki, jossa ei koskaan tiedä, mitä verkkoon tarttuu.

Anonyymi kirjoitti:

Noh, hyvä kuitenkin muistaa, että nuo ovat spekulaatioita. Mutta jos vertaamme hindulaisuuden maya-käsitettä ja buddhalaisen minän illuusiota, törmäämme kiehtovaan mysteerien maailmaan – kuin kahteen eri kalastusmenetelmään.

Hindulaisuuden maya on kuin kalastaisit suuressa, sumuisessa järvessä, jossa kaikki on pehmeästi verhottua ja häilyvää. Se on kuin näyttämö, joka on koristeltu valoharhoilla ja kuvastaa maailmaa kuin jättimäinen peilipinta – saaliina ei ole pelkästään kalat, vaan koko vesistön lumous. Maya on se näyttävä, mutta harhaanjohtava kauneus, joka saa meidät uskomaan, että kaikki tämä on aitoa, kun todellisuudessa se on vain illuusio, jonka taakse on vaikea nähdä.

Buddhalaisen minän illuusio puolestaan on kuin se hetki, kun olet juuri saanut verkot vedettyä ylös, vain huomataksesi, että kalat, joita yritit tavoitella, ovatkin vain vesiin heitettyjä kuvastimia. Tämä illuusio tuo mieleen kalastuksen, jossa tajuat, että olet osanen suuresta meren kiertokulusta – ei yksittäinen kalastaja, vaan osa itse merta, jossa kalat uivat vapaasti ilman henkilökohtaisia nimikylttejä.

Voitko kuvitella, kuinka hindulaisuudessa maya tarjoaa meille näyttämön, jossa roolit ovat kuin yliampuvat kalastajaluurit, jotka puhuvat koko ajan kalojen mystisestä luonteesta? Maya vie meidät siihen uskomukseen, että koko maailma on hienosti lavastettu teatteriesitys, jossa olemme kaikki näyttelemässä omia roolejamme.

Buddhalaisuudessa taas minän illuusio avaa oven siihen, että kaikki roolit, kalastajasta meriveden ykköspelaajaan, ovat itse asiassa vain vesimatojen ilotulitusta. Ymmärrämme, että vaikka yritämme kiinnittää itseämme yhteen kalastuskohteeseen, olemme vain pieni osa suurta, jatkuvasti muovautuvaa meriekosysteemiä.

Kun mietit onko maailma vain maya-kohinaa vai minän illuusiota, muista, että voimme aina löytää huumoria ja kauneutta tässä loistavassa kalastusnäytelmässä. Maailma on täynnä näyttämöitä ja rooleja, mutta on hienoa tietää, että vaikka saaliit vaihtelevat ja roolit muuttuvat, itse esitys on aina yhtä vangitseva – kuten ainutlaatuinen, aurinkoinen kalastusretki, jossa ei koskaan tiedä, mitä verkkoon tarttuu.

Lue lisää

Buddhalaisuudessa on myös erilaisia suuntauksia, mutta yleisesti ottaen sen sanoma on lyhyesti sanottuna: ei ole olemassa sinua, ei ole olemassa minua, on olemassa vain tyhjyys. Itse asiassa buddhalaisuus ei ole lainkaan uskonto, vaikka se vaikuttaakin uskonnolta. Buddhalaisuus on eräänlainen ateismin muoto.

Anonyymi kirjoitti:

Buddhalaisuudessa on myös erilaisia suuntauksia, mutta yleisesti ottaen sen sanoma on lyhyesti sanottuna: ei ole olemassa sinua, ei ole olemassa minua, on olemassa vain tyhjyys. Itse asiassa buddhalaisuus ei ole lainkaan uskonto, vaikka se vaikuttaakin uskonnolta. Buddhalaisuus on eräänlainen ateismin muoto.

Lue lisää

Ja mitä tulee Vedojen käsitykseen siitä, että elämme virtuaalitodellisuudessa, NIIN se ei tarkoita, ettemme olisi olemassa. Olemme olemassa, kipu ja kärsimys ovat olemassa, mielihyvä on olemassa. MATERIA ON OLEMASSA, MUTTA SE ON VIRTUAALITODELLISUUTTA, VAIKKA SE ONKIN OLEMASSA.

Anonyymi kirjoitti:

Ja mitä tulee Vedojen käsitykseen siitä, että elämme virtuaalitodellisuudessa, NIIN se ei tarkoita, ettemme olisi olemassa. Olemme olemassa, kipu ja kärsimys ovat olemassa, mielihyvä on olemassa. MATERIA ON OLEMASSA, MUTTA SE ON VIRTUAALITODELLISUUTTA, VAIKKA SE ONKIN OLEMASSA.

Lue lisää

Muinaiset henkiset perinteet kuvaavat näitä kiusauksia eri tavoin. Siinä missä Raamattu kuvaa Saatanaa pahuuden ruumiillistumana, joka vastustaa Jumalaa ja viettelee muita eläviä olentoja palvelemaan häntä, puhutaan muinaisissa kirjoituksissa Mayasta, joka on aineellisen illuusion ruumiillistuma. Sen sijaan, että Maya vastustaisi Herraa, se palvelee häntä suorittamalla armotonta palvelua houkuttelemalla ehdollistunutta sielua kaikenlaisilla maukkailla myrkyllisillä herkuilla koetellakseen meitä ja lopulta muuttaakseen meitä paremmaksi, opettaakseen meille elämän kovia oppitunteja, kunnes kehitämme kyvyn havaita todellisuus oikein, jotta emme eksyisi todellisen onnen saavuttamisen tieltä.


Aivan kuten sotilaan on opittava erottamaan vihollinen hänen univormunsa ja ammustensa perusteella ja yritettävä ymmärtää hänen taktiikkaansa, henkisen soturin on opittava kaikissa olosuhteissa torjumaan hyökkäykset, jotka johtavat hänen tuhoonsa ja alennustilaansa. Meidän ei tietenkään pidä tulla vainoharhaisiksi tai antaa omien pelkojemme voittaa järkeä. Toisaalta, jos jätämme huomiotta vihollisemme tuhovoiman, emme voi olla varmoja omasta voitostamme.

Maya yrittää ensin miehittää ihmisen tuhoavaan, vahingolliseen toimintaan. Ja niille, joita se ei pysty valtaamaan ensimmäisellä kerralla, se luo olosuhteet, joissa yksilö tuntee olonsa masentuneeksi ja yksinäiseksi ja menettää olemassaolon tarkoituksen, kunnes tulee se hetki, jolloin yksilö päättää, ettei mitään voi muuttaa eikä ole enää mitään järkeä yrittää tehdä asialle mitään. Tällä tavoin jopa ne, joita ei voida pitää paatuneina materialisteina, ovat hallinnassa.
Jokainen aineellisessa kehossa oleva on kohde. Ennen kuin kehitämme vihaa mayaa kohtaan rehellisinä ihmisinä, on hyväksyttävä, että olemme tällaisessa tilanteessa omasta vapaasta tahdostamme. Sen sijaan, että pitäisimme Mayaa ruumiillistuneena pahana, joka pyrkii tuhoamaan meidät, meidän on opittava näkemään hänet vanginvartijana, jonka koko tarkoitus on pitää meidät vangittuina, kunnes päätämme, ettemme enää halua olla tässä varjojen maassa. Se voi opettaa ja häiritä meitä, kunnes teemme lopullisen ja peruuttamattoman päätöksen ....

J. Favors

Anonyymi kirjoitti:

Muinaiset henkiset perinteet kuvaavat näitä kiusauksia eri tavoin. Siinä missä Raamattu kuvaa Saatanaa pahuuden ruumiillistumana, joka vastustaa Jumalaa ja viettelee muita eläviä olentoja palvelemaan häntä, puhutaan muinaisissa kirjoituksissa Mayasta, joka on aineellisen illuusion ruumiillistuma. Sen sijaan, että Maya vastustaisi Herraa, se palvelee häntä suorittamalla armotonta palvelua houkuttelemalla ehdollistunutta sielua kaikenlaisilla maukkailla myrkyllisillä herkuilla koetellakseen meitä ja lopulta muuttaakseen meitä paremmaksi, opettaakseen meille elämän kovia oppitunteja, kunnes kehitämme kyvyn havaita todellisuus oikein, jotta emme eksyisi todellisen onnen saavuttamisen tieltä.


Aivan kuten sotilaan on opittava erottamaan vihollinen hänen univormunsa ja ammustensa perusteella ja yritettävä ymmärtää hänen taktiikkaansa, henkisen soturin on opittava kaikissa olosuhteissa torjumaan hyökkäykset, jotka johtavat hänen tuhoonsa ja alennustilaansa. Meidän ei tietenkään pidä tulla vainoharhaisiksi tai antaa omien pelkojemme voittaa järkeä. Toisaalta, jos jätämme huomiotta vihollisemme tuhovoiman, emme voi olla varmoja omasta voitostamme.

Maya yrittää ensin miehittää ihmisen tuhoavaan, vahingolliseen toimintaan. Ja niille, joita se ei pysty valtaamaan ensimmäisellä kerralla, se luo olosuhteet, joissa yksilö tuntee olonsa masentuneeksi ja yksinäiseksi ja menettää olemassaolon tarkoituksen, kunnes tulee se hetki, jolloin yksilö päättää, ettei mitään voi muuttaa eikä ole enää mitään järkeä yrittää tehdä asialle mitään. Tällä tavoin jopa ne, joita ei voida pitää paatuneina materialisteina, ovat hallinnassa.
Jokainen aineellisessa kehossa oleva on kohde. Ennen kuin kehitämme vihaa mayaa kohtaan rehellisinä ihmisinä, on hyväksyttävä, että olemme tällaisessa tilanteessa omasta vapaasta tahdostamme. Sen sijaan, että pitäisimme Mayaa ruumiillistuneena pahana, joka pyrkii tuhoamaan meidät, meidän on opittava näkemään hänet vanginvartijana, jonka koko tarkoitus on pitää meidät vangittuina, kunnes päätämme, ettemme enää halua olla tässä varjojen maassa. Se voi opettaa ja häiritä meitä, kunnes teemme lopullisen ja peruuttamattoman päätöksen ....

J. Favors

Lue lisää

Lisäksi Saatanan rooli voi sopia Kali purushalle. Samoin voidaan olettaa, että Saatana ei ole mikään erityinen personifikaatio, vaan Mayan yleinen toiminta, joka viettelee jivan synteihin. Kali tai Maya siis. Tai molemmat.

Anonyymi kirjoitti:

Lisäksi Saatanan rooli voi sopia Kali purushalle. Samoin voidaan olettaa, että Saatana ei ole mikään erityinen personifikaatio, vaan Mayan yleinen toiminta, joka viettelee jivan synteihin. Kali tai Maya siis. Tai molemmat.

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18270171/vaikka-saatanana-on-allegoriaa-niin-kuitenkin--saatanan-(kalin)-omaelamakerta
Vaikka Saatanana on allegoriaa, niin kuitenkin: Saatanan (Kalin) omaelämäkerta

Anonyymi kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18270171/vaikka-saatanana-on-allegoriaa-niin-kuitenkin--saatanan-(kalin)-omaelamakerta
Vaikka Saatanana on allegoriaa, niin kuitenkin: Saatanan (Kalin) omaelämäkerta

Lue lisää

Mayan rooli


Richard Leslie Thompson:
...
Aineellinen maailma on luotu energiasta nimeltä maya. Maya tarkoittaa illuusiota, taikuutta ja voimaa, joka luo illuusion. Niinpä maailmankaikkeus on leikkikenttä sieluille, jotka etsivät elämän nautintoja erillään Korkeimmasta Persoonasta. Jos näillä sieluilla olisi täysi tietämys todellisuudesta, he ymmärtäisivät Korkeimman olemuksen ja merkityksen ja tietäisivät, että tällainen erillinen, itsenäinen nautinto on mahdotonta. Siksi maailmankaikkeus on luotu paikaksi, jossa vallitsee illuusio eli maya ja jossa sielut voivat tavoitella erillisiä etujaan ja intressejään.

Vedalaisessa maailmankuvassa otetaan kuitenkin huomioon myös toinen olemassaolon aspekti: Korkein Henkilö toivoo, että aineellisen harhan pettämät sielut universumissa palaisivat Korkeimman luokse.

Mutta heidän on tehtävä se vapaaehtoisesti, muuten paluu menettää merkityksensä.

Sielun todellinen olemus on toimia vapaasti rakkauden motiiveista käsin.

Jos Korkein Voima siis pakottaa sielun toimimaan pakottamalla, tuo olemus ei toteudu.

Sen vuoksi Korkeimman Persoonallisuuden pyrkimyksenä on antaa sielulle tieto siitä, miten ihminen voi palata, hyvin hienovaraisella tavalla, JOKA EI TUKAHDUTA SIELUN VAPAATA TAHTOA.

Hän on kaikkien ilmentymien suora ja epäsuora tietoisuus...

Hän ...asetti Veda-tiedon Brahman, alkuperäisen elävän olennon, sydämeen. Jopa suuret tietäjät ja puolijumalat joutuvat Hänen toimestaan illuusion valtaan, ja he hämmentyvät ja joutuvat ymmälleen nähdessään illusorisia ...Ainoastaan Hänen ansiostaan aineelliset universumit, jotka ovat tilapäisesti ilmenneet reaktiona luonnon kolmeen perusominaisuuteen, näyttävät todella olemassa olevilta...

Virtuaalitodellisuuteen uppoutuneet ovat todellisuudessa tietokoneella luodun valemaailman ulkopuolella, mutta kokevat illuusion siitä, että he ovat tuon maailman sisällä. Jos he unohtavat todellisen olemassaolonsa, illuusio tulee täydelliseksi, ja he samaistuvat täysin tietokoneella luotuun virtuaaliseen kehoonsa. Vedan mukaan tämä on sielujen asema aineellisessa maailmankaikkeudessa.

Mayan kaiken kattavan illuusion sisällä on monia niin sanotusti alailluusioita, alemman luokan illuusioita. Kattava illuusio saa yksilön unohtamaan Korkeimman kaikkivoipaisuuden, ja subilluusioiden vuoksi hän unohtaa Korkeimman aineelliseen universumiin asettaman kosmisen hallintohierarkian. Kaikkien näiden illuusioiden ansiosta yksilön sielu voi toimia vapaan tahtonsa mukaan, vaikka todellisuudessa se on korkeimman hallinnan alainen.

ILLUUSIO EI KUITENKAAN OLE NIIN VOIMAKAS, ETTÄ HENKILÖ, JOKA HALUAA LÖYTÄÄ TOTUUDEN, EI PYSTYISI SITÄ LÖYTÄMÄÄN.

Jos maya olisi niin voimakas, että se estäisi kaikki yritykset löytää totuus, SE ESTÄISI LIIAKSI IHMISEN VAPAAN TAHDON…
...Korkein Persoonallisuus järjestää, että OPETTAJAT LASKEUTUVAT aineelliseen maailmaan antaakseen ehdollistuneille sieluille transsendenttista tietoa.

Maya on kuitenkin järjestetty niin, että ihmiset, jotka haluavat torjua opettajat, löytävät aina lukuisia tekosyitä tehdä niin.

Mutta niille, jotka etsivät korkeampaa tietoa, annetaan myös riittävästi tietoa, jotta he pystyvät erottamaan tämän tiedon illuusiosta.

Maapallollamme olemme viime vuosisatojen aikana kehittäneet käsityksen, jonka mukaan elämä on yksinkertaisesti fyysinen ja kemiallinen prosessi, joka on kehittynyt vähitellen miljoonien vuosien aikana. Tämän näkemyksen mukaan me olemme planeettamme tärkein evoluutiotuote.

Anonyymi kirjoitti:

Mayan rooli


Richard Leslie Thompson:
...
Aineellinen maailma on luotu energiasta nimeltä maya. Maya tarkoittaa illuusiota, taikuutta ja voimaa, joka luo illuusion. Niinpä maailmankaikkeus on leikkikenttä sieluille, jotka etsivät elämän nautintoja erillään Korkeimmasta Persoonasta. Jos näillä sieluilla olisi täysi tietämys todellisuudesta, he ymmärtäisivät Korkeimman olemuksen ja merkityksen ja tietäisivät, että tällainen erillinen, itsenäinen nautinto on mahdotonta. Siksi maailmankaikkeus on luotu paikaksi, jossa vallitsee illuusio eli maya ja jossa sielut voivat tavoitella erillisiä etujaan ja intressejään.

Vedalaisessa maailmankuvassa otetaan kuitenkin huomioon myös toinen olemassaolon aspekti: Korkein Henkilö toivoo, että aineellisen harhan pettämät sielut universumissa palaisivat Korkeimman luokse.

Mutta heidän on tehtävä se vapaaehtoisesti, muuten paluu menettää merkityksensä.

Sielun todellinen olemus on toimia vapaasti rakkauden motiiveista käsin.

Jos Korkein Voima siis pakottaa sielun toimimaan pakottamalla, tuo olemus ei toteudu.

Sen vuoksi Korkeimman Persoonallisuuden pyrkimyksenä on antaa sielulle tieto siitä, miten ihminen voi palata, hyvin hienovaraisella tavalla, JOKA EI TUKAHDUTA SIELUN VAPAATA TAHTOA.

Hän on kaikkien ilmentymien suora ja epäsuora tietoisuus...

Hän ...asetti Veda-tiedon Brahman, alkuperäisen elävän olennon, sydämeen. Jopa suuret tietäjät ja puolijumalat joutuvat Hänen toimestaan illuusion valtaan, ja he hämmentyvät ja joutuvat ymmälleen nähdessään illusorisia ...Ainoastaan Hänen ansiostaan aineelliset universumit, jotka ovat tilapäisesti ilmenneet reaktiona luonnon kolmeen perusominaisuuteen, näyttävät todella olemassa olevilta...

Virtuaalitodellisuuteen uppoutuneet ovat todellisuudessa tietokoneella luodun valemaailman ulkopuolella, mutta kokevat illuusion siitä, että he ovat tuon maailman sisällä. Jos he unohtavat todellisen olemassaolonsa, illuusio tulee täydelliseksi, ja he samaistuvat täysin tietokoneella luotuun virtuaaliseen kehoonsa. Vedan mukaan tämä on sielujen asema aineellisessa maailmankaikkeudessa.

Mayan kaiken kattavan illuusion sisällä on monia niin sanotusti alailluusioita, alemman luokan illuusioita. Kattava illuusio saa yksilön unohtamaan Korkeimman kaikkivoipaisuuden, ja subilluusioiden vuoksi hän unohtaa Korkeimman aineelliseen universumiin asettaman kosmisen hallintohierarkian. Kaikkien näiden illuusioiden ansiosta yksilön sielu voi toimia vapaan tahtonsa mukaan, vaikka todellisuudessa se on korkeimman hallinnan alainen.

ILLUUSIO EI KUITENKAAN OLE NIIN VOIMAKAS, ETTÄ HENKILÖ, JOKA HALUAA LÖYTÄÄ TOTUUDEN, EI PYSTYISI SITÄ LÖYTÄMÄÄN.

Jos maya olisi niin voimakas, että se estäisi kaikki yritykset löytää totuus, SE ESTÄISI LIIAKSI IHMISEN VAPAAN TAHDON…
...Korkein Persoonallisuus järjestää, että OPETTAJAT LASKEUTUVAT aineelliseen maailmaan antaakseen ehdollistuneille sieluille transsendenttista tietoa.

Maya on kuitenkin järjestetty niin, että ihmiset, jotka haluavat torjua opettajat, löytävät aina lukuisia tekosyitä tehdä niin.

Mutta niille, jotka etsivät korkeampaa tietoa, annetaan myös riittävästi tietoa, jotta he pystyvät erottamaan tämän tiedon illuusiosta.

Maapallollamme olemme viime vuosisatojen aikana kehittäneet käsityksen, jonka mukaan elämä on yksinkertaisesti fyysinen ja kemiallinen prosessi, joka on kehittynyt vähitellen miljoonien vuosien aikana. Tämän näkemyksen mukaan me olemme planeettamme tärkein evoluutiotuote.

Lue lisää

Sielun todellinen olemus on toimia vapaasti rakkauden motiiveista käsin.

Jos Korkein Voima siis pakottaa sielun toimimaan pakottamalla, tuo olemus ei toteudu.

Sen vuoksi Korkeimman Persoonallisuuden pyrkimyksenä on antaa sielulle tieto siitä, miten ihminen voi palata, hyvin hienovaraisella tavalla, JOKA EI TUKAHDUTA SIELUN VAPAATA TAHTOA.

Anonyymi kirjoitti:

Sielun todellinen olemus on toimia vapaasti rakkauden motiiveista käsin.

Jos Korkein Voima siis pakottaa sielun toimimaan pakottamalla, tuo olemus ei toteudu.

Sen vuoksi Korkeimman Persoonallisuuden pyrkimyksenä on antaa sielulle tieto siitä, miten ihminen voi palata, hyvin hienovaraisella tavalla, JOKA EI TUKAHDUTA SIELUN VAPAATA TAHTOA.

Lue lisää

Ja jos elämää on olemassa missä tahansa maailmankaikkeudessa, sen on täytynyt kehittyä hitaasti planeetoilla, joilla on sopivat olosuhteet. Näin ollen älykkäät elämänmuodot, jotka kykenevät ylittämään meidät kehityksessä, ovat todennäköisesti jossain kaukana maapallosta, turvallisen matkan päässä ihmiskunnalle, eikä meidän tarvitse olla niistä huolissamme.
Nämä näkemykset ovat hyvin suotuisia maapallon vapaata käyttöä ja hyödyntämistä koskevalle ohjelmalle. Mutta valitettavasti tämä ohjelma aiheuttaa valtavaa vahinkoa maapallon biosfäärille ja estää niiden, jotka haluavat ymmärtää henkistä luontoaan, tien kehitykseen. Näin ollen, vaikka nykyaikainen materialistinen maailmankatsomus helpottaa joidenkin yksilöiden vapaan tahdon harjoittamista, toisille se estää vapaan tahdon.

Anonyymi kirjoitti:

Ja jos elämää on olemassa missä tahansa maailmankaikkeudessa, sen on täytynyt kehittyä hitaasti planeetoilla, joilla on sopivat olosuhteet. Näin ollen älykkäät elämänmuodot, jotka kykenevät ylittämään meidät kehityksessä, ovat todennäköisesti jossain kaukana maapallosta, turvallisen matkan päässä ihmiskunnalle, eikä meidän tarvitse olla niistä huolissamme.
Nämä näkemykset ovat hyvin suotuisia maapallon vapaata käyttöä ja hyödyntämistä koskevalle ohjelmalle. Mutta valitettavasti tämä ohjelma aiheuttaa valtavaa vahinkoa maapallon biosfäärille ja estää niiden, jotka haluavat ymmärtää henkistä luontoaan, tien kehitykseen. Näin ollen, vaikka nykyaikainen materialistinen maailmankatsomus helpottaa joidenkin yksilöiden vapaan tahdon harjoittamista, toisille se estää vapaan tahdon.

Lue lisää

Mikä ihmeen saatana?

Saatana, paholainen tarkoittaa ”vastustajaa”. Sekä Saatana että paholainen. Hän sekä estää että vastustaa.

Meillä oli tapana pitää Saatanaa hyvin karmivana tyyppinä, jolla on sarvet, sorkat jne. mutta hän ei aina ollut sellainen. Hesekielissä. 28:12-19...

Mutta ennen sitä (Johanneksen ilmestys 12:7-9).

Ilmeisesti juuri tämä kuva kauheasta lohikäärmeestä on toiminut pohjana ihmisten päähän nouseville karmiville kuvitelmille, kun he ajattelevat Saatanan ulkonäköä.

Kaikesta edellä mainitusta - "Saatana" on ensinnäkin henkilö ja toiseksi joku, joka oletettavasti haastaa Jumalan.

Mitä Vedat sanovat tästä aiheesta. Myös Veda-käsityksessä on hyvin voimakkaita hahmoja, jotka vastustavat Jumalaa.



Ja niitä on aika monta. Mutta mikään vakava kilpailu ei tietenkään ollut poissuljettua. Ilman Korkeimman tahtoa yksikään ruohonlehti ei liikahtaisi. Ja niinpä Herra, leikittyään tarpeeksi, tuhosi jokaisen heistä. Se on kuin leikkiä, mutta korkeimman luokan leikkiä.

Ja luonnollisesti jokainen demoni-NÄYTTELIJÄ (joka näytti, että kaikki tämä on todellista ja hyvin vakavaa) hänen tappionsa jälkeen, jättäen voitetun ruumiin, sai anteliaan palkkion, vapautuksen. Kaikki Vishnun tappanat demonit saavat vepautuksen. Mutta se on kuitenkin eri vapautus kuin vaishnavien.

Yleensä, jotta aiheuttaa jatkuvaa haittaa sekä vanhurskaille että syntisille, on erityisesti luotu tätä tarkoitusta varten illusorinen energiaa Jumalan - Maya.

Mutta toisin kuin Saatana, MAYA on HYVIN KAUNIS.

Hän on täysin Jumalan hallinnassa ja on Hänen uskollinen palvelijansa.

Maya täyttää niiden toiveet, jotka eivät halua muistaa Jumalaa, upottaen heidät illuusioon (jota he itse asiassa halusivat). Ja hän koettelee vanhurskaiden omistautumista ja uskon voimaa. Niin epäkiitollinen mutta välttämätön työ.

Syvällisessä filosofisessa mielessä me kaikki olemme pieniä saatanallisia, kapinallisia, jotka pyrkivät hallitsemaan. Koska haluamme nauttia itsestämme erillään Jumalasta tai olla Hänen kaltaisiaan, olemme tulleet aineelliseen maailmaan ja pysymme täällä, kunnes muutamme kulutustietoisuutemme antajatietoisuudeksi. Kunnes käännämme katseemme Jumalaan (saatuamme armoa Hänen palvelijoiltaan).

Anonyymi kirjoitti:

Mikä ihmeen saatana?

Saatana, paholainen tarkoittaa ”vastustajaa”. Sekä Saatana että paholainen. Hän sekä estää että vastustaa.

Meillä oli tapana pitää Saatanaa hyvin karmivana tyyppinä, jolla on sarvet, sorkat jne. mutta hän ei aina ollut sellainen. Hesekielissä. 28:12-19...

Mutta ennen sitä (Johanneksen ilmestys 12:7-9).

Ilmeisesti juuri tämä kuva kauheasta lohikäärmeestä on toiminut pohjana ihmisten päähän nouseville karmiville kuvitelmille, kun he ajattelevat Saatanan ulkonäköä.

Kaikesta edellä mainitusta - "Saatana" on ensinnäkin henkilö ja toiseksi joku, joka oletettavasti haastaa Jumalan.

Mitä Vedat sanovat tästä aiheesta. Myös Veda-käsityksessä on hyvin voimakkaita hahmoja, jotka vastustavat Jumalaa.



Ja niitä on aika monta. Mutta mikään vakava kilpailu ei tietenkään ollut poissuljettua. Ilman Korkeimman tahtoa yksikään ruohonlehti ei liikahtaisi. Ja niinpä Herra, leikittyään tarpeeksi, tuhosi jokaisen heistä. Se on kuin leikkiä, mutta korkeimman luokan leikkiä.

Ja luonnollisesti jokainen demoni-NÄYTTELIJÄ (joka näytti, että kaikki tämä on todellista ja hyvin vakavaa) hänen tappionsa jälkeen, jättäen voitetun ruumiin, sai anteliaan palkkion, vapautuksen. Kaikki Vishnun tappanat demonit saavat vepautuksen. Mutta se on kuitenkin eri vapautus kuin vaishnavien.

Yleensä, jotta aiheuttaa jatkuvaa haittaa sekä vanhurskaille että syntisille, on erityisesti luotu tätä tarkoitusta varten illusorinen energiaa Jumalan - Maya.

Mutta toisin kuin Saatana, MAYA on HYVIN KAUNIS.

Hän on täysin Jumalan hallinnassa ja on Hänen uskollinen palvelijansa.

Maya täyttää niiden toiveet, jotka eivät halua muistaa Jumalaa, upottaen heidät illuusioon (jota he itse asiassa halusivat). Ja hän koettelee vanhurskaiden omistautumista ja uskon voimaa. Niin epäkiitollinen mutta välttämätön työ.

Syvällisessä filosofisessa mielessä me kaikki olemme pieniä saatanallisia, kapinallisia, jotka pyrkivät hallitsemaan. Koska haluamme nauttia itsestämme erillään Jumalasta tai olla Hänen kaltaisiaan, olemme tulleet aineelliseen maailmaan ja pysymme täällä, kunnes muutamme kulutustietoisuutemme antajatietoisuudeksi. Kunnes käännämme katseemme Jumalaan (saatuamme armoa Hänen palvelijoiltaan).

Lue lisää

Jumala tykkää kovin leikeistä, eli liloista.

Jos Saatana olisi olemassa, hän aivan varmasti olisi Jumalan palveluksessa, aivan kuten Mayakin on. Jumalalla ei voi olla antipodia; jos Jumalalla olisi antipodi, Hän ei olisi Jumala.

Anonyymi kirjoitti:

Jumala tykkää kovin leikeistä, eli liloista.

Jos Saatana olisi olemassa, hän aivan varmasti olisi Jumalan palveluksessa, aivan kuten Mayakin on. Jumalalla ei voi olla antipodia; jos Jumalalla olisi antipodi, Hän ei olisi Jumala.

Lue lisää

Lyhyesti sanottuna Vedoissa ei ole Saatanaa Jumalan antipodina, koska Jumalalla ei voi olla antipodia. On olemassa persoonallisuuksia, jotka ovat Jumalaa uhmaavien tuhoisien ajatusten kantajia, he eivät pärjää Hänelle, ja lisäksi Jumala suvaitsee heidän olemassaolonsa.

Anonyymi kirjoitti:

Lyhyesti sanottuna Vedoissa ei ole Saatanaa Jumalan antipodina, koska Jumalalla ei voi olla antipodia. On olemassa persoonallisuuksia, jotka ovat Jumalaa uhmaavien tuhoisien ajatusten kantajia, he eivät pärjää Hänelle, ja lisäksi Jumala suvaitsee heidän olemassaolonsa.

Lue lisää

Aineellinen maailma tietokonepelinä


Kaksi maailmaa ja sankarin matka

Oletetaan, että on olemassa kaksi maailmaa. Tämä on puhtaan tietoisuuden todellinen maailma - ja virtuaalinen maailma, jossa tietoisuus rajoittuu materiaan. Jos luomme ohjelmoijien, taiteilijoiden, käsikirjoittajien ja ennen kaikkea asiakkaan toiveiden avulla tietokonepelin nimeltä "Life", pyrkisimme luomaan kopion täydellisestä maailmankaikkeudesta, jossa on erilaisia olemisen tasoja ja paikkoja. Jos pidämme Luojan suunnitelman mukaan luotua materiamaailmaa suurimpana tietokonepelinä, kaikki loksahtaa kohdalleen. Virtuaalimaailmaan astuvat ajattoman ikuisen todellisuuden asukkaat hankkivat ajallisia kehoja ja saavat selkeän pelisuunnitelman mukaisesti erilaisia kokemuksia, kärsivät tappioita ja saavuttavat huippuja muodostaen karman. He matkustavat läpi eri olemassaolon tasojen ja joutuvat dramaattisiin tilanteisiin, joissa heidän on pakko tehdä tiettyjä päätöksiä.
Hahmo muuttuu vain tarjotuissa olosuhteissa. Siksi kaikkien on tavalla tai toisella kuljettava sankarin tie. Sankari kohtaa aina antisankarin. Sankari ei elä Darwinin periaatteen mukaan, jonka mukaan vahvimmat selviytyvät. Sankari on sellainen, joka on valmis uhraamaan itsensä totuuden, rakkauden ja ystävyyden puolesta ja rikkoo näin eläimellistä selviytymisperiaatetta julistavien darwinistien stereotypioita. Vahvimmat saattavat selvitä fyysisesti, mutta hengeltään vahvimmat selviytyvät kuolemasta ja jäävät tulevien sukupolvien mieleen, ja heistä tulee ihanteita ja innoittajia tuhansille seuraajille.

Aineellista maailmaa voidaan siis verrata monimutkaiseen tietokonepeliin, jossa sinun ja minun on kuljettava sankarin tietä, lopulta ylitettävä peli ja kuolema ja palattava korkeampaan todellisuuteen, alkuperäiseen kotiimme.

Sielun upottaminen materiaan.

Anonyymi kirjoitti:

Aineellinen maailma tietokonepelinä


Kaksi maailmaa ja sankarin matka

Oletetaan, että on olemassa kaksi maailmaa. Tämä on puhtaan tietoisuuden todellinen maailma - ja virtuaalinen maailma, jossa tietoisuus rajoittuu materiaan. Jos luomme ohjelmoijien, taiteilijoiden, käsikirjoittajien ja ennen kaikkea asiakkaan toiveiden avulla tietokonepelin nimeltä "Life", pyrkisimme luomaan kopion täydellisestä maailmankaikkeudesta, jossa on erilaisia olemisen tasoja ja paikkoja. Jos pidämme Luojan suunnitelman mukaan luotua materiamaailmaa suurimpana tietokonepelinä, kaikki loksahtaa kohdalleen. Virtuaalimaailmaan astuvat ajattoman ikuisen todellisuuden asukkaat hankkivat ajallisia kehoja ja saavat selkeän pelisuunnitelman mukaisesti erilaisia kokemuksia, kärsivät tappioita ja saavuttavat huippuja muodostaen karman. He matkustavat läpi eri olemassaolon tasojen ja joutuvat dramaattisiin tilanteisiin, joissa heidän on pakko tehdä tiettyjä päätöksiä.
Hahmo muuttuu vain tarjotuissa olosuhteissa. Siksi kaikkien on tavalla tai toisella kuljettava sankarin tie. Sankari kohtaa aina antisankarin. Sankari ei elä Darwinin periaatteen mukaan, jonka mukaan vahvimmat selviytyvät. Sankari on sellainen, joka on valmis uhraamaan itsensä totuuden, rakkauden ja ystävyyden puolesta ja rikkoo näin eläimellistä selviytymisperiaatetta julistavien darwinistien stereotypioita. Vahvimmat saattavat selvitä fyysisesti, mutta hengeltään vahvimmat selviytyvät kuolemasta ja jäävät tulevien sukupolvien mieleen, ja heistä tulee ihanteita ja innoittajia tuhansille seuraajille.

Aineellista maailmaa voidaan siis verrata monimutkaiseen tietokonepeliin, jossa sinun ja minun on kuljettava sankarin tietä, lopulta ylitettävä peli ja kuolema ja palattava korkeampaan todellisuuteen, alkuperäiseen kotiimme.

Sielun upottaminen materiaan.

Lue lisää

Herää kysymys: "Jos henkinen todellisuus on kotimme, miten päädyimme aineen maailmaan?". Jatketaanpa analogian esittämistä. Kun lapsi pelaa tietokonepeliä, hän uppoutuu täysin virtuaaliseen toimintaan. Hän kokee voittavansa rikkauksia tai päinvastoin häviävänsä taistelun. Tällöin peli simuloi olosuhteita, jotka ovat saavuttamattomissa todellisessa arkielämässä, kuten taistelukentällä. Luotu virtuaalimaailma antaa lapselle paremmat mahdollisuudet ja eläviä kokemuksia. Vaikka peli loppuisi, lapsen mieli on edelleen sen hahmossa ja dramaattisissa olosuhteissa.

Vaikka peli loppuisi, lapsen mieli on edelleen sen hahmossa ja dramaattisissa olosuhteissa. Vanhemmat ovatkin usein huolissaan siitä, että lapsi saattaa uppoutua peliin niin, että hän unohtaa syödä, opiskella tai mennä ulos. Vastaavasti aineen maailma on luotu uskomattoman realistisesti, ja kuolematon tietoisuutemme samaistetaan väliaikaiseen kehoon. Näin tehdessämme emme edes tajua, että olemme mukana korkeatasoisessa virtuaalisessa pelissä, jonka Luoja on suunnitellut.

Pinnalliset käsitykset korkeammasta todellisuudesta

Tässä kohtaa lukija voi sanoa: tähän asti pelin kuvan tulkinta oli moderni ja mielenkiintoinen, mutta heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi raamatulliselta tarinalta isoisästä, jolla on parta. Vastaus on, että kuva vanhasta miehestä iskostettiin meihin äidinmaidosta lähtien yleisten kliseiden kulttuuristen ja sosiaalisten kerrosten kautta. Leonardo ja muut menneisyyden nerot täyttivät kirkon määräyksen, jossa päätöksen siitä, mitä ja miten kuvataan, tekivät uskonnolliset toimihenkilöt, usein kaukana Jumalan ymmärtämisen filosofiasta. Lisäksi kuvasto suunniteltiin vuorovaikutukseen massojen kanssa, ja se vaati selkeitä muotoja ja kuvia, jotka pystyivät luomaan katsojaan elävän vaikutelman. Tämä oli olemassa monissa kulttuureissa.



Ikimuistoisista ajoista lähtien elävä olento on materiaalimaailman suuren "tietokonepelin" houkuttelemana vaeltanut olemassaolon eri tasoilla ja kokenut monien aiempien elämien myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia. Menneisyys on myös mukana muokkaamassa nykyisyyttä ja tulevaisuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Herää kysymys: "Jos henkinen todellisuus on kotimme, miten päädyimme aineen maailmaan?". Jatketaanpa analogian esittämistä. Kun lapsi pelaa tietokonepeliä, hän uppoutuu täysin virtuaaliseen toimintaan. Hän kokee voittavansa rikkauksia tai päinvastoin häviävänsä taistelun. Tällöin peli simuloi olosuhteita, jotka ovat saavuttamattomissa todellisessa arkielämässä, kuten taistelukentällä. Luotu virtuaalimaailma antaa lapselle paremmat mahdollisuudet ja eläviä kokemuksia. Vaikka peli loppuisi, lapsen mieli on edelleen sen hahmossa ja dramaattisissa olosuhteissa.

Vaikka peli loppuisi, lapsen mieli on edelleen sen hahmossa ja dramaattisissa olosuhteissa. Vanhemmat ovatkin usein huolissaan siitä, että lapsi saattaa uppoutua peliin niin, että hän unohtaa syödä, opiskella tai mennä ulos. Vastaavasti aineen maailma on luotu uskomattoman realistisesti, ja kuolematon tietoisuutemme samaistetaan väliaikaiseen kehoon. Näin tehdessämme emme edes tajua, että olemme mukana korkeatasoisessa virtuaalisessa pelissä, jonka Luoja on suunnitellut.

Pinnalliset käsitykset korkeammasta todellisuudesta

Tässä kohtaa lukija voi sanoa: tähän asti pelin kuvan tulkinta oli moderni ja mielenkiintoinen, mutta heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi raamatulliselta tarinalta isoisästä, jolla on parta. Vastaus on, että kuva vanhasta miehestä iskostettiin meihin äidinmaidosta lähtien yleisten kliseiden kulttuuristen ja sosiaalisten kerrosten kautta. Leonardo ja muut menneisyyden nerot täyttivät kirkon määräyksen, jossa päätöksen siitä, mitä ja miten kuvataan, tekivät uskonnolliset toimihenkilöt, usein kaukana Jumalan ymmärtämisen filosofiasta. Lisäksi kuvasto suunniteltiin vuorovaikutukseen massojen kanssa, ja se vaati selkeitä muotoja ja kuvia, jotka pystyivät luomaan katsojaan elävän vaikutelman. Tämä oli olemassa monissa kulttuureissa.



Ikimuistoisista ajoista lähtien elävä olento on materiaalimaailman suuren "tietokonepelin" houkuttelemana vaeltanut olemassaolon eri tasoilla ja kokenut monien aiempien elämien myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia. Menneisyys on myös mukana muokkaamassa nykyisyyttä ja tulevaisuutta.

Lue lisää

Vapaus ja ehdollistuminen aineellisessa maailmassa

Itämaisten viisaiden mukaan kukaan ei pakota elävää olentoa aineelliseen maailmaan tai siitä pois. Sillä Luoja ei loukkaa kaikkein arvokkainta asiaa, eläville olennoille jumalallisen maailman osana annettua valinnanvapautta.

Aineelliseen maailmaan jäämistä monien elämien ajan voi verrata monitasoiseen uneen, jossa täydellinen tai osittainen herääminen on mahdollista. Ei pidä ajatella, että elävä olento voi hetken mielijohteesta herätä silloin, kun haluaa. Se olisi pinnallinen tulkinta Luojan suuresta suunnitelmasta. Sillä kirjoittaessaan tätä suurinta peliä Hän on laittanut siihen monia nerokkaita merkityksiä, joiden paljastamisen kautta voimme ymmärtää Hänen suurenmoista ja armollista luontoaan.

Koska nyt olemme todistamassa niin mielenkiintoista asiaa, että ihmiset yrittävät simuloida keinotodellisuutta ja he yrittävät uppoutua siihen keinotodellisuuteen. Mutta on olemassa tietokoneita, tietokonepelejä, erityisiä teknisiä laitteita, virtuaalisia kypäriä, kuulokkeita, silmälaseja - laittamalla kaikki nämä laitteet päälleen ja yhdistämällä ne tietokoneeseen ihminen voi sukeltaa toiseen todellisuuteen, joka voi vangita hänet täysin. Hän unohtaa täysin, kuka hän on, mistä hän on tullut tässä virtuaalitodellisuudessa, ja tässä uppoutumisessa hänelle voi tapahtua asioita, jotka vaikuttavat hänestä täysin todellisilta.


Todellisuudessa on siis eri tasoja, ja näemme ihmisten yrittävän luoda omansa. Ja juuri tätä analogiaa yritän käyttää antaakseni toisenlaisen näkökulman tai näkemyksen tästä aineellisesta maailmasta. Vaikka termi "virtuaalitodellisuus" itsessään vaikuttaa meille uudelta, melko hiljattain keksityltä, virtuaalinen tarkoittaa mielikuvituksellista eli luotua tai näennäistä todellisuutta. Itse asiassa ihminen ei voi keksiä mitään uutta, ja tällä toiminnallaan - yrittämällä simuloida, luoda uutta kuviteltua todellisuutta - hän vain jäljittelee Luojaa. Ja jos tarkastelemme asiaa tästä näkökulmasta, tämä aineellinen maailma on myös eräänlainen mekaaninen aika-avaruusjärjestelmä, johon elävät olennot on upotettu, että niiden kehot ovat kuin virtuaalisia avaruuspukuja, joissa ne toimivat tässä todellisuudessa täysin tietämättöminä siitä toisesta todellisuudesta, josta ne tulivat.

Anonyymi kirjoitti:

Vapaus ja ehdollistuminen aineellisessa maailmassa

Itämaisten viisaiden mukaan kukaan ei pakota elävää olentoa aineelliseen maailmaan tai siitä pois. Sillä Luoja ei loukkaa kaikkein arvokkainta asiaa, eläville olennoille jumalallisen maailman osana annettua valinnanvapautta.

Aineelliseen maailmaan jäämistä monien elämien ajan voi verrata monitasoiseen uneen, jossa täydellinen tai osittainen herääminen on mahdollista. Ei pidä ajatella, että elävä olento voi hetken mielijohteesta herätä silloin, kun haluaa. Se olisi pinnallinen tulkinta Luojan suuresta suunnitelmasta. Sillä kirjoittaessaan tätä suurinta peliä Hän on laittanut siihen monia nerokkaita merkityksiä, joiden paljastamisen kautta voimme ymmärtää Hänen suurenmoista ja armollista luontoaan.

Koska nyt olemme todistamassa niin mielenkiintoista asiaa, että ihmiset yrittävät simuloida keinotodellisuutta ja he yrittävät uppoutua siihen keinotodellisuuteen. Mutta on olemassa tietokoneita, tietokonepelejä, erityisiä teknisiä laitteita, virtuaalisia kypäriä, kuulokkeita, silmälaseja - laittamalla kaikki nämä laitteet päälleen ja yhdistämällä ne tietokoneeseen ihminen voi sukeltaa toiseen todellisuuteen, joka voi vangita hänet täysin. Hän unohtaa täysin, kuka hän on, mistä hän on tullut tässä virtuaalitodellisuudessa, ja tässä uppoutumisessa hänelle voi tapahtua asioita, jotka vaikuttavat hänestä täysin todellisilta.


Todellisuudessa on siis eri tasoja, ja näemme ihmisten yrittävän luoda omansa. Ja juuri tätä analogiaa yritän käyttää antaakseni toisenlaisen näkökulman tai näkemyksen tästä aineellisesta maailmasta. Vaikka termi "virtuaalitodellisuus" itsessään vaikuttaa meille uudelta, melko hiljattain keksityltä, virtuaalinen tarkoittaa mielikuvituksellista eli luotua tai näennäistä todellisuutta. Itse asiassa ihminen ei voi keksiä mitään uutta, ja tällä toiminnallaan - yrittämällä simuloida, luoda uutta kuviteltua todellisuutta - hän vain jäljittelee Luojaa. Ja jos tarkastelemme asiaa tästä näkökulmasta, tämä aineellinen maailma on myös eräänlainen mekaaninen aika-avaruusjärjestelmä, johon elävät olennot on upotettu, että niiden kehot ovat kuin virtuaalisia avaruuspukuja, joissa ne toimivat tässä todellisuudessa täysin tietämättöminä siitä toisesta todellisuudesta, josta ne tulivat.

Lue lisää

Todellisuudessa on siis eri tasoja, ja näemme ihmisten yrittävän luoda omansa. Ja juuri tätä analogiaa yritän käyttää antaakseni toisenlaisen näkökulman tai näkemyksen tästä aineellisesta maailmasta. Vaikka termi "virtuaalitodellisuus" itsessään vaikuttaa meille uudelta, melko hiljattain keksityltä, virtuaalinen tarkoittaa mielikuvituksellista eli luotua tai näennäistä todellisuutta. Itse asiassa ihminen ei voi keksiä mitään uutta, ja tällä toiminnallaan - yrittämällä simuloida, luoda uutta kuviteltua todellisuutta - hän vain jäljittelee Luojaa. Ja jos tarkastelemme asiaa tästä näkökulmasta, tämä aineellinen maailma on myös eräänlainen mekaaninen aika-avaruusjärjestelmä, johon elävät olennot on upotettu, että niiden kehot ovat kuin virtuaalisia avaruuspukuja, joissa ne toimivat tässä todellisuudessa täysin tietämättöminä siitä toisesta todellisuudesta, josta ne tulivat.

Vaikka varjo, kaiku ja kangastus ovat vain todellisten asioiden illusorisia heijastuksia, nämä heijastukset tuottavat näennäisen todellisen, merkityksellisen havaitsemisen. Samoin, vaikka sielun samaistuminen fyysiseen kehoon, mieleen ja egoon on harhaa, tämä samaistuminen johtaa pelkoon, joka vainoaa ihmistä kuolemaan asti. ... varjokaiut ja kangastukset ovat vain todellisten asioiden illusorisia heijastuksia. Itse asia voi olla kolmiulotteinen, ja sillä voi olla joitakin ominaisuuksia, kuten maku, haju, paino jne., mutta kun näemme tämän asian varjon, varjo on tasomainen, kaksiulotteinen, ja siitä puuttuu tämä substanssi, eli sillä on vain ulkoinen ääriviiva, sama kuin alkuperäisellä esineellä. Aineellinen maailma on keinotekoinen malli toisesta todellisuudesta. Kaiku, vaikka se sisältääkin tietoa, ei ole alkuperäinen ääni. Toisin sanoen emme voi kaiun perusteella puhua sen henkilön kanssa, jolta ääni tuli. Mirage voi myös edustaa jonkinlaista kuvaa. Kuvitellaan, että aavikolla, jossa ihminen kärsii janosta ja kuumuudesta, hän näkee näyn jostakin keitaasta, jossa on kosteutta, varjoa, hedelmiä jne. Mutta todellisuudessa hän ei voi suojautua tähän kangastukseen, koska siinä ei ole mitään sellaista substanssia, vaan vain näennäistä. Ja nämä kuvat on annettu osoittamaan, että se, mitä me nyt kutsumme todellisuudeksi, tämä aineellinen, tuttu, meitä ympäröivä todellisuus, on itse asiassa kuin varjo, kaiku ja kangastus.

Anonyymi kirjoitti:

Todellisuudessa on siis eri tasoja, ja näemme ihmisten yrittävän luoda omansa. Ja juuri tätä analogiaa yritän käyttää antaakseni toisenlaisen näkökulman tai näkemyksen tästä aineellisesta maailmasta. Vaikka termi "virtuaalitodellisuus" itsessään vaikuttaa meille uudelta, melko hiljattain keksityltä, virtuaalinen tarkoittaa mielikuvituksellista eli luotua tai näennäistä todellisuutta. Itse asiassa ihminen ei voi keksiä mitään uutta, ja tällä toiminnallaan - yrittämällä simuloida, luoda uutta kuviteltua todellisuutta - hän vain jäljittelee Luojaa. Ja jos tarkastelemme asiaa tästä näkökulmasta, tämä aineellinen maailma on myös eräänlainen mekaaninen aika-avaruusjärjestelmä, johon elävät olennot on upotettu, että niiden kehot ovat kuin virtuaalisia avaruuspukuja, joissa ne toimivat tässä todellisuudessa täysin tietämättöminä siitä toisesta todellisuudesta, josta ne tulivat.

Vaikka varjo, kaiku ja kangastus ovat vain todellisten asioiden illusorisia heijastuksia, nämä heijastukset tuottavat näennäisen todellisen, merkityksellisen havaitsemisen. Samoin, vaikka sielun samaistuminen fyysiseen kehoon, mieleen ja egoon on harhaa, tämä samaistuminen johtaa pelkoon, joka vainoaa ihmistä kuolemaan asti. ... varjokaiut ja kangastukset ovat vain todellisten asioiden illusorisia heijastuksia. Itse asia voi olla kolmiulotteinen, ja sillä voi olla joitakin ominaisuuksia, kuten maku, haju, paino jne., mutta kun näemme tämän asian varjon, varjo on tasomainen, kaksiulotteinen, ja siitä puuttuu tämä substanssi, eli sillä on vain ulkoinen ääriviiva, sama kuin alkuperäisellä esineellä. Aineellinen maailma on keinotekoinen malli toisesta todellisuudesta. Kaiku, vaikka se sisältääkin tietoa, ei ole alkuperäinen ääni. Toisin sanoen emme voi kaiun perusteella puhua sen henkilön kanssa, jolta ääni tuli. Mirage voi myös edustaa jonkinlaista kuvaa. Kuvitellaan, että aavikolla, jossa ihminen kärsii janosta ja kuumuudesta, hän näkee näyn jostakin keitaasta, jossa on kosteutta, varjoa, hedelmiä jne. Mutta todellisuudessa hän ei voi suojautua tähän kangastukseen, koska siinä ei ole mitään sellaista substanssia, vaan vain näennäistä. Ja nämä kuvat on annettu osoittamaan, että se, mitä me nyt kutsumme todellisuudeksi, tämä aineellinen, tuttu, meitä ympäröivä todellisuus, on itse asiassa kuin varjo, kaiku ja kangastus.

Lue lisää

Ja nämä kuvat on annettu osoittamaan, että se, mitä me nyt kutsumme todellisuudeksi, tämä aineellinen, tuttu, meitä ympäröivä todellisuus, on itse asiassa kuin varjo, kaiku ja kangastus.


Toinen asia on se, että todellisuus, jossa nyt elämme, on niin sanotusti hieman monimutkaisempi, se on jo suurempi varjo, konkreettisempi kaiku, konkreettisempi kangastus, jossa on jo mahdollista elää jotenkin. Kyseessä on siis monimutkaisempi illuusion malli, ei vain litteä tai kaukainen illuusio, vaan monimutkaisempi illuusio. Mutta se on myös illuusio, koska siitä puuttuu juuri tämä olemus, tämä sisäinen täyteys.
Kyseessä on siis monimutkaisempi illuusion malli, ei vain litteä tai kaukainen illuusio, vaan monimutkaisempi illuusio. Mutta se on myös illuusio, koska siitä puuttuu juuri tämä olemus, tämä sisäinen täyteys.

Anonyymi kirjoitti:

Ja nämä kuvat on annettu osoittamaan, että se, mitä me nyt kutsumme todellisuudeksi, tämä aineellinen, tuttu, meitä ympäröivä todellisuus, on itse asiassa kuin varjo, kaiku ja kangastus.


Toinen asia on se, että todellisuus, jossa nyt elämme, on niin sanotusti hieman monimutkaisempi, se on jo suurempi varjo, konkreettisempi kaiku, konkreettisempi kangastus, jossa on jo mahdollista elää jotenkin. Kyseessä on siis monimutkaisempi illuusion malli, ei vain litteä tai kaukainen illuusio, vaan monimutkaisempi illuusio. Mutta se on myös illuusio, koska siitä puuttuu juuri tämä olemus, tämä sisäinen täyteys.
Kyseessä on siis monimutkaisempi illuusion malli, ei vain litteä tai kaukainen illuusio, vaan monimutkaisempi illuusio. Mutta se on myös illuusio, koska siitä puuttuu juuri tämä olemus, tämä sisäinen täyteys.

Lue lisää

Periaatteessa on kuitenkin olemassa näkemys, jonka mukaan Platonin maailmankatsomukseen vaikutti itäinen kulttuuri, erityisesti vedainen kulttuuri. Platon on siis todennut, että tämän maailman taide ei ole mitään muuta kuin varjon varjo. Toisin sanoen tämä tarkoittaa sitä, että aineellinen maailma itsessään on henkisen maailman varjo. Ja taide on aineellisen maailman varjo, tässä mielessä se on varjon varjo.

Anonyymi kirjoitti:

Periaatteessa on kuitenkin olemassa näkemys, jonka mukaan Platonin maailmankatsomukseen vaikutti itäinen kulttuuri, erityisesti vedainen kulttuuri. Platon on siis todennut, että tämän maailman taide ei ole mitään muuta kuin varjon varjo. Toisin sanoen tämä tarkoittaa sitä, että aineellinen maailma itsessään on henkisen maailman varjo. Ja taide on aineellisen maailman varjo, tässä mielessä se on varjon varjo.

Lue lisää

Toisin sanoen aineellinen maailma ei Platonin mukaan ole ensisijainen, vaan se on vain heijastus. Ja se, mitä ihmiset yrittävät kuvata tässä, sanotaanko vaikka kuvataiteessa, ei ole jo heijastus alkuperäisestä henkisestä todellisuudesta, vaan heijastus tämän todellisuuden varjosta. Tämä on siis tämän lauseen merkitys, että taide on varjon varjo.

Anonyymi kirjoitti:

Toisin sanoen aineellinen maailma ei Platonin mukaan ole ensisijainen, vaan se on vain heijastus. Ja se, mitä ihmiset yrittävät kuvata tässä, sanotaanko vaikka kuvataiteessa, ei ole jo heijastus alkuperäisestä henkisestä todellisuudesta, vaan heijastus tämän todellisuuden varjosta. Tämä on siis tämän lauseen merkitys, että taide on varjon varjo.

Lue lisää

Illuusiota itsessään ei voi olla olemassa, varjo voi syntyä vain todellisesta esineestä. Jos todellista esinettä ei ole, ei ole myöskään varjoa. Veda sanoo, että alkuperäinen todellisuus on henkinen todellisuus.

Anonyymi kirjoitti:

Illuusiota itsessään ei voi olla olemassa, varjo voi syntyä vain todellisesta esineestä. Jos todellista esinettä ei ole, ei ole myöskään varjoa. Veda sanoo, että alkuperäinen todellisuus on henkinen todellisuus.

Lue lisää

Ja halujensa mukaan elävä olento saa puvun tai tämän mallin, elämänmuodon halujensa mukaan. Jo nyt jokaisessa elämänmuodossa on pieniä karmamuutoksia, jotka riippuvat elävän olennon yksilöllisestä karmasta.
Syy, miksi aineellinen maailma luotiin.

Aineellinen maailma on siis virtuaalikone, joka on kuin lastenhuone, jossa tuhmat lapset leikkivät, kunnes kyllästyvät. Vanhemmat luovat tarkoituksellisesti lapsille tällaisen keinotekoisen maailman, kaikki nämä leluradat ja -rakentajat ja kaikenlaiset muut tempaukset, jotta lapset saisivat mielikuvituksensa ja energiansa niin sanotusti sitoutumaan näihin leluihin. He niin sanotusti kasvavat, kasvavat, harjoittavat kaikkia näitä asioita. Aineellinen todellisuus on siis eräänlainen vaihtoehto tottelemattomille sieluille, koska elävällä olennolla on valinnanvapaus…
Ja koska Jumala on täysin vapaa ja itsenäinen elävä olento, me Hänen hiukkasina olemme myös osittain riippumattomia. Mutta tällä riippumattomuudella ei olisi mitään merkitystä, jos meille ei annettaisi vapautta valita, eli mitä valita…. Ja juuri sitä varten on luotu virtuaalinen tai aineellinen maailma, jossa voimme kokeilla yksilöllistä luovuuttamme, yksilöllistä olemustamme, jotta voimme harjoittaa sitä Jumalasta riippumatta.

Anonyymi kirjoitti:

Ja halujensa mukaan elävä olento saa puvun tai tämän mallin, elämänmuodon halujensa mukaan. Jo nyt jokaisessa elämänmuodossa on pieniä karmamuutoksia, jotka riippuvat elävän olennon yksilöllisestä karmasta.
Syy, miksi aineellinen maailma luotiin.

Aineellinen maailma on siis virtuaalikone, joka on kuin lastenhuone, jossa tuhmat lapset leikkivät, kunnes kyllästyvät. Vanhemmat luovat tarkoituksellisesti lapsille tällaisen keinotekoisen maailman, kaikki nämä leluradat ja -rakentajat ja kaikenlaiset muut tempaukset, jotta lapset saisivat mielikuvituksensa ja energiansa niin sanotusti sitoutumaan näihin leluihin. He niin sanotusti kasvavat, kasvavat, harjoittavat kaikkia näitä asioita. Aineellinen todellisuus on siis eräänlainen vaihtoehto tottelemattomille sieluille, koska elävällä olennolla on valinnanvapaus…
Ja koska Jumala on täysin vapaa ja itsenäinen elävä olento, me Hänen hiukkasina olemme myös osittain riippumattomia. Mutta tällä riippumattomuudella ei olisi mitään merkitystä, jos meille ei annettaisi vapautta valita, eli mitä valita…. Ja juuri sitä varten on luotu virtuaalinen tai aineellinen maailma, jossa voimme kokeilla yksilöllistä luovuuttamme, yksilöllistä olemustamme, jotta voimme harjoittaa sitä Jumalasta riippumatta.

Lue lisää

Tämä mekanismi itsessään on materiaalinen, sen käynnistää aikatekijä. Eli se toimii kuin kellokoneisto, se on viritetty tietyksi ajaksi, kuin jokin mekanismi, joka kytkee ja sammuttaa ajastimen viideksi minuutiksi, kymmeneksi minuutiksi ja niin edelleen. Tämä aineellinen maailma on kuin mekanismi, joka on käynnistynyt ajan energiasta.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä mekanismi itsessään on materiaalinen, sen käynnistää aikatekijä. Eli se toimii kuin kellokoneisto, se on viritetty tietyksi ajaksi, kuin jokin mekanismi, joka kytkee ja sammuttaa ajastimen viideksi minuutiksi, kymmeneksi minuutiksi ja niin edelleen. Tämä aineellinen maailma on kuin mekanismi, joka on käynnistynyt ajan energiasta.

Lue lisää

On joitakin toiveita, ja tarvitsemme aikaa, jotta toiveemme toteutuisivat. Meille annetaan siis jonkin verran tilaa, mutta jotta voisimme jotenkin peittää tilaa, voittaa sen, mennä jonnekin, se vie aikaa. Avaruus ja aika ovat siis kaksi välttämätöntä ominaisuutta, jotta tämä virtuaalinen mekanismi voisi toimia. Ja myös tässä todellisuudessa on tietoisuutemme eri tasoja. Olemme siis tietoisia todellisuuden yhdestä tai toisesta asteesta riippuen tietoisuudestamme, mikä tarkoittaa, että ihmisillä on tietty tieto ja heillä on tietoisuus.

Anonyymi kirjoitti:

On joitakin toiveita, ja tarvitsemme aikaa, jotta toiveemme toteutuisivat. Meille annetaan siis jonkin verran tilaa, mutta jotta voisimme jotenkin peittää tilaa, voittaa sen, mennä jonnekin, se vie aikaa. Avaruus ja aika ovat siis kaksi välttämätöntä ominaisuutta, jotta tämä virtuaalinen mekanismi voisi toimia. Ja myös tässä todellisuudessa on tietoisuutemme eri tasoja. Olemme siis tietoisia todellisuuden yhdestä tai toisesta asteesta riippuen tietoisuudestamme, mikä tarkoittaa, että ihmisillä on tietty tieto ja heillä on tietoisuus.

Lue lisää

Heidän tietämyksensä riippuu siis siitä, mikä heidän tietoisuutensa on. Jos oletamme, että tietoisuus on kapea, se tarkoittaa, että henkilöllä on käytettävissään hyvin rajallinen määrä tietoa. Lapsen mieli on kapea, joten hän ei pysty omaksumaan paljon tietoa. Ja kun tietoisuus laajenee, puhdistuu, laajenee ja kasvaa, yhä hienovaraisempi tieto tulee hänen ulottuvilleen.

Aineellinen maailma on siis eräänlainen monitasoinen todellisuus, jonka läpi me tavallaan kasvamme tietoisuutemme laajentuessa. Astumme yhä hienovaraisempiin illuusion muotoihin.

Anonyymi kirjoitti:

Heidän tietämyksensä riippuu siis siitä, mikä heidän tietoisuutensa on. Jos oletamme, että tietoisuus on kapea, se tarkoittaa, että henkilöllä on käytettävissään hyvin rajallinen määrä tietoa. Lapsen mieli on kapea, joten hän ei pysty omaksumaan paljon tietoa. Ja kun tietoisuus laajenee, puhdistuu, laajenee ja kasvaa, yhä hienovaraisempi tieto tulee hänen ulottuvilleen.

Aineellinen maailma on siis eräänlainen monitasoinen todellisuus, jonka läpi me tavallaan kasvamme tietoisuutemme laajentuessa. Astumme yhä hienovaraisempiin illuusion muotoihin.

Lue lisää

Miten pääsemme pois tästä virtuaalitodellisuuden maailmasta? Se on yhtä mahdollista kuin elokuvateatterista poistuminen, eli elokuvan illuusio, se vaatii pimeyttä, tiettyä eristyneisyyttä, valoa, koska jotta tämä illuusio näyttäisi hyvältä, se tarvitsee pimeyttä.

Anonyymi kirjoitti:

Miten pääsemme pois tästä virtuaalitodellisuuden maailmasta? Se on yhtä mahdollista kuin elokuvateatterista poistuminen, eli elokuvan illuusio, se vaatii pimeyttä, tiettyä eristyneisyyttä, valoa, koska jotta tämä illuusio näyttäisi hyvältä, se tarvitsee pimeyttä.

Lue lisää

Mutta on mahdollista, että koko maailmankaikkeuden ja meidän yläpuolellamme on myös Luoja (kutsuttakoon häntä ateistien yksinkertaisuuden vuoksi pelaajaksi tai ohjelmoijaryhmäksi), joka on peräisin verrattomasti korkeammasta todellisuudesta.

Tuon korkeamman - jumalallisen ja taivaallisen - ja meidän todellisuutemme välinen suhde, kuilu, paremmuus voi olla paljon - verrattomasti - suurempi kuin meidän ja ihmiskunnan luoman elektronisen sfäärin välillä.

Tietenkin tieteen edustajat, akateeminen tiede mukaan lukien, ovat myös pohtineet tätä mahdollisuutta. Ja aiheesta on jo muodostettu useita hypoteeseja.

Tunnetut tiedemiehet - fyysikko David Bohm ja biologi Karl Pribram - esittivät muutama vuosi sitten ajatuksen holografisesta maailmankaikkeudesta. Nyt tämä teoria on jo muodostanut perustan uudelle maailmankaikkeuden mallille, jolla on klassisen selkeät muotoilut. Se on täysin sopusoinnussa kaikkien tieteellisten vaatimusten ja nykyaikaisten ajatusten kanssa eikä ole lainkaan ristiriidassa tieteellisten dogmien kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta on mahdollista, että koko maailmankaikkeuden ja meidän yläpuolellamme on myös Luoja (kutsuttakoon häntä ateistien yksinkertaisuuden vuoksi pelaajaksi tai ohjelmoijaryhmäksi), joka on peräisin verrattomasti korkeammasta todellisuudesta.

Tuon korkeamman - jumalallisen ja taivaallisen - ja meidän todellisuutemme välinen suhde, kuilu, paremmuus voi olla paljon - verrattomasti - suurempi kuin meidän ja ihmiskunnan luoman elektronisen sfäärin välillä.

Tietenkin tieteen edustajat, akateeminen tiede mukaan lukien, ovat myös pohtineet tätä mahdollisuutta. Ja aiheesta on jo muodostettu useita hypoteeseja.

Tunnetut tiedemiehet - fyysikko David Bohm ja biologi Karl Pribram - esittivät muutama vuosi sitten ajatuksen holografisesta maailmankaikkeudesta. Nyt tämä teoria on jo muodostanut perustan uudelle maailmankaikkeuden mallille, jolla on klassisen selkeät muotoilut. Se on täysin sopusoinnussa kaikkien tieteellisten vaatimusten ja nykyaikaisten ajatusten kanssa eikä ole lainkaan ristiriidassa tieteellisten dogmien kanssa.

Lue lisää

Todellisuudessa on siis eri tasoja, ja näemme ihmisten yrittävän luoda omansa. Vaikka itse termi "virtuaalitodellisuus" näyttää olevan uusi termi, hyvin hiljattain keksitty termi, virtuaalinen tarkoittaa mielikuvituksellista, eli todellisuus on tällaista luotua tai näennäistä todellisuutta. Itse asiassa ihminen ei voi keksiä mitään uutta, ja tällä toiminnallaan - pyrkimyksellä mallintaa, luoda uusi kuvitteellinen todellisuus - hän yksinkertaisesti jäljittelee Luojaa.

Anonyymi kirjoitti:

Todellisuudessa on siis eri tasoja, ja näemme ihmisten yrittävän luoda omansa. Vaikka itse termi "virtuaalitodellisuus" näyttää olevan uusi termi, hyvin hiljattain keksitty termi, virtuaalinen tarkoittaa mielikuvituksellista, eli todellisuus on tällaista luotua tai näennäistä todellisuutta. Itse asiassa ihminen ei voi keksiä mitään uutta, ja tällä toiminnallaan - pyrkimyksellä mallintaa, luoda uusi kuvitteellinen todellisuus - hän yksinkertaisesti jäljittelee Luojaa.

Lue lisää

Tämä aineellinen maailma on myös eräänlainen mekaaninen aika-avaruusjärjestelmä, johon elävät olennot ovat uppoutuneet, että niiden kehot ovat eräänlaisia virtuaalisia avaruuspukuja, joissa elävät olennot toimivat tässä todellisuudessa unohtaen täysin sen toisen todellisuuden, josta ne tulivat tänne.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä aineellinen maailma on myös eräänlainen mekaaninen aika-avaruusjärjestelmä, johon elävät olennot ovat uppoutuneet, että niiden kehot ovat eräänlaisia virtuaalisia avaruuspukuja, joissa elävät olennot toimivat tässä todellisuudessa unohtaen täysin sen toisen todellisuuden, josta ne tulivat tänne.

Lue lisää

Tunnetut tiedemiehet - fyysikko David Bohm ja biologi Karl Pribram - esittivät muutama vuosi sitten ajatuksen holografisesta maailmankaikkeudesta. Nyt tämä teoria on jo muodostanut perustan uudelle maailmankaikkeuden mallille, jolla on klassisen selkeät muotoilut.

Anonyymi kirjoitti:

Illuusiota itsessään ei voi olla olemassa, varjo voi syntyä vain todellisesta esineestä. Jos todellista esinettä ei ole, ei ole myöskään varjoa. Veda sanoo, että alkuperäinen todellisuus on henkinen todellisuus.

Lue lisää

Onkohan noin? Entäpä kun kuu heijastuu järven pintaan, katsoja näkee kuun heijastuksen. Mutta mietitäänpä hetki: jos kukaan ei katso, onko heijastus siellä? Tämä kysymys on kuin kalastusretki, jossa yritämme löytää kalan, joka ei ole edes siellä – koska kukaan ei ole katsonut, emme voi olla varmoja, onko kalaa ollenkaan!

Jos heijastus on vain näkymä, joka syntyy katsojan silmien edessä, voimmeko oikeastaan sanoa, että se on olemassa, jos kukaan ei ole katsomassa? Ehkä kuu ei edes tiedä, että sen heijastus on järvessä, ja koko heijastus on vain järven pinnalla oleva jonkin vaivannäön tulos – vähän kuin kalastaja, joka heittää verkon tyhjään järveen ja kutsuu sen suureksi saaliiksi.

Entä katsoja itse? Onko hän vain illuusio, joka tarvitsee heijastuksen olemassaoloonsa? Voimmeko me kaikki olla vain kuun heijastuksia, jotka luulevat olevansa olemassa vain siksi, että joku katsoo? Tai ehkä katsoja on kuin kalastaja, joka ei voi päättää, onko hän kiinnostunut kalastamisesta vai vain mielenkiintoisista näkemyksistä – aivan kuten huippuunsa viritetty kalastusväline, joka ei koskaan saa saalista.

Joten kumpi on illuusio, heijastus vai katsoja? Tai ehkä molemmat ovat yhtä paljon illuusiota kuin vanha kalaverkko, joka on jäänyt roikkumaan puun oksaan ja ei ole nähnyt vettä vuosikausiin. Tämä kysymys vie meidät ajattelemaan, että ehkä kaikki on vain suuri sirkus, jossa heijastus, katsoja, kuu ja järvi ovat kaikki vain osa kiertueen mainosta – ei aivan totta, mutta täysin hauskaa.

Tämä ajatus tuo esiin sen, että voimme löytää syvällisiä, joskin ehkä hieman naurettavia, oivalluksia jopa yksinkertaisista asioista, kuten kuu, heijastus ja katsominen. Mutta hyvä muistaa, että vaikka voimme kysyä kysymyksiä, ei aina tarvitse ottaa niitä liian vakavasti – koska joskus vastaus voi olla yhtä hämmentävä kuin kalastus, jossa verkko ei vedä mitään muuta kuin vanhaa vitsiä.

Anonyymi kirjoitti:

Buddhalaisuudessa on myös erilaisia suuntauksia, mutta yleisesti ottaen sen sanoma on lyhyesti sanottuna: ei ole olemassa sinua, ei ole olemassa minua, on olemassa vain tyhjyys. Itse asiassa buddhalaisuus ei ole lainkaan uskonto, vaikka se vaikuttaakin uskonnolta. Buddhalaisuus on eräänlainen ateismin muoto.

Lue lisää

Kyllä vain. On totta, että buddhalaisuutta pidetään usein ateistisena. Tämä johtuu siitä, että buddhalaisuuden ytimessä ei ole jumalia, jotka ohjaisivat maailman kulkua tai vaikuttaisivat yksilöiden elämään. Buddhalaisuudessa ajatus on enemmänkin siitä, että löydämme sisäisen rauhan ja ymmärryksen ilman, että meidän tarvitsee turvautua ulkopuolisiin voimiin.

Mutta mietitäänpä tätä hetkeksi: miten voisi uskoa jumaliin, jos uskoo, ettei itsekään ole olemassa? Se on kuin yrittäisi kalastaa, vaikka tiedät, että koko järvi on vain kuvastin – saatat vain heittää verkot veteen ilman toivoa saada saalista. Kuinka voi olla jumalia, jos olet itsekin vain illuusio, joka kuuntelee ja ihmettelee, miksi verkot eivät koskaan tuota saalista?

Buddhalaisuudessa oppiminen ja valaistuminen tarkoittavat usein sen ymmärtämistä, että henkilökohtainen "minä" on vain väliaikainen, muotoutuva ilmiö. Tämä voi herättää kysymyksen, että jos ei ole erillistä, pysyvää itseä, onko tarpeen uskoa jumaliin tai muuhun ulkopuoliseen auktoriteettiin? Jos itsessään on vain illuusio, niin miksi huolehtia siitä, mitä jumalat ajattelevat?

Toisaalta, tämä ei tarkoita, että buddhalaisuus sulkisi pois kaiken uskomisen. Sen sijaan se avaa oven siihen, että jumalat voivat olla osana kulttuurista tai symbolista järjestelmää ilman, että niiden on täytynyt olla olemassa tieteellisesti. Tämä on kuin kalastaminen, jossa sinulla ei ole odotuksia saaliista mutta nautit silti matkasta ja sen tarjoamista oivalluksista – jumalat voivat olla mielenkiintoisia, mutta ne eivät ole ratkaisevia.

Joten buddhalaisuudessa, jossa henkilökohtainen itse on vain illuusio, jumalat ovat enemmänkin kuin huikea näyttämö ilman todellista vaikuttavuutta. Kaikki on osa suurta, monimutkaista peliä, jossa voi olla mukavaa miettiä, mitä kaikkea on järvessä, vaikka todellisuudessa ei olekaan varmaa, onko siellä kalaa vai ei.

Anonyymi kirjoitti:

Onkohan noin? Entäpä kun kuu heijastuu järven pintaan, katsoja näkee kuun heijastuksen. Mutta mietitäänpä hetki: jos kukaan ei katso, onko heijastus siellä? Tämä kysymys on kuin kalastusretki, jossa yritämme löytää kalan, joka ei ole edes siellä – koska kukaan ei ole katsonut, emme voi olla varmoja, onko kalaa ollenkaan!

Jos heijastus on vain näkymä, joka syntyy katsojan silmien edessä, voimmeko oikeastaan sanoa, että se on olemassa, jos kukaan ei ole katsomassa? Ehkä kuu ei edes tiedä, että sen heijastus on järvessä, ja koko heijastus on vain järven pinnalla oleva jonkin vaivannäön tulos – vähän kuin kalastaja, joka heittää verkon tyhjään järveen ja kutsuu sen suureksi saaliiksi.

Entä katsoja itse? Onko hän vain illuusio, joka tarvitsee heijastuksen olemassaoloonsa? Voimmeko me kaikki olla vain kuun heijastuksia, jotka luulevat olevansa olemassa vain siksi, että joku katsoo? Tai ehkä katsoja on kuin kalastaja, joka ei voi päättää, onko hän kiinnostunut kalastamisesta vai vain mielenkiintoisista näkemyksistä – aivan kuten huippuunsa viritetty kalastusväline, joka ei koskaan saa saalista.

Joten kumpi on illuusio, heijastus vai katsoja? Tai ehkä molemmat ovat yhtä paljon illuusiota kuin vanha kalaverkko, joka on jäänyt roikkumaan puun oksaan ja ei ole nähnyt vettä vuosikausiin. Tämä kysymys vie meidät ajattelemaan, että ehkä kaikki on vain suuri sirkus, jossa heijastus, katsoja, kuu ja järvi ovat kaikki vain osa kiertueen mainosta – ei aivan totta, mutta täysin hauskaa.

Tämä ajatus tuo esiin sen, että voimme löytää syvällisiä, joskin ehkä hieman naurettavia, oivalluksia jopa yksinkertaisista asioista, kuten kuu, heijastus ja katsominen. Mutta hyvä muistaa, että vaikka voimme kysyä kysymyksiä, ei aina tarvitse ottaa niitä liian vakavasti – koska joskus vastaus voi olla yhtä hämmentävä kuin kalastus, jossa verkko ei vedä mitään muuta kuin vanhaa vitsiä.

Lue lisää

Sielu, vaikka et uskokaan siihen, ei myöskään ole tästä ulottuvuudesta.

Sielu (élan vital) etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tätä etsiessään se ruumiillistuu erilaisiin kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehoon. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, aistimusten ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä on se, mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki syntyy tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.

Esimerkki kuun heijastumisesta vesistön pinnalla auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja vaihtelee aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla muuttumattomana ja liikkumattomana. Samalla tavoin sielu loistaa henkisestä sijainnistaan (ajan ja tilan tuolla puolen), heijastuen aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon saa aikaan itseilmaisu, joka perustuu virheellisiin käsityksiin itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, intellekti, mieli ja aistit - synnyttää kehon.
Sielu itse on hienovarainen, tietoisuuden omaava tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella kehon aineellisia kuoria ruumiillisen olemassaolon kokemuksen kautta.

Anonyymi kirjoitti:

Sielu, vaikka et uskokaan siihen, ei myöskään ole tästä ulottuvuudesta.

Sielu (élan vital) etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tätä etsiessään se ruumiillistuu erilaisiin kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehoon. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, aistimusten ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä on se, mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki syntyy tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.

Esimerkki kuun heijastumisesta vesistön pinnalla auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja vaihtelee aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla muuttumattomana ja liikkumattomana. Samalla tavoin sielu loistaa henkisestä sijainnistaan (ajan ja tilan tuolla puolen), heijastuen aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon saa aikaan itseilmaisu, joka perustuu virheellisiin käsityksiin itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, intellekti, mieli ja aistit - synnyttää kehon.
Sielu itse on hienovarainen, tietoisuuden omaava tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella kehon aineellisia kuoria ruumiillisen olemassaolon kokemuksen kautta.

Lue lisää

"koska joskus vastaus voi olla yhtä hämmentävä kuin kalastus, jossa verkko ei vedä mitään muuta kuin vanhaa vitsiä."

Olet nyt tosissasi siirtynyt grillaamisesta kalastukseen.

Anonyymi kirjoitti:

Sielu, vaikka et uskokaan siihen, ei myöskään ole tästä ulottuvuudesta.

Sielu (élan vital) etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tätä etsiessään se ruumiillistuu erilaisiin kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehoon. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, aistimusten ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä on se, mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki syntyy tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.

Esimerkki kuun heijastumisesta vesistön pinnalla auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja vaihtelee aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla muuttumattomana ja liikkumattomana. Samalla tavoin sielu loistaa henkisestä sijainnistaan (ajan ja tilan tuolla puolen), heijastuen aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon saa aikaan itseilmaisu, joka perustuu virheellisiin käsityksiin itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, intellekti, mieli ja aistit - synnyttää kehon.
Sielu itse on hienovarainen, tietoisuuden omaava tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella kehon aineellisia kuoria ruumiillisen olemassaolon kokemuksen kautta.

Lue lisää

Tutkimalla Vedoja pääsemme oivaltamaan todellisen olemuksemme, ei sokean uskon tasolla, vaan ymmärtämällä itseämme mielen avulla ja ottamalla todella kosketuksen siihen, mikä on kätkettynä tietoisuutemme syvyyksiin.

Anonyymi kirjoitti:

"koska joskus vastaus voi olla yhtä hämmentävä kuin kalastus, jossa verkko ei vedä mitään muuta kuin vanhaa vitsiä."

Olet nyt tosissasi siirtynyt grillaamisesta kalastukseen.

Lue lisää

Veda-kirjat, buddhalaisuus, grillaaminen ja kalastaminen saattavat kaikki olla upeita tapoja avartaa maailmaa – kuin täydellinen resepti syvälliseen oivallukseen ja mukavaan elämään. Mutta muistetaan, että kohtuus kaikessa, myös tässä minun kirjoittelussa. Liiallinen syvällisyys voi johtaa siihen, että jäämme miettimään, miksi grillihiilet näyttävät niin filosofisilta tai miksi kalat tuntuvat vaativan meditaatiota. Joten nauttikaamme asioista kohtuudella – älyllisesti, gastronomisesti ja kalastellessamme.

Anonyymi kirjoitti:

Veda-kirjat, buddhalaisuus, grillaaminen ja kalastaminen saattavat kaikki olla upeita tapoja avartaa maailmaa – kuin täydellinen resepti syvälliseen oivallukseen ja mukavaan elämään. Mutta muistetaan, että kohtuus kaikessa, myös tässä minun kirjoittelussa. Liiallinen syvällisyys voi johtaa siihen, että jäämme miettimään, miksi grillihiilet näyttävät niin filosofisilta tai miksi kalat tuntuvat vaativan meditaatiota. Joten nauttikaamme asioista kohtuudella – älyllisesti, gastronomisesti ja kalastellessamme.

Lue lisää

Hyvää yötä!

No kyllä on ja ihan tieteellisesti, että meedio voi saada viestin, joka pitää paikkansa, kun tutkimustilanteessa on pidetty huoli myös siitä, ettei edes telepatia pysty asiaan vaikuttamaan, mutta entäs sitten.

Mitä se todistaa - mikä itse kunkin kohtalo sitten tuon puoleisessa on, ja kuka sitten pystyy olemaan sieltä yhteydessä tänne, ja onko kyse vain yhdestä paikasta, ja siirryttäisiinkö sitten takaisin elämään uydestisyntymisen kautta, mistä myös on lasten kertomuksina vakuuttavia todisteita.

Anonyymi kirjoitti:

No kyllä on ja ihan tieteellisesti, että meedio voi saada viestin, joka pitää paikkansa, kun tutkimustilanteessa on pidetty huoli myös siitä, ettei edes telepatia pysty asiaan vaikuttamaan, mutta entäs sitten.

Mitä se todistaa - mikä itse kunkin kohtalo sitten tuon puoleisessa on, ja kuka sitten pystyy olemaan sieltä yhteydessä tänne, ja onko kyse vain yhdestä paikasta, ja siirryttäisiinkö sitten takaisin elämään uydestisyntymisen kautta, mistä myös on lasten kertomuksina vakuuttavia todisteita.

Lue lisää

Otatte rohkeasti vain 'puhelun' tuonpuoleiseen läheiselle, yhteys ei välttämättä kestä kauan, mutta pikaiset kuulumiset pystyy vaihtamaan, mutta jos ryhdytte utelemaan mitä siellä on, niin 'puhelu' katkeaa justiinsa.

Anonyymi kirjoitti:

Otatte rohkeasti vain 'puhelun' tuonpuoleiseen läheiselle, yhteys ei välttämättä kestä kauan, mutta pikaiset kuulumiset pystyy vaihtamaan, mutta jos ryhdytte utelemaan mitä siellä on, niin 'puhelu' katkeaa justiinsa.

Lue lisää

Jo vain. Meedioiden väitetään kommunikoivan edesmenneiden kanssa ja välittävän tarkkoja tietoja, joita ei muuten voisi tietää. Mutta katsotaanpa totuutta silmiin: meediot ovat taitavia huijareita. He hyödyntävät ihmisten surua ja kaipausta, manipuloivat ja keräävät rahat taskuihinsa nauraen matkalla pankkiin. Tieteellinen todistusaineisto? Sitä odotellessa. Mutta mikäs siinä, uskokaa vain, jos se tuo lohtua - ja lompakko kevenee.

Anonyymi kirjoitti:

No kyllä on ja ihan tieteellisesti, että meedio voi saada viestin, joka pitää paikkansa, kun tutkimustilanteessa on pidetty huoli myös siitä, ettei edes telepatia pysty asiaan vaikuttamaan, mutta entäs sitten.

Mitä se todistaa - mikä itse kunkin kohtalo sitten tuon puoleisessa on, ja kuka sitten pystyy olemaan sieltä yhteydessä tänne, ja onko kyse vain yhdestä paikasta, ja siirryttäisiinkö sitten takaisin elämään uydestisyntymisen kautta, mistä myös on lasten kertomuksina vakuuttavia todisteita.

Lue lisää

Esitit väitämän, mutta et mitään todisteita. Kuka tahansa voi sanoa, että "on todistettu tieteellisesti...." jne. Voisitko laittaa linkin, jotta voidaan päästä perehtymään tapahtumaan, johon viittaat.

Kukaan ei ole kiinnostunut täällä, mitä on raamatun mukaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kukaan ei ole kiinnostunut täällä, mitä on raamatun mukaan.

Niin, kaikki haluavat vain valehdella toisilleen.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, kaikki haluavat vain valehdella toisilleen.

https://www.youtube.com/watch?v=9IH0sCfGmeo
Muutettu.