Kerronpa pienen jutun siskoistani ja veljestäni. Mulla on siis 2 siskoa (olkoot vaikka Mari ja Anni) ja 1 veli (olkoot vaikka Joni). Itse voin olla vaikka Emma. Oikeita nimiä en halua kertoa. Kun olin 12-vuotias,niin silloin Mari ja Joni kiusasivat minua. He nimittelivät minua vammaiseksi,huoraksi sun muilla nimillä. Tuon lisäksi he välillä löivät ja sanoivat painu vittuun vammainen. Minä rupesin itkemään ja kerroin kiusaamisesta vanhemmilleni. Vanhempani pitivät heille puhuttelun. Ne sanoivat Jonille ja Marille,että Emmaa ei saa nimitellä vammaiseksi,kun hän ei voi asialle mitään. Teidän pitää hyväksyä Emmä samalla lailla perheeseemme,kuin muutkin. Anni taas ei ole koskaan kiusannut minua. Hän on aina ollut tukenani,vaikka olenkin paljon valitellut siitä,kun pitää olla vammainen. Kuitenkin pikku hiljaa Mari ja Joni rupesivat hyväksymään minut ihmisenä tähän maailmaan. He pyysivät kovasti anteeksi kaikesta nimittelystä. Syy oli yksinkertaisesti se,kun Joni itse tuolloin oli murrosikäinen,ja Marin taas on ollut vaikea hyväksyä vammaisia ihmisiä. Hän ei voi ymmärtää sitä,että he tarvitsevat enemmän apua,kun ns. terveet. Nyt olen hyvissä väleissä Marin ja Jonin kanssa. He auttavat minua aina,kun tarvitsen apua. Anni taas on aina auttanut minua kaikessa,eikä ole koskaan sanonut että voi voi,kun sinä Emma aina tarvitset apua. Anni on siis ikään,kuin valmiina auttamaan.
Tällä halusin lähinnä valaista sitä,että lopulta kaikki kääntyy hyväksi. Jos teitä muitakin siskot ja veljet kiusaavat parhaillaan,niin älkää menettäkö toivoa,vaan antakaa ajan kulua. Kyllä ne siitä rauhoittuu,kun ikää tulee enemmän ja elämä tasoittuu. Tähän voi kommentoida.
Tällä halusin lähinnä valaista sitä,että lopulta kaikki kääntyy hyväksi. Jos teitä muitakin siskot ja veljet kiusaavat parhaillaan,niin älkää menettäkö toivoa,vaan antakaa ajan kulua. Kyllä ne siitä rauhoittuu,kun ikää tulee enemmän ja elämä tasoittuu. Tähän voi kommentoida.
Vastaukset 1
Vanhimmat
mulla on kanssa vammaisena ollut pienempänä onkelmia pikkuveli on äitini lellikki ja isoveli kiusasi minua ennen kuin tuli uskovaiseksi, pikkuveli haukkuin ja kiusasi sen sijaan, että äiti olisi puolustanut minua se vain suojeli lellikiään isoveli omi pikkuveljeä koko sen lapsuuden ja syrji minua äitini on mun tultua kolmetoista vuotiaaksi niin siitä nykyisen kahenviien ikään se on henkisesti kiusannut mua ja uhkaillut pikkuveli on saanut vain paapomista, isoveli muutti jo kauan sitten pois joten olen siitä vapaa lukuun ottamatta silloin tällöin kyläilyjä.Nyt pikkuvelikin muutti mutta asenne ei ole muutunut äiti kiusaa edelleen minua ja pakkottaa omien pahojensa purkamis orjaksi en pääse muuttamaan koska äiti on pelottelut muka hoitavansa mut hullujen huoneelle jos yritäisin saan tukea kummitädiltäni ja mummolta ja vaarilta mutta en pääse niiden luo kun se ei ole pahan äidin mielestä mulle sallitua kun hän ei halua mun saavan mitään kivaa kun on selvästi kade mulle jostain päästää vain oman tuttunsa lapsista vanhimman kanssa milloin minekin multa kysymättä kun itse haluu niin.ps pikkuveljeen on paremmat välit kuin äittiin joskus tulee äidille nälvittyä et miksi se saa olla kuin kuningas lellimälinnassa ja mä oon kuin olisin joku hullunlehmän tautinen orja joka ei saa edes hengittää ilman päälikön käskyä.