Luokkatoverini Marleena

Fiktiota.

Jotenkin olin ihastunut nimeen Marleena, mutta Marleena itse ei pitänyt siitä ollenkaan. Siksi hän oli kaikille kertonut olevansa Maru, ja vain sillä nimellä hänet tunnettiin, jos tunnettiin silläkään, kun oli aika vetäytyväinen ja poissa oleva. Olin aivan sattumalta joutunut samalle rippileirille Marun kanssa. Oli silloin minulle tavallista avoimempi ja kertoi, että isä oli antanut nimen Marleena elokuvan ’On lautalla pienoinen kahvila’ mukaan.

En muuten minäkään ollut tiennyt, että Maru oli virallisesti jotakin muuta, ennen kuin hän itse kertoi, ja lujasti lupasin, etten kerro muille.

Leirilläkin Maru oli yhtä huomaamaton kuin koulussa. Ei joko viihtynyt porukoissa, tai ei otettu porukoihin mukaan, kun oli niin hiljainen. Oltiin yhdeksännellä luokalla. Maru kävi koulua hyvin tuloksin. Itsekään en käynyt juuri koskaan nuorison riennoissa, mutta silloin harvoin kun kävin, en nähnyt Marua koskaan.

Teki mieli hiukan jututtaa kohtalotoveria, mutta mietin pitkään, mistä aloittaa. En oikein keksinyt mitään, mutta sitten päätin kuitenkin jututtaa toivoen, että sanat tulevat suuhun, jos ovat tullakseen. Seksi- ja seurusteluasiat tunkivat siinä iässä koko ajan mieleen, vaikka yritin muuta ajatella. Itsekin hämmästyin, kun aloitin keskustelun Marun kanssa: ”Mikä sinusta sopii tytölle parhaiten, posliini, siistitty vai luomu?"

Vieläkin hämmästyneempi olin, kun Maru vastasi aivan asiallisesti: ”Posliini. Mikäkin olen pitänyt posliinia ihan turhan panttina, sillä ei sitä ole kukaan pyytänyt nähdäkseen. Muiden tyttöjen supinasta olen saanut vaikutelman, että rohkeimmat näyttävät sitä ihan oma-aloitteisesti pyydystääkseen pojan, vähemmän rohkeat näyttävät, kun poika pyytää, ja sitten on muutama meikäläinen, jolta kukaan ei ole pyytänytkään. Ei minulta kukaan ole pyytänyt, mutta, varmasti näyttäisin, jos pyytäisi. Siksi olen kerran kaksi viikossa sheivannut, mutta turhaan. Ei varmaan kukaan koskaan pyydäkään. Näyttää muutenkin siltä, että olen tuleva vanhapiika. Sano ihmeessä, jos haluat nähdä, niin näytän varmasti, enkä minä sen perustella heti kuvittele, että nyt tärppää ja seurustelu alkaa, mutta kyllähän se mielialaa kohentaisi.”

- ”Tule koulun jälkeen suoraan meille, mennään yhtä matkaa. Näytän sinulle, miltä posliini näyttää. Oletko muuten nähnyt jo jollakin muulla?” – Vastasin: ”Suoraan sanoen en, sillä en ole seurustellut, enkä muutenkaan uskaltanut pyytää, vaikka pojat kyllä puhuvat, miten tytöt ilahtuvat pyynnöstä. Varmaan suurin osa tällaisista jutuista on tosiakin, mutta varmaan joukkoon mahtuu niitäkin, jotka eivät kehtaa myöntää, että eivät ole koskaan nähneet murrosiän ohittaneen tytön vittua.”

- Maru jatkoi: ”Vaan en ole minäkään voinut tunnustella pojan kyrpää. Ois aika kiva jos sinä samalla esittelisit omasi. Jotenkin tuntuu siltä, ettei meillä kummallakaan ole mitään halua levitellä näitä juttuja.” - Minä: ”Ilman muuta esittelen, eikä jutut karkaa."

Perillä Maru heti riisu alapään paljaaksi: "Tahallani näytän jo ennen pesua, jotta selviää myös tosiasia, että vaikka kuinka pitäisi huolen hygieniasta, päivän kuluessa vitusta valuu kaikenlaista, kuollutta solukkoa, bakteerimassaa ja moskaa, joka kerkeää härskiintyä ja aiheuttaa hajuhaittaakin. Jos laitat nenäsi aivan lähelle vittua, huomaat kyllä. Niin, ja virtsajäämiä ja jo härskiintyneitä virtsajäämiä."

– Minä: "Ihan sama meillä pojilla, paitsi ettei tietenkään lisänä ole kuukautiseritteet. Voit hajusta huomata, että vaikka aamulla ennen koulua kävin suihkussakin, härskiintyneet hiet ja virtsat tuoksuu niin kyrvässä kuin nivusissakin. Onhan se selvä, että seksiä harrastaessa molempien tekee mieli ensin käydä pesulla, mutta aina ei vain ole mahdollista."

Maru: "Kun nyt mennään suihkuun, on varmaan paras ja kaiken rennompi alku, että pesemme toisemme, ihan reilusti ja epäröimättä myös sukupuolielimet." – Suihkun jälkeen vielä kuivasivat toisensa. – "Nyt voinkin kiinnittää huomiotasi ulkonäköön. Tällainen on tytön sheivattu vittu."

- Minä: "Se kyllä näyttää paljon nätimmältä kuin kuvissa, suorastaan huippunätiltä. – Maru: "Sinä olet nyt ensimmäinen poika, jolle olen saanut näyttää sitä. – Minä: "Se on kyllä niin sievä, että vaikka olisit näyttänyt sitä useammallekin, tuskin olisit kielteistä palautetta saanut."

Sekä Maru että minä tutkimme huolella ja hartaasti toistemme sukupuolielimiä, kyselimme ja vastailimme. Maru vielä levitti häpyhuuliaan mahdollisimman auki, jotta saattoi myös nähdä selvästi sisäosia. Kaikki keskustellen ja kysellen, ilman kiirettä, huolellisesti.