Miksi hoidonvastainen ihminen keksii absurdeja väitteitä ja väittää niiden olevan kritiikkiä?

Anonyymi-ap

Siinä taas seisoo otsikossa, kaikessa yksinkertaisuudessaan?

Eli miksi jotkut ihmiset keksivät valheellisia väittämiä mielenterveydenhoidosta ja väittävät niidä kritiikiksi?

Taaskaan tarkoitus ei ole käydä läpi sitä, että mitkä asiat ovat totta tai mitkä väärin, eikä puhua mistään harmaasta alueesta, missä voi olla kokemuskohtaisia tai näkemyseroja.

Nyt puhutaan niin absurdeista väittämistä, että kaikki täysijärkiset ihmiset tajuavat että ne ei ole totta.

Ovatko nämä hoidonvastaiset ihmiset niin huonossa hapessa, etteivät he oikeasti tiedä, mikä on totta ja mikä ei. Vai onko se tahallista trollausta, tai kuvittelevatko he että joku olisi niin tyhmä että uskoisi niin abusrdeihin väittämiin?

Mikä on teidän teoria, miksi heillä on tarve valehdella?

213

1049

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Niissä tapauksissa mitä itse olen seurannut, niin se on selkeästi ollut osa sairautta.

      Vaikka nämä ihmiset ovat päällepäin olleet ihan fiksuja, niin se kulissi tippuu aika ajoin ja sieltä se sairaus ryöpsähtää täytenä todellisuuden tajun puutteena.

      • Anonyymi

        Ovat psykoosissa, ilman sairaudentuntoa ja sekoavat kun joutuvat tahdonvastaiseen hoitoon. Se taas sitten johtaa noihin sekoiluihin muka epäpätevistä hoidoista.

        Muutenkin ovat sellaista porukkaa, että nimenomaan tuon tyyppiset sekopäät pitäisi sulkea lukkojen taakse loppuelämäksi, tai jos pystyvät tulemaan fyysisesti toimeen, niin vähintään ottaa netti pois, tai jotka voisivat saada vain sellaisen liittymän josta ei pääse kuin valtion eri virastojen ja pankkien sivuille, ei muualle

        Nimittäin tuo sekoilu hoidoista on vain yksi oire. Yleisempi oire on pitkäaikainen häiriköinti. Netissä noita "kylähulluja" on jotka eivät lopeta häiriköintiään ja heille ei järkipuhe riitä, koska heillä ei sairaudentuntoa ole. Jostain kumman syystä niitä löytyy eniten seksipalstoilta, tai sitten höpisemästä sakaliitoista koskien mielenterveyshoitoja.

        Jos olisin diktaattori, järjestäisin senaatintorille hakettimen ja käskisin kerätä kaikki nuo muita ihmisiä häiritsevät mielenterveyspotilaat ja he saisivat kävellä hakettimeen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ovat psykoosissa, ilman sairaudentuntoa ja sekoavat kun joutuvat tahdonvastaiseen hoitoon. Se taas sitten johtaa noihin sekoiluihin muka epäpätevistä hoidoista.

        Muutenkin ovat sellaista porukkaa, että nimenomaan tuon tyyppiset sekopäät pitäisi sulkea lukkojen taakse loppuelämäksi, tai jos pystyvät tulemaan fyysisesti toimeen, niin vähintään ottaa netti pois, tai jotka voisivat saada vain sellaisen liittymän josta ei pääse kuin valtion eri virastojen ja pankkien sivuille, ei muualle

        Nimittäin tuo sekoilu hoidoista on vain yksi oire. Yleisempi oire on pitkäaikainen häiriköinti. Netissä noita "kylähulluja" on jotka eivät lopeta häiriköintiään ja heille ei järkipuhe riitä, koska heillä ei sairaudentuntoa ole. Jostain kumman syystä niitä löytyy eniten seksipalstoilta, tai sitten höpisemästä sakaliitoista koskien mielenterveyshoitoja.

        Jos olisin diktaattori, järjestäisin senaatintorille hakettimen ja käskisin kerätä kaikki nuo muita ihmisiä häiritsevät mielenterveyspotilaat ja he saisivat kävellä hakettimeen.

        Onneksi et ole diktaattori.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onneksi et ole diktaattori.

        Onhan se vähän jännä että maailmassa on aika monta diktatuuria, mutta silti joku WHO on kuulemma huolissaan vain suomalaisten ihmisoikeus rikkomuksista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onhan se vähän jännä että maailmassa on aika monta diktatuuria, mutta silti joku WHO on kuulemma huolissaan vain suomalaisten ihmisoikeus rikkomuksista.

        Mistä me täällä Suomessa tiedetään, mistä kaikesta se WHO on huolissaan ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistä me täällä Suomessa tiedetään, mistä kaikesta se WHO on huolissaan ?

        Sitä minäkin ihmettelen, mutta tietäjät tuntuvat tietävän kaikki asiat, vieläpä hyvin epäloogisilla, melkein absurdeilla tavoilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ovat psykoosissa, ilman sairaudentuntoa ja sekoavat kun joutuvat tahdonvastaiseen hoitoon. Se taas sitten johtaa noihin sekoiluihin muka epäpätevistä hoidoista.

        Muutenkin ovat sellaista porukkaa, että nimenomaan tuon tyyppiset sekopäät pitäisi sulkea lukkojen taakse loppuelämäksi, tai jos pystyvät tulemaan fyysisesti toimeen, niin vähintään ottaa netti pois, tai jotka voisivat saada vain sellaisen liittymän josta ei pääse kuin valtion eri virastojen ja pankkien sivuille, ei muualle

        Nimittäin tuo sekoilu hoidoista on vain yksi oire. Yleisempi oire on pitkäaikainen häiriköinti. Netissä noita "kylähulluja" on jotka eivät lopeta häiriköintiään ja heille ei järkipuhe riitä, koska heillä ei sairaudentuntoa ole. Jostain kumman syystä niitä löytyy eniten seksipalstoilta, tai sitten höpisemästä sakaliitoista koskien mielenterveyshoitoja.

        Jos olisin diktaattori, järjestäisin senaatintorille hakettimen ja käskisin kerätä kaikki nuo muita ihmisiä häiritsevät mielenterveyspotilaat ja he saisivat kävellä hakettimeen.

        No voihan mahdoton. Kommunistisen tyrannian, totalitaristisen systeemin aivopesevät vapauden riistäjät asialla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onhan se vähän jännä että maailmassa on aika monta diktatuuria, mutta silti joku WHO on kuulemma huolissaan vain suomalaisten ihmisoikeus rikkomuksista.

        Tuontyyliset ihmiset kuin sinä ovat este mielenterveyshoidon kehittämiselle. Ei nähdä ongelmia lähellä, keskitytään vain johonkin kehitysmaahan. Ja jos siellä on asiat huonommin niin mihinkään muuhun ei voi keskittyäkään. Oot varmaan sitä ihmistyyppiä joka sanoo muille joilla on vaikeaa että mitä sinä valitat, ukrainassakin on sota. Muka täällä Suomessa kaikki on niin toimivaa. Ja höpöhöpö.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ovat psykoosissa, ilman sairaudentuntoa ja sekoavat kun joutuvat tahdonvastaiseen hoitoon. Se taas sitten johtaa noihin sekoiluihin muka epäpätevistä hoidoista.

        Muutenkin ovat sellaista porukkaa, että nimenomaan tuon tyyppiset sekopäät pitäisi sulkea lukkojen taakse loppuelämäksi, tai jos pystyvät tulemaan fyysisesti toimeen, niin vähintään ottaa netti pois, tai jotka voisivat saada vain sellaisen liittymän josta ei pääse kuin valtion eri virastojen ja pankkien sivuille, ei muualle

        Nimittäin tuo sekoilu hoidoista on vain yksi oire. Yleisempi oire on pitkäaikainen häiriköinti. Netissä noita "kylähulluja" on jotka eivät lopeta häiriköintiään ja heille ei järkipuhe riitä, koska heillä ei sairaudentuntoa ole. Jostain kumman syystä niitä löytyy eniten seksipalstoilta, tai sitten höpisemästä sakaliitoista koskien mielenterveyshoitoja.

        Jos olisin diktaattori, järjestäisin senaatintorille hakettimen ja käskisin kerätä kaikki nuo muita ihmisiä häiritsevät mielenterveyspotilaat ja he saisivat kävellä hakettimeen.

        Noniin trolli, ulos.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onneksi et ole diktaattori.

        Joo enemmänkin joku säälittävä elämänkoululainen. Ei sillä päästä diktaattorin asemaan


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuontyyliset ihmiset kuin sinä ovat este mielenterveyshoidon kehittämiselle. Ei nähdä ongelmia lähellä, keskitytään vain johonkin kehitysmaahan. Ja jos siellä on asiat huonommin niin mihinkään muuhun ei voi keskittyäkään. Oot varmaan sitä ihmistyyppiä joka sanoo muille joilla on vaikeaa että mitä sinä valitat, ukrainassakin on sota. Muka täällä Suomessa kaikki on niin toimivaa. Ja höpöhöpö.

        Se onkin oikeastaan ongelma, jos jollekin kertoo ongelmistaan, voi kohdata vähättelyä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuontyyliset ihmiset kuin sinä ovat este mielenterveyshoidon kehittämiselle. Ei nähdä ongelmia lähellä, keskitytään vain johonkin kehitysmaahan. Ja jos siellä on asiat huonommin niin mihinkään muuhun ei voi keskittyäkään. Oot varmaan sitä ihmistyyppiä joka sanoo muille joilla on vaikeaa että mitä sinä valitat, ukrainassakin on sota. Muka täällä Suomessa kaikki on niin toimivaa. Ja höpöhöpö.

        Keitä ne on ne minun tyyliset ihmiset?

        Onko ne niitä jotka ostavat vain yhden koon sukkahousuja? Vai onko ne niitä, jotka kuvittelee että yksi hoito käy kaikille mielenterveyskuntoutujille?

        Miksi joku maailman laajuinen raportti sitten poikkeaisi siitä?

        Miksi sitten minjun kaltaiset ihmiset jotka keskittyy suomessa, suomalaisen mielenterveyshoidon kehittämiseen, olisi yhtäkkiä este sille sille kehitykselle?

        Jos haluat kehittää kehitysmaiden ihmisoikeuksia, tai mielenterveyshoitoa, niin mitä sinä enää täällä teet?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noniin trolli, ulos.

        Psykoosit on totta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se onkin oikeastaan ongelma, jos jollekin kertoo ongelmistaan, voi kohdata vähättelyä.

        Juuri tämä on se absurdien väitteiden viljelyn ongelma.

        Kun ensin ulvoo sutta turhaan, niin sitten käy näin kun yrittää puhua totta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo enemmänkin joku säälittävä elämänkoululainen. Ei sillä päästä diktaattorin asemaan

        Rankan elämänkoulun itse käyneenä voin sanoa, etten mistään hinnasta itse edes haluaisi diktaattoriksi. Elämä opettaa näkemään elämää monelta eri suunnalta.


    • Anonyymi

      Sairastuessaan ihminen ei välttämättä tunnista omaa tilaansa.
      Vähän sama kun alkoholisti voi väittää, ettei alkoholi ole hänelle ongelma.
      Voi olla vaikeaa myöntää, että juuri minussa on jokin vialla.

      • Anonyymi

        En tarkoittanut juuri sinua, älä ota henkilökohtaisesti.


      • Anonyymi

        Alkoholistien keskuudessa huomaa hyvin niiden kahden imistyypin eron.

        Niiden jotka ovat ottaneet vastuun omasta elämästä ja juomisesta, ja niistä jotka eivät vielä ole sitä tehneet vaan syyttävät edelleen juomisestaan kaikkea muuta, nämä ihmiset eivät ole vielä parantuneet, vaikka olisivatkin lopettaneet juomisen.

        Sama ilmiö näkyy hyvin myös mielenterveydessä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Alkoholistien keskuudessa huomaa hyvin niiden kahden imistyypin eron.

        Niiden jotka ovat ottaneet vastuun omasta elämästä ja juomisesta, ja niistä jotka eivät vielä ole sitä tehneet vaan syyttävät edelleen juomisestaan kaikkea muuta, nämä ihmiset eivät ole vielä parantuneet, vaikka olisivatkin lopettaneet juomisen.

        Sama ilmiö näkyy hyvin myös mielenterveydessä.

        Sattuu olemaan niin, että mielenterveysongelmat ja alkoholismi kulkevat vähän niin kuin käsi kädessä.
        Se ei ole ilmiö, vaan totuus.


      • Anonyymi

        Ja sinä tiedät, milloin joku on sairas paremmin kuin ihminen itse.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja sinä tiedät, milloin joku on sairas paremmin kuin ihminen itse.

        Mistä lie tullut kaiken kansan oppima sairaudentunnoton, termi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja sinä tiedät, milloin joku on sairas paremmin kuin ihminen itse.

        En minä voi tietää muiden sairastamisista. Kyllä sen sairas ihminen itse tietää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En minä voi tietää muiden sairastamisista. Kyllä sen sairas ihminen itse tietää.

        Lähes jokainen tietää itsensä sairastamisen, jos sairas on, mutta ihan kaikki eivät vain myönnä sitä, tai eivät halua myöntää.


    • Anonyymi

      Itse kävin vuoden kuvataideterapiassa. Siellä ei saanut puhua vaan piti kuvallisesti kertoa miltä tuntuu. Itse en ole hyvää piirtää niin mä olin sitten aina sen tunnin hiljaa ja tekemättä mitään,koska puhumalla ei saanut tunteistaan kertoa. Ja jos itkin niin en saanut puhua vaan piirtämällä olisi pitänyt kertoa mikä itkettää. Tämä kuvataideterapia olis kestänyt kolme vuotta mutta mulle riitti yksi vuosi. En kokenut saavani apua kun terapeutti itse sitten piirsi sen tunnin ajan omiaan. Hän pääsi helpolla kun ei tarttenut/saanut jutella minun kanssa. Oli onneks ilmainen "terapia".

      Kun kysyin monesti miksi minut on laitettu kuvataideterapiaan niin minulle ei kerrottu sitä koskaan. Oma toive oli psykoterapia mutta sillä ei ollut mitään väliä. Kysyin vielä terapian päättymisen jälkeen miksi kävin siellä. Ei ei tarvinnut perustella. Lopettaminen kävi helposti. Ilmotin etten hyödy hiljaa istumisesta ja se oli siinä. Eläkehakemuksessa kelaa varten luki terapian kohdalla kolme vuotta vuoden sijasta.

      • Anonyymi

        No osaahan kaikki nyt piirtää. Lapsetkin piirtelee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No osaahan kaikki nyt piirtää. Lapsetkin piirtelee.

        Piirtäminen ja kuvataide ei vaan ole kaikkien " juttu ".


      • Anonyymi

        Terapia kaipaisi ihan oman ketjun, sen verran tärkeä asia se on.

        Puhun nyt yleisellä tasolla.

        Erilaisia terapiasuuntauksia mahtuu kaksikymmentä tusinaan. Sietä se itselleen parhaan löytäminen voi olla vaikeaa.

        Teoriassa hoitohenkilökunnan pitäisi auttaa tällaisessa tilanteessa, samoin nykyisin on netttiin tullut joitian palveluita olikohan joku terapiat etulinjaan tai vastaava, jossa voisi ikään kuin etsiä tai tehdä jotain testiä, minkä avulla etsiä sopivaa terapiaa.

        Useamman terapian konkarina sanoisin, että nimenomaan itselle toimiva terapiasuuntaus on tärkeämpi kuin henkilökemia terapeutin kanssa. Toki silläkin on merkitystä, mutta ammattilainen kyllä osaa hoitaa hommansa, kunhan jääkiekko termein oman pään peli toimii.

        Itse en ole käynyt taideterapiassa, mutta sen mitä taideterapioista tiedän, (tai taiteellisista menetelmistä ylipäätään,) niin niissä se ”taide” on se työkalu ja se prosessi. Ei siis ne tuotokset mitä siellä terapiassa saadaan aikaiseksi. Ihan sama jossain heppaterapiassa, sen tarkoitus ei ole tuottaa taidokkaita ratsastajia.

        Yksi terapian kompastuskiviä on se, että pitäisi ensin tuntea jotakin, sitten pitäisi oppia tuntemaan se mitä tuntee, sitten pitäsi oppia jotenkin sanoittamaan tämä tunne, ja lopulta jotenkin todeta se ääneen. Itselleni se oli pitkä prosessi, ja oletan että nimenomaan tämän prosessin avuksi voidaan käyttää taiteen menetelmiä.

        Terapia ei ole mikään kaikkivoipa voima, vaikka sen nimeen nykyisin paljon huudetaan. On lukuisia syitä miksi terapia voi epäonnistua.


    • Anonyymi

      Nyt on kyllä foorumilla yllättävän monta esimerkkiä tästä ongelmasta.

    • Anonyymi

      Viikonlopun sairaimmat valheet… Ei kun anteeksi absurdeimmat väitteet.

      Väite, että ihmisten hilloaminen laitokseen olisi yhteiskunnalle kannattava bisnes.

      Väite, siitä että ylityöllistetylle hoitosektorille ei riittäisi tekemistä, jos pällipotilaat jäisivät hoitamatta.

      Väite, että ylityöllistettyjä hoitajia tai ylibuukattuja osastoja on liikaa.

      Väittää tuntevansa hoitoalan, vaikka on hoitanut vain kissaa / Koiraa / Huonekasvia.

      Väittää, että lääkkeitä määrätään vain lääkärien taloudellisten intressien vuoksi.

      Väittää, että tunnistaa lääkkeiden käyttäjät pelkän ulkonäön perusteella.

      Väittää, että sähköhoitoa käytetään suomessa kidutukseen. (eikä edes huomioi, että se on nykyisin pääsääntöisesti magneetti hoitoa.)

      Väite, että psyyke lääkkeet olisi kehitetty juutalaisten toimesta.

      Väittää, ettei mielenterveyshoidossa, (esim osastoilla) yritettäisi poissulkumenetelmillä poissulkea somaattisten sairauksien mahdollisuuksia.

      • Anonyymi

        Tuo viimeinen kohta tuossa listassa, väite on ollut aivan paikkansa pitävä.
        Silloin kun olin psykiatrian hoidossa, osastoillakin, ei siellä selvitelty mitään mahdollisia somaattisia sairauksia, ei edes poissulkemiseksi.

        Eli jos tuota väität valheeksi, ja satut olemaan alan ammattilainen, niin ei voi sanoa kuin voivoi...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo viimeinen kohta tuossa listassa, väite on ollut aivan paikkansa pitävä.
        Silloin kun olin psykiatrian hoidossa, osastoillakin, ei siellä selvitelty mitään mahdollisia somaattisia sairauksia, ei edes poissulkemiseksi.

        Eli jos tuota väität valheeksi, ja satut olemaan alan ammattilainen, niin ei voi sanoa kuin voivoi...

        Poissulku menetelmän tarkoitus on poissulkea samanlaisia oireita mahdollisesti aiheuttavia muita sairauksia. Eli sen tarkoitus ei ole poissulkea psykoosisairautta jollain tekosyyllä.

        Arvaa mistä tiedän?

        Jos epäilet että kohdallasi on tapahtunut hoitovirhe, niin kantele ihmeessä? Vai onko niin että joidenkin ihmisten kohdalla ei ole mitään poissuljettavaa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Poissulku menetelmän tarkoitus on poissulkea samanlaisia oireita mahdollisesti aiheuttavia muita sairauksia. Eli sen tarkoitus ei ole poissulkea psykoosisairautta jollain tekosyyllä.

        Arvaa mistä tiedän?

        Jos epäilet että kohdallasi on tapahtunut hoitovirhe, niin kantele ihmeessä? Vai onko niin että joidenkin ihmisten kohdalla ei ole mitään poissuljettavaa?

        "Väite, että ihmisten hilloaminen laitokseen olisi yhteiskunnalle kannattava bisnes."

        Ei ole. Ihmiset on enemmänkin kuluerä jota kohdellaan taakkana julkisessa terveydenhuollossa jonka halutaan mahdollisimman nopeasti lopettavan valittamisen tai poistuvan hoidosta. Amerikassa ihmisiä viedään toisinaan myös pakkohoitoon laitoksiin ja yksityislaitokset hilloaa pakolla ihmisltä rahaa ajalta kun ovat siellä.

        " Väite, siitä että ylityöllistetylle hoitosektorille ei riittäisi tekemistä, jos pällipotilaat jäisivät hoitamatta."

        Jäisi toki mutta aika paljon psykiatrian erikoislääkäreitä olisi tyhjänpanttina ja koulutus ja ammattiylpeys uhattuna, ja lääkeyhtiöiden rahoja saamatta. Muutama tutkijakin iso molo otsassa kun on luettu pitkään psykiatriaa

        " Väite, että ylityöllistettyjä hoitajia tai ylibuukattuja osastoja on liikaa." aika pitkä jono on mt palveluihin.

        Väittää tuntevansa hoitoalan, vaikka on hoitanut vain kissaa / Koiraa / Huonekasvia.

        Miksi sinun mielestäsi potilaana ei voi tuntea kokemuksiensa perusteella hoitojärjestelmää tai lukea kirjallisuutta siitä ja on automaattisesti niin tyhmä ettei ymmäreä mitään? Minäpä provoan sinulle vähän, minä taas uskon että moni lääkäri ei ymmärrä elämästä vielä paljon mitään koulukirjojensa luvun jälkeen tulkiten kaiken medikalisaatiolasien läpi

        Käypähoidon lukeminen on muuten ihan mielenkiintoista puuhaa.

        Väittää, että lääkkeitä määrätään vain lääkärien taloudellisten intressien vuoksi.

        Taloudelliset ja tieteen intressit ajaa sitä minkä hoitokeinojen kehittelyyn mennään, mistä paradigman kautta asioita lähestytään ja minkätasoisella tutkimuksella esim voittoa janoten
        Väittää, että tunnistaa lääkkeiden käyttäjät pelkän ulkonäön perusteella.

        Väittää, että sähköhoitoa käytetään suomessa kidutukseen. (eikä edes huomioi, että se on nykyisin pääsääntöisesti magneetti hoitoa.)

        Psykiatriassa voidaan kiduttaa

        Väite, että psyyke lääkkeet olisi kehitetty juutalaisten toimesta.

        Siitä en tiedä.

        Väittää, ettei mielenterveyshoidossa, (esim osastoilla) yritettäisi poissulkumenetelmillä poissulkea somaattisten sairauksien mahdollisuuksia

        Kyllä niitä yritetään poissulkea mutta esim itse en kyllä nuorempana mt palveluissa juuri kohdannut esim asiaa nimeltä verikoe. Psykiatrian kapasiteetti poissulkea lääkeharmeja on tosin heikompi. Nekin laukaisee somaattista oirehdintaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Väite, että ihmisten hilloaminen laitokseen olisi yhteiskunnalle kannattava bisnes."

        Ei ole. Ihmiset on enemmänkin kuluerä jota kohdellaan taakkana julkisessa terveydenhuollossa jonka halutaan mahdollisimman nopeasti lopettavan valittamisen tai poistuvan hoidosta. Amerikassa ihmisiä viedään toisinaan myös pakkohoitoon laitoksiin ja yksityislaitokset hilloaa pakolla ihmisltä rahaa ajalta kun ovat siellä.

        " Väite, siitä että ylityöllistetylle hoitosektorille ei riittäisi tekemistä, jos pällipotilaat jäisivät hoitamatta."

        Jäisi toki mutta aika paljon psykiatrian erikoislääkäreitä olisi tyhjänpanttina ja koulutus ja ammattiylpeys uhattuna, ja lääkeyhtiöiden rahoja saamatta. Muutama tutkijakin iso molo otsassa kun on luettu pitkään psykiatriaa

        " Väite, että ylityöllistettyjä hoitajia tai ylibuukattuja osastoja on liikaa." aika pitkä jono on mt palveluihin.

        Väittää tuntevansa hoitoalan, vaikka on hoitanut vain kissaa / Koiraa / Huonekasvia.

        Miksi sinun mielestäsi potilaana ei voi tuntea kokemuksiensa perusteella hoitojärjestelmää tai lukea kirjallisuutta siitä ja on automaattisesti niin tyhmä ettei ymmäreä mitään? Minäpä provoan sinulle vähän, minä taas uskon että moni lääkäri ei ymmärrä elämästä vielä paljon mitään koulukirjojensa luvun jälkeen tulkiten kaiken medikalisaatiolasien läpi

        Käypähoidon lukeminen on muuten ihan mielenkiintoista puuhaa.

        Väittää, että lääkkeitä määrätään vain lääkärien taloudellisten intressien vuoksi.

        Taloudelliset ja tieteen intressit ajaa sitä minkä hoitokeinojen kehittelyyn mennään, mistä paradigman kautta asioita lähestytään ja minkätasoisella tutkimuksella esim voittoa janoten
        Väittää, että tunnistaa lääkkeiden käyttäjät pelkän ulkonäön perusteella.

        Väittää, että sähköhoitoa käytetään suomessa kidutukseen. (eikä edes huomioi, että se on nykyisin pääsääntöisesti magneetti hoitoa.)

        Psykiatriassa voidaan kiduttaa

        Väite, että psyyke lääkkeet olisi kehitetty juutalaisten toimesta.

        Siitä en tiedä.

        Väittää, ettei mielenterveyshoidossa, (esim osastoilla) yritettäisi poissulkumenetelmillä poissulkea somaattisten sairauksien mahdollisuuksia

        Kyllä niitä yritetään poissulkea mutta esim itse en kyllä nuorempana mt palveluissa juuri kohdannut esim asiaa nimeltä verikoe. Psykiatrian kapasiteetti poissulkea lääkeharmeja on tosin heikompi. Nekin laukaisee somaattista oirehdintaa.

        - Laitostumista on jo kokeiltu, sen ajan haaveilu on jo itsessään absurdia. Jokainen kuntoutuja joka saadaan kuntoutettua takaisin työelämään, säästää yhteiskunnalta varovaisenkin arvion mukaan vähintään 20000 euroa vuodessa.

        Ihminen joka paranee lopettaa yleensä valittamisen. Siksi ihmiset jotka valittaa parantuneensa, eivät ole oikeasti parantuneet.

        Pikkasen liippaa lähehtä absurdia, lähteä hakemaan ongelmia ameriikasta asti, siellä kun systeemi on vähän eri, mutta kun nyt puheeksi otit, niin siellä annetaan huomattavasti enemmän sitä keppiä kuin porkkanaa, jos ihminen ei selviydy päivittäisestä elämästä.

        - Psykiatriaan erikoistunut lääkäri voisi ihan hyvin istua vaikka terveyskeskuksessa. En ole tämän foorumin ulkopuolelta tavannut yhtään ihmistä jonka mielestä se olisi tyhjänpanttina olemista. Ettei vaan tämäkin ajatus täyttäisi absurdin väitteen määritelmää.

        - Minä palkkaan vain työntekijöitä joilla on sopiva ripaus ammattiylpeyttä. Se takaa sen, että työntekijää ei tarvitse olla mikro mangeroimassa, vaan hän suoriutuu tehtävistä aina parhaansa mukaan.

        Ammattiylpeyteen kuuluu myös se, että ei hyväksy perusteetonta perseilyä asiakkaalta.
        Siitä tietysti saa sitten kinastella vaikka oikeudessa asti, mikä on perusteetonta.

        - Jos olet vaikka silta insinööri, niin ajatteletko todellakin että saatko riittävästi lapioitua rahaa jollekkin randomille betonifirmalle, vai haluatko vain varmistaa että silta on hyvä ja turvallinen? Miksi tämä logiikka yhtäkkiä muuttuisi kun kyseessä onkin lääkäri? T Missä logiikka?

        - Silloin kun lääkärit ostetaan etänä virosta, niin ei ole olemassa sellaista asiaa, kuin ”aika moni lääkäri” Silloin se on ”V**** harva lääkäri”

        - Kuinka moni, vaikka vihannesten hinnasta ja laadusta valittava ihminen lukee muutaman nettipostauksen ja seuraa jotain ruokagurua tik tokissa. Ja väittää olevansa kaupanalan asiantuntija? Kuinka moni heistä oikeasti pystyy elättämään itsensä kaupalla, ja tarjoamaan halvempia ja laadukkaampia vihanneksia?

        Eikä siinä vielä kaikki. Meillä on lukuisia pieniä luomutiloja, jotka ovat omalla nichellä tavalla onnistuneet tässä. Mitä luulet onko se tietotaito tullut katsomalla pelkästään netflixin kriittisiä ruokahuijauksiin liittyviä sarjoja? Vai tarvitaanko siihen vähän laajempaa otetta?

        Tai missä meillä on ne kaikki pienet luomuhoitolat, jotka tarjoaa vaikka sitä maailman parasta keroputaan mallia? Maailman paras tuote? Maailman kiriittisimmät tekijät, eikä kilpailua? Vai onko sitten kuitenkin niin että siinä on vähän jotain absurdia seassa?

        - Miksi veronmaksajien rahoilla kehitettäisiin sellaisia hoitomuotoja, mitkä olisivat epäedullisia veronmaksajille?

        - Psykiatriassa ei voi kiduttaa. Hoitovirheiden varalle on erittäin monta tapaa käsitellä niitä, ja niitä tulisi tietenkin käyttää, mikäli omalle kohdalle sellainen sattuu. Esimerkiksi masennushoidossa potilas saa itse valita, että ottaako hän magneetti stimulaatiota vai ei.


        Koko homman juju on siinä, että mielenterveyskuntoutujat eivät tule koskaan saamaan arvostusta valehtelemalla. Sairas ihminenhän ei tätä tajua, vaan jatkaa kusemista omille nilkoilleen ja ihmettelee, että miksi haju seuraa aina perässä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        - Laitostumista on jo kokeiltu, sen ajan haaveilu on jo itsessään absurdia. Jokainen kuntoutuja joka saadaan kuntoutettua takaisin työelämään, säästää yhteiskunnalta varovaisenkin arvion mukaan vähintään 20000 euroa vuodessa.

        Ihminen joka paranee lopettaa yleensä valittamisen. Siksi ihmiset jotka valittaa parantuneensa, eivät ole oikeasti parantuneet.

        Pikkasen liippaa lähehtä absurdia, lähteä hakemaan ongelmia ameriikasta asti, siellä kun systeemi on vähän eri, mutta kun nyt puheeksi otit, niin siellä annetaan huomattavasti enemmän sitä keppiä kuin porkkanaa, jos ihminen ei selviydy päivittäisestä elämästä.

        - Psykiatriaan erikoistunut lääkäri voisi ihan hyvin istua vaikka terveyskeskuksessa. En ole tämän foorumin ulkopuolelta tavannut yhtään ihmistä jonka mielestä se olisi tyhjänpanttina olemista. Ettei vaan tämäkin ajatus täyttäisi absurdin väitteen määritelmää.

        - Minä palkkaan vain työntekijöitä joilla on sopiva ripaus ammattiylpeyttä. Se takaa sen, että työntekijää ei tarvitse olla mikro mangeroimassa, vaan hän suoriutuu tehtävistä aina parhaansa mukaan.

        Ammattiylpeyteen kuuluu myös se, että ei hyväksy perusteetonta perseilyä asiakkaalta.
        Siitä tietysti saa sitten kinastella vaikka oikeudessa asti, mikä on perusteetonta.

        - Jos olet vaikka silta insinööri, niin ajatteletko todellakin että saatko riittävästi lapioitua rahaa jollekkin randomille betonifirmalle, vai haluatko vain varmistaa että silta on hyvä ja turvallinen? Miksi tämä logiikka yhtäkkiä muuttuisi kun kyseessä onkin lääkäri? T Missä logiikka?

        - Silloin kun lääkärit ostetaan etänä virosta, niin ei ole olemassa sellaista asiaa, kuin ”aika moni lääkäri” Silloin se on ”V**** harva lääkäri”

        - Kuinka moni, vaikka vihannesten hinnasta ja laadusta valittava ihminen lukee muutaman nettipostauksen ja seuraa jotain ruokagurua tik tokissa. Ja väittää olevansa kaupanalan asiantuntija? Kuinka moni heistä oikeasti pystyy elättämään itsensä kaupalla, ja tarjoamaan halvempia ja laadukkaampia vihanneksia?

        Eikä siinä vielä kaikki. Meillä on lukuisia pieniä luomutiloja, jotka ovat omalla nichellä tavalla onnistuneet tässä. Mitä luulet onko se tietotaito tullut katsomalla pelkästään netflixin kriittisiä ruokahuijauksiin liittyviä sarjoja? Vai tarvitaanko siihen vähän laajempaa otetta?

        Tai missä meillä on ne kaikki pienet luomuhoitolat, jotka tarjoaa vaikka sitä maailman parasta keroputaan mallia? Maailman paras tuote? Maailman kiriittisimmät tekijät, eikä kilpailua? Vai onko sitten kuitenkin niin että siinä on vähän jotain absurdia seassa?

        - Miksi veronmaksajien rahoilla kehitettäisiin sellaisia hoitomuotoja, mitkä olisivat epäedullisia veronmaksajille?

        - Psykiatriassa ei voi kiduttaa. Hoitovirheiden varalle on erittäin monta tapaa käsitellä niitä, ja niitä tulisi tietenkin käyttää, mikäli omalle kohdalle sellainen sattuu. Esimerkiksi masennushoidossa potilas saa itse valita, että ottaako hän magneetti stimulaatiota vai ei.


        Koko homman juju on siinä, että mielenterveyskuntoutujat eivät tule koskaan saamaan arvostusta valehtelemalla. Sairas ihminenhän ei tätä tajua, vaan jatkaa kusemista omille nilkoilleen ja ihmettelee, että miksi haju seuraa aina perässä.

        Psykiatria ei ehkä kiduta mutta se voi silti kiduttaa ihmisiä. Luonnottomat haitat kiduttavat ihmisiä. Se oli kidutusta mitä koin läpi. Se oli niin luonnotonta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatria ei ehkä kiduta mutta se voi silti kiduttaa ihmisiä. Luonnottomat haitat kiduttavat ihmisiä. Se oli kidutusta mitä koin läpi. Se oli niin luonnotonta.

        No jos psykiatrian potilaat lakkaisivat tulemasta niin silloinhan psykiatri olisi ilman erikoislääkärin koulutustaan terveyskeskuslääkärinä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No jos psykiatrian potilaat lakkaisivat tulemasta niin silloinhan psykiatri olisi ilman erikoislääkärin koulutustaan terveyskeskuslääkärinä.

        "Ihminen joka paranee lopettaa yleensä valittamisen. "

        No suhtaudu sitten vaikka siihen valittamisena jos kertoo haitoista tai pitää niitä esillä. Itse pidän mieluusti esim PSSD/tä esillä tai millaista helvettiä extrapyramidaalihäiriöt ovat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatria ei ehkä kiduta mutta se voi silti kiduttaa ihmisiä. Luonnottomat haitat kiduttavat ihmisiä. Se oli kidutusta mitä koin läpi. Se oli niin luonnotonta.

        "In the former Soviet Union, akathisia-inducing drugs were allegedly used as a form of torture. Haloperidol, an antipsychotic medication, was used to induce intense restlessness and Parkinson's-type symptoms in prisoners."

        En tiedä onko tämä Wikipedialausahdus totta mutta kyllä, tuo oli kidutusta ja noita pillereitä voisi hyvin käyttää kiduttamiseen. Jos psykiatria käyttää noita rohtoja mutta ei valitse kiduttaa ihmisiä, mutta he silti kituvat onko se kidutusta?
        (itse en käyttänyt haloperidolia vaan sain vastaavia oireita muista lääkkeistä)

        Jos ummistaa silmänsä jollekin lääkkeen haitalle ja vähättelee sitä ja jollekin potilaalle tulee se, syyllistyykö kiduttamiseen vai onko tämäkin vain hellää hoitoa jossa on ikävän kiusallisia (psykiatrian lempiparsi kuvatessa jotain ikäviä haittoja esim jossain artikkeleissa) haittavaikutuksia. Jos tarkoitusperä on hyvä ja ajattelee että minäpäs autan tuota ihmistä kuitenkin tuottaen hänelle harmia ja ummistaen silmiä haitoille, mitä se on?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "In the former Soviet Union, akathisia-inducing drugs were allegedly used as a form of torture. Haloperidol, an antipsychotic medication, was used to induce intense restlessness and Parkinson's-type symptoms in prisoners."

        En tiedä onko tämä Wikipedialausahdus totta mutta kyllä, tuo oli kidutusta ja noita pillereitä voisi hyvin käyttää kiduttamiseen. Jos psykiatria käyttää noita rohtoja mutta ei valitse kiduttaa ihmisiä, mutta he silti kituvat onko se kidutusta?
        (itse en käyttänyt haloperidolia vaan sain vastaavia oireita muista lääkkeistä)

        Jos ummistaa silmänsä jollekin lääkkeen haitalle ja vähättelee sitä ja jollekin potilaalle tulee se, syyllistyykö kiduttamiseen vai onko tämäkin vain hellää hoitoa jossa on ikävän kiusallisia (psykiatrian lempiparsi kuvatessa jotain ikäviä haittoja esim jossain artikkeleissa) haittavaikutuksia. Jos tarkoitusperä on hyvä ja ajattelee että minäpäs autan tuota ihmistä kuitenkin tuottaen hänelle harmia ja ummistaen silmiä haitoille, mitä se on?

        Kukaan täällä ei voi niitä kidutus kanteluita sinun puolesta tehdä.


      • Anonyymi

        No voi mahdoton. Tuosta jäi pois se että lääkkeiden aiheuttamia ns. mt eli pällivaivoja ei tunnisteta terveydenhoidossa. Kumma kun nämä ns. pällivaivat häviävät ajan saatossa kun on lopettanut lääkkeet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ihminen joka paranee lopettaa yleensä valittamisen. "

        No suhtaudu sitten vaikka siihen valittamisena jos kertoo haitoista tai pitää niitä esillä. Itse pidän mieluusti esim PSSD/tä esillä tai millaista helvettiä extrapyramidaalihäiriöt ovat.

        Jos se PSSD ja se tietoisuus siitä on se juttu, niin mitä varten et tee sitä silleensä kunnolla, että siitä olisi hyötyä niille ihmisille joilla on se PSSD?

        Opiskele viestintää, pistä faktat kuntoon, ja sitten siihen se ripaus tarinallistamista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No voi mahdoton. Tuosta jäi pois se että lääkkeiden aiheuttamia ns. mt eli pällivaivoja ei tunnisteta terveydenhoidossa. Kumma kun nämä ns. pällivaivat häviävät ajan saatossa kun on lopettanut lääkkeet.

        Eli lääkeet on korjanneet ne pällivaivat?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "In the former Soviet Union, akathisia-inducing drugs were allegedly used as a form of torture. Haloperidol, an antipsychotic medication, was used to induce intense restlessness and Parkinson's-type symptoms in prisoners."

        En tiedä onko tämä Wikipedialausahdus totta mutta kyllä, tuo oli kidutusta ja noita pillereitä voisi hyvin käyttää kiduttamiseen. Jos psykiatria käyttää noita rohtoja mutta ei valitse kiduttaa ihmisiä, mutta he silti kituvat onko se kidutusta?
        (itse en käyttänyt haloperidolia vaan sain vastaavia oireita muista lääkkeistä)

        Jos ummistaa silmänsä jollekin lääkkeen haitalle ja vähättelee sitä ja jollekin potilaalle tulee se, syyllistyykö kiduttamiseen vai onko tämäkin vain hellää hoitoa jossa on ikävän kiusallisia (psykiatrian lempiparsi kuvatessa jotain ikäviä haittoja esim jossain artikkeleissa) haittavaikutuksia. Jos tarkoitusperä on hyvä ja ajattelee että minäpäs autan tuota ihmistä kuitenkin tuottaen hänelle harmia ja ummistaen silmiä haitoille, mitä se on?

        . Jos tarkoitus ei ole tuottaa ihmiselle harmia mutta tuottaa silti esim olemalla kuuntelematta potilaan huolia ja vähättelemällä harmia ja tarkoitusperät olisi hyvät niin mistä on kyse? Auttamisesta joka meni vähän pieleen?

        Jos menen auttamaan jotain ihmistä ja hän toteaa että hän todennäköisesti on murtanut selkärankansa mutta sanon että trust me i know what i am doing, kyse ei ole siitä vaan uskon että minun laskemieni todennäköisyyksien mukaan kyse ei ole voinut olla mistään vakavasta koska eihän nyt siten kun könyää niin selkäranka murru. Nostan ihmisen pystyyn ja joku niksahtaa selässä ja ihminen halvaantuu niin millainen ihminen olen?

        Sitten vain nostan kädet pystyyn ja sanon että no jotain kai minun oli tehtävä ja minun hoitorepertuaariin nyt kuuluu nostaminen maasta ja suurimmaksi osaksi ihmiset aina kiittelee.

        Kun ihminen sitten reaktiona kaikkeen oirehtii tulkitsen häntä neutraalisti tarkkaillen kuin häkkieläintä tehden huomioita vailla sitomista kontekstiin: ihminen on tuskainen. Toki yritän myös tarkkailla kaikkia outouksia ja ristiriitsisuuksia ihmisen käytöksestä kuin olisin vieraan planeetan asukki. Ihminen on alakuloinen mutta niin vain hän iloitsi huonetoverinsa kanssa! Nämä tiedot on tärkeää kirjoittaa ylös jotta voimme tälle selkärankansa rikkoneelle löytää sen oikean diagnoosin.

        On myös tärkeää lääkitä tätä reaktiota koska pohjimmiltaan ihmisen aivoissa tapahtuu kaikenlaista ja alakuloisuus masennusasteellahan on aivosairaus siis pohjimmiltaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "In the former Soviet Union, akathisia-inducing drugs were allegedly used as a form of torture. Haloperidol, an antipsychotic medication, was used to induce intense restlessness and Parkinson's-type symptoms in prisoners."

        En tiedä onko tämä Wikipedialausahdus totta mutta kyllä, tuo oli kidutusta ja noita pillereitä voisi hyvin käyttää kiduttamiseen. Jos psykiatria käyttää noita rohtoja mutta ei valitse kiduttaa ihmisiä, mutta he silti kituvat onko se kidutusta?
        (itse en käyttänyt haloperidolia vaan sain vastaavia oireita muista lääkkeistä)

        Jos ummistaa silmänsä jollekin lääkkeen haitalle ja vähättelee sitä ja jollekin potilaalle tulee se, syyllistyykö kiduttamiseen vai onko tämäkin vain hellää hoitoa jossa on ikävän kiusallisia (psykiatrian lempiparsi kuvatessa jotain ikäviä haittoja esim jossain artikkeleissa) haittavaikutuksia. Jos tarkoitusperä on hyvä ja ajattelee että minäpäs autan tuota ihmistä kuitenkin tuottaen hänelle harmia ja ummistaen silmiä haitoille, mitä se on?

        Minä pystyn kiduttamaan sinua esimerkiksi nikotiinilaastareilla.

        Mutta ovatko nikotiinikorvaushoidot tai kyseiset laastarit kidutusta?

        Olet täydellinen idiootti jos sinun mielestä nuo ovat kidutusta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä pystyn kiduttamaan sinua esimerkiksi nikotiinilaastareilla.

        Mutta ovatko nikotiinikorvaushoidot tai kyseiset laastarit kidutusta?

        Olet täydellinen idiootti jos sinun mielestä nuo ovat kidutusta.

        Niinpä.
        Olisi hyvä, jos ihmiset tutustuisivat, mitä kidutus ihan oikeasti on.
        Esim. sotien aikana sotavankeja on kidutettu, sitä voi ilmeisimmin sanoakin kidutukseksi, joka taitaa olla täysin erilaista kuin jokin psykiatriaan liittyvä juttu, lääkitykset tms.
        Joitakin sanoja käytetään liian herkästi " korostamaan " jonkin tarkoitusta, tai oletettua tarkoitusta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "In the former Soviet Union, akathisia-inducing drugs were allegedly used as a form of torture. Haloperidol, an antipsychotic medication, was used to induce intense restlessness and Parkinson's-type symptoms in prisoners."

        En tiedä onko tämä Wikipedialausahdus totta mutta kyllä, tuo oli kidutusta ja noita pillereitä voisi hyvin käyttää kiduttamiseen. Jos psykiatria käyttää noita rohtoja mutta ei valitse kiduttaa ihmisiä, mutta he silti kituvat onko se kidutusta?
        (itse en käyttänyt haloperidolia vaan sain vastaavia oireita muista lääkkeistä)

        Jos ummistaa silmänsä jollekin lääkkeen haitalle ja vähättelee sitä ja jollekin potilaalle tulee se, syyllistyykö kiduttamiseen vai onko tämäkin vain hellää hoitoa jossa on ikävän kiusallisia (psykiatrian lempiparsi kuvatessa jotain ikäviä haittoja esim jossain artikkeleissa) haittavaikutuksia. Jos tarkoitusperä on hyvä ja ajattelee että minäpäs autan tuota ihmistä kuitenkin tuottaen hänelle harmia ja ummistaen silmiä haitoille, mitä se on?

        Koska venäjällä kidutetaan ihmisiä, niin sama pitää tapahtua suomessakin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinpä.
        Olisi hyvä, jos ihmiset tutustuisivat, mitä kidutus ihan oikeasti on.
        Esim. sotien aikana sotavankeja on kidutettu, sitä voi ilmeisimmin sanoakin kidutukseksi, joka taitaa olla täysin erilaista kuin jokin psykiatriaan liittyvä juttu, lääkitykset tms.
        Joitakin sanoja käytetään liian herkästi " korostamaan " jonkin tarkoitusta, tai oletettua tarkoitusta.

        No sinä et sitten ilmeisesti tiedä esim mitä akatisia on. Se on kuin joku kiduttaisi sinua joka hetki aamusta iltaan. Teoriassa ihmisen pitäisi pystyä olemaan aloillaan esim rentoutuakseen tai nukkuakseen. Mutta ei, sinulla on krooninen tunne että sinun pitää päästä nahoistasi ja liikutella itseäsi ja mikään asento ei ole hyvä. Pahimmillaan sinun on PAKKO nousta tuolista kävelemään ja usein tilaan liittyy kauhun ja pakokauhun tunne. Se voi kestää piitkän aikaa ennenkuin se laantuu.

        En tiedä pitikö tuo wikipedia-artikkeli paikkaansa mutta akatisian laukaiseminen olisi oikein hyvää kidutusta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koska venäjällä kidutetaan ihmisiä, niin sama pitää tapahtua suomessakin?

        No se on kidutusta jos psykiatri lääkitsee sinua lisää kun koet että joku on pielessä, pahentaa akatisiaa ja laittaa kaikki sen lieveilmiöt vain psyyken piikkiin perustellen sillä lisälääkitykset. Ja menetät kyvyn säädellä omia lääkityksiäsi kun hän kokee että tarvit lääkkeitä väkisin. Se on kuin painajainen.

        Nukahdat kauhun tunteeseen aamulla heräten kauhun tunteeseen. En tiedä miten ne kiduttaa ihmisiä jossain sodissa mutta uskoisin että tuo vetää vertoja. Joissain lääkkeissä kuten abilifyssä kyseinen haitta on melko yleinen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No se on kidutusta jos psykiatri lääkitsee sinua lisää kun koet että joku on pielessä, pahentaa akatisiaa ja laittaa kaikki sen lieveilmiöt vain psyyken piikkiin perustellen sillä lisälääkitykset. Ja menetät kyvyn säädellä omia lääkityksiäsi kun hän kokee että tarvit lääkkeitä väkisin. Se on kuin painajainen.

        Nukahdat kauhun tunteeseen aamulla heräten kauhun tunteeseen. En tiedä miten ne kiduttaa ihmisiä jossain sodissa mutta uskoisin että tuo vetää vertoja. Joissain lääkkeissä kuten abilifyssä kyseinen haitta on melko yleinen.

        Ja unikin voi olla aika kortilla tuollaisessa tilassa. Mutta hei, usko vain että kaikki on aina hyvin psykiatriassa ja kaikki paha tapahtuu jossain sodassa. Kun kävin läpi lääkehaittoja tutustuin ihmisiin ketkä kävi läpi asioita mitä kukaan muu ei tajua jos eivät ole käyneet sellaista läpi. Ravaavat pitkin asuntoa hermoromahduksen partaalla ollen kokoajan kamalassa olossa ja se tila on niin luonnoton että se jättää ihmisen yksin kun kukaan ei tajua mitä he käy lävitse. Eikä siinä tilassa kyllä ketään halua nähdäkään. Se on eloonjäämistaistelua pahimmillaan joka sekunti että jaksaa.

        Se opetti minulke yhden asian ihmisen hermostosta. Älä sotke sitä. Seuraukset voi olla luonnottomia ja todella paljon tuskaa aiheuttavia pahimmillaan.
        Tue kehoa luontaisesti sekoittamatta välittäjäaineita ja luonnollisia säätelyjärjestelmiä. Kohtele kehoa silkkihansikkain ja hellästi.

        Sillä opilla pelastin itseni reitiltä missä olin saanut yhä toksisempia reaktioita erinäköisiin aineisiin psykiatriassa. Näin silloin sen paljonko psykiatrialla loppupeleissä kiinnostaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja unikin voi olla aika kortilla tuollaisessa tilassa. Mutta hei, usko vain että kaikki on aina hyvin psykiatriassa ja kaikki paha tapahtuu jossain sodassa. Kun kävin läpi lääkehaittoja tutustuin ihmisiin ketkä kävi läpi asioita mitä kukaan muu ei tajua jos eivät ole käyneet sellaista läpi. Ravaavat pitkin asuntoa hermoromahduksen partaalla ollen kokoajan kamalassa olossa ja se tila on niin luonnoton että se jättää ihmisen yksin kun kukaan ei tajua mitä he käy lävitse. Eikä siinä tilassa kyllä ketään halua nähdäkään. Se on eloonjäämistaistelua pahimmillaan joka sekunti että jaksaa.

        Se opetti minulke yhden asian ihmisen hermostosta. Älä sotke sitä. Seuraukset voi olla luonnottomia ja todella paljon tuskaa aiheuttavia pahimmillaan.
        Tue kehoa luontaisesti sekoittamatta välittäjäaineita ja luonnollisia säätelyjärjestelmiä. Kohtele kehoa silkkihansikkain ja hellästi.

        Sillä opilla pelastin itseni reitiltä missä olin saanut yhä toksisempia reaktioita erinäköisiin aineisiin psykiatriassa. Näin silloin sen paljonko psykiatrialla loppupeleissä kiinnostaa.

        Aivan absurdia että puhut jollain nikotiinilaastareilla kiduttamisesta. siis kyse on LÄÄKETIETEELLISESTÄ HOIDOSTA jota käytetään ihmisille jopa väkisin. Onhan se tosiaan melko reilua että tuon tason haittoja tuotetaan ihmisille osana hoitoa, ilman edes mainintaa riskistä.

        Jos laittaisit toisen kehoon väkisin josta hän kokisi jotain syvää pahaa oloa se olisi rikos.

        Ja tarkempaa tietoa mitä koin:
        "Ekstrapyramidaalioireet ovat ei-tahdonlaisen keskushermoston ekstrapyramidaalijärjestelmään liittyviä lihasten toimintahäiriöitä[1]. Ekstrapyramidaalioireet voivat ilmetä ilmenevät kaulan, niskan, silmien ja vartalon lihasten kivuliaina kouristuksina, akatisiana eli pakonomaisena motorisena levottomuutena, lepovapinana, köpöttävänä kävelynä, motoriikan hidastumisena, lihasjäykkyytenä tai kasvojen ilmeettömyytenä[2]. Jos ekstrapyramidaalioireisiin kuuluu vapinaa, lihasjäykkyyttä ja liikkeiden hidastumista, puhutaan lääkeparkinsonismista[3].

        Myös pakkoliikeoireyhtymä eli tardiivi dyskinesia sekä suun avaamista estävä niin sanottu leukalukko kuuluvat ekstrapyramidaalioireisiin[1]."


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivan absurdia että puhut jollain nikotiinilaastareilla kiduttamisesta. siis kyse on LÄÄKETIETEELLISESTÄ HOIDOSTA jota käytetään ihmisille jopa väkisin. Onhan se tosiaan melko reilua että tuon tason haittoja tuotetaan ihmisille osana hoitoa, ilman edes mainintaa riskistä.

        Jos laittaisit toisen kehoon väkisin josta hän kokisi jotain syvää pahaa oloa se olisi rikos.

        Ja tarkempaa tietoa mitä koin:
        "Ekstrapyramidaalioireet ovat ei-tahdonlaisen keskushermoston ekstrapyramidaalijärjestelmään liittyviä lihasten toimintahäiriöitä[1]. Ekstrapyramidaalioireet voivat ilmetä ilmenevät kaulan, niskan, silmien ja vartalon lihasten kivuliaina kouristuksina, akatisiana eli pakonomaisena motorisena levottomuutena, lepovapinana, köpöttävänä kävelynä, motoriikan hidastumisena, lihasjäykkyytenä tai kasvojen ilmeettömyytenä[2]. Jos ekstrapyramidaalioireisiin kuuluu vapinaa, lihasjäykkyyttä ja liikkeiden hidastumista, puhutaan lääkeparkinsonismista[3].

        Myös pakkoliikeoireyhtymä eli tardiivi dyskinesia sekä suun avaamista estävä niin sanottu leukalukko kuuluvat ekstrapyramidaalioireisiin[1]."

        Verrataanpa vaikka tilaa mihin aikanaan aloitin lääkkeet:

        Nukuin paljon.. Se oli selviytymiskeino. Oli alakuloinen olo (suureksi osaksi reaktiona asioihin) mutta kykenin kokemaan asioita esim jonkun musiikin lohdutuksena. Kykenin tuntemaan monia asioita lohduttavina. Joskus mielessä kävi itsrtuhoisia ajatuksia. Joskus tunsin ahdistusta joka yleensä oli liitoksissa johonkin.

        Psykiatristen pillerien myötä:

        Menetin uneni, menetin mielenrauhani. Menetin kykyni olla paikallaan ja rentoutua. Taistelin lähes joka sekunti yllykettä vastaan jossa minun piti taistella sitä ajatusta vastaan että kuolema pelastaisi kiduttavalta ololta. Se ei ollut niinkään että halusin kuolla vaan minulla oli tunne että minun on pakko lopettaa tuo luonnoton olo jota en koskaan aiemmin ollut kokenut jota on hankala edes pukea sanoiksi. Tunsin pohjatonta kauhun tunnetta kun tiesin että joku oli pielessä kehossani. Kehossani oli jatkuvasti yliaktivoituneena flight or fight reaktiona kaikkeen. Uskon että kehoamme ei ole suunniteltu pitkäaikaiseen harmiin. Se ajaa kehomme epätasapainotilaan.

        Vain se joka on kokenut jotain vastaavaa ymmärtää. Valitettavasti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No sinä et sitten ilmeisesti tiedä esim mitä akatisia on. Se on kuin joku kiduttaisi sinua joka hetki aamusta iltaan. Teoriassa ihmisen pitäisi pystyä olemaan aloillaan esim rentoutuakseen tai nukkuakseen. Mutta ei, sinulla on krooninen tunne että sinun pitää päästä nahoistasi ja liikutella itseäsi ja mikään asento ei ole hyvä. Pahimmillaan sinun on PAKKO nousta tuolista kävelemään ja usein tilaan liittyy kauhun ja pakokauhun tunne. Se voi kestää piitkän aikaa ennenkuin se laantuu.

        En tiedä pitikö tuo wikipedia-artikkeli paikkaansa mutta akatisian laukaiseminen olisi oikein hyvää kidutusta.

        Kyllä minä ilmeisimmin taidan tietää, käytin itse erilaisia psyyken lääkkeitä parikymmentä vuotta.
        Olihan niissä haittoja, jos vaikka mitä. Siltikään en sanoisi kidutukseksi ainakaan omalla kohdallani. Oikeaa kidutusta en tosiaankaan haluaisi koskaan kokea.
        Ja lääkehaitatkin olivat, eivät ole enää, joten tilanne nyt hyvä, ei lääkkeitä, ei haittoja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja unikin voi olla aika kortilla tuollaisessa tilassa. Mutta hei, usko vain että kaikki on aina hyvin psykiatriassa ja kaikki paha tapahtuu jossain sodassa. Kun kävin läpi lääkehaittoja tutustuin ihmisiin ketkä kävi läpi asioita mitä kukaan muu ei tajua jos eivät ole käyneet sellaista läpi. Ravaavat pitkin asuntoa hermoromahduksen partaalla ollen kokoajan kamalassa olossa ja se tila on niin luonnoton että se jättää ihmisen yksin kun kukaan ei tajua mitä he käy lävitse. Eikä siinä tilassa kyllä ketään halua nähdäkään. Se on eloonjäämistaistelua pahimmillaan joka sekunti että jaksaa.

        Se opetti minulke yhden asian ihmisen hermostosta. Älä sotke sitä. Seuraukset voi olla luonnottomia ja todella paljon tuskaa aiheuttavia pahimmillaan.
        Tue kehoa luontaisesti sekoittamatta välittäjäaineita ja luonnollisia säätelyjärjestelmiä. Kohtele kehoa silkkihansikkain ja hellästi.

        Sillä opilla pelastin itseni reitiltä missä olin saanut yhä toksisempia reaktioita erinäköisiin aineisiin psykiatriassa. Näin silloin sen paljonko psykiatrialla loppupeleissä kiinnostaa.

        Minulla lääkitysvuodet jo takana, haittana jäi hermostosairaus loppuelämäksi.
        Siltikin jatkan elämääni, tyytyväisenä siihen, että pää sentään toimii.
        En mieti, en syyttele lääkityksiä, en lääkäreitä, mitä siitä hyötyisin, en mitään, kenties kärsisin jatkuvasta ahdistuksesta, ei kiitos.
        Minun on pärjättävä sillä mitä vielä on jäljellä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Verrataanpa vaikka tilaa mihin aikanaan aloitin lääkkeet:

        Nukuin paljon.. Se oli selviytymiskeino. Oli alakuloinen olo (suureksi osaksi reaktiona asioihin) mutta kykenin kokemaan asioita esim jonkun musiikin lohdutuksena. Kykenin tuntemaan monia asioita lohduttavina. Joskus mielessä kävi itsrtuhoisia ajatuksia. Joskus tunsin ahdistusta joka yleensä oli liitoksissa johonkin.

        Psykiatristen pillerien myötä:

        Menetin uneni, menetin mielenrauhani. Menetin kykyni olla paikallaan ja rentoutua. Taistelin lähes joka sekunti yllykettä vastaan jossa minun piti taistella sitä ajatusta vastaan että kuolema pelastaisi kiduttavalta ololta. Se ei ollut niinkään että halusin kuolla vaan minulla oli tunne että minun on pakko lopettaa tuo luonnoton olo jota en koskaan aiemmin ollut kokenut jota on hankala edes pukea sanoiksi. Tunsin pohjatonta kauhun tunnetta kun tiesin että joku oli pielessä kehossani. Kehossani oli jatkuvasti yliaktivoituneena flight or fight reaktiona kaikkeen. Uskon että kehoamme ei ole suunniteltu pitkäaikaiseen harmiin. Se ajaa kehomme epätasapainotilaan.

        Vain se joka on kokenut jotain vastaavaa ymmärtää. Valitettavasti.

        Ymmärtää, ymmärtää.
        Mutta sitä on vaikea ymmärtää, jos se kaikki on jo takana päin, kuten tekstistä ymmärtää, niin miksi asiaa on edelleen pyöriteltävä mielessä ?
        Sitä en oikein ymmärrä, koska sehän on juuri se, joka voi edelleen aiheuttaa pahaa oloa, ahdistavia ajatuksia.
        Jos ( toivottavasti ) nykyään menee paremmin, niin kannattaa keskittyä tähän hetkeen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä minä ilmeisimmin taidan tietää, käytin itse erilaisia psyyken lääkkeitä parikymmentä vuotta.
        Olihan niissä haittoja, jos vaikka mitä. Siltikään en sanoisi kidutukseksi ainakaan omalla kohdallani. Oikeaa kidutusta en tosiaankaan haluaisi koskaan kokea.
        Ja lääkehaitatkin olivat, eivät ole enää, joten tilanne nyt hyvä, ei lääkkeitä, ei haittoja.

        Niin koitko pitkäkestoisen akatisian ja extrapyramidaalioireita vai et?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin koitko pitkäkestoisen akatisian ja extrapyramidaalioireita vai et?

        Siis vakavampana versiona että välillä istuminen ei onnistunut laisinkaan kun sinun piti pakkoliikutella kehoasi paniikin vyöryessä kropassasi ja et tiedä edes miten nukut koska sekin vaatisi paikallaanoloa? Ihmiset jotka ovat kokeneet sen kuvaisivat sitä kidutuksena.

        Jos olet kokenut niin palataan sitten asiaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis vakavampana versiona että välillä istuminen ei onnistunut laisinkaan kun sinun piti pakkoliikutella kehoasi paniikin vyöryessä kropassasi ja et tiedä edes miten nukut koska sekin vaatisi paikallaanoloa? Ihmiset jotka ovat kokeneet sen kuvaisivat sitä kidutuksena.

        Jos olet kokenut niin palataan sitten asiaan.

        Kaikkein paskinta mitä psykiatriassa on, on itsevaemuus todeta että ihminen ei voi kärsiä haitoista kun eihän tähän lääkeryhmään tällaista kuulu. Tuo lisää vihaani psykiatriaa kohtsan. Samaan aikaan juttelen netissä ihmisten kanssa jotka ovat kyllä kokeneet täysin vastaavat kokemukset samanlaisella lääkehistorialla.

        Heillä on käsittämätön taito sanoa monilääkinnässäkin mitä ihminen voi kokea ja mitä ei voi kokea. He eivät kuuntele. He haluavat tulkita kaiken sairautena ja kylvää lisää. Heillä ei kiinnosta aikaisempien lääkitysten vaikutukset hermostoon, lääkehistorian vaikutjkset hermostoon, vastuuttomien purkujen vaikutukset hermostoon, päällekkäin tapahtuneiden lääkesekasotkujen vaikutukset hermostoom.. Sanalla sanoen, pidän monia psykiatrian lääkäreitä typerinä.

        Minun puolestani suuren osan psykiatrian lääkkeistä voisi kieltää tai ainakin rajoittaa niiden määräämistä ja uskon että sillä tehtäisiin suuri palvelus ihmisille. Lääkäreitä opetettaisiin enemmän tekemään turvallisia purkuja ja antamaan elämäntapaohjausta kuin määräämään uusia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikkein paskinta mitä psykiatriassa on, on itsevaemuus todeta että ihminen ei voi kärsiä haitoista kun eihän tähän lääkeryhmään tällaista kuulu. Tuo lisää vihaani psykiatriaa kohtsan. Samaan aikaan juttelen netissä ihmisten kanssa jotka ovat kyllä kokeneet täysin vastaavat kokemukset samanlaisella lääkehistorialla.

        Heillä on käsittämätön taito sanoa monilääkinnässäkin mitä ihminen voi kokea ja mitä ei voi kokea. He eivät kuuntele. He haluavat tulkita kaiken sairautena ja kylvää lisää. Heillä ei kiinnosta aikaisempien lääkitysten vaikutukset hermostoon, lääkehistorian vaikutjkset hermostoon, vastuuttomien purkujen vaikutukset hermostoon, päällekkäin tapahtuneiden lääkesekasotkujen vaikutukset hermostoom.. Sanalla sanoen, pidän monia psykiatrian lääkäreitä typerinä.

        Minun puolestani suuren osan psykiatrian lääkkeistä voisi kieltää tai ainakin rajoittaa niiden määräämistä ja uskon että sillä tehtäisiin suuri palvelus ihmisille. Lääkäreitä opetettaisiin enemmän tekemään turvallisia purkuja ja antamaan elämäntapaohjausta kuin määräämään uusia.

        Koska lääkärit ovat liian typeriä ja vastuuttomia määräämään niitä. Yleislääkäreiltä voisi viedä kokonaan mahdollisuuden kirjoittaa psyykenlääkkeitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koska lääkärit ovat liian typeriä ja vastuuttomia määräämään niitä. Yleislääkäreiltä voisi viedä kokonaan mahdollisuuden kirjoittaa psyykenlääkkeitä.

        Mulla ei ole mitään päihdeongelmahistoriaa mikä tekisi mielestäni hyväksyttävämmäksi harmit.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin koitko pitkäkestoisen akatisian ja extrapyramidaalioireita vai et?

        Mitäpä luulisit, kyllä koin.
        Ei se mitään mukavaa ollut, mutta kuten kerroin, se kaikki on jo jäänyt menneisyyteen, se riittää minulle.
        Sen opin, että ei kiitos enää uudestaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulla ei ole mitään päihdeongelmahistoriaa mikä tekisi mielestäni hyväksyttävämmäksi harmit.

        Mulla on sekakäyttöhistoria, johon sisältyi myös kaikenlaiset psyyken lääkkeet.
        Harmit eivät olleet millään tavalla hyväksyttävämpiä, ei kenenkään näkökulmasta, ei edes omastani.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulla on sekakäyttöhistoria, johon sisältyi myös kaikenlaiset psyyken lääkkeet.
        Harmit eivät olleet millään tavalla hyväksyttävämpiä, ei kenenkään näkökulmasta, ei edes omastani.

        On ne siinä mielessä että päihteitä käyttämällä voi odottaa terveyden tuhoutumista, mutta ei lääkkeitä käyttäessä. Mutta toki et sinäkään haittoja ole ansainnut, en minä sillä.

        Akatisia ja extrapyramidaalioireet ovat ollut elämäni kiduttavin kokemus ja ymmärrän sen jälkeen lääkkeiden yhteyden itsetuhoisuuteen 100 prosenttisesti. Sitä ennen en täysin hahmottanut.


    • Anonyymi

      Yksinkertaisesti siksi, että Sinä, keskustelun aloittaja itse olet sokea näkemään psykiatriassa olevia epäkohtia ja niitä vikoja, joita koko hoitokulttuurissa, sen systeemissä, hoitohenkilökunnan asenteissa ja ylipäätään käytetyissä hoitokeinoissa.

      Sinä ajattelet itse niin, joko olet itse alalla, tai sitten hyväuskoinen, ehkäpä jopa uskot kyseisten markkinoilla olevien lääkkeiden muka auttavan potilaita, vaikka kyse olisikin enimmäkseen plasebosta.

      Olen aika lailla satavarma, että jos tässä valtiossa järjestettäisiin gallup kaikille mt-palveluita aiemmin käyttäneille ja nykyään käyttäville, niiden asioiden osalta, millaisena he pitivät/ pitävät mt-palveluita ja niiden laatua ja tehoavuutta, ja myös kysyttäisiin ihan suoraan, mitä he itse toivoisivat hoitomenetelmien, niiden laadun suhteen, sekä myös lääkkeiden haittavaikutuksista ihmisten hyvinvointiin, niin luulenpa, että moni yllättyisi, ja etenkin tämän keskusten aloittaja.

      Vika on tässäkin keskustelun aloituksessa se, että aloittaja kuvittelee tietävänsä kaiken, ja nostaa psykiatrian jalustalle, että ei pidä sitä kohtaan asetetusta kritiikistä. Tämä on se totuus.

      Itse olen aina paitsi puhunut, myös kirjoittanut aina totta. Ei ole ollut tarvetta värittää, tai valehdella. Oli sen ankara kasvatus, että opetettiin puhumaan aina totta. Ja jos tässä kohtaa joku taas alkaa jauhaa siitä sairaudentunnottomuudesta, tai että "sairaus" puhuu. Niin ei pidä paikkaansa. Ihminen näkee asioita ja tekee päätelmiä. Vaikka olisi joskus historiassa annettukin jokin mt-diagnoosi, se ei tarkoita sitä, että kaikki ajattelu olisi sairauden sanelemaa.

      • Anonyymi

        Samaa mieltä, jos on ollut kerran sairas, se ei tarkoita, että olisi aina sairas.
        Vaikkakin vanhat diagnoosit jonkinlainen riippakivi terveydenhuollossa ajoittain onkin.


      • Anonyymi

        Jos sinä et valehtele, niin miksi muiden pitäisi saada valehdella ja esittää perättömiä väittämiä foorumilla?

        Enkä nyt kyllä suoraan ymmärrä, millä tavalla jotkut absurdit valheet auttaisi ihmistä näkemään psykiatrian sokeita kohtia. Päin vastoin, sehän vaan manifestoi sitä hulluutta ja mielenterveyshoidon tarpeellisuutta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samaa mieltä, jos on ollut kerran sairas, se ei tarkoita, että olisi aina sairas.
        Vaikkakin vanhat diagnoosit jonkinlainen riippakivi terveydenhuollossa ajoittain onkin.

        Mä olen terveydenhuollon mukaan sairastanut masennusta 24 vuotta vaikka 13 vuoteen ollut hoitosuhdetta tai asiointia terveyskeskuksessa. Olen siis kuolemaani asti masentunut. Huom! ei lääkitystä masennukseen eikä hoitosuhdetta. Terveyskeskus tietää parhaiten näkemättä ja kuulematta ihmistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä olen terveydenhuollon mukaan sairastanut masennusta 24 vuotta vaikka 13 vuoteen ollut hoitosuhdetta tai asiointia terveyskeskuksessa. Olen siis kuolemaani asti masentunut. Huom! ei lääkitystä masennukseen eikä hoitosuhdetta. Terveyskeskus tietää parhaiten näkemättä ja kuulematta ihmistä.

        Minullakaan ei ole ollut psykoosia yli 20:een vuoteen, silti minulla on edelleen psykoosisairaus diagnosoituna.
        Kai sekin on loppuelämän ajan kirjoissa ja kansissa, nykyään koneella.
        Lääkkeiden käyttöäkin olisi kuulemma pitänyt jatkaa ennaltaehkäisyksi, ettei psykoosia tulisi. Vaan eipä ole näkynyt eikä kuulunut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä olen terveydenhuollon mukaan sairastanut masennusta 24 vuotta vaikka 13 vuoteen ollut hoitosuhdetta tai asiointia terveyskeskuksessa. Olen siis kuolemaani asti masentunut. Huom! ei lääkitystä masennukseen eikä hoitosuhdetta. Terveyskeskus tietää parhaiten näkemättä ja kuulematta ihmistä.

        Talk about painolasti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä olen terveydenhuollon mukaan sairastanut masennusta 24 vuotta vaikka 13 vuoteen ollut hoitosuhdetta tai asiointia terveyskeskuksessa. Olen siis kuolemaani asti masentunut. Huom! ei lääkitystä masennukseen eikä hoitosuhdetta. Terveyskeskus tietää parhaiten näkemättä ja kuulematta ihmistä.

        Eli se että ei ole hoitosuhdetta eikä lääkkeitä, on sinun mielestä todiste siitä, että terveydenhuollon mielestä olet masentunut?

        Voi morjes taas.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos sinä et valehtele, niin miksi muiden pitäisi saada valehdella ja esittää perättömiä väittämiä foorumilla?

        Enkä nyt kyllä suoraan ymmärrä, millä tavalla jotkut absurdit valheet auttaisi ihmistä näkemään psykiatrian sokeita kohtia. Päin vastoin, sehän vaan manifestoi sitä hulluutta ja mielenterveyshoidon tarpeellisuutta.

        Silloin kun joku, tai jotkut psykiatriasta, tai mt-palveluista saatujen huonojen kokemusten, tai saamiensa lääkehaittojen, tai lääkkeistä tulleiden uusien sairauksien takia, tai mt-palveluiden huonon laadun takia tulevat kertomaan tällekin keskustelupalstalle, niin nei heidän kirjoituksensa ja sanomisensa eivät suinkaan ole mitään "absurdeja valheita".

        Vika on siinä, että vastapuoli ei tätä asiaa ( psykiatrian kritisoimista) vain hyväksy, tai pidä siitä. Mikä herättää ainakin minussa pienen epäilyksen siitä, että asialla ovat ennemmänkin kyseisellä alalla olevat. Koska en jaksa sitä, että kyseisiä palveluita käyttävät lähtisivät kritisoimaan toisia, eli enemmän lähellä omia porukoitaan. Tai ainakaan väittämään esim- lääkehaittojen vaikutusta muka joksikin "absurdiksi valheeksi". Haitat maksimoituvat etenkin, jos niitä annosmäärät ovat suuret, tai niitä käyttää liian pitkään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Silloin kun joku, tai jotkut psykiatriasta, tai mt-palveluista saatujen huonojen kokemusten, tai saamiensa lääkehaittojen, tai lääkkeistä tulleiden uusien sairauksien takia, tai mt-palveluiden huonon laadun takia tulevat kertomaan tällekin keskustelupalstalle, niin nei heidän kirjoituksensa ja sanomisensa eivät suinkaan ole mitään "absurdeja valheita".

        Vika on siinä, että vastapuoli ei tätä asiaa ( psykiatrian kritisoimista) vain hyväksy, tai pidä siitä. Mikä herättää ainakin minussa pienen epäilyksen siitä, että asialla ovat ennemmänkin kyseisellä alalla olevat. Koska en jaksa sitä, että kyseisiä palveluita käyttävät lähtisivät kritisoimaan toisia, eli enemmän lähellä omia porukoitaan. Tai ainakaan väittämään esim- lääkehaittojen vaikutusta muka joksikin "absurdiksi valheeksi". Haitat maksimoituvat etenkin, jos niitä annosmäärät ovat suuret, tai niitä käyttää liian pitkään.

        Miksi se on niin mahdoton ajatus, että kaikki potilaat eivät hyväksy absurdeja valheita, vaan ainoastaan asiallisen ja totuudenmukaisen kritiikin?


      • Anonyymi

        Joka viides suomalainen tarvitsee joskus apua mielenterveyteensä. Eikö meitä ole kuusi miljoonaa?.Silloin 1,2 miljoonaa ihmistä jossakin elämänsä vaiheessa tarvii apua ja tukea, lääkitystäkin. Ei löydy kuin kourallinen huutelijoita, joiden mielestä koko psykiatria on lopetettava.Ja se kourallinen kuuluu ja näkyy. Eikö niillä ole ollut joku mielen osoituskin. Siellä tuskin oli osanottajia kuin kourallinen. Ottivat muutaman tabletin, että uskaltavat tulla ja mokata itsensä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joka viides suomalainen tarvitsee joskus apua mielenterveyteensä. Eikö meitä ole kuusi miljoonaa?.Silloin 1,2 miljoonaa ihmistä jossakin elämänsä vaiheessa tarvii apua ja tukea, lääkitystäkin. Ei löydy kuin kourallinen huutelijoita, joiden mielestä koko psykiatria on lopetettava.Ja se kourallinen kuuluu ja näkyy. Eikö niillä ole ollut joku mielen osoituskin. Siellä tuskin oli osanottajia kuin kourallinen. Ottivat muutaman tabletin, että uskaltavat tulla ja mokata itsensä.

        Kyse taitaa olla enemmän siitä että se oma äänekäs ego on päässyt naarmuuntumasn siitä diadnoosista.

        Jos joku oikeasti haluaisi estää jonkun psykiatrian niin nehän kahlitsisi itsensä siihen psykiatrian talon oveen, niin ettei kukaan pääsisi sisään ennen lehdistön tuloa.


    • Anonyymi

      Kuka tai ketkä ihmiset ovat hoidonvastaisia? Asiallinen hoitohan pelastaa vuosittain suuren määrän ihmisiä.
      . vanha sairaahko mies.

      • Anonyymi

        Kai ne on niitä ihmisiä jotka ovat niin syvällä siinä omassa kuplassaan, että he eivät koe mitään muuta hoitoa kuin lääkehoidon hoidoksi. Olisiko sitten niin että se kokemus siitä, että lääkkeet palauttavat heidät todellisuuteen ja siihen ikävään sairauteen on niin ikävä, että he eivät osaa puhua mistään muusta kuin lääkkeistä ja erityisesti niiden haittavaikutuksista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kai ne on niitä ihmisiä jotka ovat niin syvällä siinä omassa kuplassaan, että he eivät koe mitään muuta hoitoa kuin lääkehoidon hoidoksi. Olisiko sitten niin että se kokemus siitä, että lääkkeet palauttavat heidät todellisuuteen ja siihen ikävään sairauteen on niin ikävä, että he eivät osaa puhua mistään muusta kuin lääkkeistä ja erityisesti niiden haittavaikutuksista.

        Eihän ne haitat puhumalla poistu minnekään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän ne haitat puhumalla poistu minnekään.

        Vain otettu lääke auttaa.


    • Anonyymi

      Vastakysymys aloitukseen: miksi jokaista kritiikkiä väitetään "valheelliseksi, trollaukseksi", tai että niin tekevä olisi ollut muka "hoidonvastainen" jo alusta asti, tai että on "sairaudentunnoton"?

      Ihminen pohjaa omat tekemänsä päätelmät omiin saatuihin kokemuksiin. Jotkut tälläkin palstalla kommentoineet ovat käyttäneet lääkkeitä pitkäänkin, jopa useita vuosikymmeniä, joten ei tuolloin väittää heitä hoidonvastaisiksi, tai sairaudentunnottomiksi. jJoillekin on oikeasti tullut pahojakin sivu ja haittavaikutuksia käyttämistään lääkkeistä. Jopa infarkteja. Ja jos tässä kohtaa joku sanoo, että : " Joo, kyllä pitää uskoa psykiatreja, he ovat niin lukeneita, ja että tietävät kaikesta kaiken, ovat oikeassa kaikessa ja pitää tehdä nk. he määräävät", niin silloin se on nats*smia ja itseasiassa aika kapea-alaista ajatteluakin vielä.

      Jos jonkun omakohtaiset kokemukset teilataan, tyrmätään, ja väitetään niitä valheiksi, niin se on asiatonta ja törkeää käytöstä.

      Kyseenalaistaminen on joskus jopa viisasta ja järkevää. Ja siinä on viisauden alku, että ei usko ja ennenkaikkea niele aina kaikkea ihan sokeasti.

      Terv. 20 vuotta mt-palveluita ja lääkkeitä käyttänyt ja nykyisin kyseisten "myrkkyjen" käytön lopettanut. Ja siksi, koska kyseisten palveluiden laatu on huono, kohtelu on potilaita ymmärtämätöntä ja kuuntelematonta, kylmää ja tylyä, lääkkeet mm. veivät toimintakyvyn ja aiheuttivat infarkteja, ja heikensivät kognitiivisia kykyjä.

      • Anonyymi

        Tällä palstalla lienee yleistä, että lääkekritiikkiä usein ei oteta vakavasti. Halutaan kokoajan viitata siihen, että ihmisellä on ollut mielenterveysongelmia ja eihän hän syytäsuotta ole lääkkeitä käyttänyt.

        Ennen lääkkeitä ihminen on voinut olla paljon paremmassa kunnossa kuin lääkkeiden myötä, jolloin mukaan tulee haittojen ja vieroituslireiden ynnä muun tuoma paha plo. Myöskin ihminen on voinut käydä lääkekierrettä läpi jossa yhden haittaa lääkitään yhdellä jos toisella. Hoitokielteisiksikin syytellään vaikka usein hoitokielteisyys tai miksi sitä sanoisikaan voi hiipiä vasta sitten kun oikeasti diagnoosit ja lääkitykset alkaa tuottaa ihan oman pahoonvoinnin tasonsa tai et voi enää kyseenalaistamatta jatkaa hoitojärjestelmässä. Joskus oma intuitio pelastaa siltä ettei tipahds yhä syvempään kuoppaan. Sitten syytellään ihmistä siitä että hän ei muka ole hakenut muita tukipalveluita vaikka on faktaa että lääkityksessä ihminen ei välttämättä kykene tekemään tunnetason työtä jolloin terapiakin voi olla hyödyttömämpää. Lääkealasajot voivat myös olla vaikeita eikä vieroitusoireiden riskeistä olla välttämättä silloin kauan sitten kun lääkitys on määrätty kerrottu mitään. Voi olla myös haitaksi jos ihmisen käsitys itsestä on sellainen että hän identifioituu esim psykiatrian luomiin käsityksiin esim masennuksesta sairautena ja kemiallsisena häiriönä vaikka se olisikin enemmän oire jostain ja on paljon erilaisia selviytymiskeinoja mitä hän voisi oppia mutta hän voi vain luulla että asiat ratkaistaan korostuneesti lääkkeillä. Lääkkeisiin sisältyy paljon ongelmia apatiasta tunteiden leikkautumiseen ja medication spellbinding tilassa ihminen ei tee aina rationalisimpia päätöksiä. Lääkitys voi olla tietynlainen ansa joillekin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tällä palstalla lienee yleistä, että lääkekritiikkiä usein ei oteta vakavasti. Halutaan kokoajan viitata siihen, että ihmisellä on ollut mielenterveysongelmia ja eihän hän syytäsuotta ole lääkkeitä käyttänyt.

        Ennen lääkkeitä ihminen on voinut olla paljon paremmassa kunnossa kuin lääkkeiden myötä, jolloin mukaan tulee haittojen ja vieroituslireiden ynnä muun tuoma paha plo. Myöskin ihminen on voinut käydä lääkekierrettä läpi jossa yhden haittaa lääkitään yhdellä jos toisella. Hoitokielteisiksikin syytellään vaikka usein hoitokielteisyys tai miksi sitä sanoisikaan voi hiipiä vasta sitten kun oikeasti diagnoosit ja lääkitykset alkaa tuottaa ihan oman pahoonvoinnin tasonsa tai et voi enää kyseenalaistamatta jatkaa hoitojärjestelmässä. Joskus oma intuitio pelastaa siltä ettei tipahds yhä syvempään kuoppaan. Sitten syytellään ihmistä siitä että hän ei muka ole hakenut muita tukipalveluita vaikka on faktaa että lääkityksessä ihminen ei välttämättä kykene tekemään tunnetason työtä jolloin terapiakin voi olla hyödyttömämpää. Lääkealasajot voivat myös olla vaikeita eikä vieroitusoireiden riskeistä olla välttämättä silloin kauan sitten kun lääkitys on määrätty kerrottu mitään. Voi olla myös haitaksi jos ihmisen käsitys itsestä on sellainen että hän identifioituu esim psykiatrian luomiin käsityksiin esim masennuksesta sairautena ja kemiallsisena häiriönä vaikka se olisikin enemmän oire jostain ja on paljon erilaisia selviytymiskeinoja mitä hän voisi oppia mutta hän voi vain luulla että asiat ratkaistaan korostuneesti lääkkeillä. Lääkkeisiin sisältyy paljon ongelmia apatiasta tunteiden leikkautumiseen ja medication spellbinding tilassa ihminen ei tee aina rationalisimpia päätöksiä. Lääkitys voi olla tietynlainen ansa joillekin.

        Vastuullinen lääkäri suunnittelisi jo määräyshetkellä milloin lääkitystä olisi tarkoitus ajaa alas mahdollisesti, ei viittaisi millään siihen että lääke korjaa mitään erityisesti mitä ihminen ei pystyisi selviytymiskeinoja opettelemalla oppimaan. Sanoisi niiden lääkjeiden olevan kävelykeppi pahimman yli ja kertoisi myös tunnetason ongelmista mitä lääke laukaisee. Kertoisi lopetusoireista (ei koskaan kerrottu). Itsellä piti vuosien aikana havainnoida miten lääke itseä muutti. Kaikkea en tajunnut koska olin spellbinding tilassa. Seksuaaliset häiriöt tajusin mutta luulin että ne menee ohi. Jälkikäteen ymmärsin esim apatian, päiväväsymyksen, tunnetason leikkautumisen jossa jokin herkkyyteni kokea tunteita oli hävinnyt. Kaikki tämä piti käydä läpi ymmärtämättä mitään mitä söin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vastuullinen lääkäri suunnittelisi jo määräyshetkellä milloin lääkitystä olisi tarkoitus ajaa alas mahdollisesti, ei viittaisi millään siihen että lääke korjaa mitään erityisesti mitä ihminen ei pystyisi selviytymiskeinoja opettelemalla oppimaan. Sanoisi niiden lääkjeiden olevan kävelykeppi pahimman yli ja kertoisi myös tunnetason ongelmista mitä lääke laukaisee. Kertoisi lopetusoireista (ei koskaan kerrottu). Itsellä piti vuosien aikana havainnoida miten lääke itseä muutti. Kaikkea en tajunnut koska olin spellbinding tilassa. Seksuaaliset häiriöt tajusin mutta luulin että ne menee ohi. Jälkikäteen ymmärsin esim apatian, päiväväsymyksen, tunnetason leikkautumisen jossa jokin herkkyyteni kokea tunteita oli hävinnyt. Kaikki tämä piti käydä läpi ymmärtämättä mitään mitä söin.

        Sitten on vähintäänkin narsisti jos ei oke kokenut esim jotain klubitaloja omakseen ja on sairaudentunnoton. Jos kertoo harmeista on valittaja. Se on jännä mikä määrä arvolautauksia on ihmiselle joka toteaa että hoito on mennyt pieleen ja tuottanut harmia.


      • Anonyymi

        Väitetäänkö jokaista kritiikkiä absurdiksi? Eikö se ole vähän absurdi ajatus että näin tapahtuisi? Edes se että yhden ihmisen kritiikki saa tällaisen käsittelyn, ei vielä automaattisesti tarkoita sitä että näin olisi, vaan sehän voi ihan hyvin tarkoittaa vain sitä, että hänellä on tapana heittää absurdeja asioita, vaikka muu kritiikki olisikin asiallista.

        Oletko käynyt tarkistamassa, että absurdiksi väitetyt väitteet eivät olisi absurdeja? Haluatko nostaa esille jonkun tällaisen väitteen?

        Jokaisella meillä on meidän omat kokemukset, mutta oman subjektiivisen kokemuksen väittäminen absoluuttiseksi totuudeksi on absurdia. Eikä se muutu yhtään paremmaksi jos siihen lisää absurdeja väitteitä. Päin vastoin, se vaan ylläpitää sitä hulluuden stigmaa.

        Mutta kun kokemuksesta puhutaan, niin olisin helvetin kiinnostunut kuulemaan, kuinka ihminen voi kokea psyykelääkkeet juutalasiten kehittämiksi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tällä palstalla lienee yleistä, että lääkekritiikkiä usein ei oteta vakavasti. Halutaan kokoajan viitata siihen, että ihmisellä on ollut mielenterveysongelmia ja eihän hän syytäsuotta ole lääkkeitä käyttänyt.

        Ennen lääkkeitä ihminen on voinut olla paljon paremmassa kunnossa kuin lääkkeiden myötä, jolloin mukaan tulee haittojen ja vieroituslireiden ynnä muun tuoma paha plo. Myöskin ihminen on voinut käydä lääkekierrettä läpi jossa yhden haittaa lääkitään yhdellä jos toisella. Hoitokielteisiksikin syytellään vaikka usein hoitokielteisyys tai miksi sitä sanoisikaan voi hiipiä vasta sitten kun oikeasti diagnoosit ja lääkitykset alkaa tuottaa ihan oman pahoonvoinnin tasonsa tai et voi enää kyseenalaistamatta jatkaa hoitojärjestelmässä. Joskus oma intuitio pelastaa siltä ettei tipahds yhä syvempään kuoppaan. Sitten syytellään ihmistä siitä että hän ei muka ole hakenut muita tukipalveluita vaikka on faktaa että lääkityksessä ihminen ei välttämättä kykene tekemään tunnetason työtä jolloin terapiakin voi olla hyödyttömämpää. Lääkealasajot voivat myös olla vaikeita eikä vieroitusoireiden riskeistä olla välttämättä silloin kauan sitten kun lääkitys on määrätty kerrottu mitään. Voi olla myös haitaksi jos ihmisen käsitys itsestä on sellainen että hän identifioituu esim psykiatrian luomiin käsityksiin esim masennuksesta sairautena ja kemiallsisena häiriönä vaikka se olisikin enemmän oire jostain ja on paljon erilaisia selviytymiskeinoja mitä hän voisi oppia mutta hän voi vain luulla että asiat ratkaistaan korostuneesti lääkkeillä. Lääkkeisiin sisältyy paljon ongelmia apatiasta tunteiden leikkautumiseen ja medication spellbinding tilassa ihminen ei tee aina rationalisimpia päätöksiä. Lääkitys voi olla tietynlainen ansa joillekin.

        Mitä odotat foorumilta jossa kejujen aiheita, tai edes alotusviestissä tarkennettuja kysymyksiä ei oteta vakavasti?

        Miksi mitään muutakaan pitäisi ottaa vakavasti?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Väitetäänkö jokaista kritiikkiä absurdiksi? Eikö se ole vähän absurdi ajatus että näin tapahtuisi? Edes se että yhden ihmisen kritiikki saa tällaisen käsittelyn, ei vielä automaattisesti tarkoita sitä että näin olisi, vaan sehän voi ihan hyvin tarkoittaa vain sitä, että hänellä on tapana heittää absurdeja asioita, vaikka muu kritiikki olisikin asiallista.

        Oletko käynyt tarkistamassa, että absurdiksi väitetyt väitteet eivät olisi absurdeja? Haluatko nostaa esille jonkun tällaisen väitteen?

        Jokaisella meillä on meidän omat kokemukset, mutta oman subjektiivisen kokemuksen väittäminen absoluuttiseksi totuudeksi on absurdia. Eikä se muutu yhtään paremmaksi jos siihen lisää absurdeja väitteitä. Päin vastoin, se vaan ylläpitää sitä hulluuden stigmaa.

        Mutta kun kokemuksesta puhutaan, niin olisin helvetin kiinnostunut kuulemaan, kuinka ihminen voi kokea psyykelääkkeet juutalasiten kehittämiksi?

        Tässä valtiossa mt-diagnosoidut ovat alistetuimmassa, huonoimmassa ja sorretuimmassa asemassa. Valitettavasti tämä on totta. Jos joutuu kyseisen psykiatrisen systeemin kanssa tekemisiin, niin siellä potilasta ei juurikaan kuunnella, etsimällä etsitään ja kytätään, että onko potilas psykoottinen, jotta päästään aloittamaan neuroleptilääkitys. Systeemissä kategorisoidaan ihmisiä, sekä laitetaan pakkohoitoon, ilman, että edes kysytään potilaan mielipiteitäkään. Lääkkeiden haittavaikutuksista ei informoida tarpeeksi, ja jos niitä tulee potilaalle, niin lääkitystä usein jatketaan sillä "perusteella" sairauden hoitamisella ja lääkkeiden hyvällä hoitovasteella. Vähemmän ymmärretään hoitopuolella sitä, että useimmat psyykelääkkeet, etenkin pitkäaikaisesti käytettynä, aiheuttaa lisäsairauksia, kuten diabetesta, sydän ja verisuonitauteja, infarkteja ja ongelmia kognitiivisiin puoliin. Kukaan ei juurikaan seuraa sitä, tarvitsisiko jonkun käyttää lääkkeitä koko elämää. Käypä hoito-suositukset ovat naurettava vitsi sen osalta, että pitäisi psykoosien estämiseksi käyttää lääkkeitä, jotka aiheuttavat ennenaikaisen kuoleman! Jos tarkoitus on todella edistää jokaisen hyvinvointia, niin silloin moinen puoskarointi pitää lopettaa. Se toiminta, mitä on harjoitettu, ja tehty lukuisille mt-potilaille ei ole oikeasti kaukana natsismista! Psykiatria tuhoaa enemmän ihmisiä, kuin auttaa ja tukee heitä. Koko hoitokulttuuri on täysin läpimätä, asenteista ja kohtelusta lähtien. Ja sitä se on, oikeasti ja todella. Siinä systeemissä toimivat eivät välitä kohtaamistaan asiakkaista yhtään mitään. Palkan tienaaminen kyllä maistuu. Hoitokulttuurissa pidetään yllä tietynlaista kuplaa edelleen ylläpitäminen ja valehdellaan. Että vaikeuksissa olevat saisivat itselleen kyseistä syteemistä muka jotakin apua. Se apu on vain diagnosointia, lääkityksiä ja kylmää kohtelua. Piste! Sen päälle tulee käytetyistä lääkkeistä, pitkäaikaiskäytössä, vain lisäsairauksia.

        Eikä vertaus siitä, että mt-oireiset ovat tavallaan kuin 2. maailmansodan aikana olleet juutalaiset. Kirjoitan tämän, vaikka tiedänkin, että teksti tullaan poistamaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä valtiossa mt-diagnosoidut ovat alistetuimmassa, huonoimmassa ja sorretuimmassa asemassa. Valitettavasti tämä on totta. Jos joutuu kyseisen psykiatrisen systeemin kanssa tekemisiin, niin siellä potilasta ei juurikaan kuunnella, etsimällä etsitään ja kytätään, että onko potilas psykoottinen, jotta päästään aloittamaan neuroleptilääkitys. Systeemissä kategorisoidaan ihmisiä, sekä laitetaan pakkohoitoon, ilman, että edes kysytään potilaan mielipiteitäkään. Lääkkeiden haittavaikutuksista ei informoida tarpeeksi, ja jos niitä tulee potilaalle, niin lääkitystä usein jatketaan sillä "perusteella" sairauden hoitamisella ja lääkkeiden hyvällä hoitovasteella. Vähemmän ymmärretään hoitopuolella sitä, että useimmat psyykelääkkeet, etenkin pitkäaikaisesti käytettynä, aiheuttaa lisäsairauksia, kuten diabetesta, sydän ja verisuonitauteja, infarkteja ja ongelmia kognitiivisiin puoliin. Kukaan ei juurikaan seuraa sitä, tarvitsisiko jonkun käyttää lääkkeitä koko elämää. Käypä hoito-suositukset ovat naurettava vitsi sen osalta, että pitäisi psykoosien estämiseksi käyttää lääkkeitä, jotka aiheuttavat ennenaikaisen kuoleman! Jos tarkoitus on todella edistää jokaisen hyvinvointia, niin silloin moinen puoskarointi pitää lopettaa. Se toiminta, mitä on harjoitettu, ja tehty lukuisille mt-potilaille ei ole oikeasti kaukana natsismista! Psykiatria tuhoaa enemmän ihmisiä, kuin auttaa ja tukee heitä. Koko hoitokulttuuri on täysin läpimätä, asenteista ja kohtelusta lähtien. Ja sitä se on, oikeasti ja todella. Siinä systeemissä toimivat eivät välitä kohtaamistaan asiakkaista yhtään mitään. Palkan tienaaminen kyllä maistuu. Hoitokulttuurissa pidetään yllä tietynlaista kuplaa edelleen ylläpitäminen ja valehdellaan. Että vaikeuksissa olevat saisivat itselleen kyseistä syteemistä muka jotakin apua. Se apu on vain diagnosointia, lääkityksiä ja kylmää kohtelua. Piste! Sen päälle tulee käytetyistä lääkkeistä, pitkäaikaiskäytössä, vain lisäsairauksia.

        Eikä vertaus siitä, että mt-oireiset ovat tavallaan kuin 2. maailmansodan aikana olleet juutalaiset. Kirjoitan tämän, vaikka tiedänkin, että teksti tullaan poistamaan.

        Vaikka olen kriittinen en sanoisi että jokainen järjestelmässä työskentelevä on tuollainen. Jos tuuri käy voi löytyä apua ja ennenkaikkea sitä pitää osata vaatia. Omia rajoja pitää osata pitää. Ongelma on se että tie on ansoitettu miinoilla, ja psykiatrian sokeilla pisteillä. Ja systeemissä on tietyt lainalaisuudet mitkä voi altistaa kaltoinkohtelulle mistä mainitsitkin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka olen kriittinen en sanoisi että jokainen järjestelmässä työskentelevä on tuollainen. Jos tuuri käy voi löytyä apua ja ennenkaikkea sitä pitää osata vaatia. Omia rajoja pitää osata pitää. Ongelma on se että tie on ansoitettu miinoilla, ja psykiatrian sokeilla pisteillä. Ja systeemissä on tietyt lainalaisuudet mitkä voi altistaa kaltoinkohtelulle mistä mainitsitkin

        " lainalaisuudet mitkä voi altistaa kaltoinkohtelulle.."
        Kerro lisää, mitä tuolla tarkoitat, mielenkiintoinen väittämä. Sille olisi kiva saada perustelut.
        Mikään lakihan ei anna lupaa kaltoinkohdella ihmisiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        " lainalaisuudet mitkä voi altistaa kaltoinkohtelulle.."
        Kerro lisää, mitä tuolla tarkoitat, mielenkiintoinen väittämä. Sille olisi kiva saada perustelut.
        Mikään lakihan ei anna lupaa kaltoinkohdella ihmisiä.

        No siinäpä vaikkapa tietoa

        https://www.madinamerica.com/2024/08/escaping-hell-protracted-withdrawal-syndrome/

        https://youtu.be/DaYwM8kQwEw?si=RQG2iQ7GLZysbCYi

        (1.04.20 ja eteenpäin)

        https://youtube.com/@taperclinic?si=UAhinRrmKmnxf4_x

        Medicating normal dokumentti
        https://youtu.be/4UeWip5Nw0w?si=BzzrRrDuE5iF6XiJ


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No siinäpä vaikkapa tietoa

        https://www.madinamerica.com/2024/08/escaping-hell-protracted-withdrawal-syndrome/

        https://youtu.be/DaYwM8kQwEw?si=RQG2iQ7GLZysbCYi

        (1.04.20 ja eteenpäin)

        https://youtube.com/@taperclinic?si=UAhinRrmKmnxf4_x

        Medicating normal dokumentti
        https://youtu.be/4UeWip5Nw0w?si=BzzrRrDuE5iF6XiJ

        Siellä on selitetty jo aika hyvin psykiatrian sokeita pisteitä

        Mutt ummistetaan silmät! Mt hoito on hyvää kaikki on kiitollisia pois sairaudentunnottomat paskavalittajat kärsikööt kun oli huono tuuri. Itseasiassa toivon että karma olkoot olemassa näille vähättelijöille.


    • Anonyymi

      Tää oli hyvä.

      "Hyödyt ei ole mikään ensisijainen vaikutus lääkkeessä."

      • Anonyymi

        "Hyödyt ei ole mikään ensisijainen vaikutus lääkkeessä."

        Tämän lauseen kun opetetaan lääkäreiden sanomaan kun määrävät psyykenlääkkeitä, ollaan tasavertaisessa asemassa lääkäri/potilas suhteessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Hyödyt ei ole mikään ensisijainen vaikutus lääkkeessä."

        Tämän lauseen kun opetetaan lääkäreiden sanomaan kun määrävät psyykenlääkkeitä, ollaan tasavertaisessa asemassa lääkäri/potilas suhteessa.

        Mikä sen lääkkeen ensisijainen vaikutus sitten pitäisi olla ?
        Lääkkeen tarkoitushan on loppupeleissä auttaa, mitä tosin psyykelääkkeet eivät etenkään pitkäaikaisella käytöllä välttämättä tee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä sen lääkkeen ensisijainen vaikutus sitten pitäisi olla ?
        Lääkkeen tarkoitushan on loppupeleissä auttaa, mitä tosin psyykelääkkeet eivät etenkään pitkäaikaisella käytöllä välttämättä tee.

        Haitat on osa lääkkeen vaikutusmekanismia siinä missä tavoitellut hyödyt. Ne ei ole toissijaisia ja hyöty jotenkin ensisijainen. Kaikki ei saa hyötyäkään


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Haitat on osa lääkkeen vaikutusmekanismia siinä missä tavoitellut hyödyt. Ne ei ole toissijaisia ja hyöty jotenkin ensisijainen. Kaikki ei saa hyötyäkään

        Enemmistö ei saa hyötyä lääkkeestä, jos hyötyä mitataan toimintakykyyn kokonaisuudessaan vaikuttavien kokonaisoireiston tasolla. Lääkekokeissa (joissa on valtava kato ja joihin on lähtökohtaisesti valikoitu potilaita, jotka reagoivat hyvin lääkkeisiin) laajan meta-analyysin 60 years of placebo-controlled antipsychotic drug trials in acute schizophrenia: Meta-regression of predictors of placebo response mukaan 23 % saa hyvän vasteen lääkkeestä skitsofreniapotilaista, 51 % minimaalisen vasteen lyhytkestoisissa RCT-kokeissa. Keskimääräinen ero plasebon ja lääkkeiden välillä oli PANSS-skaalalla 6,24 pistettä. Tutkimusten mukaan sellainen ero jonka psykiatrikin huomaisi, pitäisi olla vähintään 15 pistettä. Koska kyse on keskimääräistä, siis ryhmätason keskiarvon eroista, niin keskimäärin yli puolet joukosta saa vähemmän kuin puolet tästä kliinisen merkitsevyyden raja-arvosta eli jos jaettasiin koe- ja kontrolliryhmä puoliksi, niin suuremmalla osalla olisi alle puolet 15 pisteen puolikkaasta suhteessa plaseboon. Ja tämä tulos saadaan hyvin lääkkeisiin reagoivilla potilailla. Käytännössä se miten psykiatrit tulkitsevat lääkkeiden hyöttyjä ja haittoja on puhdasta arvailua ja omien ennakko-oletusten vahvistamista. Eivät he voisi mitenkään erottaa, syökö potilas lääkettä vai ei pelkän vasteen perusteella ainakaan tutkimusten mukaan. Itsellänikin lääkäri luuli kuukausitolkulla, että söin mömmöjä joita hän minulle määräsi. Sitten lopetin hoidon ja tietenkin se johtui hoidon onnistumisesta eikä siitä, että koin sen täysin hyödyttömänä jälkeenjääneenä idiotismina, joka vain heikensi mielenterveyttäni. Psykiatriassa operoidaan yleensä kategorisoinnin ja ennakko-oletusten varassa.

        Tätähän tutkittiin jo 1970-luvulla Rosenhanin kokeessa, jossa tutkijat lähettivät joukon pseudopotilaita arvioitavaksi mielisairaalaan, ja heidät otettiin mielisairaalaan harhaisuuden johdosta ja heille diagnosoitiin skitsofreniaa, maanis-depresiivisyyttä ja muita lievemmän asteisia psykoosisairauksia. Kukaan ei myöhemmin hoitohenkilökunnasta uskonut, kun he kertoivat myöhemmin näytelleensä, vaan pitivät sitäkin mielisairauden oireena, eikä heitä päästetty ulos mielisairaalasta ennen kuin alkoivat syödä neuroleptejä ja tunnustaa mielisairautensa. Potilaista suurempi osa tunnisti näyttelijöiden olevan aitoja näyttelijöitä eli heillä ei ollut ongelmia, joita heillä oletettiin olevan. Tämä varmaan johtui siitä, että potilailla ei ollut niin voimakkaita kognitiivisia vinoumia ajattelussaan, joka hallitsee ja ohjaa suunnattomasti koko mielenterveyden hoitoa. Tutkimuksen julkaisun jälkeen psykiatrit kokivat kunniansa loukatuksi ja vaativat, että Rosenhan toistaisi tutkimuksen ja niin hän tekikin ja psykiatrit tunnistivat yhteensä 34 näyttelijää ja 41 mahdollista mielisairautta. Harmillinen puoli tässä tutkimuksessa oli, että Rosenhan ei ollut lähettänyt ainuttakaan näyttelijää. Toisin sanoen lääkärien tulkintoja ohjaavat voimakkaasti heidän asettamansa, täysin pintapuolisille käyttäytymispiirteille pohjautuvat oirepohjautuvat diagnoosit, joihin liittyy voimakkaita stereotypiota ja jotka aiheuttavat pahoja tulkintavirheitä aiheuttavia kognitiivisia vinoumia lääkärien ja hoitajien ajattelussa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Enemmistö ei saa hyötyä lääkkeestä, jos hyötyä mitataan toimintakykyyn kokonaisuudessaan vaikuttavien kokonaisoireiston tasolla. Lääkekokeissa (joissa on valtava kato ja joihin on lähtökohtaisesti valikoitu potilaita, jotka reagoivat hyvin lääkkeisiin) laajan meta-analyysin 60 years of placebo-controlled antipsychotic drug trials in acute schizophrenia: Meta-regression of predictors of placebo response mukaan 23 % saa hyvän vasteen lääkkeestä skitsofreniapotilaista, 51 % minimaalisen vasteen lyhytkestoisissa RCT-kokeissa. Keskimääräinen ero plasebon ja lääkkeiden välillä oli PANSS-skaalalla 6,24 pistettä. Tutkimusten mukaan sellainen ero jonka psykiatrikin huomaisi, pitäisi olla vähintään 15 pistettä. Koska kyse on keskimääräistä, siis ryhmätason keskiarvon eroista, niin keskimäärin yli puolet joukosta saa vähemmän kuin puolet tästä kliinisen merkitsevyyden raja-arvosta eli jos jaettasiin koe- ja kontrolliryhmä puoliksi, niin suuremmalla osalla olisi alle puolet 15 pisteen puolikkaasta suhteessa plaseboon. Ja tämä tulos saadaan hyvin lääkkeisiin reagoivilla potilailla. Käytännössä se miten psykiatrit tulkitsevat lääkkeiden hyöttyjä ja haittoja on puhdasta arvailua ja omien ennakko-oletusten vahvistamista. Eivät he voisi mitenkään erottaa, syökö potilas lääkettä vai ei pelkän vasteen perusteella ainakaan tutkimusten mukaan. Itsellänikin lääkäri luuli kuukausitolkulla, että söin mömmöjä joita hän minulle määräsi. Sitten lopetin hoidon ja tietenkin se johtui hoidon onnistumisesta eikä siitä, että koin sen täysin hyödyttömänä jälkeenjääneenä idiotismina, joka vain heikensi mielenterveyttäni. Psykiatriassa operoidaan yleensä kategorisoinnin ja ennakko-oletusten varassa.

        Tätähän tutkittiin jo 1970-luvulla Rosenhanin kokeessa, jossa tutkijat lähettivät joukon pseudopotilaita arvioitavaksi mielisairaalaan, ja heidät otettiin mielisairaalaan harhaisuuden johdosta ja heille diagnosoitiin skitsofreniaa, maanis-depresiivisyyttä ja muita lievemmän asteisia psykoosisairauksia. Kukaan ei myöhemmin hoitohenkilökunnasta uskonut, kun he kertoivat myöhemmin näytelleensä, vaan pitivät sitäkin mielisairauden oireena, eikä heitä päästetty ulos mielisairaalasta ennen kuin alkoivat syödä neuroleptejä ja tunnustaa mielisairautensa. Potilaista suurempi osa tunnisti näyttelijöiden olevan aitoja näyttelijöitä eli heillä ei ollut ongelmia, joita heillä oletettiin olevan. Tämä varmaan johtui siitä, että potilailla ei ollut niin voimakkaita kognitiivisia vinoumia ajattelussaan, joka hallitsee ja ohjaa suunnattomasti koko mielenterveyden hoitoa. Tutkimuksen julkaisun jälkeen psykiatrit kokivat kunniansa loukatuksi ja vaativat, että Rosenhan toistaisi tutkimuksen ja niin hän tekikin ja psykiatrit tunnistivat yhteensä 34 näyttelijää ja 41 mahdollista mielisairautta. Harmillinen puoli tässä tutkimuksessa oli, että Rosenhan ei ollut lähettänyt ainuttakaan näyttelijää. Toisin sanoen lääkärien tulkintoja ohjaavat voimakkaasti heidän asettamansa, täysin pintapuolisille käyttäytymispiirteille pohjautuvat oirepohjautuvat diagnoosit, joihin liittyy voimakkaita stereotypiota ja jotka aiheuttavat pahoja tulkintavirheitä aiheuttavia kognitiivisia vinoumia lääkärien ja hoitajien ajattelussa.

        Millätavalla ennen lääkekoetta tiedetään ja pystytään valikoimaan ne ihmiset jotka reagoivat hyvin lääkkeisiin?

        Montako koetta olitkaan tehnyt?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Millätavalla ennen lääkekoetta tiedetään ja pystytään valikoimaan ne ihmiset jotka reagoivat hyvin lääkkeisiin?

        Montako koetta olitkaan tehnyt?

        Ei jutussa sanottukaan, että he tietäisivät tai valikoisivat etukäteen nämä hyvin reagoivat ihmiset. Sehän tulee esiin vasta tutkimuksen myötä.
        Luetun ymmärtämisestä voisi olla apua, niin tajuaisi, mitä tekstissä tarkoitetaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Hyödyt ei ole mikään ensisijainen vaikutus lääkkeessä."

        Tämän lauseen kun opetetaan lääkäreiden sanomaan kun määrävät psyykenlääkkeitä, ollaan tasavertaisessa asemassa lääkäri/potilas suhteessa.

        Miksi lääkäreodenkin pitäisi tehdä absurdeja väittämiä, sehän olisi ihan hullua. Mistä silloin erottaisi kumpi on lääkäri ja kumpi potilas.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei jutussa sanottukaan, että he tietäisivät tai valikoisivat etukäteen nämä hyvin reagoivat ihmiset. Sehän tulee esiin vasta tutkimuksen myötä.
        Luetun ymmärtämisestä voisi olla apua, niin tajuaisi, mitä tekstissä tarkoitetaan.

        ”joihin on lähtökohtaisesti valikoitu potilaita, jotka reagoivat hyvin lääkkeisiin ”


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ”joihin on lähtökohtaisesti valikoitu potilaita, jotka reagoivat hyvin lääkkeisiin ”

        Reagoivat hyvin muihin lääkkeisiin, tutkittaviin lääkkeisiin reagoinnista ei ole etukäteen tietoa. Niihin reagointi selviää vasta tutkimuksen aikana.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Reagoivat hyvin muihin lääkkeisiin, tutkittaviin lääkkeisiin reagoinnista ei ole etukäteen tietoa. Niihin reagointi selviää vasta tutkimuksen aikana.

        "itsellänikin lääkäri luuli kuukausitolkulla, että söin mömmöjä joita hän minulle määräsi." Sama. Tärkeintä on heille ajatus että potilas syö mömmöjä, ei niinkään mikään muu. Ainakin minulle kävi selväksi että terapeuttisem lääkityksen etsiminen oli itseisarvo vaikka se johti ns prescription cascadeen eli lääkkeen päälle piti olla toinen lääke haittoihin. Lopulta haittoja hoidettiin vielä lääkityksillä. Se on normaalia psykiatriaa. Ihan normaalia. Ei poikkeuksellista vaan normaalia, tavallista psykiatriaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Reagoivat hyvin muihin lääkkeisiin, tutkittaviin lääkkeisiin reagoinnista ei ole etukäteen tietoa. Niihin reagointi selviää vasta tutkimuksen aikana.

        Millä tavalla nämä ihmiset on etukäteen testattu ja valikoitu, että tiedetään että he reagoivat hyvin MUIHIN lääkkeisiin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "itsellänikin lääkäri luuli kuukausitolkulla, että söin mömmöjä joita hän minulle määräsi." Sama. Tärkeintä on heille ajatus että potilas syö mömmöjä, ei niinkään mikään muu. Ainakin minulle kävi selväksi että terapeuttisem lääkityksen etsiminen oli itseisarvo vaikka se johti ns prescription cascadeen eli lääkkeen päälle piti olla toinen lääke haittoihin. Lopulta haittoja hoidettiin vielä lääkityksillä. Se on normaalia psykiatriaa. Ihan normaalia. Ei poikkeuksellista vaan normaalia, tavallista psykiatriaa.

        Miten lääkkeen päälle voi määrätä lääkkeen, jos et syö sitä lääkettä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "itsellänikin lääkäri luuli kuukausitolkulla, että söin mömmöjä joita hän minulle määräsi." Sama. Tärkeintä on heille ajatus että potilas syö mömmöjä, ei niinkään mikään muu. Ainakin minulle kävi selväksi että terapeuttisem lääkityksen etsiminen oli itseisarvo vaikka se johti ns prescription cascadeen eli lääkkeen päälle piti olla toinen lääke haittoihin. Lopulta haittoja hoidettiin vielä lääkityksillä. Se on normaalia psykiatriaa. Ihan normaalia. Ei poikkeuksellista vaan normaalia, tavallista psykiatriaa.

        Kun kävin psykiatreilla kuulin useita eri teorioita diagnooseista. Se vaihteli psykiatrista riippuen. Jossain niistä main aloin menettämään uskoni psykiatriaan. Ja kun tajusin että hoidon haitat oli pahempia kuin oireet mitä olin kokenut.

        Siinä vaiheessa tajusin sen että he näkevät minut jonain stereotyyppinä. Jos joku oli kirjannut jonkun sivuhuomautuksen aika hatarin perustein, toinen tarttui siihen. Teksteissä alkoi elämään ihminen joka oli jotain mitä oli toisinaan hsnkala tunnistaa.

        Lopulta hoksasin että lääkepurun jälkeen olo ja toimintakyky koheni. Uskon että niissä teorioissa oli aika paljon liikkunut lääkehaittojen aiheuttamaa tuskaisuutta ja ylipäätään sitä huolta ja järkytystä mikä omassa mielessä oli kun itselle oli tuollaista käynyt.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "itsellänikin lääkäri luuli kuukausitolkulla, että söin mömmöjä joita hän minulle määräsi." Sama. Tärkeintä on heille ajatus että potilas syö mömmöjä, ei niinkään mikään muu. Ainakin minulle kävi selväksi että terapeuttisem lääkityksen etsiminen oli itseisarvo vaikka se johti ns prescription cascadeen eli lääkkeen päälle piti olla toinen lääke haittoihin. Lopulta haittoja hoidettiin vielä lääkityksillä. Se on normaalia psykiatriaa. Ihan normaalia. Ei poikkeuksellista vaan normaalia, tavallista psykiatriaa.

        Mikä estää kertomasta totuutta lääkärille ?
        Miksi olisi valehdeltava, että käyttää lääkettä, jos ei käytä ?
        Itse kerroin aikoinaan ihan rehellisesti lääkärille, että olin lopettanut lääkkeen käytön omatoimisesti. Ei siitä mitään ongelmia seurannut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Millä tavalla nämä ihmiset on etukäteen testattu ja valikoitu, että tiedetään että he reagoivat hyvin MUIHIN lääkkeisiin?

        Jos he ovat vaikka käyttäneet joitain muita lääkkeitä aiemmin, sillähän sen reagoimisen näkee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten lääkkeen päälle voi määrätä lääkkeen, jos et syö sitä lääkettä?

        Kirjoittajan mukaan lääkäri oli luullut tämän syövän lääkettä, ja määrännyt sitten vielä lääkkeen päälle lääkettä.
        Kun lääkäri on luullut tämän käyttävän lääkettä, hän on nähnyt, ettei ( luultavasti käytettävä ) lääke ole ollut riittävä apu, ja määrännyt sitten lääkkeen päälle lääkettä.
        Ja nyt jos tämä ihminen edelleen valehtelee käyttävänsä nyt siis myös sitä toista lääkettä, lääkäri tulee toteamaan, ettei nekään riitä ja määrää taas lisää lääkettä.
        Kyseinen valehtelija ns. kaivaa kuoppaa itselleen, eli pahentaa vain omaa tilannettaan valehtelemalla lääkärille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun kävin psykiatreilla kuulin useita eri teorioita diagnooseista. Se vaihteli psykiatrista riippuen. Jossain niistä main aloin menettämään uskoni psykiatriaan. Ja kun tajusin että hoidon haitat oli pahempia kuin oireet mitä olin kokenut.

        Siinä vaiheessa tajusin sen että he näkevät minut jonain stereotyyppinä. Jos joku oli kirjannut jonkun sivuhuomautuksen aika hatarin perustein, toinen tarttui siihen. Teksteissä alkoi elämään ihminen joka oli jotain mitä oli toisinaan hsnkala tunnistaa.

        Lopulta hoksasin että lääkepurun jälkeen olo ja toimintakyky koheni. Uskon että niissä teorioissa oli aika paljon liikkunut lääkehaittojen aiheuttamaa tuskaisuutta ja ylipäätään sitä huolta ja järkytystä mikä omassa mielessä oli kun itselle oli tuollaista käynyt.

        Ei tarvitse kuin yhden lääkärin kirjoittaa jotain potilaasta, diagnoosit siihen päälle, niin muut lääkärit pitävät potilasta sen mukaisena, jota edellinen on kirjoittanut.
        Potilas on siis useamman lääkärin silmissä samanlainen, koska tausta on luettavissa, ja lääkäri näkee vain lukemansa ja tekee sen perusteella käsityksen potilaasta, oma asenteensa toki on vaikuttamassa asiaan.
        Tuosta on ihan eläviä esimerkkejäkin.

        Omalla kohdallani yleislääkäri näki koneelta diagnoosini, sekä sen, etten käytä psyykelääkkeitä, hän kysyi heti " etkö käytä mitään psyykelääkettä ?".
        Olin siis täysin muista syistä lääkärillä, käyntiin ei liittynyt psyykkinen vointi millään tavalla.
        Myös kerran kipupotilaana päivystyksessä yleislääkäri oli pyytänyt tietämättäni psykiatria käymään luonani.
        Pari kertaa yleislääkärit ovat laittaneet lähetteen psykiatrille, valitellessani ainoastaan kipua, johon on olemassa ihan selkeät syyt.
        Että eiköhän noihin ole jollain tavalla tausta ja taustatiedot vaikuttamassa.
        Turha väittää, että ainoastaan luulisin niin, eräs psykiatrikin sanoi kerran, että tuollainen on yleisessä tiedossa mt-kuntoutujien sekä -potilaiden kohdalla.
        Lääkärithän ei saisi mistään syystä kohdella potilaita alentavasti, se vain ei aina mene ihan oikein.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei tarvitse kuin yhden lääkärin kirjoittaa jotain potilaasta, diagnoosit siihen päälle, niin muut lääkärit pitävät potilasta sen mukaisena, jota edellinen on kirjoittanut.
        Potilas on siis useamman lääkärin silmissä samanlainen, koska tausta on luettavissa, ja lääkäri näkee vain lukemansa ja tekee sen perusteella käsityksen potilaasta, oma asenteensa toki on vaikuttamassa asiaan.
        Tuosta on ihan eläviä esimerkkejäkin.

        Omalla kohdallani yleislääkäri näki koneelta diagnoosini, sekä sen, etten käytä psyykelääkkeitä, hän kysyi heti " etkö käytä mitään psyykelääkettä ?".
        Olin siis täysin muista syistä lääkärillä, käyntiin ei liittynyt psyykkinen vointi millään tavalla.
        Myös kerran kipupotilaana päivystyksessä yleislääkäri oli pyytänyt tietämättäni psykiatria käymään luonani.
        Pari kertaa yleislääkärit ovat laittaneet lähetteen psykiatrille, valitellessani ainoastaan kipua, johon on olemassa ihan selkeät syyt.
        Että eiköhän noihin ole jollain tavalla tausta ja taustatiedot vaikuttamassa.
        Turha väittää, että ainoastaan luulisin niin, eräs psykiatrikin sanoi kerran, että tuollainen on yleisessä tiedossa mt-kuntoutujien sekä -potilaiden kohdalla.
        Lääkärithän ei saisi mistään syystä kohdella potilaita alentavasti, se vain ei aina mene ihan oikein.

        Miksi puheeksi ottamisen malli millä ehkäistään esimerkiksi itsemurhia on niin paha asia?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos he ovat vaikka käyttäneet joitain muita lääkkeitä aiemmin, sillähän sen reagoimisen näkee.

        Eli otetaan randomi määrä ihmisiä, ja niille syötetään lääkettä x. Seurataan että ketkä niistä reagoi hyvin että pääsevät jatkoon, varsinaiseen huijaukseen?

        Joo. Ei!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi puheeksi ottamisen malli millä ehkäistään esimerkiksi itsemurhia on niin paha asia?

        En nyt tarkoittanut mitään itsemurhaan liittyvää. Toki, jos sellaisesta on kyse, tai se on ajankohtaista, asia on aivan eri. Silloin täytyykin ottaa huomioon myös menneet. Teksteistä on hyvä selvittää, millaisia ongelmia on ollut, mistä potilas on mahdollisesti kärsinyt, jne.
        Kirjoituksellani tarkoitin lähinnä sitä, että ihminen joka on kertaalleen todettu " hulluksi ", pysyy nähtävästi " hulluna " jatkossakin, eli ajatus siitä, että ihminen voi parantua tai muuttua, on liian kaukaa haettua, sitä ei tahdota uskoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei tarvitse kuin yhden lääkärin kirjoittaa jotain potilaasta, diagnoosit siihen päälle, niin muut lääkärit pitävät potilasta sen mukaisena, jota edellinen on kirjoittanut.
        Potilas on siis useamman lääkärin silmissä samanlainen, koska tausta on luettavissa, ja lääkäri näkee vain lukemansa ja tekee sen perusteella käsityksen potilaasta, oma asenteensa toki on vaikuttamassa asiaan.
        Tuosta on ihan eläviä esimerkkejäkin.

        Omalla kohdallani yleislääkäri näki koneelta diagnoosini, sekä sen, etten käytä psyykelääkkeitä, hän kysyi heti " etkö käytä mitään psyykelääkettä ?".
        Olin siis täysin muista syistä lääkärillä, käyntiin ei liittynyt psyykkinen vointi millään tavalla.
        Myös kerran kipupotilaana päivystyksessä yleislääkäri oli pyytänyt tietämättäni psykiatria käymään luonani.
        Pari kertaa yleislääkärit ovat laittaneet lähetteen psykiatrille, valitellessani ainoastaan kipua, johon on olemassa ihan selkeät syyt.
        Että eiköhän noihin ole jollain tavalla tausta ja taustatiedot vaikuttamassa.
        Turha väittää, että ainoastaan luulisin niin, eräs psykiatrikin sanoi kerran, että tuollainen on yleisessä tiedossa mt-kuntoutujien sekä -potilaiden kohdalla.
        Lääkärithän ei saisi mistään syystä kohdella potilaita alentavasti, se vain ei aina mene ihan oikein.

        Ei millään pahalla, tosin ei kovin hyvälläkään, mutta jos ulosantisi on lääkärissä lähelläkään sitä mitä se on täällä foorumilla, niin ei lääkäri siihen mitään koneita tarvitse kyselläkseen, että onko kaikki kunnossa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei millään pahalla, tosin ei kovin hyvälläkään, mutta jos ulosantisi on lääkärissä lähelläkään sitä mitä se on täällä foorumilla, niin ei lääkäri siihen mitään koneita tarvitse kyselläkseen, että onko kaikki kunnossa.

        Ehkäpä luulit useampaa kommenttia täällä foorumilla minun kirjoittamaksi, ikävää.
        Mitähän ulosantia mahdat tarkoittaa ?
        Kerroin vain, mitä olen kokenut, en sitä, miten olen itse käyttäytynyt, mitä sanonut.
        Itse asiassa käyttäydyn aina asiallisesti lääkärin vastaanotolla, en menetä hermoja, jos joku asia ottaa päähän, en näytä sitä sanoillani tai käytökselläni.
        Tiedän, että siitä ei seuraisi mitään hyvää, jos alkaisi aukomaan päätään, enkä sitä paitsi ole edes luonteeltani sellainen.
        Tiedän kyllä ihmisiä, jotka antavat näkyä ja kuulua, jos saavat huonoa kohtelua, ei hyvä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Enemmistö ei saa hyötyä lääkkeestä, jos hyötyä mitataan toimintakykyyn kokonaisuudessaan vaikuttavien kokonaisoireiston tasolla. Lääkekokeissa (joissa on valtava kato ja joihin on lähtökohtaisesti valikoitu potilaita, jotka reagoivat hyvin lääkkeisiin) laajan meta-analyysin 60 years of placebo-controlled antipsychotic drug trials in acute schizophrenia: Meta-regression of predictors of placebo response mukaan 23 % saa hyvän vasteen lääkkeestä skitsofreniapotilaista, 51 % minimaalisen vasteen lyhytkestoisissa RCT-kokeissa. Keskimääräinen ero plasebon ja lääkkeiden välillä oli PANSS-skaalalla 6,24 pistettä. Tutkimusten mukaan sellainen ero jonka psykiatrikin huomaisi, pitäisi olla vähintään 15 pistettä. Koska kyse on keskimääräistä, siis ryhmätason keskiarvon eroista, niin keskimäärin yli puolet joukosta saa vähemmän kuin puolet tästä kliinisen merkitsevyyden raja-arvosta eli jos jaettasiin koe- ja kontrolliryhmä puoliksi, niin suuremmalla osalla olisi alle puolet 15 pisteen puolikkaasta suhteessa plaseboon. Ja tämä tulos saadaan hyvin lääkkeisiin reagoivilla potilailla. Käytännössä se miten psykiatrit tulkitsevat lääkkeiden hyöttyjä ja haittoja on puhdasta arvailua ja omien ennakko-oletusten vahvistamista. Eivät he voisi mitenkään erottaa, syökö potilas lääkettä vai ei pelkän vasteen perusteella ainakaan tutkimusten mukaan. Itsellänikin lääkäri luuli kuukausitolkulla, että söin mömmöjä joita hän minulle määräsi. Sitten lopetin hoidon ja tietenkin se johtui hoidon onnistumisesta eikä siitä, että koin sen täysin hyödyttömänä jälkeenjääneenä idiotismina, joka vain heikensi mielenterveyttäni. Psykiatriassa operoidaan yleensä kategorisoinnin ja ennakko-oletusten varassa.

        Tätähän tutkittiin jo 1970-luvulla Rosenhanin kokeessa, jossa tutkijat lähettivät joukon pseudopotilaita arvioitavaksi mielisairaalaan, ja heidät otettiin mielisairaalaan harhaisuuden johdosta ja heille diagnosoitiin skitsofreniaa, maanis-depresiivisyyttä ja muita lievemmän asteisia psykoosisairauksia. Kukaan ei myöhemmin hoitohenkilökunnasta uskonut, kun he kertoivat myöhemmin näytelleensä, vaan pitivät sitäkin mielisairauden oireena, eikä heitä päästetty ulos mielisairaalasta ennen kuin alkoivat syödä neuroleptejä ja tunnustaa mielisairautensa. Potilaista suurempi osa tunnisti näyttelijöiden olevan aitoja näyttelijöitä eli heillä ei ollut ongelmia, joita heillä oletettiin olevan. Tämä varmaan johtui siitä, että potilailla ei ollut niin voimakkaita kognitiivisia vinoumia ajattelussaan, joka hallitsee ja ohjaa suunnattomasti koko mielenterveyden hoitoa. Tutkimuksen julkaisun jälkeen psykiatrit kokivat kunniansa loukatuksi ja vaativat, että Rosenhan toistaisi tutkimuksen ja niin hän tekikin ja psykiatrit tunnistivat yhteensä 34 näyttelijää ja 41 mahdollista mielisairautta. Harmillinen puoli tässä tutkimuksessa oli, että Rosenhan ei ollut lähettänyt ainuttakaan näyttelijää. Toisin sanoen lääkärien tulkintoja ohjaavat voimakkaasti heidän asettamansa, täysin pintapuolisille käyttäytymispiirteille pohjautuvat oirepohjautuvat diagnoosit, joihin liittyy voimakkaita stereotypiota ja jotka aiheuttavat pahoja tulkintavirheitä aiheuttavia kognitiivisia vinoumia lääkärien ja hoitajien ajattelussa.

        Rosenhanin koe. Kaskun satuit ottamaan puheeksi.


        Rosenhanin koe on ollut omalla tavallaan yksi sodan jälkeisen ajan merkittävimpiä kokeita. Enemmän tai vähemmän sen ansiosta julkaistiin uusia ohjeistuksia mielisairauksien määrittämiseen ja hoitokäytäntöihin jo vuonna 1975.

        Mutta nykypäivänähän se ei enää taida nauttia ihan sitä suosiota mitä silloin aikanaan. Ehkä jopa päinvastoin, nykyisten tieteellisten vaatimusten valossa se muistuttaa enemmän tätä foorumia.

        Eli lähdetään tutkimaan tärkeää asiaa, mutta kun tulokset eivät olekkaan ihan niin graaveja kuin haluttaisiin, niin sitten vähän muunnellaan totuutta ja tehdään niistä sellaisia.

        Kun tunnet tutkimuksen, niin haluaisitko kertoa enemmän pseudopotilaasta, joka nykyisin tunnetaan koodinimellä footnote? Pseudopotilas joka nykytiedon mukaan saattoi saada aivan liian hyvää hoitoa ja oletettavasti siksi hänen osuuttaan kokeeseen on yritetty peitellä.

        Koetta kohtaan kohdistettu vanha kritiikki on edelleen toimiva. Jos ihminen juo niin paljon vaikkapa sian verta, että hän menee oksentamaan sitä päivystykseen, niin onko se oikeasti saraalan tai huonon hoidon vika, että hänet otetaan sisään ja tutkitaan? Tai entä jos oikeaa vikaa ei edes löydy?

        Itse asiassa tämä vanha kritiikki tulee yhä ajankohtaisemmaksi, kun nyt tiedetään että Rosenhan, joka itse esitti pseudopotilasta, esiintyi itsetuhoisena. Pitääkö sellainen ihminen oikeasti jättää hoidon ulkopuolelle ja väittää että hän filmaa?

        Seitsemänkymmäntäluvulla ei tiedetty sitä mitä nyt, vaikka joku yrittääkin väittää, ettei asiat kehity.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä sen lääkkeen ensisijainen vaikutus sitten pitäisi olla ?
        Lääkkeen tarkoitushan on loppupeleissä auttaa, mitä tosin psyykelääkkeet eivät etenkään pitkäaikaisella käytöllä välttämättä tee.

        Minun sisareni sairastui alta parikymppisenä. Hän söi lääkkeensä ja oli 50 ikävuoteensa asti kiinteästi yhteiskunnassa. Hän teki töitä parissa paikassa ehkä pari vuotta kerrallaan. Sen jälkeen hän teki keikkatöitä. Sitten, kun hän ei enää tehnyt töitä, hän halusi lopettaa lääkkeet. Mitä siitä seurasi? Poliisit kävivät pari kertaa, mursivat oven, kun sisareni ei avannut. Lukot vain roikkuivat ovipielessä. Asunto oli loppupeleissä kuin kaatopaikka, täynnä roinaa. Minunkin luokseni sisareni tuli risaisissa, likaisissa vaatteissa. Naapurien kanssa tuli kovaa riitaa, koska sisareni höpisi öisin itsekseen, kolisteli. Hatarat asunnot, kaikki kuului.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun sisareni sairastui alta parikymppisenä. Hän söi lääkkeensä ja oli 50 ikävuoteensa asti kiinteästi yhteiskunnassa. Hän teki töitä parissa paikassa ehkä pari vuotta kerrallaan. Sen jälkeen hän teki keikkatöitä. Sitten, kun hän ei enää tehnyt töitä, hän halusi lopettaa lääkkeet. Mitä siitä seurasi? Poliisit kävivät pari kertaa, mursivat oven, kun sisareni ei avannut. Lukot vain roikkuivat ovipielessä. Asunto oli loppupeleissä kuin kaatopaikka, täynnä roinaa. Minunkin luokseni sisareni tuli risaisissa, likaisissa vaatteissa. Naapurien kanssa tuli kovaa riitaa, koska sisareni höpisi öisin itsekseen, kolisteli. Hatarat asunnot, kaikki kuului.

        Nämä ovat ikäviä ihmiskohtaloita.
        Ja siltikin on ihmisiä, jotka eivät usko, että jotkut tarvitsevat lääkkeitä pärjätäkseen elämässään.
        Ehkä on vaikea uskoa, ellei ole itse nähnyt, kuinka joku pärjääkin ainoastaan lääkityksen avulla. Tai kun jättää lääkkeet pois, niin kuinka voi käydä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nämä ovat ikäviä ihmiskohtaloita.
        Ja siltikin on ihmisiä, jotka eivät usko, että jotkut tarvitsevat lääkkeitä pärjätäkseen elämässään.
        Ehkä on vaikea uskoa, ellei ole itse nähnyt, kuinka joku pärjääkin ainoastaan lääkityksen avulla. Tai kun jättää lääkkeet pois, niin kuinka voi käydä.

        Haluaisin tietää näidrn kroonisesti sairaiden kohdalla millainen lapsuus heillä oli, mitä stressitekijöitä, mitä traumoja, tuliko he oikessti kohdatuksi ja kuunnelluksi vai vain leimatuksi ja lääkityksi ja laatikkoon laitetuksi pelkkien oireiden ei konteksteja huomioiden, mitä haittoja he on kokeneet lääkkeistä, onko heitä yritetty esim 10 prosenttia kk tahdilla vieroittaa lääkkeistä, onko heidän käytökseensä ja toimintaongelmiinsa jo vaikutusta vuosien aivoterveyttä haitanneilla psykiatrian aineilla ja niin päin pois.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Haluaisin tietää näidrn kroonisesti sairaiden kohdalla millainen lapsuus heillä oli, mitä stressitekijöitä, mitä traumoja, tuliko he oikessti kohdatuksi ja kuunnelluksi vai vain leimatuksi ja lääkityksi ja laatikkoon laitetuksi pelkkien oireiden ei konteksteja huomioiden, mitä haittoja he on kokeneet lääkkeistä, onko heitä yritetty esim 10 prosenttia kk tahdilla vieroittaa lääkkeistä, onko heidän käytökseensä ja toimintaongelmiinsa jo vaikutusta vuosien aivoterveyttä haitanneilla psykiatrian aineilla ja niin päin pois.

        Ihan varmasti jokaisella on ollut omat ongelmansa elämän varrella, sitä tuskin kukaan voi kieltää.
        Jokaiseen myös jää jäljet kokemuksistaan, hyvinkin yksilölliset, kuka reagoi mitenkin.
        On aina vaikeampi hoitaa, jos tilanteet ovat päässeet jo liian pahaksi, ihminen jo liian syvissä vesissä. Ala nyt siinä sitten kaivamaan, mikä meni lapsuudessa pieleen, ei ole ihan yksinkertaista.
        Ainahan kaikki jostain alkaa, miten käy sitten jatkossa, kuka tietää. Elämä on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Haluaisin tietää näidrn kroonisesti sairaiden kohdalla millainen lapsuus heillä oli, mitä stressitekijöitä, mitä traumoja, tuliko he oikessti kohdatuksi ja kuunnelluksi vai vain leimatuksi ja lääkityksi ja laatikkoon laitetuksi pelkkien oireiden ei konteksteja huomioiden, mitä haittoja he on kokeneet lääkkeistä, onko heitä yritetty esim 10 prosenttia kk tahdilla vieroittaa lääkkeistä, onko heidän käytökseensä ja toimintaongelmiinsa jo vaikutusta vuosien aivoterveyttä haitanneilla psykiatrian aineilla ja niin päin pois.

        Kerroin sisarestani, joka sairastui parikymppisenä, ja pärjäsi lääkkeillään niin kauan kuin söi ne. Meidän lapsuudessamme äiti sairasteli psyykkisesti. Saimme, me kolme , perinnöllisen liika-herkkyyden. Se johti sisarellani ja veljelläni mielisairauteen. Veli kävi ammattikoulun, maalari linjan. Hän meni Ruotsiin automaalariksi , sairastui, ja ilmeisesti teki itsemurhan. Kävin siellä. Siellä oli ainoastaan yksi ratakisko, ja veljeni oli löytynyt sieltä. Hänellä oli lapsuudessaan kolme sijoituspaikkaa, minulla kaksi.
        Minut pelasti Herra Jeesus. Tulin uskoon 24-ikäisenä. Jumala otti minut heti rautaiseen johdatukseensa. Kriisi-aika tuli noin 30 ikäisenä ja kesti yhteensä 15 vuotta. Siitä kriisi-ajasta ensimmäinen vuosi oli sellaista, että halusin kuolla. Jotain kompastelinkin. Koko ajan olin työssä julkisella. Otin terapiaa. Sitten otin psykiatreja, suurin osa yksityisellä.Jos oli huono psykiatri, jätin sen.Nyt, kun olen jo 72-vuotias, minulla on psykiatri, johon olen yhteydessä kahden vuoden välein. Hän saa kirjoittaa peruslääkkeet. Yliherkkyys tekee sen, että jos tapahtuu jotain, jään sitä stressaamaan, enkä saa unta. Yksi tabletti tuntia ennen nukkumaan menoa rauhoittaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Haluaisin tietää näidrn kroonisesti sairaiden kohdalla millainen lapsuus heillä oli, mitä stressitekijöitä, mitä traumoja, tuliko he oikessti kohdatuksi ja kuunnelluksi vai vain leimatuksi ja lääkityksi ja laatikkoon laitetuksi pelkkien oireiden ei konteksteja huomioiden, mitä haittoja he on kokeneet lääkkeistä, onko heitä yritetty esim 10 prosenttia kk tahdilla vieroittaa lääkkeistä, onko heidän käytökseensä ja toimintaongelmiinsa jo vaikutusta vuosien aivoterveyttä haitanneilla psykiatrian aineilla ja niin päin pois.

        Mikä estää sinua lähtemään tutkimaan näitä asioita mitkä sinua kiinnostaa?


    • Anonyymi

      Jokaisella on se oma totuus siellä kallon sisällä. Se on oikeasti näinkin yksinkertainen asia. Totuus tarkoittaa keskivertoihmiselle abstraktia mielipidettä jonka he ovat jostakin keksineet.

    • Anonyymi

      Ratiopharm=teva pharmaceuticals= israelilainen maailman suurin rinnakkaislääkkeitä valmistava yritys. Eli kyllä juutalaiset on vahvasti mukana lääke bisneksessä. Fakta tieto jokaisen saatavilla

      • Anonyymi

    • Anonyymi

      Aiemmin kommentoja sanoi että kohta joku väittää että juutalaiset Lääke bisneksen takana. Se oli vain vastaus siihen.

    • Anonyymi

      Katsoin netistä, miten valtava määrä ihmisiä Suomessa käyttää mielenterveyspalveluja. Uskon, että suurin osa heistä on saanut apua ja oikeaa lääkitystä psykiatreilta. Ne, jotka ovat katkeria, vain näkyvät eniten. Eikö siellä jossain ollut mielen-osoituskin? Varmaan kourallinen kaikkein katkerimmista tuli paikalle?

      • Anonyymi

        Enemmän täällä palstoillakin on katkeruutta, avun saaneet eivät pidä juurikaan sitä meteliä, ei puhuen, ei kirjoittaen.
        Ovat tyytyväisiä saamaansa apuun ja jatkavat elämässä eteenpäin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Enemmän täällä palstoillakin on katkeruutta, avun saaneet eivät pidä juurikaan sitä meteliä, ei puhuen, ei kirjoittaen.
        Ovat tyytyväisiä saamaansa apuun ja jatkavat elämässä eteenpäin.

        "Uskon, että suurin osa heistä on saanut apua ja oikeaa lääkitystä psykiatreilta."

        Mielenkiintoinen tuo termi oikea lääkitys lääkkeistä joiden toimintamekanismilla spekuloidaan edelleen ja jotka psykiatri valitsee pärstäkertoimen ja puheiden ja oireiden perusteella ja vähän mutulla.
        Se on vähän niinkuin muutama upperi ja downeri josta psykiatri valitsee vähän sen mukaan mikä tuntus oikealta lääkkeeltä.oikeastaan mikään lääke ei ole sanalla sanoen väärä.

        https://youtu.be/tiC-8suDDaI?si=rFFV9oUT-vcTj646

        Plasebon osuutta voi vain pohtia.
        Onkohan ne samaa jengiä joka jonottaa tuolla ämpäreitä pitkissä jonoissa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Uskon, että suurin osa heistä on saanut apua ja oikeaa lääkitystä psykiatreilta."

        Mielenkiintoinen tuo termi oikea lääkitys lääkkeistä joiden toimintamekanismilla spekuloidaan edelleen ja jotka psykiatri valitsee pärstäkertoimen ja puheiden ja oireiden perusteella ja vähän mutulla.
        Se on vähän niinkuin muutama upperi ja downeri josta psykiatri valitsee vähän sen mukaan mikä tuntus oikealta lääkkeeltä.oikeastaan mikään lääke ei ole sanalla sanoen väärä.

        https://youtu.be/tiC-8suDDaI?si=rFFV9oUT-vcTj646

        Plasebon osuutta voi vain pohtia.
        Onkohan ne samaa jengiä joka jonottaa tuolla ämpäreitä pitkissä jonoissa?

        Saada itsensä kuntoon on aika mielenkiintoinen ilmaus. Onko ne kunnossa myös jos tulee työttömyyttä, vaimo jättää, vie lapset, sairaus iskee ja muutaman tärkeän läheisen korjaa kuolo? Miten se lääkitys silloin auttaa?

        Mikä voisi parantaa ihmisenä olemisesta?

        Paraneminen on vain illuusio mielessä. Kyllä elämällä on muutama paska takataskussa aina joka ei kohtele silkkihansikkain sinua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Saada itsensä kuntoon on aika mielenkiintoinen ilmaus. Onko ne kunnossa myös jos tulee työttömyyttä, vaimo jättää, vie lapset, sairaus iskee ja muutaman tärkeän läheisen korjaa kuolo? Miten se lääkitys silloin auttaa?

        Mikä voisi parantaa ihmisenä olemisesta?

        Paraneminen on vain illuusio mielessä. Kyllä elämällä on muutama paska takataskussa aina joka ei kohtele silkkihansikkain sinua.

        Synkät ajatukset on osa elämää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Enemmän täällä palstoillakin on katkeruutta, avun saaneet eivät pidä juurikaan sitä meteliä, ei puhuen, ei kirjoittaen.
        Ovat tyytyväisiä saamaansa apuun ja jatkavat elämässä eteenpäin.

        Omakohtaiset kokemukset on ok, katkeruus on ok, mutta miksi ihmeessä pitää lähteä väittämään niitä aivan absurdeja juttuja?

        Onko nämä ihmiset oikeasti niin sairaita, etteivät ymmärrä että siitä on aina enemmän haittaa itselle?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Uskon, että suurin osa heistä on saanut apua ja oikeaa lääkitystä psykiatreilta."

        Mielenkiintoinen tuo termi oikea lääkitys lääkkeistä joiden toimintamekanismilla spekuloidaan edelleen ja jotka psykiatri valitsee pärstäkertoimen ja puheiden ja oireiden perusteella ja vähän mutulla.
        Se on vähän niinkuin muutama upperi ja downeri josta psykiatri valitsee vähän sen mukaan mikä tuntus oikealta lääkkeeltä.oikeastaan mikään lääke ei ole sanalla sanoen väärä.

        https://youtu.be/tiC-8suDDaI?si=rFFV9oUT-vcTj646

        Plasebon osuutta voi vain pohtia.
        Onkohan ne samaa jengiä joka jonottaa tuolla ämpäreitä pitkissä jonoissa?

        Monet avohoidon asiakkaat ovat sitä mieltä, että heillä on oikea, sopiva lääkitys päällä, he pärjäävät omassa elämässään paremmin lääkityksensä tuella. Ovat siis tyytyväisiä.
        Se, että joku ei pidä lääkkeitä hyvänä, tai mitään muutakaan, ei sulje pois sitä, että jotkut voivat hyväksyä lääkityksensä ja hoitonsa.
        Itsekään en hyväksy enää lääkkeitä, omalla kohdalla, mutta jos joku tuttuni, tai kuka muu tahansa, näkee lääkkeet hyödyllisinä, niin asiahan ei minulle kuulu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Omakohtaiset kokemukset on ok, katkeruus on ok, mutta miksi ihmeessä pitää lähteä väittämään niitä aivan absurdeja juttuja?

        Onko nämä ihmiset oikeasti niin sairaita, etteivät ymmärrä että siitä on aina enemmän haittaa itselle?

        Ajattelisin, että jo pelkkä katkeruudessa eläminen olisi hyvin rankkaa henkisesti.
        Ja toki se haittaisi juurikin omaa elämää, enemmän kuin muiden.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ajattelisin, että jo pelkkä katkeruudessa eläminen olisi hyvin rankkaa henkisesti.
        Ja toki se haittaisi juurikin omaa elämää, enemmän kuin muiden.

        Joo se on kyllä totta että nuo mt-potilaat on todella outoja. Mun naapurissa on yksi nainen joka vaan pieree kun vastaan tulee. Prööt vaan kuuluu. Hän on eläkkeellä ja prööt vaan kuuluu kun menee. Hyi että se haisoo pahalle. Sitten se vielä polttaa sätkiä pitkin päivää.


      • Anonyymi

        Se on kenties ennemminkin sinun oma luulosi siitä, että suurin osa on saanut mt-palveluista itselleen apua ja oikeaa lääkitystä. Lisäksi ne, joille on esim. määrätty neuroleptilääkitys eivät kykene enää lääkkeiden aivoja ja somaattista toimintaa lamaavien vaikutusten takia kyseenalaistamaan esim. lääkkeiden aiheuttamia haittoja. Niihin haittavaikutuksiin tavallaan joko tottuu, tai turtuu. Mutta se minkä itse muistan käytettyäni kyseisiä lääkkeitä, niin ne vaikuttivat erittäin haitallisesti toiminta ja työkykyyn. Yksistään herääminen ja nouseminen sängystä aamulla oli todella vaikeaa.

        Sama koskee jonkun tähän keskusteluketjuun heittämää arviota siitä, että muka 90 % olisi tyytyväisiä saamiinsa hoitoihin, palveluiden, tai hoidon laatuun.

        Osa niistä kyselyistä on tehty sillä tavalla, että ne kiusallisimmat, psykiatriaa kritisoivat aja sanotaanko suoraan, ne psykiatriaa ja sen käyttämiä hoitokeinoja uudistavat kysymykset jätetään kokonaan pois niistä kyselyistä. Mikä lienee tarkoituksellista. Jostakin syystä alalla halutaan pitää yllä sitä ajattelua, että kyllä ne psykiatrit tietää kaikesta ja psyykesairauksista kaiken, ja että potilas/potilaat eivät tiedä mistään mitään. Että heillä on sellainen aivosairaus. joka vaikuttaa ajatteluun, näkemyksiin, mielipiteisiin ja tekemiinsä havaintoihin. Mt-potilaat ovat alistetuimmassa asemassa muihin somaattisia sairauksia poteviin nähden. Myös ihmisoikeudet ovat todella huonot. Lääkärillä on ns. valtaa tehdä sellaisia päätöksiä, joita muut virkatahot eivät kyseenalaista. Riippuu paljolti siitä, keneen sattuu törmäämään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on kenties ennemminkin sinun oma luulosi siitä, että suurin osa on saanut mt-palveluista itselleen apua ja oikeaa lääkitystä. Lisäksi ne, joille on esim. määrätty neuroleptilääkitys eivät kykene enää lääkkeiden aivoja ja somaattista toimintaa lamaavien vaikutusten takia kyseenalaistamaan esim. lääkkeiden aiheuttamia haittoja. Niihin haittavaikutuksiin tavallaan joko tottuu, tai turtuu. Mutta se minkä itse muistan käytettyäni kyseisiä lääkkeitä, niin ne vaikuttivat erittäin haitallisesti toiminta ja työkykyyn. Yksistään herääminen ja nouseminen sängystä aamulla oli todella vaikeaa.

        Sama koskee jonkun tähän keskusteluketjuun heittämää arviota siitä, että muka 90 % olisi tyytyväisiä saamiinsa hoitoihin, palveluiden, tai hoidon laatuun.

        Osa niistä kyselyistä on tehty sillä tavalla, että ne kiusallisimmat, psykiatriaa kritisoivat aja sanotaanko suoraan, ne psykiatriaa ja sen käyttämiä hoitokeinoja uudistavat kysymykset jätetään kokonaan pois niistä kyselyistä. Mikä lienee tarkoituksellista. Jostakin syystä alalla halutaan pitää yllä sitä ajattelua, että kyllä ne psykiatrit tietää kaikesta ja psyykesairauksista kaiken, ja että potilas/potilaat eivät tiedä mistään mitään. Että heillä on sellainen aivosairaus. joka vaikuttaa ajatteluun, näkemyksiin, mielipiteisiin ja tekemiinsä havaintoihin. Mt-potilaat ovat alistetuimmassa asemassa muihin somaattisia sairauksia poteviin nähden. Myös ihmisoikeudet ovat todella huonot. Lääkärillä on ns. valtaa tehdä sellaisia päätöksiä, joita muut virkatahot eivät kyseenalaista. Riippuu paljolti siitä, keneen sattuu törmäämään.

        Ei se perustu luuloon, kun on ollut vuosien varrella sairaaloissa, tavannut ja tutustunut lääkittyihin potilastovereihin, ja on nähnyt, kuinka monet ovat hyötyneet hoidostaan ja lääkkeistään.
        Edelleen sanon, että suurin osa kyllä on saanut apua ja on hyötynyt/hyötyy mt-palveluista.
        Moniako kymmeniä mt- potilaita sinä olet tavannut henkilökohtaisesti ? Ja saanut seurata heidän toipumistaan ? Kun luulet pystyväsi väittämään, että asia perustuu luuloon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on kenties ennemminkin sinun oma luulosi siitä, että suurin osa on saanut mt-palveluista itselleen apua ja oikeaa lääkitystä. Lisäksi ne, joille on esim. määrätty neuroleptilääkitys eivät kykene enää lääkkeiden aivoja ja somaattista toimintaa lamaavien vaikutusten takia kyseenalaistamaan esim. lääkkeiden aiheuttamia haittoja. Niihin haittavaikutuksiin tavallaan joko tottuu, tai turtuu. Mutta se minkä itse muistan käytettyäni kyseisiä lääkkeitä, niin ne vaikuttivat erittäin haitallisesti toiminta ja työkykyyn. Yksistään herääminen ja nouseminen sängystä aamulla oli todella vaikeaa.

        Sama koskee jonkun tähän keskusteluketjuun heittämää arviota siitä, että muka 90 % olisi tyytyväisiä saamiinsa hoitoihin, palveluiden, tai hoidon laatuun.

        Osa niistä kyselyistä on tehty sillä tavalla, että ne kiusallisimmat, psykiatriaa kritisoivat aja sanotaanko suoraan, ne psykiatriaa ja sen käyttämiä hoitokeinoja uudistavat kysymykset jätetään kokonaan pois niistä kyselyistä. Mikä lienee tarkoituksellista. Jostakin syystä alalla halutaan pitää yllä sitä ajattelua, että kyllä ne psykiatrit tietää kaikesta ja psyykesairauksista kaiken, ja että potilas/potilaat eivät tiedä mistään mitään. Että heillä on sellainen aivosairaus. joka vaikuttaa ajatteluun, näkemyksiin, mielipiteisiin ja tekemiinsä havaintoihin. Mt-potilaat ovat alistetuimmassa asemassa muihin somaattisia sairauksia poteviin nähden. Myös ihmisoikeudet ovat todella huonot. Lääkärillä on ns. valtaa tehdä sellaisia päätöksiä, joita muut virkatahot eivät kyseenalaista. Riippuu paljolti siitä, keneen sattuu törmäämään.

        Miksi useat asiakastyytyväisyyskyselyt perustuisi jonkun yksittäisen ihmisen luuloihin?


    • Anonyymi

      Ihmis raukat luulee että homma toimii kun kirurgia siks olin tyhmä oma vika mennä toteamaan henkinen hoito kemikaali bisnesta

      Psykoagitaatori manipuloiva huumekauppias
      Helppo myydä koska vaivasta tulee peruste
      Käyttää tuotettaX ratkaisemaan ongelma.
      Tämä on toiminut monella eikä aiheuta riippuvuutta koska on uusi ja parempi

      • Anonyymi

        Ihmis raukat luulee, ettei kirurgisen operaation jälkeen tarvitse ottaa itse vastuuta kotona tehtävästä kuntoutuksesta.

        Tai vielä parempi tutkimusten mukaan useita kirurgisesti hoidettuja toimenpiteitä voitaisiin korvata fysioterapialla, ilman girurgian konplikaatioriskiä, jos ihminen vain jaksaisi itse tehdä kuntoutuksen.

        Totta kai se on manipuloivan girurkin vika kun ihminen on luonteeltaan kermaperse.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmis raukat luulee, ettei kirurgisen operaation jälkeen tarvitse ottaa itse vastuuta kotona tehtävästä kuntoutuksesta.

        Tai vielä parempi tutkimusten mukaan useita kirurgisesti hoidettuja toimenpiteitä voitaisiin korvata fysioterapialla, ilman girurgian konplikaatioriskiä, jos ihminen vain jaksaisi itse tehdä kuntoutuksen.

        Totta kai se on manipuloivan girurkin vika kun ihminen on luonteeltaan kermaperse.

        Itse on vastuu otettava kuntoutuksesta, juu.
        Omalla kohdallani jopa viiden viikon makaaminen ( 4 viikkoa teholla ) sairaalassa aiheutti sen, että jalat eivät kantaneet, ym. ongelmaa tuli myös.
        Ei puhettakaan minkäänlaisesta kuntoutuksesta, fysioterapiasta, ihan oli itse otettava vastuu, että pääsee taas liikkuvien kirjoihin, kävelyn opettelemisen kautta.
        Pakko oli vastuu ottaa, etten jäänyt vain makaamaan.


    • Anonyymi

      Kirurgi rakensi uuden veneluun ranteeseen,
      Ottamalla lonkasta luuta josta muotoili murusina olleen veneluun tilalle vastaavan luunkappaleen.

      Kuntoutuminen oli fysioterapeutin tekemillä tekniikoilla ja ohjeilla kuukausia Jatkuvaa venyttelyä sekä nostovoiman lisääminen hiljalleen. Alussa en pystynyt edes rattia kääntämään kipu löi kovaa tietyssä asennossa.


      Murtunutta mieltä on mahdoton operoida konkreettisesti ehjäksi,. eikä terapeutti voi tehdä hoidon jäkeen teknisesti vastaavia mielen vahvistus ohjeita jotka toimisi yhtä järjestelmällisesti kuin fyysinen jumppa.


      Ihmismielen hoitaminen on epäsuosittu sarka lääketieteessä. Psykiatreista on pulaa lähes kaikkialla maailmassa. Jos mielen korjaaminen toimisi niin ala tuskin olisi epäsuosittu.

    • Anonyymi

      Suomessa psykiatriaa ei tavallaan ole olemassakaan, jos henkilöllä on joku muu pitkäaikainen sairaus (neurologinen tai muu vastaava). Psyykepuolen rauhoitus tapahtuu usein neurologisen sairauden yhteydessä. Tätäkin aina jaksetaan ihmetellä. Suomessa ehkä muistellaan naisten timanttiliigaa, joka teki useita varkauksia erilaisten tavaroiden saamiseksi. Niin heidän aviomiehet pitävät vaimojaan kotona hengityskoneessa nukutettuna, etteivät he paljastu (ovat hyvin puheliaita). 10 vuotta hengityskoneessa on arvioitu riittäväksi tuomioksi kauppojen varkauksista. Siitä on sanottu heidän aviomiehille ja heidän kotona käy hoitohenkilökuntaa. Vankeuden tilalle on Suomessa hyväksytty kotona tapahtuva valvottu hoito hengityskoneessa, jos on ns. menty liian pitkälle.

      • Anonyymi

        Mitäköhän elokuvaa on tullut katsottua ? Vai uniko se oli ?


    • Anonyymi

      No niin näkyvät olevan. Ihan on kyllä totta tuo. Niin on munkin naapurissa yksi Arska joka vaan kiikaroi lintuja päivät pitkät. Pitäis varmaan laittaa pakkohoitoon. Ihan pimee ukko. Sit se hymyilee oudosti kun meen ohitse. Ihan varma mt-tapaus.

      • Anonyymi

        Jos Arska kiikaroi lintuja, niin eihän sen takia tarvitse hoitoon laittaa.
        Ja parempihan se on, että vastaan tullessa hymyilee, eikä heilu nyrkit pystyssä.
        Anna Arskan katsella lintuja, ja voisit vaikka hymyillä hänelle takaisin, jos hän hymyilee sinulle.


    • Anonyymi

      ne valehtelee, koska ne eivät kestä totuutta. Suomessa on valtava määrä eri-asteisia mielenterveys ongelmia ihmisillä. Joka neljäs suomalainen tarvitsee elämänsä varrella jonkinlaista mielenterveys apua. Suurin osa on tyytyväisiä saamaansa apuun. Pieni osa pitkä-aikais ongelmaisia on katkeria. Heille ei jostakin syystä apu sopinut tai ei tehonnut. Nyt nämä ihmiset valheellisesti väittävät, että koko psykiatrinen apu olisi mätä. Jopa pitäisi lopettaa. jos se pitäisi lopettaa, mistä sitten ne 90 % saisivat apua. Miten he selviäisivät työ-elämästä ilman apua ja tukea?

      • Anonyymi

        Jos saa diagnoosikseen skitsofrenian ja siihen määrätään pitkäaikais ja loppuelämän käytettäväksi neuroleptejä, jotka lamaavat koko hermostoa ja somaattista, sekä lihasten toimintaa, niin niitä lääkkeitä käyttämällä ei ole täysin toiminta ja työkykyinen.

        Arvaa, mistäkö sen tiedän? Koska käytin niitä "lääkkeitä" yli 20 vuotta. Ja sen saman ajan olin myös työkyvytön. Revi siitä sitten ja hauku valehtelijaksi. Mutta tämä on totuus. Neuroleptit ainoastaan lamaavat, eivät lisää työkykyä millään tavalla!


      • Anonyymi

        Aamen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aamen.

        Anteeksiantamattominta psykiatriassa on se että somaattinen oireilusikin lääkkeillä aletaan nimittää sairaudenkuvaasi kuuluvaksi.+ kun haitat alkaa vaikuttaa. Minä en ainakaan enää ikinä hoidossa alene köpöttelemään hitaasti extrapyramidaalioireiden vuoksi normaalisti ollen liikunnallinen mutta yhtäkkiä kehoni mennen pasksksi, kokien kuin kaulalihakseni olisivat spasmissa, tärise vieroitusoireissa jotka kestää pitkään (psykiatrian vähätellessä kestoa vuosien käytön jälkeen), pakkoliiku, tule tulkituksi hulluksi pakkoliikkumistarpeen ja sen aiheuttaman paniikin takia ihmisten katsoessa minua että olen kaheli vaikka kärsin extrapyramidaalioireista, vietä kauhunsekaisia aikoja jumissa omissa nahkoissani kehon kemioiden ja välittäjäaineiden ollessa sekaisin.

        En enää koskaan. Jos vanhustenhoito merkitsisi neuroleptejä otan itseni tyylikkäästi pois täältä kärsimästä ennen sitä.

        Arvostan kykyäni olla paikallaan, levätä, olla koostunut ihminen, kyetä ajattelemaan, olla kehossa jossa välittäjäaineet toimii niinkuin evoluutio on ne tarkoittanut toimivan.

        Siksi EI psykiatrialle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anteeksiantamattominta psykiatriassa on se että somaattinen oireilusikin lääkkeillä aletaan nimittää sairaudenkuvaasi kuuluvaksi. kun haitat alkaa vaikuttaa. Minä en ainakaan enää ikinä hoidossa alene köpöttelemään hitaasti extrapyramidaalioireiden vuoksi normaalisti ollen liikunnallinen mutta yhtäkkiä kehoni mennen pasksksi, kokien kuin kaulalihakseni olisivat spasmissa, tärise vieroitusoireissa jotka kestää pitkään (psykiatrian vähätellessä kestoa vuosien käytön jälkeen), pakkoliiku, tule tulkituksi hulluksi pakkoliikkumistarpeen ja sen aiheuttaman paniikin takia ihmisten katsoessa minua että olen kaheli vaikka kärsin extrapyramidaalioireista, vietä kauhunsekaisia aikoja jumissa omissa nahkoissani kehon kemioiden ja välittäjäaineiden ollessa sekaisin.

        En enää koskaan. Jos vanhustenhoito merkitsisi neuroleptejä otan itseni tyylikkäästi pois täältä kärsimästä ennen sitä.

        Arvostan kykyäni olla paikallaan, levätä, olla koostunut ihminen, kyetä ajattelemaan, olla kehossa jossa välittäjäaineet toimii niinkuin evoluutio on ne tarkoittanut toimivan.

        Siksi EI psykiatrialle.

        Kärsimyksestä huolimatta mitä henkisesti joskus koin reaktiona elämän stresseihin minulla on oikeus olla terveessä kehossa mitä psykiatria ei minulle antanut vaan sotki välittäjäaineita ja aiheutti pahempaa tuskaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos saa diagnoosikseen skitsofrenian ja siihen määrätään pitkäaikais ja loppuelämän käytettäväksi neuroleptejä, jotka lamaavat koko hermostoa ja somaattista, sekä lihasten toimintaa, niin niitä lääkkeitä käyttämällä ei ole täysin toiminta ja työkykyinen.

        Arvaa, mistäkö sen tiedän? Koska käytin niitä "lääkkeitä" yli 20 vuotta. Ja sen saman ajan olin myös työkyvytön. Revi siitä sitten ja hauku valehtelijaksi. Mutta tämä on totuus. Neuroleptit ainoastaan lamaavat, eivät lisää työkykyä millään tavalla!

        Tämä on sinun kokemuksesi.
        On myös ihmisiä, skitsofreenikkojakin, jotka nimenomaan lääkkeiden avulla pärjäävät elämässään, monet myös työelämässä.
        En alkaisi sinua haukkumaan valehtelijaksi, uskon täysin, että olet kokenut, mitä olet kokenut, ja sinulla on myös täysi oikeus kertoa se, jos haluat.
        Se, että joku ei ole kokenut samaa kuin toinen, ei voi väittää toisen valehtelevan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kärsimyksestä huolimatta mitä henkisesti joskus koin reaktiona elämän stresseihin minulla on oikeus olla terveessä kehossa mitä psykiatria ei minulle antanut vaan sotki välittäjäaineita ja aiheutti pahempaa tuskaa.

        En tule enää ikinä olemaan terveessä kehossa, mutta terve mieli onneksi riittää, ainakin minulle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä on sinun kokemuksesi.
        On myös ihmisiä, skitsofreenikkojakin, jotka nimenomaan lääkkeiden avulla pärjäävät elämässään, monet myös työelämässä.
        En alkaisi sinua haukkumaan valehtelijaksi, uskon täysin, että olet kokenut, mitä olet kokenut, ja sinulla on myös täysi oikeus kertoa se, jos haluat.
        Se, että joku ei ole kokenut samaa kuin toinen, ei voi väittää toisen valehtelevan.

        Yleisesti skitsofteenikkojen hoitotulokset eivät ole mairittelevia koska he käyttävät sedatiivisia pillereitä jotka väsyttävät ym. En haluaisi olla bussissa jossa kuski ottaa aamulla neuroleptin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä on sinun kokemuksesi.
        On myös ihmisiä, skitsofreenikkojakin, jotka nimenomaan lääkkeiden avulla pärjäävät elämässään, monet myös työelämässä.
        En alkaisi sinua haukkumaan valehtelijaksi, uskon täysin, että olet kokenut, mitä olet kokenut, ja sinulla on myös täysi oikeus kertoa se, jos haluat.
        Se, että joku ei ole kokenut samaa kuin toinen, ei voi väittää toisen valehtelevan.

        Tottakai vapaaehtoiset aikuiset saavat myrkyttää itseään. Pointti on siinä, että näitä myrkkyjä pakotetaan ihmisille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anteeksiantamattominta psykiatriassa on se että somaattinen oireilusikin lääkkeillä aletaan nimittää sairaudenkuvaasi kuuluvaksi. kun haitat alkaa vaikuttaa. Minä en ainakaan enää ikinä hoidossa alene köpöttelemään hitaasti extrapyramidaalioireiden vuoksi normaalisti ollen liikunnallinen mutta yhtäkkiä kehoni mennen pasksksi, kokien kuin kaulalihakseni olisivat spasmissa, tärise vieroitusoireissa jotka kestää pitkään (psykiatrian vähätellessä kestoa vuosien käytön jälkeen), pakkoliiku, tule tulkituksi hulluksi pakkoliikkumistarpeen ja sen aiheuttaman paniikin takia ihmisten katsoessa minua että olen kaheli vaikka kärsin extrapyramidaalioireista, vietä kauhunsekaisia aikoja jumissa omissa nahkoissani kehon kemioiden ja välittäjäaineiden ollessa sekaisin.

        En enää koskaan. Jos vanhustenhoito merkitsisi neuroleptejä otan itseni tyylikkäästi pois täältä kärsimästä ennen sitä.

        Arvostan kykyäni olla paikallaan, levätä, olla koostunut ihminen, kyetä ajattelemaan, olla kehossa jossa välittäjäaineet toimii niinkuin evoluutio on ne tarkoittanut toimivan.

        Siksi EI psykiatrialle.

        Miksi oletat olevasi niin hankala persoona, että sinun vanhustenhuollossa tarvittaisiin neuroleptejä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tottakai vapaaehtoiset aikuiset saavat myrkyttää itseään. Pointti on siinä, että näitä myrkkyjä pakotetaan ihmisille.

        Laitoshoidon ulkopuolella ei ole mikään pakko käyttää lääkkeitä.
        Pakkohoito on paikka, jossa voidaan väkisin lääkitä.
        Kotona kukaan ei tule pakolla työntämään pilleriä suuhun aamuin illoin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yleisesti skitsofteenikkojen hoitotulokset eivät ole mairittelevia koska he käyttävät sedatiivisia pillereitä jotka väsyttävät ym. En haluaisi olla bussissa jossa kuski ottaa aamulla neuroleptin.

        Minkäslaisia oli skitsofreenikkojen hoitotulokset ennen pillereitä?

        Ja vaikka et haluaisikan, niin on skitsofreenikkoja jotka pärjäävät töissä juurikin lääkityksen avulla.

        Sillä on myös eröa niin ihmiselle, kuin yhteiskunnalle, että jääkö ihminen eläkkeelle kaksvitosena, vai viiskymppisenä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Laitoshoidon ulkopuolella ei ole mikään pakko käyttää lääkkeitä.
        Pakkohoito on paikka, jossa voidaan väkisin lääkitä.
        Kotona kukaan ei tule pakolla työntämään pilleriä suuhun aamuin illoin.

        Eli myrkkyjä pakotetaan ihmisille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli myrkkyjä pakotetaan ihmisille.

        Mitä myrkkyjä siellä nyt muka pakotetaan?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli myrkkyjä pakotetaan ihmisille.

        Ei niitä voida pakottaa kuin pakkohoidossa, jos siihen on tarvetta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi oletat olevasi niin hankala persoona, että sinun vanhustenhuollossa tarvittaisiin neuroleptejä?

        Esim muistisairaiden hoidossa neuroleptit ovat yleisiä. En ihmettelisi vaikka olisin kandidaatti muistisairauksille vanhana harmieni jälkeen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minkäslaisia oli skitsofreenikkojen hoitotulokset ennen pillereitä?

        Ja vaikka et haluaisikan, niin on skitsofreenikkoja jotka pärjäävät töissä juurikin lääkityksen avulla.

        Sillä on myös eröa niin ihmiselle, kuin yhteiskunnalle, että jääkö ihminen eläkkeelle kaksvitosena, vai viiskymppisenä.

        N 10 prosenttia skitsofreenikoksi leimatuista käy töissä. Eli ei ole kovin hienot hoitotulokset siltä osin psykiatriassa jos mietitään työllistymistä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Esim muistisairaiden hoidossa neuroleptit ovat yleisiä. En ihmettelisi vaikka olisin kandidaatti muistisairauksille vanhana harmieni jälkeen

        Miksi nimenomaan muistisairauden myötä unohtaisit miten käyttäytyä, ellet jo ennen sitä muistisairautta ole ollut riidankylväjä?


      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yleisesti skitsofteenikkojen hoitotulokset eivät ole mairittelevia koska he käyttävät sedatiivisia pillereitä jotka väsyttävät ym. En haluaisi olla bussissa jossa kuski ottaa aamulla neuroleptin.

        No mitä, miksi...?
        Onhan elämässä hyvä olla vauhtia ja vaarallisia tilanteita, pientä jännitystä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minkäslaisia oli skitsofreenikkojen hoitotulokset ennen pillereitä?

        Ja vaikka et haluaisikan, niin on skitsofreenikkoja jotka pärjäävät töissä juurikin lääkityksen avulla.

        Sillä on myös eröa niin ihmiselle, kuin yhteiskunnalle, että jääkö ihminen eläkkeelle kaksvitosena, vai viiskymppisenä.

        Hoitotulokset on olleet huonoja, koska lääkkeet on kehitelty jossain vaiheessa.
        Jos joku muu hoitokeino olisi auttanut, ei olisi lääkkeitä tarvittu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Esim muistisairaiden hoidossa neuroleptit ovat yleisiä. En ihmettelisi vaikka olisin kandidaatti muistisairauksille vanhana harmieni jälkeen

        En ole vielä edes vanha, ja muisti jo heittelee.
        Kenties vuosikausien lääkityksilläkin siihen vaikutusta, ainakin osittain.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        N 10 prosenttia skitsofreenikoksi leimatuista käy töissä. Eli ei ole kovin hienot hoitotulokset siltä osin psykiatriassa jos mietitään työllistymistä

        Onhan se hienoa, että edes tuonkin verran on työkykyisiä skitsofreenikoita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi nimenomaan muistisairauden myötä unohtaisit miten käyttäytyä, ellet jo ennen sitä muistisairautta ole ollut riidankylväjä?

        Ei käyttäytyminen unohdu, se voi muuttua toisenlaiseksi muistisairauden myötä.


      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minkäslaisia oli skitsofreenikkojen hoitotulokset ennen pillereitä?

        Ja vaikka et haluaisikan, niin on skitsofreenikkoja jotka pärjäävät töissä juurikin lääkityksen avulla.

        Sillä on myös eröa niin ihmiselle, kuin yhteiskunnalle, että jääkö ihminen eläkkeelle kaksvitosena, vai viiskymppisenä.

        Ei kannata kovin hehkutella neuroleptien tehoa noilla hoitotuloksilla. Tiedät itsekin että suuri osa ei kuntoudu kovinkaan paljon ja joutuvat työkyvyttömyyseläkkeelle. On myös lääkkeettömiä hyvin pärjääviä ihmisiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi oletat olevasi niin hankala persoona, että sinun vanhustenhuollossa tarvittaisiin neuroleptejä?

        Ai väitätkö että muistisairaat alzheimerpotilaat jota lääkitään jotka saattavat olla sekavana ja kiihtyneitä siitä edes missä ovat ja ketä ihmisiä heidän ympärillään on, ovat lähtökohtaisesti hankalia persoonia? Kyllä minuakin vähän tuskastuttaisi jos en muistaisi asuvani palvelukodissa ja joku minua siellä pitäisi enkä tietäisi kuka edes hoitajani on ja minulle syötettäisiin jotain aineita jotka on kuin kemiallinen pakkopaita. Itse toivon aina että lääkkeitä kuten neuroleptejä hehkuttavat terveydenhuollon ammattilaiset vanhoina pääsevät maistamaan omaa lääkettään. Ps. Kukaan ei ole koskaan niin sekaisin tai pihalla ettei voisi huomata haittoja kropassaan. Toki ilmaisu- ja ymmärryskyky niistä voi olla hieman heikompi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole vielä edes vanha, ja muisti jo heittelee.
        Kenties vuosikausien lääkityksilläkin siihen vaikutusta, ainakin osittain.

        Jos pitäisi näin oman kokemuksen perusteella lääkkeiden kognitiivisista haitoista ja niiden tuottamasta aivosumusta sun muusta arvella niin voisin kyllä pistää muutaman taalan vetoa että nämä aineet on kaukana aivoterveellisestä ja rappeuttavat aivoja ja muistisairauksien yleistyminen johtuisi osittain medikalisaatiosta jossa ihan normaalikäytännöksi on tullut muovata aivoja jo nuorilta. Toki stressava elämänrytmi, länsimainen luonnoton tapa elää joka esim sotkee unen,
        ympäristömyrkyt ja prosessoitu huono ruokavalio, liikkumattomuus näyttelee myös roolia.

        Paras teko aivoille jo nuorena:syö terveellisesti, liiku, opi relaamaan mutta haasta aivoja, vältä päihteitä mutta vältä myös psykiatrian kemikaaleja, etenkin huonosti tutkittuja pitempiä käyttöaikoja nuoresta lähtien ja päällekkäin lääkintää.

        Omat aivot ei muistin ym kykyjen jälkeen ole enää entisensä psykiatrian jälkeen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onhan se hienoa, että edes tuonkin verran on työkykyisiä skitsofreenikoita.

        Joo voihan sitä noinkin ajatella :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei käyttäytyminen unohdu, se voi muuttua toisenlaiseksi muistisairauden myötä.

        Ai, viittaatko että esim psykoosipotilaiden aggressio on vain heidän persoonallisuuden piirrettä? Jos vaikka luulevat että kaikki on alieneja jotka kaappaavat heidät ja tappavat heidän perheensä ja heidän pitää puolustautua? Entäs sitten dementikoilla? *kaivaa popparit esiin*


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai, viittaatko että esim psykoosipotilaiden aggressio on vain heidän persoonallisuuden piirrettä? Jos vaikka luulevat että kaikki on alieneja jotka kaappaavat heidät ja tappavat heidän perheensä ja heidän pitää puolustautua? Entäs sitten dementikoilla? *kaivaa popparit esiin*

        En tiedä oletko muistisairaiden kanssa ollut mutta niillä ketä tiedän todellakin on kiihtymystä ja pelkojakin ja konseptit menee sekaisin. On hyvin yleistä lääkitä muistisairaita, eikä siinä ole välttämättä kyse siitä että lääkitään jonkun luonteen paskamaisuutta vaan ihminen on sekava ja kiihtynyt ja peloissaan. Huvittaa nämä mt hoidon puolustelijat jotka on sädekehä päänsä päällä mutta samalla haukkuvat kaikki ihmiset narsisteiksi ja muistisairaatkin on vain vähän hankalia persoonaltaan pohjimmiltaan. No paljastatte vain itsenne


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin anteeksi miten nuo neuroleptit liittyi työhönvalmennukseen?

        APUA. Onko olemassa muutakin hoitoa kuin neuroleptit??!?!?! En kestä!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei niitä voida pakottaa kuin pakkohoidossa, jos siihen on tarvetta.

        Lääkkeen pakkosyöttö on myrkyttämistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin anteeksi miten nuo neuroleptit liittyi työhönvalmennukseen?

        Missä siinä puhuttiin neurolepteistä? Ei kaikki ole neuroleptejä vaikka jollain niihin onkin epätervettä mielenkiintoa.

        Siinä puhutaan skitsofreniasta, työllistymisestä ja hoidosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä oletko muistisairaiden kanssa ollut mutta niillä ketä tiedän todellakin on kiihtymystä ja pelkojakin ja konseptit menee sekaisin. On hyvin yleistä lääkitä muistisairaita, eikä siinä ole välttämättä kyse siitä että lääkitään jonkun luonteen paskamaisuutta vaan ihminen on sekava ja kiihtynyt ja peloissaan. Huvittaa nämä mt hoidon puolustelijat jotka on sädekehä päänsä päällä mutta samalla haukkuvat kaikki ihmiset narsisteiksi ja muistisairaatkin on vain vähän hankalia persoonaltaan pohjimmiltaan. No paljastatte vain itsenne

        En ilmeisestikkään tarpeeksi kun vastaan ei vielä ole tullut sellaista vattupäätä, joka muistisairauden avulla muuttuisi pyhäkoulun opettajaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai, viittaatko että esim psykoosipotilaiden aggressio on vain heidän persoonallisuuden piirrettä? Jos vaikka luulevat että kaikki on alieneja jotka kaappaavat heidät ja tappavat heidän perheensä ja heidän pitää puolustautua? Entäs sitten dementikoilla? *kaivaa popparit esiin*

        Kerro sinä. Miksi suurin osa psykoosi sairaita on suht normaaleja agression suhteen, miksi merkittävä osa on jopa hemmetin ujoja??

        Se syy ei ole pelkästään ne harhat mitä ihmisellä on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai, viittaatko että esim psykoosipotilaiden aggressio on vain heidän persoonallisuuden piirrettä? Jos vaikka luulevat että kaikki on alieneja jotka kaappaavat heidät ja tappavat heidän perheensä ja heidän pitää puolustautua? Entäs sitten dementikoilla? *kaivaa popparit esiin*

        Ei ollut kyse persoonallisuudesta, vaan käytöksestä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        APUA. Onko olemassa muutakin hoitoa kuin neuroleptit??!?!?! En kestä!

        Kannattaisi kokeilla, voi yllättyä, ihan jopa positiivisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Missä siinä puhuttiin neurolepteistä? Ei kaikki ole neuroleptejä vaikka jollain niihin onkin epätervettä mielenkiintoa.

        Siinä puhutaan skitsofreniasta, työllistymisestä ja hoidosta.

        Skitsofreniaan neuroleptit eli antipsykootit on yleisimpiä lääkkeitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kerro sinä. Miksi suurin osa psykoosi sairaita on suht normaaleja agression suhteen, miksi merkittävä osa on jopa hemmetin ujoja??

        Se syy ei ole pelkästään ne harhat mitä ihmisellä on.

        Jaa nyt päästään siihen että psykoosipotilaitakin on sun mielestä kiltttejä kivoja ja sitten mulkkuja ja aggressiivisia. Eikse sairaus aiheutranutkaan sitä käytöstä? Ja skitsofreniaan on kukkaishoitolääkkeitä kun kerran on muutakin kuin neuroleptejä. Kaikkea sitä kuulee. ota jo se sädekehä sieltä pään päältä pois jooko jossa oot niin psykiatrian potilaiden puolella puolustelemassa heitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaa nyt päästään siihen että psykoosipotilaitakin on sun mielestä kiltttejä kivoja ja sitten mulkkuja ja aggressiivisia. Eikse sairaus aiheutranutkaan sitä käytöstä? Ja skitsofreniaan on kukkaishoitolääkkeitä kun kerran on muutakin kuin neuroleptejä. Kaikkea sitä kuulee. ota jo se sädekehä sieltä pään päältä pois jooko jossa oot niin psykiatrian potilaiden puolella puolustelemassa heitä.

        Ja siis tarkennetaan vielä, pakkolääkintää ei tehdä vain aggressiivisille potilaille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja siis tarkennetaan vielä, pakkolääkintää ei tehdä vain aggressiivisille potilaille.

        Siitä olen kyllä samaa mieltä että neuroleptit ja työ sopii huonosti yhteen ellei sitten lasketa jotain antihistamiinitasolla olevaa antipsykoottiannosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaa nyt päästään siihen että psykoosipotilaitakin on sun mielestä kiltttejä kivoja ja sitten mulkkuja ja aggressiivisia. Eikse sairaus aiheutranutkaan sitä käytöstä? Ja skitsofreniaan on kukkaishoitolääkkeitä kun kerran on muutakin kuin neuroleptejä. Kaikkea sitä kuulee. ota jo se sädekehä sieltä pään päältä pois jooko jossa oot niin psykiatrian potilaiden puolella puolustelemassa heitä.

        Psykiatrian potilaissakin on aivan loistotyyppejä, mukavia, kivoja ihmisiä.
        Vähäinen osa heistä on aggressiivisia, useimmat ovat hiljaisia, arkojakin, aika herkkiä.
        En puolustele, en vastusta, mutta on se hyvä, että joku pitää vähän heikompienkin ihmisten puolta. Etenkin kun on olemassa myös ihmisiä, joilla on aika jyrkät mielipiteet vaikkapa juuri psykiatrian potilaista. Ei voi haukkua ja arvostella ihmisiä, joita ei tunne, joilla voi olla sairaus, josta toisella ei ole mitään tietoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Skitsofreniaan neuroleptit eli antipsykootit on yleisimpiä lääkkeitä.

        Ai kun sinä et syö neuroleptejä, niin pitää olettaa, että kaikki muut syövät? Avaappa taas vähän tätä logiikkaasi taustalta.

        Mikä siinä työkyvyssä on niin vaikea ymmärtää? Joku voi olla työkykyinen lääkkeellä ja joku toinen ilman.

        Niin vaikeaa kuin se lääkehaitta fetistille onkin hyväksyä, niin maailmassa on olemassa muutakin kuin lääkehoitoa, jossa onn hyviä tuloksia, mutta ei syytä huoleen siitäkin voi kieltäytyä niin kuin kaikesta muustakin lääkkeettömästä hoidosta ja valehdella itselleen, ettei sellaista ole olemassa.


    • Anonyymi

      Jotkut tuovat esiin kauniin kuvan kuin olisi jotain normaalia hyvää psykiatriaa ja nämä huonot kokemukset ihmisillä on jotain poikkeuksellista ja muuta.

      Se että ihmisiä vieroitetaan lääkkeistä miten sattuu, yleislääkäri vaikka vieroittaa ihmisen pitkän käyttöajan jälkeen(joka lisää pahempien vieroitusoireiden riskiä) sen jälkeen kun hoito on siirtynyt heidän vastuulleen, ihmisillä on ollut päälle jääneitä pitkäaikaislääkityksiä tarpeettomankin pitkään loppupeleissä tai ihminen kokee ongelmia psykiatrian lääkkeistä on myös normaalia tavallista psykiatriaa.

    • Anonyymi

      Voisko psykiatrian jakaa kahtia, sitä rakastaville ja siihen uskoville ja kriittiseen siipeen jossa saisi kunnolla "inhorealistisen" informed consentin, tiedot tutkimustiedon puutteista (esim että jos sulle määrätään 20 vuodeksi lääkkeitä niin lääketutkimukset on paljon lyhyempiä ja jos käytät aineita nuorena niitä ei ole tutkittu aivojen kehityksen suhteen), valinnanvapautta esim ahdistuksessa, masennuksessa valita lääkkeetöntä hoitoa. Ei painostavaa kelaa "suosittelemassa" lääkehoitoa. Avoimen dialogin mallin psykooseissa ja vain rajoitettua lääkehoitoa psykoosin ajaksi lähinnä.

      Tarjolla olisi enemmän elämäntapaohjausta jossa huomion painopiste olisi autonomisen hermoston tasaamisessa mikä auttaisi stressinhallinnassa, aivoterveyden ja suoliston terveyden tukemisessa ja mukana olisi kriittisen filosofian tapaamisia jossa kyseenalaistettaisiin päässä olevia uskomuksia joita yhteiskunnan puolelta tulee kokoajan.

      Jos tarvisi kesken kriisin apua ei tarvitsisi muuta diagnoosia kuin kriisi jossa olisi matalan kynnyksen keskusteluapua ja saikku kriisidiagnoosilla. Muutenkin pyrittäisiin enemmän kuvsiluun ihmisen oireista kuin diagnoosiin.

      Kannatetaan! Sitten samalla tehtäisiin tutkimus kumpi hoito auttaa ihmisiä enemmän ja lopuksi siirryttäisiin kokonaan siihen malliin.

      Kriittiseen malliin kuuluisi myös lääkevieroitustalo jossa jokainen lääkäri olisi ensisijaisesti deprescribing asiantuntija jonne voitaisiin ohjata jos ihminen kokee vieroitusvaikeuksia. Jos ihminen olisi kokenut isoja harmeja, hän saisi disabiliteetin toistaiseksi harmia saanut diagnoosilla jota tulkittaisiin aina tietyn aikajakson välein.

      Harmia saaneilla olisi sairaalassa erityissuojelus jolloin olisi pakko kirjata kunnolla miten ihminen on kokenut harminsa ja kirjata se rekisteriin missä ne voitaisiin tilastoida. Ihmisellä olisi oikeus 10 prosenttia vähennyksiin tai tapering stripseihin myös sairaalassa jos on todettu että on haittaepäilys.

      Tutkimusta lisättäisiin pssd:stä ja protracted withdrawal syndromesta.

      • Anonyymi

        Kertokaas psykiatriapuolustelijat miksi ihmisillä ei olisi oikeutta näihin? :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kertokaas psykiatriapuolustelijat miksi ihmisillä ei olisi oikeutta näihin? :)

        Jostain syystä katsotaan että se oma elämä siellä omassa kodissa, vaikka sitten lääkkeiden avulla on tärkeämpi kuin se että kahlitaan seinään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jostain syystä katsotaan että se oma elämä siellä omassa kodissa, vaikka sitten lääkkeiden avulla on tärkeämpi kuin se että kahlitaan seinään.

        Niin miten tuo kriittinen siipi oli täysin lääkkeitä vastaan? Tuossahan oli mahdollisuus niiden käyttöön halutessan tiettyjen ehtojen täyttyessä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin miten tuo kriittinen siipi oli täysin lääkkeitä vastaan? Tuossahan oli mahdollisuus niiden käyttöön halutessan tiettyjen ehtojen täyttyessä

        Onko mielenterveyshoidon ongelma oikeasti se, että on MAHDOLLISUUS käyttää lääkkeitä? Tai onko ongelma vaikka se että on MAHDOLLISUUS hakeutua keroputaalle hoitoon? Onko ongelma se, että ihmisillä on MAHDOLLISUUS pitää yllä terveyttä syömällä, liikkumalla... jne... hyvin.

        Ei ole.

        Ongelma on se että kaikki tehdään vaikeimman kautta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko mielenterveyshoidon ongelma oikeasti se, että on MAHDOLLISUUS käyttää lääkkeitä? Tai onko ongelma vaikka se että on MAHDOLLISUUS hakeutua keroputaalle hoitoon? Onko ongelma se, että ihmisillä on MAHDOLLISUUS pitää yllä terveyttä syömällä, liikkumalla... jne... hyvin.

        Ei ole.

        Ongelma on se että kaikki tehdään vaikeimman kautta.

        Aika paljon on mahdollista.
        Jokaisella ihmiselläkin on mahdollisuus, saada vaikka itsensä kuntoon, jos ihan tosissaan sitä haluaa ja siihen haluaa panostaa. Se vaatii vain kovasti omaa työtä, työstämistä itsensä kanssa. Sekin on mahdollista, jos haluaa.
        On myös mahdollisuus jäädä " rypemään " kaikkeen negatiiviseen, jos niin haluaa.
        Tähänkin kommenttiin on kaikilla, jotka haluavat, mahdollisuus ottaa kantaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika paljon on mahdollista.
        Jokaisella ihmiselläkin on mahdollisuus, saada vaikka itsensä kuntoon, jos ihan tosissaan sitä haluaa ja siihen haluaa panostaa. Se vaatii vain kovasti omaa työtä, työstämistä itsensä kanssa. Sekin on mahdollista, jos haluaa.
        On myös mahdollisuus jäädä " rypemään " kaikkeen negatiiviseen, jos niin haluaa.
        Tähänkin kommenttiin on kaikilla, jotka haluavat, mahdollisuus ottaa kantaa.

        Vai että päätöksestä kaikki kiinni, anna mun nauraa. Mä en päättänyt että psykiatria turmelee terveyteni muutamaksi vuodeksi. Piti työstää siitäkin edestä kun terveys oli paskana.

        Ongelma oli suurelta odin virheellinen paradigma mihin uskoin jossa uskoin että lääkkeet on jotenkin auttavampia ja tärkeämpiä ja välttämättömämpiä ja tehokkaampia kuin luulinkaan ja se sai aikaan voimattomuuden tunnetta sen suhteen millä kaikilla selviytymiskeinoills oloonsa voisi vaikuttaa. Kun ne heivasi (psykiatrian suositusta vastaan), oikeasti mahdollisuudet tehdä töitä aukesi koska kykeni näkemään enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa oloonsa ja kyetä enemmän olemaan kontaktissa tunne-elämäänsä ja loppui se ainainen lääkeannosten säätäminen ja myöskin haitat ja vieroitusoirekierteet sun muut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vai että päätöksestä kaikki kiinni, anna mun nauraa. Mä en päättänyt että psykiatria turmelee terveyteni muutamaksi vuodeksi. Piti työstää siitäkin edestä kun terveys oli paskana.

        Ongelma oli suurelta odin virheellinen paradigma mihin uskoin jossa uskoin että lääkkeet on jotenkin auttavampia ja tärkeämpiä ja välttämättömämpiä ja tehokkaampia kuin luulinkaan ja se sai aikaan voimattomuuden tunnetta sen suhteen millä kaikilla selviytymiskeinoills oloonsa voisi vaikuttaa. Kun ne heivasi (psykiatrian suositusta vastaan), oikeasti mahdollisuudet tehdä töitä aukesi koska kykeni näkemään enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa oloonsa ja kyetä enemmän olemaan kontaktissa tunne-elämäänsä ja loppui se ainainen lääkeannosten säätäminen ja myöskin haitat ja vieroitusoirekierteet sun muut.

        Elin terveellisesti lääkkeiden aikana. Mun mielestä lääkkeet toisinaan vaikeutti oman kehon kuuntelua ja sammutti tärkeitä signaaleita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Elin terveellisesti lääkkeiden aikana. Mun mielestä lääkkeet toisinaan vaikeutti oman kehon kuuntelua ja sammutti tärkeitä signaaleita.

        Se on harmi että kaikki mun nuoruuden vuodet meni pillereillä säätäessä ja menetin luonnollisia asioita elämästä niiden vuoksi. Oon nykyään friikki niiden seurauksena mutta no, päivä kerrallaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika paljon on mahdollista.
        Jokaisella ihmiselläkin on mahdollisuus, saada vaikka itsensä kuntoon, jos ihan tosissaan sitä haluaa ja siihen haluaa panostaa. Se vaatii vain kovasti omaa työtä, työstämistä itsensä kanssa. Sekin on mahdollista, jos haluaa.
        On myös mahdollisuus jäädä " rypemään " kaikkeen negatiiviseen, jos niin haluaa.
        Tähänkin kommenttiin on kaikilla, jotka haluavat, mahdollisuus ottaa kantaa.

        En usko että kaikilla olisi mahdollisuus. Ihan samalla tavalla kuin muissakin sairauksissa, ihmisillä voi olla peikkomainen flaksi.

        Mutta itsesääliinjumiutuminen on ihan oma voi voi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vai että päätöksestä kaikki kiinni, anna mun nauraa. Mä en päättänyt että psykiatria turmelee terveyteni muutamaksi vuodeksi. Piti työstää siitäkin edestä kun terveys oli paskana.

        Ongelma oli suurelta odin virheellinen paradigma mihin uskoin jossa uskoin että lääkkeet on jotenkin auttavampia ja tärkeämpiä ja välttämättömämpiä ja tehokkaampia kuin luulinkaan ja se sai aikaan voimattomuuden tunnetta sen suhteen millä kaikilla selviytymiskeinoills oloonsa voisi vaikuttaa. Kun ne heivasi (psykiatrian suositusta vastaan), oikeasti mahdollisuudet tehdä töitä aukesi koska kykeni näkemään enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa oloonsa ja kyetä enemmän olemaan kontaktissa tunne-elämäänsä ja loppui se ainainen lääkeannosten säätäminen ja myöskin haitat ja vieroitusoirekierteet sun muut.

        Tuo on totta, että eihän kukaan päätä sairastua.
        Mutta jos sairastuu, pystyy itse vaikuttamaan siihen, haluaako tulla kuntoon. Ja oikeastaan päättää-sana voi käyttää, että mitä päättää omalla kohdallaan, haluaako itsensä kuntoon, vai mitä.
        Siis päättämällä ei tule kuntoon, mutta voi päättää, että haluaa tulla kuntoon.
        ( Tämän enempään ei rautalanka taivu, sorry. )


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Elin terveellisesti lääkkeiden aikana. Mun mielestä lääkkeet toisinaan vaikeutti oman kehon kuuntelua ja sammutti tärkeitä signaaleita.

        Sen ne kyllä tekevät, koska ne turruttavat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on harmi että kaikki mun nuoruuden vuodet meni pillereillä säätäessä ja menetin luonnollisia asioita elämästä niiden vuoksi. Oon nykyään friikki niiden seurauksena mutta no, päivä kerrallaan.

        Mullakin meni koko nuori aikuisuus vähän kuin ohi, voi sanoa.
        Lääkittynä ja huonossa kunnossa.
        Jo iäkkäämpänä aikuisena on silti hyvä olla, ei ole hyvä miettiä, mistä jäi paitsi, vaan iloita siitä, mitä vielä on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En usko että kaikilla olisi mahdollisuus. Ihan samalla tavalla kuin muissakin sairauksissa, ihmisillä voi olla peikkomainen flaksi.

        Mutta itsesääliinjumiutuminen on ihan oma voi voi.

        Niin, kuka sitten jää itsesäälin valtaan, kuka ei.
        Sillä on oikeasti iso vaikutus siihen mahdollisuuteen, että voi toipua.
        Siis kaikilla on mahdollisuus, ihan kaikki eivät vain onnistu, mikä on harmi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, kuka sitten jää itsesäälin valtaan, kuka ei.
        Sillä on oikeasti iso vaikutus siihen mahdollisuuteen, että voi toipua.
        Siis kaikilla on mahdollisuus, ihan kaikki eivät vain onnistu, mikä on harmi.

        Lääkkeistä irroittautunut voi joutua opettelemaan uudestaan selviytymiskeinot luovuttuaan lääkkeistä koska tilanne on ihan eri sen jälkeen kun tunne-elämä ei ole jäädytettynä. Siksikin lääkkeet on huonoja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkkeistä irroittautunut voi joutua opettelemaan uudestaan selviytymiskeinot luovuttuaan lääkkeistä koska tilanne on ihan eri sen jälkeen kun tunne-elämä ei ole jäädytettynä. Siksikin lääkkeet on huonoja.

        Tiedän kokemuksesta, kuinka paljon tunne-elämä voi muuttua, kun pääsee vuosia kestäneistä lääkityksistä eroon.
        Se on ainakin omasta mielestäni aika hämmentävääkin, alkaa tuntemaan tunteita, jotka ovat olleet jäissä monet vuodet. Hämmentävää, mutta hienon tuntuista.
        Omalla kohdallani en edes koe, että pitäisi jotenkin selviytyä, elämä vain menee eteenpäin, eri tavalla kuin ennen. Lääkittynä ja pää tokkurassa se oli enemmänkin selviytymistä, tai sen yrittämistä. Ilman lääkkeitä menee vähän kuin omalla painollaan, kaikki tuntuu paremmalta, oman itsen kanssa oleminen on helpompaa.
        Ja tunteita on hienoa tuntea, ja tunteita oppii ymmärtämään ja käsittelemään eri tavoin, kun ei ole lääkkeet sotkemassa.


    • Anonyymi

      Kummasta erota ensin, tulevaisuudennäystä vai demokratioista? Kas siinähän se kysymys onkin.

      • Anonyymi

        Miten se hyödyttäisi, jos noista eroaisi ?
        Itse en näe siinä mitään järkeä.


    • Anonyymi

      30 vuotta psykiatrian puolella "pyörineenä " on tullut koettua sekä hyvää, että huonoa.
      En lähtisi jyrkästi kääntämään yhteen suuntaan, ainoastaan huonoa, tai ainoastaan hyvää.
      Kun mietin alkuvuosia, kun kaikki alkoi, olin naiivi, typerä, välinpitämätön, kapinoiva, jne. Apu ei edes kelvannut, vaikka kuinka sitä yritettiin antaa.
      Vuosien saatossa tapahtui muutosta, opin ottamaan vastuuta itsestäni, aloin ymmärtämään, mitä haluan, oli pakko osallistua itsekin hoitoon, kovassa lääketokkurassa sekin tosin oli aika hankalaa ( kunnes sitten lääkelastia ajettiin alas ) . Kukaan toinenhan ei olisi minua kuntoon saanut, siihen ei ole mitään taikatemppua.

      Olen tavallaan miettinytkin, kuinka käsitykseni muuttui siinä vuosien varrella, paljon tuli huomattua hyvääkin psykiatriassa. Ja ilman heidän apuaan ja tukeaan en olisi edelleenkään kunnossa.
      On aika uskomatontakin miettiä, mitä kaikkea taakse jääneisiin vuosiin on mahtunut.
      Ymmärrän myös muita, jotkut kokevat kaiken huonoksi ja turhaksi, ym., se on jokaisen oma asia, miten ajattelee, miten kokee.
      Ymmärrän myös sen, että jotkut ovat oikeasti avun psykiatrian puolelta saaneet.
      Siihen ei ymmärrykseni edelleenkään oikein ulotu, miten se voikin olla niin vaihtelevaa ihmisistä riippuen, toki ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia.
      Silti uskon, että kaikilla on mahdollisuus myös parempaan, jos vaikka tällä hetkellä onkin vaikeaa.

    • Anonyymi

      Ihan oikein. Ap kyllä tarvittoo tehokasta lääkehoitoo. Kun se jatkaa tota yksinkertaisuuttaan, tätä typerää aloitustaan.

      • Anonyymi

        Been there, Done that.


    • Anonyymi

      "Hoidonvastaisuus". Aika yleisesti käytetty termi myös sairaanhoidossa, kun lääkärit ja hoitajat väittävät, ettei ota lääkkeitään tai muuten vain potilaat pistävät hanttiin. Jättävät hoitamatta ja pesevät kätensä omista virheistään väittämällä, että "potilas oli (huom! "Oli") hoidonvastainen, koska jättivät sitten oman onnensa nojaan. Tämä on ihan yleinen tapa suomen vanhustenhoidossa.

    • Anonyymi

      On se kyllä kumma, kun pitäisi väkisin suostua hoitoon, vaikka mitään tieteellistä näyttöä ei ole. Ei muutkaan lääkärit pakota hoitoon eri sairauksissa. Mikä siinä on, että stressaavaa elämää elänyt ihminen pakotetaan väkisin hoitoon? Mielisairauksia ei ole olemassa.

    • Anonyymi

      Kun ei tunne tarvitsevansa mitään hoitoa, sitä ei väkisin pidä antaa. Ei sydän ja verisairauksissakaan ihmiset ahdistele, jos ei hoida itseään. Taikauskoisia ihmisiä riittää.,

    • Anonyymi

      Mielenterveyden ja sen hoidon ongelma koetaan siinä, että esim. masentuneet tuntevat tulevansa hoidetuiksi ns. vasemmalla kädellä eli annetaan jokin lääke joka tasaa mielialojen vaihteluja ja siinäpä se sitten onkin.
      Terapia on toimiva mutta pitkä hoitomuoto eikä terapeutistakaan ole ystävän korvaajaksi siinä tapauksessa, että masentunut on jo eristäytynyt ystävistään
      jos niitä on edes ollut.
      Masentuneen kannattaa puhua asioistaan mutta onko meistä (teistä?) kuuntelijoiksi ilman iän ikuisia "ryhdistäydy" ja "tee kävelylenkki luonnossa" - kommentteja joilla
      tavallinen ihminen koettaa ravistaa itselleen tuntematonta tautia sairastavan
      hoitovastuun pois rasittamasta omaa ehkä jo horjuvaa arjen selviytymistä.
      Kukaan tuskin haluaa olla masentuneena taakkana muille ja kukaan tuskin haluaa lähelleen muita kuin kemiallisesti jo käsiteltyjä masentuneita.

    • Anonyymi

      Noniin, mikäs meillä on tilanne täällä?

      Reilusti yli kaksistaa vastausta, ja kaikki jotka ovat vaivautuneet vastaamaan itse kysymykseen, eikä kertomaan itsestään, ovat tainneet todeta että absurdien väitteiden syy on sairaus itsessään. Eli ihminen ei vain ymmärrä mitä tuubaa suoltaa.

      Kiitämme kaikkia itse kysymykseen vastanneita.

      • Anonyymi

        Trolololollolo lollololoo.


    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      84
      4531
    2. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      50
      3115
    3. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      136
      3109
    4. Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi

      Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      403
      2192
    5. Purra hermostui A-studiossa

      Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.
      Perussuomalaiset
      220
      1308
    6. Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."

      Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito
      Ensitreffit alttarilla
      11
      1213
    7. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      76
      1197
    8. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      65
      1082
    9. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      30
      1074
    10. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      111
      983
    Aihe