Alan olla huolissaan vajaa 2-vuotiaasta labbiksestani, koiran käytös/ilme on useasti ”tyhjyyttä” tuijottava ja makoilee lattialla, ei innostu hirveästi leikeistä. Käydään päivittäin 2-3h lenkit yhteensä, ruoka kyllä maistuu ym. Mutta olen kiinnittänyt huomiota koirani ilmeeseen joka vaikuttaa surulliselta. :(
Mietin jatkuvasti olenko tarpeeksi hyvä omistaja/laumanjohtaja koiralleni… ja näinollen myös itsekin kovasti huolestunut ja surullinen kun karvakuono va
Mietin jatkuvasti olenko tarpeeksi hyvä omistaja/laumanjohtaja koiralleni… ja näinollen myös itsekin kovasti huolestunut ja surullinen kun karvakuono va
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikuttaa apealta. Koira on kokenut eroahdistusta minun ja entisen puolisoni erottua. Tämä alakuloisuus tullut nyt viime kuukauden aikana/alkanut alkukesästä.
Puuhastelemassa käydään päivittäin, mm. Uimassa ja tutkiskelemassa pitkin metsiä, välttäen kuitenkin kuumina päivinä liikaa auringossa oloa kun musta turkki kerää kovin lämpöä ja koirasta huomaa uupumuksen joka lämmöstä johtuvaa. Kaveri kyllä muuten aktiivinen, juoksee lenkeillä ym. On kiinnostunut muista koirista, mutta tuo lattialla makaaminen kuono maassa kiinni & haikea ilme on pistänyt itsellän hälytyskellot soimaan.
Mietin päivittäin mitä voisin tehdä jotta koirallani ei aika kävisi pitkäksi, ja näinollen tylsistyisi/masentuisi. Erityisesti olen kiinnittänyt huomiota että tulllessani kotiin esimerkiksi kaupasta, ei rakas ystävä ole häntä heiluen ovella odottamassa vaan makoilee usein mutta havahtuu sitten minun tultua kyllä ja tulee moikkaamaan, mutta se jokin into sieltä on kadonnut.
Labbiksethan ovat todella fiksuja koiria, olen pyytänyt odottamaan keittiössä kun piilotan namuja pitkin olohuonetta ja makuuhuonetta mutta kaveri vain napsii herkut kuin tietäisi missä ne ovat ja näinollen tuntuu että tuostakaan ei ole juuri ”haastetta” riittäväksi aivojumpaksi. Ulkoilemme kahdesti-kolmesti päivässä, riippuen miten aikaa on & onko esim iltapäivällä tehty 2h seikkailureissu. Leluja on laidasta laitaan, ja ajan puitteissa palloa heitellään sisälläkin.
Näillä huolin ajattelin kirjoitella tänne josko löytyisi vastaavaa kokemusta joltakulta ja apuja. Kiitokset etukäteen vastauksista! Koirani on minulle todella rakas ja huoli on kova, kun ei tuo osaa ihmiskielellä kertoa mistä ”tassua puristaa”
Kyllä koirakin voi masentua, ja kysynkin miten pitkä aika siitä erosta on. Ja oletko koiran kanssa muuttanut eri asuntoon, vai onko sama, mistä joku ihminen nyt koiran mielestä puuttuu. Ja jos on vaikka leikkaamaton narttu kyseessä, hormonitkin tekevät ties mitä (valeraskausaika jne.), päälle kuumat kelit.
Tekikö se toinen henkilö jotain erikoista koiran kanssa, eli oliko joku yhteinen harrastus tai leikki mitä koira nyt kaipaisi, miten päivärutiinit menivät ennen eroa, oliko kumppani enemmän vastuussa koirasta? Koira voi myös aistia sinun surusi ja mahdollisen stressin ja reagoida myös siihen, jos liikaa tarkkailet toista huolestuneena. Myös se, missä se koira makaa ja miten voi kertoa jotain. Esim. sfinksiasennossa pää etutassujen välissä sinua tuijottaen tai vaikka ovea (jos sama koti eikä muuton jälkeinen tila), eli jos tuttu koti, voi tarkkailla sinua ja käytöstäsi tai ulko-oveen päin katsoessa odottaa jos joku tulisikin takaisin. Uudessa kodissa taas sinun katsomisesi voisi myös olla vaikka vahtimista, ettet sinäkin katoa minnekään. Ja jos kyljellään makaa, en niin huolestuisi, nyt on kuumat ilmatkin.
Nuo nyt tuli mieleen. Jos mahdollista, rutiininomaista elämää mielellään niin kuin oli ennen eroakin, aika ja stressiä aiheuttamaton huomio yleensä auttaa.