Elämässäni on käynyt seuraavaa: Olen ollut lesbo yli 15 vuotta. Olen käynyt terapiassa puoltoista vuotta lapsuuden ikävien kokemusten vuoksi. Kun sisintäni on purettu, myös seksuaalisuuteni tuntuu laajentuneen ja olen nyt myös miehistä kiinnostunut.
Tämä kuitenkin tuntuu olevan todella vaikea pala joillekin lesbokavereilleni (läheiset ystävät kyllä hyväksyvät). Minulta kysellään, että hyi hitto, kuinka sä saatat edes ajatella miehiä. Tai minua pidetään ikään kuin koko lesboporukan petturina. Tässä kohtaa itse kyselen, mihin suvaitsevaisuus nyt katosi.
Tämä kuitenkin tuntuu olevan todella vaikea pala joillekin lesbokavereilleni (läheiset ystävät kyllä hyväksyvät). Minulta kysellään, että hyi hitto, kuinka sä saatat edes ajatella miehiä. Tai minua pidetään ikään kuin koko lesboporukan petturina. Tässä kohtaa itse kyselen, mihin suvaitsevaisuus nyt katosi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tätä samaista suvaitsevaisuusteema käsitellään ohimosuonet pullottaen jo ainakin kahdessa etusivun ketjussa: Kysymys ja Ensimmäisen kiven heittäjille. Lukaisepa nekin.
Mitä taas tulee suvaitsevuuteen, ni se tuntuu kovin monelle olevan jotakin sellaista, jota muiden täytyy osoittaa meille, mutta meidän ei muille... Joidenkin ihmisten on vain pakko saada ylentää itsensä jollakin tapaa, vaikka sitten tallomalla muut alleen. Liekö kyse huonosta itsetunnosta vai mistä? Vai pelosta, että sama voisi sattua omallekin kohdalle, jolloin he joutuisivat vieraalle territoriolle, eksyksiin.
Joo, olen lukenut nuokin ketjut. Lähinnä minua eniten ihmetyttää tässä minun tapauksessani se, että monien mielestä minä teen jotain väärää ja heitä jotenkin henkilökohtaisesti loukkaavaa, jos olen miesten kanssa.
Siis sinua. Tämä ystäviesi logiikka menee kyllä yli hilseen. Ehkä he kokevat, että olet jotenkin valehdellut heille...?
Toisaalta me "vähemmistöjen" edustajat olemme aina joutuneet jotenkin puolustelemaan ja oikeuttamaan elämäntyyliämme, joten kaipa me vain olemme tottuneet reagoimaan kaikkeen yllättävään aggressiivisesti. Ainakin osa meistä tekee niin. Osa meistä tulkitsee kaiken muutoksen ja kyselyt hyökkäävinä, joten he puolustautuvat ennen kuin ajattelevat. Eli toimivat juuri siten, kuin mitä arvostelevat massojen toiminnassa... Olemme me monimutkaisia!
Ehkäpä he ajattelevat, että olet kaikki nämä vuodet vain jotenkin leikitellyt heillä ja heidän tunteillaan? Jos he ajattelevat näin, olisi reaktio ymmärrettävä...eihän kukaan halua joutua pelinappulaksi tai kokeilukappaleeksi...
Hmmm...
Jokainen on vastuussa itsestään, oli suhteessa kysymys sitten heterosuhteesta tai homosuhteesta, ystävyydestä tai rakkaudesta. Tuskin ainakaan ystävyyssuhteissa rajoittavaksi tai loukkaavaksi tekijäksi voi tulla seksuaalisuus tai sen laajeneminen. Ja jos voi, ei ole kysymys enää ystävyydestä. En mä ainakaan valikoi ystäviäni heidän seksuaalisuutensa perusteella.
koskaan ollutkaan? Ihan säyseästi kysyn vain.. Jos mietit elämääsi taaksepäin tai elämäntilannettasi nyt. Ehkä olet koko ajan ollut bisse tai peräti hetero. Vaikka sama se mulle ainakin, ja luulisi, että kavereillesikin, elleivät oo sit täysin jurpoja.
No ainakin 15 vuoden ajan olen rakastunut vain naisiin ja seurustellut vain naisten kanssa. Ja ollut ihan umpilesbo mielestäni.
En ole koskaan aiemmin tuntenut vetoa miehiin, joten tämä tilanne on vähän hämmentävä itsellenikin.
anna palaa vain..;) Onko sillä sukupuolella oikeesti väliä, kunhan oot onnellinen?
Ei se sitä tarkoita että " oletko koskaan ollutkaan lesbo". Eikö 15 vuotta jo osoita hänen olleen 15 vuotta lesbo? Varsinkin kun hän itse tunsi olevansa ne vuodet lesbo? Moni luulee että heterosta voi tulla kyllä lesbo, mutta lesbosta ei voisi tulla mikään muu identiteetti? Vähän hassua. Toiset taas ovat sitä mieltä että lesboja ollaan heti syntymästä asti, vaihtoehtoisesti ei olla ollenkaan! Se vasta hassua ja yksioikoista ajattelutapaa on! Ikään kuin ulkoa päin tulevilla vaikutteilla ei voisi olla mitään merkitystä. Lukekaapas miten suuri vaikutus ulkoisilla vaikutteilla on mm. ihmisen luonteeseen ja käyttäytymiseen yms. Moni meuhkaa jostain asiasta niin maan "per..leesti", mutta tiedot aiheesta ovat suurinpirtein keskiajalta, tai sitten ne ovat niitä "omia oikeita". Eikö sitä voisi katsoa avarammin maailmaa? Ei muut ole "sama kuin minä itse, tai se ainut jonka olen nähnyt elävän juuri niin". Me olemme jokainen omia persoonoitamme, ja identiteetti ei ole mikään stabiili juttu! Musta tuli lesbo parikymppisenä. Löysin siinä vaiheessa itsestäni sellaisen puolen, jota en tunnistanut aikaisemmin. Luulin että olen täysin puhdas hetero, kunnes alkoi tulemaan viitteitä lesboudesta ihastuttuani erääseen nuoreen kauniiseen naiseen...Siitä se alkoi. Miehet eivät herätä enää lainkaan minkäänlaista eroottistyyppistä kiinnostusta.
Eipä tuo nyt niin kauhean ihmeellistä ole. Ystäväni - "aina" ollut lesbo - rakastuikin mieheen ja hääkellot soivat viikon päästä.
Me homoystäväpiiri sitä hieman aluksi ihmeteltiin. Ei sillä, etteikö näin voisi olla, mutta lähinnä siten, että mitenköhän poikaparalle siinä käy. Ei huonosti, ainakaan vielä. Niin, skeptinen olen. Haluaisin olla väärässä ja olla vilpittömän onnellinen ystäväni puolesta...mutta.
Hyväksymättömyydestä tuskin on tässä kyse. Olkoon onnellinen näin. Hienoahan se on. Takaraivossani vaan kytee ajatus tai pelko siitä, että tämä ei ehkä riitäkään joku päivä. Se voi näkyä minusta päällepäin, vaikka en ystävääni ajatuksillani vaivaakaan.
ikuisuus on vain sana jota käytämme. Ei ole turvattu hetero- eikä homosuhde. Puolet niistä avioliittoon purhjehtivista seilaa eri vesille. Toivotaan parasta ja puhalletaan tuulta purjeisiin yhteishönkäisyin. Onnea parille:))