Eräs tuttu muuttaa pois Suomesta injektioiden takia. Hän on kuulemma saanut tarpeekseen.
Pakoon injektioita ulkomaille
Anonyymi-ap
2291348
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 229
Vanhimmat
Hän ei aio tulla Suomeen enää edes käymään injektioiden takia.
Jos hän onnistuu hyvin, aion lähteä perässä samasta syystä. Kun injektioista ei muuten pääse eroon, muutan minäkin perässä ulkomaille.
Kuka sen työttömän luuserin elämä siellä ulkomailla kustantaa?
Kun on eläkkeellä, niin kyllä sillä pärjää.
Ja työttömäksihän nämä neuroleptit tekevät. Niillä on sellainen haittapuoli, että niissä ei voi tehdä töitä.
No niinpä. Mutta ei normo kansaneläkkeellä minnekkään paeta.
Eläkkeitä ei välttämättä makseta ulkomaille, edes työkyvyttömyys tai sairaseläkkeitä, jos asut muualla kuin Suomessa, joten joudut tulla aina tänne takaisin "piikille" ja diagnosoitavaksi ja esittää eläväsi Suomessa, sitten voit taas palata ulkomaille.
Kun on työeläke, kyllä sillä pärjää. Täällä olen joutunut makaamaan neuroleptien takia sängyssä vuodesta 2009 asti jalat suorana. Lamauttava lääkitys tekee liikuntakyvyttömäksi. Ulkomailla ei juosta piikki kädessä perään.
Jos olet viimeiset 15 vuotta maannut sängyssä jalat suorana, niin miten pääset lähtemään ulkomaille ?
Johan tuossa ajassa ehtii mennä liikuntakyky moneen kertaan. Eikä sitä hetkessä saa takaisin kuntoon.
Mielisairaita ei tulisi päästää pois maasta
Sillä tauti voi pahentua
Haista pitkä p*ska.
Piikin kanssa juoksevat kotonani.turhaa työtä hoitohenkilökunnalle. Ikäänkuin ei olisi parempaakin tekemistä.
Autolla haetaan ja lähdetään. Säälittää kaikki injektioissa olevat.
Lupaat vaan.
Ja ilman injektiota pystyy työntekoon. Neurolepteissä ei tehdä töitä.
Kun ei ole kirjoilla Suomessa, ei täällä hoitoa anneta. Täytyy olla kirjoilla täällä.
Miksi sen pitäisi olla tämän foorumin ongelma?
Vieläkö sitten asut suomessa?
Lupaat vaan.
Monikohan on tämän maan mt- ja terveydenhuollon toiminnan seurauksena tehty työkyvyttömäksi nimenomaan sen takia, että heidät määrättiin käyttämään neuroleptejä? Aika moni luotti terveydenhuoltoon ja psykiatrian puolella toimiviin ja heidän luottamustaan käytettiin hyväksi väärin. Liian monen ihmisen elämä ja terveys on pilattu tuollaisen toiminnan takia.
Missä on se eettinen vastuu ja sen kantaminen? Ja kuka ylipäätään uskaltaa myöntää nämä faktat? Että neuroleptit eivät todellakaan "lisää" ja edistä yhtään mitään työkykyä. Ja silti edelleen näitä myrkkyjä pidetään markkinoilla, myydään asioista tietämättömille ja lääkärit määräävät näitä muka "hoidoksi" tarkoitettuja myrk*yjä. Ja vielä pahempaa on se, että mediassa järjestetään aika ajoin tietoiskuja, että "ota yhteyttä terveydenhuoltoon, jos masentaa, olet itsetuhoinen" jne. Tai mikä pahinta, joissakin käypä hoitosuosituksissa, ja ties missä, lääkärit väittävät, että niitä lääkkeitä on käytettävä psykoosien ennaltaehkäisemiseksi koko loppuelämä. Sellaisia olevinaa lääkkeitä, jotka vain aiheuttavat lisäsairauksia. En todellakaan suosittele koskaan luottamaan mihinkään virkasysteemiin ja siellä toimiviin, koska pahimmillaan voi menettää kirjaimellisesti ja oikeasti kaiken, niin terveyden, kuin kaiken muunkin. Jos sinulle määrätään neuroleptejä, tai joudut systeemin rattaisiin, niin siitä voi alkaa lopullinen alamäki. Ja sanon tämän yli 20 vuotisella kokemuksella. Ja suosittelen uskomaan. Minulla ei ole mitään syytä valehdella, tai trollata. En hyötyisi sellaisten tekemisestä mitään. Ja lisäksi on kasvatettu olemaan rehellinen. Jos olisin tiennyt, mitä minulle tulee tulevaisuudessa tapahtumaan, tai mitä lääkkeiden käytöstä seuraa, niin en olisi ikinä avannut yhtäkään mt-puolen ovea, siis käyttänyt kyseisiä "palveluita".
Lisäksi tähän maahan saa rakentaa vaikka miljoona Lainesairaalan tyyppistä rakennelmaa, mutta jos asenteet, potilaiden kohtelu, palveluiden laatu ja ylipäätään koko hoitokulttuuri on niin huonoa, kuin mitä se on, niin se aivan sama, kuinka hienoa ja tyylikästä niiden rakennusten sisällä on!
Tunnenpa muutaman ihmisen, jotka käyvät töissä, injektiosta ja neurolepteistä huolimatta.
Eli ovat lääkittyjä ja elävät suhteellisen normaalia elämää.
Monikohan tuli ensin työkyvyttömäksi, ja vasta sen jälkeen joutui/pääsi/ajautui psykiatrian pariin ja tutustumaan lääkkeisiin ? Itse kuulun ainakin heihin, sain lääkkeet vasta kun olin jo sekaisin.
En kehu, en suosittele lääkkeitä ym. ei ole minun tehtävä, omat mielipiteeni ovat omiani.
Mutta en myöskään väitä, että vasta lääkitykset tekevät ihmiset sairaiksi, täytyyhän jotakin jo olla, että lääkkeitä ylipäätään aletaan määräilemään.
Lääkkeistä sitten voi seurata niitä haittoja, se on kyllä totta.
Se että on "jotain" (stressiä vastoinkäymisiä) ei tarkoita että pitäisi ottaa lääkkeitä jotka pahentaa tilannetta
Ei tietenkään.
Jotkut pääsevät stressin ja vastoinkäymisten yli helpommin, he osaavat käsitellä tunteensa ja olotilansa.
Mutta joskus stressi ja vastoinkäymiset voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä, ja saattaa alkaa tulemaan psyykkistä oireilua, pahoinvointia, ahdistusta, masennusta, jotka vaikuttavat elämiseen ja olemiseen negatiivisesti, ja siinä vaiheessa jotkut voivat tarvita ammattilaisten apua, kun omat voimavarat eivät riitä.
Ja ammattilaisten tehtävä on sitten miettiä, miten tehdään, potilaasta riippuen.
Pakkomielteisyyttä on pakko lääkitä, ku se liittyy syyttömiin ihmisiin ja toi psyykkinen ja fyysinen väkivalta, kaikki sairaudet pitää hoitaa, niin fyysiset kuin psyykkiset! Voi olla, että toiset ei pärjää mt ongelmaisen kaa!
Minkähäntakia tämä foorumi on olemassa?
Kun ei ole fyysistä eikä henkistä väkivaltaa, ei kumpaakaan. Niin miksi hoidetaan väkisin??
Vahvistusharhan vajvistamista varten.
Mielisairaat kohdistaa kanssaihmisiinsa henkistä väkivaltaa
Kirjat siirrretään kuitenkin ulkomaille.
Mahtaa olla surkea työntekijä neuroleptihumalassa.
Täsmätyökyvyllä ei ole mitään tekemistä jonkun yksittäisen lääkkeen kanssa, vaan siinä yhdistetään sopiva työntekijä hänelle sopivaan hommaan.
Nuo tuollaiset kaisakuninkaan aikaiset homeelta haisevat asenteet joutaisivat jo romukoppaan.
Kun ei ole surkea, on vastuullisessa asiakaspalvelutyössä.
Eikä hän ole neuroleptihumalassa.
Toistaiseksi asun Suomessa.
Minä en ainakaan pysty tekemään työtä neurolepteissä. Jos jotuisin töihin, saisin potkut.
He eivät pysty muuta tekemään, kuin antamaan psyykenhuumeita.
Mitä muuta potilaat haluaisivat ?
Tuleeko siellä lääkärissä itse yhtään avattua omia mietteitä, millaista apua haluaisi, mikä saattaisi olla hyvä juuri omalla kohdalla ? Omien toiveiden esiintuonti ?
Vai istuuko vastaanotolla tuppisuuna ja ottaa reseptit vastaan?
Joskus on tullut kysyttyä hoitoa negatiivisesti arvostelevilta, että millaista sen hoidon pitäisi mielestäsi olla. Siihen ei kuitenkaan osata vastata.
Kukaan muu ei pysty toisen mieltä parantamaan, hoitaa ja auttaa voivat yrittää, mutta potilaan on enimmäkseen tehtävä töitä itsensä eteen.
Oivallukset lähtee omasta itsestä, mikä itsestä tuntuu/tuntuisi paremmalta/parhaalta.
Mikä tuntuu pahalta, ja miksi, mitä sille voisi tehdä, ettei tuntuisi niin pahalta. Tunteita ja tunnetiloja pystyy oppimaan käsittelemään, säätelemään itse, harjoittelemalla.
Parempaakin tekemistä tosiaan olisi. Pakene sinäkin ulkomaille pysy siellä.
Miten on mahdollista, että piikki tullaan antamaan kotiin ?
Vuosia sitten jouduin itse käymään terveyskeskuksessa hakemassa piikin kerran kuussa.
Vai onko piikitettävä niin kovin huonossa kunnossa, ettei pääse kotoaan minnekään ?
Saako tämän tulkita niin, että sinulla ei siis ole enää mitään menetettävää vaikka kokeilisitkin lääkkeiden parantavaa vaikutusta. Et ainakaan voisi menettää työpaikkaasi kun sitä ei edes ole?
Minä tulkitsin sen niin, että hän käyttää neuroleptejä, ja ymmärtää, ettei niiden kanssa kykenisi tekemään töitä.
Itsellekin on helpompaa, kun tajuaa, ettei kykene töitä tekemään. Vaikeampaa se olisi, jos syyllistäisi itseään siitä, ettei pysty tekemään töitä.
No mitähän työtä he pystyvät tekemään. Taitavat olla niitä kokemusasiantuntijoita jotka kertovat sairaudestaan mielisairaaloissa ja paikoissa minne heitä sitten tilataankin paitsi onhan sekin työtä ja ihan arvokasta mutta pystyvätkö sitten muuhun niin tuskimpa monetkaan.
Monet eivät pysty, mutta osa kuitenkin pystyy.
Aiemmin jo kerroin, että yksikin tuttuni tekee vastuulista asiakaspalvelutyötä, se on aika kaukana kokemusasiantuntijan hommista.
Injektiotkaan eivät estä elämistä, jos haluaa ja kykenee elämään. Jos taas jää voivottelemaan omaa " kohtaloaan ", on toki vaikeaa tuntea tai kokea mitään positiivista.
Psykiatriaan kuuluu myös se, että potilaan on itse otettava vastuuta omasta elämästään, muut eivät pysty tekemään asioita toisen puolesta. Ammattilaiset yrittävät auttaa erilaisin keinoin, lääkitys ei ole suinkaan ainoa keino. Paljon on potilaasta itsestään ja motivaatiosta kiinni, miten toimii, sekä miten itse suhtautuu kaikkeen.
> Oivallukset lähtee omasta itsestä, mikä itsestä tuntuu/tuntuisi paremmalta/parhaalta.....
Näinhän se useinkin on.
Mutta, kun, jos esität niitä sille kaikkitietävälle asiantuntijalle, niin useimmiten nämä sinun oivallukset saavat kyytiä, eivätkä kiinnosta tätä asiantuntijaa pätkääkään. Vain asiantuntijan näkemykset ovat niitä oikeita esityksiä ja hoitoja!
Niin minäkin luulin psykiatrian alkutaipaleellani, kun olin oikeasti huonossa psyykkisessä kunnossa.
Tultuani parempaan kuntoon, huomasin, ettei se nyt totta ole tuokaan, että asiantuntijaa ei kiinnostaisi, tai että hän olisi muka aina oikeassa.
Kun omat oivallukset ja asiat pystyy esittämään oikealla ja terveellä, asiallisella tavalla, kyllä niitä kuunnellaan ja otetaan huomioon.
Silloin, jos oma asenne ammattilaisia kohtaan on alusta alkaen torjuva, tietenkin kaikki tuntuu negatiiviselta ja vaikealta.
Molemmat, sekä potilas että ammattilainen, tietävät jotain, osittain ovat tietävinään, ja siinä on yritettävä päästä jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Se on taitolaji ( jos nyt tuollaista sanaa voi käyttää ).
Sellaista hoitoa sen pitä isi olla, että neuroleptejä ei anneta. Selitykseksi ei riitä, kun ei muutakaan ole.
Kaikenmaailman näsäviisaat natsit täällä on äänessä. Eivät ole käyttäneet neuroleptejä koskaan, mutta on vahvat asenteet ja mielipiteet.
Ihminen saa olla itsekin aktiivinen, jos hoitoa haluaa.
On olemassa erilaista toimintaa mt-potilaille ja kuntoutujille. On mielenterveysyhdistyksiä, joissa on yhteistä toimintaa, on klubi-taloja, ja muita paikkoja.
Vaatii vain vähän itseltä, että ottaa selvää, löytyykö mitään, mikä voisi kiinnostaa.
Ne on sitä muuta hoitoa, jos ammattilaisilla ei ole laajaa tarjontaa. Ns. omahoitoa, jota jokainen voi tehdä itseänsä hyväksi.
En ole näsäviisas, en natsi, mutta olen ainakin itse käyttänyt neuroleptejä, ja aika kauan, tosin nyt jo ollut vuosia ilman.
Minulla on asioista omat asenteet ja mielipiteet.
Ymmärrän myös sen, että olemme yksilöitä, en ala muita tuomitsemaan tai vähättelemään, jokaisella on omanlaisensa ongelmat, joista muut eivät voi tietää, miltä mikäkin tuntuu.
En ole enää lääkemyönteinen, mutta myönnän, että lääkitys oli yksi tekijä mukana hoidossa, joka auttoi minua pääsemään elämässä eteenpäin. Lääkitys oli vähän kuin tukena kasatessa itseäni, opettelemassa uusia keinoja selvitä myös vastoinkäymisistä. Vaikka vaadittiin siihen paljon muutakin kuin lääkkeet ( ensimmäiseksi se vaati lääkemäärien vähentämistä ), vaadittiin omaa osallistumista omaan hoitoon. Kukaan toinen ei pysty saamaan toisen ihmisen psyykeä kuntoon sen toisen puolesta.
Kaveripiiristä löytyy muunmoassa
Hammashoitaja
Leikkausalihoitaja
Kaksi kokkia
ja yksi "paska" kuski.
Joiden tiedän käyttävän neuroleptejä.
Onhan sitä, mutta joku laitokseen tai seinään lukitseminen katsotaan huomattavasti epäeettisemmäksi, kuin se että ihminen saa asua omassa kodissaan.
Minä uskon tuon, ei siinä ole mitään kummallista.
Ihmisestä se on kiinni, mihin pystyy ja mitä haluaa.
Monet haluavat tehdä töitään, vaikka sitten lääkkeiden tukemana.
Siitäkin huomaa, että joillekin lääkkeistä on oikeasti hyötyä. Ja taitavat jopa niiden avulla pysyä paremmassa kunnossa.
Totta kai oma koti on aina oma koti.
Laitos ei ole koskaan se paras paikka, vaikkakin väliaikaisesti sellaistakin voi joskus tarvita.
Voi voi, taasko ne näsäviisaat natsit talloo uhriutuvan narsistin alleen, ja levittäävät elämän realiteetteja tullessaan.
Luuletko että se oikeasti taas on pois niiltä näsäviisailta natseilta jos pystyt elättämään itsesi ilman neuroleptejä?
Sehän se tässä se ongelma taitaa ollakkin, kun ihmiset käyttää neuroleptejä ja tuntee itsensä lisäksi paljon muita mielenterveyskuntoutujia. Ja seuraa enempi vähempi läheltä monen kuntoutujan työllistymistä.
Siitä vinkkelistä kun maailmaa katsoo, niin tietää että on olemassa niitä kuntoutujia, jotka ei työllisty ihan sen oman asennevamman takia. Siinä ei toisten haukkuminen natsiksi paljoa lohduta.
Ilman lääkitystä ulkomaille? Sitten psykoosiin ja paikalliseen hoitolaitokseen suljetulle. Ei muuta kun onnea vaan!
Antaa mennä, tervemenoa vaan!
Oikein hyvä. Tervemenoa!
Matkailu avartaa.
Tuli kanssa mieleen, että omaa itseään ei pääse karkuun, muuttaa minne tahansa.
Miten sen sairauden kanssa meinaa pärjätä siellä ulkomailla ? Voi tulla ongelmia.
Eikä se muuttaminen ole ihan helppoa " kun eläke tulee niin pärjää ", asiassa on monia mutkia, jotka kaikki kannattaa selvittää ennen muuttoa, ettei tule yllätyksiä.
Tuttuni pakenee kesken piikitysrumban. Hän ei tule edes käymään Suomessa. Muuttaa EU:n ulkopuolelle varmuuden vuoksi. Hän ei aio olla enää suomalaisen psykiatrian pyörityksessä.
Kyllä on typeriä nämä ” asiantuntijoiden” kirjoitukset täällä. Eivät tiedä mitään neurolepteista ja psykiatriasta.
Ei ole ensimmäinen kerta, kun joku pakenee ulkomaille Suomen pakkopsykiatriaa.
Tekee mieli sanoa, että ” puhu pukille”.
Surku tulee kun katsoo niitä ihmisiä, jotka muuttaa parin vuoden välein paetakseen itseään.
Eikös tässä ketjussa puhuta ulkomaille muuttamisesta?
Siinä on taas asiantuntemattomannlsusunto. Omaa itseään nimenomaan paetaan neurolepteihin., niissä ei ole oma itsensä.
Pakeneeko oikeasti psykiatriaa, vai itseään ?
Jos haluaa olla oma itsensä, niin miksi paeta nimenomaan niihin neurolepteihin ?
Parasta on olla oma itsensä, kunhan ensin löytää itsensä ja oppii pärjäämään itsensä kanssa.
Silloin ei tule tarvetta paeta mitään eikä ketään.
Eikä ole ensimmäinen kerta, kun sieltä palataan maitojunalla, heti kun mania ja rahat loppuu.
Se oman itsensä löytäminen onnistuu, kun neuroleptit lopetetaan. Ulkomailla se onnistuu paremmin, kun eivät ole piikittäjät perässä.
Tiedän yhden, joka muutti pois injektioiden takia. On asunut jo pitkään ulkomailla ilman piikkejä.
Huumeet ovat aina olleet itsensä pakenemista. Psykiatria käyttää huumeita, kun ei muutakaan ole. Näin lääkäri sanoi minulle. Huumeet eivät ole vastaus olleet koskaan ongelmiin. Psykiatriaa ei olisi ilman huumeita.
Sanopa muuta. Yhteiskunta vaatii neuroleptien käyttöä pakolla.
Oletko ollut neurolepteissä? Jos et, etkä varmaan ole, niin ymmärrän typerän kommenttisi itsensä pakenemisesta. Neuroleptit ovat huumausaineita. Siinä mielessä pakenee. Mutta ne ovat myös järkyttävän tuskallisia huumausaineita.
Sukulaiset menettivät yhden sukulaisen psykiatrian takia.
Paetakseen itseään. Kuolen nauruun. Huumaavia lääkkeitähän he pakenevat. Mukamas itseään. Typeriä tietämättömiä ihmisiä.
Sen verran on neuroleptejä tullut kokeiltua, että ne ei poista sitä omaa vastuuta omasta elämästä.
Eiköhän meillä jokaisella ole joku ystävä tai sukulainen joka on muuttanut suomesta paremman elämän perässä maailmalle.
Se ei kuitenkaan ole syy siihen, että miksi me jäädään tänne valittamaan.
Psykiatriaa ei olisi ilman sitä tarvitsevia ihmisiä.
Miten yhteiskunta vaatii pakolla käyttämään lääkettä ?
Lääkäri lääkkeet määrää, jos siihen on tarvetta.
" Etkä varmaan ole "
Ja kyllä muuten olen, käytin neuroleptejä ja muitakin psyyken lääkkeitä parikymmentä vuotta.
Ja kyllä, itsekin kauan sitten halusin paeta itseäni, vuosien jälkeen tajusin, että itsensäkin kanssa on tultava toimeen. Ja asian eteen oli tehtävä jotakin, joten jouduin taipumaan hoidon suhteen vastaanottavaisemmaksi, mistä loppujen lopuksi olikin apua.
Nyt lääkkeettömänä jo vuosia.
Eivät poistakaan. Vastuuta omasta elämästä on lääkittynä vielä vaikeampi ottaa kuin ilman lääkkeitä.
Muuttaa paremman elämän perässä....
Jos on elämäänsä ja itseensä tyytyväinen, voi elämä olla aivan hyvää ihan missä tahansa.
Kun elämä tuntuu riittävän hyvältä, ei ole tarve hakea parempaa.
Jos johonkin muuttaa, tulee oma elämä mukana, se ei jää minnekään.
Ehkä sinäkin jonain päivänä ymmärrät, mitä itseään pakeneminen tarkoittaa.
Vai itseään pakenee? Naurettavuuden huippu. Onko luetun ymmärtämisessä ongelmia? Kun sanotaan, että lääkkeet aiheuttavat kärsimystä, ei se silloinniysensä pakenemista ole. Ja lääkkeisiin nimenomaan paetaan itseä. Asia on aivan päinvastoin.
Et tunne ihmistä, niin älä mene yleistämään.
Neurolepteissä ei voi liikkua, eikä ole vastuussa omasta elämästään, koska ajattelukyky ja toimintakyky eivät toimi.
Pakottaako terveyskeskuslääkäri syömään kolesterolilääkkeet, jos hän määrää niitä? Ei vai, no miksi sitten psyyken huuhaa konitohtorit voivat pakottaa ihmisiä syömään huumaavia kemikaaleja?
No ei niihin aina oo tarvetta mutta määrää vaan omien olettamusten perusteella
Kun sanotaan, että lääkkeet.....ei se itsensä pakenemista ole...ja lääkkeisiin nimenomaan paetaan itseä...
Mitenköhän päin tuo nyt on oikeasti tarkoitettu ? Pakko myöntää, että nyt oli vähän ongelmaa luetun ymmärtämisessä, oikeastaan enemmänkin kirjoitetun tekstin tarkoitusperää ihmetellessä.
Niin, ja miten se asia olikaan päinvastoin ?
Siinä vaiheessa yleistäminen sopii asiaan, kun ihmistä ei tunne.
Yleistäminen tarkoittaa juurikin sitä, ettei tarkoita ketään henkilökohtaisesti.
No kun ei ne voikaan pakottaa, edes ne " konitohtorit ".
Jos lääkäri katsoo, että on pakolla lääkittävä, silloin lääkärin on määrättävä potilas pakkohoitoon. Siellä voivat lääkitä miten tahtovat, vaikka tavallaanhan sekin on väärin.
Aikuisen ihmisen olisi kuitenkin oltava vastuussa omasta elämästään, ja monet ovatkin, lääkityksistä huolimatta. Jotkut käyvät jopa töissä.
Neuroleptit eivät estä liikkumista, sen on nähnyt ihan niitä käyttävistä ihmisistä, ja omaakin kokemusta täällä sattuu olemaan.
Ajattelu- ja toimintakykykin toimii, joskin hieman eri kapasiteetilla kuin ilman neuroleptejä.
Harva ihminen lamaantuu neurolepteistä täysin liikuntakyvyttömäksi. Jos sellaista tapahtuu, liittyy siihen muutakin kuin pelkät lääkkeet.
Kyllä. Tunnen juuri niitä ihmisiä, joille käy näin, ja vieläpä useaan otteeseen, kun se maniakin uusii.
Ei siinä missään kohtaa väitetä että maailman kaikki ihmiset olisi maniassa...
Itsensä pakenemisella, tai omasta elämästään vastuun ottamisella ei ole mitään tekemistä lukutaidon kanssa.
Täysin lukutaidottomat ihmiset voivat olla täysin itsenäisiä.
Silloin kun puhutaan injektioista, silloin yleensä puhutaan tarpeesta.
Se joka puhuu itsensä pakenemisesta, on täysin kokematon ja tietämätön keittiöpsykologi.
Psykologiasta ei tarvitse tietää mitään, kun jo ymmärtää, mitä itsensä pakeneminen tarkoittaa.
Pelkästään se, että välttelee ikäviä ajatuksia ja tunteita, esim. alkoholin avulla, tai muilla päihteillä, on sitä itsensä pakenemista.
Se ei ole sen monimutkaisempaa, kyllä tuo pitäisi ymmärtää, mutta ehkä sitä ei vain kaikki halua myöntää.
Sama ilmiö näkyy myös siinä, että ei kyetä ottamaan vastuuta omasta elämästä, vaan syytetään kaikkia ulkopuolisia kaikista ongelmista.
Kun on asunto annettu pois, ei voi palata enää takaisin. Ei ole paikkaa, minne mennä.
Voi kuule, vaikka suomessa on asunnottomuutta, niin oletko koskaan miettinyt että miksi se on suhteessa yksi maailman pienemmistä?
Siksikö että kaikki muuttaa injektioita pakoon ulkomaille?
Minun ongelmani ei ole itsensä pakeneminen. Tulen mainosti toimeen itseni kanssa. Lääkkeet ovat ongelma..
Kun ei halua käyttää joitakin lääkkeitä, niin sillä ei ole mitään tekemistä asumispaikan kanssa. Nyt on kyse haitallisista lääkkeistä.,
Jos tulet hyvin toimeen itsesi kanssa, niin miksi käytät lääkkeitä ?
Jos tulee itsensä kanssa toimeen, silloin tulee toimeen myös muidenkin kanssa, ja yleensäkin elämässä pärjää paremmin.
Tiedätkö millä muulla, ei ole tekemistä asumispaikan kanssa. SIllä sairaudella mihin lääkkeitä tarvitsee.
Kerro nyt vielä, miten sillä elämä sujuu siellä ulkomailla.
Onko jossain töissä, vai miten kuluttaa päivänsä ? Onko mahdollisesti päihdeongelmia, tms. ?
Siis " lääkkeisiin nimenomaan paetaan itseä.." ,
ja siltikin lääkkeitä ei haluta, ne eivät ole hyviä vaan haitallisia, joita lääkärit " väkisin syöttävät ". Noinko lääkkeillä itseään paetaan ?
Jos lääkkeillä pakenisi itseään, silloinhan niitä lääkkeitä söisi mielellään, jos itsensä pakeneminen olisi päätavoite.
Ota nyt näistä sitten selvää......
Ei voi palata takaisin. Onko jokin tarve palata takaisin ?
Jos antaa asunnon pois ja häipyy, niin täytyykö silloin palata takaisin ,ja miettiä minne mennä ?
Ja jos palaakin takaisin, voi yrittää hankkia uuden asunnon. Vaihtelevathan ihmiset muutenkin asuntoa muuttamalla paikasta toiseen.
No ei pitäisikään olla.
Eihän se ole asuinpaikasta kiinni, tarvitseeko joku lääkkeitä vai ei.
Asuu ihminen missä tahansa, niin hän voi itse päättää, käyttääkö lääkkeitä vai ei.
Mikä estää muuttamasta perään? Uhriutuminenko?
Jalat suorana makaamaan petiin.
Miksi sitä Suomeen jäädä jos muualla viihtyy paremmin eikä ole mitään rasitteita lähtemiselle. Sen kun lähtee jos viihtyy muualla paremmin. Itse lähtisin jos voisin mutta en pääse. Uskon että työllistyisinkin paremmin esim. Englannissa kuin Suomessa mutta ei ole varaa lähteä. En tosin ole eläkkeellä mutta luultavasti voisin kyllä olla eläkkeelläkin jos olisin vaan jäänyt mt-palvelujen piiriin pidemmäksi aikaa.
Mitähän iloa siitä sitten olisi ?
Niinpä, jos ei ole rasitteita.
Mutta eiköhän ne mt-ongelmat ole jonkinasteinen rasite joka tapauksessa ?
Jos sellaisia ei ole, niin mikäs siinä, menee minne haluaa.
Psykiatria on huumeiden käyttöä.
Neuroleptit lamauttavat, ja estävät liikkumasta. On pitkä kokemus.
Siitähän neurolepteissä on kyse. Ne ovat huumausaineita. Niillä yritetään vkisin saada ikävät ajatukset pois.
Eikös hoidon tarkoitus ole lähtökohtaisesti saada niitä ikäviä ajatuksia vähenemään ?
Ja pikkuhiljaa alkaa opettelemaan, miten ikävien ajatusten kanssa voi pärjätä, jos niitä edelleen tulee, tai kun niitä tulee. Jokaiselle tulee ajoittain vaikeampia aikoja, ja jotkut eivät niitä henkisesti jaksa kovin hyvin.
Minullakin pitkä kokemus, että lamauttivat tunteet.
Liikkumista ne eivät estäneet ikinä, vaikka painokin kävi aika hurjissa lukemissa.
Suosittelen jotain Afrikan köyhimpiä maita. Siellä ei ilkeä lääketiede turhaan häiritse.
Eikä turhat byrokratia muutenkaan.
Ja kun ongelmia tulee, niin älkää sitten itkekö takaisin pääsyä vaan nauttikaa vapaudestanne.
Psyykenlääkkeet ovat huumausaineita. Siinä ei paljoa lääketieteellä ole tekemistä. Etkö tiedä sitä?
Vähemmän ulinaa ja enemmän sitä muuttamista.
Jos sanassa on lääke, niin eiköhän se jotenkin viittaa sinne lääketieteen suuntaan...
Läääketehtaat valmistavat niitä. Se on ainoa yhteys lääkkeisiin. Muuten ne ovat huumausaineita, niin kuin lääkärikin myönsi niiden olevan.
Tuonne köyhiin maihin jos lähtisi, niin siellä sitä vasta pulassa olisikin esim. psykoosin iskiessä.
Minulla oli psykoosi vuosia sitten. Se kesti kolme viikkoa, ja meni itsestään ohi.
Hyvä että sinulla meni ohi. Kaikki eivät vain ole yhtä onnekkaita, jotkut voivat tarvita ammattiapua.
Miksi ihmiset taas valittavat täällä etteivät saa itsestään irti muuttaakseen paremman elämän perään?
Jos sairastaa, niin mitä se muutto auttaa ?
Parempaan elämään ?
Yrittää saada itsensä kuntoon, niin parempi elämä onnistuu missä tahansa, jopa Suomessa.
Sehän se on, kun vaikka kuinka kertoo olevansa kunnossa,,ja pärjäävänsä ilman lääkkeitä, ei uskota.
Kyllä ne jossain vaiheessa uskoo, sekä myös näkevät ja kuulevat, että asiat ovat oikeasti paremmin ( jos siis ovat ).
Itsekin kävin pitkän tien, hupaisinta oli oikeastaan se, kun ensin halusivat saada kuntoon, ja sitten kun siihen päästiin, ei sekään vaikuttanut olevan hyvä.
Mitä lienee olisivat halunneet, ajan myötä kyllä huomasivat, että pärjään.
Vaikeaa voi olla, mutta ei kannata luovuttaa ja antaa periksi. Jos kaikki menee hyvin, on lopputuloskin hyvä.
Kertominen ja oleminen on joskus eri asia.
Pelkkä kertominen ei riitä. Puhua voi mitä vain. Pitää myös osoittaa teoin ja toimin, että pärjää eli käy töissä, hoitaa itsensä ja asiansa.
Oikea sairaus ei ole riippuvainen työssä käymisestä. Jos henkilöllä on esimerkiksi maksasyöpä, hänellä on se syöpä riippumatta käykö töissä vai ei. Psykiatriassa työttömyys katsotaan mielisairaudeksi. Samoin kodittomuus.
Onpas jossain outoa psykiatriaa, jos työttömyys tai asunnottomuus katsotaan mielisairaudeksi..... Ne kun eivät ole edes sairauden oireita.
Monet, monet työttömät eivät ole mieleltään sairaita, myöskään kaikki asunnottomat eivät ole mieleltään sairaita.
Sairaudet yleensäkin tulee, jos ovat tullakseen, riippumatta siitä, käykö töissä vai ei.
Psykiatriassa työttömyys on mielisairaus.
Mielenterveyden ongelmien kanssa kamppaileva ihminen voi pärjätä elämässään kohtalaisen hyvin, vaikka ei töitä tekisikään.
Työ ei ole ainoa ehto pärjäämiselle, ilmankin voi pärjätä, jos ei töihin pysty, muuhun voi pystyä silti, hoitamaan itsensä ja asiansa, kotinsa, ihmissuhteet, ym.
Saat olla ihan vapaasti sitä mieltä, jos haluat.
Olen kanssasi eri mieltä, mutta kaikillahan saa olla omat mielipiteet.
Psykiatriassa saman valheellisen asian inttäminen on mielisairaus.
Oikea sairaus on jotain mitä jollakin on. Mielisairaus on jotain mitä joku tekee. Inttäminen on teko, ei sairaus. Mikään teko ei voi olla oikea sairaus.
Inttäminen on teko, joo. Mutta miksi ihminen inttää ja inttää, siihen taitaa löytyä vastaus sieltä mielen puolelta ?
Tällä foorumilla harrastetaan sellaista ajatusten agrobatiaa, että useat helposti ymmärrettävät asiat ja logiikat, kuten mielenterveys tai psykiatria, saavat ihan uudet merkitykset.
Selityksiä ja ajatuksia riittää varmasti silloin, jos ei itse hyväksy omaa sairauttaan.
Onhan se jollain yritettävä " todistaa ", ettei itsessä ole mitään vikaa.
Helpompaa toki olisi myöntää omat " vikansa " ja ongelmansa, ottaa apu vastaan ja saada itsensä kuntoon, elämäkin muuttuisi siedettävämmäksi, eikä edes tarvitsisi paeta mitään, edes injektioita.
Mielen puolelta löytyvät asiat eivät ole sairauksia.
Edelleenkin sanon, että kyllä sinä saat olla ihan mitä mieltä haluat.
Yritä myös oppia hyväksymään, että joku toinen voi olla eri mieltä kuin sinä.
Inttämisestä ei ole mitään hyötyä, kenties voi saada itselleen vaan ikävän fiiliksen.
Millä perusteella mielen puolelta löytyvät asiat ovat sairauksia?
No ei se onnistu jos on leimaantunut ja saa pelätä että milloin joku sohjopää soittaa huvinvuoksi ambulanssin tai pelkkä diagnoosi estää töihin menemisen vaikka olis muuten työkykyä niin mitä tässä sitten voi muuta kuin paeta tai jäädä paskaan makaamaan.
Jos haluat todistaa jonkun yleisesti tunnetun ja hyväksytyn faktan epätodeksi, täytyy se sinun todistaa itse, eikä pyytää jollain atgumentointi virheellä ja käänteisellä todistustaakalla jotain toista tekemään sitä puolestasi. Ja toivoa että joku siinä jonain päivänä onnistuisi.
Kyselepä joltain, joka jaksaa tai viitsii alkaa vääntämään kanssasi asioita rautalangasta.
Olet päättänyt jyrkästi mitä mieltä olet, niin on turhaa alkaa vänkäämään mistään mitään.
Kuka käskee makaamaan paskassa ?
Minullakin on tuo samainen " leima ", mutta ei se pilaa elämääni, kun en anna sen pilata.
Töitä minun ei onnekseni tarvitse hakea, olen eläkkeellä.
En pelkää, että joku sohjopää tilaisi minulle ambulanssin, koska tiedän, ettei siihen ole tarvetta, elän tasapainoisesti, en sekoile, en aiheuta minkäänlaista hämminkiä missään, enkä kenellekään.
Ei tämä elämä niin auvoista ole mt-kuntoutujana, mutta elämää silti. Itsestä on kiinni jääkö makaamaan paskassa, vai mitä haluaa elämältään. Suomessakin pärjääminen on täysin mahdollista.
Jos makaisin täällä paskassa, miksi lähtisin ulkomaille makaamaan samassa paskassa..?
Mielisairauksien olemassolo ei ole yleisesti tunnettu ja hyväksytty fakta. Kukaan ei ole koskaan pystynyt osoittamaan minkään mielisairauden olemassaoloa.
Miksi niitä mielisairauksia sitten yritetään hoitaa, jos sellaisia muka ei ole olemassa ?
Kerro sinä vastaus siihen.
Yksi syy on, että psykiatrit ja mielenterveyshoitajat tekevät hommalla rahaa.
Tietenkin työstä täytyy saada palkkaa.
Niin, mutta kyse on rikollisesta työstä.
Jos lääkäri sanoo, että plet loppuelämän lääkityksellä, niin silloin Suomesta muutto on paikallaan.
Sanottiin minullekin vuosien varrella moneen kertaan, että lääkkeitä on käytettävä loppuelämän ajan.
En ole niitä kuitenkaan käyttänyt enää moneen vuoteen (miksi pitäisi, kun pärjää ilmankin ? ).
Kyllä ne lääkärit ja hoitajatkin huomaavat lääkkeiden mahdollisen tarpeen, tai tarpeettomuuden, viimeistään sitten, kun lääkkeiden käyttäjä lopettaa käytön.
En ainakaan itse missään vaiheessa tullut edes ajatelleeksi, että muuttaisin jonnekin siitä syystä, että pääsisin lääkkeistä eroon.
Täällä tutussa kotimaassa oli jopa turvallisempaa lopettaa lääkitys, koska tiesin, jos jokin menee pieleen, on apua saatavilla.
Tosin on parempi katsoa varman päälle, ennen kuin alkaa yrittämään lopettamista, eli on hyvä, jos itse tuntee itsensä valmiiksi kokeilemaan lääkkeistä irtaantumista. Se kun ei ole niin yksinkertaista monien vuosien käyttämisen jälkeen. Lyhyemmän käytön jälkeen kenties helpompaa, en tiedä, ei ole kokemusta.
Millä tavalla se diagnoosi estää töihin menon? Ihanko vakavalla naamalla väität että sitä kysytään vaikkapa työhaastattelussa?
Kyllä se on ihan tuo sinun oma ajatusmaailma joka tässä estää sen työhönmenon.
Et kai sinä oleta, etta että ihmiset täällä yrittää pidätellä hengitystä niin pitkään, että sinä saat muutettua suomesta?
Vähemmän lässytystä, enemmän sitä muuttamista.
No sitten ei varmaan kukaan ole koskaan pystynyt osoittamaan .minkään neuroleptin, saati niiden sivuvaikutustenkaan olemassa oloa. Miten muka voisi olla lääkkeitä sairauteen jota ei ole olemassa.
Joko todistit tämän väitteesi vai yritätkö vain hokea sitä niin pitkään että toivot sen muuttuvan todeksi.?
Diagnoosi itsessään ei estä yhtään mitään, ei elämistä, ei työntekoa, ei yhtään mitään.
Se sairaus, jonka takia diagnoosi on annettu, se on se, joka saattaa estää vaikka mitä.
Monet myös oppivat elämään sairautensa kanssa ja tulevat toimeen.
Tuo nyt ei ollut ihan fiksusti sanottu...
Lääkkeet kehitellään sairauksia varten.
Jos ei ole sairautta, ei siihen pystytä tekemään lääkettäkään.
Ja eiköhän neuroleptien käyttäjät itse pysty osoittamaan kokemiaan haittoja ja niiden olemassa oloa.
Kyllä se kemikaali on kehitetty, mutta mitään mielisairautta ei ole olemassa.
Jos väität mielisairauksia olevan olemassa, niin se on sinun tehtävä osoittaa ne olemassaoleviksi.
Sorry. Käänteinen todistustaakka ei edelleenkään ole käypä argumentti.
Maailma oli litteä niin pitkään kunnes se pystyttiin todistamaan pyöreäksi. Kaikki ihmiset tiesivät aikanaan sen.
Samalla tavalla mielisairaus on olemassa, kaikki ihmiset tietää sen, kunnes sinä tai jotkut muut pystyvät todistamaan toisin.
Suosittelen että keksit parempia argumentteja jos olet tosissasi väitteidesi kanssa.
Toki saat myös valehdella itsellesi niin paljon kuin haluat, mutta se on yksi niistä asioista mitä muuttamalla ei pääse pakoon.
Olematonta on vaikea todistaa olemattomaksi. Pystytkö todistamaan, että kummituksia ei ole olemassa?
Kyllä pystyn. riittää kun kopion tuon sinun tekstisi missä todetaan yleisesti tunnettu fakta.
Usko huviksesi, maailma ei sillä muutu, vaikka kuinka pitkään vänkäät tästä asiasta minun kanssa.
Eikä se maailma muutu silläkään, vaikka pystyisit "aivopesemään" minut tai pari muuta ihmistä tällä foorumilla. Ihmisten kollektiivinen tietous mielisairauksista on ja pysyy tässä ajassa.
Mielisairauksia ei ole koska mieli ei voi olla sairas muuta kuin kielikuvallisessa mielessä.
Injektioiden takia?
Suomessa ei ketään lääkitä pakolla, ellei ole suljetulla pakkohoitopäätöksellä. Sielläkin lääkityksen tarpeen saa kiistää, jolloin ulkopiolisen psykiatrin pitää arvioida sen tarve.
Juurikin näin.
Vaikka olisi avohoidossa, ei voida pakkolääkitä.
On laitettava pakkohoitoon, jos meinataan lääkitä pakolla.
No sittepa laitetaan M1 vetämään
Homma hoituu sillä
Vain sairaalassa voidaan pakkolääkitä. Eikä siellä loputtomiin pidetä.
Tuskin hoituu, kun on muuttanut EU:n ulkopuolelle..
Sen jälkeen kun sairaalasta tullaan pois, loppuu lääkkeiden käyttö. Siksi M1 on huono homma. Pitää olla itsellä motivaatio käyttää huumausaineita.
Jos olisi pakko valita, niin mieluummin söisin neuroleptejä kuin että käyttäisin huumausaineita.
Kyllä minä jotakin muuta käyttäisin kuin neuroleptejä.
No juu, vertasin tuossa vastakkain ainoastaan neuroleptejä ja huumausaineita.
Ehkä sitä ensin kokeilisi jotain muuta, jos siis tulisi tarvetta.
Mitään eläkkeitä ei pitäisi maksaa ulkomaille jos ei ole voimassa olevaa koronorokotetta ja tehosteita 6kk välein otettuna. Tosite myös otetuista (määrätyistä) psykiatrisista lääkkeistä pitää olla.
Kun lähdetään pakoon psykiatriaa, silloin ei tositteita psykiatrisista huumeista esitetä muissa maissa, vaan aloitetaan puhtaalta pöydältä elämä.
Ulkomailla ei vahingossakaan puhuta psyykenhuumeista.
Ulkomailla on klinikoita, joissa vieroitetaan irti huumausaineista.
Olen ollut liikuntakyvytön injektioiden takia, enkä pysty hakemaan ainuttakaan koronarokotetta. Olen sairastanut koronan jo kaksi kertaa. Yhden sairaalassa, ja toisen kotonani. Vain lapseni käy luonani, ja sain sen häneltä.
Ulkomaille muutettaessa paetaan psykiatrian huumeita. Ei siellä silloin mitään tositteita esitetä. Sitävarten sinne muutetaan, että pääsee irti huumeista. Eihän se mitään irtipääsyä ole, jos tositteita esitetään.
Jos lähdetään pakoon psyykenhuumeita ulkomaille, miksi siellä esitettäisiin mitään tositteita psyykenhuumeista?
Injektio edtää hakemasta koronarokotteita. Eipä kukaan ole minusta huolissaan, vaikka haluaisin ne rikotukset. En pysty liikahtamaankaan. Kaksi kertaa jo saatu korona. Milloin tulee kolmas kerta. Psykiatriaa se ei huoleta.
Itsensä on hyvä saada kuntoon ennen kuin mikään aloitus puhtaalta pöydältä voi onnistua.
Psyyke ei muutu katkaisimesta kääntämällä, se vaatii aika paljon enemmän.
Itsestään kun ei irti pääse, vaikka muusta pääsisikin.
Minulla ei ole mitään syytä paeta itseäni. Olen tasapainossa itseni kanssa. Psyykenhuume on ongelma.
Jos olet tasapainossa, niin miksi käytät sitä " psyykenhuumetta " ?
Vaikka on lääkeriippuvuus, ei se sitä tarkoita, että tarvitsee enää sitä. Koukku mikä koukku.
Miksi sitten ihmisellä on se sairaus mihin tarvitsee sen lääkkeen jos vain se lääke on muka se ongelma?
Vähän on taas tyhmää syyttää seurausta, eikä itse syytä.
Riippuvuuksistakin on mahdollista päästä eroon.
On paljon ihmisiä, jotka ovat päässeet irti alkoholista, huumeista, tupakasta, lääkkeistä.
Naurettava kommentti.
Mikä siinä niin naurattaa ?
Missä sairaudessa noita injektioita annetaan pakolla kotona? Onko se vain skitsofrenia, vai jpku mania? Kiinnostaa
Ei ole olemassa mielisairauksia. Sairas mieli on kielikuva.
Minulle on diagnosoitu skitsoaffektiivinen häiriö. Kotonani käydään antamassa injektio. Halusin tai en.
Nyt on taas aivot sauhuten keksitty argumentteja.
Minullekin diagnosoitu tuo sama, ei ole mitään lääkkeitä käytössä, enää vuosiin.
Minulle sanottiin, että loppuelämän, ja siitä pidetään huoli, että piikitys jatkuu.
Kyllä minullekin väitettiin, että pitäisi käyttää neuroleptejä loppuelämän ajan, itse olin kuitenkin eri mieltä, ja ihan hyvin on mennyt jo vuosia.
Jos tilanne kääntyisi huonoksi, alkaisin voimaan huonosti, ehkä sitten saattaisin harkita, jopa lääkitystä.
Mitä sinä olet tehnyt?
En mitään. En ole rikollinen.
Miksi tämä muistuttaa jotain viisivuotiaiden huomionhakuista kinastelua.
En varmaan leiki sun kaa... Meen leikkii ihan ulkomaille.
Ei siinä mitä, mutta se toteutus jää aina siihen huomio huo*****... Tasolle.
Jos joku haluaa lähteä, niin siinähän sitten lähtee.
Tämä oli ihan normaali ketju, kunnes yksi öykkäröijä tuli tänne mieltään osoittamaan. Hän on vähän joka puolella mieltään osoittamassa..
Hän pilasi keskusteluilmapiirin.
Lähteminen, ja sillä huomion hakeminen on kaksi eri asiaa.
Olen itse asunut ulkomailla, ja luonnollisesti omasta kaveripiiristäni lukuisat muutkin huippuosaajat ovat muuttaneet joko pysyvästi, tai ainakin osaksi aikaa ulkomaille.
Toki voihan asiaa ajatella niin, että silloin kun parhaat veronmaksajat muuttaa ulkomaille, niin onhan se ihan loogista, että suurimmat verorahojen käyttäjät muuttaisi myös heidän perässä ulkomaille.
Mutta ei taida mennä ihan niin.
Ehkä huomionhakemisella halutaan sanoa, kuinka epätoivoista voi olla pakkolääkinnällä. Nämä lääkkeet eivät ole mitään nallekarkkeja.
Eikö tämän pitänyt olla liian pitkä ketju sinulle? Pitäisikö mennä tekemään uusi ketju samasta aiheesta?
Näin varmaan onkin, mutta miksi sitä huomiota täytyy hakea mahdollisimman negatiivisella tavalla, mikä oikein korostaa sitä sairautta ja sen lääkityksen tarvetta? Ja siinä samalla myös ylläpidetään sitä stigmaa myös yleisellä tasolla.
Ei näin.
Jos asuu ulkomailla Suomen kansalaisena, saa tulonsa Suomesta, niin verorahatkin jäävät kyllä tänne, ne ei mene muihin maihin.
Onko joku väittänyt ulkomaille muuttamista huomion hauksi ? Eihän se sellaista ole.
Öykkäröijä tuli heti paikalle, kun mainittiin. Ei taida muuta tehdä, kun roikkuu mielenterveyspalstalla. Taitaa käytöksestä päätellen olla neuroleptien tarpeessa.
Antaa ihmisten roikkua, sitä vartenhan kai nämä palstat ovat, ja vieläpä mielenterveyteen liittyen. Kai ihmisiltä voi odottaa lähes mitä vaan, kun ja jos on mahdollisesti sairaista ihmisistä kyse.
Ja olisi tietty hyvä miettiä itseäänkin siinä vaiheessa, kun alkaa väittämään, että joku toinen roikkuu palstoilla, miten sattuukin tietämään muiden roikkumisen, jos ei sitten itsekin roiku ?
Onko öykkäri vänkärin vastavoima?
Siinä on se ero, että en hyökkää ketään vastaan, niin kuin tämä öykkäröijä.
Oikein hyvä, että hulluimmat pakenevat ulkomaille. Toivottavasti pärjäävät siellä ja pysyvät poissa Suomesta.
Hahhah.
Jos muuttaisi sellaiseen kuntaan, jossa on puskaradionkin perusteella hyvää mielenterveyshoitoa.
Missä päin sellainen kunta on..
Tämän foorumin väitteiden mukaan maailman parasta hoitoa saisi keroputaalla.
Mikä lie sitten estää ihmisiä sinne hakeutumasta hoitoon. Voisiko olla vaikka sairaudentunnottomuus, kun vain paras ei kelpaa.
Puskaradioon on aika vaikeaa tukeutua tuollaisessa asiassa.
Näkeehän jo täällä palstoilla, kuinka paljon on hoidosta valittavia verrattuna heihin, jotka kehuisivat.
Tyytyväisemmät hoidon piirissä olevat ihmiset pysyvät hiljaisempina, tyytymättömät huutelevat kovaan ääneen, kuinka ovat pettyneet hoitoon, ammattilaisiin, ym.
Ihan jokaisesta kunnasta löytyy myös erilaisia, eri mieltä olevia ihmisiä.
Usein ihminen, joka haluaa aidosti hoitoa päästäkseen parempaan kuntoon, on valmis ottamaan sen vastaan, vaikka se ei niin helpolta aina tuntuisikaan.
Jos tätä palstaa käytetään hoidon tason mittarina, niin suomessa on käytännöllisesti katsoen täydellistä hoitoa.
Jos suomessa mieliala lääkkeitä käyttää 900 000 ihmistä, ja miepä palveluita 250 000 ihmistä, ja heistä viisi tulee tänne valittamaan... Näistä viidestä valittajasta ei vielä edes ota selvää, että kuka on oikeasti saanut huonoa hoitoa, vai ovatko he vain hoidon vastaisia, tai muuten vain niin sekaisin, etteivät oikein tiedä että mitä ovat saaneet ja mitä eivät.
No eihän mikään ole täydellistä, ja jossain voi saada parempaa hoitoa, kuin jossain muualla, mutta tätä foorumia ei pysty käyttämään mittarina, ellei nämä viisi ihmistä nyt jollain ihmeellisellä tavalla olisi samlta lääkäriltä tai hoitajalta.
Hoidon saamisella/antamisella, ja sen vastaanottamisella on ero.
Ihmistä on hyvin vaikeaa yrittää hoitaa, jos hän ei ole valmis ottamaan sitä vastaan.
Erään ihmisen tarina
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17774934/pakkohoitoon-suomessa-tosi-tarina------video