Hän vastaani tuli portaissa,
eilen aamulla.
Ja hämmennyksen hän mulle toi,
kun hymynsä hän soi.
Ei Romeon viestiä ollut se,
ei Auervaarankaan.
Vaan hymynsä aivan tavallinen
- arkisen ihmisen-.
Ja mä hämmennyin ilmettä ihmisen
-miksi niin-?
sitä tiedä en.
En vastannut hänen hymyynsä;
olin tyly ja torjuva ilmeeltä.
Siksi tahdon mä sulle kirjoitta,"runohymyni" omistaa.
Tää kiitos on sun hymyilyys.
Siitä heijastui ihmisyys.
eilen aamulla.
Ja hämmennyksen hän mulle toi,
kun hymynsä hän soi.
Ei Romeon viestiä ollut se,
ei Auervaarankaan.
Vaan hymynsä aivan tavallinen
- arkisen ihmisen-.
Ja mä hämmennyin ilmettä ihmisen
-miksi niin-?
sitä tiedä en.
En vastannut hänen hymyynsä;
olin tyly ja torjuva ilmeeltä.
Siksi tahdon mä sulle kirjoitta,"runohymyni" omistaa.
Tää kiitos on sun hymyilyys.
Siitä heijastui ihmisyys.
Vastaukset 3
Vanhimmat
pieni liike kasvoilla mutta iso vaikutus ihmisiin :)
muuttunut melkoisen kummalliseksi, jos kanssaihmisten hymyyn ei enää uskalla suhtautua hymynä. Onneksi sinä sentään huomaat tämän kummallisuuden. Tekisi mieli mieli olikein kertoa tarina tässä, mutta tila ei riitä. - Siis hyvä jos huomaamme, että muut ovat samanlaisia ihmisiä kuin me itsekin. Erot ovat epäolennaisia, samuus olennaista. Runon arvoinen asia.
Kiitos vastauksista.
Olisikohan, tem, se mainitsemasi kummallisuus vain Anna-paran kummallisuutta, eikä koko maailman. Minusta vieraan ihmisen hymy on todellinen harvinaisuus. "Ammattihymyä" näkyy toki paljon eikä se ole vähäarvoista sekään.
Aiheeseen liittyvä tarinasi olisi ollut mukava lukea.