Oletteko koskaan pohtinut olemattomuutta. Vai voiko edes puhua olemattomuudesta, jos sitäkään ei ole. Miten kuvailisitte sitä?
Ajatellaan vaikka aikaa ennen kuin oli mitään, tai kuolemaa. Ensimmäisenä ajatuksena mieleen tulee pimeys. Mutta pimeyshän on vain valon puutetta, eli se pimeys voidaan unohtaa. Miten mennään vielä olemattomammaksi.
Ei ole mitään, ei edes sitä mitään. Kuolemaa kun ajattelee. Minä olen tässä. Kirjoitan tätä tekstiä, hengitän ja ajattelen. Laitan silmät kiinni. Tulee pimeää. Alan näkemään sinertäviä ja punertavia pisteitä ja mutkikkaita viivoja. Joskus jotain muotoja mitkä muuttuvat alati. Ajatukset laukkaavat ja kelaavat päivän tapahtumia, tai mietin huomista. Kehittelen päässäni tarinoita. Mitäs sitten kun taival päättyy. Yritän ajatella ajattelemattomuutta. Minkälaista se olisi. Sitä ei vain ole, eikä ole sen puutettakaan. Ei näe pimeydessäkään pienintäkään valon häivähdystä. Ei näe edes sitä pimeää, koska sitäkään ei enää ole. Ei ole ajatuksia. Ei huomista. Ei eilispäivää.
Jos pitäisi kirjoittaa A4-paperille vastaus, mutta ei ole sitä paperiakaan mihin kirjoittaisi. Eikä sen puoleen ole kynääkään millä kirjottaisi siihen paperittomuuteen. Toisaalta ei olisi sitä kysymystäkään alunperin mihin vastata.
Mukavaa viikonloppua sekä hyvän yön toivotukset!
Olemattomuus.....?
57
513
Vastaukset
- Anonyymi
Jos olemattomuus olisi olemassa, se olisi olevaista. Tästä syystä ei-olemassaoloa ei lähtökohtaisesti voi olla olemassa.
- Anonyymi
Hyvin sanottu.
- Anonyymi
Sartre? Eksistentialismi?
Vilma - Anonyymi
Olemattomuudesta mulle tulee ensimmäisenä mieleen kuolema. Mulle se merkitsee elämän loppua, kaiken tietoisuuden loppua. Se on siinä. Naps.
Ei mitään seliteltävää enää. Jos on joskus nukutettu sairaalassa, niin voi ehkä saada käsityksen siitä filmin katkeamisesta. Aika lohdullinen loppu.
Olemattomuus on olemassa vain olevaisten mielessä. Tarkoitan, että olematon muuttuu olevaiseksi. Pimeän pelko, uskonnot, tontut, keijukaiset, kuolleen läheisen elämänopetukset...
xLiner- Anonyymi
Ajattelen samoin. Tapahtui vaan eräs outo juttu.. Kaverin kanssa huhuiltiin tuonpuoleiseen ihan huumorimielessä. Siis sellaisella peilikokeella. Monimutkainen juttu, mutta siihen kuului yhtenä osana hypistellä edesmenneelle kuuluvaa tavaraa. Kun menin tapahtumapaikalle seuraavana päivänä, puisessa kulhossa olleet, 60v vanhat helmet olivat rikki, vaikka niihin ei ollut kokeen jälkeen kukaan koskenut. Todella hyytävää. Pistin peilit seinään päin, enkä ole uskaltanut toista kertaa kokeilla.
Filmin katkeamisesta on kyllä kokemusta. Vähän eri tavalla tosin. Mutta siinäkään ei ole kyse muistin menetyksestä. Enemmänkin siitä, että mikään ei tallenna.
Mutta sitäkin ajatellessa, pystyt tiedostamaan tapahtuman kuitenkin järjellä jälkikäteen. Jokin asia johti toiseen, ja sitten heräsi.
Minä yhdistän olemattomuuden rauhaan. Tyhjyys ja rauha.
Olevaisuus on hieno ja ihana asia. Täynnä kaikenlaista materiaa ja asiaa. Ajatuksia, niitä kyniä ja papereitakin, mutta silti kaipaan sitä olemattomuuden rauhaa.
Se on jokin sisäsyntyinen juopa minussa joka haluaa tyhjätä minut ja minun olevaisuuteni. Löytää rauhan. Kohdata loppuni tyhjyys.
Vaikka tietenkään en voi kirjaimellisesti kohdata sitä jos olevaisuuteni loppuu. Kuolemassani.
Yleisesti ottaen ajatuksesi on paradoksi.. kumpi oli ensin.. muna vai kana.. ? Olevaisuutena sinulla on mahdollisuus ajatella olemattomuutta, niin keskittyisin ensisijaisesti juuri siihen faktaan, kuinka onnellisessa asemassa olet juuri siksi, sillä se olemattomuus odottaa sinuakin.
Tärkeintä ei ole määränpää, vaan matka sinne.Jos olemattomuutta ei koskaan ole ollutkaan, niin silloin Universumi on ollut aina olemassa ja alkuräjähdys voidaan sivuuttaa. Mutta toisaalta, kai alkuräjähdyskin on jostain tullut.
Muna vai kana? Muna oli ensin, mutta sitä ei muninut kana. Eli ei ole paradoksia siinä.
Niinhän se matka on tärkeä, on kuitenkin hyvä muistaa myös mistä on tullut, jotta kehityksen suunta pysyy positiivisena. Toisaalta myös määränpää on aika tärkeä, muuten voisi ajautua vaikka kusilammikkoon. Tietty tilanteet voi aina korjata, ja ottaa uuden kurssin. Mutta onko se silloin jo uusi matka, vai sitä samaa?
- Anonyymi
Arkisesti.
Istun tai oikeammin löhöän sohvassa ja kirjoitan tänne. Mitään ei tavallaan tapahdu mun ympär elonpiirissä. Muualla ehkä. Olen, oleilen.
Olemattomuus.
Täytyy vastapainoksi miettiä olemista, oleminen.
Olemisen sietämätön keveys (Milan Kundera).
Olla olemassa. Ei olla olemassa. Olemisen olemattomuutta.
Energia. Oleminen ja energia.
Fyysinen, henkinen oleminen, läsnäolo.
Kun puhautan viimeisen henkäyksen, onko se olemattomuutta? Toisessa muodossa? Toisessa tilassa? En tiedä. Eipä kukaan ole tullut kertomaan.
Vilma- Anonyymi
Lisäys.
Törmääkö aloittaja fenomenologiaan?
Vilma Sitä ei osaa kukaan sanoa. Mitä olemisen jälkeen. Ehkä me ei olla täällä alunperinkään. Entä jos elämämme onkin tallenne. Sitä elän katsojan silmin. Silloin se olisi determismiä. Kun sanotaan että tulevaisuutta ei voisi muuttaa. Sekä elämmekö simulaatiossa. Mutta mitä sen jälkeen kun tallenne päättyy. Laitanko uuden tallenteen pyörimään. Niin sanotusti uudelleensyntymä. Jos Onko tämä kehittyneen teknologian viihdemuoto.
Jos synnyn uudelleen, mutta en muista mennyttä minääni. Olenko se silloin minä? Toki geenit ja DNA määrittävät perusolemuksen, mutta olen enimmäkseen muistojeni summa. Vai olenko sittenkään. Muuttuvatko dementiasta ja alzheimerin taudista kärsivät ihmiset perusluonteeltaan käyttäytymisellään paljonkin erilaiseksi... Onko agressiivinen tai ujo yms. ihminen aina agressiivinen tai ujo yms, jos nollataan muisti ja näin poistetaan mahdolliset traumat ynnä muut kokemukset.
Fenomenologia ei ole tuttu käsite.
- Anonyymi
Monasti monasti tulee ihmisistä mieleen kun kuuntelee heitä että ompas siinä olematon tyyppi täytyis tempaista niin loppuis olemattomuus eli ei jaksa kuunnella tai katsella olematonta vaan häipyy pois
- Anonyymi
Aah. Olemattomuus on vastakohta olemassaololle ja nyt olen ainakin tässä 😅.
Minä puhun ajatusteni äänellä, etkä silti voi tietää miltä ääneni kuulostaa. Etkä sitä miten ajatukseni liikehtivät ajatusteni alla, siellä missä elävät vaistot ja alkeellisimmat ajatukset, joika mieli pyrkii vartioimaan.
En muista mitään aikaa ennen syntymääni, mutta varhaisia ajatuksiani muistan. Ihmettelin mitä aikuiset tarkoittivat. Minun on täytynyt täydentää niitä myöhemmin, eihän ajatuksia voinut olla ilman sanoja.
Mutta se kun taival päättyy, on kuin suuri valon ja energian humahdus täynnä vapautta kaikkeuteen, joka heittää lähtiessään ajatuksen, joka saa minut nauramaan. Siitä olen varma.. tai sitten tuo huima tyylinäyte oli vain niin tyypillistä minun äitiä.
Kun en halua ajatella mitään, kuvittelen tyhjän arkin silmieni eteen. Se liukuu helposti pois ja huomaan ajattelevani jotakin, jolloin siirryn toistelemaan jotakin sanaa, joka ei tarkoita mitään tai sitten käyn ajatelemaan sinistä pyöreää palloa.
Jos ajatuksiaan ei tarvitse estää, suljen silmäni ja ytitän tunnistaa harmaita ja mustia liikehtiviä varjoja, ennen kuin ne vaihtavat alati muotoa. Voin kulkea niiden matkassa hetken aikaa tiedostaen rajan, jolloin lähden ajautumaan uneen.
Minun ajatukset saattavat kuin AI:n kolme innokkaasti hyppivää palloa, joista täytyy rauhoitella hieman. Ja joskus ne ovat kuin matalaksi tallattu sydänkäyrä, joka ajaa elotonta rataa. Jonnekin noiden väliin niitä parempi saattaa tai joskun on parempi olla vaan ajattelematta yhtään mitään.
Jo ei kysy mitään, ei voi vastata mitään. Täytän mahani palstapähkinöillä ja loikkaan tarkkailemaan palstan elämää. Palstan ajatukset ovat kuin dodekaedri. Niitä löytyy jäljiltä, mutta varma ei voi olla, mihin niitä käytetiin 🙂
Mukavaa sunnuntai iltaa :)
🐾- Anonyymi
Dodekaedreja on hiljan löydetty lisää.
Voisiko toimia kellona, kompassina?
Voisiko olla sidottuna naruihin?
Kuituihin? Lankoihin?
Ase?
Vilma Voiko ajatuksella olla ääntä? Oman pään sisällä ajatuksella on "ääni" mutta se ei kuitenkaan kuulu.
Kyllähän ajatuksia voi olla ilman sanoja. Kuvina, symboleina, tuntoina sekä ilona ja suruna. Ajatteleehan eläimetkin asioita vaikka eivät keskenään puhu. Elekieli. Kissojen ja koirien eleitä seuraten ajatuksella tarkkaillen. Pienetkin vivahteet korvien, tassujen, niskakarvojen asennoissa ja liikkeissä kommunikoivat vastakkaiselle puolelle ajatuksia ja mielipiteitä. Toinen tulkitsee ne. Ajattelee. Vastaa omilla eleillään.
Kevennyksenä: Kissat eivät nau'u tai mau'u keskenään. Evoluutio on opettanut ne tuhansien vuosien aikana ääntelemään vauvamaisesti saadakseen ruokaa, suojaa ja huomiota. Tai näin ainakin väitetään. On myös videoita missä eläimet teeskentelevät loukanneensa saadakseen ruokaa ihmisiltä. Voitaneen siis väittää olevan ajatuksia ilman sanoja.
Itse en osaa olla ajattelematta. Harvemmin edes pystyn ajattelemaan vain yhtä asiaa. Olen tehokkaampi jos on tasainen häiriötekijä läsnä musiikin muodossa. Jotain mihin sitoa villinä juokseva ajatus kiinni. Matematiikkaa harjoitellessa auttaa sanaton musiikki. Kirjoittaessa erinäisiä kohtauksia, auttaa erilaiset musiikit. Jännittävää skenaariota säestää intensiivinen ja kiireellinen orkesteri.
Tuosta tekoälystä tuleekin mieleen: Kuollut internet. Teoriaa pohdiskelleet ihmiset ovat arvelleet internetin keskustelupalstojen täyttyvän tekoälyjen tileistä. Facebook, Twitter yms täyttyvät tekoäly-boteista mitkä postaavat, keskustelevat ja kommentoivat keskenään. Arkista nykypäivää jo tämä. Kuinka paljon internetin servereihin mahtuu turhaa, nopeasti lisääntyvää täytettä. Aika näyttää.
Dodekadreja ilmeisesti käytettiin valuutan kanssa kikkailuun. Varmahan siitä ei tietenkään voi olla. Näin saatiin helposti selvitettyä kolikon arvo sujauttamalla se oikean kokoiseen reikään. Jokin mittalaite se todennäköisesti on ollut. Koska reiät ovat eri kokoisia, ja se on ollut helppo asettaa pöydälle jalkojen varaan. Jäänyt myös väli pöydän ja alareiän väliin. Ehkä sieltä sitten jotain tippuu myös, tai koristeellisista syistä on jalat sillä. Tai sitten vain suojaa kolhuilta sitä kehikkoa. Ehkä mysteeri joskus ratkeaa. Noppa? Bingokone?- Anonyymi
Varjoperuna kirjoitti:
Voiko ajatuksella olla ääntä? Oman pään sisällä ajatuksella on "ääni" mutta se ei kuitenkaan kuulu.
Kyllähän ajatuksia voi olla ilman sanoja. Kuvina, symboleina, tuntoina sekä ilona ja suruna. Ajatteleehan eläimetkin asioita vaikka eivät keskenään puhu. Elekieli. Kissojen ja koirien eleitä seuraten ajatuksella tarkkaillen. Pienetkin vivahteet korvien, tassujen, niskakarvojen asennoissa ja liikkeissä kommunikoivat vastakkaiselle puolelle ajatuksia ja mielipiteitä. Toinen tulkitsee ne. Ajattelee. Vastaa omilla eleillään.
Kevennyksenä: Kissat eivät nau'u tai mau'u keskenään. Evoluutio on opettanut ne tuhansien vuosien aikana ääntelemään vauvamaisesti saadakseen ruokaa, suojaa ja huomiota. Tai näin ainakin väitetään. On myös videoita missä eläimet teeskentelevät loukanneensa saadakseen ruokaa ihmisiltä. Voitaneen siis väittää olevan ajatuksia ilman sanoja.
Itse en osaa olla ajattelematta. Harvemmin edes pystyn ajattelemaan vain yhtä asiaa. Olen tehokkaampi jos on tasainen häiriötekijä läsnä musiikin muodossa. Jotain mihin sitoa villinä juokseva ajatus kiinni. Matematiikkaa harjoitellessa auttaa sanaton musiikki. Kirjoittaessa erinäisiä kohtauksia, auttaa erilaiset musiikit. Jännittävää skenaariota säestää intensiivinen ja kiireellinen orkesteri.
Tuosta tekoälystä tuleekin mieleen: Kuollut internet. Teoriaa pohdiskelleet ihmiset ovat arvelleet internetin keskustelupalstojen täyttyvän tekoälyjen tileistä. Facebook, Twitter yms täyttyvät tekoäly-boteista mitkä postaavat, keskustelevat ja kommentoivat keskenään. Arkista nykypäivää jo tämä. Kuinka paljon internetin servereihin mahtuu turhaa, nopeasti lisääntyvää täytettä. Aika näyttää.
Dodekadreja ilmeisesti käytettiin valuutan kanssa kikkailuun. Varmahan siitä ei tietenkään voi olla. Näin saatiin helposti selvitettyä kolikon arvo sujauttamalla se oikean kokoiseen reikään. Jokin mittalaite se todennäköisesti on ollut. Koska reiät ovat eri kokoisia, ja se on ollut helppo asettaa pöydälle jalkojen varaan. Jäänyt myös väli pöydän ja alareiän väliin. Ehkä sieltä sitten jotain tippuu myös, tai koristeellisista syistä on jalat sillä. Tai sitten vain suojaa kolhuilta sitä kehikkoa. Ehkä mysteeri joskus ratkeaa. Noppa? Bingokone?Hei, mielenkiintoisia arvauksia molemmilta. Paljon enemmän tietoa, kuin itselläni tähän asti 😀
Itse työntäisin dodekadrin reikien läpi ohuita seipäitä, kuin kukkakeppejä ja pystyttäisin hetkessä teltan.
Olen pyöritellyt joskus jotain tuollaista vähän muistuttavaa pientä käsissäni. Sormuksena sitä ei voisi käyttää, se lukitsee nivelen ja olisi vähintäänkin epäkäytännöllinen😄
🐾 - Anonyymi
Varjoperuna kirjoitti:
Voiko ajatuksella olla ääntä? Oman pään sisällä ajatuksella on "ääni" mutta se ei kuitenkaan kuulu.
Kyllähän ajatuksia voi olla ilman sanoja. Kuvina, symboleina, tuntoina sekä ilona ja suruna. Ajatteleehan eläimetkin asioita vaikka eivät keskenään puhu. Elekieli. Kissojen ja koirien eleitä seuraten ajatuksella tarkkaillen. Pienetkin vivahteet korvien, tassujen, niskakarvojen asennoissa ja liikkeissä kommunikoivat vastakkaiselle puolelle ajatuksia ja mielipiteitä. Toinen tulkitsee ne. Ajattelee. Vastaa omilla eleillään.
Kevennyksenä: Kissat eivät nau'u tai mau'u keskenään. Evoluutio on opettanut ne tuhansien vuosien aikana ääntelemään vauvamaisesti saadakseen ruokaa, suojaa ja huomiota. Tai näin ainakin väitetään. On myös videoita missä eläimet teeskentelevät loukanneensa saadakseen ruokaa ihmisiltä. Voitaneen siis väittää olevan ajatuksia ilman sanoja.
Itse en osaa olla ajattelematta. Harvemmin edes pystyn ajattelemaan vain yhtä asiaa. Olen tehokkaampi jos on tasainen häiriötekijä läsnä musiikin muodossa. Jotain mihin sitoa villinä juokseva ajatus kiinni. Matematiikkaa harjoitellessa auttaa sanaton musiikki. Kirjoittaessa erinäisiä kohtauksia, auttaa erilaiset musiikit. Jännittävää skenaariota säestää intensiivinen ja kiireellinen orkesteri.
Tuosta tekoälystä tuleekin mieleen: Kuollut internet. Teoriaa pohdiskelleet ihmiset ovat arvelleet internetin keskustelupalstojen täyttyvän tekoälyjen tileistä. Facebook, Twitter yms täyttyvät tekoäly-boteista mitkä postaavat, keskustelevat ja kommentoivat keskenään. Arkista nykypäivää jo tämä. Kuinka paljon internetin servereihin mahtuu turhaa, nopeasti lisääntyvää täytettä. Aika näyttää.
Dodekadreja ilmeisesti käytettiin valuutan kanssa kikkailuun. Varmahan siitä ei tietenkään voi olla. Näin saatiin helposti selvitettyä kolikon arvo sujauttamalla se oikean kokoiseen reikään. Jokin mittalaite se todennäköisesti on ollut. Koska reiät ovat eri kokoisia, ja se on ollut helppo asettaa pöydälle jalkojen varaan. Jäänyt myös väli pöydän ja alareiän väliin. Ehkä sieltä sitten jotain tippuu myös, tai koristeellisista syistä on jalat sillä. Tai sitten vain suojaa kolhuilta sitä kehikkoa. Ehkä mysteeri joskus ratkeaa. Noppa? Bingokone?Kuollut internet olisi hyvinkin mahdollinen. Sellainen mikä on tännä mainoksia ja kristallin kirkkaaksi viritettyä tietoa, jotka toimii vain vaikutuskeinona. Ihmiset hylkäävät siitä varmaan kaiken muun, paitsi sen sisällön, josta saavat nopeasti tyydytyksen.
Minultakin kevennystä :) myös pilkulinnut pöyhistelevät lintulaudan alla surkeina sulkiaan kuin kylmissään, saaden jyväsen ja pari maahan paremmiltaan. Ehkä ne ovatkin sairaita, mutta tietäen miten saada hoivaa.
Suhteesi musiikkiin on luova ja osaat hyödyntää sitä monin tavoin. Itse tulen joskus musiikista huonovointiseksi. Voisiko se antaa AI:lle tunteet ja sielun? Hullu ja hölmö ajatus, mutta minkä ajatuksilleen voi..
🐾 Anonyymi kirjoitti:
Kuollut internet olisi hyvinkin mahdollinen. Sellainen mikä on tännä mainoksia ja kristallin kirkkaaksi viritettyä tietoa, jotka toimii vain vaikutuskeinona. Ihmiset hylkäävät siitä varmaan kaiken muun, paitsi sen sisällön, josta saavat nopeasti tyydytyksen.
Minultakin kevennystä :) myös pilkulinnut pöyhistelevät lintulaudan alla surkeina sulkiaan kuin kylmissään, saaden jyväsen ja pari maahan paremmiltaan. Ehkä ne ovatkin sairaita, mutta tietäen miten saada hoivaa.
Suhteesi musiikkiin on luova ja osaat hyödyntää sitä monin tavoin. Itse tulen joskus musiikista huonovointiseksi. Voisiko se antaa AI:lle tunteet ja sielun? Hullu ja hölmö ajatus, mutta minkä ajatuksilleen voi..
🐾Eikös se internet jo toimi suurimmalta osalta ihmisistä juurikin noin. Vahvistetaan sitä omaa maailmankuvaa vaikka se olisikin väärä. Tilataan asioita, postataan somekuvia, haukutaan toisia yms.
Höpsis. Mikään ajatus ei ole hullu tai hölmö. Ilman hulluutta olisimme tuskin edes kuussa käyneet.
Mukavaa Tiistaita!- Anonyymi
Varjoperuna kirjoitti:
Eikös se internet jo toimi suurimmalta osalta ihmisistä juurikin noin. Vahvistetaan sitä omaa maailmankuvaa vaikka se olisikin väärä. Tilataan asioita, postataan somekuvia, haukutaan toisia yms.
Höpsis. Mikään ajatus ei ole hullu tai hölmö. Ilman hulluutta olisimme tuskin edes kuussa käyneet.
Mukavaa Tiistaita!Kyllä se valitettavasti juuri on näin. Tietoa rajataan yhä tehokkaammin ja monet jo maksumuurien sisällä. Eikä ole edes mikään ratkaisu maksaa osasta.
Ajattelen asioista ehkä eri tavalla, koska en ole somessa. En haluaisi puhua tässä politiikasta, mutta se mistä äänestetämme, on yhä enemmän eri asia kuin se.
Toki juu, ei niin hölmöa ja hullua, mutta pitämällä suunsa kiinni tai puhuen kuin delfoin huuruissa, voi toivoa olevansa edes hiukkasen einiinhyvän kehityksen jarruna 😅 eli tuotakin hullumpaa 🤣💦
Samoin sinne hienoa tiistaipäivää!
🐾
Olen miettinyt olemattomuutta aina sen jälkeen, kun olen ollut tajuttomana. Olen pyörtynyt aikuisiällä lähemmäs kymmenen kertaa. Ehdin aina tunnistaa, että alan menettää tajuani ja sitten olenkin jo painottomassa, pehmeässä, aurinkoisessa paikassa, jossa ei ole mitään. En ole mikään enkä kukaan enkä mitään. Pelkkää ilmaa leijaillen läpi pilvien. Siltä tajuttomana olo minusta tuntuu.
Olen kuitenkin aina ollut huojentunut ja iloinen, kun olen palannut tähän maailmaan. Välittömästi pyörtymisen jälkeen olo on todella hämmentynyt. Tyypillisesti ympärillä olevat ihmiset kysyvät hädissään "mitä tapahtui??" eikä pyörtynyt osaa heti kertoa, mitä tapahtui. Kerran pyörryin niin, että lähellä oli lääkäri. Hän oli nostanut jalkani ylös, laittanu pääni alle pehmusteen ja herätessäni hän sanoi minulle, ettei ole hätää ja kertoi rauhallisesti tilanteen, missä olen jne Se oli niin rauhoittavaa.- Anonyymi
Mielenkiintoinen kokemus.
Toivottavasti et satuta itseäsi.
Vilma Anonyymi kirjoitti:
Mielenkiintoinen kokemus.
Toivottavasti et satuta itseäsi.
VilmaOlen yleensä ehtinyt tunnistaa tajun lähtemisen niin, että olen ehtinyt mennä vähintään istumaan. Toivottavasti näin on jatkossakin, vaikka toki toivon, etten enää koskaan pyörry. Se on kuitenkin aina vähän ikävä kokemus ja menee koko päivä hukkaan, koska sen jälkeen on pidempään heikko olo.
Aika mielenkiintoiselta kokemukselta vaikuttaa. Vaikkakin ei niin tervetulleelta. Hapen puute saattaa myös antaa euforisen leijuvan tunteen. Tai liika happi myöskin. Tiedä sitten, onko jokin katkos hapen saannissa?
Kerran näin unta. Tipuin alas seitsemännestä kerroksesta alla olevien huoneistojen lävitse. Maan läpi ja pimeää tunneli pitkin. Käänsin päätäni tippuessani, ja näin oman heijastukseni tunnelin seinässä valon loistaessa tunnelin toisesta päästä. Tarina ei kerro, mihin olin tippumassa. Heräsin kesken matkanteon.
Periaatteessa me kaikki ollaan jo kuolleita, kun ajatellaan vaikka 100 vuotta aikaa eteenpäin. Mutta aivomme ei käsitä olemattomuuden tilaa, koska tietoisuus perustuu olemiseen ja ympäristön havainnointiin. Jotain on aina olemassa, mutta miksi? Olemattomuutta kun on vaikea pukea sanoiksi. Sitä on myös mahdoton kokea. Kuvainnollisesti se on kokemus siitä että sua ei kukaan huomioi. Mutta aivoille se on melko mahdoton käsittää, että lakkaa täysin olemasta oikeasti. Itse uskonkin, että kuolemaa ei varsinaisesti edes ole. Elämä on kuin unta.
Pohdit filisofian vaikeimpaa kysymystä, jota on varmasti pohdittu ihmiskunnan alusta saakka. Sen takia meillä on myös monet uskonnot.- Anonyymi
Mutta onko niin että ensin on olemattomuus, sen jälkeen elämä (joko ihmis tai eläinmuodossa, jos niistä miljoonasta siittiöstä sattuu hedelmöittymään) ja sitten ikuinen olemattomuus (sillä oletuksella että on yksi elämä) Tätä on älytöntä pohtia 😅
N32 Anonyymi kirjoitti:
Mutta onko niin että ensin on olemattomuus, sen jälkeen elämä (joko ihmis tai eläinmuodossa, jos niistä miljoonasta siittiöstä sattuu hedelmöittymään) ja sitten ikuinen olemattomuus (sillä oletuksella että on yksi elämä) Tätä on älytöntä pohtia 😅
N32Näitä ei ole älytöntä pohtia, mutta ihan mahdoton saada tietää totuutta tässä eläessä. Jokainen kuolee ja kokee sen joskus, niin kammottavaa kuin se onkin. Se on se viimeinen hyppy tuntemattomaan. Mutta kuten syntymäkin oli. Me tullaan tänne jostain, ja palataan takaisin sinne mistä tultiin. :)
Joku on sanonut, että elämä on universumin tapa kokea itseään. tai jotain sellaista.- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Näitä ei ole älytöntä pohtia, mutta ihan mahdoton saada tietää totuutta tässä eläessä. Jokainen kuolee ja kokee sen joskus, niin kammottavaa kuin se onkin. Se on se viimeinen hyppy tuntemattomaan. Mutta kuten syntymäkin oli. Me tullaan tänne jostain, ja palataan takaisin sinne mistä tultiin. :)
Joku on sanonut, että elämä on universumin tapa kokea itseään. tai jotain sellaista.Mulla aivot menee solmuun tällaisesta aiheesta. :D
N32 Anonyymi kirjoitti:
Mulla aivot menee solmuun tällaisesta aiheesta. :D
N32Ne menee varmasti jokaisella, kun alkaa enemmän pohtia. Mutta ei se ole vaarallista, kunhan ei mitään paniikkikohtausta saa sen takia. :D
Elämä on mysteeri ja maailmankaikkeus suuri.Anonyymi kirjoitti:
Mulla aivot menee solmuun tällaisesta aiheesta. :D
N32On tullut joskus mietittyä elämän alkua, elottomista atomeista aminohapoiksi ja lopulta elämäksi. Sitäkään ei ole tiede pystynyt selvittämään, miten se on tapahtunut.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Ne menee varmasti jokaisella, kun alkaa enemmän pohtia. Mutta ei se ole vaarallista, kunhan ei mitään paniikkikohtausta saa sen takia. :D
Elämä on mysteeri ja maailmankaikkeus suuri.No ei sentään ku lopettaa tarpeeksi ajoissa 😂 Onneksi tunnen itseni ja tää aihe on sellainen mitä en mielelläni ajattele, koska tossa ei voi päätyä mihinkään lopputulokseen :D
N32 Anonyymi kirjoitti:
No ei sentään ku lopettaa tarpeeksi ajoissa 😂 Onneksi tunnen itseni ja tää aihe on sellainen mitä en mielelläni ajattele, koska tossa ei voi päätyä mihinkään lopputulokseen :D
N32Mua ei haittaa yhtään se, ettei totuus selviä. Se on lopulta niinkin, että mitä enemmän pengotaan, sitä enemmän tulee uusia kysymyksiä. Ja tiede menee koko ajan eteenpäin. Mikä on nyt tietoa, voi olla sadan vuoden päästä jo kumottu vääränä tietona. Se on vaan mielenkiintoista. Mulla on sellainen uteliaisuus tätä maailmaa kohtaan.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
On tullut joskus mietittyä elämän alkua, elottomista atomeista aminohapoiksi ja lopulta elämäksi. Sitäkään ei ole tiede pystynyt selvittämään, miten se on tapahtunut.
voi luoja, älä mene niin kauas. jos alottasit vaan munasolusta ja siittiöistä
Anonyymi kirjoitti:
No ei sentään ku lopettaa tarpeeksi ajoissa 😂 Onneksi tunnen itseni ja tää aihe on sellainen mitä en mielelläni ajattele, koska tossa ei voi päätyä mihinkään lopputulokseen :D
N32Varmasti myös niinkin ettei ihmisen aivokapasiteetti riittäisi, jos tulisi kaikki maailmankaikkeuden tieto päähän jostain yhdellä kertaa. :D
Anonyymi kirjoitti:
voi luoja, älä mene niin kauas. jos alottasit vaan munasolusta ja siittiöistä
Ei se riitä, ei alkuunkaan. Mun tiedon jano, on vienyt mut todella kauas.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Ei se riitä, ei alkuunkaan. Mun tiedon jano, on vienyt mut todella kauas.
jos sulla on energiaa tollaseen. kysy vaikka sun äidiltä ja isältä mistä ne on tulleet
Anonyymi kirjoitti:
jos sulla on energiaa tollaseen. kysy vaikka sun äidiltä ja isältä mistä ne on tulleet
no sinulla ei riitä kapasiteettiä tällasia miettimään tuon pidemmälle.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Varmasti myös niinkin ettei ihmisen aivokapasiteetti riittäisi, jos tulisi kaikki maailmankaikkeuden tieto päähän jostain yhdellä kertaa. :D
no atomit on varmaan joskus rakastelleet ja niin ihminen syntynyt.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
no sinulla ei riitä kapasiteettiä tällasia miettimään tuon pidemmälle.
mulle riittää se tieto että sikiö saa alkunsa munasolusta ja siittiöistä
Anonyymi kirjoitti:
no atomit on varmaan joskus rakastelleet ja niin ihminen syntynyt.
Ennen ku ihminen tuli areenalle, täällä oli miljoonia muita eliöitä ennen sitä... Maapallo on ollu monenlainen paikka ennen ku ihminen tänne saapui. ja 300 000 vuotta nykyihmisen historiaa on myös aika pitkä aika. :)
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
no sinulla ei riitä kapasiteettiä tällasia miettimään tuon pidemmälle.
Miksi mun pitäis nyt miettii tota, mä katon urheilua ja jännitän noiden suorittamista.
- Anonyymi
mustasusi kirjoitti:
Ennen ku ihminen tuli areenalle, täällä oli miljoonia muita eliöitä ennen sitä... Maapallo on ollu monenlainen paikka ennen ku ihminen tänne saapui. ja 300 000 vuotta nykyihmisen historiaa on myös aika pitkä aika. :)
mitä sitten
- Anonyymi
Näitä kaikkia omituisia asioita pohtiessa. On vain yksi oleellinen kysymys.
Mitä tapahtuu flippaamisen jälkeen?
Ei yhtikäs mitään.
Niin voi tapahtua lukemattomia kertoja,
ilman että mikään muuttuu mihinkään tai opimme tästä kaikesta yhtään mitään. Siis ei ole mitään hätää. - Anonyymi
Olemattomuutta ei voi pohtia. Siinä ei ole mitään [pohdittavaa].
Sen sijaan filosofian alkuperäisin kysymys on: miksi on mitään ennemmin kuin ei mitään? Ihan hyvin voisi olla vain ei-mitään. Niin ei ole.
Miten 'oleminen' eroaa olemattomuudesta? Tähän on fenomenologiassa vastattu ihmisellä olevan 'olemisymmärrys'. Se on perustava tapa olla maailmassa. Olemisymmärryksen kautta olemme kuin "hereillä". Nukkuessa saatamme luulla olevamme olemassa [kuin hereillä]. Niin ei kuitenkaan ole, vaan erotamme herättyämme nähneemme unta.
Mainittu olemisymmärrys ei ole valinta, vaan välttämättä olemme olemisessamme kuin "heitettynä". Tunnemme olevamme kuitenkin kodittomia, sillä ilman omaa valintaa oleminen tuntuu vieraalta. Olemme putkahtaneet olemiseemme käsittämättä, kuinka se voi olla mahdollista.
Arkisessa tavanomaisuudessa emme huomaa olemisemme outoutta ja välttämättömyyttä. Koska kaikki sujuu niin kuin eilenkin sujui, oleminen tuntuu tutulta, vaikka ei olekaan sitä. Tästä tulee epämieluisa tuntemus [angst]. Kaikki puuhastelu peittää alleen epämieluisuuden tunteen ja voimme jatkaa elämää kuin kuka tahansa eläisi sitä. "Kun elän niin kuin muutkin elää ja kuuluukin elää, kuvittelen olevan turvassa."- Anonyymi
18:44
Miten paljon on keskenämme sovittuja käsitteitä ja asioita. Konventionaalista.
Tavallaan pelaamme niillä, jotta kestämme ja siedämme tätä olemista.
Helpottaisiko olemattomuus. Onko siihen jokin välitys, ratkaisu.
Epäeettistä tehdä itse ratkaisu.
Maapallo pyörähtää, näin olemme mitanneet ja käsittäneet, luoneet mittayksiköitä.
Emme pysty olemaan jatkuvasti h e r e i l l ä, meidän on poistuttava nukkumaan.
Ajanlaskumme alku.
Ennen tuota alkua on oltu olemassa.
Vilma
- Anonyymi
Oon ajatellut tota muutamaankin kertaan. Ei mua sinänsä itse kuoleminen pelota (kunhan ei olisi kivuliasta kituuttamista, toki sekin on sitten x ajan kuluessa ohi), vaan ennemminkin se että ei olisi mitään sen jälkeen koskaan. Siinä menee järki, ni en voi ajatella sitä pitkään 😅
N32Sehän se onkin. Se välillä alkaa ahdistamaan, kun sitten ei ole enää mitään. Ajatus siitä tyhjyydestä. Ei ole enää ajatuksia, tunteita, ei mitään. No mutta. Aurinko näyttää pilkottavan pilvien seasta tänään. Nautitaan hyvästä kelistä. Pysähdytään ihastelemaan maisemia ja haistelemaan kukkia. Nautitaan elävästä elämästä vielä kun on aikaa. Mukavaa tiistaita!
- Anonyymi
Olemattomuus on tavallaan aika ikkuna mutta ajassa jota ei vielä tai enää ole olemassa. Tai joka ei ole alkanutkaan tai on päättynyt jo.
Joku voi olla olemassa tulevaisuudessa, mutta ei tässä hetkessä. Tulevaisuudessa kuitenkin tiedetään jo että tämä hetki on jo kertausta ja viestejä on lähetetty kertomaan se, joten osa tajuaa että on aika joka on kertausta joillekin jotka ovat jo tulevassa. ennen alkua. Alku. Loppu. Ja aika lopun jälkeen. Mutta ne jotka tulevat sieltä, näkevät ettei se ole vielä, tai ole edes alkanut tai on jo jossakin missä eivät itse ole. Se on ehkä jotakin irrallisuutta tai tavoittamattomuutta siinä, mitä ei ole juuri tässä hetkessä. Jotkin asiat menettävät merkityksensä. Ja niitä on oikeastaan mahdotonta yrittää korvata jollakin vastaavalla, sillä sitä ei ole olemassa, millä sen voisi korvata. Se on jokin limbo olevaisuuksien aikojen välissä, missä ei ole mitään tällä hetkellä. Ei tota oikein osaa selittää. Miten sen itse käsittää.Doris Lessing kirjoitti aikoinaan teoksen :
Unesta päivää päin.
Luin sen jotain 1970 luvulla.
Siitä jäi mieleen yksi lause:
"Olemattomuus on laulu huomisen menneisyydestä".
Jotkut lauseet vaan osuu ja jää iäksi mieleen.
https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/unesta-paivaa-pain/
Mitään ei ole olemassa. Kaikki olevainen on vain ihmisen keksintöä.
Kaikki alkaa ja päättyy, mutta aikaa ja olevaista ei ole käsitteenä universaalisti olemassa.
Kuviteltu aika on erilainen eri osissa universumia, missä on suurempi gravitaatio, aika kuluu nopeammin, missä pienempi, kuviteltu aika kuluu hitaammin.
Kaikki on kuitenkin suhteellista. Mikään ei ole kiinteää, ei aika, ei liike suhteessa muuhun kaikkeuteen, ei elämä eikä kuolema.
Mitään alku- tai päätepistettä ei oikeasti ole olemassa. On vain ihmislajin tarve uskoa johonkin, mistä jokin alkaa ja mihin se päättyy.
Elämä on - mutta sillä ei ole oikeasti alkua eikä loppua. On vain energiaa, joka muuttaa muotoaan.On vain ihmislajin tarve uskoa johonkin, mistä jokin alkaa ja mihin se päättyy.
-----------
Elämä alkaa siittiön ja munasolun kohtaamisesta ja päättyy kuolemaan.
Se on ns, elinkaari.
Itse en käytä u--- sanaa.
Saatan kyllä toivoa jonkun asian tapahtuvaksi ja toisinaan se saattaa jopa toteutua tai
sitten ei.DayShadow kirjoitti:
On vain ihmislajin tarve uskoa johonkin, mistä jokin alkaa ja mihin se päättyy.
-----------
Elämä alkaa siittiön ja munasolun kohtaamisesta ja päättyy kuolemaan.
Se on ns, elinkaari.
Itse en käytä u--- sanaa.
Saatan kyllä toivoa jonkun asian tapahtuvaksi ja toisinaan se saattaa jopa toteutua tai
sitten ei.Si vous voulez que le monde qui vous entoure existe ou n'existe pas....
Dans ma vie antérieure, j'étais marquis en France dans le Val de Loire, dans mon château avec ma marquise....
Nimimerkkisi DayShadow sai minut kurkkaamana profiiliisi.
Ymmärtänet ranskan kieltä?DayShadow kirjoitti:
On vain ihmislajin tarve uskoa johonkin, mistä jokin alkaa ja mihin se päättyy.
-----------
Elämä alkaa siittiön ja munasolun kohtaamisesta ja päättyy kuolemaan.
Se on ns, elinkaari.
Itse en käytä u--- sanaa.
Saatan kyllä toivoa jonkun asian tapahtuvaksi ja toisinaan se saattaa jopa toteutua tai
sitten ei.Ja se munasolun ja siittiön kohtaaminen ei suinkaan ole elämän alkupiste.
Ne ovat eläviä soluja jo kauan ennen yhdistymistään ja "elämän"energiansa ne ovat saaneet ympäröivästä maailmankaikkeudesta.MiesLinnunradalta kirjoitti:
Si vous voulez que le monde qui vous entoure existe ou n'existe pas....
Dans ma vie antérieure, j'étais marquis en France dans le Val de Loire, dans mon château avec ma marquise....
Nimimerkkisi DayShadow sai minut kurkkaamana profiiliisi.
Ymmärtänet ranskan kieltä?2024-08-05 22:14:26
Nimimerkkisi DayShadow sai minut kurkkaamana profiiliisi.
Ymmärtänet ranskan kieltä?
------
Valitan koska en ymmärrä ranskan kieltä
Ihmisiä kyllä ymmärrän.
- Anonyymi
Jos olemattomuus esitettäisiin tuossa telkkariruudulla, niin itse näkisin vain vaaleaahaaleaa äärettömyyttä ilman kiintopisteitä. Tälle ei ole perusteluja, vain vaistomainen fiilis siitä mitä näkisin. Vaikea vetää kuolemanjälkeisestä olotilasta yhtäläisyysmerkkiä olemattomaan, kun sen jälkeisestä maailmasta ainoat kokemukset ja tutkimukset koskevat rajatilakokemuksia, joita alkoi tulla (länsimaissa) suuren yleisön tietoisuuteen joskus 70-luvulla aihetta kiihkottomasti tutkineiden eräiden lääkärien toimesta, jotka sitten koostivat nämä kokemuskertomukset kirjoiksi saakka. Nukutustilaa en pidetä rajakokemuksena. Siinä täytyy käydä kirjaimellisesti kuoleman portilla. Sitten taas itämaissa lähestyminen tyhjyyteen kulkee jonkun elinikäisen joogan harjoittajan tavoitteiden kautta ja siihen, miten tuo näkee olemattomuuden. Onko sen saavuttaminen vain tietoinen trippi ja halutessaan sieltä paluu jääkaapin ovelle, kun alkoi hiukomaan. Oma lukunsa myös jälleensyntymäkertomukset ja nämähän eivät ole sidoksissa mihinkään tiettyyn uskontoon. Harhauduin aloituksesta mutta olemattomuuteen hankala "uskoa", koska näkisin tuon kaiken hallitsevana, muuttumattomana asiana ja silloin mitään meitä ja ennenkaikkea tietoisuuttakaan itsestämme ei olisi, luulisin. - cu-
- Anonyymi
Descartes. Ajattelen, siis olen...
Elikkäs, jos en ajattelisi, en olisi ja minutko valtaisi olemattomuus.
Ja edelleen, jos en olisi tajuissani, minutko valtaisi olemattomuus.
Tai. Kalikalla päähän ja olemattomuus on saavutettu.
Aivotko nolla?
Unitilassahan aivot toimivat ja ihmisellä voi olla sekalainen näky unessa; järjellistä ja järjetöntä.
Kun kirjoitetaan 'tuonpuoleisesta', mitä kukaan ei voi raottaa, on jossain 'hämärän rajamailla'.
Ilmaisummekin muuttuu kummalliseksi.
Vilma
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hei sinä nainen
Haluan olla rehellinen – olet hämmentänyt minua todella paljon. En ota sinusta mitään selvää, ja ehkä juuri siksi huomaa762484Kelan perkeleellinen käytäntö
Kun äiti joutuu hakemaan Kelalta tukia vähien tulojen tähden, niin aina otetaan huomioon lapsen tilillä olevat rahat. Ei2802158Putin ei suostu tulitaukoon nyt kun Kurskin taistelut ovat kesken
ja venäjä on viimein päässyt niskan päälle, suuren ylivoiman turvin. Ukraina ilmeisesti suorittaakin taktista vetäytymi1241140Voi kulta rakas
Kyllä minäkin olen sinuun rakastunut. Oisit avautunut tunteistasi aiemmin niin ei tarvitsisi kiertoteitä kuulla tästä. �58973- 70888
- 71837
- 71805
- 106798
- 65797
- 54794