uuteen lukioon ilman tuttuja?

Minä menin lukioon johon ei tullut kuin kaksi muuta minun yläasteelta. muut taasen olevivat olleet jo yläasteen olleet samassa koulussa. Yritin tietysti aikani päästä porukoihin, mutta kun yhteistä puheenaihetta ei tahtonut löytyä päätin että olkoot, opiskelemaan tänne on tultu eikä viihtymään ja aloin hoidella itsenäisesti koulutyötäni, siinä sitten lopullisesti vieraannuin kaikista ja vain joskus tulee jokunen sana koulussa vaihdettua.
En tiedä jaksanko toista samanlaista vuotta, vaikka opiskeluni sujui hyvin, vai lähdenkö muualle?
Toivotan kuitenkin sinulle onnea uudessa paikassa. Jos tuntuu ettet tutustu kehenkään, niin muista kuitenkin että itseäsi vartenhan opiskelet.

Tervetuloa vaan Luostarivuoreen, meikäläinen ainakin on viihtynyt erinomaisesti :).

Riippuu ihan susta itsestäsi, saatko kavereita vai et. Aluksi voi olla vaikeaa, mutta eiköhän se siitä sutviinnu. Itselläni ainakin kaveriporukka vaihtui kokonaan, vaikka vanhat luokkakaverit samaan lukioon tulivatkin.

Olin yläasteella kiusattu kasilla ja ysillä (unohtamattakaan ala-astekokemuksia). Ysin olin kokonaan yksin. Kiusaamisesta ja arkuudestani johtuen aloin kuvitella, että kaikki vihaavat minua, vaatteitani ja ulkonäköäni.

Menin lukioon ja kuvittelin saavani kavereita. Kiusaaminen ja yksinäisyys oli tehnyt minusta entistä aremman ja ujomman ja saanut itsetuntoni entistä huonommaksi. Kärsin muutenkin kaameasta paniikista sosiaalisissa tilanteissa.

Ensimmäisenä päivänä olin ihan paskat housuissa (suunnilleen..) ja pyörtymispisteessä, kun olin niin paniikissa. Olin ihan paniikissa kaikissa tutustumisleikeissä. Uskallus myös petti muihin tutustumisessa, ja kun en oikein saanut tutustuttua muihin, niin jäin sitten yksin.

Huonon itsetuntoni ja kiusaamiskokemusteni takia olin ihan varma, että tämä johtuu esiintymispelostani (näkyy päälle päin, koska sille aina jaksettiin yläasteella nauraa, jota ilmeni mm. noissa karmeissa tutustumisleikeissä ja kaikissa ääneen lukemisissa.....), ulkonäöstäni (haukuttiin yläasteella) tai vaatteistani (kiusattiin ala-asteella ja yläasteella).

Varmuutta epäilyilleni sain kaikista nöyryyttävistä kokemuksista, mm. liikuntatunnilla oli taas kerran tosi hauskaa yrittää pelata sulkapalloa yksin, ja kokea itsensä vielä ei-toivotummaksi, kun opettaja yrittää etsiä paria. Tai paritöissä koko luokka on hiiren hiljaa, kun opettaja kysyy, että "kenellä ei ole vielä paria?" tms. Jos itse yritin hankkia ryhmää tai paria, niin ilmeistä kyllä näki, että mitä ajattelee.
Ja entäs ruokalassa, kun istuu aina yksin koko pöydässä, ja vaikka on 9 paikkaa vapaana niin ihmiset ajattelevat ääneen, että täällä ei ole missään tilaa.

Ja se vika täytyi olla minussa, koska kyllä siellä muiden uusien tyyppien viereen mentiin istumaan pöydässä.

Tätä jatkui koko lukioajan.

Lisäksi saatoin olla välillä masentunutkin, joten se lisäsi tätä vetäytymistä.

Mutta tämä on vain minun kokemukseni, joten ei kannata säikähtää.

minä ajattelin että aloitan uudessa lukiossa uuden elämän... ekan vuoden jälkeen huomasin, ettei kaikki ollutkaan sujunut täydellisesti. mutta seuraavina vuosina tilanne parani itsestään. ihmisiin tutustuminen jatkui, ja... ajatus vaihto-oppilasvuodesta sai valtaansa henkilön, jolla tuntui olevan jotain minua vastaan. mikä tuuri!

adalia2:n tilanteeseen verratakseni... on lukioita, joissa meitä itsetunto-ongelmaisia rumia huonostipukeutujia on enemmän. hyvä me! (toisaalta täytyy myöntää että meilläkin kaikkein epäsosiaalisimmat voivat jäädä yksin. ihmiset (ehkä mekin) ovat vain liian itsekkäitä "pelastaakseen" masentuneita.)

ja kommenttini ei perustu kokemuksiin luostarivuoren lukiosta. en edes tiedä missä se on. mutta minun kolme vuottani nimettömässä lukiossani olivat lopulta loistavaa aikaa.

- Ei tule ikävä lukion jälkeen opiskelutovereitaan. Jos ylä-asteen selvisit ilman kavereita, niin varmasti myös lukion. Lukio on entistä enemmän itsenäistä opiskelua.

hej!
itse en ko. Luostarivuoren lukioon koskaan sattuneesta syystä päässyt toisin kuin pari kaveriani. Vuosimallia tämän kevään ylioppilaat -05 eli legendaarinen tsernobyli-vuosikerta ainakin luostiksessa oli tosi sosiaalista jengiä koska itse tutustuin heihin kavereitteni kautta vapaa-ajallani.. hyviä tyyppejä ainakin abit 05 siis olivat..

ps. tosi moni näistä luostiksen oppilaista ei siellä koulussa sinänsä fyysisesti viihdy joten.. sama se onko ne sosiaalisia loppupeleissä vai ei.. tsemppiä!

pps. opetuksessa kuulemma vikaa.. :/