Irman ja Esan tutkimuksia

Irman ja Esan tutkimuksia 2

Minä: ”Hävynkieltä? Enempään ei nyt aika riitä, mutta mikä se on? Koulun jälkeen sinun kyllä täytyy näyttää. En ole minäkään nimittäin koskaan nähnyt tytön vittua. – Irma: ”Arvasin jo etukäteen. Siksi minulla ei ole alushousujakaan. Ei muuten ole aina lämpimällä edes mukana, niin kuin ei nytkään. Koulun jälkeen metsikössä riisun hameenkin.”

- ”Vaan nyt aika loppuu. Pitää kiirehtiä tunnille, ettei joudu selittelemään, miksi myöhästyi. Mutta tunnin päästä, kun koulu loppuu, kuljetaan yhtä matkaa. Matkan varrella vielä metsikössä sitten jatketaan.”

Metsikössä Irma riisui hameensa ja asettui ensin haara-asentoon. ”Tältä tytöllä näyttää, siis ei juuri muuta, kuin pystyviiva.” – Minä: ”Mutta, kaunis se on, paljon nätimpi kuin pojalla.”

– Irma hiukan punastuneena kehuvista sanoista: ”Istu tuohon kannon päälle, niin näet alhaalta päin paremmin, kun sormin levitän vielä häpyhuulia. Sieltä paljastuu toiset, pienemmät häpyhuulet, ja niiden yläyhtymäkohdassa on hävynkieli. Juuri se, mistä äsken puhuttiin. Et usko, miten ihanalta tuntuu, kun sitä usein hyväilee sormella ja ajattelee poikia, useimmiten juuri SINUA.” - Lehahdin tulipunaiseksi, kun hän kertoi ajatelleensa juuri minua.

- Minä punaisena : ”Voi, että on kaunista. En ikinä olisi uskonut, ellen olisi itse omin silmin nähnyt.”

- Irma: ”Sitä ei ole koskaan kukaan poika koskenut, mutta nyt vaadin: Hiero sitä, aluksi ihan kevyesti, sitten kovempaa, kunnes sanon, että se on sopivasti.” Irma kiristi sormillaan vittunsa ihan auki, ja minä sormetin klitorista (nykykieltä). Irma päästi haltioituneen voihkaisun: ”Iik-aih-uuh. Tätä minä arvelinkin, että se tuntuu monin kerroin ihanammalta, kun sinä teet sen, mutta en voinut kuvitellakaan, että se tuntuu näin satumaisen ihanalta.”

Onhan minulla seissyt ennenkin, mutta kestoseisotus tunnilla oli käydä yli voimien. Onneksi oli piirustusta, niin ettei tarvinnut nousta seisomaan ja vastaamaan.

Ennen lähtöä koululta pestiin kädet. Ja metsikköön mentiin varmuuden vuoksi syvälle. Irma sanoi, että ihan ensiksi pitää tehdä pissit. Kävi eteeni kyykkyyn jalat levällään. Vittu aukesi. Voi että se oli kaunis! Pyyhki paperinenäliinalla, otin sen ja kysyin, saanko pitää sen muistona. – Irma: ”Voi kun sä olet herttainen! Toki saat pitää! Silloin minäkin tiedän, että sinulla on sellainen muisto.”

- Irma jatkoi siitä, mihin koulun kellarissa oli jääty: ”Nyt voit työntää sisään etusormesi. Voit tunnustella, miltä emätin tuntuu. Minäkin olen tunnustellut sitä. On nimittäin aika epätasainen, mutta antaa periksi sinne tai tänne, vaikka emättimen aukko on paikallaan ja hyvinkin pieni. Siinä on muuten ollut immenkalvo, mutta ei se alkujaankaan mikään kalvo ollut – muutenhan emättimen kautta mikään ei pääsisi ulos – vaan pieni aukko, joka on aikoja sitten venynyt, koska olen pullolla leikkiessäni työntänyt kerta kerralta syvemmälle, niin että se on nykyisin ihan kyrvän mentävä. Muuten, tuntuu oikein kivalta, kun sormesi tunnustelee emätintä, oikein kivalta.”

Pakkohan minun oli joskus lopettaa emättimen tunnusteleminen, vaikka en olisi halunnutkaan. Kun otin sormeni pois, Irma istui ylemmäs ja levitti sormin vittunsa niin auki, ettei aikaisemmin ollutkaan ollut, ja neuvoi katsomaan. Supisti emättimen aukon vuoroin pieneksi ja suureksi: ”Huomaatko, että se herttailee sinulle, mutta huomaatko, että nyt näet myös emättimen sisälle. Se on todellakin kuin louhos, mutta pehmeä louhos, niin kuin tunnustellessasi sait havaita.”

Minä: ”Vielä nätimpää. Eihän tämä enää ole tottakaan. Vaikka kuinka olisin pinnistänyt ajatustani, en olisi pystynyt kuvittelemaan mitään näin nättiä ja sievää. Taatusti on kauneinta, mitä ikinä olen nähnyt, sitten on piiitkä väli ja sitten on kaikki muu.”

- Ihastuneet sanat ovat saaneet Irman posket jo tulipunaisiksi: ”Sinulla näyttää olevan kyrpä edelleen kovana. Jos haluat, saat kyllä työntää sen sisälle. Varmasti mahtuu. Pitäisin sinun ihanaa kyrpääsi sisällä jonkin aikaa.”

Aikaa siinä kuluikin, enemmän kuin puoli tuntia, hätäisesti lauettiinkin, mutta kotiinkin pitäisi ehtiä. Ennen pukemista annoin Irman vitulle hellän ja kostean suudelman, samoin Irma minun kyrvälleni. Irma kuivasi vittunsa paperinenäliinaan ja samaan minun kyrpäni, otti nenäliinan talteen ja sanoi: ”Tuoksu tietysti aikaa myöten haalistuu, mutta se on muisto kivasta jutteluhetkestä. Säilytän sen IKUISESTI.”

Irman ja Esan tutkimukset 3

Kävellessämme eteenpäin lausuin, että yhdellä tapaamalla ei valmista tule, kun ei edes vielä tiedä, mitä pitää kysyä, mutta aina, jos tulee uutta, ja muutenkin, olen valmis miellyttävään jutteluun. Hän on yhtä ainoaa ihanaa vittua koko tyttö, yhtä ainoaa koko mailman naiskauneutta. Kun erosimme, rutistin Irmaa aivan hillittömästi. Suutelimme. Työnsimme kielen toistemme suuhun.

40 – 50-luvun maailma oli kovin toinen. Pornoa sellaisena, kuin nykyisin on saatavilla, ei ollut olemassakaan, ei alastomuus- eikä jyystämispornoa. Siksihän tiedonjanomme oli pohjaton, mutta ei minusta asia ole kohdallaan nykyäänkään.

Käytetään pornonimitystä kahdesta tyystin erilaisesta asiasta, kauniista valokuvista, joissa alastomat sisaret hymyilevät herttaisesti sekä näyttävät ja avaavat ihanan suloisia sukupuolielimiään, ynnä toisaalta kiihkeärytmisistä jyystämisvideoista, joissa bylsitään niin, että kattoparrut heiluu. Ei näissä kahdessa ole mitään yhteistä.

Vaikkei kumpaakaan lajia ollut silloin saatavilla, mieleen nousivat herttaiset alastonkuvat muistoksi ihanista hetkistä. Kun taas koulussa tapasin Irman, kysyin häneltä, mahtaisiko kellään olla laatukameraa. Olin kyllä teoriassa perehtynyt suljinnopeuden, aukon suuruuden ja syvätarkkuuden saloihin, sekä kuvan asetteluun jo nuorena, mutta eihän minulla pula-ajan lapsella ollut varaa ostaa kameraa.

Irma innostui ja kertoi, että lähellä asuvalla isävainaan veljellä oli vallan Leica ja ilostuu taatusti, jos joku haluaa sitä lainata. Yhdyimme tavalla, jossa oli oksat pois. Rentoutuneena menimme yhdessä tämän sedän luokse ja kakistelematta kerroimme, mitä tavatessamme oli tapahtunut. Kerroimme pyrkivämme ottamaan vastaavan henkisiä kuvia toisistamme. Setä vakuuttui että hallitsen kameran hyvin. Juttelimme ja tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että setä voisi ottaa meistä puoli rullaa kinonegoja ja sedän kanssa yhteistyössä voisin ottaa toisen puolen.

Kyllä setää oikeasti tarvittiinkin, sillä kuvaaminen on aloittelijalle vaikeata. Sovittuna päivänä menimme sedän luo uudestaan. Riisuimme heti. Setä otti muutaman kuvan joissa tosin kyrpä oli Irman sisällä, mutta eihän niissä sen enempää näkynyt. Sitten otti meistä erikseen ja yhdessä muutaman kuvan seisomassa, ja muutaman, joissa Irma hajareisin seisoen avasi ihanoituksensa.

Useita lähikuvia Irman kauneimmasta, jossa kaikki ihanuudet näkyivät selvasti. Muutama kuva, joissa Irma näytti vittua avattuna samalla kun jalat olivat ylhäällä, tai suorastaan pyllisti kaksinkerroin. Irma kysyi sedältä, montako ruutua oli vielä jäljellä. Setä kertoi, että oli ladannut pimeässä, jolloin yhtään ruutua ei mennyt hukkaan, joten niitä kaikkiaan on 39 ja 7 jäljellä.

Irma kysyi, voitaisiinko ne käyttää hänen ehdottamallaan tavalla. Istuisi tuolilla jalat kummallakin sivulla aivan auki ja samalla vielä sormin avaisi, (4 ruutua), ja nojaisi kontallaan lattialla hetekaan ja avaisi jalkansa niin laajalle kuin taitaisi ja pyllistäisi kameraan päin, (3 ruutua). Siten näkyisi myös peräaukko ja vittu samalla kertaa, ei tosin kasvo. Ehdotus sai sekä minun että sedän raikuvat taputukset.

Setä kertoi käyttävänsä metyylihydrokinoni-kehitettä, joten hienorakeisuutta piisaa ja hän itse valmistaa postikorttisuurennokset. Kuvat eivät sillei karkaa vieraisiin käsiin. Kysyi vielä, saako kuitenkin tehdä itselleen yhdet kopiot, kun tekee kopiot meille kummallekin. Suostuimme mielellämme, mutta varoitimme, ettei sitten tuhri kuvia levittämällä lattialle, jos jotakin tahmeata sattuisi roiskahtamaan niiden päälle.

Koitahan spede rajoittaa nyt menee yli hilseen buaahaa

Irman ja Esan tutkimuksia 4

Sovimme saman tien päivän, jolloin kuvat olivat valmiina, nimittäin huomenna. Setä ryhtyi heti töihin, ja seuraavana päivänä koulun jälkeen ne jo olivat valmiita. Ne olivat aivan mielettömän hyvin onnistuneet. Kaikissa kuvissa, joissa kasvot näkyivät, Irma hymyili ihmeellisen vastustamatonta hymyään. Silmät eivät olleet sattuneet kiinni yhdessäkään. YHTÄÄN ruutua ei ollut mennyt hukkaan. Kaikkein ihanimmista viidestä kuvasta, joissa Irma sai suloisen ihanuutensa niin auki, että kaikki herttainen näkyi, setä oli vielä valmistanut 18 x 24 -kopiot. Mykistävän kauniita. Negat jäivät minulle.

Kiitimme suunnattomasti. Kun tarjosimme sedälle vähiä rahojamme, sanoi että ei missään tapauksessa ota. ”On enemmän kuin liikaa siinä, että annoitte valmistaa myös itselleni ihanat kuvat käsittämättömän suloisesta veljentyttärestä ja poikaystävästään.”

Irman äidillä on vain peltoviljelyä, joten saattoi olla toisen parin luona yötä. Ei muuten yrittänytkään salata Irmalta sitäkään, että harrasti haureutta – niin kuin silloin rumasti sanottiin - pariskunnan miehen kanssa. Eihän se mitään haureutta ollut, vaan herttaista yhdessäoloa. Vaimonsakin oli alasti mukana katsojana ja hieroi paljaita elimiään. Irma piti yhdyntää toisen puolison kanssa luonnollisena ja ihanana tapana osoittaa ylitsevuotavaa ystävällisyyttä. Irma oli tottunut siihen jo vauvasta pitäen eikä voinut ymmärtää, miksi jotkut pitivät sitä kiellettynä. (En muuten minäkään ymmärrä.)

Omille vanhemmilleni olin jo kertonut, että olen tämän yön irmoilla. Menimme pikaisesti sedän jälkeen sinne, söimme. Kävimme saunassa ja herttailimme pääasiassa kahdella tavalla, nuolin hiljalleen Irman suloisia elimiä ja pidin kyrpääni ihan parikin tuntia hänen sisällään samalla, kun hyväilin häntä hellästi. Vielä jäi aikaa katsella nättejä valokuvia.

Irma on maailman suloisempi tyttö.

Viitaa siihen, että vajaahenkinen trolli luulee keskustelevansa minun kanssani. Lukijoille tiedoksi, etten ole osallistunut tällaiseen keskusteluun. Anonyymi-ap