Olen tässä vuosien varrella kummastellut sitä asiaa, miten vähän lasta tässä yhteiskunnassa ajatellaan. itselläni oli sijaislapsi, jolla oli todella rankka varhaislapsuus, pahoinpitelyä, insesti ym. Alusta asti yritimme saada lapselle apua - turhaan, tuntui että lapsi oli leimattu toivottomaksi tai sitten jokainen taho oli haluton panostamaan häneen, sanottiin vaan, että sijaisperheen tulee olla riittävän terapeuttinen lapselle, lapsen tulee kuntoutua perheessä. Ja höpö höpö. Lapsi olisi tarvinnut terapiaa, sitä ei koskaan saatu. Sen sijaan, kun lapselle tuli itsemurhapuheita, herättiin, että lapselle parempi paikka olisikin laitos, missä lasta voitaisi valvoa paremmin. vieläkään kukaan ei puhunu terapiasta mitään. Me taas emme voineet lapsen pallottelulle mitään, lapsi sijoitettiin siis laitokseen.
Tällä halusin kertoa teille, hyvät äidit, että me sijaisvanhemmat ainakin yleensä yritämme parhaamme saada apua sijoitetuille lapsille, mutta se ei ole helppoa, meillä ei ole lapseen nähden sellaista asemaa. Teillä on. Vaikka sijaisperheen kanssa olisi mitä ongelmia, yrittäkää nähdä se lapsi siellä perheessä, joka tarvitsee teitä ja apuanne, te olette ainoita, jotka voivat huoltajina ajaa lapsenne asiaa. Samalla todistatte olevanne lapsellenne ne ainoat tärkeät ihmiset, joiden luokse he oikeasti kuuluvat. Näin ajattelen kaiken kokemani jälkeen.
en toimi enää pitkäaikaisena sijaisvanhempana, mutta minulla on tukilapsia. Pitkäaikaiseksi en enää ryhdy, olen saanut tarpeekseni sossujen kanssa tappelemisesta. Tukivanhempana voin tehdä sitä perhetyötä lapsen kanssa mitä halusinkin, tehden työtä estääkseni huostaanoton. Huostaanotto on se vihoviimeinen hirvitys, mikä ei tuo yleensä koskaan hyvää mukanaan.
Hyvää kesää teille kaikille ja taistelkaa lapsistanne.
Tällä halusin kertoa teille, hyvät äidit, että me sijaisvanhemmat ainakin yleensä yritämme parhaamme saada apua sijoitetuille lapsille, mutta se ei ole helppoa, meillä ei ole lapseen nähden sellaista asemaa. Teillä on. Vaikka sijaisperheen kanssa olisi mitä ongelmia, yrittäkää nähdä se lapsi siellä perheessä, joka tarvitsee teitä ja apuanne, te olette ainoita, jotka voivat huoltajina ajaa lapsenne asiaa. Samalla todistatte olevanne lapsellenne ne ainoat tärkeät ihmiset, joiden luokse he oikeasti kuuluvat. Näin ajattelen kaiken kokemani jälkeen.
en toimi enää pitkäaikaisena sijaisvanhempana, mutta minulla on tukilapsia. Pitkäaikaiseksi en enää ryhdy, olen saanut tarpeekseni sossujen kanssa tappelemisesta. Tukivanhempana voin tehdä sitä perhetyötä lapsen kanssa mitä halusinkin, tehden työtä estääkseni huostaanoton. Huostaanotto on se vihoviimeinen hirvitys, mikä ei tuo yleensä koskaan hyvää mukanaan.
Hyvää kesää teille kaikille ja taistelkaa lapsistanne.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ja kauniisti kirjoitettu.Sääli lapsen kohtaloa.Toivottavasti hän kuitenkin löytäisi paikan yhteiskunnassa ja ihmisen joka häntä rakastaisi.Minä olen kanssasi samaa mieltä että huostaanotto on hirveää.On hienoa,että sinä aidosti välität lapsen edusta.Minäkin haen huostaanoton purkua .On vain tosi vaikeaa,koska sijaisäiti keksii perättömiä syytöksiä.Sosku todennut perättömäksi.Toivon sinulle hyvät jatkot.
Itse olen lapsen huostaan antanut äiti. Tiedän todella, mitä on taistella lapsen puolesta, että hän saisi hänelle kuuluvaa psykiatrista apua. Olemme olleet onneksi yhtä mieltä sijaisvanhempien kanssa, että minun lapsi tarvitsee ko. apua ja olen sen saanut järjestettyä. Mutkia on ollut matkassa ja taistelu on ollut todella kova. Kyllä tässä yhteiskunnassakin on vika kun hoidon saamiseksi pitää taistella hampaat irvessä. Sääliksi käy niitä lapsia, jotka eivät mitään apua saa. Monta kertaa nämä lapset ovat todella niin rikki, että ei pelkästään sijaisperheeseen sijoittaminen riitä vaan he tarvitsevat myös ammatti-ihmisen apua.
Kyllä monasti toivoin, että bioäiti olisi ollut sen verran voimissaan, että olisi jaksanut taistella kanssamme. Hän ei kuitenkaan koskaan ollut lapsensa elämässä. Hienoa että sinä jaksat taistella ja osallistua aktiivisesti!
Totta on, että sääliksi käy näitä lapsia, ovat ihan heittopusseina, jollei oma vanhempi jaksa olla tukena. Ei pelkkä sijoitus auta, todellakaan. Sijoitus sinänsä tekee jo pahaa jälkeä, koska aiheuttaa lapselle traumaattisen hylkäämiskokemuksen. Siksi en kannata sijoituksia vaan koko perheen yhdessä hoitamista/auttamista. Perhekuntoutusta pitäisi olla paljon enemmän!
todella lapsia pidetään.Lapseni on sijaisperheessä.Meidän yhteistyö ei suju ollenkaan.Lapsi joutuu olemaan joka toisen viikonlopun ja lomat toisessa perheessä.Meidän tapaamisia on vain 1 kertaa kk. vaikka kaipaamme toisiamme koko ajan.Tapaamiset sujuneet sovitusti ja hyvin,silti niitä ei ole lisätty.Lapsellani ei ole hyvä olla siellä.Täytyisi olla puolueeton lapsiasiamies,joka tapaisi lasta kaksistaan,että lapsi uskaltaisi kertoa oman mielipiteensä.
saisi olla ,mutta sellaisesta ei edes puhettakaan.Voi olla ,ehkä paikkakunta kohtaista.Kyllä minäkin taistelen lapsestani,että saisin hänet kotiin.En luovuta koskaan.
On se vaan jännä juttu. Kun lapsi on sijoitettuna sijaisperheeseen, loma-ajat lapsi on toisessa sijaisperheessä, yleensä. Mutta kun lapsi on laitossijoituksessa, lomat on vanhemman tai sukulaisen luona. Miksihän se on näin?
Jos elämäsi on kaikin puolin kunnossa ja olet säännöllisesti pitänyt lapsiin yhteyttä, niin ei pitäisi olla mitään estettä kotilomille, yölomille tai viikonloppulomille.
Huostaanotto ei saisi olla koskaan pysyvä, vaan aina tulisi pyrkiä kotiutukseen, mahdollisimman pian. Monet bioperheet pystyisivät elämään lapsen kanssa tuettuna, mutta lapset ovat huostassa sijaisperheissä/laitoksissa niin kauan, että kotiin paluu on jo vaikeaa.
Kun hain h.oton purkua seuraavana päiv.sijaisäiti kävi tek.ins.epäilyilm.terv.kesk.Tutkimuksen ajaksi otettiin lomat pois.se oli perätön.soskukin todennut siitä huolimatta ei annettu takasin.olen pitänyt säänn.yhteyttä.Kotiutuksesta ei ole puhuttu sanaakaan.Olen kertonut,että haluan lapseni kotiin.Minä en juo.Eivät sano mitään syytä miksei pureta sop. Sanotaan vaan että katsotaan seur.kokoukseen asti.Siinä pelataan vaan aikaa.
Sinua vedätetään. Liäksi sijaisvanhemman voisi vetää oikeuteen herjauksesta ja julkisesta nöyryytyksestä. Ole topakka ja vaadi saada olla lapsesi kanssa. Hae huostaanoton purkua uudestaan ja uudestaan, pyydä lausuntoja neuvolasta, lääkäreiltä ja psykiatrilta, jos sinulla on sellainen, pyydä myös kirjallinen näkemys vanhemmuudestasi sukulaisiltasi ja kaikilta joiden kanssa olet tekemisissä (taustaltaan vakaat olot), lähesty näiden papereiden kanssa sosiaalitoimea ja jos ei auta, ota lakimies.
raskasta taistelua,koska kyseessä on meidän elämämme.Jokainen päivä on liikaa jonka joudumme erossa olemaan.En kuitenkaan luovuta koskaan.Jos edes hetkeäkään epäilisin,olisi eri asia.
http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/huostaanotto.htm
Huomenna otan yhteyttä Pesueen.
http://www.lskl.fi/showPage.php?page_id=39&submit=displayDoc&documentId=932
Käy katsomassa tuolla Mirjamin juttua. Kiitös, todellakin sosiaalityöntekijöillä on liikaa valtaa.