Lesbobaareissa huomaa jos jonkinlaista suhinaa esim. vessojen suunnalla. Muutenkin lähipiirissäni on ollut pettämisiä puolin ja toisin lesboparien kesken. Ystävän kumppani käy, samoin kaverit ja exien exät. Millainen on lesbojen käsitys parisuhteesta? Siis pettäisitkö/oletko pettänyt kumppaniasi?
Pettäisitkö
kumppaniasi?
415394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
en ole pettänyt. En pettäisi. Siihen en pystyisi sitten millään.
... vaan ihan samalla tavalla heterotkin pettävät tai eivät.
Tunnen sekä hetero- että lesbopareja ja enemmistö heistä on kyllä uskollisia. Kenties pientä pusuttelua saattaa kännissä tapahtua muidenkin kuin oman kumppanin kanssa, mutta harvemmat ovat ihan sänkyyn asti menneet pettämään.
Mutta vastaukseni nyt itse kysymykseen: EN petä! Se on niitä hirveimpiä juttuja joita rakkaalleen voi tehdä. Exäni meni juuri pussailemaan erään ystävättäremme kanssa kerran kännissä, siis ihan kunnolla suutelivat. Minusta se oli jo liikaa ja oli vaikeaa sitä unohtaa. En kuitenkaan sen takia jättänyt. Seksin takia varmaan jättäisin, ei sitä voisi unohtaa.
... että missä teidän mielestä se kuuluisa pettämisen raja menee?
Onko pettämistä suudella toista? Voiko sen hyväksyä, varsinkin jos sitä katuu ja se on ollut humalaista örvellystä? Kuinka paljon pettämistä voi pistää humalan piikkiin vai voiko ollenkaan?
Mielestäni ihminen on kuitenkin joskus heikko kiusauksille, varsinkin humalassa. Joten mielestäni ymmärrettävää kunhan siitä ei tapaa tule. Minusta jo se olisi ikävää jos kumppanini jatkuvasti flirttailisi muille. Pieni flirtti ok, mutta rajansa silläkin. Ja kyllä, olen aika mustasukkainen...
Siinähän asiani tuli jo..
... pettäisi koskaan, lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna. :) Oma kulta on paras kulta.
Kosakaan en ole pettänyt ja ylpeä siitä, enkä koskaan petä, jos mistään elämässä voi sanoa sata varmasti.
herää kysymys, jos on tapaillut toista kuukauden, mutta seurustelusta ei ole ollut puhettakaan, voiko silloin tapahtua pettämistä?
Mun ensimmäinen tyttöystävä petti mua meidän 2v.päivänä mun silmien alla..oltiin viä juuri muutettu yhteenkin.Masennuin niin pahasti siitä koska luotin tähän ihmiseen aivan täysin.
Myöhemmin tapasin toisen tytön joka oli kuin luotu minulle..meillä oli niin paljon yhteistä.
Kerroin hänelle mitä minulle oli entisessä suhteessa tapahtunut ja miten paljon se satutti minua.Hän lupasi olla satuttamatta mua ja lupasi rakastaa minua aina.Meillä oli 2v.kestävä Tampere-Helsinki kaukosuhde..Siihen piti tulla muutos yli kk sitten kun hän oli muuttamassa Tampereelle.
Noh,kk sitten sain selville että hänellä oli pari päivää ollut jotain sutinaa työkaverinsa kanssa. Sekosin siitä..ei voinut olla mahdollista ihmiseltä joka vihaa pettämistä! Ihminen joka lupasi olla tekemättä minulle noin niin tekee jotain tommosta..Ei selitellyt minulle mitään..katosi ja vaihtoi puhelin num.Lapsellista! Ollaan koettu yhdessä vaikka mitä..miten voi kaiken sen jälkeen tehdä noin?..en ymmärrä?? Olen todella pettynyt ja surullinen..sitä vaan täytyy jatkaa elämää eteenpäin. Sen sanon että pettäminen on mun mielestäni halpamaista ja henkistä väkivaltaa mitä voi toiselle aiheuttaa! Ps.Omistettu TeeBeeAaa:lle!
Itse olen pettänyt äskettäin kerran tyttöystävääni, jota rakastan ja haluan yli kaiken. olen kärsinyt, hävennyt ja itkenyt tehtyä, ja sitä mielipahaa, minkä teollani aiheutin... kadun tekoani! ja tiedän ettei minuun enää tulla kokonaisvaltaisesti luottamaan. en ole siis aikaisemmin sortunut, ja nyt kun sorruin, en tunne minkään asteista mielihyvää teostani, tunteilla ei ollut asian kanssa mitään.olen ollut sitä mieltä, että ei voi antaa anteeksi pettämistä... voi sen antaa anteeksi, jos rakastaa. voi siitä jatkaa, jos rakastaa ja voi siitä oppia senkin, minkä takia sellainen periaate kannattaa olla. nyt vasta tuntuu, että entistä vahvemmin tahtoo sitä noudattaa, koska on itse sen kokenut.. miltä tuntuu pettää.. siinä menee yleensä kaikki, ja paljon pitkäksi aikaa... mutta siitä voi selvitä, kun tietää mihin uskoo, ja päättää selvitä. anteeksi voi saada, mutta itselle sen teon anteeksi antaminen on helkutin vaikeaa, koska se ei merkinnyt mitään.(kännistä kähmäilyä ja kokeilun halua siis) empatia omasta teostaan aiheutuneesta mielipahasta, on jotain sellaista, mistä ei voi kun oppia.. ja nöyrästi jatkaa eteenpäin.. toivotan voimia ja uskoa niille kohtalotovereille ja muille pelleille jotka ovat myös siihen sortuneet.. OPPIKAA!!! JA VOIMIA NIILLE, JOITA TEOILLA ON LOUKATTU.. Miettikää ja harkitkaa sitä, jaksatteko yrittää Uusi alku on sellaisen jälkeen hankala, mutta ei mahdoton. ei saa jäädä pelkäämään!!! vaan kuuntelemaan..
Oli mielestäni parhaiten kirjoittettu mitä olen lukenut.Pettäminen on kova pala,mutta uskon siihen että suhdetta voi jatkaa senkin jälkeen,aikaa haavojen paraneminen vie kyllä ehkä vuosi pari mutta kuitenkin yrittää kannattaa.Luottamuksen takaisin saaminen on työläs prosessi,mut jos se onnistuu niin silloin onnistuu liittokin ja on vankalla pohjalla
ihan puhtaasti sitä mieltä että vaikka sitä sanotaan että ihminen on erehtyväinen ja humalassa ei aina ajattele, niin mun ajatusmalliin ei kyllä pettäminen taivu.
Jaksaa ihmetellä näitä "kännissä vahingossa,kauheasti kadun"-ihmisiä. Jos humala saa satuttamaan vahingossa rakasta ihmistä niin onko se humalan vai oikeasti sen ihmisen vika?
Virheitä tekee jokainen, esim unohtaa vuosipäivän tai jättää autoon valot kokoyöksi.
Pettäminen ei ole virhe, se on merkki että ei ole valmis parisuhteeseen. Jos mikään osa ei sano että "tämä ei ole oikein" kun nuolee väärää naista, niin mitä se kertoo parisuhteesta?
"Virheitä tekee jokainen, esim unohtaa vuosipäivän tai jättää autoon valot kokoyöksi."
Voiko sen enää paremmin tiivistää?! Vahinkoja sattuu, mutta pettäminen on paljon enemmän kuin vahinko. Sellaiset asiat eivät vain tapahdu, vaan niiden yhteydessä joutuu ainakin kaksi ihmistä tekemään päätöksiä toiminnan suhteen. Vahingot vain tapahtuvat, pettäminen ei.
Ja mitä tulee kännisten örvellyksiin...ei se ainakaan tekosyystä käy. Päinvastoin. Miten se nyt tilannetta parantaisi, että on vielä kykenemätön hallitsemaan alkoholin käyttönsäkin? On siis ongelmakäyttäjä? Kuinka itseaiheutettu tila voisi käydä puolustuksesta. Oma syytä sekä liiallinen juopumus, että pettäminen. Sitä paitsi, ainakin minulla, on perusmoraali sen verran tiukka, että sellaista juopumustilaa en ole nähnytkään, joka saisi minut edes sekunnin murto-osaksi harkitsemaan pettämistä. Sellaisia vahinkoja ei vain satu, koska oma luonto ja oikeustaju potkaisee luukut kiinni ennen kuin ne aukeavatkaan. Juomalla kyllä ainakin minulta lähtee paljon ennemmin taju kuin moraali.
olet oikeassa, pettämisestä voi päästä yli, jos molemmat sitä tahtovat ja ovat valmiit edes yrittämään. itse olin vahvasti sitä mieltä, ettei pettämisen jälkeen voi enää olla mitään, paitsi kipeät muistot, mutta itse tämän kokeneena joudun pyörtämään puheeni... rakkaus on voimakkaampi tunne, kuin kauna ja katkeruus. toivon etten itse jäisi liiaksi tähän kokemukseen elämään ja antaisi sen varjostaa loppuelämääni. että ajansaatossa sen unohtaisi ja jättäisi taakseen, eikä kaivaisi sitä muistoa esiin joka kerran kun tulee riita tiskivuorosta tai muusta. ja toivon myös ettei kumppanini tarvitsisi sitä pelätä ja varoa sanomisiaan. asiasta on parempi puhua, ei vaieta, myös myöhemminkin. sinulle pelle, usko ja luota siihen, että tulevaisuus voi olla aurinkoinen... aina on toivoa ja rakkaus elää... nostetaan malja uudelle alulle!
Kyllä.. olette monessa asiassa oikeassa. Ja kirjoituksestani unohtuikin mainita pari mennyttä kuukautta... Se ettei jaa suhteessaan omia ajatuksiaan ja huoliaan vaikka siihen on tarjottu tilaisuutta, kertoo tavasta, joka itse ajaa itseään johonkin ratkaisuun.. Pettäminen on väärin ja huonoin ratkaisu!!! Itse en tarttunut näihin keskustelu mahdollisuuksiin, vaan ratkaisin ongelmat"unohtamalla" eli viinaa ja väärää seuraa... Kuullostaa hölmölle, mutta näin kävi. Jossain vaiheessa sitä alkoi kuvittelemaan, että toinen on menossa myös toiseen suuntaan tietoisesti, kun yhteisistä asioista ei pidetty kiinni samalla innolla, millä tehtiin suhteen alkuaikoina(mikä oli kuitenkin vaan minun puoleltani totta, kuinka sitä nyt hoitaa mitään asioita, jos ei laske toista mukaan niihin suunnitelmiin). Suhteen tila oli molemmille erilainen. Toinen yritti ja toinen unohti... Eikä sitä todellakaan mennyt tekemään minkään loukkaamisen toivossa, vaan tyhjyydessään.. Kun tuntuu, ettei ole väliä millään(ja edelleenkin humala hämärtää aika radikaalisti hahmottelu kykyä) Kukapa meistä ei olisi humalan jälkeen jotain tekoa hävennyt... Mutta, pointti onkin se, että asioita arvostaa, ja muistaa vasta sitten kun ne lipsuu käsistä... Eli sillä sekunnilla, kun tajusin tekoni, tajusin paljon muutakin. Kaikkien niiden ajatusten yhtäaikainen käsittely hämärti järkeä entisestään. Tuli vitutus, inho, häpeä, pettymys, katumus, suru, huoli, ja mikä ihmeellisintä lopullisuus... kaikki kerralla naamaan niin että jysähti. En olisi kyennyt salaamaan tekoani, sen tiesin. Sillä se vaihtoehto olisi varmasti säästänyt onnistuessaan paljon, vaan en olisi pystynyt. OLI NIIN PAHA OLLA...
On tärkeää, että jos on pettänyt, päättää muutakin kuin olla ikinä pettämättä. Täytyy tehdä paljon päätöksiä ja töitä myös muiden asioiden suhteen.
-puhu
-kuuntele
-kysy
-älä enää ikinä kuvittele asioita, jotka liittyvät suhteesi tilaan.. ota niistä selvää! reilusti!
KAIKKEA EI OLE PAKKO OPETELLA KANTAPÄÄN KAUTTA, VAIKKA SE ONKIN VAIHTOEHTO. JOITAIN ASIOITA VOI AJATELLA IHAN LOOGISESTI JA JÄRJELLÄ.
-älä pakene
-älä pelkää sellaista, mitä ei ole (mielikuvitus on joskus pahin ystäväsi, vaikka se on osa sinua)
Kiitoksia kaikille kantaa ottaneille, ja vastailkaa jatkossakin ihan omin sanoin mielipiteitänne. Turha lie mun tässä viisastella, mutta parisuhteen jatkaminen tällaisen jälkeen, on tasan ja VAIN kahden ihmisen yhteinen päätös! aina kannattaa taistella niistä asioista, millä on väliä!!
Sanavalintasi "sorruin" menee suoraan asian ytimeen. Jos on valmis sitoutumaan ja rakastaa toista, ei pitäisi olla ongelmia uskollisuuden kanssa. Ei silloin ole kiusauksia, eikä tarvitse vastustaa sortumista, kun ei tee mielikään olla muiden kanssa.
Jos parisuhde on jatkuvaa kamppailua omia haluja vastaan, on jotain pahasti pielessä!
Enhän puhunut mistään jatkuvasta kamppailusta..?? Sitä suhteemme ei todellakaan ole ollut. Olen ollut onnellinen, en vain ole itse sitä aina tiennyt. Sortuminen oli väärä sanavalinta!! Seurustelu kumppanini on maailman ihanin nainen, ja hänen kanssaan kukaan ei varmasti ole onneton! En syytä teostani ketään muuta kuin itseäni, ja tiedän oppineeni siitä.. se että uskooko sitä kukaan, ei ole enään minun käsissäni.
Kiitoksia moralistille!! minäkin lupaan olla parempi ihminen :p
Ja vielä kerran en! Ei jossitteluja
En! Mun motto on että ennemmin jätetään kuin petetään.....mut nyt en kyl jättäiskään:-)
Olen pettänyt tyttöystävääni, vaikka tarkoituksenani se ei ollutkaan. Pettäminen jäi yhdeksi ainoaksi kerraksi ja yhä olemme yhdessä tyttöystäväni kanssa. Kerroin hänelle kyllä tapahtuneesta. Tietenkin.
pettänyt ja katunut, itkenyt ja hävennyt. En petä enää, ei ole sen arvoista että menettäisi oman rakkaan. Kerroin kyllä silloin vaikkei se helppoa ollutkaan.
Kaikesta oppii ja sen jälkeen arvomaailma kääntyi parempaan suuntaan. Edelleen olemme yhdessä ja meidän suhteessa molemmat on pettänyt, alkuvaiheessa. Nyt voi sanoa että pohjalla ollaan käyty ja sieltä on yhessä noustu eikä suunta ole kuin parempaan päin..:)
Tuo, että on kohtalotovereita, helpottaa kyllä hirveästi.. rakastakaa toisianne!
Jos siltä sillä hetkellä tuntuu, niin petän. Teen tietoisia valintoja.
Olen tehnyt liikaakin päätöksiä elämässäni pelkästään järkipohjalta, nykyään pyrin ihmissuhteissani tekemään valintoja enemmän tunnepohjalta.
En usko, että kukaan pettää "vahingossa".
en ole koskaan pettänyt ketään. pusuttelu, netti- ja puhelinseksi on mielestäni pettämistä, myös se, että tutustuu toisiin naisiin eikä kerro siitä toiselle, on kyseenalaista. halaukset ystävien kesken ovat sallittuja... enkä tulevaisuudessakaan voisi pettää ketään.
Ja mikä kenenkin mielestä, pareissakin toinen asia toisen mielestä. Ja toisen mielestä juuri sen toisen teot, ei omat.
Pitääkö pettämisenä halailua, läheistä halailua, pusuttelua, suutelua ja kauanko se saa kestää, kielareita? Entä flirttailu, meilailu tai seuranhaku netissä, deittailu ja muu tutustuminen ja tapailu, biletys, onko eroa kertooko toiselle vai ei? Vaikuttaako asiaan tapahtuuko nämä tutun ihmisen, exät, ystävät, tutut, yhteiset tutut, vai uuden ihmisen kanssa?
...enkä tule ikinä pettämään.
pettänyt enkä tule niin koskaan tekemäänkään. Mielestäni myös suuteleminen on pettämistä eikä vahingossa voi pettää.. känni ei ole mikään selitys millekään, itse on aina joka tilanteessa vastuussa teoistaan. Enkä muuten myöskään hyväksisi kumppanini pettämistä.. mutta onneksi sitä ei tässä suhteessa tarvitse edes pelätä:)
mieluummin pyyhin paperilla kuin kädellä. anteeksi aiheutunutta suhinaa.
En todellakaan pettäs mun kumppania, se on tyhmintä ja itsekäintä mitä tiedän. Minkä takia pettäisin? Minkä takia oma kulta ei riittäisi? Mä oon sitä mieltä että pettämistä ei voi selitellä millään kännillä. Jos pettää on siitä kannettava seuraukset ja elettävä sen mukaan.
Onneks mä oon löytäny maailman ihanimman ja luotettavimman ihmisen, joka ei koskaan vois satuttaa mua kuten en mäkään sitä. :)
Ja kyllä kaduttaa viäkin..vaikka aikaa on jo reilu vuosi siitä sähläyksestä...ja jaksan mä siit kuullakin edelleen..Nyt ei tulisi pieneen mieleenkää pettää!! Murulle terkkuja ;) ja kiitos 2v6kk yhdessäolosta! :)
Välillä vähän huvittaa tässäkin ketjussa hehkuttavat ihmiset: "mun oma rakas on niin ihqu etten ikinä pettäisi sitä eikä sekään mua!!" Totuus on kuitenkin se, että maailma on aika raadollinen. Kukaan ei ole täydellinen ja kaikille sattuu virheitä; jotkut jopa tekevät virheitä tarkkaan harkiten. Eivät kaikki pettämiset tapahdu kännisen baari-illan jälkeen. Ihmiset ihastuvat ja rakastuvat, eivätkä eri syistä voi lopettaa edellistä suhdetta ennen uuden aloittamista. Välillä tuntuu, että lesbopiireissä ollaan vaaditaan suorastaan yli-ihmisyyttä ja ollaan ikuisesti katkeria, kun joku ei pystykään täyttämään suuria odotuksia. Ihmisten pitäisi olla vähän armollisempia itselleen ja toisille...
Sitä paitsi, kumppanin pettämisen voi varmasti estää vain yhdellä tavalla: olemalla kellon ympäri yhdessä. Minusta kuitenkin tärkeämpää kuin kyttääminen ja petoksen epäily on se, että luottaa toisen ja omiin tunteisiin ja siihen, että jos on sovittu ettei petetä, se myös pidetään.
Minusta tämä realistisuuden ymmärtäminen ja sopiminen ettei petetä eivät kumoa toisiaan, ts. pitäisi hyväksyä se että vaikka sovitaankin ettei petetä, voi silti tulla virheitä, koska olemme vain ihmisiä.
maailma voi olla raadollinen, mutta minä en. minä olen hyvinkin suloinen ja pehmeä.
ja kyllä me ollaan aika tiiviisti kullan kanssa yhdes vaikka ei se mitään kyttäämistä ole, lähinnä vaan sitä kun tämä elämä on niin kovin lyhyt ni pitää nauttia ku voi ja siks toisekseen ikävä iskee ilman kultaa.
Voihan sitä ihastua johki toiseen jos pääsee oma suhde väljähtymään, ongelmia jne. siksi suhteest pitää pitää huolta ja jaksaa vaan yrittää. ja nyt täytyy kyllä myöntää että ku noita muita tyttöjä tarkastelee ni olen tosi, tosi onnellinen että löysin oman rakkaan tästä maailmasta. meinaan että ei hirveästi tarjonta houkuta. kuka nyt sitä täydellistä(minulle) vaihtais.höh. en ole täydellinen sen kovin hyvin tiedän, mutta on se vaan mainiota ku joku jaksaa minuakin rakastaa vaikken ole.
Tämä ei liene yli-ihmisyyttä vaan yli-inhimillisyyttä.se lienee suotavaa.
melkeinpä sanalleen.
En petä eikä petä kumppanikaan. Olemme asiasta ehdottomasti samaa mieltä. Meillä se olisi kerrasta poikki ilman minkäänlaisia neuvottelumahdollisuuksiakaan. Sitä joko ollaan tai ei olla.
Samanlainen moraali on meidän ystäväpiirillämmekin. Onneksi on ollut onni tutustua ihmisiin, joilla vielä on ylipäätään jonkinlainen käsitys arvoista, perheestä ja parisuhteen hoidosta. Se alkaa olla kovin harvinaista nykyään. Pettäjiä ovat lehden palstatkin täynnä. Huh.
En ole koskaan pettänyt enkä petä!! Olen sitoutuvaista tyyppiä, enkä harrasta yhden illan juttuja. Jos pettäminen edes käy mielessä on syytä miettiä pitkään miksi nykyinen kumppani ei riitä.
Moon noo vanhanaikane, täysin yhden naisen nainen, et suhtaudun pettämiseen tosi kielteisesti.
lesbojen käsitys parisuhteesta on se, ettei petetä omaa kultaa, koska se on niin väärin ja satuttaa molempia osapuolia kuitenkin.
Käytäntö on taas sitä, että muutaman sidukan jälkeen oma kulta tuntuu niin kaukaiselta ja pikku lemmenleikki ei ookkaan oikeesti pettämistä...,
Tämä on ikävä kyllä arjen tuoma totinen tosi, mutta ääntä pitää yleensä vain se HÄVIÄVÄN pieni prosentti, joka EI petä.
Samaa mieltä oon... Yllättävän moni ihminen pettää sopivan tilaisuuden, vähintään suutelemalla tai kähmimällä... Vaikka kuinka uskollisia muka väitetään olevan. Lähipiirissäni sen huomannut, sekä hetskuissa että homoissa. Näin se vaan menee, ihminen on heikko. Onnea vaan teille, joilla on itsehillintää.
Mielenkiintoista.
Ystäväpiirini koostuu lesboista, jotka ovat olleet toistensa kanssa vuosikausia. Meitä ei kamalasti huvita käydä kotimaassa missään bilettämässä, mutta saatamme lähteä milloin missäkin kokoonpanossa ulkomaille matkailemaan ja käväistä silloin lesbopaikoissa.
Pettämistä ei meidän ikäpolvemme salli. Mutta ei ole tarvettakaan. Me ymmärrämme että rakkaus ja parisuhde on syvällisempiä asioita, sellaisia, joilla ei ole mitään tekemistä pinnallisuuden ja hetken huuman kanssa.
Ehkä tuttavapiirisi on kovin pinnallisia jos olet jäänyt käsitykseen että kaikki pettävät....
Minun kokemukseni on ihan päinvastainen. Tosin ikää on jo 40 ja suhteessa on oltu toistakymmentä vuotta kuten suurin osa tuttavapiiristäkin -- ympäri maankin.
paikka ilmeisesti.
A) Ymmärsitkö, että puhuin omasta ystäväpiiristäni? Tarkoitin kuitenkin kaikkia niitä, jotka alan paikoissa tulevat iskemään sanoen: "seurustelen, mutta ei kai se haittaa?"
Vastaan joka kerta, että "todellakin haittaa!" Eikä edes tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, aina löytyy joku, jolle kristityn tavara tuntuu olevan yhteistä.
B) Olen myös nelikymppinen, joten ihan perstuntumalla en näitä asioita kommentoi.
C) Kunnioitan vilpittömästi parisuhteita, joissa luottamus/luotettavuus on etusijalla.
sitten salatiedettä, en usko. Ehkä se koostuu järjestä, rakkaudesta, kunnioituksesta, tuon tapaisista asioista.
Jos sidukan jälkeen alkaa houkutukset kutsua, niin onko se sidukan vai oma vika.
Onhan se niinkin että paljon näkee ja kuulee kuinka on seurusteltu pari kuukautta ja sittten rynnitään jo sormuksia hankkimaan ja siitä se sitten pikkuhiljaa alkaa se Tosi Rakkaus laimenemaan ja pettämiset ja eroamiset alkaa.