Nyt reagoin tuntemattomankin blokkaukseen tosi voimakkaasti.
Koska jos joku blokkaa mut, olen kelvoton, huono, turha. se on mun ymmärrys siitä. Jos mua ei halua kukaan, olen näitä asioita.
Mä en tiedä voinko enää ikinä olla samassa ymmärryksessä teidän toisten kanssa - kun toiset ihmiset ei tule vastaan, vaikka haluaisin keskustella.
Jos toinen ei tule keskustelemaan, mä en ymmärrä mitä olen tehnyt väärin.
Katso peiliin?
Katso omiin tekoihin?
Näytä mulle. osoita mulle, mitä olen tehnyt väärin. Mitä tarkalleen ottaen olen tehnyt, että olen ansainnut monta vuotta kärsimystä ja itsetuhoisuutta?
Jos sä sanot, että mä olen vaan huono ihminen, kaikki mitä mä kuulen, on se, että sä haluat mun olevan olematta.
Se ei ole ratkaisu.
Se ei ratkaise mitään.
Sä satutit mua - sitäkään ei muuta mikään. Satutinko mä sua? Miten? Et ole kertonut vieläkään. "Etkä ole velvollinen", mutta se että haukut mua ja ikään kuin ilmaiset toksisen vihasi mua kohtaan tekstissä, ei tee minusta parempaa ihmistä. Ei, se teki minusta huonomman ihmisen. Joten se että sä ilmaiset vihaasi mua kohtaan ei auta myöskään sua, mies.
Kuka on oikeassa, kuka on väärässä?
Se joka tuntee tunteita, häntä ei kukaan jaksa ottaa tosissaan. Mutta jos tunteita ei olisi, kukaan ei olisi elossa. Olisimme kuolleita.
Mies, mulle olisi ok, että huudat mulle, ja saat minut itkemään. Se on mitä mulle teit.
Ja myöhemmin blokkasit. Se ei ollut ok. Satutit mua sillä liian paljon. Ja monta vuotta sen jälkeen, mä voin vain huonommin ja huonommin. Mulla kääntyi parempaan suuntaan vähäksi aikaa, koska toivuin uskomattomasti asiasta joista toiset toipuu vain lääkkeiden ja terapian avulla - mutta mä tein tän itse, melkein omin voimin.
Se vaan ei näytä merkkaavan mitään, koska ... kukaan ei silti haluu keskustella mun kanssa.
Ja mua sattuu sisältä, ja sitten satutan itseäni, ettei sattuisi sisältä niin paljon.
En halunnu loukata sua enkä satuttaa sua jos niin olen tehnyt.
Mutta kukaan ei kuuntele.
Yritän keskustella eikä kukaan kuuntele. Mä toivoisin, että kuuntelisit. Että voisit ymmärtää. Niin sit voisit kertoa mulle, että mä ymmärrän mitä olen tehnyt sua kohtaan väärin.
Laitoin sulle viestin mut se on varmaan roskapostissa taas.
Oon yrittänyt lopettaa.
Mä yritän olla hyvä ihminen tosi kovasti... mut jos kukaan blokkaa mua, se sattuu. Ja tuntuu siltä että se blokkaaja haluaa mun tappavan itseni. Se oikeesti tuntuu siltä. Samaan aikaan saatan tietää ettei se tarkoita sitä.
Haluaisin huutaa, mutta en voi. Koska se häiritsee talon asukkaita. Haluaisin itkeä, haluaisin hakata päätäni johonkin kunnes siitä vuotaa verta. Haluaisin iskeytyä 10. kerroksen rakennuksesta asfaltille, niin kuin melkein kävi.
Muistan yhä mitä sanoit silloin.
"sori ei kiinnosta".
Näin paljon sä välität siitä, elänkö, vai kuolenko. Sitä on vaikea hyväksyä, kun mulle merkitsit enemmän kuin minä itselleni.
En halua sun satuttavan mua enää. (en myöskään haluaisi satuttaa itseäni enää) Oot ollut mulle kamala, mutta en ole varma ymmärrätkö sitä itse.
Mä haluan ainakin ymmärtää miten kamala olen sulle ollut.
Mut en ymmärrä koska et halua keskustella.
Joten älä myöskään odota mun ymmärtävän,
älä odota minun kykenevän lukemaan sinun ajatuksiasi.
Koska sellainen vaatimus on liikaa kenelle tahansa, ja se on epäreilua toista kohtaan.
Mä olen kyllästynyt miettimään menneisyyttä.
Mä olen kyllästynyt kärsimään somen, ihmisten, hyväksikäyttäjien tai hirviöiden aiheuttamia traumoja.
Haluan vain nauttia elämästä ilman satuttavia ihmisiä.
Mun on vaikea ymmärtää että olet joku joka mua satutti. Mutta yritän kovasti.
Silti haluaisin mieluiten keskustella ja sopia, enkä nähdä ketään vihollisena.
Mä en ole pahoillani siitä että olen olemassa. Koita kestää.
Koska jos joku blokkaa mut, olen kelvoton, huono, turha. se on mun ymmärrys siitä. Jos mua ei halua kukaan, olen näitä asioita.
Mä en tiedä voinko enää ikinä olla samassa ymmärryksessä teidän toisten kanssa - kun toiset ihmiset ei tule vastaan, vaikka haluaisin keskustella.
Jos toinen ei tule keskustelemaan, mä en ymmärrä mitä olen tehnyt väärin.
Katso peiliin?
Katso omiin tekoihin?
Näytä mulle. osoita mulle, mitä olen tehnyt väärin. Mitä tarkalleen ottaen olen tehnyt, että olen ansainnut monta vuotta kärsimystä ja itsetuhoisuutta?
Jos sä sanot, että mä olen vaan huono ihminen, kaikki mitä mä kuulen, on se, että sä haluat mun olevan olematta.
Se ei ole ratkaisu.
Se ei ratkaise mitään.
Sä satutit mua - sitäkään ei muuta mikään. Satutinko mä sua? Miten? Et ole kertonut vieläkään. "Etkä ole velvollinen", mutta se että haukut mua ja ikään kuin ilmaiset toksisen vihasi mua kohtaan tekstissä, ei tee minusta parempaa ihmistä. Ei, se teki minusta huonomman ihmisen. Joten se että sä ilmaiset vihaasi mua kohtaan ei auta myöskään sua, mies.
Kuka on oikeassa, kuka on väärässä?
Se joka tuntee tunteita, häntä ei kukaan jaksa ottaa tosissaan. Mutta jos tunteita ei olisi, kukaan ei olisi elossa. Olisimme kuolleita.
Mies, mulle olisi ok, että huudat mulle, ja saat minut itkemään. Se on mitä mulle teit.
Ja myöhemmin blokkasit. Se ei ollut ok. Satutit mua sillä liian paljon. Ja monta vuotta sen jälkeen, mä voin vain huonommin ja huonommin. Mulla kääntyi parempaan suuntaan vähäksi aikaa, koska toivuin uskomattomasti asiasta joista toiset toipuu vain lääkkeiden ja terapian avulla - mutta mä tein tän itse, melkein omin voimin.
Se vaan ei näytä merkkaavan mitään, koska ... kukaan ei silti haluu keskustella mun kanssa.
Ja mua sattuu sisältä, ja sitten satutan itseäni, ettei sattuisi sisältä niin paljon.
En halunnu loukata sua enkä satuttaa sua jos niin olen tehnyt.
Mutta kukaan ei kuuntele.
Yritän keskustella eikä kukaan kuuntele. Mä toivoisin, että kuuntelisit. Että voisit ymmärtää. Niin sit voisit kertoa mulle, että mä ymmärrän mitä olen tehnyt sua kohtaan väärin.
Laitoin sulle viestin mut se on varmaan roskapostissa taas.
Oon yrittänyt lopettaa.
Mä yritän olla hyvä ihminen tosi kovasti... mut jos kukaan blokkaa mua, se sattuu. Ja tuntuu siltä että se blokkaaja haluaa mun tappavan itseni. Se oikeesti tuntuu siltä. Samaan aikaan saatan tietää ettei se tarkoita sitä.
Haluaisin huutaa, mutta en voi. Koska se häiritsee talon asukkaita. Haluaisin itkeä, haluaisin hakata päätäni johonkin kunnes siitä vuotaa verta. Haluaisin iskeytyä 10. kerroksen rakennuksesta asfaltille, niin kuin melkein kävi.
Muistan yhä mitä sanoit silloin.
"sori ei kiinnosta".
Näin paljon sä välität siitä, elänkö, vai kuolenko. Sitä on vaikea hyväksyä, kun mulle merkitsit enemmän kuin minä itselleni.
En halua sun satuttavan mua enää. (en myöskään haluaisi satuttaa itseäni enää) Oot ollut mulle kamala, mutta en ole varma ymmärrätkö sitä itse.
Mä haluan ainakin ymmärtää miten kamala olen sulle ollut.
Mut en ymmärrä koska et halua keskustella.
Joten älä myöskään odota mun ymmärtävän,
älä odota minun kykenevän lukemaan sinun ajatuksiasi.
Koska sellainen vaatimus on liikaa kenelle tahansa, ja se on epäreilua toista kohtaan.
Mä olen kyllästynyt miettimään menneisyyttä.
Mä olen kyllästynyt kärsimään somen, ihmisten, hyväksikäyttäjien tai hirviöiden aiheuttamia traumoja.
Haluan vain nauttia elämästä ilman satuttavia ihmisiä.
Mun on vaikea ymmärtää että olet joku joka mua satutti. Mutta yritän kovasti.
Silti haluaisin mieluiten keskustella ja sopia, enkä nähdä ketään vihollisena.
Mä en ole pahoillani siitä että olen olemassa. Koita kestää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.