Kertokaapas mitä on kateus?

En ymmärrä. Ei ihan auennut.

Anonyymi kirjoitti:

En ymmärrä. Ei ihan auennut.

Älä välitä tuskin kirjoittaja ymmärsi itsekään

No mutta onko se edes kateutta. Vaan ihan muita tunteita?
Huono itsetunto, kokemus omasta huonommuudesta? Kenties tollasten vahingoittamistarpeiden kohdalla on kyse jo aika pahasta olosta, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä kenenkään muun ihmisen kanssa.
Vaan jotakin kamppailua jolla tasapainotella joidenkin omien liian ristiriitaisten tai vaikeiden tunteiden aallokossa.
Aika hankalaa uskoa, että voisi siihen sisäiseen oloon auttaa.

Aina asioita ei voi muuttaa. Tai olosuhteita. Ja tunteet ovat tunteita. Eivät itsessään hyviä tai huonoja. Tunteita on aika hankala pyrkiä manipuloimaan. Se ei pidemmänpäälle edes kannata. Vaan ne ovat mitä kenelläkin ovat. Ehkä niillä on se tehtävä, että ne tunteet haluavat tulla tunnetuiksi. Ja ymmärretyksi.

Kysyin kysymyksen koska.
Ymmärrän vaille jäämisen kokemusta tai tunnetta.
Ymmärrän luopumisen haikeutta tai surua.
Ymmärrän pettymystä jopa vitutukseenkin astu, toki harvoin.
Ymmärrän kokemusta siitä, että voi kokea, että ei riitä itselleen aina, haluaisi pystyä parempaan tai tarjota enemmän.
Ymmärrän vääryyden tunnetta.
Ymmärrän paljon itsensä vajavaiseksi kokemisen tunteita. Mutta en luokittelisi niitä kateudeksi.
Eli mitä se kateus on?

Anonyymi kirjoitti:

Aina asioita ei voi muuttaa. Tai olosuhteita. Ja tunteet ovat tunteita. Eivät itsessään hyviä tai huonoja. Tunteita on aika hankala pyrkiä manipuloimaan. Se ei pidemmänpäälle edes kannata. Vaan ne ovat mitä kenelläkin ovat. Ehkä niillä on se tehtävä, että ne tunteet haluavat tulla tunnetuiksi. Ja ymmärretyksi.

Kysyin kysymyksen koska.
Ymmärrän vaille jäämisen kokemusta tai tunnetta.
Ymmärrän luopumisen haikeutta tai surua.
Ymmärrän pettymystä jopa vitutukseenkin astu, toki harvoin.
Ymmärrän kokemusta siitä, että voi kokea, että ei riitä itselleen aina, haluaisi pystyä parempaan tai tarjota enemmän.
Ymmärrän vääryyden tunnetta.
Ymmärrän paljon itsensä vajavaiseksi kokemisen tunteita. Mutta en luokittelisi niitä kateudeksi.
Eli mitä se kateus on?

Lue lisää

Syvintä kateutta aiheuttaa muiden onnellisuus koetaan muiden henkisiin ja sosiaalisiin ominaisuuksiin liittyen. Jos joku on onnellisempi, esim toisella on enemmän kavereita kokee sen olevan pois itseltään.
Kateus voi olla tuhoava tai voi siitä olla hyötyäkin. Voimia yrittää, pyrkiä eteenpäin jos joku on saavuttanut asioita jotakin, tee samoin. Kääntää kateus haluksi, tunteest voi olla hyötyy.

Anonyymi kirjoitti:

Syvintä kateutta aiheuttaa muiden onnellisuus koetaan muiden henkisiin ja sosiaalisiin ominaisuuksiin liittyen. Jos joku on onnellisempi, esim toisella on enemmän kavereita kokee sen olevan pois itseltään.
Kateus voi olla tuhoava tai voi siitä olla hyötyäkin. Voimia yrittää, pyrkiä eteenpäin jos joku on saavuttanut asioita jotakin, tee samoin. Kääntää kateus haluksi, tunteest voi olla hyötyy.

Lue lisää

Itselleni taas tulee hyvä olo muiden onnellisuudesta. Varsinkin kun ei itse meinaa jaksaa, ja on paha olla, niin siinä näkee toivoa. Ja ei kenenkään elämä ole kuitenkaan mitään helppoa, vaikka se näyttäisi miltä. Ja tajuan kyllä , että mieluummin jokainen kuitenkin elää ne ovat haasteensa, kuin kenenkään muun. Eli en osaa olla kateellinen itse tosta. Jos en saa taas suutani auki tai osaa pyytää keneltäkään mitä itse tarvitsisin kun tarvitsisin jeesiä, kun muilla hyvä olo ja itsellä huono. Niin koen taas olevani jotenkin kyvytön tai liikaa tai taakka ja pelkään, että paha oloni olisi muille liikaa. Sitten voin kokea jääväni vaille ja olevani jotenkin tavoittamattomissa ehkä ja muuta. Mutta en koe senkään olevan kateutta vaan aika loogisesti seurausta omasta toiminnasta. Ja ei johdu muista.

Sitten taas terve kilpailuvietti. Niin en taas näe sitäkään kateuteutena. Vaan ehkä inspiraationa.
Ja jos sen herättää esimerkiksi joku negatiivinen juttu. Joku vaikka aukoo päätään. Niin en ota sitä haasteena ihmistä kohtaan, vaan siinä toimii energiat puolustamaan sitä minkä itse koen oikeana. Enkä väitä kommenttiasi vittuiluksi mitenkään. Vaan oli esimerkki jopa mielestäni terveestä killailuvietistä, mikä ajaa eteenpäin.

Ehkä en tunnista kateutta tunteena. Siksi kyselen.

Anonyymi kirjoitti:

Itselleni taas tulee hyvä olo muiden onnellisuudesta. Varsinkin kun ei itse meinaa jaksaa, ja on paha olla, niin siinä näkee toivoa. Ja ei kenenkään elämä ole kuitenkaan mitään helppoa, vaikka se näyttäisi miltä. Ja tajuan kyllä , että mieluummin jokainen kuitenkin elää ne ovat haasteensa, kuin kenenkään muun. Eli en osaa olla kateellinen itse tosta. Jos en saa taas suutani auki tai osaa pyytää keneltäkään mitä itse tarvitsisin kun tarvitsisin jeesiä, kun muilla hyvä olo ja itsellä huono. Niin koen taas olevani jotenkin kyvytön tai liikaa tai taakka ja pelkään, että paha oloni olisi muille liikaa. Sitten voin kokea jääväni vaille ja olevani jotenkin tavoittamattomissa ehkä ja muuta. Mutta en koe senkään olevan kateutta vaan aika loogisesti seurausta omasta toiminnasta. Ja ei johdu muista.

Sitten taas terve kilpailuvietti. Niin en taas näe sitäkään kateuteutena. Vaan ehkä inspiraationa.
Ja jos sen herättää esimerkiksi joku negatiivinen juttu. Joku vaikka aukoo päätään. Niin en ota sitä haasteena ihmistä kohtaan, vaan siinä toimii energiat puolustamaan sitä minkä itse koen oikeana. Enkä väitä kommenttiasi vittuiluksi mitenkään. Vaan oli esimerkki jopa mielestäni terveestä killailuvietistä, mikä ajaa eteenpäin.

Ehkä en tunnista kateutta tunteena. Siksi kyselen.

Lue lisää

"Ehkä en tunnista kateutta tunteena "
No toihan kuulostaa hyvältä. Oot valmis nauttimaan elämästä täysin siemauksin. Inspiroitua uusista jutuista ja elämä soljuu eteenpäin kohti syksyä.
Hmm ranskalainen otsatukka vai glamour polkka. Iloitse ja onnistu. Nauti tulevasta ja hyvästä.

Anonyymi kirjoitti:

Itselleni taas tulee hyvä olo muiden onnellisuudesta. Varsinkin kun ei itse meinaa jaksaa, ja on paha olla, niin siinä näkee toivoa. Ja ei kenenkään elämä ole kuitenkaan mitään helppoa, vaikka se näyttäisi miltä. Ja tajuan kyllä , että mieluummin jokainen kuitenkin elää ne ovat haasteensa, kuin kenenkään muun. Eli en osaa olla kateellinen itse tosta. Jos en saa taas suutani auki tai osaa pyytää keneltäkään mitä itse tarvitsisin kun tarvitsisin jeesiä, kun muilla hyvä olo ja itsellä huono. Niin koen taas olevani jotenkin kyvytön tai liikaa tai taakka ja pelkään, että paha oloni olisi muille liikaa. Sitten voin kokea jääväni vaille ja olevani jotenkin tavoittamattomissa ehkä ja muuta. Mutta en koe senkään olevan kateutta vaan aika loogisesti seurausta omasta toiminnasta. Ja ei johdu muista.

Sitten taas terve kilpailuvietti. Niin en taas näe sitäkään kateuteutena. Vaan ehkä inspiraationa.
Ja jos sen herättää esimerkiksi joku negatiivinen juttu. Joku vaikka aukoo päätään. Niin en ota sitä haasteena ihmistä kohtaan, vaan siinä toimii energiat puolustamaan sitä minkä itse koen oikeana. Enkä väitä kommenttiasi vittuiluksi mitenkään. Vaan oli esimerkki jopa mielestäni terveestä killailuvietistä, mikä ajaa eteenpäin.

Ehkä en tunnista kateutta tunteena. Siksi kyselen.

Lue lisää

Kateellinen ihminen on narsisti psykopaatti, jpka haluaa tuhots kohteen elämän, keinolla millä hyvänsä!

Tehdä ITSE omalle elämälleen jotain ettei tarvitse olla kateellinen

Anonyymi kirjoitti:

Aina asioita ei voi muuttaa. Tai olosuhteita. Ja tunteet ovat tunteita. Eivät itsessään hyviä tai huonoja. Tunteita on aika hankala pyrkiä manipuloimaan. Se ei pidemmänpäälle edes kannata. Vaan ne ovat mitä kenelläkin ovat. Ehkä niillä on se tehtävä, että ne tunteet haluavat tulla tunnetuiksi. Ja ymmärretyksi.

Kysyin kysymyksen koska.
Ymmärrän vaille jäämisen kokemusta tai tunnetta.
Ymmärrän luopumisen haikeutta tai surua.
Ymmärrän pettymystä jopa vitutukseenkin astu, toki harvoin.
Ymmärrän kokemusta siitä, että voi kokea, että ei riitä itselleen aina, haluaisi pystyä parempaan tai tarjota enemmän.
Ymmärrän vääryyden tunnetta.
Ymmärrän paljon itsensä vajavaiseksi kokemisen tunteita. Mutta en luokittelisi niitä kateudeksi.
Eli mitä se kateus on?

Lue lisää

Mä en usko että sinä ymmärrät itsekään mitä yrität isessäs puollustella

Anonyymi kirjoitti:

Itselleni taas tulee hyvä olo muiden onnellisuudesta. Varsinkin kun ei itse meinaa jaksaa, ja on paha olla, niin siinä näkee toivoa. Ja ei kenenkään elämä ole kuitenkaan mitään helppoa, vaikka se näyttäisi miltä. Ja tajuan kyllä , että mieluummin jokainen kuitenkin elää ne ovat haasteensa, kuin kenenkään muun. Eli en osaa olla kateellinen itse tosta. Jos en saa taas suutani auki tai osaa pyytää keneltäkään mitä itse tarvitsisin kun tarvitsisin jeesiä, kun muilla hyvä olo ja itsellä huono. Niin koen taas olevani jotenkin kyvytön tai liikaa tai taakka ja pelkään, että paha oloni olisi muille liikaa. Sitten voin kokea jääväni vaille ja olevani jotenkin tavoittamattomissa ehkä ja muuta. Mutta en koe senkään olevan kateutta vaan aika loogisesti seurausta omasta toiminnasta. Ja ei johdu muista.

Sitten taas terve kilpailuvietti. Niin en taas näe sitäkään kateuteutena. Vaan ehkä inspiraationa.
Ja jos sen herättää esimerkiksi joku negatiivinen juttu. Joku vaikka aukoo päätään. Niin en ota sitä haasteena ihmistä kohtaan, vaan siinä toimii energiat puolustamaan sitä minkä itse koen oikeana. Enkä väitä kommenttiasi vittuiluksi mitenkään. Vaan oli esimerkki jopa mielestäni terveestä killailuvietistä, mikä ajaa eteenpäin.

Ehkä en tunnista kateutta tunteena. Siksi kyselen.

Lue lisää

Ihmis suhteissa minkäänlainen kilpailu ei ole tervettä si siitä ei olis mitään haittaakaan jos ainoa jota satuttaisit olisit sinä itse mu yleensä kun se jota sattuu on se josta kilpailet koska ihminen joka ei tiedä sun todellisia ajatuksia tekee lopulta väärän valinnan sen takia koska kilpailit hänestä eikä ole pientäkään todennäköisyyttä että hän voisi olla kanssasi onnellinen tunteista on turha puhua koska niin kauan kun on kilpailu tilanne ei aidoilla tunteilla ole moisessa sijaa ihminen kilpailutilanteissa suojelee itseään vaistomaisesti koska on jossain kilpailussa jo pienempänä itseensä omaan saavutukseensa pettynyt

Anonyymi kirjoitti:

"Ehkä en tunnista kateutta tunteena "
No toihan kuulostaa hyvältä. Oot valmis nauttimaan elämästä täysin siemauksin. Inspiroitua uusista jutuista ja elämä soljuu eteenpäin kohti syksyä.
Hmm ranskalainen otsatukka vai glamour polkka. Iloitse ja onnistu. Nauti tulevasta ja hyvästä.

Lue lisää

No turha saarnata ei kateus ole tunne sillä ole mitään tekoa tunteiden kanssa se vaan monesti yhdistetään tunteisiin kateus on kai eräänlainen tunnetila si taas jos tahto on tahtotila ni on jotain vituillaan asetuksissa

Anonyymi kirjoitti:

Kateellinen ihminen on narsisti psykopaatti, jpka haluaa tuhots kohteen elämän, keinolla millä hyvänsä!

Itsestäsikö puhut

Anonyymi kirjoitti:

Mä en usko että sinä ymmärrät itsekään mitä yrität isessäs puollustella

Minä en ymmärrä mitä puolustelua näit tekstissä?
Siis saako siitä sen kuvan, että olen kateellinen, mutta en tiedä sitä ja puolustan sitä?

Anonyymi kirjoitti:

Ihmis suhteissa minkäänlainen kilpailu ei ole tervettä si siitä ei olis mitään haittaakaan jos ainoa jota satuttaisit olisit sinä itse mu yleensä kun se jota sattuu on se josta kilpailet koska ihminen joka ei tiedä sun todellisia ajatuksia tekee lopulta väärän valinnan sen takia koska kilpailit hänestä eikä ole pientäkään todennäköisyyttä että hän voisi olla kanssasi onnellinen tunteista on turha puhua koska niin kauan kun on kilpailu tilanne ei aidoilla tunteilla ole moisessa sijaa ihminen kilpailutilanteissa suojelee itseään vaistomaisesti koska on jossain kilpailussa jo pienempänä itseensä omaan saavutukseensa pettynyt

Lue lisää

Mä oon taas ihan pihalla...Mun mielestäni terve kilpailuvietti missä tahansa, ihmissuhteissa, elämässä draivina tai minä tahansa muotona on tervettä, kun se on tervettä, eikä toksista.
Minä näen sen positiivisena tai jopa inspiroivana energiana.

Mutta siinä voi olla haasteita, kun ihmiset on erilaisia, ja ymmärtää eri tavalla.
Ei oma tarkoitukseni ainakaan ole ketään loukata. Mutta.
Ei ihmisistä edes voi mielestäni kilpailla. Sitäpaitsi tunneasioissa on normaalia sekin, että ihmiset on arkoja tai jopa pelokkaitakin mitä enemmän niillä on tunteita.
Eikä se johdu taas välttämättä siitä, että kukaan kilpailisi mistään.

Mutta yritän pohtia näkökantaasi. Ehkä opin jotakin.

Kuten?
En ymmärrä mihin yrität viitata tai mihin viedä keskustelua.

Yritän oikeasti miettiä.
Että mitä se kateus on?
Onko sitä edes olemassa?
Vai onko kyse muista tunteista?
Jostain kombosta muita tunteita tai tarpeita, joita ei osata sanoittaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kuten?
En ymmärrä mihin yrität viitata tai mihin viedä keskustelua.

Yritän oikeasti miettiä.
Että mitä se kateus on?
Onko sitä edes olemassa?
Vai onko kyse muista tunteista?
Jostain kombosta muita tunteita tai tarpeita, joita ei osata sanoittaa.

Lue lisää

Kerro nyt aloittajamies kuitenkin niistä chadeista ensin jotka vie kaiken sinulta

Anonyymi kirjoitti:

Kerro nyt aloittajamies kuitenkin niistä chadeista ensin jotka vie kaiken sinulta

.Olen nainen. Eikä nyt ole tarkoitus yhdistellä tätä mihinkään eikä keneenkään. Vaan miettiä onko kateus sitä. Mitä helposti ajatellaan. Ja onko sitä.
Teillä on liian pienet piirit. Katse ulos sieltä.

Anonyymi kirjoitti:

.Olen nainen. Eikä nyt ole tarkoitus yhdistellä tätä mihinkään eikä keneenkään. Vaan miettiä onko kateus sitä. Mitä helposti ajatellaan. Ja onko sitä.
Teillä on liian pienet piirit. Katse ulos sieltä.

Lue lisää

Ikävä kyllä sinä et ole nainen!

Anonyymi kirjoitti:

Ikävä kyllä sinä et ole nainen!

Te ootte ihan mahottomia...

Kiitos. Siinä oli lueteltuna asiaa. Josta edelleen kyseenalaistan kyllä paljonkin.

Että moniko noista on oikeastaan kateutta. Kateudesta johtuvaa. Tai muuta.

Mieleen tulee lähinnä se. Mitä kateudesta kenellekin opetetaan. Esimerkiksi moni on voinut kuulla lapsena olevansa jotenkin sisarkateellinen.

Vaikka tunne olisi ollutkin ihan muuta. Ja sisäistänyt esimerkiksi kateuden käsitteen jo alunperin väärin.

Vanhempi voi esimerkiksi itse luoda epäoikeudenmukaisia tilanteita tai kohdella niin tajuamattaan. Että esimerkiksi eriarvoistaa sisaruksia. Tai jopa laiminlyö perustarpeita. Ja sitten ilmoittaa vaikka että kyse olisi sisarkateudesta.
Vaikka kyse olisi ollut ihan muusta loogisesta tunteesta tilanteeseen.

Myös moni muu asia voi aiheuttaa samantyyppisiä tunteita. Ihan vaikka väsymys, uupumus, masennus, väärin kohtelu.

Tunnistan kyllä muutamiakin kertoja esimerkiksi kokeneeni jonkinasteisena voittona nähdessäni että väärintoimiva ihminen on saanut näpeilleen tai epäonnistunut jossakin. En sitäkään pitäisi kateutena.

Tai mielestäni kateudesta tunteita voidaan pyrkiä myös luomaan toimimalla yksinkertaisesti eriarvostaen tai vahingollisesti. Kun todellisuudessa kyse ei ole kateudesta vaan ehkä jopa kilpailuvietistä joka muuttunut toksiseksi.

Jo se että jotakin pidettäisiin kateellisena jostakin. On itseasiassa jo viittaus miltei halventaa jotakin.

Se taas miten ihminen vertaa itseään muihin. On jokapäiväinen prosessi.
Johon normaalisti tarvitaan suhteellisen suuri vertailu ryhmä. Jotta vertailu pysyisi realistisena.
Jos ihmistä esimerkiksi kiusataan tai eristetään.
Silloin vertailuryhmä ei ole realistinen ja uhrille voidaan pyrkiä luomaan tietoisesti tunteita kateudesta. Jotka eivät kuitenkaan ole esimerkiksi uhrista itsestään lähtöisin vaan ulkopuolelta luotuja ja johtuvat muusta.

Sama häpeän tunteen kanssa.
Ihminen voi kokea sisäsyntyistä häpeää esimerkiksi jostakin mitä on tehnyt. Se on normaalia. Ja pyrkiä korjaamaan toimintaansa.
Kun taas ihmistä voidaan myös häpäistä. Ja se taas pyrkimyksena aiheuttaa häpeän tunnetta ilman sisäsyntyistä syytä.

Tarkoitan tällä sitä. Että vaikka tunne saattaisi vaikuttaa esimerkiksi kateudelta. Se ei välttämättä ole sitä ollenkaan jos miettii mistä syystä sitä todella tuntee. Tai mikä on tunteen lähde.
Niissäkin. On eroja.

Samaten huono itsetuntoinen ihminen voi tuntea ihan vaan huonommuutta. Ja tarvitsisi muiden tukea. Ja empatiaa.
Eikä syyllistämistä itsesäälistä. Minkä muut saattaisivat kokea kateudeksi. Kun ei osannut iloita muiden itseään parempien mukana. Vaan ahdistuu.
Kaikki on suhteellista.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos. Siinä oli lueteltuna asiaa. Josta edelleen kyseenalaistan kyllä paljonkin.

Että moniko noista on oikeastaan kateutta. Kateudesta johtuvaa. Tai muuta.

Mieleen tulee lähinnä se. Mitä kateudesta kenellekin opetetaan. Esimerkiksi moni on voinut kuulla lapsena olevansa jotenkin sisarkateellinen.

Vaikka tunne olisi ollutkin ihan muuta. Ja sisäistänyt esimerkiksi kateuden käsitteen jo alunperin väärin.

Vanhempi voi esimerkiksi itse luoda epäoikeudenmukaisia tilanteita tai kohdella niin tajuamattaan. Että esimerkiksi eriarvoistaa sisaruksia. Tai jopa laiminlyö perustarpeita. Ja sitten ilmoittaa vaikka että kyse olisi sisarkateudesta.
Vaikka kyse olisi ollut ihan muusta loogisesta tunteesta tilanteeseen.

Myös moni muu asia voi aiheuttaa samantyyppisiä tunteita. Ihan vaikka väsymys, uupumus, masennus, väärin kohtelu.

Tunnistan kyllä muutamiakin kertoja esimerkiksi kokeneeni jonkinasteisena voittona nähdessäni että väärintoimiva ihminen on saanut näpeilleen tai epäonnistunut jossakin. En sitäkään pitäisi kateutena.

Tai mielestäni kateudesta tunteita voidaan pyrkiä myös luomaan toimimalla yksinkertaisesti eriarvostaen tai vahingollisesti. Kun todellisuudessa kyse ei ole kateudesta vaan ehkä jopa kilpailuvietistä joka muuttunut toksiseksi.

Jo se että jotakin pidettäisiin kateellisena jostakin. On itseasiassa jo viittaus miltei halventaa jotakin.

Se taas miten ihminen vertaa itseään muihin. On jokapäiväinen prosessi.
Johon normaalisti tarvitaan suhteellisen suuri vertailu ryhmä. Jotta vertailu pysyisi realistisena.
Jos ihmistä esimerkiksi kiusataan tai eristetään.
Silloin vertailuryhmä ei ole realistinen ja uhrille voidaan pyrkiä luomaan tietoisesti tunteita kateudesta. Jotka eivät kuitenkaan ole esimerkiksi uhrista itsestään lähtöisin vaan ulkopuolelta luotuja ja johtuvat muusta.

Sama häpeän tunteen kanssa.
Ihminen voi kokea sisäsyntyistä häpeää esimerkiksi jostakin mitä on tehnyt. Se on normaalia. Ja pyrkiä korjaamaan toimintaansa.
Kun taas ihmistä voidaan myös häpäistä. Ja se taas pyrkimyksena aiheuttaa häpeän tunnetta ilman sisäsyntyistä syytä.

Tarkoitan tällä sitä. Että vaikka tunne saattaisi vaikuttaa esimerkiksi kateudelta. Se ei välttämättä ole sitä ollenkaan jos miettii mistä syystä sitä todella tuntee. Tai mikä on tunteen lähde.
Niissäkin. On eroja.

Samaten huono itsetuntoinen ihminen voi tuntea ihan vaan huonommuutta. Ja tarvitsisi muiden tukea. Ja empatiaa.
Eikä syyllistämistä itsesäälistä. Minkä muut saattaisivat kokea kateudeksi. Kun ei osannut iloita muiden itseään parempien mukana. Vaan ahdistuu.
Kaikki on suhteellista.

Lue lisää

Kateus on kimppu negatiivisia tunteita.

Paha mieli kun toinen on ihailtu, kaunis, hoikka, rikas ja rakas ja sinä olet mielestäsi ruma, lihava, vihattu, hyljeksitty ja köyhä.

Sitten sinä tulet vihaiseksi ja haluat haukkua sen joka on kaikkea mitä sinä et. Koska olet niin surullinen, vihainen ja tunnet itsesi huonoksi kun seisot siinä sen paremman vieressä.

Anonyymi kirjoitti:

Kateus on kimppu negatiivisia tunteita.

Paha mieli kun toinen on ihailtu, kaunis, hoikka, rikas ja rakas ja sinä olet mielestäsi ruma, lihava, vihattu, hyljeksitty ja köyhä.

Sitten sinä tulet vihaiseksi ja haluat haukkua sen joka on kaikkea mitä sinä et. Koska olet niin surullinen, vihainen ja tunnet itsesi huonoksi kun seisot siinä sen paremman vieressä.

Lue lisää

Okei... Otan tämän nyt kyllä puoli tosissaan. Tai ei ole tarkoitus loukata. Mutta en tiedä onko tosissaan kirjoitettu.

Mutta onko se kuitenkin sitten enemmän surua tai oletettua reaktiota muilta, että muut pitäisivät vaikka huonompana.
Tai turhautumista jostain negatiivisesta itse puheesta, että olisi pitänyt vaatia itseltä enemmän.
Jotakin itseen pettymystä, ja se viha kokemuksena suojaa muiden arvostelua kohtaan jossakin itselle haastavassa asiassa.

Tätä vaan mietin. Että onko se kateutta? Vai looginen inhimillinen ehkä yhteiskunnan tai muiden odotusten luoma tilanne myös. Johon alitajuisesti voisi vastata tunteella noin.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos. Siinä oli lueteltuna asiaa. Josta edelleen kyseenalaistan kyllä paljonkin.

Että moniko noista on oikeastaan kateutta. Kateudesta johtuvaa. Tai muuta.

Mieleen tulee lähinnä se. Mitä kateudesta kenellekin opetetaan. Esimerkiksi moni on voinut kuulla lapsena olevansa jotenkin sisarkateellinen.

Vaikka tunne olisi ollutkin ihan muuta. Ja sisäistänyt esimerkiksi kateuden käsitteen jo alunperin väärin.

Vanhempi voi esimerkiksi itse luoda epäoikeudenmukaisia tilanteita tai kohdella niin tajuamattaan. Että esimerkiksi eriarvoistaa sisaruksia. Tai jopa laiminlyö perustarpeita. Ja sitten ilmoittaa vaikka että kyse olisi sisarkateudesta.
Vaikka kyse olisi ollut ihan muusta loogisesta tunteesta tilanteeseen.

Myös moni muu asia voi aiheuttaa samantyyppisiä tunteita. Ihan vaikka väsymys, uupumus, masennus, väärin kohtelu.

Tunnistan kyllä muutamiakin kertoja esimerkiksi kokeneeni jonkinasteisena voittona nähdessäni että väärintoimiva ihminen on saanut näpeilleen tai epäonnistunut jossakin. En sitäkään pitäisi kateutena.

Tai mielestäni kateudesta tunteita voidaan pyrkiä myös luomaan toimimalla yksinkertaisesti eriarvostaen tai vahingollisesti. Kun todellisuudessa kyse ei ole kateudesta vaan ehkä jopa kilpailuvietistä joka muuttunut toksiseksi.

Jo se että jotakin pidettäisiin kateellisena jostakin. On itseasiassa jo viittaus miltei halventaa jotakin.

Se taas miten ihminen vertaa itseään muihin. On jokapäiväinen prosessi.
Johon normaalisti tarvitaan suhteellisen suuri vertailu ryhmä. Jotta vertailu pysyisi realistisena.
Jos ihmistä esimerkiksi kiusataan tai eristetään.
Silloin vertailuryhmä ei ole realistinen ja uhrille voidaan pyrkiä luomaan tietoisesti tunteita kateudesta. Jotka eivät kuitenkaan ole esimerkiksi uhrista itsestään lähtöisin vaan ulkopuolelta luotuja ja johtuvat muusta.

Sama häpeän tunteen kanssa.
Ihminen voi kokea sisäsyntyistä häpeää esimerkiksi jostakin mitä on tehnyt. Se on normaalia. Ja pyrkiä korjaamaan toimintaansa.
Kun taas ihmistä voidaan myös häpäistä. Ja se taas pyrkimyksena aiheuttaa häpeän tunnetta ilman sisäsyntyistä syytä.

Tarkoitan tällä sitä. Että vaikka tunne saattaisi vaikuttaa esimerkiksi kateudelta. Se ei välttämättä ole sitä ollenkaan jos miettii mistä syystä sitä todella tuntee. Tai mikä on tunteen lähde.
Niissäkin. On eroja.

Samaten huono itsetuntoinen ihminen voi tuntea ihan vaan huonommuutta. Ja tarvitsisi muiden tukea. Ja empatiaa.
Eikä syyllistämistä itsesäälistä. Minkä muut saattaisivat kokea kateudeksi. Kun ei osannut iloita muiden itseään parempien mukana. Vaan ahdistuu.
Kaikki on suhteellista.

Lue lisää

Se kiusaaja on kateellinen jne.

En kyllä ihan allekirjoittaisi tätäkään. Mietin kuinka monta tutkimusta on tehty väitettä tukemaan.

Esimerkiksi itse tunnistin kyllä omia tunteitani hyvin nuorena jo lapsuudessa. Mutta se miten muut lukevat tai tunnistavat tunteita toisista voi vääristää tulkintoja.
En ehkä ollut kykenevä ilmaisemaan niitä yhtä tehokkaasti kuin aikuisena, sekä tunneilmaisuni saattoi olla myös vähän erilaista. Joka tapauksessa sain kuulla usein että olisin esimerkiksi kateellinen. Vaikka tunteeni oli täysin toinen. Samoin syyni tunteeseeni. Eikä tämä ollut ainut tunne jota esimerkiksi kohdallani tulkittiin väärin.
Se taas mistä tilanne ehkä johtui. Oli pelkkää väärin käsitystä. Tai tunnetyyli ilmaisuni ei sopimut yhteen toisen vanhempani kanssa.

Mua kiinnostaisi. Miten aihetta oikeastaan edes voidaan tutkia. Kun se on käsitteellisestikin hankalaa miten muut käsittävät toisten ilmaisemia tunteita.
Ja onko naisilla ja miehillä eri tapoja ilmaista eri tunteita ylipäätään. Sama kulttuurillisesti.
Saataisiinko erimaittain täysin eri tuloksia?
Aivan varmasti.
Ja nuoret on aika heikko tutkimusryhmä. Kun siinä käydään läpi koko vaihetta jossa etsitään itseä vertaamalla muihin. Tytöt puhuvat enemmän. Poikien kulttuuriin ei ole kuulunut avautua tuntemuksistaan Samoin.

Anonyymi kirjoitti:

En kyllä ihan allekirjoittaisi tätäkään. Mietin kuinka monta tutkimusta on tehty väitettä tukemaan.

Esimerkiksi itse tunnistin kyllä omia tunteitani hyvin nuorena jo lapsuudessa. Mutta se miten muut lukevat tai tunnistavat tunteita toisista voi vääristää tulkintoja.
En ehkä ollut kykenevä ilmaisemaan niitä yhtä tehokkaasti kuin aikuisena, sekä tunneilmaisuni saattoi olla myös vähän erilaista. Joka tapauksessa sain kuulla usein että olisin esimerkiksi kateellinen. Vaikka tunteeni oli täysin toinen. Samoin syyni tunteeseeni. Eikä tämä ollut ainut tunne jota esimerkiksi kohdallani tulkittiin väärin.
Se taas mistä tilanne ehkä johtui. Oli pelkkää väärin käsitystä. Tai tunnetyyli ilmaisuni ei sopimut yhteen toisen vanhempani kanssa.

Mua kiinnostaisi. Miten aihetta oikeastaan edes voidaan tutkia. Kun se on käsitteellisestikin hankalaa miten muut käsittävät toisten ilmaisemia tunteita.
Ja onko naisilla ja miehillä eri tapoja ilmaista eri tunteita ylipäätään. Sama kulttuurillisesti.
Saataisiinko erimaittain täysin eri tuloksia?
Aivan varmasti.
Ja nuoret on aika heikko tutkimusryhmä. Kun siinä käydään läpi koko vaihetta jossa etsitään itseä vertaamalla muihin. Tytöt puhuvat enemmän. Poikien kulttuuriin ei ole kuulunut avautua tuntemuksistaan Samoin.

Lue lisää

Niin siis haluat kieltää että
Olet kateellinen ja muiden syy kun ne nyt sattuu olemaan sua kauniimpia ja hoikempia!

Syy heissä! Miksi ei liho ja lopeta ehostusta ja pukeudu säkkiin!

Anonyymi kirjoitti:

Niin siis haluat kieltää että
Olet kateellinen ja muiden syy kun ne nyt sattuu olemaan sua kauniimpia ja hoikempia!

Syy heissä! Miksi ei liho ja lopeta ehostusta ja pukeudu säkkiin!

Lue lisää

Eiii. Vaan haluisin ymmärtää miten muut kokevat kateuden tunteen. Koska ehkä en miellä sitä itse samalla tavalla. Sitäpaitsi.

Pistähän nyt säkkipilli piiloon itse.
Aivan varmasti löytyy kauniimpia ihmisiä kuin olen ja monin tavoin lahjakkaampia vaikka missä.

Mutta jokaista ihmistä on vaan yksi kappale. Ja niillä omilla vahvuuksilla on vaan jokaisen mentävä.

Samoin heikkouksilla.
Ulkonäköä en koe itselleni niinkään haasteeksi.
Muita kyllä löytyy senkin edestä.

Niin. Miksei täällä saisi keskustella ikävistä tunteista. Joita voi olla vaikea tunnistaa.

Anonyymi kirjoitti:

Niin. Miksei täällä saisi keskustella ikävistä tunteista. Joita voi olla vaikea tunnistaa.

Saattoi olla liian arka aihe ehkä hänelle

Anonyymi kirjoitti:

Saattoi olla liian arka aihe ehkä hänelle

Sullekin muistutus, että ollaan ikäväpalstalla. Ootko ikinä kirjoittanut mitään aiheeseen liittyvää?

Hassua, että puhut materiasta. Itse oon aina mieltänyt kateuden tunteen liittyvän ihmissuhteisiin tai taitoihin jossakin asiassa, vaikka musikaalisuudessa tai urheilussa. Kokemusta siitä, ettei haluista ja yrityksistä huolimatta voi tai pysty saavuttamaan jotain minkä kokee jonkun toisen saavuttaneen

Anonyymi kirjoitti:

Hassua, että puhut materiasta. Itse oon aina mieltänyt kateuden tunteen liittyvän ihmissuhteisiin tai taitoihin jossakin asiassa, vaikka musikaalisuudessa tai urheilussa. Kokemusta siitä, ettei haluista ja yrityksistä huolimatta voi tai pysty saavuttamaan jotain minkä kokee jonkun toisen saavuttaneen

Lue lisää

Suomalainen kateus on tyypillisimmään katkeruutta naapurin autosta. Työkaverini tunsi vihaa työnantajan asunnosta.

Toki kyvyistäkin voi olla kateellinen kuten Salieri Mozartille Amedeus-elokussa, ei se kateudesta jalompaa te . Esikuvan ihailu kuitenkaan ei ole kateutta. Lahjakkaatha voivat olla esikuvina muille ja auttaa heitä tavoitelemaan omaa parastaan.

Jos kuitenkin tuntuu siltä, että pelikaverin kenkään pitää laittaa nasta, koska se on liian hyvä, niin ei se poikkea mitenkään naapurin auton naarmuttamisesta. Kyse on syvälle materiaan laskeutuneen sielun kyvyttömyydestä erottaa itsensä materian aiheuttamista tuntemuksista.

Mutta eikö toi ole jopa tavallaan julmaa mietintää. Miettiä sitä kehittyneisyyden kautta.
Jos miettisi ihan vaan miksi loogisesti kukaan tuntee tunteita. Ja mitä syitä voi olla tuntea mitäkin. Ja miltä se voi näyttää tai vaikuttaa taas muista? Ja tekeekö itse tai muut ympärillä aina oikeita päätelmiä siitä mikä tunne edes välttättä on kyseessä?

Anonyymi kirjoitti:

Hassua, että puhut materiasta. Itse oon aina mieltänyt kateuden tunteen liittyvän ihmissuhteisiin tai taitoihin jossakin asiassa, vaikka musikaalisuudessa tai urheilussa. Kokemusta siitä, ettei haluista ja yrityksistä huolimatta voi tai pysty saavuttamaan jotain minkä kokee jonkun toisen saavuttaneen

Lue lisää

Toi taas saavutuksiin taitoihin tai kykyihin vertaaminen. Koetko sen kateutena? Mä näkisin ton itsensä kanssa taisteluna ja tahtona kehittyä. Jopa ihailuna parempia kohtaan. Mutta ihmiset on erilaisia.
Tosin en ole panostanut mihinkään sillä tasolla, että ehkä osaisin samaistua. Joku urheilija esimerkiksi tai kuka tahansa joka tekee tosissaan järjestelmällisesti töitä tavoitteen eteen. Ehkä taas osaisi ymmärtää paremmin tota mentaliteettia.
Mä näen ton kuitenkin itse pyrkimyksenä voittaa vain itsensä. En kateutena.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta eikö toi ole jopa tavallaan julmaa mietintää. Miettiä sitä kehittyneisyyden kautta.
Jos miettisi ihan vaan miksi loogisesti kukaan tuntee tunteita. Ja mitä syitä voi olla tuntea mitäkin. Ja miltä se voi näyttää tai vaikuttaa taas muista? Ja tekeekö itse tai muut ympärillä aina oikeita päätelmiä siitä mikä tunne edes välttättä on kyseessä?

Lue lisää

Maailma jossa eläimet taistelevat elämästään on julma, ja meidän on kohdattava julmiakin tosiasioita, mikäli haluamme ymmärtää maailmaa mitenkään objektiisesti. Jokainen on itse vastuussa tunteistaan, joten tässä mielessä kehittyneisyyden kautta tarkastelu on oikeutettua, varsinkin kun useimmat pystyvät kateutensa käsittelemään, tai eivät sitä koe, eikä kateuden kohdekaan ole varsinaisesti syyllinen kyseiseen tunteeseen.

Muilla ei myöskään velvollisuutta pelastaa kateellista omilta tunteiltaan, eikä se edes olisi mahdollista muutoinkaan, jolloin kateelliselle jää jäljelle vain itsensä kehittäminen positiivisena vaihtoehtona. Mikäli kateellinen ryhtyy toimiin kateutensa kohdetta kohtaan vahingoittamalla tätä tai tämän omaisuutta, sehän vai osoittaa, että kateus on negatiivinen vahingollinen tunne sekä muille että lopulta myös kantajalleen.

Koska en ole kateellisille ihmisille mitään velkaa, karsin heidät elämästäni pois itselleni vahingollisina. Heillä on kuitenkin aina mahdollisuus kehittää itseään. Tunteethan ovat subjektiisia, ja meillä kaikilla on tunteet. Kateellisuus on siten mitä suurimmassa määrässä itsekkyyttä, koska kateellinen nostaa omat tunteensa sen yläpuolelle, että joku toinen on parempi tai varakkaampi, ja pitää sitä oikeutettuna syynä loukkaantua.

Elämme julmassa maailmassa, missä eläimet tappavat toisiaan. Jos ihminen haluaa rakentaa maailmasta paremman, se vaatii kaikkien kykyä yhteistyöhön. Kateellisuus on tätä yhteistyötä rajoittava tunne, eikä kateellinen siten pelaa yhteiseen hyvään, vaan on petojen leirissä.

Eihän tuo mies muuta teekään kuin märehtii mitä jollain jiimiehellä viidentoista vuoden takaa on, mistä kuviteltu sen massapostailun syntyneen? Sitä pyörää et voi keksiä nääs enää uudelleen

Anonyymi kirjoitti:

Eihän tuo mies muuta teekään kuin märehtii mitä jollain jiimiehellä viidentoista vuoden takaa on, mistä kuviteltu sen massapostailun syntyneen? Sitä pyörää et voi keksiä nääs enää uudelleen

Lue lisää

Mutta katkeruuden takaa sekin älyvapaa höpinä on, että sikäli yksisarvinen ”hyvä”

On mua monikin kutsunut kateelliseksi.
Mutta en ole itse tunnistanut itsessäni sellaisia tunteita. Vaan muita. Ja mietin. Onko oma käsitykseni tunnistaa kateuden tunnetta itsessäni erilainen. Vai mistä on kyse. Ja onko kateutta olemassa. Vai mikä on sen takana oleva tunne?

Miellänkö sen itse jotenkin eri tavalla.
Kiinnostaa muutenkin miten muut kokevat tätä tunnetta tai miten näkevät esimerkiksi sen. Että joku olisi heille kateellinen? Miltä se tuntuu heistä?
Itselleni tulee olo tai tunne. Että jos olen tekemisissä ihmisen kanssa joka ei osaa iloita puolestani tai kertoo olevansa kateellinen. Niin oloni tuntuu halvennetulta. Tai siltä että vaikka yritän ymmärtää ettei johdu itsestäni. Niin tunteen tasolla en koe oloani turvalliseksi. Siinä on vaikea olla empaattinen samalla jos kokee että toisella olisi paha tahto itseä kohtaan.
Samalla se myös satuttaa. Se tunne mikä toisesta välittyy.
Mutta kun tätä miettii. Niin onko se opittua ahdistusta. Vai miten pitäisi toimia? Onko kyse kateudesta? Vai pitäisikö toiselta esimerkiksi kysyä, että miksi koet noin ja puhua? Voi olla että onkin vaan vaikka masentunut tai yksinäinen. Mä mietin ihan oikeasti.

Onko kaikki nykyään sitä. Että yhdestä ääripäästä toiseen nähdään ja tulkitaan kaikki.

Ihan sama kuin toi narsismi. Jos puhutaan kateudesta. Niin heti nähdään vähintään narsisti.
Onko tää liian haastava aihe yleiseen pohdiskeluun.
Olen alkanut miettiä. Että ehkä olen nähnyt itsekin liikaa asioita tulkiten muiden toimintaa heti jonkun narsismi pahuuden läpi.
Vaikka kyse voi olla ihan vaan siitä. Että sitä narsismia työnnetään koko ajan jostain niin oppiihan sitä suhtautumaan sen mukaisesti. Mutta tulkitseeko sitten enää ihan neutraalisti tai realistisesti on se kysymys.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta katkeruuden takaa sekin älyvapaa höpinä on, että sikäli yksisarvinen ”hyvä”

Te ette tajua. Ettei kaikki liity johonkin mistä te täällä meuhkaatte. Katsokaa ulos sieltä omista kuplistanne jotakin muuta kuin teorioita väännellen. Aloittaja ei ole mies vaan nainen. Eikä kiinnosta jotkut ihme teoriat. Mua kiinnostaa aihe ja asia.

Anonyymi kirjoitti:

On mua monikin kutsunut kateelliseksi.
Mutta en ole itse tunnistanut itsessäni sellaisia tunteita. Vaan muita. Ja mietin. Onko oma käsitykseni tunnistaa kateuden tunnetta itsessäni erilainen. Vai mistä on kyse. Ja onko kateutta olemassa. Vai mikä on sen takana oleva tunne?

Miellänkö sen itse jotenkin eri tavalla.
Kiinnostaa muutenkin miten muut kokevat tätä tunnetta tai miten näkevät esimerkiksi sen. Että joku olisi heille kateellinen? Miltä se tuntuu heistä?
Itselleni tulee olo tai tunne. Että jos olen tekemisissä ihmisen kanssa joka ei osaa iloita puolestani tai kertoo olevansa kateellinen. Niin oloni tuntuu halvennetulta. Tai siltä että vaikka yritän ymmärtää ettei johdu itsestäni. Niin tunteen tasolla en koe oloani turvalliseksi. Siinä on vaikea olla empaattinen samalla jos kokee että toisella olisi paha tahto itseä kohtaan.
Samalla se myös satuttaa. Se tunne mikä toisesta välittyy.
Mutta kun tätä miettii. Niin onko se opittua ahdistusta. Vai miten pitäisi toimia? Onko kyse kateudesta? Vai pitäisikö toiselta esimerkiksi kysyä, että miksi koet noin ja puhua? Voi olla että onkin vaan vaikka masentunut tai yksinäinen. Mä mietin ihan oikeasti.

Onko kaikki nykyään sitä. Että yhdestä ääripäästä toiseen nähdään ja tulkitaan kaikki.

Ihan sama kuin toi narsismi. Jos puhutaan kateudesta. Niin heti nähdään vähintään narsisti.
Onko tää liian haastava aihe yleiseen pohdiskeluun.
Olen alkanut miettiä. Että ehkä olen nähnyt itsekin liikaa asioita tulkiten muiden toimintaa heti jonkun narsismi pahuuden läpi.
Vaikka kyse voi olla ihan vaan siitä. Että sitä narsismia työnnetään koko ajan jostain niin oppiihan sitä suhtautumaan sen mukaisesti. Mutta tulkitseeko sitten enää ihan neutraalisti tai realistisesti on se kysymys.

Lue lisää

Koetko kateellisuuden jotenkin hävettävänä asiana? Jos siis joku väittäisi sinun olevan kateellinen? Tunteenahan se on ihan inhimillinen ja ymmärrettävä mielestäni.

Anonyymi kirjoitti:

Te ette tajua. Ettei kaikki liity johonkin mistä te täällä meuhkaatte. Katsokaa ulos sieltä omista kuplistanne jotakin muuta kuin teorioita väännellen. Aloittaja ei ole mies vaan nainen. Eikä kiinnosta jotkut ihme teoriat. Mua kiinnostaa aihe ja asia.

Lue lisää

Et sinä mikään nainen ole vaan se ikikatkera mies jolla on joku fiksaatio j-mieheen jopa kymmenien vuosien takaa

Anonyymi kirjoitti:

Et sinä mikään nainen ole vaan se ikikatkera mies jolla on joku fiksaatio j-mieheen jopa kymmenien vuosien takaa

Niistä hönöistä massa-aloituksista kuultaa halu olla tämä obsession kohde ja nk kaipaavan nimikirjain vaihtuu niin ettei epävakaat edes huomioi aukkoja

Minäkin pohdin kateutta, kun luin palstalla jutun, missä kirjoittaja tunsi raivoa itseään parempia naisia kohtaan. Lukijat totesivat kyseisen kirjoittajan olevan kateellinen. Meitä ihmisiä tuntuu olevan kahta lajia, niitä joille on kateus on luonnollista, ja niitä jotka eivät juurikaan tunne kateutta. Kun en itse oikeastaan koskaan ole tuntenut mitään syvää kateutta, jäin aina lapsena suu auki ihmettelemään muiden pahuutta, kun joku kateuttaan rikkoi tai varasti jotain, eikä itselleni koskaan tullut moista mieleen tai että joku tekisi mitään sellaista.

Anonyymi kirjoitti:

Niistä hönöistä massa-aloituksista kuultaa halu olla tämä obsession kohde ja nk kaipaavan nimikirjain vaihtuu niin ettei epävakaat edes huomioi aukkoja

Silti jaksetaan souvata niitä samoja aloituksia jotka päätyy aina johonkin miesaloittajan kohtaukseen, ehkä juuri siksi

Anonyymi kirjoitti:

Koetko kateellisuuden jotenkin hävettävänä asiana? Jos siis joku väittäisi sinun olevan kateellinen? Tunteenahan se on ihan inhimillinen ja ymmärrettävä mielestäni.

Mä olen kokenut kateuden tunnetta niin harvoin. Etten saa siitä itse kiinni kunnolla. Tai en ymmärrä sitä kunnolla. Itse kokemuksellisesti. Tai en tunnista sitä samaksi asiaksi ehkä mitä muut. Tai en ehkä ole hyvä edes tunnistamaan sitä.

Tunnistan sen. Että moni mieltää kateuden tunteen johonkin pahaan. Ja tunnistan sen miltä tuntuu olla esimerkiksi narsististen hyökkäyksen alla. Siitä kokemusta paljonkin ihan omassa elämässä ollut. Eikä liity mitenkään tänne.
Ehkä vähän siinä mielessä. Että kokisin olevani ulkona siitä alueesta mikä on itselleni tuttua. En kokisi olevani täysin tilanteen tasalla itsestäni. Ja kokisin ehkä että tuntisin jotenkin väärin.
Vaikka järjellä ymmärrän että tunteet on vain tunteita. Ei hyviä eikä pahoja. Teot on taas toinen asia. Ja niistä on jo vastuussa.
Yritän oppia itsestäni ja muista lisää. Ja tajusin. Että asia on kaikkea muuta kuin selkeä kokemuksellisesti itselleni. Josta myös voisin oppia ja ymmärtää muita paremmin. Jos ymmärtäisin sitä kateutta kokemuksellisesti.

Mä edelleen mietin. Onko sitä oikeasti olemassa. Vai onko se väärin niputettu joukko ihan muita tunteita. Joita vaan kutsutaan kateudeksi.

Ja ovatko ne oikeasti kateutta vaan jotakin kipua muista syistä. Joita Tunnistan kyllä. Mutta en sitä kateutta niinkään itsessäni.

Anonyymi kirjoitti:

Et sinä mikään nainen ole vaan se ikikatkera mies jolla on joku fiksaatio j-mieheen jopa kymmenien vuosien takaa

No nyt erehdyt kyllä. En tiedä mistä puhut. Eikä liity tähän aiheeseen puoleltani mitenkään.
Oon ollut täällä noin 4 vuotta max. Ja ihan mielellään pysyn tiedottomana ja ulkona noista teorioista. Tää aihe ei ole tarkoitettu muuta kun pohtimaan tätä asiaa ja aihetta. Ihan omista syistäni tästä kirjoitan.

Mutta jos koet tarvetta vielä henkilöitä minua joksikin mitä en ole.

Niin selitä sitten muillekin mikä juttu edes on.
Mä mielellään pysyisin näistä kyllä ihan erossa.

Lukisin niin. Että ei oltu kiinnostuneita itsesi takia vaan muiden syiden.
Omalla kohdalla mennyt taas irl puolella niinpäin että seura kiinnostaa kun halutaan tukea tai tarvitaan jotain. Mutta eipä tule takasin päin. Eli ei vastavuoroisuutta voi oikein odottaa mistään.

Ja ne irl. mistä tässä yhteydessä puhun. Ei liity keneenkään täällä mitenkään. Vaan omassa elämässä moni vaan palo ympäriltä loppuun ja roolit pääsi vääristymään epätasapainoon. Monen asian summa.
Plus omat haasteet niin. Että vaan vetäydyin lopulta omiin oloihini. Ja lopetin kertomasta mitä kuuluu edes kun ei saanu mitään kunnon kontaktia, että kukaan olis edes halunnu kuulla.

No ei sekään hääviä ois jos tilanne muuttuisi parempaan päin, että löytyis kauheesti kavereita jotka ei ole vaikkapa noteeranneet ennen ja tylyt luvut saatuaan perinteisesti tarina kulkisi niin että hattuun sillä on noussut

Anonyymi kirjoitti:

No ei sekään hääviä ois jos tilanne muuttuisi parempaan päin, että löytyis kauheesti kavereita jotka ei ole vaikkapa noteeranneet ennen ja tylyt luvut saatuaan perinteisesti tarina kulkisi niin että hattuun sillä on noussut

Lue lisää

Kaikista löytyy

Pitää tunnistaa

Ettei mee överiks

Inhimmillistä

Hävetä pitäis myös osata

Anonyymi kirjoitti:

Kaikista löytyy

Pitää tunnistaa

Ettei mee överiks

Inhimmillistä

Hävetä pitäis myös osata

Kaverille en voi kertoo

Kuinka monta sataa herkkutattia sain koko kautena

Eikä oo kysyny

Anonyymi kirjoitti:

Kaverille en voi kertoo

Kuinka monta sataa herkkutattia sain koko kautena

Eikä oo kysyny

Nuorilla on toiveita, jotka eivät koskaan toteudu, vanhoilla on muistoja siitä, mitä ei koskaan tapahtunut."
- Hector Munro

Ihmis jätteet voi olla jollekin tärkeitä. Enkä puhu nyt mistään tänne liittyvästä.

En mä osaa ottaa itseeni edes näitä ihme juttuja.

Te ootte raskaita tän palstakuplanne kanssa. Siitä on näköjään osalla ihan mahdoton irrottautua edes hetkeksi.

Mä haluan miettiä uudelleen miten suhtautua esimerkiksi muiden kokemuksiin. Mua väsyttää jo itseäni ne selkeät narsisti höpinät ja tulkinnat jotka on loppuun kulutettuja.

Mä haluan miettiä. Mitä siellä oikeasti on takana. Kenenkin ja omallakin kohdalla.

Valmiit vastaukset tai suhtautumiset jotenki puuduttaa. Ja olen ollu laiska myös itse. Kun en ole tajunnut miten vieras asia on myös itselleni.

Kateus on vahingonilon veli

Anonyymi kirjoitti:

Kateus on vahingonilon veli

Eiku elämä on oikein kivaa nyt, vaikka nuoruus olikin täyttä paskaa. Ehkäpä jollain toisella on toisin päin.

Karma police, I've given all I can, it's not enough
I've given all I can, but we're still on the payroll

This is what you get
This is what you get
This is what you get
When you mess with us

Mistä tää naisten välinen kateus johtuu?

Anonyymi kirjoitti:

Mistä tää naisten välinen kateus johtuu?

No en tiiä eikä kiinnosta

Anonyymi kirjoitti:

Mistä tää naisten välinen kateus johtuu?

No jos se on se hyömiöö