Elämme aikaa, jolloin älykkäitä ihmisiä vaiennetaan, jotta tyhmät ihmiset eivät loukkaantuisi
Niin tätä päivää..
Anonyymi-ap
16780
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Juuri näin. Ja kenellekään ei saa tulla paha mieli.
Totuuden asioista sanovia ihmisiä vaijennetaan, että vääryydet eivät paljastuisi.
Vastako tuon tiijät?
Ketä älykästä on vaiennettu?
Jos olisit älykäs niin tietäisit.
Et tiedä sinäkään älytön!
Tietäjät tietää. 👍
Ollaan niin herkkähipiäisiä!
Olokaapa kilttejä!
ainakin ihmetyttää miksi viitostien asfaltin paikkaus on eriskummallista.
Kaikki tieliittymät metsäpolulle on laitettu asfaltti poroilla kelpaa pois poiketa metsiin.
Tiet on huonosti hoidettu vetäkää kerralla paksukerros niin edestäpäin löytää.
Meille on opetettu pienestä asti, että elämme vapaassa maassa. Se on lause, jota toistellaan niin usein, ettei sitä enää edes kyseenalaisteta. Vapaa maa, oikeusvaltio, demokratia. Ja paperilla kaikki näyttääkin hyvältä. Mutta kun pysähtyy hetkeksi ja katsoo ihan tavallisen ihmisen arkea, alkaa tulla outo olo. Että hetkinen… onko tämä oikeasti sitä kuuluisaa ja paljon puhuttua vapautta?
Taskussa oleva puhelin kulkee mukanani kaikkialle. Se tietää missä olen, milloin liikun, milloin pysähdyn ja kenen kanssa olen yhteydessä. Se ei ole enää pelkkä puhelin, vaan jatkuva seurantalähetin. Jokainen askel, jokainen matka ja pysähdys jää talteen. En ole itse valinnut tätä, mutta en voi myöskään irrottautua siitä. Ilman puhelinta et pärjää. Työt, pankkiasiat, viranomaiset, terveyspalvelut, kaikki vaativat sen. Vapautesi on sidottu laitteeseen, joka valvoo sinua koko ajan.
Sanotaan, että poliisi ja viranomaiset eivät seuraa ketään ilman syytä. Mutta samalla järjestelmät on rakennettu niin, että seuranta on mahdollista koko ajan. Puheluita voidaan kuunnella, viestejä lukea ja selaushistoriaa tutkia jälkikäteen. Poliisi voi käydä milloin tahansa asentamassa kotiisi valvontakamerat ja kuuntelulaitteet ilman että sinulle tarvii tuoda sitä ikinä tietoosi! Ei siksi, että olisit tehnyt jotain väärää, vaan siksi että se on teknisesti mahdollista ja tietyissä tilanteissa sallittua. Ja ne tilanteet tuntuvat vain laajenevan. “Turvallisuuden vuoksi” on taikasana, jolla melkein kaikki voidaan perustella.
Kadulla kävellessäni en ole koskaan yksin. Kamerat seuraavat minua kaupoissa, kaduilla, asemilla, parkkihalleissa ja taloyhtiöissä. Miljoonia kameroita, jotka eivät koskaan räpytä. En tiedä kuka katsoo, milloin katsoo tai katsooko kukaan juuri sillä hetkellä, mutta se ei ole edes oleellista. Riittää, että tiedän mahdollisuuden olevan olemassa. Se muuttaa ihmistä. Alitajuisesti oppii käyttäytymään niin kuin joku katsoisi koko ajan.
Rahani eivät ole enää vain minun rahojani.
Jokainen ostos, siirto ja lasku jää järjestelmiin. Pankki tietää tarkalleen, mihin rahani menevät ja milloin. Viranomaisilla on pääsy näihin tietoihin, usein ilman että minulle tarvitsee erikseen kertoa mitään. Sama koskee terveystietoja. Diagnoosit, käynnit, mielialat, lääkitykset, kaikki ovat tietokannoissa, joita minä itse en oikeasti hallitse. Minulle sanotaan, että tämä on tehokasta, sujuvaa ja turvallista. Mutta samalla minulta katoaa pala omistajuutta omasta elämästäni.
Ajatus siitä, että kotiin voidaan asentaa kuuntelulaitteita tai kameroita ilman että asukas tietää, on pysäyttävä. Koti on perinteisesti ollut viimeinen turvapaikka, paikka jossa saa olla rauhassa. Jos edes se ei ole enää koskematon, missä vapaus oikeasti on? Missä on se tila, jossa kukaan ei kuuntele, katso tai tallenna?
Ja sitten herää se väistämätön kysymys. Hmmmm. Mihinkäs niitä datakeskuksia tässä kontrolliyhteiskunnassa oikein tarvitaankaan näin valtavia määriä? Miksi niitä rakennetaan jatkuvasti lisää, toinen toisensa perään, ja miksi niistä puhutaan aina vain “pilvipalveluina” tai “digitaalisena kehityksenä”? Pilvi kuulostaa kevyeltä ja harmittomalta, mutta todellisuudessa se on täynnä betonihalleja, palvelimia ja kovalevyjä.
Ja jos yhteiskunnassa on kymmeniä miljoonia valvontakameroita, puhelimia ja sensoreita, jotka keräävät dataa 24 tuntia vuorokaudessa, se kaikki data pitää tallentaa johonkin. Ei päiväksi tai viikoksi, vaan vuosiksi.
Ei kameroita asenneta vain hetkellistä käyttöä varten. Ei kasvoja, liikkeitä, rekisterinumeroita ja käyttäytymismalleja kerätä vain reaaliaikaista seuraamista varten. Ne arkistoidaan, varastoidaan ja säilytetään, jotta niihin voidaan palata myöhemmin. Kun joskus “tarvitaan”.
Ja tässä kohtaa mieleen nousee vanha ajatus, jota ennen pidettiin vain uskonnollisena symbolina tai kaukaisena varoituksena. Pedon merkki. The mark of the beast! Merkki, ilman jota ei voi ostaa eikä myydä mitään. Aikoinaan sitä pidettiin vertauskuvana vallasta ja kontrollista. Nyt se ei tunnu enää niin kaukaiselta ajatukselta. Kun kaikki identiteetti, raha, terveys, liikkuminen ja asiointi kootaan yhteen järjestelmään, yhteen tunnisteeseen, yhteen siruun tai digitaaliseen identiteettiin, ollaan pelottavan lähellä sitä kuvausta.
Ajatus siitä, että koko ihmisen elämä, historia ja data voidaan sitoa yhteen merkkiin, jota ilman et ole mitään, on pysäyttävä. Ilman sitä et pääse töihin, et saa palveluja, et voi ostaa etkä myydä. Sinua ei tarvitse lukita selliin, riittää että järjestelmä sulkee sinut ulos. Ja kaikki tapahtuu “käytännön syistä”, “sujuvuuden vuoksi” ja “turvallisuuden nimissä”.
Kun tähän yhdistää vielä tekoälyn, kasvojentunnistuksen ja käyttäytymisen analysoinnin, kokonaisuus muuttuu kylmäksi. Data, joka tänään vain makaa levyillä, voi huomenna määritellä, oletko luotettava, kelpaava tai hyväksytty. Valvonta ei ole enää vain katsomista, vaan ennakointia ja ohjaamista.
Pelottavinta tässä kaikessa ei ole edes tämä hetki, vaan suunta. Valvonta harvoin vähenee, se lisääntyy. Kun järjestelmät ovat olemassa, niitä käytetään. Kun raja on kerran ylitetty, sitä siirretään hiljalleen eteenpäin. Harvoin kysytään, haluaako kansa tätä. Meidät totutetaan siihen. Ensin pieniin asioihin, sitten vähän suurempiin. Lopulta tämä kaikki tuntuu normaalilta.
Usein sanotaan että, Jos et tee mitään väärää, sinulla ei ole mitään pelättävää. Se kuulostaa järkevältä, mutta on vaarallinen ajatus. Vapaus ei ole sitä, että saat elää rauhassa vain silloin kun käyttäydyt oikein jonkun toisen määritelmän mukaan. Vapaus on sitä, ettei sinua tarkkailla varmuuden vuoksi. Että saat olla ihminen ilman jatkuvaa tunnetta siitä, että joku voi milloin tahansa katsoa taaksepäin ja arvioida sinua.
Ehkä elämme yhä vapaassa maassa juridisesti. Mutta henkisesti olemme siirtymässä johonkin aivan kokonaan muuhun. Yhteiskuntaan, jossa valvonta on näkymätöntä mutta kaikkialla. Jossa vapaus ei katoa rysähdyksellä, vaan hiipuu huomaamatta. Ja silloin on pakko kysyä, jos jokaisen ihmisen elämä voidaan tiivistää yhteen tunnisteeseen, yhteen merkkiin, jota ilman et ole olemassa, mitä se vapaus enää käytännössä tarkoittaa? Tätäkö se vapautemme oikeasti on? Hiljaista, näkymätöntä ja lähes täydellistä kontrollia.
Toisinsanoen vapautemme on riistetty ihan kaikissa kategorioissa! Olisiko meillä viimein aika yhdistyä kansana ja käydä iskemässä Arkadian mäen "edustajille" takaraivoon se tieto että, EI ME EMME SUOSTU TÄHÄN! NYT RIITTÄÄ! NYT MENI KANSALLA KUPPI NURIN!!
Käytännössä jokainen kantaa mukanaam omaa kuuntelulaitettaan. Koita vaikka rempatessa kiroilla että tarvitset uuden porakoneen tuon romun tilalle, niin sinulle alkaa ilmestymään kuin tyhjästä mainoksia porakoneista.
Tai hautaustoimistojen mainoksia, jos puhut parantumattomasta syövästä.
PUOLA TORPEDOI JUURI EU:N SENSUURIN
Oikeistopresidentti Karol Nawrocki VETOSI juuri EU:n tyrannimaisesta digipalvelulaista — drakonian sensuurijärjestelmästä, jonka tarkoituksena on poliisipuhe, hiljentää toisinajattelu ja päättää, mitä voit sanoa verkossa.
Bryssel halusi kiristää sensuuria.
Puola valitsi vapauden.
Nawrocki ei tanssinut sen ympärillä. Hän meni suoraan ensimmäisiin periaatteisiin:
Valtion kuuluu taata vapaus, ei rajoittaa sitä!
Siinä se on.
Näin jokaisen länsimaisen johtajan pitäisi voida sanoa — ja lähes kukaan heistä ei tule sanomaan.
Niin sanotussa digipalvelulaissa ei ole kyse "turvallisuudesta. ”
Kyse on kontrollista.
Kuka puhuu?
Kuka kuristetaan.
Joka pyyhitään pois.
Ja Puola käski juuri EU:n isoveli valvoo -joukkoja häipymään.👍
Ei kumarrusta globalistien yliherralle.
Sananvapautta ei ulkoisteta vaaleilla valitsemattomille byrokraateille.
Mikään sensuuri ei ole myötätuntoa.
Tältä näyttää Todellinen johtajuus.
Puolustat puolesi.
Kansallisen suvereniteetin puolustaminen.
Perusvapauksien suojeleminen niiden anteeksipyynnön sijaan.
Puola on edelleen Yhdysvaltojen VAHVA liittolainen — ja vapauden taistelija.
Kun Bryssel vaatii tottelevaisuutta, Puola vastaa veto oikeudella.
Se ei ole ääriliikkeitä.
Se on rohkeutta.
Suomen marionetit varmasti ensimmäisinä hyväksyvät sensuurilait ja mielellään kiristävät lisää, Henna Virkkunenhan siellä hääräilee asian parissa!
Näinpä. Digitalisaatio eri tasoineen on kuin luotu yksilöiden massavalvontaa varten.
Ei pidä naivisti ajatella, etteikö viranomaistahot käytä olemassaolevia mahdollisuuksia mahdollisten "väärinajattelijoiden" etsimiseen. Joka muuta ajattelee, varsinkin uskoo, on aika pihalla siitä, mitä maailmalla, myös Euroopassa tehdään. Poliisit voivat olla ovella kyselemässä netissä jopa anonyyminä esitetyn mielipiteen jälkeen
Näin on toimittu Suomussalmella iät ja ajat