Olen ollut lomalla, joten jouduin jättämään kesken avaani keskustelun "Sivusuhteen siunaus!". Puheenvuorossaan
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000016&conference=500000000000009&posting=22000000008904650
nimimerkki "Maalaismies*" esitti minulle suoran jatkokysymyksen, mutta en siihen ehtinut silloin vastaamaan. Mielipiteeni ei ole vaihtunut lomani aikana, joten kai tälläinen myöhästynyt vastauskin kelpaa.
Avauksessani ei ollut mitään arvoituksellista, vaan totesin siinä nykyisen tilanteen sellaisenaan. Ihmiset koheltavat aivan päättömästi etsiessään suurempaa onnea tai sitä todellista rakkautta, ja kuviot ovat monesti juuri sellaisia kuin avauksessani kirjoitin. En ole asian puolesta enkä vastaan, vaan kertoilin ihan kiihkottomasti näkemääni ja kokemaani.
Jos omassa avioliitossa tunnelma on ollut tukahtunut ja keskusteluilmapiiri hyvin rajoittunut, ja sivusuhteessa taas keskusteluilmapiiri on ollut hyvin avoin ja vuorovaikutus muutenkin erinomainen, niin tällaisessa tapauksessa hyvää sivusuhdetta tietenkin voi muistella suurella kaiholla myös käryn jälkeen. Sivusuhteesta saatu hyvä energia saattaa olla korvaamaton voimavara kestää käryn aiheuttamat kovat perheneuvottelut. Mielenterveys säilyy siis ennakkoon nautitun "luvattoman lääkkeen avulla".
En ollenkaan puolustele sivusuhteita, sillä niitä ylläpidettäessä haaskataan suuresti energiaa, joka pitäisi käyttää hyödyllisemmin. Jos sivusuhde pysyy salassa, niin eniten tämä suhde rassaa juuri pettävää osapuolta, joka joutuu tekemään paljon työtä sen eteen, että pystyy salaamaan luvattoman suhteen puolisoltaan. Tämä henkinen energia on pois oman parisuhteen sekä myöskin sen uuden sivusuhteen hoitamisesta, joten molemmat suhteet alkavat hyvinkin pian näivettyä. Lopulta pettävän osapuolen elämä muuttuu melkein helvetiksi, ja käryn jälkeen se onkin täydellisesti sitä.
Onnellisen sivusuhteen alussa on hetken se tilanne, että sivusuhde tuntuu parantavan suuresti myös oman avioliiton laatua. Kun kiintymys uuteen kumppaniin lisääntyy, ja päästään tunnetasolle asti, niin silloin haittavaikutukset alkavat selvemmin näkyä, ja kahden yhtäaikaisen suhteen pitäminen käy suoranaiseksi rasitukseksi. Jos tässä vaiheessa ei älyä tai uskalla tehdä ratkaisua puoleen tai toiseen, niin vaikeuksiin siinä lopulta joudutaan.
Tyydyttikö myöhästynyt vastaukseni Sinua? Toivottavasti ei ollut liian rankkaa tekstiä näin juhannusviikolla, jolloin luvaton salarakas on hyvinkin monen perheellisen ihmisen mielessä? Moni harmistelee sitä, että ei voi viettää juhannuspyhiä todellisen rakkaansa kanssa!
PS. Nimimerkki " Maalaismies* " on uudistanut kysymyksensä parikin kertaa, ja kun en ole siihen ajoissa vastannut, niin hän päätteli avaukseni olleen provokirjoitus. Tämän myöhästyneen vastaukseni perusteella myös "Maalaismies*" tulee varmasti vakuuttuneeksi siitä, että avauksessani minä en ollenkaan provoillut.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000016&conference=500000000000009&posting=22000000008904650
nimimerkki "Maalaismies*" esitti minulle suoran jatkokysymyksen, mutta en siihen ehtinut silloin vastaamaan. Mielipiteeni ei ole vaihtunut lomani aikana, joten kai tälläinen myöhästynyt vastauskin kelpaa.
Avauksessani ei ollut mitään arvoituksellista, vaan totesin siinä nykyisen tilanteen sellaisenaan. Ihmiset koheltavat aivan päättömästi etsiessään suurempaa onnea tai sitä todellista rakkautta, ja kuviot ovat monesti juuri sellaisia kuin avauksessani kirjoitin. En ole asian puolesta enkä vastaan, vaan kertoilin ihan kiihkottomasti näkemääni ja kokemaani.
Jos omassa avioliitossa tunnelma on ollut tukahtunut ja keskusteluilmapiiri hyvin rajoittunut, ja sivusuhteessa taas keskusteluilmapiiri on ollut hyvin avoin ja vuorovaikutus muutenkin erinomainen, niin tällaisessa tapauksessa hyvää sivusuhdetta tietenkin voi muistella suurella kaiholla myös käryn jälkeen. Sivusuhteesta saatu hyvä energia saattaa olla korvaamaton voimavara kestää käryn aiheuttamat kovat perheneuvottelut. Mielenterveys säilyy siis ennakkoon nautitun "luvattoman lääkkeen avulla".
En ollenkaan puolustele sivusuhteita, sillä niitä ylläpidettäessä haaskataan suuresti energiaa, joka pitäisi käyttää hyödyllisemmin. Jos sivusuhde pysyy salassa, niin eniten tämä suhde rassaa juuri pettävää osapuolta, joka joutuu tekemään paljon työtä sen eteen, että pystyy salaamaan luvattoman suhteen puolisoltaan. Tämä henkinen energia on pois oman parisuhteen sekä myöskin sen uuden sivusuhteen hoitamisesta, joten molemmat suhteet alkavat hyvinkin pian näivettyä. Lopulta pettävän osapuolen elämä muuttuu melkein helvetiksi, ja käryn jälkeen se onkin täydellisesti sitä.
Onnellisen sivusuhteen alussa on hetken se tilanne, että sivusuhde tuntuu parantavan suuresti myös oman avioliiton laatua. Kun kiintymys uuteen kumppaniin lisääntyy, ja päästään tunnetasolle asti, niin silloin haittavaikutukset alkavat selvemmin näkyä, ja kahden yhtäaikaisen suhteen pitäminen käy suoranaiseksi rasitukseksi. Jos tässä vaiheessa ei älyä tai uskalla tehdä ratkaisua puoleen tai toiseen, niin vaikeuksiin siinä lopulta joudutaan.
Tyydyttikö myöhästynyt vastaukseni Sinua? Toivottavasti ei ollut liian rankkaa tekstiä näin juhannusviikolla, jolloin luvaton salarakas on hyvinkin monen perheellisen ihmisen mielessä? Moni harmistelee sitä, että ei voi viettää juhannuspyhiä todellisen rakkaansa kanssa!
PS. Nimimerkki " Maalaismies* " on uudistanut kysymyksensä parikin kertaa, ja kun en ole siihen ajoissa vastannut, niin hän päätteli avaukseni olleen provokirjoitus. Tämän myöhästyneen vastaukseni perusteella myös "Maalaismies*" tulee varmasti vakuuttuneeksi siitä, että avauksessani minä en ollenkaan provoillut.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Kiitos vastauksestasi myöhästyneenäkin! Kyllä minä aistin kirjoituksesi vilpittömäksi. Otsikon "siunauksellisuus" pani vain aavistelemaan tahallista ärsytyskynnyksen nostamista ja siitä kysymykseni. Ennakkoluulottomasti annoit ymmärtää sivusuhteessa piilevän myös positiivisia mahdollisuuksia, ainakin alkuvaiheessa ja ensimmäiseen käryyn saakka.
Entäpä, jos käry ei käykään? Oletetaan asianomaisten olevan tavallista vahvahermoisempaa väkeä, jotka pitävät salasuhteen pidempäänkin. Tietyissä olosuhteissa se lienee mahdollista. Jospa he ovat yksimielisesti päättäneet pitää suhteensa salassa hoitaen silti avioliittonsa korrektisti, ehkä paremminkin kuin uskolliset.
Ajattelin tätä kysyessäni käyttämäsi "siunauksellisuus" sanan syvempää merkitystä. Entäpä, jos sivusuhde sen parhaassa mahdollisessa tapauksessa onkin kestävästi siunauksellista?
käydä että siitä salarakkaasta tulee jossain vaiheessa "päärakas". Minulle kävi niin ja nyt olemme olleet 10 v onnellisesti naimisissa. Onneksi petin aikanani,(puolustukseksi sanottakoon että en ollut exäni kanssa naimisissa, emmekä edes asuneet yhdessä, mutta kihloissa oltiin ja muuten seurusteltiin), sillä sain maailman parhaan puolison.
Kirjoituksistasi huomaan, että olet hyvin paljon miettinyt näitä asioita. Sinulla on myös näihin asioihin niin selkeä kanta, että minä en pysty sitä mitenkään horjuttamaan. Keskustelua voimme silti jatkaa omien näkemystemme pohjalta.
Lähes jokaisen sivusuhteeseen ajautuneen kunnollisen ihmisen tarkoituksena on se, että hyvän sivusuhteen siunauksellisuudesta pääsee nauttimaan ikuisesti. Moni velvollisuudentuntoinen ihminen ei halua romuttaa kohtuullisesti toimivaa avioliittoaan, vaan haluaa sivusuhteella hallitusti paikata puutteita jollakin elämänalueella. Käryä ei juuri kukaan tavoittele.
Kaikki sivusuhteessa elävät ihmiset kuvittelevat aina olevansa keskimääräistä vahvahermoisempaa ( kaikki autoilijatkin ovat keskimääräistä parempia) väkeä, ja sillä perusteella suovat sivusuhteen tarjoaman mukavuuden itselleen. Totta on sekin, että sivusuhteesta saadun onnen huumaamana pettäjä saattaa tosiaan hoitaa kotihommansakin paljon normaalia paremmin. Tämä vahvistaa edelleen sitä käsitystä, että sivusuhde tuo onnea omaan viralliseen avioliittoonkin, ja sivusuhde katsotaan silloin kaikkien kannalta ihanteelliseksi ja toimivaksi ratkaisuksi.
Tämä ihanteellinen olotila voisi jatkua todella pitkään, jos meillä ei olisi tahdosta riippumatonta tunne-elämää. Usein pettäjä rakastuu hyvinkin syvästi sivusuhteeseensa, ja silloin kotielämä alkaa tuntua rasittavalta. Myös toinen nainen / mies voi suuresti rakastua varattuun ystäväänsä ja alkaa kokea olemisen salaisena toisena naisena / miehenä jotenkin riittämättömäksi. Vaikka siinä tilanteessa kuinka jutellaan järkevästi, niin sydän kuitenkin kehottaa etenemään oikeaan suuntaan, koska muuten ihanakin sivusuhde jotenkin lässähtää ja kuihtuu pois. Se on kuin kasvi, joka siemenen sisältämän vararavinnon turvin kyllä itää hyvin ja nousee taimelle, mutta sen jälkeen se vaatii ulkopuolista lannoitusta ja kastelua kasvaakseen isoksi puuksi. Tähän varattu kumppani ei pysty, ja siksi puu kuihtuu pois tai kasvaa muotopuoleksi. Hyvä siemen meni hukkaan!
Usein hyväkin sivusuhde päättyy siihen, että toinen nainen / mies löytää itselleen uuden vapaan kumppanin, jolloin piilosillaolo varatun kumppanin kanssa voidaan lopettaa. Varatulle osapuolelle tämä on hyvin raskasta, sillä salasuhteen loppumisen aiheuttama surutyökin pitää tehdä omalta puolisolta salassa. Suru ihanan salarakkaan poistumisesta kuvioista on täsmälleen yhtä raskas menetys kuin oman puolison kuolema, joten erittäin suuria henkisiä ponnistuksia vaaditaan, jottei oma puoliso huomaisi tätä suurta surua. Monet hakevat silloin lohtua viinasta, mutta se vain pahentaa ongelmia. Käry voisi tässä vaiheessa olla "onnellinenkin" ratkaisu, sillä silloin surutyötä ei tarvitse tehdä enää salaa. Paraneminen menneen sivusuhteen aiheuttamasta surusta onnistuu silloin paremmin ja nopeammin.
Monesti pettänyt osapuoli pyrkii hammasta purren kestämään loppuneen sivusuhteen aiheuttaman surun, mutta koville se ottaa. Omassa mielessään petturi joutuu puolisoltaan salaa selvittelemään menneitä asioita ja on silloin melkoisen onneton. Tukahdutettu suru voi poikia myös fyysisiä sairauksia, ja monesti petturi sureekin itsensä ennenaikaiseen hautaan. Ihanallekin sivusuhteelle tulee silloin melkoisen kova hinta.
Aika synkkään sävyyn minä olen tätä ihanan sivusuhteen siunauksellisuutta käsitellyt, mutta maailmassa ei ole ainoastaan yhtä totuutta. Vaikka sivusuhde sitten päättyisikin suureen suruun tai käryn aiheuttamaan täyteen katastrofiin, niin joissakin tapauksissa se hinta sivusuhteesta kannattaa maksaa. Kallis ja turmiollinenkin ( mutta niin ihana) hetki saattaa olla perusteltu, jos vaihtoehtona on se, että elämä jäisi kokonaan elämättä. Täysin synnitön heittäköön ensimmäisen kiven!
Niinhän se on että rotat lähtee ensimmäiseksi hukkuvasta laivasta, koska ne eivät ymmärrä paikata laivaa
Olet kirjoittanut todellisen yleisvastauksen avaukseeni. Vaikka luin kirjoituksesi pariinkin kertaan, niin en osannut mitenkään liittää sanomaasi avaukseeni, enkä saanut oikein käsitystä siitä, onko kirjoituksesi hyvän- vai pahantahtoinen.
Kaikkiaan olet keksinyt niin hyvän kirjoituksen, että se käy yleisvastaukseksi avaukseen kuin avaukseen, joten selviät erilaisista keskusteluista hyvin vähällä työllä. Loistava järkesi helpottaa suuresti kommunikointiasi.
Minä puolestani luulen, hyvä Yleismies, suurin piirtein käsittäväni (ja hyväksyväni) mitä tarkoitit. Omalta osaltani en vie näitä tuumailujani tämän pidemmälle, vaikka erilaisia nyansseja mielessäni onkin.
Lunta ja jäitä taitaisi alkaa satamaan porstuaan.
ei sivusuhteisiin ajaudu.
puhua aiheesta ulkopuolisena tarkkailijana ja asiaa ajatelleena, vaan tekstistäsi välittyy syvä kokemuksen rintaääni ja ripittäytymis halu.
Vaikutat jotenkin hukassa olevalta ja omatuntosi syyttää sinua. Samalla kaipaat jotain, tai siis vaikutat vieraisiin naisiin menevältä tyypiltä, mutta.....niinkuin jo aikaisemmin ilmeni, että ne taloudelliset seikat!:(
Jokainen uskollisen miehen vaimo saa olla iloinen ja kokea itsensä onnelliseksi kun on välttynyt joutumasta naimisiin kaltaisesi tunteettoman ja laskelmoivan miehen kanssa.
Jotain tälläistä otaksuit ja toivoit saavasi kuulla.Huvinsa kullakin ja hauskaahan tämä onkin, tai oli. Voit jatkaa jos haluat!
Kauniiksi lopuksi täytyy vain sanoa, että juttelet itseksesi. Olet sekä Maalaismies, että Yleismies.
Vielä tarkemmin ajateltuani uskon, että haluaisit asiasta syntyvän vilkasta mielipiteenvaihtoa, jossa tunteet kuohahtelisivat...elikä kirjoitit provon, esiintyen sekä Maalaismiehenä, että Yleismiehenä.
Aika hyvä kaikenkaikkiaan, mutta hoksavaisimmille liian läpinäkyvää.
Ettei saalis jäisi laihaksi, niin sanonpahan, että munistaan minä tuon tyyppiset ukot tahtoisin hirttää..sillä onhan niitä, vaikka sinä nyt oletkin pelkkä provoilija.
Sait mahtumaan juttuusi suuren määrän vääriä arvauksia, sillä Sinulla ei ole vielä kykyä nähdä sitä, kuka kirjoittaa totta ja kuka valhetta. Tämä taito tulee ihmiselle vasta pitkän elämän ja monien koettujen vaikeiden elämäntilanteiden jälkeen. Silloin vasta ihmisestä voi tulla riittävän nöyrä tajuamaan sen, että tuntematon ihminenkin voi puhua toiselle täyttä totta. Sinulla tätä nöyryyttä ei vielä ole riittävästi.
Kirjoitukseni perustui tietenkin sekä omiin kokemuksiini että muiden vastaavat kuviot läpikäyneiden ystävieni seuraamiseen ja heidän kanssaan käymiini rehellisiin keskusteluihin. Nämä ystäväni ovat olleet minua kohtaan varmasti avoimia, joten eivät he ole minua tarkoituksellisesti harhauttaneet eivätkä ole myöskään kehottaneet mitään provoja kirjoittelemaan. Ihan toisia auttaakseni minä juttuni kirjoitin.
Minulla ei ole mitään ripittäytymishalua, sillä vaimoni on ripittänyt minua niin moneen kertaan törmäilyistäni, että mitään uusia asioita ei varmasti enää historiastani löydy. En tunne myöskään mitään tarvetta ripittäytyä kenellekään, sillä ei siitä olisi minulle mitään lisäarvoa. Omatuntoni ei myöskään minua soimaa mistään, sillä olen tehnyt omat seikkailuni täysin rehellisesti varattuna ukkomiehenä. Ulkopuolisia en siten ole koskaan puheillani enkä toimillani harhauttanut.
En myöskään pidä itseäni erityisen naisiinmenevänä miehenä, vaikka hyvin mielelläni minä naisten kanssa keskustelenkin. Joskus nämä rehelliset keskustelut saattavat mennä niin syvällisiksi, että "perususkollisten" rajoittuneiden miesten "uskolliset" vaimotkin saattavat alkaa ehdotella sitä ja tätä.
Tällaisessa herkässä ja luottamuksellisessa tilanteessa mies on altis sortumaan vieraan naisen houkutuksiin. Jos sortuu, niin on huoripukki, mutta jos ei sorru, niin silloin nimitetään nynnyksi. Itseään arvostava mies valitsee yleensä pienemmän pahan ja "suostuu" huoripukiksi, sillä nynnyksi leimaaminen veisi mieskunnian. Tätä asiaa kaikki naiset eivät ymmärrä, mutta miehille valinta on päivänselvää.
Kuka kumma on sanonut minun olevan täysin tunteeton? Onko se merkki tunteettomuudesta, jos ihminen uskaltaa lausua ääneen sellaisiakin asioita, joita ns. kunniallisissa avioliitoissa ei uskalleta edes käsitellä? Monesti tämä puhumattomuus juuri johtaakin "perususkollisen" aviomiehen kuniattoman toisen naisen syliin. Olen elämäni aikana havainnut, että ns. "huonot naiset" osaavat monesti keskustella paljon ihmisläheisemmin ja viisaammin kaikista maailman asioista kuin hyvässä ja turvallisessa asemassa ( rikas mies) olevat kaikkitietävät elintasorouvat.
En minä tällä palstalla itseni kanssa juttele, enkä varmasti ole sama kirjoittaja kuin "Maalaismies*". Nytkin kirjoitan puheenvuoroa Sinulle, koska havaitsen kokemuksesi olevan erittäin vähäinen ja ajatustapasi pahasti rajoittunut. Katson ihan velvollisuudekseni vastata Sinullekin asiallisesti ja ymmärrettäväksi, vaikka Sinä väität minua tahalliseksi provoilijaksi. Minulla on riittävästi lähimmäisenrakkautta näin jaloon toimintaan, mutta miten on Sinun laitasi?
En ole täällä missään pallukkajahdissa, joten siitä syystä minun ei tarvitse kirjoittaa provoja eikä tavoitella suurta määrää lukijoita. Kirjoitan vain sellaisista aiheista, joista arvelen olevan hyötyä jollekin ongelmaiselle ihmiselle. Tämänkin keskustelun perustella havaitsin, että "Maalaismies*" ymmärsi sanomani, koska hänellä on ilmeisesti ollut ( tai hankkii parhaillaan) samanlaisia kokemuksia sivusuhteista. Kaikki tieto näiden ongelmatilanteiden hoitamiseksi on ainakin minulle tärkeää, vaikka olenkin selvinnyt jo kuiville. Toisia olen kuitenkin valmis ilmaiseksikin auttamaan.
Et ole erityisen empaattinen luonne, koska lupasit hirttää minut munista. Oletko kokenut elämässä jotain kamalaa oman miehesi taholta, koska mieleesi tulee tällainen mielihalu kirjoittaessasi minulle tuntemattomalle miehelle? Olenko minä, ehkä tietämättäni, kertoillut julkisesti samanlaisia mielipiteitä, joita olet tietyissä tilanteissa kuullut "perususkollisen" miehesi käyttävän? Mitään muuta järjellistä syytä minä en hyökkäävälle kirjoituksellesi keksi.
PS. Näitä uskottomuusasioita käsitellessä kannattaa aina pitää mielessä se, mitä eroa on uskollisella ja uskotomalla aviomiehellä. Uskoton aviomies on sellainen, joka juoksee aina naisten perässä "se" mielessään, mutta uskollinen aviomies ainoastaan käyttää hyväkseen kaikki tarjoutuneet tilaisuudet.
olevinaan naisten mieleen :))))))))))
Epäilen kyllä asian olevan aivan toisinpäin, tuskinpa monikaan täysillä matkassa oleva nainen viitsii tuollaista jankkaajaa ja itsensä kehujaa katsella. Epäilen ettet edes uskalla naisille puhua reaalielämässäs.
Ja toi sun juttus on kyllä varmasti valetta alusta loppuun, senhän nyt tajuaa jokainen. Noita itsensä kehujia on täällä ollu enemmänki mutta sä olet kyllä ihan huippuluokkaa. Uskoksä itsekin omiin juttuihis?
Suuret kiitokset vaan siunauksesta! Kyllä sitä siunausta tällainen syntinen mies tarvitseekin melkoisesti kaikien koettujen luvattomien seikkailujen jälkeen. On oikein hyvä, että siunaajat ovat ihan lähipiirissä.
Mikä kielii siitä, että juttuni ovat valhetta? Olenko esittänyt joitakin sellaisia väitteitä tai tilanteita, jotka eivät käytännössä olisi voineet tapahtua? Oliko esimerkiksi se mielestäsi liian paksua, että "perususkollisen" aviomiehen ( käyttää vain hyväksi kaikki tilaisuudet) "uskollinen" vaimo voisi ehdottaa vieraalle miehelle vähän lähempääkin tuttavuutta? Tämä on yksi niistä kysymyksistä, joista useissa avioliitoissa ei uskalleta avoimesti puhua.
Minua et voi laittaa itsensäkehujien kanssa samaan joukkoon, sillä kertoilen vain todellisessa elämässä tapahtuneita juttuja. Juttelullani en tavoittele mitään taloudellista hyötyä, vaan haluan ainoastaan olla avuksi onnettomille ihmisille vaikeissa elämäntilanteissa. Sivusuhteen katson sellaiseksi vaikeaksi tilanteeksi.
miltä susta tuntuis jos sun vaimolla olis samankaltainen sivusuhde ku sulla on ollu ja käry olis käynyt?
Mun ukkeli etsi koko avioliiton virkistystä meidän liittoon sivusuhteista, joskus oli hieman vakavampiakin, minä haukuin ja aina kuitenkin annoin anteeksi etupäässä lasten vuoksi.
Sitten kun lapset kasvoi ja minä satuin saamaan lottovoitonarvoisen työpaikan, alkoi ukkeli epäillä mun työmatkoja ja ylitöitä haitalle asti.
Kyllähän niitä työmatkoilla tapahtui kaikenlaisia juttuja, ihastuin samassa seminaarissa olevaan varattuun mieheen ja naitiin niinku pikkukanit kaiken yötä.
Ukko epäili ja pakkohan oli tunnustaa, ku kerran lipsautin yhdestä uudesta asennosta joka tuntuu hyvälle.
Pyysin anteeksi ja lupasin etten enää antaudu viettien vietäväksi.
En saanu anteeksi, sain eropaperit.
joita antiikin filosofitkin jo nimittivät heikkoluonteiseksi. On vain maailma laellaan kun tässä pyrit tekemään siitä ihailtavan ominaisuuden.
Minäkin vahvistan ettei Yleismies ole sama kuin Maalaismies. Minuthan löytää parhaiten tuolta neljännesvuosisata (70 ) vanhemmalta palstalta. Käyn täällä, koska pidän nuorista ihmisistä.
Ymmärrettävästi kokemukseni sivusuhteista kuuluvat muistojen joukkoon. Sanonpa vain kohdanneeni sellaisia ihmisiä naisten joukossa etten voi muuta kuin kehua. On olemassa muutakin kuin seksiä.
Muuten, näissä asioissa helposti ajatellaan, että miehet, miehet ovat sellaisia... Sivusuhteissa (ainakain näissä Yleismiehen tarkoittamissa) on kysymys molemmista sukupuolista.
Kaikissa uskottomuustapauksissa on niin, että parisuhteeseen oikealla tavalla sitoutunut petetty osapuoli kärsii aina paljon, olipa hän sitten mies tai nainen. Petetyksi tuleminen on sekä miehelle että naiselle yhtä raskas kokemus. Tällä perusteella voin sanoa, että vaimoni pettäminen olisi sattunut minuun suuresti, koska olisin silloin tuntenut itseni miehenä riittämättömäksi.
nainenkin tuntee itsensä riittämättömäksi ja vaikka kuinka yritti antaa anteeksi jäi pelko perseeseen.
Siitä oli sitte helppo sortua vieraaseen petiin kun kemiat pelas, vaikka ei siinä ollut muuta ko viettien vietävissä.
Muuten, mulla on kaikki asiat kondiksessa, joskus vähän säälittää ex-mies joka menetti hyvän muijan.
Käsitykseni mukaan pidät minua heikkoluonteisena siksi, että pienen seikkailun jälkeen tulin järkiini ja aloin laittaa kotiasioita kuntoon. Olisinko minä silloin ollut vahvaluonteinen, jos olisin suuressa hurmiossa romuttanut kaiken vanhan ja lähtenyt innoissani jonkun uuden epävarman tuttavuuden perään? Mikä olisi nyt tulos tästä vahvaluonteisuudesta?
Yksi ystäväni oli todella vahvaluonteinen ja pisti hetkessä hajalle kaiken vanhan. Innoissaan hän otti uudeksi vaimokseen nuoremman lisääntymisikäisen naisen, joka sitten lisääntyikin. Nyt tämä eläkeikäinen ystäväni painiskelee suurissa rahavaikeuksissa yrittäessään toteuttaa taloudellisia asioita ymmärtämättömän vaimonsa ja murrosikäisen tyttärensä pohjattomia vaatimuksia. Tämä ihailtu vahvaluontoisuus on käynyt ystävälleni erittäin kalliiksi ja tuskalliseksi.
Vaikka minä nyt joudunkin noudattamaan vähän tarkempia ohjesäntöjä kuin ennen, niin taloudellinen tilanteeni on kuitenkin vakaa, eikä minulla ole tässä iässä enää alaikäisiä huollettavia. Heikkoluonteisuuteni helpottaa arkielämääni todella suuresti, ja sallii kaikissa hankinnoissa suuremman liikkumavapauden kuin vahvaluonteisella ystävälläni nyt on.
En minä pyri heikkoluonteisuudesta tekemään mitään ihailtavaa ominaisuutta. Olen jo lapsena oivaltanut sen, että vahvaluonteiset röyhkeät ihmiset saattavat oikeassa ymäristössä menestyä hyvinkin, mutta heillä on monesti heikkoluonteisia suurempi vaara lyödä myös päätään seinään. Kaltaiseni heikkoluonteinen ihminen joutuu käyttämään kaikissa ratkaisuissaan enemmän järkeään, jolloin lopputulos on monesti paljon parempi. Hyvä neuvottelutaito on suoraa toimintaa tehokkaampi tapa päästä halpaan ratkaisuun.
takuumies."
Tällä tavalla kuulin joskus lapsuudessani sanottavan kun kaksi koijaria todisti toistensa puolesta juuri tälläisissä "sivusuhde" ynms. asioissa.
Muuten, miksiköhän asia sinua niin kovasti kiinnostaa jos sen kaltaiset ovat jäänet muistojen joukkoon?
Olen melkein varma, että jos et ole itse Yleismies, niin hyvä ystävä hänen kanssaan kuitenkin. Sanoihan ystäväsi että "Maalaismiehellä on ollut, tai hankkii parhaillaan sivusuhdetta."
Sitten vielä asia josta naisena huomauttaisin, ettekö parempaa nimeä keksi kuin sivusuhde.
Sehän on vähättelevä nimitys suhteelle, joka kuitenkin jossain teidän kaltaistenne laskelmoivassa ajatusmaailmassa on joskus saamaisillaan "pääsuhteen" paikan.
Eikö rinnakkaissuhde olisi arvostavampi ilmaisu.
Edes jotenkin samalla viivalla sen toisen kanssa, joka syystä tai toisesta ei pukkimiehelle riitä.
Edelleenkin olen sitä mieltä, että munista hirteen :((
On aivan sama, puhutaanko sivu- vai riknnakkaissuhteesta. Molemmissa tapauksissa toisella puolisolla (pettävä osapuoli) on normaalia ystävyyttä parempi suhde johonkin toiseen vastakkaisen sukupuolen edustajaan, jolloin on tietysti hetken vallalla tietty kilpailutilanne. Toinen nainen / mies pitää pettäjän virallista puolisoa tietysti kilpailijanaan, mutta pettäjä ei tätä aluksi havaitse. Juuri tästä pettäjän tilapäisestä sokeudesta kaikki sivusuhteessa esiintyvät ongelmat saavatkin alkunsa.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että hurmion ollessa suurimmillaan monet pettäjät ovat aikeissa nostaa toisen naisen / miehen ykkösen asemaan, mutta useimmiten käytännön asiat tekevät hankkeen järjettömäksi. Sivusuhdetta ei kuitenkaan silloin lopeteta, vaan siihen jäädään roikkumaan ja odottamaan kohtalon tuomaa ratkaisua. Siinä käryä odotellessa nautiskellaan sitten viimeiseen asti sivusuhteen tuomasta elämän "lisämausteesta".
Monissa tapauksissa sivusuhteisiin ajautuneilla ihmisillä ei ole omassa avioliitossaankaan sellaista vikaa, jossa henki tai turvallisuus olisi suoranaisessa vaarassa, vaan on kyse tietyistä kommunikointivaikeuksista. Näissä tapauksissa pettävä puolisokin joutuu vakavasti harkitsemaan sitä, kannattaako uuteen kumppaniin vaihtamisesta maksaa puolet nykyisestä omaisuudesta, ja silloin valinta on usein selvä. Vanha kumppani palautetaan taas reilusti ykkösen asemaan.
Edelleenkään en ymmärrä sitä, miksi haluaisit ripustaa minut munista hirteen. Siitä toimenpiteestä ei olisi hyötyä kummallekaan meistä. Sinä et pystyisi nauttimaan hirttäjäisistäni, koska pieni pippelini ei kestäisi roikottamista, joten tukevasti maankamaralle minä siinä jäisin, ja henki pysyisi tallella.
Minulle näistä hirttäjäisistä olisi taas pelkkää haittaa, sillä ennestään pieni pippelini menisi jo niin lyhyeksi, että kusemisessakin pitäisi alkaa käyttää jotakin apuvälinettä. Vaimoni ei pitäisi jatkuvasta housupyykistä, joten pitää Sinun olla ainakin häntä kohtaan solidaarinen, vaikka minua et suuresti näytä arvostavankaan.
pelastamassa, uskomaton tyyppi...
hänellä oli hyvälle omat kriteerinsä.
...."omassa avioliitossaankaan sellaista vikaa, jossa henki ja turvallisuus olisi suoranaisessa vaarassa. vaan on kyse tietyistä kommunikointivaikeuksista."
Sillä lailla. Missähän vaiheessa ne kommunikointivaikudet tulivat avioliittoa tylsistyttämään, tai vaikeuttamaan?
Tuliko seurusteluaikoina "kommunikoitua?"
Ehkä se tyyli ei silloin ollutkaan itsesäälinen "pomo ei ymmärrä antaa ylennystä ja palkankorotusta firman parhaalle miehelle":(
(Yleismiehelle)
Nyt kun työura ei ole ollutkaan nousujohteinen, vaan Yleismies on työkuvioissaan lähtökuopissa, niin natinan ymmärtäjää täytyy hakea kodin ulkopuolelta, sillä vaimo sanoisi , niinkuin on sanonutkin sata kertaa, että älä sinä saamaton arkajalka inise, noin kunnianhimottomalle ja päättämättömälle nahjukselle kuuluisi oikeastaan lopputili, eikä mitään ylennystä...ei sinne päinkään.
Niin sanoo vaimo ja totta puhuukin, lisääpä vielä, että "kyllä minä pappenheimilaiseni tunnen."
Mitäpä tekevät yleismiehet....no lähtevät hakemaan "kommuniointikykyistä" naista.
Voi vitjat, en enää tässä vaiheessa paremmin sano!
Minähän kyllä arvasinkin jo alusta asti mikä on tämänkn homman nimi: Pieni pippeli!!!!
Sille haetaan jatketta suurista sanoista, jotka eivät suuta halkase.
Itse en kyllä pienimulkkuisen ininää jaksaisi kuunnella, mutta onhan niitä vanhojapiikoja, sekä yleensäkin naisia, jotka eivät paremmastakaan tiedä, niin että antavat isot tissinsä tyynyksi jolla voi itkeä, kun vaimo ja pomo eivät ymmärrä.....
Yleismies testasi paljonko kärsii sanoa kaikkien tietämistä totuuksista joutumatta hirteen. Hentun Liisan totuudet kuuluvat muslimimaailmaan, jossa todellakin kivitetään uskottomat - naiset.
Nyt tuntuu siltä kuin sivusuhteista (ihan hyvä sana) aiheutuisi kaikki eri sukupuolten välinen paha. Heitän kuitenkin tähän soppaan lisukkeeksi aiheettoman mustasukkaisuuden. Eiköhän se ole se yleisin tauti, jossa mukiloidaan, tapetaankin...
Olisi hyvä keskustella olemassaolevista asioista niiden oikeilla nimillä. Suuttumatta, uhkailematta ja nimittelemättä.
nimi sivusuhdetta ylläpitävälle miehelle on huorapukki.
Suutumatta, uhkailematta ja sen kummemmin nimittelemättä.
Sanoit, että totuuteni kuuluvat muslimimaailman, missä kivitetään uskottomat naiset.
Kuka heitä kivittää?
Moniavioiset miehet käsittääkseni.
Sanon vain sen, että heittelemällä kiviä ja nimittelemällä huoripukeiksi heitä, jotka puhuvat totta, et muista häntä joka sanoi, että heittäkööt ensimmäisen kiven hän, joka on syytön.
Ei huoripukki kirjoita niin kuin Yleismies. Ei terroristi ole terroristin näköinen. Kun muistutat minua siitä, että miksi tulen tänne muistelemaan, niin voisithan sanoa saman tien, että painu helvettiin, vanhus!
kivien heittelemisestä alkoikaan puhua?
Ketä kohtaan niitä kiviä heitellään?
Sanonpa vielä kerran, että kukaan ei saisi leikkiä toisen tunteilla ja Yleismies tekee sitä.
Hän on kylmä ja laskelmoiva, sekä petturi vaimoaan, sekä sivusuhdettaan kohtaan.
Puhutaan vaan asioista niiden oikeilla nimillä, mutta sanon vieläkin, että uskotonta miestä sanotaan kansanomaisesti huorapukiksi.
Ei maha mittää.
Naisellekin on oma nimityksensä ja sitä teille miehille tuskin tarvitsee muistuttaa. Sen saa kuulla nk. kunniallinenkin nainen humalaisen ukkonsa suusta hyvin usein tässä naisen tasa-arvoa hehkutettavassa maassamme.
Sitten vielä: Minä en ole koskaan ollut häätämässä ketään liian vanhana tai liian nuorena mihinkään. Enkä heittelemässä kivilläkään.
Munista hirttäminen oli vain kuvaannollista, olisi luullut sinun , tai siis Yleismiehen sen tajuavan, mutta tajukin taitaa hämärtyä kun kuulee kipeää tekeviä totuuksia!
Kipeää tekeviä totuuksia kirjoitti Yleismies, et sinä.
totuuksia kirjoitin minä.
Hyvä on. Anna mennä vaan!
joutaisit jo mennäkin!
Hyvää yötä vaan ja toivottavasti et aloita huomista päivää irstauksien puolusteluilla ja selittelyillä.
Ne asiat kun eivät sen kauniimmiksi muutu, vaikka miten pyörittelee ja esiintyy viisaana, filosofoivana laajakatseisena ymmärtäjänä.
Näen jo hymyn kasvoillasi. Kiitä kuitenkin Yleismiestä, älä minua! On isoja asioita ja tämä on yksi niistä; me rakastamme, me vihaamme, me tapamme toisiamme - ja kaiken sen teemme sulasta rakkaudesta.
muuta pahaa ollut kuin se että sivusuhde ei tainnut päästää yleismiestä rahoihinsa käsiksi, palasi sitten vanhan eukkonsa siivelle elämään. Jostakinhan sitä pitää uuteen Saksan tuontiin rahaa saada...
Se, miltä uskottomuus parisuhteen ei-uskottomasta osapuolesta tuntuu on eri asia kuin se, kuinka uskottomuutta olisi hyvä käsitellä ja/tai kuinka tilanteesta päästään eteenpäin. Tunteet eivät ole ihmisen itsensä käskettävissä. Se, miten kulloisenkin tunteen pohjalta toimii (miten ikään kuin suhteessa tunteisiinsa reagoi) taas puolestaan on. Uskoton sana on myös mielenkiintoinen. Suomen kielessähän sana pitää sisällään merkityksen, että ollaan vailla uskoa. Parisuhteen kontekstissa sanan voisi siis ymmärtää niinkin, että ollessaan uskoton ihminen on syystä tai toisesta menettänyt uskonsa nykyiseen parisuhteeseensa.
Miesten ja naisten uskottomuudessa tai uskollisuudessa ei ole laadullista eroa. Sekä olla uskoton kumppanilleen että olla uskollinen kumppanilleen ovat aina valintoja. Tarjoutuneet tilaisuudet hyväkseen käyttävä mies ei ole uskollinen.
On ihan hauska tavata tälläkin palstalla näitä vanhoja tuttaviani autopalstalta. Siellä tulikin soitetua suuta aivan tarpeeksi näistä autoasioista, mutta väittely alkoi vähitellen hiipua. Porukka ei kestänyt sitä, että Essolta saaduilla tiedoilla saattoi keskustelussa pärjätä niin hyvin.
Tällä palstalla on muutamia hyviäkin keskusteluja saatu aikaan, mutta sisäpiiri vielä hieman vierastaa minua. Varsinkin tämä uusi ystäväni "Hentun Liisa" on vielä vähän kokematon kuuntelemaan juttujani, ja siitä syystä hän on kovin kiihdyksissä. Vanha ystäväni "Suhina L" kuitenkin sietää minua yhtä hyvin kuin päivisin Essollakin.
Esitit mielenkiintoisen tulkinnan uskottomuudesta, mutta väitteessäsi on erittäin suuri viisaus. Pettänyt puoliso on tosiaan useimmissa tapauksissa menettänyt jollakin elämänalueella uskonsa nykyiseen parisuhteeseensa ja siksi hän on ollut altis hairahtumaan sellaisen ihmisen seuraan, jonka kanssa "oikea usko" löytyy uudestaan. Tosi mielenkiintoinen tulkinta uskottomuus-sanasta.
Miesten uskollisuudesta olen sitä mieltä, että tarjotut tilaisuudet hyväkseen käyttävä aviomies on normaali "perususkollinen" aviomies, jonka hyväuskoinen vaimo saattaa suureen ääneen paheksua naapurin hairahtuneen aviomiehen syrjähyppyjä. Oma valehteleva aviomies saa kuitenkin olla vakaasti jalustalla. Tällainen avioliitto perustuu siis täydelliseen valheeseen.
Suurin osa suomalaisista elää tällaisessa "perususkollisessa" parisuhteessa, mutta Etelä-Euroopassa tämä "perususkollisuus" parisuhteessa on vieläkin suurempaa. Kyllähän ihan uskollisiakin aviomiehiä löytyy, mutta suuria harvinaisuuksia ne ovat.
Olen ollut naimisissa ulkomaalaisen miehen kanssa ja tiedän että uskollisuuskäsite pitää sisällään ainoastaan sen että huolehtii perheestään hyvin, vaimo on lasten äitinä kunnia-asemassa.
Syrjähypyistä ei edes tarvinnut keskustella parisuhteessa, ne hoidettiin niin hienotunteisesti ettei niitä huomannut.
Vielä kun löytäisin suomalaisen miehen, joka huolehtisi ja kunnioittaisi minua niin paljon kuin tuo edesmennyt mieheni, hän sais hyppiä vieraissa niin paljon kuin ehtis, kunhan tekisi sen niin ettei se loukkaisi minua.
Olen aina pyrkinyt kirjoittamaan kaikki juttuni hyvin sovinnollisesti ja ketään tahallisesti loukkaamatta, mutta nyt minulle on tainnut satua pieni lipsahdus. Tietamättäni olen tainnut osua johonkin Sinun kipeistä kohdistasi, koska olet noin kiihtynyt. Toivottavasti pääset nopeasti tasapainoon, sillä Juhannusjuhla on tulossa.
Monien parisuhdevaivojen perimmäinen syy on siinä, että ihmiset eivät seurusteluaikanaan kommunikoi riittävästi. Nuorella iällä pelätään sitä, että muutamista aiheista puhuminen saattaa loukata tai suututtaa kumppania, ja siksi siirrytään nopeasti miellyttävämpiin aiheisiin. Vanhemmalla iällä nämä käsittelemättämät asiat saattavat tulla vielä vaikeampina esiin ja aiheuttavat silloin turhan avioeron.
En ole pyrkinyt kirjoittamaan mitenkään itsesäälistä tekstiä, vaan pidän tärkeämpänä tuoda asiat täysin avoimesti käsiteltäviksi. Tätä kaikki ihmiset eivät kestä, vaan menevät heti henkilökohtaisuuksiin, koska keskustelutaidot loppuvat. Monet alkavat silloin kiihdyksissä hokea jotain mantraa, jonka avulla asiallinen vastustaja pyritään nolaamaaan. Tällainen keskustelutapa ei johda koskaan menestykseen.
Olen jo eläkemies, mutta pitkän työurani aikana monesti havaitsin sen, että palkankorotukset menivät hyvin usein täysin väärille miehille. Monet kunnianhimoiset ja röyhkeät miehet saattoivat hyvinkin härskisti hoitaa palkka-asiansa suoraan "keittiön kautta", ja moni todellinen osaaja jäi nuolemaan näppejään. Ehkä näiden kunnianhimoisten miesten takana olivat sitten kaltaisesi vaimot, jotka tätä menettelytapaa vaativat, sillä muussa tapauksessa ei kotona "lohkeaisi". En kadehdi tällaisten menestyvien miesten osaa tässä elämässä.
Pitkän työelämäni aikana olen myös havainnut sen, että juuri näillä kunnianhimoisilla pyrkyreillä on kaikkein suurin vaara ( näillä miehillä myös halu) ajautua sivusuhteisiin ja jopa maksullisiin naisiin. Jos vuodesta toiseen on kunnianhimoisen "opettajarintaisen" häijyn akan komenneltavana, niin kyllä sitä silloin mielellään menee jo isotissisen lempeän "huonon naisen" lämpimään syliin. Sieltä se kunnianhimoon pakotettu menestyvä mieskin saa edes pientä lohtua elämäänsä.
Eihän se minun pippelini niin järin suuri ole, mutta housuja likaamatta pystyn nykyisin kusemaan. Jos hirttäisit minut munista, niin sen jälkeen en siihen pystyisi. Nykyinen olotila on siten minulle parempi.
Hauskaa Juhannusta Sinullekin toivotellen
Yleismies
"äippä" puhuu viisaita. Elämään sisältyy niin paljon muuta, arkisia asioita, jotka jäädessään hoitamatta, pilaavat kaiken.
Opiskelin aikanani Pariisissa. Kaduilla eivät kaupitelleet itseään ainoastaan ammattihuorat, vaan myös kunnialliset perheen äidit, jotka hankkivat lisätuloja perheelleen.
Näissä keskusteluissa aina syyllistetään miehet, ikäänkuin naisilla ei olisi mitään tekemistä sivusuhteissa. Kummallista?
kai noinkin selittää sanana, mutta luulen että sana "uskoton" on johtunut käsitteestä "olla uskottava"..."häneen ei voi uskoa enää"..
Mutta uskottomuus voi tietenkin olla seurausta tuosta epäuskosta omaa avioliitoaan kohtaan.
voihan sitä tietenkin olla myös muissakin parisuhteissa kuin avioliitossa, kömmähdys tässä taas..:)
Elämää ei voi kahlita sanoihin. Nykyfilosofia yrittää selvittää sanojen merkitystä. Kuinka pitkälle voidaan sanoin selvittää mitä tarkoitetaan. Esim. tässä sivusuhdekeskustelussa en kykene sanoin ilmaisemaan, mitä siitä syvimmiltään ajattelen.
Yleismies Essolta määrittelee käsitteensä ja seisoo niiden takana. Minulle sivusuhde on mutkallisempi, sisältää enemmän kuin seksi, on tavallaan vieläkin syntisempi asia. Vieläkin siunauksellisempi.
Nyt voi tulla lunta tupaan! (Ole hiljaa, kuiskaan itselleni.)
En tiedä uskoton sanan etymologiaa. Halusin vain kokeilla aukeaako ilmiöstä itsestään jotain uutta antamalla sitä kuvaavalle sanalla hieman poikkeavan merkityksen. Merkityksen anto ei siis tapahtunut "kielitieteellisestä" näkökulmasta. Vertasin mielessäni ilmausta uskoton ilmaukseen pohjaton eli pohjaa vailla. Kyse ei siis oikeastaan ollut itse sanasta tai sen alkuperästä, vaan niistä merkityksistä joita liitämme ilmiöön nimeltään uskottomuus.
Hyvvee juhannusta sulle sinne Savvoon, Pirre.
Uskoton on ihminen, jolla ei ole elävää uskoa Jumalaan tms. Moskeijaan pääsy on uskottomilta kielletty. Joku on uskoton nuoruutensa aatteille. Isänmaalle voidaan olla uskottomia ja tietenkin aviopuolisolle.
Siinä se.
Nyt en kyllä rehellisesti sanottuna ihan pysynyt kärryillä. En siis ymmärtänyt, mitä minulta kysyt. Heleää juhannuksen aikaa kuitenkin sinullekin sinne jonnekin, Maalaismies. Täällä meillä on tosi kuumat oltavat.
En kysynyt mitään. Totesin vain, että jos ryhdymme puimaan uskottomuus sanan etymologiaa tai muuta hienoa, menemme aika kauas itse asiasta, sivusuhteesta.
Minäkin jätin nämä etymologiat väliin tältä erää ja harjoitin ennemmin jonkinlaista yksityisyritteliäisyyttä. Mutta sen verran haluan oikaista, että sillä, mitä merkityksiä me jollekin sanalle annamme on paljonkin tekemistä sen kanssa, millä tavoin jostakin ilmiöstä (sivusuhde, uskottomuus) ylipäänsä on mahdollista puhua. Sillä oikeastaan on niin, että sivusuhde tai uskottomuus ovat yksi yhteen ne merkitykset, joita me kaikki yhdessä niille eri yhteyksissä annamme. Ja juuri näistä erilaisista merkityksistä me esimerkiksi tälläisessa palstakeskustelussa käymme neuvottelua.
Näinhän mennään teorian puolelle, mietitään sanojen merkityksiä. Ei siinä mitään, mutta kun joku on tapettu, niin on jokseenkin yhdentekevää, miksi sitä kutsutaan. Ainakin tavikselle se on yhdentekevää.
Jos rikastut jostakin ihmissuhteesta, olkoon se mikä hyvänsä,niin saa sille nimiä keksiä. Jos olet rikastunut, et puhu siitä, hymyilet vain sisäänpäin niinkuin Buddha.
Ei ole olemassa erikseen sanoja ja sanojen merkityksiä. Sanat ovat olemassa niiden merkityksissä. Sanat ovat jotakin, koska ne ovat jonkin asian tai ilmiön kuva. Itsessään sana on vain kuori. Sinäkin käytät sanaa sivusuhde, koska annat sille merkityksiä; se merkitsee sinulle jotakin.
Yleismies määritteli, mitä hän tarkoittaa sivusuhteella. Se tarkoittaa hänen mukaansa, että pistäytyy mukavan ihmisen vuoteessa harjoittamassa seksiä, mikä sinänsä on kannatettava asia.
Minä olisin halukas lisäämään tähän sanaan sivusuhde henkisen lisän. Siis saattaa tapahtua, että mies tai nainen, nuori tai vanha, opettaa toiselle merkittäviä asioita ns. virallisen suhteen ulkopuolella.
Jolloin suhdetta voidaan pitää siunauksellisena. Ymmärrätkö, että toinen tai molemmat voivat viisastua ja kasvaa tämän suhteen ansiosta.
Tuliko tämä nyt rautalangalla selväksi?
No kyllähän tästä sepustuksestasi paistaa Ajomies läpi :DDD
Puhuin yleisellä tasoilla sanoista ja siitä, miten sanojen merkitykset muodostuvat. Sivusuhde käsitettä käytin ainoastaan esimerkkinä. En tarkoittanut kysyä, mitä sinä tai Yleismies sivusuhteella ymmärrätte. Tiedän itsekin olevani sekä rasittava että teoreettinen (rasittavan teoreettinen?!). Luotan kuitenkin siihen, että maailmaan mahtuu kaikenlaisia ihmisiä. Ja jos tietäisit minusta hieman enemmän, niin ymmärtäisit oitis, mistä tämä tämmöinen käsitteiden kieputtelu kumpuaa.
Kerro itsestäsi, sillähän se selviää. Minun elämäni on niin yksinkertainen, että naurattaa. Tekemisiä ympäri maailmaa. Ei se ole ihmeellistä. Ihmeellistä on pysyä hengissä vaikkapa jossakin Nairobin keskustan liikenneympyrässä.
Kun näistä on selvitty, kysyn, mistä mättää?
ja juhannusmieltä sinnekin, jos vaikka juhannusta ette siellä vietäkään.
Lähetän sinulle järven tuoksuiset tuulahdukset ja tiälläkkii on aurinko hellinä meitä ihan koko päivän ja valoisaa yötä päin mennään.
Uskon, että " Maalaismies*" on ymmärtänyt kohtuullisen hyvin kaikki kirjoitukseni, mutta hieman väärin hänkin on ajatuksiani tulkinnut. En ole missään jutussa sanonut sivusuhteen tarkoittavan sitä, että välillä käydään vieraassa sängyssä purkanassa liikoja paineita. Oikea sivusuhde on mielestäni paljon "siunauksellisempi".
Olen kaikissa jutuissani tähdentänyt sitä, että kommunikointiongelmat omassa parisuhteessa ajavat toisen puolison ( usein viisaamman ja henkevämmän) etsimään juttuseuraa kodin ulkopuolelta. Tässä tilanteessa ihminen on hyvin altis tutustumaan johonkin henkevään ihmiseen, jonka kanssa vuorovaikutus on luonnollisempaa ja helpompaa kuin oman puolison kanssa. Usein tällainen keskustelusuhde on aluksi ihan platooninen, mutta jos ihmiset ovat terveitä ja eläviä, niin kyllähän siihen seksikin tulee melkein aina mukaan.
Pelkkään seksiin perustuvassa sivusuhteessa ei ole suurta arvoa, sillä se ei varsinaisesti jalosta ihmistä millään tavalla, vaan ainoastaan vaatii paljon energiaa, koska sekin pitää puolisolta salata. Jos hyvä sivusuhde antaa ihmiselle paljon aineksia henkiseen kasvuun, niin silloin se saattaa olla pettäjälle hyvinkin siunauksellinen, vaikka suhteen salaamiseen kuluu tällöinkin energiaa. Saldo voi kuitenkin jäädä plussalle. Pelkkään seksiin perustuva sivusuhde ei ole varsinainen suhde, vaan se on pelkkä vakipano.
muun kuin puolison kanssa erilaisista aiheista, taitaa minulla olla päällä satoja sivusuhteita joista merkittävä osa vielä saman sukupuolenkin kanssa! Joten ihan pervo siis, paitsi sitä että mielestäni tavanomainen järkevä keskustelu ei johda sänkykumppanuuteen.
Aika avuton tapa pelastautua sieltä nurkasta tuo oman merkityksen taikominen käsitteille jotka ovat saaneet muuten vakiintuneen sisällön.
Sivusuhteeseen joudutaan joskus aivan yllättäen. Kun mies alkaa keskustella oikein syvällisiä asioita jonkin simpsakan viisaan naisen kanssa otollisessa ympäristössä, niin kyllä siinä monesti tulee mieleen se, että miltähän näin fiksu simpsakka nainen tuntuisi sängyssä.
Ensimmäisellä tapaamiskerralla tämän ajatuksen pystyy helposti torjumaan, mutta seuraavilla kerroilla se on jo paljon vaikeampaa. Ilman sen kummempaa tarkoitusta saattaa tilanne ajautua siihen, että samassa sängyssä ollaankin juttelemassa henkeviä, ja silloin se saattaa olla jo menoa. Jos homma onnistui kerran ja tuntui tosi hyvältä, niin seuraavalla kerralla temppu onnistuu entistä luonnikkaammin. Tällä konstilla hyvä ja vastuuntuntoinen mieskin ( tai nainen) saattaa ihan sattumalta ajautua sivusuhteeseen.
Vaikka sivusuhteeseen olisi ajauduttu sattumaltakin, niin tietenkään se ei yhtään vähennä vastuuta. Käryn käydessä pettäjä on vakiintuneen käsityksen mukaan yhtä syyllinen ja tuomittava luikuri kuin sellainenkin mies, joka tarkoituksellisesti on hyppinyt naisten perässä pettämistarkoituksessa. Kunnollisen miehen sivusuhde on kuitenkin ollut ehkä hieman siunauksellisempi hänelle itselleen.
vaikkapa yhden "otollisen ympäristön", missä olet melkein kuin yllättäen päätynyt sänkyyn "simpsakan, viisaan" naisen kanssa.
Eikö sinulla ole miesystäviä, vai ovatko he vähemmän viisaita, eikä heidän kanssaan voi keskustella?
Puhut koko aika itseäsi pussiin. Pystyt muka torjumaan ensimmäisellä tapaamiskerralla ajatuksen, millaiselta se simpsakka tuntuisi sängyssä. Seuraavilla kerroilla se on sinusta sitten jo paljon vaikeampaa.
Kuule, oikea rehellinen huorapukki(kansanomainen nimitys) on paljon reilumpi kuin sinun kaltaisesi laskelmoiva linkku.
Kaiken lisäksi simpsakka, viisas nainen ei ukkomiehien kanssa sänkyyn menisikään. Se ei olisi mitenkään viisasta.
Sinä ja sinun "viisat" naisesi ja "otolliset ympäristösi"!!!!DDDD
Miten juhannus meni?
Nykyisessä työelämässä on runsaasti sellaisia tilaisuuksia, joissa on hyvin kelppo ajautua sivusuhteeseen. Kaikkein otollisin paikka on joku mukavassa hotellissa järjestetty koulutusseminaari, jossa hyvällä illallisella nautitun muutaman viinilasillisen jälkeen ollaan tanssilattialla saatu kainaloon joku saman seminaarin nuori kaunis osanottaja. Siinä on mukavaa jutella päivän annista, mutta voimakas musiikki hieman häiritsee keskustelua. Sitten yhdessä huomataan, että huoneessa olisi paljon helpompaa keskustella, koska siellä ei tarvitse korottaa ääntään. Siitä se yleensä alkaa ihan huomaamatta...
Minulla on paljon miesystäviä, ja olen heidän kanssaankin käynyt paljon näitä syventäviä keskusteluja hotellihuoneissa erilaisissa seminaareissa, mutta koskaan en ole yhteiseen sänkyyn joutunut. Viinaa on kyllä usein kulunut suuriakin määriä.
Ensimmäisenä iltana on tosiaan aika helppoa torjua kiusaus, mutta jos naisesta on jäänyt oikein mukava mielikuva, ja hän seuraavalla tapaamiskerralla vaikuttaa vieläkin mukavammalta, niin kyllä siinä on silloin itsessään pitelemistä. Jos tämä simpsakka nainen silloin vielä näyttää itse vilkkuvaa keltaista, niin kyllä ainoastaa täydellisen torvi mies silloin juoksee karkuun. Eihän sellaista kehtaisi lapsenlapsilleenkaan kertoa.
Kyllähän kunnollinen seksi simpsakan halukkaan naisen kanssa tuntuu ihan yhtä mukavalta, oli mies sitten huorapukki tai tavallinen "perususkollinen" aviomies. Ei sinun nimittelysi yhtään pienennä sitä nautintoa. Näissä satunnaisissa hairahduksissa ei ole juuri koskaan kyse mistään laskelmoinnista, vaan tilaisuus on yleensä tehnyt varkaan.
Simpsakka viisas nainenkin saattaa otollisissa olosuhteissa mennä sänkyyn ukkomiehen kanssa. Jos nainen katsoo saavansa tästä satunnaisesta tapaamisesta suurempaa nautintoa kuin kotonaan, niin silloin hän saattaa antautua suhteeseen myös ukkomiehen kanssa. Onko varmaa, että mahdollisesti tarjolla ollut vapaa mies olisi välttämättä parempi ja taitavampi kumppani yhdenyönsuhteessa? Onko ukkomiehissä jotain sellaista vikaa, että he eivät vaativille naisille kelpaa? Miksi he ovat sitten naimisissa naisen kanssa, jos he ovat niin viallisia?
Juhannus minulta meni erityisen huonosti. Voit lukea ikävät tapahtumat toisesta keskusteluketjusta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000016&conference=500000000000009&posting=22000000009148488
niin etten meinaa tuolilla pysyä :DDDDDDDDDDD
Tuo linkkisi todisti sen mitä olen pitkäänn jo epäillytkin.
Simpsakat viisaat naisesi ovat Esson Suhina Lempejä:)))))
Vai "hotellissa järjestetty koulutusseminaari" DDDD
Esson kuppilassa järjestetty kännäily paremminkin , kunnes musta maija hakee jatkoille!:)))
"Hyvällä illallisella nautittu muutama viinilasillinen"...:)
Se tarkoittaa sinun tapauksssasi kylmää lenkkimakkaran pätkää kalja kyytipoikana :DDDDDDD
Linkissäsi pyytelet Suhina L:tä anteeksi, mutta luulen, että aivan suotta. Uskon, että tuo simpsakka viisas nainen ei jäänyt unelmiensa prinssin perään nyyhkimään, vaan kävi ottamassa Essolta toisen kaltaiesi pultsarin.
Ikimuistettava juhannus, vaikka ehkä et viitsi ihan lapsenlapsillesi kertoa :DDDDDD
Koska viestihierarkia on liian syvä, niin vastaan Hentun Liisalle vähän väärästä kohdasta:
Kirjoitit niin mukavan vastauksen, että minunkin suuni meni nyt hymyyn kurjien juhannuskokemusteni jälkeen. Huumorintajuisista ystävistä on paljon iloa tuskaisissa elämäntilanteissa.
pitkän suhteen loppuminen on varmsti raskasta, koska ei voi näyttää suruaan,koko elämän kestävässä avioliitossa saattaa tulla tällaisia suhteita,jos alun alkaen keskustelee kumppaninsa kanssa mitä on tekemässä, niistä voi selvitä ettei tarvitse erota,
Löysin tämän ikäryhmäpalstan vasta tänään, joten olen ilmeisesti hieman hidasjärkinen päinvastaisista luuloistani huolimatta.
Luin Yleismiehen* kirjoitelmat mielihyvin. Nettikeskusteluissa törmää ani harvoin ihmiseen, joka osaa kirjoittaa sujuvasti ja korrektisti tätä armasta äidinkieltämme. Sitä paitsi mies on ilmeisen tarkkaan sekä seurannut ympäröivää todellisuutta että miettinyt asioita. Sitä sopii arvostaa.
Tietysti siinä saa sitten kimppuunsa kaiken maailman ala- ja kirjoitustyylillä riekkuvat puolivillaiset.
Omista kokemuksistani sen verran, että nuorena tyttönä eksyin aika useinkin ukkomiesten kainaloon. En piitannut tippakaan siitä, oliko kavaljeeri naimisissa eli ei, kunhan muuten mallasi minulle. Näin jälkeenpäin voi todeta, että eivät hyvät parisuhteet ole nuorten naisten vikityksillä hajotettavissa. Kun itse menin naimisiin, yritin tehdä miehelleni pelisäännöt selviksi: että ihmisen elämän aikana voi tulla monestikin eteen tilanne, että ihastuu johonkin toiseen. Sanoin, että se tai uskottomuus yksin ei ole riittävä syy avioliiton loppumiseen, mutta henkisesti merkittävä pitkä suhde saattaisi olla. Näillä eväillä lähdettiin liikkeelle. Avioliitto kesti 18 vuotta, eikä loppunut sivusuhteisiin, vaan 'eri suuntiin kasvamiseen'.
Sopuerossa on hyviä puolia. Erosta on yli 10 vuotta, ja olemme hyvissä väleissä, mikä on mukavaa yhteisen lapsen (jo aikuisen) kannalta. Kun ei ollut repiviä sivusuhteita ja kolmansia henkilöitä, ei jää jäljelle liian tuskallista katkeruutta ja vaikeasti ylimentävää omanarvontunteen menetystä.
Vähän vartuttuani en ole ukkomiesten kanssa sekoillut, vaikka en voi väittää etten koskaan 'pettänyt' miestäni. Petokset olivat kuitenkin - näin historiallisesta perspektiivistä - niin merkityksettömiä, että silloin harkitsemani vaitiolo oli viisas valinta.
Enää en etsi kumppania. Vihdoinkin on itselleni seestynyt, että taidan olla perusluonteeltani yksineläjä. Siinä on ihmisellä suuri vapaus, mutta yksinäisyyden kestäminen vaatii kyllä henkisiä voimavaroja. Minun mittapuuni mukaan kuitenkin parisuhde vaatisi niitä vielä enemmän - joten on suhteellisen hyvä olla omillaan.
Puhuit aivan totta, kerroit olevasi yksin eläjä. Muistaakseni olen lukenut jostain että, Suomen talouksista 70% on yksityis talouksia. Eli olemme etuoikeutussa asemassa.
Jos puhutaan seksistä, niin eikö lopulta ole kysymys toimeentulosta. Siitä, että joku panee kätensä hartioillesi sanoen, minä hoidan tämän. Älä huolehdi.
Jos tarkasti ajatellaan, eikö se ole rakkautta? Eikö se, että tunnet kaverin olevan puolellasi, vaikka hän olisi huono sängyssä, mutta että hän hoitaa asiat, nuo helvetin ikävät talouskysymykset. Että hän lohduttaa sinua sanomalla, että kaikki selviää. Eikö se ole jotain?
Onko sillä merkitystä, vaikka hän (mies tai nainen) olisi pistäytynyt vieraassa sängyssä?