Vai minä muka olen Kompurajalkatravolta.

Iskin sunnuntaina ravintolasta naisen.
"Hei kaunokainen, saanko tarjota oluen"?
"Tottakai tuollainen hurmuri minulle oluen saa tarjota".
"Tarjoa pois".
Kaljat juotuamme tilasin meille toisetkin.
"Lähdetäänkö neitokainen sinun luoksesi"?
"Minun tyttäreni on isoäiti, arvaa olenko minä"?
"Et, sillä päivääkään päälle kahdenkymmenen et voi olla"!
"Voi voi, oletko sokea vai seko"?
"Kumpaakaan sorttia en kotiini vie".
"No ei sitten mutta nyt menetit elämäsi tilaisuuden, kävellessäsi onnesi ohi"
"Lähdes Onni-hyvä siitä nyt vain itse kävelemään optikolle päin".
"Tämä ei päivääkään päälle kaks'kymppinen mummeli haluaa nyt jäädä tähän yksin".
"Mutta.."
"Poistu".

Poistuin.

"Ja tuollaista vanhaa akkaahan minä en kyllä lähde kotiinsa saattelemaan".
"Palkatkoon jonkun vanhustenhoitajan itseään kapakoista takaisin kotiinsa saattelemaan, tai pysykööt kotonaan"!
"Rajansa sentään kaikella, että kehtasikin minulta alkaa apua ruikuttamaan".

🎶 En silti sisään pääse discoihin, vaan palaan kotiin takaisin ja avaan telkkarin, sitten laudan kanssa tanssien koko illan hyräilen: " Olen kaivannut sinua Kyllikki!"🎶

Iskin maanantaina ravintolassa miestä.
"Hei söpöläinen, saanko tarjota oluen"?
"No tottahan toki nyt noin komea mies saa minulle oluen tarjota ja vaikka kaksikin kun sanotaanhan sitä että kaksin aina ja niin pois päin".
Oluet tuotiin ja istuimme toisiamme silmiin katsoen ja toisillemme silmää iskien niitä huokaillen juodessamme.
Huokaillen koska olin heti hänet nähtyä silmittömästi rakastunut häneen ja hän aivan varmasti minuun.
Se oli sellaista rakkautta ensi silmäyksellä, ensi silmäys rakkautta, josta olin kirjoista ja lehdistä paljon lukenut ja nyt vihdoinkin sain kokea sen minäkin.
"Tilataanko rakkaani toiset oluet"?
"Tilataan kulta".
Ei vielä huomenna vaan ylihuomenna kun krapula on sairastettu käyn sanomassa asunnon irti eroan vaimostani ja tilaan taksin kun enhän minä nyt sentään lapsirakkaana ihmisenä anna penskojemme omin päin lastenkotiin kävellä kun onhan sinne sentään liian pitkä matka kävellä eikä vaimokaan niistä välitä ja on sanonutkin että jos erotaan niin en minä niitä aijo riesakseni ottaa ja että sinne vaan lastenkotiin siellä niitten on hyvä olla ja että siellä ne paljon leikkikavereita.
Olut alkoi käydä päähän ja kun panettikin niin kysyin että lähdetäänkö teille mutta sain vain naurua vastaukseksi omasta ja naapuripöydästä.
"Kiitos vaan heh heh kun juotit vaimoani ja säästit meiltä siinä pitkän pennin".
"Joo nyt jäi meille taksirahatkin eikä tarvitse kävellä kämpälle kikatti nainen pöydässäni".
Silloin minä suutuin.
Nostin sen naapuripöydässä istuvan miehen kravatista ilmaan ja sitten minä iskin sen miehen kanveesiin.

En minä sitä sellaista rumaa vanhaa akkaa sänkykaverikseni olisi huolinutkaan sillä kyllä minulla nyt senverran korkeat vaatimukset naisteni suhteen on etten minä nyt ihan joka akalle anna ja minä valikoin aina naiseni tarkasti.
Vai että luuli minulta saavansa.
Jopahan akka pahanlaisesti pettyi.