Miksi pitää uskoa eikä voi tietää?

Uskossa saa kaikkeen vastaukset.
Ateistisuudessa oma pää vain kieroutuu

Jos Jumla on hyvä.
Ja jos sieluni autuuden tähden on tärkeää että uskon Jumalaan.
Ja jos Jumla on kaikkivoipa.
Niin eikä hyvä Jumala ilman muuta vakuuttaisi minut oleassaolostaan. Nyt ei löydy YHTÄKÄÄN rationaalissta perustetta mistään.

Joku noista oletuksista ei siis päde. Joko Jumla ei ole hyvä tai hänelle on lopulta se ja sama tiedänkö hänen olevan olemassa vai en tai sitten Jumala ei vaan pysty eikä osaa vakuuttaa minua (ja ihmiskunnan enemmistöä) olemassaolostaan.

Eräs asia uskonnoissa on se, että niissä on myös ns. protoilmiöitä. Tähdenlento, asteroidi tai meteoriitti on voitu tulkita esim. lentäväksi käärmeeksi, lohikäärmeeksi jne. Samaan tai eriaikaan tapahtuneet muut ilmiöt on voitu tulkita muuten, kuten lentäviksi tulisiksi vaunuiksi jne. On harmillista että ateismissa ei oikein hyvin tunneta esim. historian aikana eri mantereilla harjoitettuja teismien muotoja, joten tällainen yksinkertainenkin metodi analysoida asioita jää monesti käyttämättä tai muodostaa erilaisen uuden huuhaaketjun ja sen mukaisen keskustelun. Monissa eri teismien muodoissa on ollut myös yhtymäkohtia, jotka ovat rakennettu vaikkapa astronomialle tai sen esiasteille, sekä niiden havaintoihin.

Mielenkiintoista asiassa on kuinka näiden mahdollisten tapahtumien kuvaukset on kerrottu ateistisessa folkloristiikassa. Mitä niistä on kirjoitettu ja mitä siirtynyt ateistisissa kansantaruissa eteenpäin? Voisivatko esim. ateistiset peikkotarinat olla jopa noilta aikakausilta peräisin? Kuvastaako ateismissa käytetty sanasto samoja yhteiskunnallisia oloja, joissa sitä on harjoitettu? Vai, missä vaiheessa ateistinen sanasto on eriytynyt omakseen?

Palsta-ateismi todennäköisesti kieltää aiempien ateismin harjoittajien ja varhaisten mahdollisten tapahtumien yhtymäkohdat sillä perusteella, että ihmiset eivät saisi itse ajatella menneiden aikojen ateistien toimia ja heidän rajapintojaan tapahtumiin. Tai etsiä niitä tiedon fragmentteja, joita asiasta on mahdollisesti olemassa.

Jumala on evoluution alainen. Viisaimman Kuningas Salomon VIISAUDEN KIRJASSA on viisauden ylistys joka kertoo tien sille kuinka KAIKKIVOIPAKSI TULLAAN. Se ei ole alussa asti, vaan vasta lopussa se hetki on; kun Jumalasta tulee Kaikkivoipa.

Miten filosofia suhtautuu tähän? Miksi Jumala ei ole kaikkivoipa jokaisena maailman aikana ja hetkenä? Johtuuko se siitä, että SANA ja LUPAUKSET ja muu sellainen rajoittaa hänen tekemisiään vain jostakin muusta?

Jumalan vaikutusvalta maailmassa on kuitenkin suuri. On hän luonut useita uskontoja ja 36525 pyhää kirjaa, jotka ovat levinneet kaikkialle.
Hänen tahtonsa tuntemukseen voidaan päästä ja hänen tahtoaan voidaan noudattaa sekä Jumalan Valtakuntaan päästä.

Ateismin ja kritiikin vaikutus on liian vähäistä. Kenelläkään ei oikeastaan ole rahkeita olla Jumalaa vastaan. Raamattu on hyvin ristiriitainen kirja ja sisältää suuria vääryyksiä, mutta kuitenkaan kukaan ei kykene kumoamaan sitä, vaan kaikki tyytyvät siihen. Jumala voittaa psykologian, hengen, veren ja veden avulla helposti kaikki puolelleen. Mikään kritiikki ei siis kestä tai ole asiallisella pohjalla, vaikka Jumala murhaa kokonaisia kaupunkeja ja kansoja.

Raamattu on ylivoimainen ja psykologialtaan nerokas teos.

Uskovaiset uskovat jumalaan , koska ovat rakastuneet jumalaan .
tämä tunne vaivaa heitä aamuin illoin 🤣 kaikkea se luonto synnyttääkin
Se tunne on lisääntymistä varten ei mielikuvituskaveria 😠

Itse olen saanut täysin selviä todisteita toimivasta suhteesta Raamatun Jumalan kanssa. Moni kristitty on huomannut saman, Jumala antaa noviiseille ihmeitä ja merkkejä itsestään ja näin kristinusko kasvaa jokaisen tapahtuman seurauksena. Tälläisessä siunauksessa on hyvä elää, koska maailmankaikkeuden suurin hyvyys, on läsnä kokoajan.

Jumala on oman mielen luomus, mitä muutakaan se voisi olla. Oma mieli muokkaa kaikki tapahtumat ja teot jumalan tekemiksi. mutta mikä saa ihmisen tällaiseen tilaan? Pelot tietenkin. Pelko jaa varsinkin kuoleman pelko.