Kertokaapa miehet, minkä takia haluatte/suostutte menemään kihloihin? Mitä se teille merkitsee?
Kihlauduin noin puoli vuotta sitten, noin vuoden seurustelun jälkeen. Nyt olen ottanut puheeksi avioliiton, mutta mieheni sanoi keskustelematta, ettei aio koskaan mennä naimisiin.
Olin järkyttynyt. Minulle kihlaus on lupaus avioliitosta. Miehelleni se on lupaus yhdessä olosta, merkki siitä, että on jonkun oma. Naimisiin menoa hän ei kuitenkaan pidä tärkeänä.
Olemme keskustelleet tällaisista asioista joskus ihan yleisellä tasolla, eikä koskaan ole käynyt ilmi, ettei mieheni halua naimisiin. Olemme olleet yhdessä vieraina kahdissa häissäkin ja kyllä mieheni on tiennyt, että haaveilen sellaisesta. Miksei hän ole kertonut omista mietteistään?!
Nyt todellakin alkaa tuntua, että tuo vuoden yhdessä olo oli liian lyhyt aika ennen kihlausta. Ei siinä näköjään opi tutemaan ihmistä.
Harkitsen vakavasti eroa, olen jo katsellut itselleni uutta kämppää. Mieheni ei ota aikeitani tosissaan. Luulee kai, että aikanaan "lepyn", siis alistun hänen tahtoonsa.
Neuvo kaikille nuorille ja vähemmänkin nuorille pareille (mekin 25v&26v): ÄLKÄÄ RYNNÄTKÖ SUIN PÄIN KIHLOIHIN! MALTTI ON VALTTIA! OPETELKAA TUNTEMAAN TOINEN ENSIN KUNNOLLA!
Kihlauduin noin puoli vuotta sitten, noin vuoden seurustelun jälkeen. Nyt olen ottanut puheeksi avioliiton, mutta mieheni sanoi keskustelematta, ettei aio koskaan mennä naimisiin.
Olin järkyttynyt. Minulle kihlaus on lupaus avioliitosta. Miehelleni se on lupaus yhdessä olosta, merkki siitä, että on jonkun oma. Naimisiin menoa hän ei kuitenkaan pidä tärkeänä.
Olemme keskustelleet tällaisista asioista joskus ihan yleisellä tasolla, eikä koskaan ole käynyt ilmi, ettei mieheni halua naimisiin. Olemme olleet yhdessä vieraina kahdissa häissäkin ja kyllä mieheni on tiennyt, että haaveilen sellaisesta. Miksei hän ole kertonut omista mietteistään?!
Nyt todellakin alkaa tuntua, että tuo vuoden yhdessä olo oli liian lyhyt aika ennen kihlausta. Ei siinä näköjään opi tutemaan ihmistä.
Harkitsen vakavasti eroa, olen jo katsellut itselleni uutta kämppää. Mieheni ei ota aikeitani tosissaan. Luulee kai, että aikanaan "lepyn", siis alistun hänen tahtoonsa.
Neuvo kaikille nuorille ja vähemmänkin nuorille pareille (mekin 25v&26v): ÄLKÄÄ RYNNÄTKÖ SUIN PÄIN KIHLOIHIN! MALTTI ON VALTTIA! OPETELKAA TUNTEMAAN TOINEN ENSIN KUNNOLLA!
Vastaukset 5
Vanhimmat
En ole mies, mutta vastaan kuitenkin. Näitä sinun kuvaamasi kaltaisia tapauksia kun näyttää riittäävän
Ihmettelen kovasti, että kun mennään kihloihin niin kumpikaan ei tiedä mitä se toiselle merkitsee. Päätetään, ehdotetaan ja suostutaan kihlaukseen, mutta ei tiedetä oikein miksi mennään kihloihin. Voihan joku pitää itsestään selvyytenä, että kihlaus on lupaus avioliiton solmimisesta myöhemmin. Ja ei tule edes ajatelleeksi, että toiselle se voi merkitä muuta. MUTTA... jos avioliitosta ei ole ollenkaan keskusteltu ennen tai silloin kun kihlausta ehdotetaan (eikä jälkeenpäinkään, teilläkin vasta puolen vuoden päästä joillakin jopa menee pidempi aika) ja toinen on vaikka kysynyt vaan, että "mennääks" kihloihin niin luulisi tästä jo aavistavan jotain. Vika ei ole kyllä vaan toisessa päässä.
Kertoisitko miten te päädyitte kihloihin?
Etpä taida olla ainoa jolle on käynyt noin. Itse "pääsin" kihloihin kolme vuotta sitten ja naimisiinmenosta on ollut puhetta useastikin. lapsikin on tässä välissä ehditty hankkimaan. Ei vain miehen mielestä tunnu olevan ikinä SE OIKEA HETKI. Kaipa sen kirkkoon saisi kun itse järjestäisi kaiken....olisko se sitten sitä onnea?
mekin jo 4w yhdessä taivallettu ja sormuksiakin jo pian 3w kannettu,useista keskusteluista huolimatta avomieheni on ja pysyy kannassaan että avioliittoa ei ajatellakaan.Meillä on kaksi ihanaa lasta ja avioliitto on jo pitkään ollut unelmani...rakastan häntä mutta en tiedä jaksanko kuinka pitkään enää odotella.....itseä on häirinnyt etteikö rakkaus olekaan niin valtavaa hänen osalta...?suhde on nyt asian tiimoilta kriisissä ja saapa nähdä päästäänkö tästä yli taikka ympäri....sillä rakkaus on sitä todellista rikkautta minulle....
Onko hän sanonut syyn miksi avioliittoa ei voi ajatellakkaan? Minusta tuo on loukkaavaa, jos sitä ei voi edes harkita ja kun teillä kuitenkin on jo kaksi lasta! Miksi hän halusi lapsia kanssasi? Se on paljon isompi asia ja sitoumus.
Ja miksi hän halusi kihloihin? Oliko se silloin hänelle lupaus naimisiin menosta, mutta myöhemmin hän tuli toisiin ajatuksiin? Minä purkaisin kihlauksen ja sanoisin, että mennään sitten uudestaan kihloihin kun se merkitsee hänellä lupausta avioliitosta.
Onko mies sanonut haluaako hän mennä koskaan naimisiin? Vai eikö hän vain ole vielä valmis? Hänen olisi nyt tärkeää kertoa ainakin syy, jos ei ole vielä kertonut.
Kuul(i)un kait itsekin tuohon "syylliset" kategoriaan. Kihlauduimme v. 2000 ja sen jälkeen avioliitosta on ollut puhetta. Tosin ensimmäisen parin vuoden aikana ei kummankaan puolelta kovin paljon, myöhemmin enemmän (lähinnä paremman puoliskon toimesta). Ei siinä aina mieskään tiedä miksi nainen on suostunut kihlaukseen ja onko tosissaan vai haikaileeko muuta. Olet(teko) itse varmoja omasta asiastanne vai onko vielä jotain "peliä" kautta mustasukkaiseksi tekemistä jopa pettämistä omalla kontolla? Samat syyt voivat painaa miehelläkin, kihlauksen jälkeen on saattanut tapahtua jotain minkä vuoksi "se oikea" ei olekaan niin oikea ja odotetaan että tilanne korjaantuu tai että jotain uutta ilmenee tai on jo ilmennyt ja siksi ei avioliitto kiinnosta.
Itsellä ainakin kesti kauan kypsyä ajatukseen yhteisestä lopusta elämästä, avioliitto kun ei edusta itselle kertakäyttötavaraa. Kihlaus sinällään on edustanut lupausta avioliitosta, mutta askel sen lupauksen toteuttamiseen tuntuu aika pelottavalta. Ehkä siksi kun nykyajan eroprosentti on n.50% ja aikaisempien polvien "onnelliset" avioliitot kans laittavat miettimään kannattaako avioliitto jos se johtaa jatkuvaan pikkuvittuiluun tai eroon, elämän oli se sitten oma tai yhteinen pitäisi kuitenkin olla mukavaakin.
Ainakin itsellä myös miesten ja naisten erot osoittaa asioita ovat tuottaneet päävaivaa. Itse teen asioista, kun toinen taas haluaa keskustella jne... jakaa asioita.
Kosin pari päivää sitten ja vastauskin oli myöntävä, joten voin olla jo "jäävi" antamaan näitä vinkkejä...