oli asiantuntija stressiin ja ahdistukseen, jota varmaan eläkkeelläkin kokee. Hän kertoi et lopulta ihmisen pitää tutkia omaa päätä ja sieltä saa helpotusta. Itse olen huomannut tämän näin eläkeläisenä kun aikaa mietiskellä.Eli ei se helpota muille kertomalla useinkaan vaan pitää uskaltaa kohdata itsensä ihan vaikka kotona lepotuolissa katsomalla ikkunasta ulos joko taivaalle tai luontoa jos on näkyvillä. Samalla mietiskellä, ei märehtiä ikäviä asioita, näin itse olen kokenut 🌌
Aamu tv:ssä
Anonyymi-ap
22368
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Niin se useimmiten on, tahdonvoimalla muuttaa omaa asennettaan, katsoo asioita toisesta suunnasta. Ja reippaasti ulos kävelylle, se on aina hyvää terapiaa, vaikuttaa henkiseen terveyteen kuin mustikat fyysiseen!
Se on just näin eli ylös ,ulos ja lenkille! 🫐☀️🚶
Ja ei älykännyä tuijotellen kavellen!
Yleensä auttaa vanha kunnon itseään niskasta ottaminen, mut tietenkään ei jossain vaikeassa sairaudessa, silloin ammattilaiset voi auttaa, terapeutit yms.
just
En voi neuvoa vaikka olen hoitanut monen stressiä
Haluatte loisia tai pillerin ja päästä stressistä
Sen kun yritätte
Ihmisellä pitää olla työ loppuun asti ei jauhaapskaa täällä
Mutta jos on tehnyt sekundahommia kiinnostumatta ehkä fyysisiä ei enää jaksa eläkkeellä muuta kuin istua netissä jau hamassa hallitusta ja trumppia, siitä vain
Olisi vain pitänyt kehittää itselleen fyysisesti mukava harrastus tai työ jota jatkaa eläkeläisenä
Mutta ei ketään jauhajaa voi neuvoa kun ei tiedä taustoja
Mihin niitä voi neuvoa?
jooo meikäläinen yli viiskympisenä kun jotui työttömyysputkeen kuten silloin miljoona muutaki suomessa sdp:n politiikan takia,
meikä ei jääny laakereilla lepäämään, mulla oli valtava määrä erilaisia harrastuksia
nuorempana hankittuna, no meikä alkoi niitä toteuttaan,
maalasin öljyväri maaluksi niitä on edelleen seinillä,
- ostin ompelukoneita ja saumurinki erikseen, aloin suunitella kaikenlaisia töitä
ostelin kangaskaupasta kankaita
vaate huone tuli täyteen kaikenalisista vaateista,
harrastin myös korjausompelua,
ostin mallinuken jotta yksin ompeleminen sovituksineen onnistui,
-- kangaspuilla kudoin mattoja niitä tuli satoja metreja , ja entiset kun pesi pilalle ja kului kudoin uusia,
harrastin myös säännöllistä liikuntaa lenkeilyllä ja uimahalleissa uimalla,
kun puolisoni sairastui vakavasti, olin omaishoitaja,
olin myös murheissani kaikesta, joten kirjoittelin runoja valtavan määrän
ilosta surusta jopa meneisyydestä sotan lapsen aikakaudesta, ym.
--
silloin vielä kun puolisoni oli työelämässä
päätin ottaa puolisoni työnalle, passain hänet viimesen päälle ,
vein aamuisin töin ja kävin hakemssa, , myös tein ruokaa hänelle
hän ei koskaan tehny ruokaa joten kaikki kotihommat oli aina mun harteilla,
hän oli elämäni mies nuoruuden rakkaus,
on edeleen vaikka onki jo enkelten ilona,
mutta nyt kun oma vanhuus on todellisuutta,
ysikympisen lähestyy kauheeta vauhtia muutaman vuoden kuluttua,
ikävä kyllä
minunki kunto on romahtanu,
tähän asti olen ollu omatoiminen ja tavalaan kyllä vieläki,
mutta
nyt otan jo siivouspalveluja vastaan, nyt palkkaa vakituisen siivousfirman hoitamaan kotiani,
harrastan edelleen kaikenlaisia käsitöitä vaikka kunto on huono, niitä kun voi tehdä istullaan ja samalla vaikka kuunella radiota tai kattoa TV:tä
ja usein istahdan tähän konelle purkamaan ajatuksiani
kun yksinäisyydessä ei paljoo muita puhekavereita ole,
nyt väsähdin,
kirjoitellaan taas kun siltä tuntuu ja haluaa ilmaista itseään vielä jotenki, olenhan vielä elossa, vaikka huonossa hapessa olenki,
kirjoitelkaa teki, luen mielellään teidän muittenki ajatuksia ja tekemisiä,
moikka nyt joksikiaikaa,
Hyvä et voimia piisaa yhä, sillä lailla!
Hyvä aloitus. Eläkkeelle siirtyessäni yksi epäilykseni oli, miten siedän yksipuolisuutta. Siitä vasta stressiä pukkasi. Tyttäreni sanoi (erikoistunut vanhusten hoitoon) että "pitää oppia sietämään tylsyyttä". Eläkeikä muodostui selvästi veikeämmäksi kuin mitä epäilin. Harvoin on tylsyyttä ollut.
Senkin olen oppinut että tylsyydessä syntyy ideat. Ei mitään mullistavaa mutta juuri sellaista pientä josta saa elämään väriä. Viimeksi laitoin purkkiyrttejä kasvamaan isompiin purkkeihin, kiva katsella niiden kasvua ja syödäkin niitä. Sain ystävättäreltä rakkun joulukaktuksen jonka hän olisi heittänyt pois. Se meni sekaisin hyvästä hoidostani, nyt se kukkii.
Pienet harrastukset auttaa, ja kun syö hyvin ja lepää, pärjää kivasti.
En keksi syytä miksi stressaantuisin. Harkitusti eläkkeelle samaan aikaan vaimoni kanssa. Aloitin valmistautumisen 52v ikäisenä ja täysin vapaalle 57v iässä.
Suunnitelmallinen varautuminen alkoi 4-kympin kahden puolen. Meistä riippumattomien sattumien johdosta pehmeän laskun aloitus siirtyi kahdella vuodella. 50v / 45v -> 52v / 47v.
Eipä ole ilmennyt stresin syitä. Ikääntymiseen liittyvät ilmiöt eivä tule yllätyksenä.
Aika nuorena eläkkeelle, jos 57v?
Selvennys. Viimeisestä vakituisesta työstä pois 52 vuotisena.
52v ikäisestä pätkätyö - työttömysjakso vuorottelua 57 vuotiseksi jolloin silloiset 500 työttömyyspäivää tuli täyteen ja putkiuduin. Minusta se oli yhden sortin eläkettä koska se jatkui 60v ikään saakka. Sitten alkoi kai (?) työttömyyseläke ja lopulta varsinainen työeläke.
Viimeisen vakituisen työnantajani, eli omistaja-toimitusjohtaja, harkitsemattomuutta lienee ollut yksi muotovirhe jonka johdosta sain 3kk + 6kk bruttopalkan kertasuorituksena.
Ennen ensimmäistä minulle tarjottua pätkää ehdin olemaan työttömänä 13 kalenteripäivää.
Tuohon 500 päivän passailuun sisältyi Espanjan 3kk:n työnhakureisuni. Ensimmäisen 1,5kk:n jälkeen elimistöni huomautti, että olisi syytä hieman muuttaa juomistapojani. En koskaa örveltänyt vaan hoidin tarvittavat talous- ja remonttihommat mutta pienistä puroista syntyy hiljalleen suuri joki. Pienipalkkainen vaimoni oli mukana omalla lomalla saamatta mistään mitään.
Tressaantuneita ihmisiä on yhteiskunnassamme monia kymmeneiätuhansia varmaankin. Itse vanhana jätkänä samassa joukossa.
Työpaikallani eli myös samassa työpaikassa jo eläköitynyt Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin oleva hiukan alkoholisoitunut mies.
Hän otti minut kerran puhuteltavakseen, ehkä pienessä hönössä. Asuttiin samassa yhtiön asunnossa.
- Älkää pojat nauttiko kaikkia tilejänne kurkuista alas, vaan pistäkää hiukan kiven alle, tulevaisuutta varten.
Noin arkisesta ohjeesta sain elämääni uuden vinkin, aloin säästämään.
Ostin ensin siirtolapuutarhamökin. Siellä pystyi pitkälle syksyä rauhoittumaan.
Kun työllisyystilanne oli hyvä 1960-70 luvuilla säästöjä alkoi kertymään.
Sitten naisystävän kanssa ostettiin ok-talo. Sen rempat veivät paljon rahaa, mutta niistä selvittiin.
Elämänkumppanille kehittyi paha sairaus. Hänelle ei enää ollut kodissamme asianmukaista hoitotilaa.
Sitten kerran soitettiin; hän menehtyi. Kävin katsomassa. Yllätyin huoneensa vahvaa kalman hajua. Siunaustilaisuudessaan, vanhassa kauniissa kappelissa itkin vuolaasti kuin pikkupoika, jolta oli otettu tikkari pois.
TV on yksi stressin aiheuttaja, se jopa raivostuttaa joitakin ala-arvoisilla ohjelmillaan.
Onhan se aika kummaa et elämä menee istuessa ja tuijottamassa telkkaria....
jooo katos kun ihminen tulee vanhaksi, ja liikkuminen käy hankalaksi
niin TV : on yksi ja tuo jokseenki hyvää viihdettä vanhan ihmisen elämään,
tosi hankala ja paha juttu kun vanhan ihmisen liikunta kyky heikkenee vaikka kuinka olisi enne ollu aktiivi-liikkuja,
se kuolema on armoton se tulee hitaasti mutta varmasti meille kaikille joskus,
ne ovat onnelllisia joille se tulee äkki-lähdön muodossa.
Vanhat ja raihnaiset saakin istua, he ovat jo kokeneet elämän jne.
Mikä on ku ei ahista?
Ei ahista minuakaan, välillä ihmettelen kun pitäs olla koko ajan muka jotain harrastamassa. Miksi vanhana ei saa olla ja elää omaa elämää, eikä koko aikaa varoitella jos et tee niin tai näin niin tulee muistisairautta ynnä muuta. Tätähän sitä töissä ollessa toivoi et saa elää kuin itse tykkää. Minä elän just kuin itse haluan ja en kenenkään ohjeiden mukaan.
Turhahan se on muiden pillien mukaan hyppiä.
Lypsäri jälleen aamu TV .Onneksi voi vaihtaa kanavaa 🤓