Matkailijan haaveita.

Heti alkoi törpöttely, kun sairaalasta hetkeksi kotiin pääsi hyväkuntoinen mies.

Saarituhnun hätäpierut on aina samaa potaskaa, jossa fiktio ja satu yhdistyy vakavasti häiriintyneessä päässä väärinmuistettuna 12 tunnin puuroksi.

Tällä kertaa hätäpierun laukaisi baarikuvani, joka laittoi talkin pöllähtämään Saarituhnun paksujen pakaroiden välistä.

Kuun loppu on vasta ensiviikon lopulla, ja silloin matkustan torstaina 29. päivä. Luonnollisesti Finnairilla ja luonnollisesti suora ja luonnollisesti Business.

Paluulennon ostan vasta Suomesta, kun tiedän tarkan päivän. Sen lennän turistiluokassa, koska nukkua voi sitten kotona. Suomeen mentäessä vältyn jet lagilta kun busineksessa nukun kuin murmeli.

Kuvat tulee molemmista lipuista kera passin, kuten lupasin. Ei siksi että pyysit, vaan siksi että tiedän kuinka paljon ne sinua kismittää. Ikenesi tihkuu verta, silmäsi alkaa rähmiä, nenäsi vuotaa ja ripulia pukkaa.

Pitää katsoa mitä keksitään, työt ei vie kuin alle päivän. Jos on hyvä ilma, käydään poikien kanssa vesillä ja golfaamassa. En ota golfmailoja mukaan, sillä pojallani on tallessa kaksi vanhaa settiäni.

Karate vaikuttaa kiinnostavan sinua. Siitä on 37 vuotta aikaa kun viimeksi olin tekemisissä lajin kanssa. Paras saavutus nuorten MM 5.

Olin välivuoden pois lajin parista, kun polvi meni ensimmäistä kertaa pahasti. Sieltä meni rikki lähes kaikki mitä voi mennä rikki. Leikkauksen suorittajankin muistan, Mauri Kammonen. Nimekäs ja rikas lääkäri sittemmin.

Suoritin ruskean vyön kovalla työllä vuoden toipumisajan jälkeen, mutta kipinä alkoi hiipua lajin luonteen takia. Kaipasin kontaktia, enkä rangaistuksia ja diskauksia osumista.

Niin kaipasi Nietosvuoren Hannukin, joka oli seurakaveri vuosien ajan. Hän on kehittänyt kontaktikaratea Suomessa ja lienee korkea-arvoisin vyöarvoltaan. Hanskin kanssa jouduttiin usein punnertamaan, kun tunteet lämpeni niin että mawashigerit paukkui kylkiin.

Armeijassa oli sitten yksi SM-tason nyrkkeilijä, karateka ja voimailija sekä maratoonari, joiden kanssa vietettiin käytännössä kaikki vapaaillat varuskunnan kuntosalilla. Kävin vain kerran iltavapaalla koko armeijan aikana. Käytin nekin salilla. Siellä oli säkit ja rensselit.

Nyrkkeilijältä opin heti sen että karaten perustekniikan lyönnit eivät olleet lähellekään niin kovia. Nyrkkeilijä käyttää enemmän koko vartalon painoa lyönnin taakse, koska kyseessä on kontaktilaji ilman rajoituksia.

He eivät arastele osumaa ja tulevat vahvemmiksi ja kestävämmiksi kontaktin vuoksi. Myös säkkiharjoittelua valtavasti enemmän.

Seuraavaksi karateka oli saanut oppeja muualtakin ja haukkui karaten mawashigerin hippaleikiksi, jossa potku lopetetaan kesken polvi edelleen koukussa täysin tehottomana.

Polveni vahvistaminen oli edelleen kesken, enkä olisi voinut vielä otella missään potkulajissa hetkeen. Aloin tietoisesti vahvistamaan jalkojani voimailijan kanssa, joka oli lahtelainen niin ikään ja rinnakkaisluokalta koulusta tuttu.

Sitä jatkettiin sitten armeijan jälkeen kaksi vuotta salilla Lahdessa yhdessä. Karate oli jäänyt taakse. Sain jalkoihin ruutia lisää niin ettei sijoiltaan meno ollut enää niin helppoa.
Reidet oli kuin sammakolla.

Muutoin jäi sillä erää aika kuivaksi ukko, kun ei osattu syödä tarpeeksi. Penkistä kuitenkin 140kg, kyykyn ja maven maksimeja en silloin vielä uskaltanut kokeilla, koska oli taipumusta skolioosiin tuolloin.

Asuttiin tulevan vaimon kanssa Lahden keskustassa silloin vuokralla, samalla kun aloiteltiin suunnittelemaan ekan talon rakentamista. Taisi olla syksyä kun lehdessä oli ilmoitus että thainyrkkeily on saapunut Lahteen, tervetuloa näytökseen ja ilmoittautumaan.

Paikka oli Lahden urheilutalo ja sinne oli meiltä matkaa 600 metriä. Hölkkäilin sinne sitten jokaisiin treeneihin seuran shortsit valmiiksi jalassa, myös talvisin, satoi tai paistoi.

Jo ensimmäisissä treeneissä huomasin että tämä on minun juttu. Täällä opitaan taistelemaan ja ottelemaan, eikä olla hippasleikkiä. Sivupotkut on moninkertaisia voimaltaan kuin karatessa ja kontakti pakotti opettelemaan etäisyydet uudelleen, tai tuli sipuli kipeäksi.

Kontakti opettaa myös nöyryyttä ja kunnioitusta vastustajaa kohtaan. Rangaistus virheistä ei ole enää pelkkä pisteen menetys, vaan se sattuu ja tuntuu. Ero on valtaisa.

Tämä oppitunti oli lelusenseille ilmainen.

2010

PS: Lähden nyt hakemaan uutta passia, vanha menee vanhaksi reilun kuukauden päästä.
Voit pakinoida yksinään sillä aikaa. Suosittelen kuitenkin ulkoilua simonkylässä ja naapureihin tutustumista.