Lapset kurkkii sängyn alta peloissaan,
isä taasen on alkanut huutamaan.
Äiti itkee hiljaa mielessään,
on mustelmilla taas kädet ja pää.
Ei jaksa enää yrittää,
sekosi ja vei lapset mennessään.
(Suomeksi: teki itsarin ja tappoi myös lapsensa)
Kadun laki on julma armoton,
vain vahvat pärjää niin se vain on.
On murhetta, köyhyys ja nää sairaudet,
joista yhä harvemmin paranet!
Pien ihmissydän on vapaata riistaa vaan,
voittaja käy sen aina rikkomaan.
(Niin totta. Kukin voi miettiä mitä sairauksia tässä tarkoitetaan!)
On tuska suuri tullessaan,
ei muutu mikään, ei koskaan kuitenkaan.
Joku yrittää haavojaan puhdistaa,
mutta ei, ei mikään onnista!
Taasen kuulla voin itkun sen,
se lyö ja se ompi synkkä kuin sydänyö.
(Välillä kaikkien mielestä tuntuu tältä.)
Epätoivoo on maailma pullollaan,
toinen toistaan me käydään sortamaan.
Ei itkut auta, ne tuskaa poista ei,
valheisiin me jäämme aina hei!
Mitä järkee missään enää on,
mikä päättäis tämän ahdingon?
(Kaikki kysyy tätä joskus...)
Miten hellittäis nyt kipu tää,
käyn ystävältäni kysymään.
Täällä on pelkkää tuskaa kuolemaa;
viina, huumet, no niitä aina saa!
Pää täyteen ja puskaan nukkumaan,
en olis mä jaksanu muutakaan.
Saas nähä onko mua huomenna ollenkaan...
(Valitettavan moni päätyy tähän ratkaisuun)
siinä miettimistä teille
isä taasen on alkanut huutamaan.
Äiti itkee hiljaa mielessään,
on mustelmilla taas kädet ja pää.
Ei jaksa enää yrittää,
sekosi ja vei lapset mennessään.
(Suomeksi: teki itsarin ja tappoi myös lapsensa)
Kadun laki on julma armoton,
vain vahvat pärjää niin se vain on.
On murhetta, köyhyys ja nää sairaudet,
joista yhä harvemmin paranet!
Pien ihmissydän on vapaata riistaa vaan,
voittaja käy sen aina rikkomaan.
(Niin totta. Kukin voi miettiä mitä sairauksia tässä tarkoitetaan!)
On tuska suuri tullessaan,
ei muutu mikään, ei koskaan kuitenkaan.
Joku yrittää haavojaan puhdistaa,
mutta ei, ei mikään onnista!
Taasen kuulla voin itkun sen,
se lyö ja se ompi synkkä kuin sydänyö.
(Välillä kaikkien mielestä tuntuu tältä.)
Epätoivoo on maailma pullollaan,
toinen toistaan me käydään sortamaan.
Ei itkut auta, ne tuskaa poista ei,
valheisiin me jäämme aina hei!
Mitä järkee missään enää on,
mikä päättäis tämän ahdingon?
(Kaikki kysyy tätä joskus...)
Miten hellittäis nyt kipu tää,
käyn ystävältäni kysymään.
Täällä on pelkkää tuskaa kuolemaa;
viina, huumet, no niitä aina saa!
Pää täyteen ja puskaan nukkumaan,
en olis mä jaksanu muutakaan.
Saas nähä onko mua huomenna ollenkaan...
(Valitettavan moni päätyy tähän ratkaisuun)
siinä miettimistä teille
Vastaukset 1
Vanhimmat
että tämä on viikon sisällä koskettavin mitä olen lukenut.
lämmintä juhannusta sinulle :)
jenni