Raakku ei enää raaku?

On Suomessa huolenaiheet. Julkinen terveydenhuolto on romahtanut niin että ennenaikaiset kuolemat ovat yleistyneet reippaasti. Ukrainan sodan luoma inflaatio ja pakolaisaalto vie suomalaisilta tuhkatkin pesästä. Konkurssiaalto jatkuu kiihtyvään tahtiin, työttömyys kasvaa ja nyt ei ole enää avoimia työpaikkojakaan silti kuin kolmasosa viimevuotisesta. Huumeiden käyttö ja nuorisorikollisuus kasvussa,
asuntovelkaisilta viedään asunnot alta ja tukiasujia määrätään ulos liian suurista tai kalliista asunnoista.

Nyt ahdistellaan jo opiskelijoitakin ja kerätään heiltä kaikenlaisia opintomaksuja sen lisäksi että he elättävät itseään lainalla ja iltatöillä, vanhukset makaa paskat housussa diakonian käytävillä, kun muuta paikkaa ei ole. Meininki on kuin sodan aikana.
Kantasuomalaisia miehiä jätetään maailmalle oman onnensa nojaan, jos huono tuuri käy. Heidät hylkää vakuutusyhtiöt, Kela, Suomen valtio ja ulkoministeriö sekä suurlähetystö.

Samaan aikaan pidetään hirveää meteliä kun joku käy töissä ja ajaa joen yli metsäkoneella jossa asuu aivottomia luontokappaleita simpukoita. Joki joka on luonnon puolesta jo myllerryksessä jatkuvasti vuodenaikojen, tulvien ja kuivuuksien aikana, ei siitä ole yhtään sen enempää moksiskaan ja ne simpukat asuu liejussa, ei ne mihinkään siellä tukehdu ja vesi virtaa vuolaana, lieju on poissa tunneissa.

Soppakattilaan vaan simpukat. Se on ainoa paikka minne ne kuuluu.