Mulla on ongelmia mun bestiksen kanssa, kun mulla on jatkuvasti sen seurassa sellanen olo, et se ei haluis olla mun kanssa. Mä oon sanonu tän sille ja se sanoo, et se ei pidä paikkaansa. Mä en vaan voi sille mitään, et tunnen näin. Musta tuntuu, et mä oon jotenkin liikaa ripustautunu ystävääni ja tottahan se on, nimittäin musta tuntuu, et en vois elää ilman sitä. Mä en oo vaan varma, et tunteeko ystäväni samoin?! Mä oon jopa perunu kaikki muut menoni/matkani, jotta voisin viettää senkin ajan bestikseni seurassa ( Ollaan nimittäin tunnettu vasta n. 6 kk ja musta tuntuu, et mulla ei oo enää muuta elämää, kuin ystäväni.) Mut se ei kyllä mua haittaakaan, koska mun ystävä on niin kaikin puolin ihana. Mut mua masentaa tällä hetkellä se, kun bestikseni on menossa "entisen kaveriporukkansa" kanssa mökkeileen ja mä en pääse mukaan. Mä oon kauheen mustasukkanen ystävästäni, mut musta tuntuu tosi pahalta se, kun ensin kaverini sanoi, ettei menisi mukaan, mutta sitten hän kuitenkin muutti mielensä, koska ei halunnut, että entiset kaverit suuttuisivat ja se ei aatellu yhtään, miltä musta tuntuu...Se on ihan sama, jos mää suutun, kun se tietää kuitenkin, et mä en vois suuttuu sille niin pahasti. Mitä mä teen, et pääsisin eroon tästä mustasukkaisuudesta? Mä varmaan pilaan tällä kohta meidän ystävyyden=(
Ongelmia bestiksen kanssa...
mä -86
3278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ite oon ollu sellases tilantees et mun bestis tuli ehkä vähä liian riippuvaiseks musta. Mä löysin jätkäkaverin ja aloin viettää enemmän aikaa sen kans..Bestis oli tosi mustasukkanen, ja yritti jopa katkasta mun ja jätkäni välit..
-> loppujen lopuks mun ja bestiksen välit meni poikki..Eli, älä pilaa teiän ystävyyttä olemalla liian mustis..
Jos haluut mailailla niin laita ossas tänne!
Mulla on kans ongelmii "bestiksen" kanssa mut hieman erilaisia. Me ollaan tunnettu jo monta vuotta, ja ollaan vaan jotenkin ajauduttu ystäviksi, kun ollaan samassa koulussa ja sillai. Mut en tiedä mitä tekisin sen kanssa. Se nimittäin haukkuu mua päin naamaa, ja on yleisestikin todella töykee. Koskaan ei olla puhuttu mistää syvällisistä asioista. Ja aina sillon kun ei olla yhdessä mulla on sellanen rentoutunut ja vapaa olo. Sillon voin olla täysin oma itseni. Mitä mieltä ootte....? Voiko tää tosiaan olla sitä "kunnon" ystävyyttä?? En kuitenkaan pystyis vaan lopettaa tätä. Eikä sil oikeen oo ketään muuta kun mä, ku kukaan ei tosiaan tykkää siitä. Mut olis kiva jos joku vastais...!!
Itelläniki on aivan sama tunne enkä tiiä mitä tehdä D: Kaveri ei halua luistella mun kanssa eikä ole ollut vapaa ajalla kanssani, vaikka olen kysynyt lähes joka päivä kolmen kuukauden ajan :( Ollaan kuitenkin samalla luokalla
Help!