Onko väärin ku ajattelee että paras ystävä voisi olla lesbo kumppani? ´Mulla on tuttuja jotka on myöntänyt olevansa lesboja, mutten oikeen pysty näkemään heitä usein työkiireitten takia. Haluaisin keskustella kaverini kanssa siitä mutta hän voi raivostua sellaisesta keskustelusta!! Eli juttelenko kaverini kanssa vai en???
Onko...
lesbokaveri
61151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on täysin normaalia että on sellaisia ajatuksia ystävästä.... mullakin on ainakin kahdesta mun ystävästä... q:) jos susta tuntuu että sun täytyy tai sä haluat jutella sen kans, niin tee niin! mä oon jutellu, ja ne ei oo valittanu!
kuinka hyvä ystävä tämä kelle haluat jutella?
Ja haluatko ottaa sen riskin että moni asia voi muuttua välillänne ja ei aina siihen aurinkoiseen suuntaan.
Mä henkilökohtaisesti kyllä eroittelen ystävät ja en niihin kyllä lämmittele edes ajatustasolla mitään fleimii. Maailmassa on naisia ja pitääkö se kaveripiirikin sitten kaataa, en tiedä. Minusta ei.
Jotenkin tuntuu liian ajatusköyhälle etsiä ja puhaltaa romantiikaa ystäviin. Etteikö sitten pidemmälle osaa katsoa vai viitsi.
Ajatus "tuon jo tunnenkin ja se on niin kiva" ei aiheuta mun mielestä sitä että seuraava askel on ihastuminen.
Mä pidän sitä teinimeinkinä että käydään kaikki ne läpi johon pystyy kättä ojentamalla koskea.
Mulla on siitä hyvä tuuri vai mikä lie etten koskaan oo ihastunut ystäviini. Ei ole tullut mieleenikään heistä kiinnostua, varsinkin kun suurin osa on heteroita. Joskus aikoinaan kyllä luokkakaveriin olin ihatunut vuosiakin, mutta se siitä.
Ystävät on ystäviä, ajatuskin enemmästä tuntuu todella oudolta. Mutta tää on vaan mun mielipide.
Se on paljon mahdollista, ja kovin yleistä että lesbo ihastuu ystäviin/ystävään. Kun järki ei aina ohjaa tunteita varsinkin kun kysymyksessä on ihastuminen. Usein sitä lesbot ihastuu ystäviin juuri siitä syystä, että he ovat samaa sukupuolta ja heidät tuntee hyvin. Ystävyys ei ole stabiili tila. Usein sitä ei tunne ystävien ulkopuolelta ihmisiä niin hvyin, että niihin voisi, tai uskaltaisi noin vaan ihastua. Ja usein ihmisestä tulee ensin ystävä, ja sitten jotakin muuta. Vai onko sinulla jokin tapa hypätä suoraan suhteeseen täysin tuntemattoman ihmisen kanssa? Vai mitä te olette toisillenne ennen seurustelua? Etkö ole ikinä ollut kenenkään kanssa ensin ystävää, ja sitten seurustellut?
Tarkoitin lähinnä, että pitkäaikaisiin ystäviin en vain yksinkertaisesti osaa kuvitella mitään romanttista. He ovat mulle kuin siskoja tai jotain.
Olen kyllä ihastunut monesti sellaisiin hyvän päivän tuttaviini tai vähän etäisempiin kavereihin joihin ei ole kehittynyt sellaista siskomaista tunnetta. Enkä tietenkään hyppä suhteisiin tuntemattomien kanssa, ensin hissukseen tutustutaan, kai sitä voi tuttavuudeksi / kaveruudeksi kutsua, en tiedä.
Paras ystävänikin on kuin sisko, en millään voisi kuvitella mitään romanttista välillemme.
en todellakaan usko siihen että järjellä ei voi ohjailla ihastumista, ja siitäkin johtuen en mene "järjettömäksi" ystävieni takia.
Minulla ei ole tapa hypätä suoraan suhteeseen vaan osaan tutustua ihmiseen. Olen huomannut sellaisen pienen eron että kun tapaa jonkun ihmisen, siinä on heti jotain vipinää, siitä sitten edetään.Harvoin kun näen ystäviäni on samanlainen tunne vatsanpohjassa.
Ja mitä tuohon tulee että harvoin tuntee ystäviensä ulkopuolelta ihmisiä että niihin uskaltaisi ihastua, niin sitähän tarkoitin sillä että kaikki käden ulottuvilla on se kaatomatka.
Se on käynyt tältäkin palstalta selväksi että monilla on liiaksi estoja tehdä tuttavuutta esim kun näkee naisen joka saa sydämen läpättämään.
Mulle ystävät ovat tärkeitä juuri siinä ystävä ominaisuudessaan, mä en tarvitse heitä täyttämään myös rakkauselämääni.