Hei,
missäköhän runossa runoillaan jotenkin näin:
"sain puhelinsoiton
niin kaukaisen niin loiton...
en ole varma ymmärrettiinkö,
yhdistettiinkö,
linjalla kohisi iäisyys"
En ole varma, miten runo menee, mutta nyt olisi tärkeää löytää se...
missäköhän runossa runoillaan jotenkin näin:
"sain puhelinsoiton
niin kaukaisen niin loiton...
en ole varma ymmärrettiinkö,
yhdistettiinkö,
linjalla kohisi iäisyys"
En ole varma, miten runo menee, mutta nyt olisi tärkeää löytää se...
Vastaukset 4
Vanhimmat
se noin runoili. Runo on "Ääni läheltä" kokoelmasta "Huojuvat keulat" 1946.
Niin, tilasin puhelinsoiton
hyvin kaukaisen, hyvin loiton,
luo Herramme istuimen.
En tiedä, jos yhdistettiin,
en tiedä, jos ymmärrettiin.
Sain vastauksenko? En.
Tosin ihmisen ajatuskaava
hänt´ei ole kiinni saava,
ei nyt eikä milloinkaan,
mut sinua vaikka en tunne,
minä kysyä tahdoin: kunne
veit toivon lapsilta maan?
Sinä, hahmossa ihmisteuraan
liet joskus astunut seuraan,
jota lienet säälinyt.
Tule taas, välimatkojes takaa,
tule, tahtonethan jakaa
tämän Golgatamme nyt.
Niin korisin puhelinsoiton
hyvin kaukaisen, hyvin loiton,
ja huusin, ja muutkin huus.
En tiedä jos yhdistettiin.
En tiedä jos ymmärrettiin.
Mut humisi hiljaisuus
ja ympäri kipeän pääni
soi aivan likeltä ääni:
Mua katso ja hiljene vait.
Tuo kärsijän kouriin vaivas.
Näet: syntyy laulu ja taivas.
Mua liian kaukaa hait.
Tästä oli paljon apua. Kiitokset runon postaamisesta!
Aaro Hellaakoski?
Hänhän se oli. Silloisesta viestistäni oli näemmä ensimmäinen rivi hukkunut bittiavaruuteen, niinkuin nyttemmin nimimerkki Sologdinkin.