Loppuunmyynnit

No jos vaikka käyttäisitte yritysten palveluja niin ehkäpä palvelut säilyisivät.
Olisi muitakin kauppoja kuin vaan tokmanni ja pari markettia ja muutama muualta tullut vastekauppias torilla.

Oisihan täällä ostovoimaa enemmän miltä näyttää! Kuhmolaiset on vain niin nuukia ja kateellisia! Eletään pulaaikaa ennemmin mitä vois käyttää rahaa paikalliseen palveluun! Jos joskus jonkun tarve tulee niin hupsista on yllättäen rahaa lähteä se ihme tekosyillä kajaanista hakemaan!

teboil piti suojella tämän takia ettei liiteri tule

Hallitus vain kiristää ihmiset joutuu talonsa myymään pois pilkkahinnalla Kylänraitti hiljenee..

Sittenhän sen vasta huomaa kun sitä einää ole.

Viimeinen sammuttaa valot .

Ja asiakkaiden määrä vähenee. Ei olisi saanut edes tulla vilippiiniläisiä hoitajia tänne.

Pidä siinä yritystä pystyssä, kun ei oo väkeä

Kesällä kävin, en kyllä keksi mitään syytä mennä tuohon enään tuohon kaupunkipahaseen.

Kylläpä täältä joutaa, ei tarvii kauas kun sotkamoon ni ihan eri meininki. Päättäjille pitäs jonku laittaa ne kuuluisat "valot" päälle, toki myöhästä se taitaa jo olla.

Montako yrittäjää/yritys elämää syvemmältä tuntevaa henkilöä on Kuhmon kaupungin hallituksessa?

Kuhmon kaupunginvaltuuston kokous näkyy YouTubesta siellä päättäjät istuu.

Kuhmossa on pöhinää...

Jaa myydäänkö kuhmoa jo loppuun no se siitä sitten se loru

Pitikö olla hoppu,sese on Kuhmon loppu

Voe pahoton maikka.

Ei meillä ole mitään hätää täälä, sotkamo sensijaan on menossa konkkaan

Kävin kaupassa tänään kello kymmeneltä hakemassa täydennykset, niin ei tarvitse taas viikkoon käydä kaupassa. Työnsin kärryjäni kassalle ja huomasin että yksi kassa näyttäisi olevan pian vapaa: vain yksi asiakas ja tämäkin pian valmis. Samassa näen vasemmalla jonkun äkänneen saman kassan ja kiitävän sitä kohti päättäväisesti täpötäyden kärrynsä kera.

Kiihdytin vauhtiani. Nyt ei ollut aika haaveilla, vaan oli keskityttävä! Olisin halunnut vielä vilkaista makeishyllyä, mutta nyt ei ollut aika sellaiselle. Tunsin kylmän hien kihoavan otsalleni, vaikka ilmastoidussa, valtavassa automarketissa vallitsi miellyttävä viileys; siellä oli paikoittain jopa kylmä.

Toinen käteni pyyhkäisi otsaani. En olllut varma oliko se oikeasti nihkeä vai olinko kuvitellut vain kaiken. Suupieleni vetäytyi hermostuneeseen hymyyn, johon sekoittui myös raivoa. "Tällaistako se on — hulluksi tuleminen?", mietin itsekseni. Toinen käteni lipesi ostoskärryjen kädensijalta. Kärry sinkoutui välittömästi tämän seurauksena siihen suuntaan. "Mitä helvettiä?", huusin puoliääneen. Hermostunut hymyni muuttui silmänräpäyksessä epätoivoiseksi irvistykseksi.

Yritin saada kärryni suunnan oikaistuksi. Vauhdin hiljentäminen ei tullut kysymykseen, sillä kilpailijani oli lähestymässä uhkaavasti vasemmalta. Pidin jo täysin mahdollisena ajatusta, etten välttämättä ehtisikään kassalle ensimmäisenä. Näin tyhjän liukuhihnan tuolla kassalla edessäni. Myyjä oli juuri lyönyt viimeisen tuotteen viivakoodinlukijaan ja jo luetut pakkaukset liukuivat hitaasti kohti asiakasta, joka samalla sai ostoksena katoamaan kauppakassiinsa.

Erotin kaiken pelottavan tarkasti: hänen ostoksensa, hänen käyttämänsä muovipussin (jonka asiakas oli selvästikin tuonut kotoaan, sillä siinä oli kilpailevan yrityksen logo). Erotin jopa nuoren kassatytön nimikyltin hän työasunsa rinnuksessa; vasemman, terhakan rinnan päällä. Likuhihnalla lipuva parsakaali tuntui pysähtyneen. Tajusin että kaikki olivat pysähtyneet kaupassa: ihmiset olivat jähmettyneet paikoilleen kuin suolapatsaat. Tai ainakin melkein: huomasin hahmojen liikuvan kuva kuvalta, kuin animoidussa filmissä. Erotin jokaisen asiakkaan ja hyllyjä täyttävän työntekijän jokaisen silmäniskun.

Samassa ostoskärryni toinen takapyörä alkoi kieppua villisti. En tiedä oliko lattialla jokin roska tai muu epätasaisuus, mutta tämä pelasti minut. Tunsin rekyylin iskevän käteeni ja tämä herätti minut ajatuksistani: pyörä joka inhottavasti meinasi jumiutua koituikin pelastajakseni tällä kertaa: se kumosi ohjausvirheestäni koituneen kurssin muutoksen. Uskomatonta!

Luulin jo hetken että törmäisimme; minä ja kilpailijani. Mutta ohitin hänet oikealta puolelta kuin japanilainen luotijuna, joka ei pysähtyntkään asemalla, vaan jatkoi hurjaa kulkuaan. Näin kilpailijani kasvojen vääristyvän ilmaisemaan tappiota. Hän luovutti! Minä ehdin kassalle ensin. Hahaa! Yritin pitää naamani mahdollisimman peruslukemilla, vaikka vaikeaa se oli. Tervehdin päännyökkäyksellä myyjätärtä samalla kun lätkäisin kärrystäni ensimmäisen tuotteen hihnalle. Rutiininomaisesti toinen käteni meni takataskulleni. Se iski minuun kuin 230 volttia suoraan seinästä: missä helvetissä minun lompakkoni oli?

Siwa uuteen nousuun?

Ottaa päähän tämä Kuhmon pikiteiden korjaus. Mitähän varten? Riittäisi kunha vain korjaisivat oikean puolen tiesta, että muutto Kuhmosta pois onnistuisi kitkattomasti. Vasenta puolta ei tarvis korjata. Eihän sitä tarvitse pitää ajokunnossa, koska eihän tänne ketään muuta.

Kuhmo hieno kaupunki?