MINÄ

Elämä on sellaista millaista siitä tekee? Eikö. Kyllä aivan. Olen aivan hukassa elämäni kanssa. Elämäni on rikki. ”Minä autan sinua korjaamaan sen ” Näin helppoa olisi vastata noin tyhmään lauseesen. Minusta tuntuu että minulla on ongelma että mietin liikaa. Jokainen päivä mietin miksi ajattelen näin paljon ja koskaan en vastausta ole löytänyt. Joskus mieli tekisi kävellä kadulla ja nauraa sielun kyllyyksiin. Itseni itkuun. Vaan ei voi. Ei pysty. Ei uskalla.
Rohkeus puuttuu minulta ja meiltä jokaiselta. Olen vain pelokas pieni ihminen. Joka miettii aivan liikaa. Ja kirjoittaessa ei mieti edes sitä vähää mitä pitäisi miettiä. Missä järjestyksessä sanat tulevat toistensa jälkeen. Lauseen rakenne. Ihmisen olemus. Mielestäni aivan sama. Koskaan kukaan ei ymmärrä niin paljoa lukemastani teksteistä kuin juttelessaan minun kanssani. Olen liian hauras kirjoittamaan. Kirjoitan kaikkea paskaa, ylimääräistä mikä ei edes kuulu asiaan. Kirjoitan asian sivusta ja sivulauseista. Vaikka ne eivät kuulu edes asiaan.

Olen saattanut itseni ongelmiin. Mielestäni todella suuriin ongelmiin. Vaan kukaan ei pidä niitä yhtä vakavanina kuin minä itse.Kukaan ei valvo kanssani öitä vatvoen asioita ja miettin että ”miten minä tästä selviän ”. ”Keksi nyt idootti jotain ”. ” Miten tässä nyt näin kävi”. Ai mitenkö, no sen minä nyt sentään tiedän . Hah! Tässä kävi näin koska olen naiivi pieni ihminen ja sydämmeni on niin monesti särkynyt ettei sitä saa koottua. Heh, ajattele. Olen 19 vuotias ja olen menettänyt uskoni elämään!. Joku vanhempi, eikun korjaan moni vanhempi minua ajattelee varmasti etten tiedä mitä tuo on. Mutta kyllä minä valitettavasti ainakin kuvitelen tietäväni. En osaa tuntea muuta kuin kipua. En halua tuntea sitä ehdontahdoin, mutta kaikki elämässäni ajautuu kipuun. Sähellän hirveällä vauhdilla eteenpäin mutta koskaan en osaa pysähtyä ajattelemaan kannattaako.
Minun elämäni on kuin kuvannollinen tyypillinen perjantai ilta sinkku naiselle.
Ollaan aluksi kavereiden kesken. Otetaan muutama rohkaseva. Kikatetaan tupakka suu pielessä. Mietitään edellistä viikkoa ja tulevaa iltaa. Miehiä. Kaikkia niitä miehiä joita tulisi tapaamaan. Yksi etsii korkkareitaan, toinen ei muista minne huulipuna tuli laitettua. Yksi sammuu jo koti sohvalle. Ja sitten lähdetään porukalla liikenteeseen.. Hameet hyvin, jo jollakin silmäpako sukkahousuissa . Hiukset kiiltävinä. Huulipuna paikoillaan ja poskilla pienet punaiset läikät jännityksestä. Ensimmäinen yökerhoon menijä nauraa kikattaa ovella häneltä kysyttäessä papereita. Tökeröitä iskuyrityksiä jo portsarille. Portsari toivottaa hyvää iltaa ja silloin saalistava lauma lähtee liikehtimään sisälle päin keikistellen vielä hiukan . Ja sitten tiskille. Katsaus vasemmalle ja oikealle. Hmm... Mikä uros. Vilkaisu ja hymy. Sitten katse takaisin baaritiskille ja hiukan rintaa eteenpäin. Olen tässä, ota minut..
Sitten tilataan orgasmi. Ja tässä tärkeintä että drinkin nimi täytyy sanoa mahdollisimman isoon ääneen. Hiusten heilautus naurahtaen. Ja sitten keikuttelen vapaata pöytää kohden. Jaellen hymyjä kaikille mahdollisille ottajille. Musiikki tarttuu heti vartaloon. Keinuttaen edes takaisin. Huutamalla kerrotaan edellisistä mies seikkailusta ja seksin määrästä. Voi että kun tänä iltana onnistaisi, katseet kertovat. Ja lyhyesti sitten isketään mies (vai iskeekö mies naisen?) , jompaan kumpaan kotiin ja toinen lähtee aamulla häpeissään pois. Äh miten tässä nyt näin kävi. Ei merkitystä. Uusi perjantai tulossa. Minun elämäni. Vertauskuvannolista.