SSRI lääke tuhosi terveyteni

Anonyymi-ap

Minulle syötettiin SSRI lääke escitalopramia reilun vuoden. Menin tosi huonoon kuntoon lääkkeen aikana ja ravasin lääkärissä. Olin tosi väsynyt, tai väsynyt on väärä sana, en tiedä oikeaa sanaa, paljon pahempaa kuin väsymys. Jatkuvia hermosto-oireita, minulta tutkittiin jopa ms tauti, oireet olivat vastaavia. Kukaan niistä miljoonasta lääkäristä joilla kävin ei epäillyt lääkettä oireiden aiheuttajaksi vaikka ne olivat alkaneet lääkkeen aloituksen jälkeen. En aloittanut lääkettä masennukseen vaan ahdistukseen, mikä ei ollut mitään verrattuna siihen mitä olen lääkkeen aikana kokenut. Vieroittauduin vuosia kyseisestä lääkkeestä, kun tuli niin pahat vieroitusoireet. Nyt olen ollut ilman lääkettä jo toista vuotta pitkästi, mutta lääke aiheutti minulle pahan dysautonomian ja potsin. Verenpaineeni ja sykkeeni nousevat todella paljon pystyasennossa. Myös happi loppuu.

Lääke teki minulle myös yliherkkyyden sellaisia lääkkeitä kohtaan, joita olen aiemmin sietänyt hyvin. Enää en siedä esim. verenpainelääkkeet ja antibiootit. Survivingantidepressants sivustolta selviää, että tämä on yleistäkin näiden lääkkeiden jälkeen. Kukaan lääkäri ei vain tätä ymmärrä. Makaan vain sängyssä ja nyt olen todella masentunut, olen menettänyt toimintakykyni. Masennus ei vain johdu serotoniinin puutteesta vaan siitä, että lääke invalidisoi minut täysin. 28-vuotiaan ihmisen, jonka pitäisi perustaa perhe ja elää elämäänsä. Minä makaan sängyssä ja kärsin. Tämä on epäinhimillistä. Olen vihainen ja raivona, mutta se ei auta mitään. Kukaan ei ota tästä mitään vastuuta. Onko muilla kokemusta vastaavasta ja kauanko meni, että hermosto korjaantui?

265

1736

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Hei, en tiedä olitko sinä joka nosti tarinani siitä että psyykenlääkkeistä toipumiseen meni vuosia mutta kirjoitin siihen tarinani. Olen pahoillani mitä olet joutunut kokemaan ja ansaitsisit oikeutta kokemustesi vuoksi. Valitettavasti lääketieteen ja lääketieteen hoitosuosituksia tekevien mielestä nämä plaseboa heikosti tehokkaammat ellei sitten plaseboon verrattavat lääkkeet ovat kuitenkin sen verran hyödyllisiä, että on ok riskeerata autonomisen hermoston häiriintyminen, PSSD ynnä muuta. Ja jos se loppuisikin siihen, esim akatisiakin on yksi seuraamus mitä harmittavan monet potee vieroituspiireissä ja nämä ihmiset on psykiatrian loppujätettä hylättynä kaatopaikalle.

      Ja jos asiat muuttuisivatkin, mutta en usko että edelleenkään informoitu suostumus ( informed consent ), lääkeaikojen rajoitus mahdollisimman lyhyeksi, seuranta tai turvallinen vieroitus toteutuu mitkä olisivat aika must näiden lääkkeiden kanssa. Siitä kertoo esim se että Suomeen ei olla tehty Stopping Antidepressants materiaalia millainen Britanniaan tehtiin ongelmatapauksiin. Minun tarinani voisi olla ihan toinen jos olisin päässyt jonkun vieroituksesta tietävän lääkärin potilaaksi (ihanniinkuin niitä edes olisi rehellisesti sanottuna jos se tutkijakin joka alkoi tutkia turvallist masennuslääkevieroitusta oman masennuslääkevieroituskokemuksensa jälkeen ja on ollut tekemässä Stopping Antidepressants-materiaalia ja Maudsley deprescribing-kirjaa joutui menemään SA:han hakemaan tukea vieroitusongelmissaan). Nykyään on tietoa enemmän kuin vuosia sitten.

      Minulla meni vuosia ja vuosia toipumiseen, mutta minun kohdallani asioita teki monimutkaisemmaksi uudet lääkkeet ja extrapyramidaalioireiston puhkeaminen.

      Minulla on ollut myös autonomisen hermoston häiriöitä, nykyään on jotain neuropatian kaltaista. Joku päivä saatan mennä tutkituttamaan ohutsäieneuropatian yksityisellä jos löydän sellaisen lääkärin. Sitä on lukuisilla PSSD:stä kärsivillä on todettu. Se voisi selittää kaikki ne omituiset tuntemukset ja tuntohäiriöt mitä kehossani olen tuntenut viime vuodet polttelevista tuntemuksista alkaen. Hermosto on edelleen sekaisin mutta kroonisesta väsymyksestä on vähän päästy jo eteenpäin. Edelleen tuntuu kuin hermosto olisi liitetty sähkövirtaan ja kehoni läpi menee kummallinen loppumaton väreilevä sähköinen tärinä. Hermosto polkaisee tosi nopeasti ylikierrostilaan ja hakee edelleen tasapainoa.

      • Anonyymi

        Ja joo lääkeherkkyydestä kärsitään täälläkin ja yliherkästä hermostosta lääkkeiden seurauksena kuten moni muukin vieroittautuja valitettavasti kärsii josta ei ole lääkäreillä harmainta aavistustakaan. Kuten ei ole monesta muustakaan asioista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja joo lääkeherkkyydestä kärsitään täälläkin ja yliherkästä hermostosta lääkkeiden seurauksena kuten moni muukin vieroittautuja valitettavasti kärsii josta ei ole lääkäreillä harmainta aavistustakaan. Kuten ei ole monesta muustakaan asioista.

        Olen siis toipunut sieltä makkarin perukoilta toimintakykyisemmäksi mutta ongelma on windows ja waves kaava eli stressi nostaa menneitä hermosto-oireita pintaan ja toki jotain häikkää jäi esim PSSD:n ja neuropaattisen oireilun muodossa.

        Paras neuvoni on autonomisen hermoston tasapainotukseen pyrkivät harjoitteet, vagushermoaktivaatio, stressin rajoittaminen ja päivärytmi. Kehoa luontaisesti hoitavat jutut. Kunnon ravinteikas ruokavalio. Ei mitään monimutkaista vaan aika simppeliä.

        Jos on sänkymoodissa lähtee ihan pienistä kävelyistä liikkelle ja liikunta on max tyyliin rauhoittavaa joogaa tai kävelyä hermoston ollessa tosi sekaisin mutta jos sinulla on pots ja dysautonomia niin en tiedä mikä kuntosi on joten se on yksilöllistä pystyykö moiseen ja tietenkin oloa pitää kuunnella ennenkaikkea. Joillakin terveys voi olla tosi huonoissa kantimissa lääkkeiden jälkeen. Kyllä se hiljalleen tasoittui itsellä ja sietokyky tehdä asioita kasvoi ja elämä ei tuntunut jatkuvalta kehon kärsimykseltä. Valitettavasti edelleen toisinaan keho polkaisee autonomisten hermoston häiriöiden vaihteen päälle
        Se tietty alttius on jäänyt hermostooni kaiken jälkeen koska, toisinkuin psykiatria ymmärtää, lääkehistoria näkyy hermostossamme. Mutta paljon ihmiset paranevatkin mutta valitettavasti aikansa se ottaa. Mulla meni tosi monia vuosia pilalle mutta me kaikki olemme yksilöitä ja se mitä minulle on tapahtunut ei tapahdu kaikille ja minulla oli paljon pitempi ja runsaampi lääkehistoria ja paljon typeriä äkkimuutoksia lääkityksissä ja kaikkea.


      • Anonyymi

        Minä kirjoitin:)
        Suomi on korruptoitunut siinä missä muukin maailma. Vaikka muuta väittää. Ennen kaikkea terveydenhuolto on korruptoitunut. Vihaan, niin paljon lääkäreitä. Minut on täysin tuhottu. Joka solu. Olen kärsinyt monta vuotta ja toivonut ja uskonut että paranen. Pyristellyt että en joudu veneen alle. Kaikki liikaa hermostolle.
        Puhkesi cfs, mcas, allergioita, verenpaine, dysautonomia, pots. Lääkärit sanoo että oon vaikea tapaus kun eivät osaa auttaa. En enää tiedä mikä neuvoksi. Tämä on kemiallinen kidutus.


      • Anonyymi

        Montako vuotta sulla meni toipumiseen?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Montako vuotta sulla meni toipumiseen?

        No siis sitä on vähän hankala suhteuttaa koska jouduin aloittamaan ton lääkehaitan jälkeen ihan todella hitaan purkuprosessin ja mulla oli silloin vielä ekstrapyramidaalioireet mukana ja niiden vuoksi purku oli todella hankalaa koska lääke millä niitä hoidettiin voi myös toisaalta purun aikana esim puhkaista akatisiaa joillakin (minkä lääkäri muka kiisti vaikka tosi monelta olen kuullut tätä vieroituspalstoilla). Kaikkinensa olen menettänyt elämästäni yli 7 vuotta tämän paskan takia, kuitenkin ollen toimintakykyisempi osan ajasta. Jos olet pitänyt asiat kuten vieroituspalstat suosittaa, simppelinä, eli et siis ole tehnyt kuten minun tapauksessa jossa lääkäri alkoi tunkemaan lääkkeitä sarjassa johtaen lääkepinoon lääkkeitä, niin toipumisesi voi olla nopeampaa. Mulla se johti kindling-reaktioihin.

        Toki autonomisen hermoston oireet on aika mystisiä mutta jotenkin toivoisin että lääkkeiden puhkaisemissa CFS tyylisissä oireissa ja autonomisen hermoston oireissa ois parempi ennuste.

        Nykyinen elämä on kaukana elämästä missä elin missä pystyin käyttämään lääkkeitä normaalisti , juomaan vaikka kupposen kahvia ilman että se siis johtaa ihan kauheeseen sisäisen levottomuuden kasvuun, elämään elämääni silleen suht normaalisti ilman että helvetti on ovella vaikka liian stressin takia kun hermosto jysähtää ylivireyteen jne jne. Ei ollut PSSD:tä eikä ollut neuropaattisia oireita. Toki tässä jonkinasteinen elämänlaatu on ja parempi kuin pahimpina aikoina mutta ei tämä helppoa ole.

        Jotenkin on hankala antaa anteeksi tällainen terveyden tuhoaminen koska meni nuoruus tässä paskassa. Oikeesti mun koko nuoruus meni näiden helvetin typerien lääkkeiden kanssa saikatessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No siis sitä on vähän hankala suhteuttaa koska jouduin aloittamaan ton lääkehaitan jälkeen ihan todella hitaan purkuprosessin ja mulla oli silloin vielä ekstrapyramidaalioireet mukana ja niiden vuoksi purku oli todella hankalaa koska lääke millä niitä hoidettiin voi myös toisaalta purun aikana esim puhkaista akatisiaa joillakin (minkä lääkäri muka kiisti vaikka tosi monelta olen kuullut tätä vieroituspalstoilla). Kaikkinensa olen menettänyt elämästäni yli 7 vuotta tämän paskan takia, kuitenkin ollen toimintakykyisempi osan ajasta. Jos olet pitänyt asiat kuten vieroituspalstat suosittaa, simppelinä, eli et siis ole tehnyt kuten minun tapauksessa jossa lääkäri alkoi tunkemaan lääkkeitä sarjassa johtaen lääkepinoon lääkkeitä, niin toipumisesi voi olla nopeampaa. Mulla se johti kindling-reaktioihin.

        Toki autonomisen hermoston oireet on aika mystisiä mutta jotenkin toivoisin että lääkkeiden puhkaisemissa CFS tyylisissä oireissa ja autonomisen hermoston oireissa ois parempi ennuste.

        Nykyinen elämä on kaukana elämästä missä elin missä pystyin käyttämään lääkkeitä normaalisti , juomaan vaikka kupposen kahvia ilman että se siis johtaa ihan kauheeseen sisäisen levottomuuden kasvuun, elämään elämääni silleen suht normaalisti ilman että helvetti on ovella vaikka liian stressin takia kun hermosto jysähtää ylivireyteen jne jne. Ei ollut PSSD:tä eikä ollut neuropaattisia oireita. Toki tässä jonkinasteinen elämänlaatu on ja parempi kuin pahimpina aikoina mutta ei tämä helppoa ole.

        Jotenkin on hankala antaa anteeksi tällainen terveyden tuhoaminen koska meni nuoruus tässä paskassa. Oikeesti mun koko nuoruus meni näiden helvetin typerien lääkkeiden kanssa saikatessa.

        Sekin jos ei aluksi palaudu kaikkinensa niin moni kuitenkin saavuttaa huomattavasti paremman elämänlaadun. En itse esim olisi yhdessä vaiheessa pahinta vaihetta edes uskonut että kuntoudun sille tasolle mille kuntouduin.

        Joo ymmärrän kun sanot että kaikki on liikaa hermostolle. Se herkistyminen sen vieroituksen seurauksena oli jotain ihan kamalaa. Herkkyys lämpötiloille esim kuumuus kuten sauna oli ihan poissuljettua, äänelle, valolle, fyysiselle rasitukselle. Nämä kaikki kävin läpi pahimpina aikoina. Nykysellään paremmin pärjäilen näiden kanssa vaikka harmia jäikin.

        Oli ihan hullua että tuntui että piti toimia käytännössä omana läääkärinään että toipui että ymmärsi että miten saa hoidettua kehoaan tuossa harmissa niin että selviää siitä mahdollisimman turvallisesti pois. Siis niistä vahingoittavista lääkkeistä.

        Mä uskon että näissä hommissa auttaa pyrkimykset autonomisen hermoston tasapainottamiseen eli siis vagushermo aktivaatiot ja parasympaattisen hermoston aktivointi niin että sympaattinen hermosto ei mene kierroksilla. Siinä pitää rasituksessa löytää rajansa autonomisen hermoston oireissa. Kaiken pitää olla hellästi hermostoa kohtelevaa. Ja rakennuspalikat pitää antaa paranemiselle. Toivokin kannattaa kokoajan pitää mukana, vaikkakin pitää myöntää että se itsellä on toisinaan ollut kateissa kun on alkanut yhä enemmän tuntua että nää on neuropaattisia oireita mitä koen ja nää lääkkeet puhkas mun kehossa jonkun pommin joka vaan räjähti.

        Jos et oo tätä vielä lukenut niin suosittelen:
        https://madinfinland.org/ssri-vieroituksen-3-vaihetta/


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä kirjoitin:)
        Suomi on korruptoitunut siinä missä muukin maailma. Vaikka muuta väittää. Ennen kaikkea terveydenhuolto on korruptoitunut. Vihaan, niin paljon lääkäreitä. Minut on täysin tuhottu. Joka solu. Olen kärsinyt monta vuotta ja toivonut ja uskonut että paranen. Pyristellyt että en joudu veneen alle. Kaikki liikaa hermostolle.
        Puhkesi cfs, mcas, allergioita, verenpaine, dysautonomia, pots. Lääkärit sanoo että oon vaikea tapaus kun eivät osaa auttaa. En enää tiedä mikä neuvoksi. Tämä on kemiallinen kidutus.

        Löytyiskö tähän vähän faktoja, vai onko väite taas näitä hupsujen hassutteluita?


      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä faktaa millä pääset alkuun. Lisää löytyy kun etsit tietoa ja perehdyt aiheeseen.

        https://madinfinland.org/laakariliitolta-hapearangaistus-professori-teppo-jarviselle-epakollegiaalisuudesta-video/

        Vaikka kunnioitankin sitä että joku omalla nimellään sanoo suunnilleen saman mitä joku toinen huutelee anonyymiteetin suojasta, niin aika laihaksi jää juridiset tositteet että suomen terveydenhuollossa olisi enemmän korruptiota kuin muilla aloilla, loppumaailmasta puhumattakaan.

        Se mikä on suomessa aito ongelma, on se että suomen asiantuntija kaarti on kuitenkin kapeahko. Samat ihmiset tahtovat istua samoissa yhteistyö pöydissä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka kunnioitankin sitä että joku omalla nimellään sanoo suunnilleen saman mitä joku toinen huutelee anonyymiteetin suojasta, niin aika laihaksi jää juridiset tositteet että suomen terveydenhuollossa olisi enemmän korruptiota kuin muilla aloilla, loppumaailmasta puhumattakaan.

        Se mikä on suomessa aito ongelma, on se että suomen asiantuntija kaarti on kuitenkin kapeahko. Samat ihmiset tahtovat istua samoissa yhteistyö pöydissä.

        Kyllä se korruptio tuossa tuli esiin, ihan oman alan edustajan kertomana. Potilaiden vointi usein huononee lääkityksellä ja mitä enemmän lääkkeitä sitä huonompi vointi. Tarkoitus oli parantaa ja tätä uskotellaan.

        Lisäksi serotoniiniteoria mitä on syötetty potilaille vuosikausia on kumottu, tieteellisellä tutkimuksella kumottu. On puhuttu siis paskaa ihmisille ja huijattu heidät käyttämään lääkkeitä jotka tekevät vain haittaa. Kuten tässä ketjussa on nimetty tutkimus niin lääkkeillä rikotaan ihmisten hermosto ja tutkimuksesta voi lukea mitä siitä seuraa. Yksittäiselle ihmiselle se on tragedia. Terveydenhuolto ei myönnä eikä tunnusta mitään ja se on valehtelua, osa korruptiota. Vaarallista potilaiden terveyden kannalta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se korruptio tuossa tuli esiin, ihan oman alan edustajan kertomana. Potilaiden vointi usein huononee lääkityksellä ja mitä enemmän lääkkeitä sitä huonompi vointi. Tarkoitus oli parantaa ja tätä uskotellaan.

        Lisäksi serotoniiniteoria mitä on syötetty potilaille vuosikausia on kumottu, tieteellisellä tutkimuksella kumottu. On puhuttu siis paskaa ihmisille ja huijattu heidät käyttämään lääkkeitä jotka tekevät vain haittaa. Kuten tässä ketjussa on nimetty tutkimus niin lääkkeillä rikotaan ihmisten hermosto ja tutkimuksesta voi lukea mitä siitä seuraa. Yksittäiselle ihmiselle se on tragedia. Terveydenhuolto ei myönnä eikä tunnusta mitään ja se on valehtelua, osa korruptiota. Vaarallista potilaiden terveyden kannalta.

        Tähän väliin tulee faktoja.

        https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0092867421000775?via=ihub


      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No siis sitä on vähän hankala suhteuttaa koska jouduin aloittamaan ton lääkehaitan jälkeen ihan todella hitaan purkuprosessin ja mulla oli silloin vielä ekstrapyramidaalioireet mukana ja niiden vuoksi purku oli todella hankalaa koska lääke millä niitä hoidettiin voi myös toisaalta purun aikana esim puhkaista akatisiaa joillakin (minkä lääkäri muka kiisti vaikka tosi monelta olen kuullut tätä vieroituspalstoilla). Kaikkinensa olen menettänyt elämästäni yli 7 vuotta tämän paskan takia, kuitenkin ollen toimintakykyisempi osan ajasta. Jos olet pitänyt asiat kuten vieroituspalstat suosittaa, simppelinä, eli et siis ole tehnyt kuten minun tapauksessa jossa lääkäri alkoi tunkemaan lääkkeitä sarjassa johtaen lääkepinoon lääkkeitä, niin toipumisesi voi olla nopeampaa. Mulla se johti kindling-reaktioihin.

        Toki autonomisen hermoston oireet on aika mystisiä mutta jotenkin toivoisin että lääkkeiden puhkaisemissa CFS tyylisissä oireissa ja autonomisen hermoston oireissa ois parempi ennuste.

        Nykyinen elämä on kaukana elämästä missä elin missä pystyin käyttämään lääkkeitä normaalisti , juomaan vaikka kupposen kahvia ilman että se siis johtaa ihan kauheeseen sisäisen levottomuuden kasvuun, elämään elämääni silleen suht normaalisti ilman että helvetti on ovella vaikka liian stressin takia kun hermosto jysähtää ylivireyteen jne jne. Ei ollut PSSD:tä eikä ollut neuropaattisia oireita. Toki tässä jonkinasteinen elämänlaatu on ja parempi kuin pahimpina aikoina mutta ei tämä helppoa ole.

        Jotenkin on hankala antaa anteeksi tällainen terveyden tuhoaminen koska meni nuoruus tässä paskassa. Oikeesti mun koko nuoruus meni näiden helvetin typerien lääkkeiden kanssa saikatessa.

        Minä en oo ottanu mitään ssri lääkkeitä tämän jälkeen. Mutta kun verenpaineet on niin vaaralliset niin pakko yrittää syödä verenpainelääkkeitä huonolla menestyksellä. Kovat sivuvaikutukset kaikista. Rintaa puristaa ja happi loppuu. Muutakin. Mm.beetasalpaaja vaikuttaa hermostoon eikä varmasti ole hyväksi. Kalkkisalpaaja nostaa sykettä joka on jo muutenkin turhan korkea. Tämä on umpikuja. En tiedä pääsenkö koskaan täältä ulos vai oliko tämä tässä.


      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo todistaa mitä? Ja se on yksi TEORIA. Selitätkö tuon suuren jumalallisen tutkimustuloksen vaikka omin sanoin? Katuhuume ketamiini ja ssrit toimiikin samalla mekanismilla?

        Loogista olisi jos katuhuume ja ssri toimii samalla tavalla että kyse olisi aivojen kompensaatiomekanismista niiden häirintään sen sijaan että kyse olisi välttämättä suoraan suotuisasta vaikutuksesta aka aivovaurioistakin syntyy neurogeneesiä joka siis näennäisesti on suotuisa vaikutus mutta laukaisija ei olekaan niin suotuisa ja kyse voi olla jopa jonkinlaisesta korjausmekanismista jolla aivot kompensoi häirintäänsä. Lisäkarkkina päälle saattaa saada dysautonomian oireita tai PSSD:n.

        Ja miksei meille potilaille ole selitetty tuota sinun humpuukiteoriaasi vaan selitetty serotoniinin alhaisista tasoista joita nostetaan lääkkeillä?

        Lääkäri potilaalle:
        Hei miten ois hyvä diili, aloitat lääkkeen mikä ei aiheuta riippuvuutta mutta lopetukseen voit joutua kuitenkin varaamaan noin vuoden kun tihrustat sitä alas pikkupalasina koska saat vieroitusoireita? Ikäviäkin. Ja vielä parempi diili, saat seksuaalihäiriöitä kaupan päälle, ainiin ne kyllä voi jatkuu lopetuksessakin. Ja vieroitusoireet sotkee autonomisen hermostosi? Ja vielä sast lisäkarkkina vähän sähköiskuja päähän tästä meidän koekaniinina toimisesta ja mä en sit auta sua enää mitenkään kun en tiedä veetujanaan miten tämä lääke vaikuttaa mut kai se jotenkin sillain buustaa neuroplastisuutta tai nostaa serotoniinitasoja (masiksessa alhaset) tai jotaim BNDF tasoja tai silleen. Kuitenkin toosi hyödyllisiä lääkkeitä terveydelle ja tutkimuksissakin no en tätä kerro mutta n 8 pitää käyttää lääkettä että yks hyötyy ja ei sillain oo plaseboa parempia varsinaisesti monelle. Vähän leikkaa tunteitakin mut sehän auttaa!

        Käviskö tämmönen diili?

        Not. Olisin sanonut että painuhan hiiteen :D


      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Loogista olisi jos katuhuume ja ssri toimii samalla tavalla että kyse olisi aivojen kompensaatiomekanismista niiden häirintään sen sijaan että kyse olisi välttämättä suoraan suotuisasta vaikutuksesta aka aivovaurioistakin syntyy neurogeneesiä joka siis näennäisesti on suotuisa vaikutus mutta laukaisija ei olekaan niin suotuisa ja kyse voi olla jopa jonkinlaisesta korjausmekanismista jolla aivot kompensoi häirintäänsä. Lisäkarkkina päälle saattaa saada dysautonomian oireita tai PSSD:n.

        Ja miksei meille potilaille ole selitetty tuota sinun humpuukiteoriaasi vaan selitetty serotoniinin alhaisista tasoista joita nostetaan lääkkeillä?

        Lääkäri potilaalle:
        Hei miten ois hyvä diili, aloitat lääkkeen mikä ei aiheuta riippuvuutta mutta lopetukseen voit joutua kuitenkin varaamaan noin vuoden kun tihrustat sitä alas pikkupalasina koska saat vieroitusoireita? Ikäviäkin. Ja vielä parempi diili, saat seksuaalihäiriöitä kaupan päälle, ainiin ne kyllä voi jatkuu lopetuksessakin. Ja vieroitusoireet sotkee autonomisen hermostosi? Ja vielä sast lisäkarkkina vähän sähköiskuja päähän tästä meidän koekaniinina toimisesta ja mä en sit auta sua enää mitenkään kun en tiedä veetujanaan miten tämä lääke vaikuttaa mut kai se jotenkin sillain buustaa neuroplastisuutta tai nostaa serotoniinitasoja (masiksessa alhaset) tai jotaim BNDF tasoja tai silleen. Kuitenkin toosi hyödyllisiä lääkkeitä terveydelle ja tutkimuksissakin no en tätä kerro mutta n 8 pitää käyttää lääkettä että yks hyötyy ja ei sillain oo plaseboa parempia varsinaisesti monelle. Vähän leikkaa tunteitakin mut sehän auttaa!

        Käviskö tämmönen diili?

        Not. Olisin sanonut että painuhan hiiteen :D

        Yli kaksikymmentä vuotta meni elämässäni psykiatrian koukeroissa.
        Kertaakaan ei yksikään psykiatri maininnut sanaa diili puhuttaessa lääkkeistä tai hoidoista tai muustakaan.
        Reilun kahdenkymmenen vuoden sisään kerkesi nähdä aika monia lääkäreitä, mutta ei yksikään koskaan diilejä ehdotellut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yli kaksikymmentä vuotta meni elämässäni psykiatrian koukeroissa.
        Kertaakaan ei yksikään psykiatri maininnut sanaa diili puhuttaessa lääkkeistä tai hoidoista tai muustakaan.
        Reilun kahdenkymmenen vuoden sisään kerkesi nähdä aika monia lääkäreitä, mutta ei yksikään koskaan diilejä ehdotellut.

        Tuo olikin ironiaa. Mutta jossa piilee totuuden siemen diilistä minkä potilas ottaa vastaan suostuessaan aineisiin. Siis tietämättä suurilta osin mihin ryhtyy koska eihän kukaan suurinta osaa diilin osista mainitse.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo olikin ironiaa. Mutta jossa piilee totuuden siemen diilistä minkä potilas ottaa vastaan suostuessaan aineisiin. Siis tietämättä suurilta osin mihin ryhtyy koska eihän kukaan suurinta osaa diilin osista mainitse.

        Joku kyseli tuosta tutkimuksesta.

        Täällä maallikkoversio:
        https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveempi-maailma/tutkijat-loysivat-uutta-tietoa-masennuslaakkeiden-vaikutuksista-laakkeet-sitoutuvat-aivojen-kasvutekijan-reseptoriin-suoraan-ilman-serotoniinin-apua

        "Neurotrofiset kasvutekijät säätelevät hermoston kehitystä ja muovautuvuutta. Kaikki masennuslääkkeet lisäävät aivoperäisen neurotrofisen kasvutekijän BDNF:n määrää ja signalointia aivoissa, mutta lääkkeiden on tähän mennessä luultu vaikuttavan kasvutekijään epäsuorasti, serotoniinin tai glutamaattireseptorien välityksellä."

        "Tällä viikolla Cell-tiedelehdessä julkaistu uusi tutkimus kuitenkin osoittaa, että masennuslääkkeet sitoutuvat suoraan BDNF-kasvutekijän TrkB-nimiseen reseptoriin. Löydös kyseenalaistaa serotoniinin tai glutamaatin reseptorien ensisijaisen roolin masennuslääkkeiden vaikutuksissa." Eikö koko serotoniiniteoria ole alunperinkin ollut aika tieteellistä arviointia kestämätön vaikka sitä on kerrottu potilaille? Enemmän lääkeyhtiöiden markkinointia? Silti juuri tällä on saatu potilaita käyttämään aine

        Arvatkaapa mikäs kanssa lisää BNDF:n määrää? Liikunta, ruokavalio, riittävä uni, uusien asioiden opettelu, stressinhallinta, altistuminen auringonvalolle sun muut. BNDF viittaa siis aivoperäiseen neurotrofiseen kasvutekijään. Se on erityisen tärkeä aivojen ja hermoston kehitykselle, toiminnalle ja ylläpidolle. BDNF edistää hermosolujen kasvua, selviytymistä ja muovautumista, mikä on olennaista oppimiselle ja muistille. Ja nämä lisäävät sitä turvallisesti toisin kuin joku masennuslääke joka siinä sivussa (mistä tiede ei niin kiinnostunut ole), esim puhkaisee seksuaalihäiriöitä, jopa lääkkeen jälkeen jatkuvia.
        Siis nämä suotuisina pidetyt lääkkeet voivat siis tehdä paljon muutakin kuin mihin tämä tutkimus viittaa ja nämä asiat eivät ole niin suotuisia. Näiden tutkimus ei ole niin psykiatrian asialistalla vaan jopa potilaat joutuvat rahoittamaan tutkimusta esim PSSD:stä.

        Mitä on BNDF?
        BDNF:llä on monia tehtäviä kuten tukea hermosolujen lisääntymistä ja kypsymistä, edistää synapsien muodostumista ja vahvistuista, vaikuttaa mielialaan, estää stressivaikutuksia aivoihin ja vaikuttaa fyysiseen suorituskykyyn.

        Neuroplastisuuteen liittyvät teoriat masennuslääkkeitä eivät ole uusia. Neuroplastisuus viittaa siis aivojen kykyä muuttua ja muovautua uusien kokemusten perusteella. Aivot uudistuvat, ilman masennuslääkkeitä ihan hyvin. Itseasiassa voit hoitaa itseäsi niinkin biologisilla hoitotavoilla kuin terapialla. Biologisesti se rakentaa aivoissa uusia hermoyhteyksiä. Meditaatio itseasiassa edistää neuroplastisuutta. Nuoruudessa aivot ovat hyvin muovautuvat milloin psykiatrian mielestä minun piti alkaa edistämään aivojeni muovautuvuutta keinotekoisesti.

        Sitten on olemassa käsite nimeltä neurogeneesi. Se on osa neuronien plastisuutta. Se on jatkuva hidas prosessi. Tietyissä aivojen osissa esimerkiksi oppimisen ja muistin kannalta tärkeässä hippokampuksessa, syntyy uusia hermosoluja läpi elämän. Prosessia on siis aikuisiän neurogeneesi. Terveelliset elämäntavat edistää neurogeneesiä ja pitää yllä aivojen muokkautumiskykyä. BNFF (Brain-Derived Neurotrophic Factor) on tärkeä proteiini, joka vaikuttaa aivojen kehitykseen ja toimintaan. Se on erityisen tärkeä neurogeneesille, eli uusien hermosolujen muodostumiselle aikuisessa aivoissa.

        Trkb (tropomyosin receptor kinase B) on taas tärkeä reseptori, joka sitoutuu neurotrofiinimolekyyliin nimeltä BDNF (brain-derived neurotrophic factor). Trkb:n aktivaatio on keskeinen tekijä neurogeneesissä, eli uusien hermosolujen muodostumisessa aikuisten aivoissa. Neurogeneesi tapahtuu erityisesti hippokampuksessa, joka on alue, joka liittyy muistiin ja oppimiseen. Kun BDNF sitoutuu Trkb-reseptoriin, se aktivoi erilaisia solunsisäisiä signalointireittejä, jotka edistävät hermosolujen eloonjäämistä, erilaistumista ja synapsiyhteyksien muodostumista. Trkb ja sen aktivoima BDNF-signalingilla on keskeinen rooli neurogeneesissä edistäen uusien hermosolujen syntyä ja kehitystä aivoissa. Tämän vuoksi Trkb-reseptorin toiminta on tärkeä tutkimuskohde Alzheimerin taudin ja muiden neurodegeneratiivisten sairauksien sekä mielenterveysongelmien yhteydessä.


      • Anonyymi

        Jokainen miettikööt itse omassa mielessään miten hyödyllistä on masennuslääkkeen tuottama muovautuvuuden lisääntyminen tai neurogeneesi mikäli seurauksena voisi olla esim vieroituspalstojen epäilemät autonomisen hermoston häiriöt vieroituksessa mitkä voivat selittää pitkittyneitä vieroitusoireita (protracted withdrawal syndrome).
        Kuten masennuslääkevieroitusta tutkinut tutkija Mark Horowitz toteaa, voi olla että neurogeneesi aivoissa seurauksena eri kemikaaleista ei ole merkki että ne auttavat vaan että ne aiheuttavat toksisuutta mikä johtaa erilaisiin suojamekanismeihin aivojen osalta kompensoidakseen tätä. Se olisi hyvin linjassa lääkkeiden aiheuttamien harmien kuten PSSD ja pitkittyneet vieroitusoireet.

        Tai miten hyödyllistä on masennuslääkkeen tuottama aivojen muovautuvuuden lisääntyminen jos seurauksena siis menettää seksuaalisuutensa jopa pysyvästi?

        Miten paljon tutkitaan neurogeneesiä ja aivoterveyttä ei vain hetken aikaa masennuslääkkeen käytön ajan vaan esimerkiksi niillä joiden aivoissa napsuu sähköiskut lopetusvaiheessa, ketkä kärsii vieroitusunettomuudesta ja unihäiriöistä ja kellä on muitakin vieroitusoireita? Joista jotkut kuvaavat kognitiivisiakin häiriöitä osana vieroitusta? Ketkä kokee sitä että menee paljon erilaisia oireita vieroituksessa.

        Oma kuudes aistini hoksaa kun joku on liian hyvää ollakseen totta ja sitä on todentotta masennuslääkkeiden tuottama neurogeneesi, muovautuvuus sun muu. Itse epäilen että pitemmällä tähtäimellä, jos ei mietittäisi vain pika jackpotvoittoja vaakakuppi heilahtaa jossain vaiheessa ja psyyken lääkkeet on enemmän yhteydessä neurogeneratiivisiin sairauksiin jota edesauttaa tämä keinotekoinen aivojen mekanismien peukalointi pikavoitot mielessä piittaamatta pitempiaikaisesta tutkimuksesta.

        Sen sijaan ne jotka luontaisesti edistävät BNDF-tasoja, liikkuvat, syövät terveellisesti, osaavat levätä milloin keho signaloi niin tekemään, meditoivat, oppivat tasaamaan hermostoaan porskuttavat aivoterveydeltään hyvällä tasolla pitkäikäisiksi, harrastavat tosi mukavaa seksiä ja eivät ole täällä spekuloimassa mikä heidän hermostossaan meni sököksi.

        Ja siis kyllähän se kuulostaa aika fantsulta jos kehitettäisiin yhtä nopeasti toimiva lääke kuin ketamiini joka toimii HETI ja ei siinä ole haittojakaan ja vautsivou. Uskonko että psykiatria pystyy kehittämään jotain osaamisalueensa ulkopuolelta? En kovin. Koska kaikki psyykenlääkkeet ovat psykoaktiivisia aineita mitä psykiatria harvoin mainitsee johon sisältyy samanlaiset lainalaisuudet, toleranssi, tehon hiipuminen, vieroitusoireet ja fyysinen riippuvuus eli dependence vaikka vaikutusmekanismi onkin vähän erikaltainen ja lääkkeet ovat vähän erilaisia kemialliselta profiililtaan.

        Psykiatria yritti maalata SSRI-lääkkeistä kuvan täysin erilaisena lääkkeenä mutta sorry, samaa kakkelia vähän eri paketissa ja samankaltaisten ongelmienkin kanssa kujn aiemmat lääkkeet. Haittavaikutusprofiili voi olla joillekin lieventynyt lääkkeiden kehittyessä mutta onko edes? loppupeleissä kun miettii vaikka vieroituspalstoilla lukemaansa ja ihmisten seurauksia aineisiin koukuttautumisesta joiden ei niin pitänyt aiheuttaa riippuvuutta.

        Toki on niitä onnenmyyriä jotka käyttää psyykenlääkkeitä jotka ei pääse samaan kelkkaan mutta on niitä jotka todennäköisesti saattavat jopa käydä lääkkeen puhkaisemissa autonomisen hermoston häiriöissä hakemassa lisää lääkkeitä lääkäriltänsä tietämättä että lääkärin tekemä sotku saattanee olla yhteydessä hänen epätasapainoiseen kauheaan oloonsa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se korruptio tuossa tuli esiin, ihan oman alan edustajan kertomana. Potilaiden vointi usein huononee lääkityksellä ja mitä enemmän lääkkeitä sitä huonompi vointi. Tarkoitus oli parantaa ja tätä uskotellaan.

        Lisäksi serotoniiniteoria mitä on syötetty potilaille vuosikausia on kumottu, tieteellisellä tutkimuksella kumottu. On puhuttu siis paskaa ihmisille ja huijattu heidät käyttämään lääkkeitä jotka tekevät vain haittaa. Kuten tässä ketjussa on nimetty tutkimus niin lääkkeillä rikotaan ihmisten hermosto ja tutkimuksesta voi lukea mitä siitä seuraa. Yksittäiselle ihmiselle se on tragedia. Terveydenhuolto ei myönnä eikä tunnusta mitään ja se on valehtelua, osa korruptiota. Vaarallista potilaiden terveyden kannalta.

        Niin se on aika mielenkiintoista kyllä ollut lukea että eihän tuo oikein koskaan ole ollut mikään luotettava teoria tuo serotoniiniteoria. Minulle sanottiin tästä syynä käyttää lääkettä trivialisoiden masennus ja muutama vuosi sitten kerrottiin hoidossa lääkkeistä aivokemioita tasaavina aineina.

        Huijauksen maku minulle ei tullut pelkästään tuosta vaan siitä että sanottiin että lääke ei aiheuta riippuvuutta mainitsematta vieroitusoireista. Lisäksi sanottiin että masislääkkeet voi lopettaa milloin vain kuin suostutellen minut kokeilemaan kun ei muka häviämistäkään ole. Millä planeetalla nuo voi lopettaa milloin vain, siihen meni aivan sikana aikaa päästä tuosta skeidasta eroon. Tällainen on jopa vaarallista jos potilaalle ei oikeasti kerrota mitä lääke oikeasti on, kuinka se pitää vähentää ja niin päin pois.

        Minun hermosto rikottiin.

        Terveydenhuolto ei ole niin kehittyneellä asteella että se osaisi tulkita näiden lääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksia hermostolle.


      • Anonyymi

        Mikään ei muutu kunnes evoluutio kielletään, siihen asti ihnisiä leimataan MT sairaksi kehon kivuistaan ja vaikka mista koska ecoluutiossa kehitys kelpoinen ei sairastele.
        kulissien takana paha ecoluutio psykiatria elää super voimakkaasti ja sieltä kaikki insuliini shokki myrkky hoidot ja tän pv myrkyt ovat tulleet evoluutio psykiatrialta, koska evoluutiossa kehitys kelvottoman näkösisiä on kidutettava ja tapettava psyykke myrkyin.

        se on ecoluution ankara tuomio maan päällä asuville!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä kirjoitin:)
        Suomi on korruptoitunut siinä missä muukin maailma. Vaikka muuta väittää. Ennen kaikkea terveydenhuolto on korruptoitunut. Vihaan, niin paljon lääkäreitä. Minut on täysin tuhottu. Joka solu. Olen kärsinyt monta vuotta ja toivonut ja uskonut että paranen. Pyristellyt että en joudu veneen alle. Kaikki liikaa hermostolle.
        Puhkesi cfs, mcas, allergioita, verenpaine, dysautonomia, pots. Lääkärit sanoo että oon vaikea tapaus kun eivät osaa auttaa. En enää tiedä mikä neuvoksi. Tämä on kemiallinen kidutus.

        ”Vihaan lääkäreitä ”
        Siis ei ole lääkäreiden syy jos olet sairas ja jos sanovat että sinun tapauksessasi eivät kykene auttamaan niin silloin eivät kykene. Kummallista kun aina vieritetään syyt jonkun toisen niskoille . Sairaus in tietysti vaikea ja siinä monet oireet , kaikille ei sovi lääkkeet liioin , sekään ei ole lääkäreiden vika .äihmisen on etsittävä itsestään asioita, esim milloin voi paremmin , ja huomattava miksi voi paremmin siis kaikkeen on selitys. Esim skitsofrenia
        Joka on monella , niin kieltävät sen diagnoosin ja taas ollaan syyttelemässä lääkäreitä. Äensin on tultava sinuksi sairautensa kanssa siitä alkaa parannus, kun myöntää itselleen miten kokee asiat ja lopettaa syyttelemästä milloin ketäkin .
        Sillä juuri tuo syyttelevät asenne paljastaa aika paljon ihmisestä ja hänen sairaudestaan .
        Ja usein syytetään lääkitystä vaikka itse sairaus on se joka saa ihmisen voimaan huonosti , ja ehkä lääkkeet eivät edes pure kaikkiin ihmisiin . Monella myös lääke fobia, pelätään niin kvasti lääkettä joka voisi tehdä ihmisen terveeksi . Syyt on monet , mutta ole syyttelemästä lääkäreitä sillä et tiedä miten monen elämän lääkärit pelastavat vuosittain . Lääketiede on ihan muuta kun luulot mitä sinulla on siitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikään ei muutu kunnes evoluutio kielletään, siihen asti ihnisiä leimataan MT sairaksi kehon kivuistaan ja vaikka mista koska ecoluutiossa kehitys kelpoinen ei sairastele.
        kulissien takana paha ecoluutio psykiatria elää super voimakkaasti ja sieltä kaikki insuliini shokki myrkky hoidot ja tän pv myrkyt ovat tulleet evoluutio psykiatrialta, koska evoluutiossa kehitys kelvottoman näkösisiä on kidutettava ja tapettava psyykke myrkyin.

        se on ecoluution ankara tuomio maan päällä asuville!

        Milläs meinasit evoluution kieltää?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ”Vihaan lääkäreitä ”
        Siis ei ole lääkäreiden syy jos olet sairas ja jos sanovat että sinun tapauksessasi eivät kykene auttamaan niin silloin eivät kykene. Kummallista kun aina vieritetään syyt jonkun toisen niskoille . Sairaus in tietysti vaikea ja siinä monet oireet , kaikille ei sovi lääkkeet liioin , sekään ei ole lääkäreiden vika .äihmisen on etsittävä itsestään asioita, esim milloin voi paremmin , ja huomattava miksi voi paremmin siis kaikkeen on selitys. Esim skitsofrenia
        Joka on monella , niin kieltävät sen diagnoosin ja taas ollaan syyttelemässä lääkäreitä. Äensin on tultava sinuksi sairautensa kanssa siitä alkaa parannus, kun myöntää itselleen miten kokee asiat ja lopettaa syyttelemästä milloin ketäkin .
        Sillä juuri tuo syyttelevät asenne paljastaa aika paljon ihmisestä ja hänen sairaudestaan .
        Ja usein syytetään lääkitystä vaikka itse sairaus on se joka saa ihmisen voimaan huonosti , ja ehkä lääkkeet eivät edes pure kaikkiin ihmisiin . Monella myös lääke fobia, pelätään niin kvasti lääkettä joka voisi tehdä ihmisen terveeksi . Syyt on monet , mutta ole syyttelemästä lääkäreitä sillä et tiedä miten monen elämän lääkärit pelastavat vuosittain . Lääketiede on ihan muuta kun luulot mitä sinulla on siitä.

        "lääkkeet pelastavat elämiä plaaplaa plaa jankutinjankutijankuti".

        Jos olet tutustunut psyykenlääkkeisiin esim masennuslääkkeissä NNT luku eli se montako potilasta pitää hoitaa että yksi saa hyödyn on n välillä 5-10 masennuksen hoidossa. Tämä tarkoittaa, että viidestä kymmeneen potilasta, jotka saavat hoitoa, yhden arvioidaan hyötyvän merkittävästi hoidosta verrattuna plaseboon. NNT-luku ei ole välttämättä absoluuttinen, ja yksittäisten potilaiden hoitovasteet voivat vaihdella. Tutkimuksissa kuten tämän palstan eräs hyvä kirjoittaja on lukuisia kertoja tuonut ilmi ei voida tehdä suurta eroa plasebovaikutuksen ja hyödyn välillä.

        Psyykenlääkkeet voivat aiheuttaa itsemurha-ajatuksia joissain, sekavuutta joissain, ongelmien lisääntymissä joissain.

        On mielestäni täysin julma näkökulma tulla haittaketjuun jankuttamaan tällaista sivuuttaen ihmisten kokemus, gaslightaten heitä pitäen tiettyä osaa potilaista ihan merkityksettöminä isossa osassa kun heidän elämänsä on tuhottu lääkkeillä. Tätä pitäisi pyrkiä estämään ja suhtautua nöyrästi siihen mitä emme tiedä eikä vähätellä joidenkin ongelmia lääkkeistä. Lääkkeitä tutkitaan paljon lyhyemmin mitä suuri osa kansasta niitä käyttää ja kaikkia niiden monimutkaisia pitkäaikaisia vaikutuksia kehoon josta kaikki ei välttämättä ole pitemmällä tähtäimellä edes ihmiselle suotuisia henkisellä tasollakaan.

        https://www.laakarilehti.fi/maailmassa/kolumni/tarinoita-ja-tutkimustuloksia/?public=784fbcee9fea31494b45ae002744e87f

        Miksi pitäisi erityisesti identifioitua johonkin diagnoosiin joka suurella todennäköisyydellä on enemmän oire jostain kuin mikään syy mihinkään? Joku epämääräinen oirekuvaus jota ei ole biologisesti edes kattavasti todistettu olevan olemassa. Parempi miettiä mitä oireilleen voi tehdä ja ratkoa syitä kuin ottaa joku diagnoosi harteilleen itselleen ongelmiensa selittäjänä. https://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/masennusdiagnoosi-ei-selita-sen-syyta-toteaa-uusi-tutkimus/

        Sinunkaltaistesi jankkujen vuoksi mikään asia ei voi mennä eteenpäin lääkehaittojen ymmärtämisessä.

        Mikään ei sulje pois niiden autettujenkin kohdalla vieroitusongelmia, pitkittyneitä vieroitusoireita, seksuaalihaittoja jotka jatkuu lääkkeen lopetuksen jälkeen. PS. luulin lääkkeiden hetkellisesti auttaneen minua merkittävästi.

        Kyseessä ei ole fobia!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No siis sitä on vähän hankala suhteuttaa koska jouduin aloittamaan ton lääkehaitan jälkeen ihan todella hitaan purkuprosessin ja mulla oli silloin vielä ekstrapyramidaalioireet mukana ja niiden vuoksi purku oli todella hankalaa koska lääke millä niitä hoidettiin voi myös toisaalta purun aikana esim puhkaista akatisiaa joillakin (minkä lääkäri muka kiisti vaikka tosi monelta olen kuullut tätä vieroituspalstoilla). Kaikkinensa olen menettänyt elämästäni yli 7 vuotta tämän paskan takia, kuitenkin ollen toimintakykyisempi osan ajasta. Jos olet pitänyt asiat kuten vieroituspalstat suosittaa, simppelinä, eli et siis ole tehnyt kuten minun tapauksessa jossa lääkäri alkoi tunkemaan lääkkeitä sarjassa johtaen lääkepinoon lääkkeitä, niin toipumisesi voi olla nopeampaa. Mulla se johti kindling-reaktioihin.

        Toki autonomisen hermoston oireet on aika mystisiä mutta jotenkin toivoisin että lääkkeiden puhkaisemissa CFS tyylisissä oireissa ja autonomisen hermoston oireissa ois parempi ennuste.

        Nykyinen elämä on kaukana elämästä missä elin missä pystyin käyttämään lääkkeitä normaalisti , juomaan vaikka kupposen kahvia ilman että se siis johtaa ihan kauheeseen sisäisen levottomuuden kasvuun, elämään elämääni silleen suht normaalisti ilman että helvetti on ovella vaikka liian stressin takia kun hermosto jysähtää ylivireyteen jne jne. Ei ollut PSSD:tä eikä ollut neuropaattisia oireita. Toki tässä jonkinasteinen elämänlaatu on ja parempi kuin pahimpina aikoina mutta ei tämä helppoa ole.

        Jotenkin on hankala antaa anteeksi tällainen terveyden tuhoaminen koska meni nuoruus tässä paskassa. Oikeesti mun koko nuoruus meni näiden helvetin typerien lääkkeiden kanssa saikatessa.

        Vaikuttaa ihan että olis skitsofrenia kun oireet kuulostaa siltä , siis sairaudelle ei kukaan mitään voi mutta että vieritetään syyt aina muiden niskaan on sairasta. .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikuttaa ihan että olis skitsofrenia kun oireet kuulostaa siltä , siis sairaudelle ei kukaan mitään voi mutta että vieritetään syyt aina muiden niskaan on sairasta. .

        Ai nyt sä alat vielä ihan diagnosoimaankin ihmisiä siellä etänä? Alan miettiä sitä keskustelenko itse jonkun älyllisesti vajavaisen ihmisen kanssa, totta puhuen, onko sulla sitä diagnoosia vielä? . No olen kyllä vuosia käynyt mt hoitoa läpi ja tuota diagnoosia ei ole vaikka sä maallikkoeksperttinä tuollaisia heitteletkin.

        Lääkehaittaa on myös diagnosoitu lääkärin toimesta joiltain osin.

        Mutta lääkkeiden seuraamukset useista lääkkeistä voi kestää useita vuosia mitä kaltaisesi ihmiset eivät ymmärrä. Kun hermosto menee epätasapainotilaan se menee epätasapainotilaan. Sen sijaan monet ihmiset ketkä on käyneet vaikkapa monimutkaista polyfarmasiaa ja lääkepurkuja sen seurauksena niin tietävät. Alle on linkattu surviving antidepressants palstan vuosien kamppailu lääkeharmiensa eli pitkittyneiden vieroitusoireidensa kanssa.

        Oireet aaltoilevat asteittain parantuen aikojen saatossa.

        Vieritän systeemin niskaan informoidun suostumuksen puutteen, täyden hevonpaskan serotoniinivertauksineen, huonon vieroituksen mikä vaaransi oloa, haittojen vakavastiottamattomuuden ja kompensoinnin lääkinnällä, potilaan kuuntelemattomuuden ja systeemin kompensaation ja tuen puutteen haittatapauksissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai nyt sä alat vielä ihan diagnosoimaankin ihmisiä siellä etänä? Alan miettiä sitä keskustelenko itse jonkun älyllisesti vajavaisen ihmisen kanssa, totta puhuen, onko sulla sitä diagnoosia vielä? . No olen kyllä vuosia käynyt mt hoitoa läpi ja tuota diagnoosia ei ole vaikka sä maallikkoeksperttinä tuollaisia heitteletkin.

        Lääkehaittaa on myös diagnosoitu lääkärin toimesta joiltain osin.

        Mutta lääkkeiden seuraamukset useista lääkkeistä voi kestää useita vuosia mitä kaltaisesi ihmiset eivät ymmärrä. Kun hermosto menee epätasapainotilaan se menee epätasapainotilaan. Sen sijaan monet ihmiset ketkä on käyneet vaikkapa monimutkaista polyfarmasiaa ja lääkepurkuja sen seurauksena niin tietävät. Alle on linkattu surviving antidepressants palstan vuosien kamppailu lääkeharmiensa eli pitkittyneiden vieroitusoireidensa kanssa.

        Oireet aaltoilevat asteittain parantuen aikojen saatossa.

        Vieritän systeemin niskaan informoidun suostumuksen puutteen, täyden hevonpaskan serotoniinivertauksineen, huonon vieroituksen mikä vaaransi oloa, haittojen vakavastiottamattomuuden ja kompensoinnin lääkinnällä, potilaan kuuntelemattomuuden ja systeemin kompensaation ja tuen puutteen haittatapauksissa.

        Miltä osin tuo muka sinusta vaikuttaa skitsofrenialta? Ai kun saan ekstrapyramidaalioireet minkä seurauksena lääkepurku on ihan helvetillistä koska myös vieroitukset voi puhkaista ekstrapyramidaalioireita (mainittu linkissä alempana masennusvieroituslääketutkijan linkissä). Ja siksi vieroitus on ihan helvettiä.

        Kun en voi juoda esim kahvia koska se on stimilantti ja hermostoni ei kestä stimulantteja kun muutenkin se käy kierroksilla lääkeläjän jälkeen jolle tein tosi hitaan purun. En siedä lääkkeitäkään juuri enää harmieni jälkeen.

        Kindling reaktio tarkoittaa sitä että vieroitukset lääkkeistä voi muuttua hankalammaksi kun lääkäri yhä uudelleen määrää saman lääkkeen uudelleen tai lääkkeitä päälle johtaen uusiin lääkereaktioihin vieroittaen ja aloittaen lääkkeet uudelleen.

        PSSD on lääkkeiden jälkeen jatkuvat seksuaalihäiriöt ja neuropaattiset oireet ovat mm jatkuvaa pistelyä, polttelua ja tunnottomuutta.

        Ja tämä on sun mielestä skitsofreniaa että menetin vuosia elämänlaadustani lääkepaskan takia kun se ei vain sovi sun maailmankuvaan ja et edes oikeasti ymmärrä mitä ihmiset vieroitusfoorumeilla ovat asiasta ymmärtäneet (esim kindling, herkkyys lääkkeille on ihan yleisesti siellä ymmärrettyjä termejä). Suomestakin löytyy lukuisia potilaita ketkä on esim pssd diagnoosin aikana saaneet ohutsäieneuropatiadiagnoosin.

        Hitto että pistää ihmiset vihaksi tällä hetkellä.

        No, me harmia saaneet tiedämme mitä olemme kokeneet. Sä olet vain typerä huutelija joka ei tiedä mistään mitään kuin jankuttamisesta että syökää ihmiset lääkkeitä ja lääkkeet parantaa.
        Täällä lisää lääkeharmitarinoita:
        https://youtube.com/@taperclinic?feature=shared

        Seuraukset VOI kestää vuosia. Ja en mä sitä koko aikaa ole invalidina sängyssä ollut vaikka olen vetänyt lääkevieroituksia vaan yrittänyt parantaa elämääni parhaani mukaan kuitenkin elämänlaadun ollessa alentunutta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miltä osin tuo muka sinusta vaikuttaa skitsofrenialta? Ai kun saan ekstrapyramidaalioireet minkä seurauksena lääkepurku on ihan helvetillistä koska myös vieroitukset voi puhkaista ekstrapyramidaalioireita (mainittu linkissä alempana masennusvieroituslääketutkijan linkissä). Ja siksi vieroitus on ihan helvettiä.

        Kun en voi juoda esim kahvia koska se on stimilantti ja hermostoni ei kestä stimulantteja kun muutenkin se käy kierroksilla lääkeläjän jälkeen jolle tein tosi hitaan purun. En siedä lääkkeitäkään juuri enää harmieni jälkeen.

        Kindling reaktio tarkoittaa sitä että vieroitukset lääkkeistä voi muuttua hankalammaksi kun lääkäri yhä uudelleen määrää saman lääkkeen uudelleen tai lääkkeitä päälle johtaen uusiin lääkereaktioihin vieroittaen ja aloittaen lääkkeet uudelleen.

        PSSD on lääkkeiden jälkeen jatkuvat seksuaalihäiriöt ja neuropaattiset oireet ovat mm jatkuvaa pistelyä, polttelua ja tunnottomuutta.

        Ja tämä on sun mielestä skitsofreniaa että menetin vuosia elämänlaadustani lääkepaskan takia kun se ei vain sovi sun maailmankuvaan ja et edes oikeasti ymmärrä mitä ihmiset vieroitusfoorumeilla ovat asiasta ymmärtäneet (esim kindling, herkkyys lääkkeille on ihan yleisesti siellä ymmärrettyjä termejä). Suomestakin löytyy lukuisia potilaita ketkä on esim pssd diagnoosin aikana saaneet ohutsäieneuropatiadiagnoosin.

        Hitto että pistää ihmiset vihaksi tällä hetkellä.

        No, me harmia saaneet tiedämme mitä olemme kokeneet. Sä olet vain typerä huutelija joka ei tiedä mistään mitään kuin jankuttamisesta että syökää ihmiset lääkkeitä ja lääkkeet parantaa.
        Täällä lisää lääkeharmitarinoita:
        https://youtube.com/@taperclinic?feature=shared

        Seuraukset VOI kestää vuosia. Ja en mä sitä koko aikaa ole invalidina sängyssä ollut vaikka olen vetänyt lääkevieroituksia vaan yrittänyt parantaa elämääni parhaani mukaan kuitenkin elämänlaadun ollessa alentunutta.

        Täällä kanssa tarina pitkän ajan kamppailusta lääkkeiden vieroituksessa ja jälkeen, raskasta polyfarmasiaa syöneeltä ihmiseltä:

        https://youtu.be/9WWO0WqfCwI?feature=shared

        Mä en tiedä millainen ihminen niinkuin lähtökohtaisesti tulee ketjuun diagnosoimaan ihmisiä ja vähättelemään heidän kokemuksiaan, sanomaan tyyliin että mene lenkille ja kertomaan kuinka lääkkeet auttaa ihmisiä. Ja oikeasti hänen ymmärryksensä esim aloittajan kertoman dysautonomian kaltaisista autonomisista häiriöistä on hyvin heikko saatika oikeasti esim lääkehaitoista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miltä osin tuo muka sinusta vaikuttaa skitsofrenialta? Ai kun saan ekstrapyramidaalioireet minkä seurauksena lääkepurku on ihan helvetillistä koska myös vieroitukset voi puhkaista ekstrapyramidaalioireita (mainittu linkissä alempana masennusvieroituslääketutkijan linkissä). Ja siksi vieroitus on ihan helvettiä.

        Kun en voi juoda esim kahvia koska se on stimilantti ja hermostoni ei kestä stimulantteja kun muutenkin se käy kierroksilla lääkeläjän jälkeen jolle tein tosi hitaan purun. En siedä lääkkeitäkään juuri enää harmieni jälkeen.

        Kindling reaktio tarkoittaa sitä että vieroitukset lääkkeistä voi muuttua hankalammaksi kun lääkäri yhä uudelleen määrää saman lääkkeen uudelleen tai lääkkeitä päälle johtaen uusiin lääkereaktioihin vieroittaen ja aloittaen lääkkeet uudelleen.

        PSSD on lääkkeiden jälkeen jatkuvat seksuaalihäiriöt ja neuropaattiset oireet ovat mm jatkuvaa pistelyä, polttelua ja tunnottomuutta.

        Ja tämä on sun mielestä skitsofreniaa että menetin vuosia elämänlaadustani lääkepaskan takia kun se ei vain sovi sun maailmankuvaan ja et edes oikeasti ymmärrä mitä ihmiset vieroitusfoorumeilla ovat asiasta ymmärtäneet (esim kindling, herkkyys lääkkeille on ihan yleisesti siellä ymmärrettyjä termejä). Suomestakin löytyy lukuisia potilaita ketkä on esim pssd diagnoosin aikana saaneet ohutsäieneuropatiadiagnoosin.

        Hitto että pistää ihmiset vihaksi tällä hetkellä.

        No, me harmia saaneet tiedämme mitä olemme kokeneet. Sä olet vain typerä huutelija joka ei tiedä mistään mitään kuin jankuttamisesta että syökää ihmiset lääkkeitä ja lääkkeet parantaa.
        Täällä lisää lääkeharmitarinoita:
        https://youtube.com/@taperclinic?feature=shared

        Seuraukset VOI kestää vuosia. Ja en mä sitä koko aikaa ole invalidina sängyssä ollut vaikka olen vetänyt lääkevieroituksia vaan yrittänyt parantaa elämääni parhaani mukaan kuitenkin elämänlaadun ollessa alentunutta.

        Tiätkö kun on kahdeksan vanhana yrittäny ensimmäistä itsemurhaa, niin ei paljoa sukupuolielämän puute siinä vaiheessa pelottanut. Story of my life, siinäkin epäonnistuin, mutta ihan mielelläni kokeilin lääkkeitä kun olin tarpeeksi vanha.

        Mitä menetettävää siinä olisi? Enkö muka voisi työntää haarukkaa pistorasiaan joidenkin vierotusoireiden vuoksi?

        Olen pahoillani siitä, etten ole pahollani siitä etten ihan aidosti niele kaikkia netin masennus tarinoita masennuksena.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiätkö kun on kahdeksan vanhana yrittäny ensimmäistä itsemurhaa, niin ei paljoa sukupuolielämän puute siinä vaiheessa pelottanut. Story of my life, siinäkin epäonnistuin, mutta ihan mielelläni kokeilin lääkkeitä kun olin tarpeeksi vanha.

        Mitä menetettävää siinä olisi? Enkö muka voisi työntää haarukkaa pistorasiaan joidenkin vierotusoireiden vuoksi?

        Olen pahoillani siitä, etten ole pahollani siitä etten ihan aidosti niele kaikkia netin masennus tarinoita masennuksena.

        Olen pahoillani että olet joutunut kokemaan kärsimystä mutta edelleen vaikka olisit tunkenut sukkapuikon pistorasiaan on ihmisillä oikeus informoituun suostumuseen lääkkeistä ja turvalliseen niiden käyttöön ja moniin muihin vaihtoehtoihin hoitomallissa.

        En tiedä mitä mustavalkoihmisiä täällä asuu kun jotkut kokevat että lääkehaitoista kirjoitus tarkoittaa kaikkien lääkkeiden kieltämistä tai lääkrhaitoista kirjoittaminen tarkoittaa sitä että ei muka koskaan ole ollut mitään henkisiä ongelmia. Kyllä, olen kokenut henkisiäkin ongelmia, tosin en mitään niin pahaa kun lääkkeen seurauksena ja oirekuva oli hyvin erilainen. Haen hoidon muuttamista turvallisemmaksi kunnon informaatiolla. Itse en olisi lääkkeitä ottanut jos olisin tietänyt ekstrapyramidaalioireista tai vieroitusoireista jossa päädyn vähentelemään lääkettä joka määrättiin yhden lääkkeen haittoihin joka määrättiin suurelta osin yhden lääkkeen vieroitusoireisiin. Silloin jos koska olisi tehnyt mieli laittaa sukkapuikko sinne pistorasiaan.

        Kärsimys elämässä on itseasiassa normaalia. Ei toki itsmurhatavalla mutta moni kärsimys on ihan normaalia. Jos elänä on ollut vaikea on ihan tyypillinen reaktio kärsiä. Se on ihmisyyttä. Sitä kokiessaan ei ole yhtään oikeutetumpaa saada paljon harmia tai olla saamatta kunnon informaatiota.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen pahoillani että olet joutunut kokemaan kärsimystä mutta edelleen vaikka olisit tunkenut sukkapuikon pistorasiaan on ihmisillä oikeus informoituun suostumuseen lääkkeistä ja turvalliseen niiden käyttöön ja moniin muihin vaihtoehtoihin hoitomallissa.

        En tiedä mitä mustavalkoihmisiä täällä asuu kun jotkut kokevat että lääkehaitoista kirjoitus tarkoittaa kaikkien lääkkeiden kieltämistä tai lääkrhaitoista kirjoittaminen tarkoittaa sitä että ei muka koskaan ole ollut mitään henkisiä ongelmia. Kyllä, olen kokenut henkisiäkin ongelmia, tosin en mitään niin pahaa kun lääkkeen seurauksena ja oirekuva oli hyvin erilainen. Haen hoidon muuttamista turvallisemmaksi kunnon informaatiolla. Itse en olisi lääkkeitä ottanut jos olisin tietänyt ekstrapyramidaalioireista tai vieroitusoireista jossa päädyn vähentelemään lääkettä joka määrättiin yhden lääkkeen haittoihin joka määrättiin suurelta osin yhden lääkkeen vieroitusoireisiin. Silloin jos koska olisi tehnyt mieli laittaa sukkapuikko sinne pistorasiaan.

        Kärsimys elämässä on itseasiassa normaalia. Ei toki itsmurhatavalla mutta moni kärsimys on ihan normaalia. Jos elänä on ollut vaikea on ihan tyypillinen reaktio kärsiä. Se on ihmisyyttä. Sitä kokiessaan ei ole yhtään oikeutetumpaa saada paljon harmia tai olla saamatta kunnon informaatiota.

        Ja itseasiasss voi olla ihan normaaliakin haaveilla myös olemassaolemattomuudesta. Se ei ole niin sairasta tai harvinaista ihmisen tietoisuudessa jossa tiedostaa kuolevaisuutensa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikuttaa ihan että olis skitsofrenia kun oireet kuulostaa siltä , siis sairaudelle ei kukaan mitään voi mutta että vieritetään syyt aina muiden niskaan on sairasta. .

        Skitsofrenia= asiat jotka ei sovi omaan kokemusmaailmaan ja kun ei ole kokenut niin aika hullulta kuulostaa niin kyllähän ihmiset on sitten skitsoja eli hulluja. Ootkohan sukua sille narsistijankuttajalle jonka mielestä kaikki on narskuja?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miltä osin tuo muka sinusta vaikuttaa skitsofrenialta? Ai kun saan ekstrapyramidaalioireet minkä seurauksena lääkepurku on ihan helvetillistä koska myös vieroitukset voi puhkaista ekstrapyramidaalioireita (mainittu linkissä alempana masennusvieroituslääketutkijan linkissä). Ja siksi vieroitus on ihan helvettiä.

        Kun en voi juoda esim kahvia koska se on stimilantti ja hermostoni ei kestä stimulantteja kun muutenkin se käy kierroksilla lääkeläjän jälkeen jolle tein tosi hitaan purun. En siedä lääkkeitäkään juuri enää harmieni jälkeen.

        Kindling reaktio tarkoittaa sitä että vieroitukset lääkkeistä voi muuttua hankalammaksi kun lääkäri yhä uudelleen määrää saman lääkkeen uudelleen tai lääkkeitä päälle johtaen uusiin lääkereaktioihin vieroittaen ja aloittaen lääkkeet uudelleen.

        PSSD on lääkkeiden jälkeen jatkuvat seksuaalihäiriöt ja neuropaattiset oireet ovat mm jatkuvaa pistelyä, polttelua ja tunnottomuutta.

        Ja tämä on sun mielestä skitsofreniaa että menetin vuosia elämänlaadustani lääkepaskan takia kun se ei vain sovi sun maailmankuvaan ja et edes oikeasti ymmärrä mitä ihmiset vieroitusfoorumeilla ovat asiasta ymmärtäneet (esim kindling, herkkyys lääkkeille on ihan yleisesti siellä ymmärrettyjä termejä). Suomestakin löytyy lukuisia potilaita ketkä on esim pssd diagnoosin aikana saaneet ohutsäieneuropatiadiagnoosin.

        Hitto että pistää ihmiset vihaksi tällä hetkellä.

        No, me harmia saaneet tiedämme mitä olemme kokeneet. Sä olet vain typerä huutelija joka ei tiedä mistään mitään kuin jankuttamisesta että syökää ihmiset lääkkeitä ja lääkkeet parantaa.
        Täällä lisää lääkeharmitarinoita:
        https://youtube.com/@taperclinic?feature=shared

        Seuraukset VOI kestää vuosia. Ja en mä sitä koko aikaa ole invalidina sängyssä ollut vaikka olen vetänyt lääkevieroituksia vaan yrittänyt parantaa elämääni parhaani mukaan kuitenkin elämänlaadun ollessa alentunutta.

        No onhan se hupsua, jos kaksi tai kolme ihmistä käyttää julkista foorumia oman vahvistusharhansa vahvistamiseen, sen sijaan että he tekisivät sen jossain suljetussa viestipalvelussa.

        Siitä jankkaamisesta jää valitettavasti vähän sellainen sairas mielikuva, vaikka se ei teknisesti ihan skitsofreniaa olisikaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No onhan se hupsua, jos kaksi tai kolme ihmistä käyttää julkista foorumia oman vahvistusharhansa vahvistamiseen, sen sijaan että he tekisivät sen jossain suljetussa viestipalvelussa.

        Siitä jankkaamisesta jää valitettavasti vähän sellainen sairas mielikuva, vaikka se ei teknisesti ihan skitsofreniaa olisikaan.

        Miksi itse olet tällä foorumilla?
        Miksi pitäisi keskustella suljetulla foorumilla?

        Tällä palstalla olevat ihmiset vahvistavat minulle käytöksellään vielä enemmän sitä mikä psykiatirassa on vikana.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiätkö kun on kahdeksan vanhana yrittäny ensimmäistä itsemurhaa, niin ei paljoa sukupuolielämän puute siinä vaiheessa pelottanut. Story of my life, siinäkin epäonnistuin, mutta ihan mielelläni kokeilin lääkkeitä kun olin tarpeeksi vanha.

        Mitä menetettävää siinä olisi? Enkö muka voisi työntää haarukkaa pistorasiaan joidenkin vierotusoireiden vuoksi?

        Olen pahoillani siitä, etten ole pahollani siitä etten ihan aidosti niele kaikkia netin masennus tarinoita masennuksena.

        Jos PSSD rajoittuisikin vain sukupuolielämän puutteeseen, mutta ei rajoitu. Se on neurologisiakin ongelmia sisältävä monimuotoisempi ongelma.

        https://voima.fi/artikkeli/2024/mielen-hoitoon-kaytetyt-laakkeet-aiheuttavat-osalle-kayttajista-ongelmia-jotka-jatkuvat-laakkeen-kayton-lopettamisen-jalkeen/


      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin se on aika mielenkiintoista kyllä ollut lukea että eihän tuo oikein koskaan ole ollut mikään luotettava teoria tuo serotoniiniteoria. Minulle sanottiin tästä syynä käyttää lääkettä trivialisoiden masennus ja muutama vuosi sitten kerrottiin hoidossa lääkkeistä aivokemioita tasaavina aineina.

        Huijauksen maku minulle ei tullut pelkästään tuosta vaan siitä että sanottiin että lääke ei aiheuta riippuvuutta mainitsematta vieroitusoireista. Lisäksi sanottiin että masislääkkeet voi lopettaa milloin vain kuin suostutellen minut kokeilemaan kun ei muka häviämistäkään ole. Millä planeetalla nuo voi lopettaa milloin vain, siihen meni aivan sikana aikaa päästä tuosta skeidasta eroon. Tällainen on jopa vaarallista jos potilaalle ei oikeasti kerrota mitä lääke oikeasti on, kuinka se pitää vähentää ja niin päin pois.

        Minun hermosto rikottiin.

        Terveydenhuolto ei ole niin kehittyneellä asteella että se osaisi tulkita näiden lääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksia hermostolle.

        Sanoppas mikä aineosa lääkkeessä olisi se joka antaa riippuvuuden.
        Yleensä eräät höpöttävät tätä aina.
        Kun lopettaa lääkkeen ja saa sen vaikutuksen pois kehostaan niin mitä aineosa jäät kaipaamaan.
        Kas kun usein kun ihminen alkaa lopettamaan lääkettä niin henkisesti lopettaa turvan tunteensa ( tietämättään) ja sitä,sitten kåsanoo riippuvaisuudesta koska sairaus on edellee kehossa .
        Joten yleensä pitkä lopettanis prosessi on paras tapa ehkä noin puolen vuoden pituinen, tiedän monen jotka ovat porrastaneet alas vuoden ja tulleet hyväksi. Kun ihmiset lueskelee kaiken mailman kauhutarinoita viikko lehdistä , niin ei osata ajatella että joku journalisti ei ole edes tietoinen sairaudesta eikä lääkkeistä . Niin että, lopeta pitkällä tähtäimellä se on monelle hyvin onnistunut tapa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sanoppas mikä aineosa lääkkeessä olisi se joka antaa riippuvuuden.
        Yleensä eräät höpöttävät tätä aina.
        Kun lopettaa lääkkeen ja saa sen vaikutuksen pois kehostaan niin mitä aineosa jäät kaipaamaan.
        Kas kun usein kun ihminen alkaa lopettamaan lääkettä niin henkisesti lopettaa turvan tunteensa ( tietämättään) ja sitä,sitten kåsanoo riippuvaisuudesta koska sairaus on edellee kehossa .
        Joten yleensä pitkä lopettanis prosessi on paras tapa ehkä noin puolen vuoden pituinen, tiedän monen jotka ovat porrastaneet alas vuoden ja tulleet hyväksi. Kun ihmiset lueskelee kaiken mailman kauhutarinoita viikko lehdistä , niin ei osata ajatella että joku journalisti ei ole edes tietoinen sairaudesta eikä lääkkeistä . Niin että, lopeta pitkällä tähtäimellä se on monelle hyvin onnistunut tapa

        Itse uskon, että ns. riippuvuus on henkistä/psyykkistä.
        Kuvitellaan tai oletetaan, että lääke on ainoa, joka auttaa, ja kun lääke jää pois, voi liikaa ajatella, pärjääkö ilman lääkettä, ja miltä tuntuu ilman lääkettä. Saattaa alkaa seuraamaan omaa oloaan, vointiaan, tuntemuksiaan, turhan paljon, ja tulee kiinnittäneeksi liian paljon huomiota kaikkiin eri tuntemuksiin.
        Siis tämä vain oma ajatukseni, en väitä, että ihmisille näin yleisesti kävisi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sanoppas mikä aineosa lääkkeessä olisi se joka antaa riippuvuuden.
        Yleensä eräät höpöttävät tätä aina.
        Kun lopettaa lääkkeen ja saa sen vaikutuksen pois kehostaan niin mitä aineosa jäät kaipaamaan.
        Kas kun usein kun ihminen alkaa lopettamaan lääkettä niin henkisesti lopettaa turvan tunteensa ( tietämättään) ja sitä,sitten kåsanoo riippuvaisuudesta koska sairaus on edellee kehossa .
        Joten yleensä pitkä lopettanis prosessi on paras tapa ehkä noin puolen vuoden pituinen, tiedän monen jotka ovat porrastaneet alas vuoden ja tulleet hyväksi. Kun ihmiset lueskelee kaiken mailman kauhutarinoita viikko lehdistä , niin ei osata ajatella että joku journalisti ei ole edes tietoinen sairaudesta eikä lääkkeistä . Niin että, lopeta pitkällä tähtäimellä se on monelle hyvin onnistunut tapa

        Ensimmäisenä sinun pitää ymmärtää käsite fyysinen riippuvuus eli englanniksi dependence ja riippuvuus englanniksi addiction. Kyseessä on kaksi erilaista asiaa. Englannin kielestä niille löytyy erittäin hyvät erot käsitteissä jota valitettavasti ei löydy yhtä selkeästi suomen kielen käsitteistä. Voidaan sanoa että masennuslääke ei laukaise addiktiota (addiction) eli riippuvuutta mutta keho mukautuu siihen eli se laukaisee fyysistä riippuvuutta eli dependenceä mistä seuraa vieroitusoireita ja sitä että voi olla hankala sanoa onko lääke oikeasti tehokas vai hoidetaanko sillä sitä että ei tule vieroitusoireita ja näennäisesti olo pysyy tasaisena luullen että kun vieroitusoireet pysyy poissa se on tehokas.

        Joku voi ottaa kannabista ja sanoa että ihanaa kannabis auttaa unettomuuteeni mutta todellisuudessa ihmisellä on dependence kannabikseen minkä seurauksena hän saattaa saada vieroitusunettomuutta joten hän luulee että kannabis hoitaa hänen unettomuuttaan. Sen on voinut puhkaista lääke. Sama ilmiö, vaikka kyse ei olekaan huumeesta samassa mielessä, sisältyy psyykenlääkkeisiin. Dependence voi saada ne vaikuttamaan hyödyllisemmiltä mitä ne on ja ihminen voi kuvitella lääkkeen auttavan kun esim ne korjaavat vieroitusoireita jotka voi olla alkuperäistä oireistoa ainakin tilapäisesti jopa pahempia.

        Eiköhän se ole ketjussa jo selitetty esimerkiksi farmakologi Juurlinkin artikkelissa

        Suomennettuna fyysinen riippuvuus (dependence) on eri asia kuin addiktio (riippuvuus) mutta se voi olla silti ongelma.
        https://toxandhound.com/toxhound/dependenceaddiction

        Psykiatrian ja vieroituksen tutkija Mark Horowitzin erittäin selkeä kuvaus masennuslääkkeistä (et toki sitä jaksa katsoa vaan tykkäät enemmän jankata "se on vain henkistä". Sillekään en voi mitään.

        https://www.youtube.com/watch?v=j5cT-2BLWk0 15:45 eteenpäin

        Ja psykiatri Joseph Witt Goerringin selitys mitä tarkoittaa pitkittyneet vieroitusoireet masennuslääkkeistä.
        https://www.youtube.com/watch?v=Wt5UDnsX-aU

        Mutta näin tiivistettynä. Kehossasi on tietty tasapainotila kemiallisesti, homeostaasi ennen kuin alat käyttämään tuollaisia aineita. Kun otat niitä keho mukautuu toimimaan niiden alla ja tapahtuu muutoksia ja keho säätää toimintaansa lääkkeen alla oloon. Näin yksinkertaisesti, koska yrität keinotekoisesti pumpata serotoniinia ylös, keho saattaa alkaa harventaa reseptoritiheyttä jotta mitään ei olisi liikaa. Kun vieroittaudut kehon pitää löytää uusi tasapaino ilman lääkettä. Siitä seuraa vieroitusoireita. Kehon pitää nostaa serotoniinireseptorien tiheys esimerkiksi takaisin entiselleen. Ja jos se päättyisikin siihen.

        Serotoniini vaikuttaa laajasti kehossa, todella laajasti. Joten myös vieroitusoireet voi olla laajoja. Se vaikuttaa dominopalikkamaisesti useisiin asioihin kehossa myös välillisesti hormoneita lähtien. Siispä sitä korjausprosessia voisi kuvata ennemminkin niin että joku tornirakennus on vähän romahtanut ja sitten aletaan kuitenkin rakentamaan sitä takaisin niin että siellä pyörii paljon ihmisiä. Kahta eri hissiä rakennetaan samaan aikaan. Samaan aikaan rakennuksessa pyörii tuhansia ihmisiä. Niitä menee ja tulee.

        Se kuvaa sitä miten kehossa asiat ovat paljon monimutkaisempia ja tapahtuu paljon eri prosesseja joihin esim serotoniinikin voi vaikuttaa ja välilliseti vaikuttaa.

        Jos tätä et ymmärrä ja kuittaat kaiken henkisenä, se on oma ongelmasi. Lukuisat ihmiset kokevat vieroituksen seurauksena pahempia oireita mitä he on alunperin kokeneet.

        Puoli vuotta. Voi #"¤#¤#¤ jos joku lääkäri olisi edes vieroittanut minua puoli vuotta sekin olisi ollut hyvä asia. No siihen ei ole mitään standardia joten potilaita voidaan ohjeistaa tosi epämääräisesti. Ei lääkkeetkään ole edes niin paha asia kuin urpolääkärit jotka niitä määrää ja purkaa vuosien käytön syösten hermoston epätasapainotilaan.

        Mark Horowitz joka on tutkinut masennuslääkevieroitusta on vieroittautunut kohta kaksi vuotta noista. Itse uskoisin että useiden vuosien käytöstä joku vuosi on turvallinen vähennysaika.

        Jos sulla on joskus joku lääkehaitta niin toivottavasti joku kuittaa sen henkisenä kun se ei päällepäin näy.Ansaitset maistaa omaa lääkettäsi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ensimmäisenä sinun pitää ymmärtää käsite fyysinen riippuvuus eli englanniksi dependence ja riippuvuus englanniksi addiction. Kyseessä on kaksi erilaista asiaa. Englannin kielestä niille löytyy erittäin hyvät erot käsitteissä jota valitettavasti ei löydy yhtä selkeästi suomen kielen käsitteistä. Voidaan sanoa että masennuslääke ei laukaise addiktiota (addiction) eli riippuvuutta mutta keho mukautuu siihen eli se laukaisee fyysistä riippuvuutta eli dependenceä mistä seuraa vieroitusoireita ja sitä että voi olla hankala sanoa onko lääke oikeasti tehokas vai hoidetaanko sillä sitä että ei tule vieroitusoireita ja näennäisesti olo pysyy tasaisena luullen että kun vieroitusoireet pysyy poissa se on tehokas.

        Joku voi ottaa kannabista ja sanoa että ihanaa kannabis auttaa unettomuuteeni mutta todellisuudessa ihmisellä on dependence kannabikseen minkä seurauksena hän saattaa saada vieroitusunettomuutta joten hän luulee että kannabis hoitaa hänen unettomuuttaan. Sen on voinut puhkaista lääke. Sama ilmiö, vaikka kyse ei olekaan huumeesta samassa mielessä, sisältyy psyykenlääkkeisiin. Dependence voi saada ne vaikuttamaan hyödyllisemmiltä mitä ne on ja ihminen voi kuvitella lääkkeen auttavan kun esim ne korjaavat vieroitusoireita jotka voi olla alkuperäistä oireistoa ainakin tilapäisesti jopa pahempia.

        Eiköhän se ole ketjussa jo selitetty esimerkiksi farmakologi Juurlinkin artikkelissa

        Suomennettuna fyysinen riippuvuus (dependence) on eri asia kuin addiktio (riippuvuus) mutta se voi olla silti ongelma.
        https://toxandhound.com/toxhound/dependenceaddiction

        Psykiatrian ja vieroituksen tutkija Mark Horowitzin erittäin selkeä kuvaus masennuslääkkeistä (et toki sitä jaksa katsoa vaan tykkäät enemmän jankata "se on vain henkistä". Sillekään en voi mitään.

        https://www.youtube.com/watch?v=j5cT-2BLWk0 15:45 eteenpäin

        Ja psykiatri Joseph Witt Goerringin selitys mitä tarkoittaa pitkittyneet vieroitusoireet masennuslääkkeistä.
        https://www.youtube.com/watch?v=Wt5UDnsX-aU

        Mutta näin tiivistettynä. Kehossasi on tietty tasapainotila kemiallisesti, homeostaasi ennen kuin alat käyttämään tuollaisia aineita. Kun otat niitä keho mukautuu toimimaan niiden alla ja tapahtuu muutoksia ja keho säätää toimintaansa lääkkeen alla oloon. Näin yksinkertaisesti, koska yrität keinotekoisesti pumpata serotoniinia ylös, keho saattaa alkaa harventaa reseptoritiheyttä jotta mitään ei olisi liikaa. Kun vieroittaudut kehon pitää löytää uusi tasapaino ilman lääkettä. Siitä seuraa vieroitusoireita. Kehon pitää nostaa serotoniinireseptorien tiheys esimerkiksi takaisin entiselleen. Ja jos se päättyisikin siihen.

        Serotoniini vaikuttaa laajasti kehossa, todella laajasti. Joten myös vieroitusoireet voi olla laajoja. Se vaikuttaa dominopalikkamaisesti useisiin asioihin kehossa myös välillisesti hormoneita lähtien. Siispä sitä korjausprosessia voisi kuvata ennemminkin niin että joku tornirakennus on vähän romahtanut ja sitten aletaan kuitenkin rakentamaan sitä takaisin niin että siellä pyörii paljon ihmisiä. Kahta eri hissiä rakennetaan samaan aikaan. Samaan aikaan rakennuksessa pyörii tuhansia ihmisiä. Niitä menee ja tulee.

        Se kuvaa sitä miten kehossa asiat ovat paljon monimutkaisempia ja tapahtuu paljon eri prosesseja joihin esim serotoniinikin voi vaikuttaa ja välilliseti vaikuttaa.

        Jos tätä et ymmärrä ja kuittaat kaiken henkisenä, se on oma ongelmasi. Lukuisat ihmiset kokevat vieroituksen seurauksena pahempia oireita mitä he on alunperin kokeneet.

        Puoli vuotta. Voi #"¤#¤#¤ jos joku lääkäri olisi edes vieroittanut minua puoli vuotta sekin olisi ollut hyvä asia. No siihen ei ole mitään standardia joten potilaita voidaan ohjeistaa tosi epämääräisesti. Ei lääkkeetkään ole edes niin paha asia kuin urpolääkärit jotka niitä määrää ja purkaa vuosien käytön syösten hermoston epätasapainotilaan.

        Mark Horowitz joka on tutkinut masennuslääkevieroitusta on vieroittautunut kohta kaksi vuotta noista. Itse uskoisin että useiden vuosien käytöstä joku vuosi on turvallinen vähennysaika.

        Jos sulla on joskus joku lääkehaitta niin toivottavasti joku kuittaa sen henkisenä kun se ei päällepäin näy.Ansaitset maistaa omaa lääkettäsi.

        Ja se on yksilöstä kiinni mikä on turvallinen vähennysaika joten on täysin vaarallista sanoa että se tai tämä on turvallinen vieroitusaika koska esim käyttöaika esim pitempi käyttöaika ja isommat annokset paketinkin mukaan voi olla yhteydessä vieroitusoireisiin.

        Ei ole yhtä sapluunaa, ei ole yhtä kehoa on monenlaisia kehoja.

        Jos olet eri mieltä kuin aiheen tutkija siitä että onko pitkittyneet vieroitusoireet (protracted withdrawal) todellisia sillekään en voi mitään.

        Täällä löytyy mitä ison tuhansia ihmisiä koskevan vieroituspalstan perustaja sanoo vierotuksesta: https://www.youtube.com/watch?v=-Ceqd06xBc0

        Ja hän on kirjoittanut pitkän kirjoituksen oman ja muiden oireiden pohjalta

        https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/2045125321991274

        Tokihan kaltaisesi omiin uskomuksiin perustavat ihmiset eivät tietenkään usko mitään mitä kukaan muu sanoo vaan se on aina henkistä. Teidän kaltaisienne ihmisten takia minua ei haittaisi vaikka koko masennuslääkkeet kiellettäisiin kokonaan koska tuollainen vähättely jos sitä tekee vaikka joku hoitotyöntekijä on ihan sairaan vaarallista ihmisille.

        Itse kutsuisin tuota ennemmin fyysiseksi vahingoksi joka johtuu siitä että kehon tasapainotilaa eli homeostaasia sotketaan mukauttamalla keho aineeseen ja sitten esim joku urpolääkäri purkaa lääkkeen miten sattuu, ja siitä lähteekin sitten kehossa tapahtumasarja epätasapainoa. Vieroituspalstoilla spekuloidaan että kyseessä puhkeaa kehon herkistyminen ja autonomisen hermoston epätasapainotila. Uni voi häiriintyä, levottomuus voi polkaista päälle jne. Ahdistus. Aikaisempaa pahempi. Se on häiriö kehon toiminnassa, josta kestää aikaa parantua ajan jota kukaan ei täysin tiedä. Oireet voi olla täysin uudenlaisia mitä ihminen on ennen kokenut.

        Aiheen tutkijan mukaan "Brain changes in response to antidepressants can persist for years. Clinical studies have also shown that antidepressant withdrawal symptoms can last for weeks, months and, in some people, years. A recent trial showed that in patients who stopped antidepressants after two years of use, withdrawal symptoms lasted an average of nine months.

        The longer you take an antidepressant, the more likely you are to experience withdrawal effects – and the more likely they are to be severe.

        One patient survey found only a small minority experienced withdrawal after taking the drug for a few months. But more than half who’d taken antidepressants longer than three years experienced withdrawal – of which, half reported moderate or severe symptoms"

        https://www.ucl.ac.uk/news/2023/jun/opinion-antidepressants-can-cause-withdrawal-symptoms-heres-what-you-need-know


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja se on yksilöstä kiinni mikä on turvallinen vähennysaika joten on täysin vaarallista sanoa että se tai tämä on turvallinen vieroitusaika koska esim käyttöaika esim pitempi käyttöaika ja isommat annokset paketinkin mukaan voi olla yhteydessä vieroitusoireisiin.

        Ei ole yhtä sapluunaa, ei ole yhtä kehoa on monenlaisia kehoja.

        Jos olet eri mieltä kuin aiheen tutkija siitä että onko pitkittyneet vieroitusoireet (protracted withdrawal) todellisia sillekään en voi mitään.

        Täällä löytyy mitä ison tuhansia ihmisiä koskevan vieroituspalstan perustaja sanoo vierotuksesta: https://www.youtube.com/watch?v=-Ceqd06xBc0

        Ja hän on kirjoittanut pitkän kirjoituksen oman ja muiden oireiden pohjalta

        https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/2045125321991274

        Tokihan kaltaisesi omiin uskomuksiin perustavat ihmiset eivät tietenkään usko mitään mitä kukaan muu sanoo vaan se on aina henkistä. Teidän kaltaisienne ihmisten takia minua ei haittaisi vaikka koko masennuslääkkeet kiellettäisiin kokonaan koska tuollainen vähättely jos sitä tekee vaikka joku hoitotyöntekijä on ihan sairaan vaarallista ihmisille.

        Itse kutsuisin tuota ennemmin fyysiseksi vahingoksi joka johtuu siitä että kehon tasapainotilaa eli homeostaasia sotketaan mukauttamalla keho aineeseen ja sitten esim joku urpolääkäri purkaa lääkkeen miten sattuu, ja siitä lähteekin sitten kehossa tapahtumasarja epätasapainoa. Vieroituspalstoilla spekuloidaan että kyseessä puhkeaa kehon herkistyminen ja autonomisen hermoston epätasapainotila. Uni voi häiriintyä, levottomuus voi polkaista päälle jne. Ahdistus. Aikaisempaa pahempi. Se on häiriö kehon toiminnassa, josta kestää aikaa parantua ajan jota kukaan ei täysin tiedä. Oireet voi olla täysin uudenlaisia mitä ihminen on ennen kokenut.

        Aiheen tutkijan mukaan "Brain changes in response to antidepressants can persist for years. Clinical studies have also shown that antidepressant withdrawal symptoms can last for weeks, months and, in some people, years. A recent trial showed that in patients who stopped antidepressants after two years of use, withdrawal symptoms lasted an average of nine months.

        The longer you take an antidepressant, the more likely you are to experience withdrawal effects – and the more likely they are to be severe.

        One patient survey found only a small minority experienced withdrawal after taking the drug for a few months. But more than half who’d taken antidepressants longer than three years experienced withdrawal – of which, half reported moderate or severe symptoms"

        https://www.ucl.ac.uk/news/2023/jun/opinion-antidepressants-can-cause-withdrawal-symptoms-heres-what-you-need-know

        Lisäksi tunnetaan vieroituksessa puhjenneita oireita mitä et tosiaankaan voi laittaa jonkun psyyken piikkiin. Niitä on esimerkiksi vieroitusakatisia mikä tarkoittaa neurologista häiriötilaa jossa ihminen kokee pakonomaista tarvetta liikkua. Tardiivi dyskinesia eli lääkkeen aiheuttamat pakkoliikkeet voivat puhjeta vieroituksessa. Kyse on aina siitä että kehon homeostaasi muuttuu ja se voi puhkaista jänniä seurauksia.

        vieroitusprosessissa voi myös tapahtua muutoksia aivojen dopamiini-järjestelmässä, jotka voivat vaikuttaa liikehäiriöiden riskiin.

        Jne jne. Jos nuo on olemassa, miksi eivät pitkittyneet vieroitusoireet voisi olla olemassa?

        Lääke jättää jälkiä hermostoon käytön aikana eikä ne muutokset käänny kuin leikki vaan pois kun lääkkeen ottaa pois kehosta. Lisäksi kehon pitää läpikäydä muutoksia kemiallisessa tasapainotilassaan ja kaikissa tapauksissa tämä muutos homeostaasissa lääkkeen alta lääkkeettömyyteen ei suju kuin tanssi. Vaan jotain häikkää jää ajaksi x. Lisäksi lääkkeen jälkeiset seksuaalihäiriöt voivat jäädä lääkkeen käytön loputtuakin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisäksi tunnetaan vieroituksessa puhjenneita oireita mitä et tosiaankaan voi laittaa jonkun psyyken piikkiin. Niitä on esimerkiksi vieroitusakatisia mikä tarkoittaa neurologista häiriötilaa jossa ihminen kokee pakonomaista tarvetta liikkua. Tardiivi dyskinesia eli lääkkeen aiheuttamat pakkoliikkeet voivat puhjeta vieroituksessa. Kyse on aina siitä että kehon homeostaasi muuttuu ja se voi puhkaista jänniä seurauksia.

        vieroitusprosessissa voi myös tapahtua muutoksia aivojen dopamiini-järjestelmässä, jotka voivat vaikuttaa liikehäiriöiden riskiin.

        Jne jne. Jos nuo on olemassa, miksi eivät pitkittyneet vieroitusoireet voisi olla olemassa?

        Lääke jättää jälkiä hermostoon käytön aikana eikä ne muutokset käänny kuin leikki vaan pois kun lääkkeen ottaa pois kehosta. Lisäksi kehon pitää läpikäydä muutoksia kemiallisessa tasapainotilassaan ja kaikissa tapauksissa tämä muutos homeostaasissa lääkkeen alta lääkkeettömyyteen ei suju kuin tanssi. Vaan jotain häikkää jää ajaksi x. Lisäksi lääkkeen jälkeiset seksuaalihäiriöt voivat jäädä lääkkeen käytön loputtuakin.

        "Sanoppas mikä aineosa lääkkeessä olisi se joka antaa riippuvuuden.
        Yleensä eräät höpöttävät tätä aina. "

        Hankala selittää jos joku on tosi yksinkertainen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Sanoppas mikä aineosa lääkkeessä olisi se joka antaa riippuvuuden.
        Yleensä eräät höpöttävät tätä aina. "

        Hankala selittää jos joku on tosi yksinkertainen.

        Selitäpä sinä minulle miten masennuslääkkeet

        1. toimivat
        2. miksi juuri puoli vuotta on mielestäsi hyvä vieroitusaika. voit vaikka kertoa meille siitä miten aivo ja hermosto toimivat ja perustella sillä. miten vähentäisit pillerin? Puolittaisit?

        miksi aiheen tutkija joillekin joilla on hankala vieroittautua suosittaa paljon pieniasteisempaa hyberbolista loppua kohden hidastuvaa vähennystä?
        3. mitä riippuvuus mielestäsi edes tarkoittaa?
        4. mitä ovat hermostolliset ja neurologiset oireet mitä ihmiset tässä ketjussa ovat kokeneet esim lääkkeiden seurauksena puhjenneet liikehäiriöt (lääkärin diagnosoimat) tai dysautonomia(lääkärin diagnosoimat) ja mitä ne edes tarkoittavat?

        aloitetaanko siitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Selitäpä sinä minulle miten masennuslääkkeet

        1. toimivat
        2. miksi juuri puoli vuotta on mielestäsi hyvä vieroitusaika. voit vaikka kertoa meille siitä miten aivo ja hermosto toimivat ja perustella sillä. miten vähentäisit pillerin? Puolittaisit?

        miksi aiheen tutkija joillekin joilla on hankala vieroittautua suosittaa paljon pieniasteisempaa hyberbolista loppua kohden hidastuvaa vähennystä?
        3. mitä riippuvuus mielestäsi edes tarkoittaa?
        4. mitä ovat hermostolliset ja neurologiset oireet mitä ihmiset tässä ketjussa ovat kokeneet esim lääkkeiden seurauksena puhjenneet liikehäiriöt (lääkärin diagnosoimat) tai dysautonomia(lääkärin diagnosoimat) ja mitä ne edes tarkoittavat?

        aloitetaanko siitä.

        Kunhan et itse olisi linkannut tätä tänne?

        https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveempi-maailma/tutkijat-loysivat-uutta-tietoa-masennuslaakkeiden-vaikutuksista-laakkeet-sitoutuvat-aivojen-kasvutekijan-reseptoriin-suoraan-ilman-serotoniinin-apua


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se korruptio tuossa tuli esiin, ihan oman alan edustajan kertomana. Potilaiden vointi usein huononee lääkityksellä ja mitä enemmän lääkkeitä sitä huonompi vointi. Tarkoitus oli parantaa ja tätä uskotellaan.

        Lisäksi serotoniiniteoria mitä on syötetty potilaille vuosikausia on kumottu, tieteellisellä tutkimuksella kumottu. On puhuttu siis paskaa ihmisille ja huijattu heidät käyttämään lääkkeitä jotka tekevät vain haittaa. Kuten tässä ketjussa on nimetty tutkimus niin lääkkeillä rikotaan ihmisten hermosto ja tutkimuksesta voi lukea mitä siitä seuraa. Yksittäiselle ihmiselle se on tragedia. Terveydenhuolto ei myönnä eikä tunnusta mitään ja se on valehtelua, osa korruptiota. Vaarallista potilaiden terveyden kannalta.

        Serotiinista puheen ollen , niin moni on päässyt todella sen avulla takaisin elämään kiinni, joten sekin aitä tuleeko terveeksi on yksilöllistä .ei koskaan voi yleistää mitenkään.
        Moni pelkää jo aloittaessaan lääkitystä ja suhtautuu siihen negatiivisesti . Sitten on niin että
        Lääkityksen alussa voi ihminen usein huonommin , mutta se on ohimenevä jakso . Moni lopettaa siinä vaiheessa luullen että lääke ei heille sovi, ja silloin on vaikea auttaa lääkärinä kun potilaalla on omat käsityksensä asiasta ja itse sairaus tekee voinnin huonoksi , niin ettei aina ole vika lääkäreistä eikä lääkityksessä .ahdistus on kamala tila mutta siihen ei ole sellaista lääkettä että jos ottaa tabletin niin heti tulee terveeksi tarvitaan potilaan omaa panosta myös että haluaa tulla terveeksi
        Pitkä aikais lääkitys ei ole sama asia kun että jos ottaa päänsärky tabletin niin puolen tunnin päästä särky katoaa.
        Potilaan tulee miettiä syitä siihen miksi häntä ahdistaa , ja ymmärtää se myös.
        Kyllä lääkärit tekee sen mitä ivat saaneet oppia koulutuksensa ohella , joten jos ihmisen olo ei parane niin on aika hakeutua erikois psykiatrille joilla on enemmän tietoa näistä asioista , se kun alkaa puhumaan korruptiosta ja luulotellaan kaikenlaista lääkäreistä , se vaan osoittaa ettei ole terve . . Kun ollaan vierittämässä syyt toisten niskaan . Lääkitys ainoastaan ei paranna jos ei potilas itse ole mukana omassa hoidossaan . Olen nähnyt niin monia joilla in näitä ahdistus juttuja ja kaikki ovat tulleet terveeksi ihan vaan kun syövät SSRI lääkkeitä .ähyvin harvoin on. Niitä potilaita jotka lääkityksestä huolimatta eivät tule terveeksi , ailloin on kyseessä,jo joku toinen mt sairaus .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Loogista olisi jos katuhuume ja ssri toimii samalla tavalla että kyse olisi aivojen kompensaatiomekanismista niiden häirintään sen sijaan että kyse olisi välttämättä suoraan suotuisasta vaikutuksesta aka aivovaurioistakin syntyy neurogeneesiä joka siis näennäisesti on suotuisa vaikutus mutta laukaisija ei olekaan niin suotuisa ja kyse voi olla jopa jonkinlaisesta korjausmekanismista jolla aivot kompensoi häirintäänsä. Lisäkarkkina päälle saattaa saada dysautonomian oireita tai PSSD:n.

        Ja miksei meille potilaille ole selitetty tuota sinun humpuukiteoriaasi vaan selitetty serotoniinin alhaisista tasoista joita nostetaan lääkkeillä?

        Lääkäri potilaalle:
        Hei miten ois hyvä diili, aloitat lääkkeen mikä ei aiheuta riippuvuutta mutta lopetukseen voit joutua kuitenkin varaamaan noin vuoden kun tihrustat sitä alas pikkupalasina koska saat vieroitusoireita? Ikäviäkin. Ja vielä parempi diili, saat seksuaalihäiriöitä kaupan päälle, ainiin ne kyllä voi jatkuu lopetuksessakin. Ja vieroitusoireet sotkee autonomisen hermostosi? Ja vielä sast lisäkarkkina vähän sähköiskuja päähän tästä meidän koekaniinina toimisesta ja mä en sit auta sua enää mitenkään kun en tiedä veetujanaan miten tämä lääke vaikuttaa mut kai se jotenkin sillain buustaa neuroplastisuutta tai nostaa serotoniinitasoja (masiksessa alhaset) tai jotaim BNDF tasoja tai silleen. Kuitenkin toosi hyödyllisiä lääkkeitä terveydelle ja tutkimuksissakin no en tätä kerro mutta n 8 pitää käyttää lääkettä että yks hyötyy ja ei sillain oo plaseboa parempia varsinaisesti monelle. Vähän leikkaa tunteitakin mut sehän auttaa!

        Käviskö tämmönen diili?

        Not. Olisin sanonut että painuhan hiiteen :D

        Totta on että,lääke vaikuttaa seksuaaliseen elämään , siis joillakin ei kaikilla . Mutta mikä on parempi että ollakko terve janottaa lääkkeensä vai olla ilman lääki5ystä sillä itse sairaus vie myöskin seksi asiat päin peetä.
        Silloin on mietittävä miten haluaa parantua sillä kaikki päätökset lähtevät aivoista .
        Ihminen joka esim juo paljon alkoholia tulee usein impotentiksi halusi hän sitä tai ei . Joten sitä on itse oltava parantumisena kanssa mukana . Silloin kun ahdistus on päällä niin istuu tukevasti jalat lattialla ja antaa sen olla , se kun taistelee vastaan, sillä paha ahdistus kohtaus eåkestää usein vaan siinä puolituntia , samalla kun hyväksyy että ahdistus on päällä niin tekee vaan hengitys harjoituksia kuten on opetettu. Vähitellen katoaa se huono olo . Ja paraneminen alkaa . Mutta jos laittaa ajatuksensa että lääke otta pois oireet ihan vaan yhtä äkkiä niin silloin eimole ymmärtänyt sairauttaan ja sen hoitoa , ja syyttelyt muita kohtaan jatkuu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Serotiinista puheen ollen , niin moni on päässyt todella sen avulla takaisin elämään kiinni, joten sekin aitä tuleeko terveeksi on yksilöllistä .ei koskaan voi yleistää mitenkään.
        Moni pelkää jo aloittaessaan lääkitystä ja suhtautuu siihen negatiivisesti . Sitten on niin että
        Lääkityksen alussa voi ihminen usein huonommin , mutta se on ohimenevä jakso . Moni lopettaa siinä vaiheessa luullen että lääke ei heille sovi, ja silloin on vaikea auttaa lääkärinä kun potilaalla on omat käsityksensä asiasta ja itse sairaus tekee voinnin huonoksi , niin ettei aina ole vika lääkäreistä eikä lääkityksessä .ahdistus on kamala tila mutta siihen ei ole sellaista lääkettä että jos ottaa tabletin niin heti tulee terveeksi tarvitaan potilaan omaa panosta myös että haluaa tulla terveeksi
        Pitkä aikais lääkitys ei ole sama asia kun että jos ottaa päänsärky tabletin niin puolen tunnin päästä särky katoaa.
        Potilaan tulee miettiä syitä siihen miksi häntä ahdistaa , ja ymmärtää se myös.
        Kyllä lääkärit tekee sen mitä ivat saaneet oppia koulutuksensa ohella , joten jos ihmisen olo ei parane niin on aika hakeutua erikois psykiatrille joilla on enemmän tietoa näistä asioista , se kun alkaa puhumaan korruptiosta ja luulotellaan kaikenlaista lääkäreistä , se vaan osoittaa ettei ole terve . . Kun ollaan vierittämässä syyt toisten niskaan . Lääkitys ainoastaan ei paranna jos ei potilas itse ole mukana omassa hoidossaan . Olen nähnyt niin monia joilla in näitä ahdistus juttuja ja kaikki ovat tulleet terveeksi ihan vaan kun syövät SSRI lääkkeitä .ähyvin harvoin on. Niitä potilaita jotka lääkityksestä huolimatta eivät tule terveeksi , ailloin on kyseessä,jo joku toinen mt sairaus .

        Lääkityksen alussa ihminen voi huonommin, mutta se on ohimenevä jakso....
        Mistä tuo väite on kotoisin ?
        Söin lääkkeitä yli viisitoista vuotta ja kaikki ne vuodet voin huonosti. Oli aika pitkä " ohimenevä jakso ".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkityksen alussa ihminen voi huonommin, mutta se on ohimenevä jakso....
        Mistä tuo väite on kotoisin ?
        Söin lääkkeitä yli viisitoista vuotta ja kaikki ne vuodet voin huonosti. Oli aika pitkä " ohimenevä jakso ".

        Miksi ihmeessä söit masis lääkettä viisitoista vuotta...

        Tai oikeastaan älä kerro.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kunhan et itse olisi linkannut tätä tänne?

        https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveempi-maailma/tutkijat-loysivat-uutta-tietoa-masennuslaakkeiden-vaikutuksista-laakkeet-sitoutuvat-aivojen-kasvutekijan-reseptoriin-suoraan-ilman-serotoniinin-apua

        Miksi sinä et selitä tuota omin sanoin?

        Mark Horowitz niminen psykiatrian tutkija joka on tutkimusta tehnyt masennuslääkevieroitujksesta suhtautuu nykyään skeptisemmin tuohon että esim lääkkeen puhkaisema neurogeneesin lisääntyminen (tuolla ylempänä selitetty miten trkb reseptori ja BNDF hermokasvutekijät on yhteydessä esim neurogeneesiin) on välttämättä suotuisa asia aivoille jos sitä yrittää hahmottaa kokonaisvaltaisemmin. Esim koe-eläimillä joille syötettiin isoja määriä ketamiinia (joka tuossa tutkimuksessa oli yhteydessä samaan toimintamekanismiin kuin SSRIt sitoutuen samaan reseptoriin) oli iso määrä neurogeneesiä sillä hetkellä kun ne lopetettiin tutkimuksessa. Niille tuli epilepsiakohtauksia ja tutkimuseettisistä syistä ne lopetettiin. Joten hypoteesi on että lääkkeen toksisuus laukaisi epilepsiakohtaukset ja lisääntynyttä neurogeneesiä, antaen olettaa että neurogeneesi ei ollut todiste oikeati auttavista vaikutuksista.

        Omana välihuomautuksena: Jos jotain hyödyllistä onkin, miksi esim ihmisten aivoissa napsuu lopussa sähköiskut, ihmiset kuvaa kognitiivisen toiminnan häiriöitä, unihäiriöitä sun muuta purkaesaan lääkkeitä vieroitusoireena? Lääkkeiden hyödyt aivoille pitäisi tutkia niin että vieroitus on otettu mukaan huomioon.

        Horowitz oli ennen tosi innostunut neuroplastisuus, neurogeneesiteorioista esim masennuslääkkeissä.

        Neurogeneesin lisääntyminen aivoissa lisääntyy esim aivohalvausten ja aivovaurioiden seurauksena. Neurogeneesi aivoissa reaktiona erilaisiin kemikaaleihin ei ole merkki s iitä että ne on auttavia vaan ne voi aiheuttaa toksisuutta mikä johtaa aivojen suojamekanismeihin kompensoidakseen sitä. Tämä olisi linjassa harmien kanssa mitä lääke tekee esim pitkittyneet vieroitusoireet tai PSSD. Koska miksi aine joka olisi hyödyllinen aivoille tekisi tällaista? Miksi? https://www.reddit.com/r/askscience/comments/yc89rq/askscience_ama_series_im_dr_mark_horowitz_and_i/

        Samaa on sanonut esim kriittinen psykiatri joka on tehnyt lukuisia kirjoja ja tutkimusta maasennuslääkkeiden harmeista. Pitää olla varovaisempi psykiatriassa sen suhteen että onko oikeasti kyse niin hyödyllisestä aivoja suojaavasta vaikutuksesta vai voisiko olla päinvastoin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi sinä et selitä tuota omin sanoin?

        Mark Horowitz niminen psykiatrian tutkija joka on tutkimusta tehnyt masennuslääkevieroitujksesta suhtautuu nykyään skeptisemmin tuohon että esim lääkkeen puhkaisema neurogeneesin lisääntyminen (tuolla ylempänä selitetty miten trkb reseptori ja BNDF hermokasvutekijät on yhteydessä esim neurogeneesiin) on välttämättä suotuisa asia aivoille jos sitä yrittää hahmottaa kokonaisvaltaisemmin. Esim koe-eläimillä joille syötettiin isoja määriä ketamiinia (joka tuossa tutkimuksessa oli yhteydessä samaan toimintamekanismiin kuin SSRIt sitoutuen samaan reseptoriin) oli iso määrä neurogeneesiä sillä hetkellä kun ne lopetettiin tutkimuksessa. Niille tuli epilepsiakohtauksia ja tutkimuseettisistä syistä ne lopetettiin. Joten hypoteesi on että lääkkeen toksisuus laukaisi epilepsiakohtaukset ja lisääntynyttä neurogeneesiä, antaen olettaa että neurogeneesi ei ollut todiste oikeati auttavista vaikutuksista.

        Omana välihuomautuksena: Jos jotain hyödyllistä onkin, miksi esim ihmisten aivoissa napsuu lopussa sähköiskut, ihmiset kuvaa kognitiivisen toiminnan häiriöitä, unihäiriöitä sun muuta purkaesaan lääkkeitä vieroitusoireena? Lääkkeiden hyödyt aivoille pitäisi tutkia niin että vieroitus on otettu mukaan huomioon.

        Horowitz oli ennen tosi innostunut neuroplastisuus, neurogeneesiteorioista esim masennuslääkkeissä.

        Neurogeneesin lisääntyminen aivoissa lisääntyy esim aivohalvausten ja aivovaurioiden seurauksena. Neurogeneesi aivoissa reaktiona erilaisiin kemikaaleihin ei ole merkki s iitä että ne on auttavia vaan ne voi aiheuttaa toksisuutta mikä johtaa aivojen suojamekanismeihin kompensoidakseen sitä. Tämä olisi linjassa harmien kanssa mitä lääke tekee esim pitkittyneet vieroitusoireet tai PSSD. Koska miksi aine joka olisi hyödyllinen aivoille tekisi tällaista? Miksi? https://www.reddit.com/r/askscience/comments/yc89rq/askscience_ama_series_im_dr_mark_horowitz_and_i/

        Samaa on sanonut esim kriittinen psykiatri joka on tehnyt lukuisia kirjoja ja tutkimusta maasennuslääkkeiden harmeista. Pitää olla varovaisempi psykiatriassa sen suhteen että onko oikeasti kyse niin hyödyllisestä aivoja suojaavasta vaikutuksesta vai voisiko olla päinvastoin?

        Jos jankkaat serotoniinista hyödyllisenä niin jos olisit lukenut tuon tutkimuksen sen perusteella lääkkeen teho esim masikseen ei liittyisi serotoniiniin. Lääkkeen haitat tosin voi liittyä serotoniiniin koska lääke vaikuttaa serotoniiniin joka säätele lukuisia toimintoja kehossa. esim tunteita, kehitystä, neuronien kasvua ja kuolemaa, veren hyytymistä, elektrolyyttitasapainoa ja lisääntymistä.

        "Antidepressant medications are the first-line treatment for people meeting current diagnostic criteria for major depressive disorder. Most antidepressants are designed to perturb the mechanisms that regulate the neurotransmitter serotonin – an evolutionarily ancient biochemical found in plants, animals, and fungi. Many adaptive processes evolved to be regulated by serotonin, including emotion, development, neuronal growth and death, platelet activation and the clotting process, attention, electrolyte balance, and reproduction. It is a principle of evolutionary medicine that the disruption of evolved adaptations will degrade biological functioning. Because serotonin regulates many adaptive processes, antidepressants could have many adverse health effects. For instance, while antidepressants are modestly effective in reducing depressive symptoms, they increase the brain’s susceptibility to future episodes after they have been discontinued. Contrary to a widely held belief in psychiatry, studies that purport to show that antidepressants promote neurogenesis are flawed because they all use a method that cannot, by itself, distinguish between neurogenesis and neuronal death. In fact, antidepressants cause neuronal damage and mature neurons to revert to an immature state, both of which may explain why antidepressants also cause neurons to undergo apoptosis (programmed death). Antidepressants can also cause developmental problems, they have adverse effects on sexual and romantic life, and they increase the risk of hyponatremia (low sodium in the blood plasma), bleeding, stroke, and death in the elderly. Our review supports the conclusion that antidepressants generally do more harm than good by disrupting a number of adaptive processes regulated by serotonin. However, there may be specific conditions for which their use is warranted (e.g., cancer, recovery from stroke). We conclude that altered informed consent practices and greater caution in the prescription of antidepressants are warranted."

        Huono suomennos googlekääntäjällä:

        Masennuslääkkeet ovat ensilinjan hoitomuoto ihmisille, jotka täyttävät nykyiset vakavan masennushäiriön diagnostiset kriteerit. Useimmat masennuslääkkeet on suunniteltu häiritsemään mekanismeja, jotka säätelevät välittäjäaineen serotoniinia – evoluution muinaista biokemiallista ainetta, jota löytyy kasveista, eläimistä ja sienistä. Monet mukautuvat prosessit kehittyivät serotoniinin säätelemiksi, mukaan lukien tunteet, kehitys, hermosolujen kasvu ja kuolema, verihiutaleiden aktivaatio ja hyytymisprosessi, tarkkaavaisuus, elektrolyyttitasapaino ja lisääntyminen. Evoluutiolääketieteen periaate on, että kehittyneiden sopeutumisten häiriintyminen heikentää biologista toimintaa. Koska serotoniini säätelee monia mukautumisprosesseja, masennuslääkkeillä voi olla monia haitallisia terveysvaikutuksia. Esimerkiksi vaikka masennuslääkkeet vähentävät vain vähän masennusoireita, ne lisäävät aivojen herkkyyttä tuleville jaksoille niiden käytön lopettamisen jälkeen. Vastoin psykiatriassa yleisesti vallitsevaa uskomusta, tutkimukset, jotka pyrkivät osoittamaan, että masennuslääkkeet edistävät neurogeneesiä, ovat virheellisiä, koska ne kaikki käyttävät menetelmää, joka ei sinänsä voi erottaa neurogeneesiä hermosolujen kuolemasta. Itse asiassa masennuslääkkeet aiheuttavat hermosolujen vaurioita ja kypsät hermosolut palaavat epäkypsään tilaan, mikä voi selittää, miksi masennuslääkkeet aiheuttavat myös hermosolujen apoptoosin (ohjelmoidun kuoleman). Masennuslääkkeet voivat myös aiheuttaa kehitysongelmia, niillä on haitallisia vaikutuksia seksuaaliseen ja romanttiseen elämään ja ne lisäävät hyponatremiaa (veriplasman alhainen natriumpitoisuus), verenvuodon, aivohalvauksen ja kuoleman riskiä vanhuksilla. Katsaus tukee päätelmää, jonka mukaan masennuslääkkeet aiheuttavat yleensä enemmän haittaa kuin hyötyä häiritsemällä useita serotoniinin säätelemiä mukautumisprosesseja. Voi kuitenkin olla erityisiä olosuhteita, joissa niiden käyttö on perusteltua (esim. syöpä, toipuminen aivohalvauksesta). Päättelemme, että muuttuneet tietoisen suostumuksen käytännöt ja suurempi varovaisuus masennuslääkkeiden määräämisessä ovat perusteltuja.

        https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3334530/


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta on että,lääke vaikuttaa seksuaaliseen elämään , siis joillakin ei kaikilla . Mutta mikä on parempi että ollakko terve janottaa lääkkeensä vai olla ilman lääki5ystä sillä itse sairaus vie myöskin seksi asiat päin peetä.
        Silloin on mietittävä miten haluaa parantua sillä kaikki päätökset lähtevät aivoista .
        Ihminen joka esim juo paljon alkoholia tulee usein impotentiksi halusi hän sitä tai ei . Joten sitä on itse oltava parantumisena kanssa mukana . Silloin kun ahdistus on päällä niin istuu tukevasti jalat lattialla ja antaa sen olla , se kun taistelee vastaan, sillä paha ahdistus kohtaus eåkestää usein vaan siinä puolituntia , samalla kun hyväksyy että ahdistus on päällä niin tekee vaan hengitys harjoituksia kuten on opetettu. Vähitellen katoaa se huono olo . Ja paraneminen alkaa . Mutta jos laittaa ajatuksensa että lääke otta pois oireet ihan vaan yhtä äkkiä niin silloin eimole ymmärtänyt sairauttaan ja sen hoitoa , ja syyttelyt muita kohtaan jatkuu

        Lääkkeiden seurauksena pääsin tuntemaan liikehäiriöissä ja vieroituksessa mitä on todellinen ahdistus. Kun pakkosteppaat paikallasi akatisiassa kehon nostaen adrenaliinitasot korkealle koska haitta ei lopu päivän päätteeksi millään hengitysharjoituksilla (lääkärin diagnosoima vaiva jota piti lopussa lääkitä ja edes ne lääkkeet ei oikein poistaneet sitä), sanoisin että ahdistus ei alene hengitysharjoituksilla, etenkin lääkehaitoissa. Koen että lääke puhkaisi paljon pahempaa ahdistusta haittana mitä olin eläissäni kokenut.

        Älä lässytä.

        Jokaisen kuuluisi itse saada päättää haluavatko he käyttää näitä antiseksuaalisuuslääkkeitä jotka aiheuttaa niin paljon seksuaalihäiriöitä että voisi miettiä voisiko niitä kutsua antiseksuaalisuuslääkkeiksi masennuslääkkeiden sijaan koska ne ei poista masennustakaan kaikilla ja aiheuttaa niin yleisesti edes jonkin tason tilapäisiä seksuaalihäiriöiät. Kokemukseni mukaan en ihmettele yhtään jos lääke on masennukseen yhtä tehokas kuin plasebo. Koko teho perustuisi tunne-elämän leikkautumiseen joka voi vaikuttaa ahdistukseen enemmänkin. Tämä on myös psykiatri David Healyn käsitys asiasta.

        Plasebolla on suuri voima.

        No minä olen hahmottanut kyllä diagnoosini lääkehaitoista mikä on lääkkeiden puhkaisema ja osaan ajatella historiaan sen verran oliko oireeni tuolla tasolla kun aloitin lääkkeet. No eipä olleet. Ja minulla oli monia toimivia asioita kehossani ennen lääkkeitä mukaanlukien seksuaalisuus.

        Jokaisella pitää olla oikeus tulla informoiduksi PSSD:stä ja sitten päättää haluavatko tämän lääkkeen. se ei ole lääkärin tehtävä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi ihmeessä söit masis lääkettä viisitoista vuotta...

        Tai oikeastaan älä kerro.

        Uskon että ihmisten riippuvuutta lääkkeeseen (joka voi joillakin olla henkistä) ajaa

        dependence eli fyysinen riippuvuus

        He luulevat että lääke on hyödyllisempi mitä se on koska lopetuksessa oireet voi nousta hetkellisesti pahemmiksi kuin mitä he on ennen ehkä kokeneet ja se voi olla hyvin hankala lopettaa se lääke etenkin jos meinaat samaan aikaan suoriutua elämän velvollisuuksista, ruuhkavuosista sun muusta. Joillekin puhkeaa pitkittyneitä vieroitusoireita. Minulla se tarkoitti autonomisen hermoston häiriintymistä. On helpompaa olla keinuttamatta venettä koska vieroitus VOI etenkin vuosien käytön jälkeen olla vaikea prosessi.

        se että lääke on markkinoitu niin että se hoitaa aivojen muovautuvuutta, nostaa serotoniinitasoja simppelisti ikäänkuin masennus olisi yksinkertaistettavissa kemialliseksi häiriöksi päässä jota lääke hoitaa

        Tämä esim J.Moncrieffin tekemän tutkimuksen mukaan altistaa ihmisiä pitkäkestoiselle lääkkeenkäytölle ja vähentää tunnetta siitä että itse pystyy vaikuttamaan asioihin ja tunne-elämäänsä luullen että nuo aineet on hyödyllisempiä mitä ne on.

        Ne oli ainakin omat syyni käyttää lääkettä. Ehkä lääke saattoi leikata tunne-elämää sen verran että siitä tullessa uusi normaali siihen turtuu ja tottuu. Jälkikäteen ymmärsin että lääke oli paljon tehottomampi mitä luulin kun aikaa oli kulunut akuuttivieroituksesta . Mutta pelottavinta oli se että vuosien aikana tajusin lääkkeen muuttaneen minua välinpitämättömämmäksi joka suhteessa ja tunteettomammaksi. Sitä en hahmottanut lääkekäytön aikana. Toisille se voi olla helpottavaa mutta on aika moraalisesti kyseenalaista määrätä lääkettä niin että ihminen ei välttämättä edes hahmota tätä vaikutusta itseensä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi ihmeessä söit masis lääkettä viisitoista vuotta...

        Tai oikeastaan älä kerro.

        Söin muitakin lääkkeitä, en pelkästään masislääkkeitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi sinä et selitä tuota omin sanoin?

        Mark Horowitz niminen psykiatrian tutkija joka on tutkimusta tehnyt masennuslääkevieroitujksesta suhtautuu nykyään skeptisemmin tuohon että esim lääkkeen puhkaisema neurogeneesin lisääntyminen (tuolla ylempänä selitetty miten trkb reseptori ja BNDF hermokasvutekijät on yhteydessä esim neurogeneesiin) on välttämättä suotuisa asia aivoille jos sitä yrittää hahmottaa kokonaisvaltaisemmin. Esim koe-eläimillä joille syötettiin isoja määriä ketamiinia (joka tuossa tutkimuksessa oli yhteydessä samaan toimintamekanismiin kuin SSRIt sitoutuen samaan reseptoriin) oli iso määrä neurogeneesiä sillä hetkellä kun ne lopetettiin tutkimuksessa. Niille tuli epilepsiakohtauksia ja tutkimuseettisistä syistä ne lopetettiin. Joten hypoteesi on että lääkkeen toksisuus laukaisi epilepsiakohtaukset ja lisääntynyttä neurogeneesiä, antaen olettaa että neurogeneesi ei ollut todiste oikeati auttavista vaikutuksista.

        Omana välihuomautuksena: Jos jotain hyödyllistä onkin, miksi esim ihmisten aivoissa napsuu lopussa sähköiskut, ihmiset kuvaa kognitiivisen toiminnan häiriöitä, unihäiriöitä sun muuta purkaesaan lääkkeitä vieroitusoireena? Lääkkeiden hyödyt aivoille pitäisi tutkia niin että vieroitus on otettu mukaan huomioon.

        Horowitz oli ennen tosi innostunut neuroplastisuus, neurogeneesiteorioista esim masennuslääkkeissä.

        Neurogeneesin lisääntyminen aivoissa lisääntyy esim aivohalvausten ja aivovaurioiden seurauksena. Neurogeneesi aivoissa reaktiona erilaisiin kemikaaleihin ei ole merkki s iitä että ne on auttavia vaan ne voi aiheuttaa toksisuutta mikä johtaa aivojen suojamekanismeihin kompensoidakseen sitä. Tämä olisi linjassa harmien kanssa mitä lääke tekee esim pitkittyneet vieroitusoireet tai PSSD. Koska miksi aine joka olisi hyödyllinen aivoille tekisi tällaista? Miksi? https://www.reddit.com/r/askscience/comments/yc89rq/askscience_ama_series_im_dr_mark_horowitz_and_i/

        Samaa on sanonut esim kriittinen psykiatri joka on tehnyt lukuisia kirjoja ja tutkimusta maasennuslääkkeiden harmeista. Pitää olla varovaisempi psykiatriassa sen suhteen että onko oikeasti kyse niin hyödyllisestä aivoja suojaavasta vaikutuksesta vai voisiko olla päinvastoin?

        ”Miksi sinä et selitä tuota omin sanoin?”

        Toisin kuin tällä foorumilla on ollut tapana, niin minulla ei ole mitään tarvetta selitellä jotain tutkimusta mieleisekseni. Tutkimuksen voi siis lukea iloineen ja suruineen sellaisena kuin se on, ilman että leikin rikkinäistä puhelinta siinä välissä.

        Tutkimuksen suruihin kuuluu se, että hermoutuksen muovailu ei ole ihan vielä ole mitään idioottivarmaa puuhaa, siitä siis voi jankata ajasta iäisyyteen, mutta iloihin kuuluu se, että enää ei tarvitse kysellä että miten masis lääkkeet toimii. Vaikka vakio vänkärit tulee sitä vielä kyselemään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkkeiden seurauksena pääsin tuntemaan liikehäiriöissä ja vieroituksessa mitä on todellinen ahdistus. Kun pakkosteppaat paikallasi akatisiassa kehon nostaen adrenaliinitasot korkealle koska haitta ei lopu päivän päätteeksi millään hengitysharjoituksilla (lääkärin diagnosoima vaiva jota piti lopussa lääkitä ja edes ne lääkkeet ei oikein poistaneet sitä), sanoisin että ahdistus ei alene hengitysharjoituksilla, etenkin lääkehaitoissa. Koen että lääke puhkaisi paljon pahempaa ahdistusta haittana mitä olin eläissäni kokenut.

        Älä lässytä.

        Jokaisen kuuluisi itse saada päättää haluavatko he käyttää näitä antiseksuaalisuuslääkkeitä jotka aiheuttaa niin paljon seksuaalihäiriöitä että voisi miettiä voisiko niitä kutsua antiseksuaalisuuslääkkeiksi masennuslääkkeiden sijaan koska ne ei poista masennustakaan kaikilla ja aiheuttaa niin yleisesti edes jonkin tason tilapäisiä seksuaalihäiriöiät. Kokemukseni mukaan en ihmettele yhtään jos lääke on masennukseen yhtä tehokas kuin plasebo. Koko teho perustuisi tunne-elämän leikkautumiseen joka voi vaikuttaa ahdistukseen enemmänkin. Tämä on myös psykiatri David Healyn käsitys asiasta.

        Plasebolla on suuri voima.

        No minä olen hahmottanut kyllä diagnoosini lääkehaitoista mikä on lääkkeiden puhkaisema ja osaan ajatella historiaan sen verran oliko oireeni tuolla tasolla kun aloitin lääkkeet. No eipä olleet. Ja minulla oli monia toimivia asioita kehossani ennen lääkkeitä mukaanlukien seksuaalisuus.

        Jokaisella pitää olla oikeus tulla informoiduksi PSSD:stä ja sitten päättää haluavatko tämän lääkkeen. se ei ole lääkärin tehtävä.

        Kenenkään ei ole pakko syödä masennuslääkkeitä.

        Masentunut saa hypätä heti lääkärin ikkunasta naama edellä asfalttiin, jos lääkäri edes erehtyy ehdottamaan jotain niin epämiellyttävää kuin lääkkeet.

        Totuus on että masentunutta ihmistä on aika vaikea millään pakolla pitää hengissä. Tämä on se fundamentaalinen syy, miksi psykoosisairaat joutaisivat pitää lässytyksensä erossa masennukseta ja sen hoidosta.


    • Anonyymi

      "Lääkärit sanoo että oon vaikea tapaus kun eivät osaa auttaa"

      Sepä se. Ei ne osaa auttaa kun ne ensin sotkee kehon ja kun eivät he tiedä miten ne on sitä sotkeneet. Helppo siis tulkita potilas vain "vaikeana tapauksena". Toki niillä ois loputon määrä psyykenrohtoja tarjolla ja uusia diagnooseja joilla ne voisi selittää ihmisen kärsimystä sitoen sen pois kontekstista mutta siihen se aikalailla päättyykin näin yleisesti se miten ihmisiä autetaan pitkäkestoisissa ongelmissa psyykenlääkkeistä. Sitten ollaan omillaan ja saa toimia omana lääkärinään yrittäen parantaa kehonsa.

      Jos jotain apua haluaa terveydenhuollosta hakea niin esim kehollinen terapia voi olla yksi optio autonomisen hermoston oireisiin jossa yritetään hakea sitä autonomisen hermoston tasapainotilaa mutta sehän ei ole mikään hoito vieroitusoireisiin vaikka voi joiltain osin auttaa. Toki jotkut saattaa olla niin sairaita vieroitusoireidensa kanssa että toikin on liikaa.

      En ihmettelisi jos tulevaisuudessa saataisiin enemmän mustaa valkoiselle tosta vieroituspalstoillakin liikkuneesta hypoteesista että nää lääkkeet on yhteydessa dysautonomiaan joillakin jossa triggerinä on lääke ja vieroitus sysää joidenkin hermoston epätasapainotilaan ja ne pitkittyneet oireet onkin itseasiassa eräänlaista lääkkeen esim vieroituksen puhkaisemaa dysautonomiaa. Mielenkiinnolla odotan myös tarkempaa tutkimusta siitä miksi joillekin jää PSSD.

      • Anonyymi

        Robust association was found between antidepressant use (especially tricyclic antidepressants, selective serotonin, and noradrenalin reuptake inhibitors) and unfavorable cardiac autonomic activity across all waves.

        Our results indicate that the association between depression/anxiety and cardiac autonomic dysregulation does not result from a causal pathway or genetic pleiotropy, and these traits might therefore not be inevitably linked. Previously reported associations were likely confounded by the use of certain classes of antidepressants.

        https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1002/da.22966


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Robust association was found between antidepressant use (especially tricyclic antidepressants, selective serotonin, and noradrenalin reuptake inhibitors) and unfavorable cardiac autonomic activity across all waves.

        Our results indicate that the association between depression/anxiety and cardiac autonomic dysregulation does not result from a causal pathway or genetic pleiotropy, and these traits might therefore not be inevitably linked. Previously reported associations were likely confounded by the use of certain classes of antidepressants.

        https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1002/da.22966

        Itselläni ei ole ollut mitään dysautonomian oireita ennen psyykenlääkevieroitusta/lopulta vieroituksia ja dysautonomiset oireet puhkesi vieroituksessa. Ihmiskehoa ei ole tarkoitettu, ihmiskehoa ei ole evoluution aikana suunniteltu kohtaamaan stressiä lopulta miten minulle kävi useista lääkevieroituksista jotka puhkaisi pitkittyneitä vieroitusoireita. Flight or fight mekanismi reagoi myös kehon sisäpuolelta tulevaan vaaraan. Uskon siis että keho signaloi vaaraa myös sisäpuolelta kun joku on epätasapainotilassa mikä on stressi elimistölle.

        Minun kohdallani päälle tulivat vielä ekstrapyramidaalioireet mitkä pitivät kehoa 24/7 stressitilassa. Ne eivät ole ahdistusta eivätkä masennusta.

        Tuossa yhdessä jutussa heitettiin hyvää hypoteesia :
        "Uskon että asiassa käy juurikin niin
        autonomisen hermoston epävakaus.GABA/glutamaatti-sykli[1]on mennyt epäkuntoon (kaasu on juuttunut päälle).Yliherkkyys lääkkeille ja tietyille lisäravinteille.
        Kun glutaminerginen järjestelmä on raiteiltaan, se lähettää signaaleja lisämunuaisille, jotka tuottavat stressihormoneja, kortisolia ja adrenaliinia, ja reaktiosta tulee itseään ylläpitävä. Mikään yritys vaikuttaa serotoniini-, noradrenaliini- tai dopamiinitasoihin ei auta. Itse asiassa se yleensä vain pahentaa tilannetta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itselläni ei ole ollut mitään dysautonomian oireita ennen psyykenlääkevieroitusta/lopulta vieroituksia ja dysautonomiset oireet puhkesi vieroituksessa. Ihmiskehoa ei ole tarkoitettu, ihmiskehoa ei ole evoluution aikana suunniteltu kohtaamaan stressiä lopulta miten minulle kävi useista lääkevieroituksista jotka puhkaisi pitkittyneitä vieroitusoireita. Flight or fight mekanismi reagoi myös kehon sisäpuolelta tulevaan vaaraan. Uskon siis että keho signaloi vaaraa myös sisäpuolelta kun joku on epätasapainotilassa mikä on stressi elimistölle.

        Minun kohdallani päälle tulivat vielä ekstrapyramidaalioireet mitkä pitivät kehoa 24/7 stressitilassa. Ne eivät ole ahdistusta eivätkä masennusta.

        Tuossa yhdessä jutussa heitettiin hyvää hypoteesia :
        "Uskon että asiassa käy juurikin niin
        autonomisen hermoston epävakaus.GABA/glutamaatti-sykli[1]on mennyt epäkuntoon (kaasu on juuttunut päälle).Yliherkkyys lääkkeille ja tietyille lisäravinteille.
        Kun glutaminerginen järjestelmä on raiteiltaan, se lähettää signaaleja lisämunuaisille, jotka tuottavat stressihormoneja, kortisolia ja adrenaliinia, ja reaktiosta tulee itseään ylläpitävä. Mikään yritys vaikuttaa serotoniini-, noradrenaliini- tai dopamiinitasoihin ei auta. Itse asiassa se yleensä vain pahentaa tilannetta.

        Ja siis autonomisen hermoston peukalointi näin miten nykyään tehdään lääkkeillä toivon mukaan tulee kyseenalaistetuksi tulevaisuudessa kun psykiatria pääsi ihmiskehon ymmärtämisessä laajempaankin ymmärrykseen kuin tarpeeseen yksittäisen välittäjäaineen veivaamisesta ymmärtäen autonomisen hermoston balanssin olevan erittäin tärkeä asia.

        Yksinkertaisimmillaanhan esimerkkinä on esim että nämä lääkkeet esim piti jatkuvasti mustuaisia laajentuneessa tilassa mikä voi olla merkki vaikutuksista autonomiseen hermostoon koska mustuaisten laajeneminen liittyy mahdollisesti sympaattisen hermoston aktivaatioon.

        Uskon että sitä ei ymmärretä täysin vielä mikä potentiaali näillä pillereillä on hermostollisen epätasapainon lisäämiseen kehossa jos mukaan lasketaan vieroitus joka sysää hetkeksi kehon homeostaasin tilaan jossa sen pitää uudelleenhakea se. Ja siis autonomisen hermoston häiriöt voi olla edustettuina monissa tiloissa jotka voi olla lähes tai täysin invalidisoivia esim CFS eli Suomessa vähätelty väsymysoireyhtymä.

        Lääke tekee näennäisesti laastarin ja saattaa hetkellisesti esim lieventää ahdistusta mutta uskon että sillä on myös kehon signaaleja turruttavat vaikutukset mikä voi myös aikaanaaada sitä että ihminen oppii vähemmän ymmärtämään kehoaan ja aito terveys lähtee ennenkaikkea autonomisen hermoston balanssista ja sen tukemisesta, ei signaalien turruttamisesta pois. Vieroitus saattaakin polkaista päälle ihan vastakkaisen vaiheen ja esim ns rebound oireet on lääkkeissä tuttuja missä oireet on pahempia lopetuksen jälkeen, esim ahdistus tai unettomuus kuin mahdollisesri ennen käyttöä.


      • Anonyymi

        Onko se niin mahdoton ajatus, että voisi olla olemassa ihmisiä joita ei pystytä auttamaan?

        En edes muista että kukaan täällä olisi selkeästi kertonut, että minkälaista sen hoidon pitäisi olla että he paranisivat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko se niin mahdoton ajatus, että voisi olla olemassa ihmisiä joita ei pystytä auttamaan?

        En edes muista että kukaan täällä olisi selkeästi kertonut, että minkälaista sen hoidon pitäisi olla että he paranisivat.

        Niin, kysymys on siitä että ihmiset joutuu mahdottomiin tilanteisiin lääkärien toimien ja hoitojen seurauksena. Lääkärit eivät osaa hoitaa omien hoitojen jälkiä. Tämä olisi hyvä olla potilailla tiedossa kun lääkkeitä määrätään, olisi mahdollisuus tehdä tietoinen päätös ottaako lääkkeen ja riskin. Nyt ei ole mahdollista tehdä tietoista päätöstä kun potilaille valehdellaan ja tietoa pimitetään. Sitä kutsutaan petokseksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko se niin mahdoton ajatus, että voisi olla olemassa ihmisiä joita ei pystytä auttamaan?

        En edes muista että kukaan täällä olisi selkeästi kertonut, että minkälaista sen hoidon pitäisi olla että he paranisivat.

        Minullakin jäi ongelmia hermostoon ja kehoon vuosikausien lääkitysten seurauksena, mutta ilmeisesti on aika kummallista, kun pää/psyyke kuitenkin jollain lailla tuli paljon paremmaksi.
        Ja nyt kun psyyke on ollut pitkään paremmassa kunnossa, on helpompaa tämän kehoni kanssa,
        Ajatuksenani on ollut koko ajan, että onneksi sain psyyken parempaan kuntoon, ennen kuin meni keho, fysiikka huonoksi. Olen tajunnut, jos en jostain ongelmasta pääse eroon, on minun opeteltava elämään sen kanssa ( en esim. pysty siirtymään terveempään kehoon ).
        Kyllä kai se voisi joillain muillakin helpottaa edes vähän, jos ei jäisi murehtimaan kaikkea sitä, mitä on jo tapahtunut, ja jatkaa kaikella sillä, mitä on vielä jäljellä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko se niin mahdoton ajatus, että voisi olla olemassa ihmisiä joita ei pystytä auttamaan?

        En edes muista että kukaan täällä olisi selkeästi kertonut, että minkälaista sen hoidon pitäisi olla että he paranisivat.

        Eiköhän tässä ole enemmän kyse auttamisen sijaan siitä että on tuotettu iatrogeenista haittaa ja potilaat ansaitsee oikeutta sen sijaan kuin ettei jotain ole pystytty auttamaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minullakin jäi ongelmia hermostoon ja kehoon vuosikausien lääkitysten seurauksena, mutta ilmeisesti on aika kummallista, kun pää/psyyke kuitenkin jollain lailla tuli paljon paremmaksi.
        Ja nyt kun psyyke on ollut pitkään paremmassa kunnossa, on helpompaa tämän kehoni kanssa,
        Ajatuksenani on ollut koko ajan, että onneksi sain psyyken parempaan kuntoon, ennen kuin meni keho, fysiikka huonoksi. Olen tajunnut, jos en jostain ongelmasta pääse eroon, on minun opeteltava elämään sen kanssa ( en esim. pysty siirtymään terveempään kehoon ).
        Kyllä kai se voisi joillain muillakin helpottaa edes vähän, jos ei jäisi murehtimaan kaikkea sitä, mitä on jo tapahtunut, ja jatkaa kaikella sillä, mitä on vielä jäljellä

        Minun vaikea jatkaa sillä mitä on kun oon petipotilas tämän takia näin nuorena. On väärin että terveydenhuolto saa tuhota ihmisen ja mitään vastuuta ei ole. Ihminen syrjäytyy, jää sänkyyn, elämä kapeutuu, työ- ja toimintakyky menee täysin, perhe hajoaa ja tulee taloudellinen katastrofi. Mitään valoa ei näy. Lääkärit sanoo että ei osaa autta. 24/7 sängyssä on vaikea jatkaa eteenpäin. Jos joku tietää miten niin mielelläni kuuntelen. Minä olen petipotilas dysautonomian takia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun vaikea jatkaa sillä mitä on kun oon petipotilas tämän takia näin nuorena. On väärin että terveydenhuolto saa tuhota ihmisen ja mitään vastuuta ei ole. Ihminen syrjäytyy, jää sänkyyn, elämä kapeutuu, työ- ja toimintakyky menee täysin, perhe hajoaa ja tulee taloudellinen katastrofi. Mitään valoa ei näy. Lääkärit sanoo että ei osaa autta. 24/7 sängyssä on vaikea jatkaa eteenpäin. Jos joku tietää miten niin mielelläni kuuntelen. Minä olen petipotilas dysautonomian takia.

        Joo eikö olekin hyviä masennuslääkkeitä. Kumppani lähtee pahimmassa tapauksessa kun toisesta tulee petipotilas kun keho crashaa jatkuvasti rasituksen jälkeen mikä rajoittaa elämää ja lääke tuhoaa seksielämän, autonomisen hermoston oireissa jaksamiskyky lähtee, sitten jos joutuu jäämään töistä pois lääkkeiden seurauksena tippuu köyhyyteen.

        Hyvällä tuurilla saa edes mt-diagnoosilla eläkettä vaikka lääkärin resepteillä olisi ollut osansa ja arpansa.

        Ehkä se onni löytyy sitten sieltä kun ei omista mitään, ei ole enää rahaa ja joku ehkä vielä rakastaa kaiken jälkeenkin :D Jyvät karsiutuu akanoista. Kärsimys kasvattaa. Ja plaaplaa.
        Tänään kävi mielessä ajatus, kärsimys ei kasvata vaan kova kärsimys traumatisoi ja voi viedä uskon paremmasta.

        Oikeasti tuo saattaa traumatisoida kun kaikki menee ja sieltä ei niin noustakaan. Sitten valtio voi maksaa vaikka kallista terapiaa (joka ei välttämättä kuntouta kun kyseessä on vahingoittunut hermosto joka on hidas paranemaan ja voi kyllä parantua). Kyllä masennuslääkkeet ja psyykenlääkkeet on hyvä hoito. Tosi edullinen ja tehokas tapa hoitaa ja lisää paljon ihmisten onnellisuutta elämässä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo eikö olekin hyviä masennuslääkkeitä. Kumppani lähtee pahimmassa tapauksessa kun toisesta tulee petipotilas kun keho crashaa jatkuvasti rasituksen jälkeen mikä rajoittaa elämää ja lääke tuhoaa seksielämän, autonomisen hermoston oireissa jaksamiskyky lähtee, sitten jos joutuu jäämään töistä pois lääkkeiden seurauksena tippuu köyhyyteen.

        Hyvällä tuurilla saa edes mt-diagnoosilla eläkettä vaikka lääkärin resepteillä olisi ollut osansa ja arpansa.

        Ehkä se onni löytyy sitten sieltä kun ei omista mitään, ei ole enää rahaa ja joku ehkä vielä rakastaa kaiken jälkeenkin :D Jyvät karsiutuu akanoista. Kärsimys kasvattaa. Ja plaaplaa.
        Tänään kävi mielessä ajatus, kärsimys ei kasvata vaan kova kärsimys traumatisoi ja voi viedä uskon paremmasta.

        Oikeasti tuo saattaa traumatisoida kun kaikki menee ja sieltä ei niin noustakaan. Sitten valtio voi maksaa vaikka kallista terapiaa (joka ei välttämättä kuntouta kun kyseessä on vahingoittunut hermosto joka on hidas paranemaan ja voi kyllä parantua). Kyllä masennuslääkkeet ja psyykenlääkkeet on hyvä hoito. Tosi edullinen ja tehokas tapa hoitaa ja lisää paljon ihmisten onnellisuutta elämässä.

        Tuo oli hyvin kuvailtu tuo "mahdoton tilanne".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo eikö olekin hyviä masennuslääkkeitä. Kumppani lähtee pahimmassa tapauksessa kun toisesta tulee petipotilas kun keho crashaa jatkuvasti rasituksen jälkeen mikä rajoittaa elämää ja lääke tuhoaa seksielämän, autonomisen hermoston oireissa jaksamiskyky lähtee, sitten jos joutuu jäämään töistä pois lääkkeiden seurauksena tippuu köyhyyteen.

        Hyvällä tuurilla saa edes mt-diagnoosilla eläkettä vaikka lääkärin resepteillä olisi ollut osansa ja arpansa.

        Ehkä se onni löytyy sitten sieltä kun ei omista mitään, ei ole enää rahaa ja joku ehkä vielä rakastaa kaiken jälkeenkin :D Jyvät karsiutuu akanoista. Kärsimys kasvattaa. Ja plaaplaa.
        Tänään kävi mielessä ajatus, kärsimys ei kasvata vaan kova kärsimys traumatisoi ja voi viedä uskon paremmasta.

        Oikeasti tuo saattaa traumatisoida kun kaikki menee ja sieltä ei niin noustakaan. Sitten valtio voi maksaa vaikka kallista terapiaa (joka ei välttämättä kuntouta kun kyseessä on vahingoittunut hermosto joka on hidas paranemaan ja voi kyllä parantua). Kyllä masennuslääkkeet ja psyykenlääkkeet on hyvä hoito. Tosi edullinen ja tehokas tapa hoitaa ja lisää paljon ihmisten onnellisuutta elämässä.

        Tiedän tuon väsymyksen, keho ei jaksa kaikkea. Rasitus tekee sen, ettei ole voimia.
        Silti on hyvä käyttää edes niitä vähäisiä voimia sen minkä jaksaa.
        Itse teen jotain aina kun vähänkin jaksan, vaikka sen jälkeen en hetkeen tee voimattomuuden takia mitään.
        Jos jäisin vain makaamaan, peli olisi menetetty. Vielä kuitenkin jalat ja kädet toimii, liikkuvat, voimaakin on jäljellä. Niin kauan kuin toimii, en aio jäädä makaamaan. Silloin tällöin vielä käynkin jossain, vaikka se kostautuu jälkeenpäin fyysisenä voimattomuutena.
        En ole koskaan kuullut, että jollekin olisi lääkkeistä tai vieroitusoireista seurannut niin pahaa tilannetta, ettei pystyisi edes liikkumaan, että sen takia olisi jäänyt petiin.
        Pari ihmistä on jäänyt petiin noiden oireiden takia seuranneen ahdistuksen ja masennuksen takia. Eli tavallaan se on psyykkinen ongelma, jos ei edes yritä enää.
        En tällä tarkoita ketään henkilökohtaisesti, ei kannata luulla, että tarkoittaisin ketään tällä foorumilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo eikö olekin hyviä masennuslääkkeitä. Kumppani lähtee pahimmassa tapauksessa kun toisesta tulee petipotilas kun keho crashaa jatkuvasti rasituksen jälkeen mikä rajoittaa elämää ja lääke tuhoaa seksielämän, autonomisen hermoston oireissa jaksamiskyky lähtee, sitten jos joutuu jäämään töistä pois lääkkeiden seurauksena tippuu köyhyyteen.

        Hyvällä tuurilla saa edes mt-diagnoosilla eläkettä vaikka lääkärin resepteillä olisi ollut osansa ja arpansa.

        Ehkä se onni löytyy sitten sieltä kun ei omista mitään, ei ole enää rahaa ja joku ehkä vielä rakastaa kaiken jälkeenkin :D Jyvät karsiutuu akanoista. Kärsimys kasvattaa. Ja plaaplaa.
        Tänään kävi mielessä ajatus, kärsimys ei kasvata vaan kova kärsimys traumatisoi ja voi viedä uskon paremmasta.

        Oikeasti tuo saattaa traumatisoida kun kaikki menee ja sieltä ei niin noustakaan. Sitten valtio voi maksaa vaikka kallista terapiaa (joka ei välttämättä kuntouta kun kyseessä on vahingoittunut hermosto joka on hidas paranemaan ja voi kyllä parantua). Kyllä masennuslääkkeet ja psyykenlääkkeet on hyvä hoito. Tosi edullinen ja tehokas tapa hoitaa ja lisää paljon ihmisten onnellisuutta elämässä.

        Tehokas ja edullinen tapa tuhota hermosto ja koko ihminen. Lääkärit vaikenee kuin muuri. Mieli tekisi tirpaista turpaan vaan olen liian heikko.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiedän tuon väsymyksen, keho ei jaksa kaikkea. Rasitus tekee sen, ettei ole voimia.
        Silti on hyvä käyttää edes niitä vähäisiä voimia sen minkä jaksaa.
        Itse teen jotain aina kun vähänkin jaksan, vaikka sen jälkeen en hetkeen tee voimattomuuden takia mitään.
        Jos jäisin vain makaamaan, peli olisi menetetty. Vielä kuitenkin jalat ja kädet toimii, liikkuvat, voimaakin on jäljellä. Niin kauan kuin toimii, en aio jäädä makaamaan. Silloin tällöin vielä käynkin jossain, vaikka se kostautuu jälkeenpäin fyysisenä voimattomuutena.
        En ole koskaan kuullut, että jollekin olisi lääkkeistä tai vieroitusoireista seurannut niin pahaa tilannetta, ettei pystyisi edes liikkumaan, että sen takia olisi jäänyt petiin.
        Pari ihmistä on jäänyt petiin noiden oireiden takia seuranneen ahdistuksen ja masennuksen takia. Eli tavallaan se on psyykkinen ongelma, jos ei edes yritä enää.
        En tällä tarkoita ketään henkilökohtaisesti, ei kannata luulla, että tarkoittaisin ketään tällä foorumilla.

        Minä olen pedissä ssri lääkkeestä seuranneen dysautonomian takia. Ei ole mitään psyykkistä ongelmaa, puhtaasti fyysinen tuho.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä olen pedissä ssri lääkkeestä seuranneen dysautonomian takia. Ei ole mitään psyykkistä ongelmaa, puhtaasti fyysinen tuho.

        Onko se tutkittu ja annettu diagnoosi dysautonomiasta ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko se tutkittu ja annettu diagnoosi dysautonomiasta ?

        Kyllä on. Enkä oo ainoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko se niin mahdoton ajatus, että voisi olla olemassa ihmisiä joita ei pystytä auttamaan?

        En edes muista että kukaan täällä olisi selkeästi kertonut, että minkälaista sen hoidon pitäisi olla että he paranisivat.

        Kukaan ei vastaa siihen, millaista hoidon kuuluisi olla.
        Itse olen muutamalta ihmiseltä, joilla on psyykkisiä ongelmia, kysynyt, millaista hoitoa sitten haluaisit. Ei ole vastausta tullut.
        Täälläkin jos joku on sitä kysynyt, niin ei tule kunnon vastauksia, vaan aletaan heti kertomaan vaan negatiivisista kokemuksista ja milloin mistäkin tulleista haitoista.
        Loppujen lopuksi kukaan ei pysty parantamaan toista ihmistä, sairaan on osallistuttava itsekin hoitoonsa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kukaan ei vastaa siihen, millaista hoidon kuuluisi olla.
        Itse olen muutamalta ihmiseltä, joilla on psyykkisiä ongelmia, kysynyt, millaista hoitoa sitten haluaisit. Ei ole vastausta tullut.
        Täälläkin jos joku on sitä kysynyt, niin ei tule kunnon vastauksia, vaan aletaan heti kertomaan vaan negatiivisista kokemuksista ja milloin mistäkin tulleista haitoista.
        Loppujen lopuksi kukaan ei pysty parantamaan toista ihmistä, sairaan on osallistuttava itsekin hoitoonsa.

        Tietty masentuneisuus reaktiona elämän tapahtumiin on luonnollista. Se vaan on medikalisoitu ja tuotteistettu ja tuote on ssri tai snri. Liikunta, terveellinen ruoka ja elämänhallinta on lääke. Mutta terveydenhuolto on lääkekeskeistä eikä tarjoa tällaista.


      • Anonyymi

        Siis mikä aine osa aiheuttaa muka riippuvuutta Kyllä se on korvien välissä se riippuvaisuus .
        Se on nähty niin monen kohdalla .
        Ihmiset eivät osaa eroittaa sairauden ja lääkkeiden tuomaa tilaa, vaan keskitytään etsimään muka tietoa joka puolelta , ja uskotaan johonkin lääkärin lausuntoaan joka ei psykiatriasta tiedä mitään.
        Olen nähnyt niin monen pääsevän jaloilleen lääkityksen avulla , siksi en tajua että tälläisissäkin asioissa ei tajuta mikä on diagnoosi ja miten se vie ihmistä, ja taas mikä on lääke joka auttaa , ainakin ihmisiä joilla ei ole ennakkoluuloja , vaan tervehtyvät. miksi mennään yleensä lääkäriin jos niitä vihataan ja itse muka tiedetään aina että juuri lääkkeet aiheuttavat kaikki vaivat vaikka mt on se joka aiheuttaa niitä vaivoja useimmiten


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minullakin jäi ongelmia hermostoon ja kehoon vuosikausien lääkitysten seurauksena, mutta ilmeisesti on aika kummallista, kun pää/psyyke kuitenkin jollain lailla tuli paljon paremmaksi.
        Ja nyt kun psyyke on ollut pitkään paremmassa kunnossa, on helpompaa tämän kehoni kanssa,
        Ajatuksenani on ollut koko ajan, että onneksi sain psyyken parempaan kuntoon, ennen kuin meni keho, fysiikka huonoksi. Olen tajunnut, jos en jostain ongelmasta pääse eroon, on minun opeteltava elämään sen kanssa ( en esim. pysty siirtymään terveempään kehoon ).
        Kyllä kai se voisi joillain muillakin helpottaa edes vähän, jos ei jäisi murehtimaan kaikkea sitä, mitä on jo tapahtunut, ja jatkaa kaikella sillä, mitä on vielä jäljellä

        Olisko mitenkään mahdollista että oireesi johtuvat ainoastaan sairaudestasi .
        Ihan kummallista että muualla ihmiset saavat avun SSRI lääkkeistä ja pystyvät lopettamaan lääkityksen vähän kerrallaan . Ovat työkykyisiä eivätkä valittele , saatikka syyttele lääkäreitä . Koska tietävät ettei lääkärit ole mitään hokkuspokkus pikkusormen ihmisiä jotka vaan ottavat yhtä äkkiä pois sairauden .
        Liikunta, hyvä unen laatu ja ravintorikas ruoka ovat tärkeitä tekijöitä paranemisessa , siis sohvassa päivänsä viettänyt ihminen ei tule koskaan paranemaankaan


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, kysymys on siitä että ihmiset joutuu mahdottomiin tilanteisiin lääkärien toimien ja hoitojen seurauksena. Lääkärit eivät osaa hoitaa omien hoitojen jälkiä. Tämä olisi hyvä olla potilailla tiedossa kun lääkkeitä määrätään, olisi mahdollisuus tehdä tietoinen päätös ottaako lääkkeen ja riskin. Nyt ei ole mahdollista tehdä tietoista päätöstä kun potilaille valehdellaan ja tietoa pimitetään. Sitä kutsutaan petokseksi.

        Valitettavan usein lääkäri joutuu mahdottoman tilanteen eteen, kun jotain tarttis tehä, mutta kun mikään ei kelpaa. Ainoa mihin lääkäri pystyy, on syntipukkina olo.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä olen pedissä ssri lääkkeestä seuranneen dysautonomian takia. Ei ole mitään psyykkistä ongelmaa, puhtaasti fyysinen tuho.

        No miksi yleensä mennään lääkäriin sitä ensin,äistäkään kertaa kun kuitenkin ei oteta vastaan diagnoosia , kas kun mt vikaa ei muka ole , näitä juttuja on kuullut satoja , ihmiset syyttelevät aina jotain muuta sairaudestaan se kun alkaisivat näkemään että itse on tehtävä työtä että paranee, ei kukaan lääkäri ketään paranna siten kun nämä kuvittelevat että muka pitäisi olla .ryhmä joka hakee dis infoa koko ajan netistä tekee niistä jonkin asteen totuuden itselleen . Ei osaa ottaa huomioon että hänellä on sairaus syynä näihin oireisiin .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Valitettavan usein lääkäri joutuu mahdottoman tilanteen eteen, kun jotain tarttis tehä, mutta kun mikään ei kelpaa. Ainoa mihin lääkäri pystyy, on syntipukkina olo.

        Minulle olisi kelvannut rehellinen oikea tieto ja riittävä seuranta ja tuki jos lääkkeen kanssa tulee ongelmia. Ennen kaikkea lääkkeeseen liittyvistä terveysriskeistä kertominen. Tein päätöksen ottaa vastaan lääke ilman mitään tietoa sen vakavista haitoista. Ne haitat mitkä on yleisiä, niitäkin vähätellään sanomalla että on hyvin siedetty lääke. Ihan sama, mutta haitat on todellisia ja se kuka niitä saa niin ei lohduta tuommonen vähättely. Kukaan ei puhunu esimerkiksi hermostoon liittyvistä haitoista tai siitä että vaikuttaa keskushermostoon kuten vaikuttaa, Minua ja montaa muuta on johdettu harhaan uskottelemalla jotain ja vähättelemällä haittoja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Valitettavan usein lääkäri joutuu mahdottoman tilanteen eteen, kun jotain tarttis tehä, mutta kun mikään ei kelpaa. Ainoa mihin lääkäri pystyy, on syntipukkina olo.

        Mitä tarkoitat että mikään ei kelpaa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisko mitenkään mahdollista että oireesi johtuvat ainoastaan sairaudestasi .
        Ihan kummallista että muualla ihmiset saavat avun SSRI lääkkeistä ja pystyvät lopettamaan lääkityksen vähän kerrallaan . Ovat työkykyisiä eivätkä valittele , saatikka syyttele lääkäreitä . Koska tietävät ettei lääkärit ole mitään hokkuspokkus pikkusormen ihmisiä jotka vaan ottavat yhtä äkkiä pois sairauden .
        Liikunta, hyvä unen laatu ja ravintorikas ruoka ovat tärkeitä tekijöitä paranemisessa , siis sohvassa päivänsä viettänyt ihminen ei tule koskaan paranemaankaan

        Voi herrantuuteli mikä ymmärrys sinulla on psyykenlääkkeiden haitoista. Esim vieroituspalstalla jossa ihmiset saa pitkäkestoista harmia, ovat analysoineet että kyse on todennäköisimmin pitkittyneissä vaikeammissa oireissa on kyse autonomisen hermoston oireista eli hypoteesi on että lääke puhkaisee eräänlaista vieroituksen puhkaisemaa dysautonomiaa eli autonomisen hermoston häiriötä.

        Tiivistettynä, autonominen hermosto on tahdosta riippumaton hermosto. Se säätelee kaikkea verenpaineesta, hikoiluun ja pupillien laajenemiseen. Jo yksi esimerkki lääkkeen potentiaalisista vaikutuksista hermostoon on lääkehaittana tuleva pupillien laajenema joka voi olla siis merkki sympaattisen hermoston aktivaatioista mitä lääke tekee.
        Sympaattinen hermosto näin kärjistetysti kehon kaasu ja parasympaattinen kehon jarru. Keho voi jumiutua sympaattisen hermoston yliaktivaatiotilaan joka on harmillinen tila. Näiden mekanismien peukalointi voi omasta mielestäni johtaa merkittävään harmiin.

        Terveys lähtee siitä että autonominen hermosto toimii optimaalisesti. Hermosto ei ole ylivirittynyt eikä alivireä vaan optimaalisessa ikkunassa jossa palautuminen toimii.

        Oirekuva vaihtelee ihmisillä mutta siinä on monesti hermoston ylivireyttä, liikunnan sietokyvyn ongelmia, vieroitusunettomuutta. Monet vieroituspalstoilla kuvaa vieroituksen puhkaisemaa akatisiaa ja epämiellyttävää levotonta oloa. Autonomisen hermoston oireet ei pääty tähän, apn kuvaamat pots tyyliset oireet on osa autonomisen hermoston oireita. Myös esim cfs:n eli väsymysoireyhtymään spekuloidaan liittyvän autonomisen hermoston oireita jossa ihmiset eivät pysty toimimaan normaalisti uupumuksen takia joka tulee pienemmästä rasituksesta kuin normaaliati. Itse jouduin vuosia säätelemään tekemistämi koska sietoikkunani oli niin matala hermostoni sotkeentumisen jälkeen. Halusin tehdä. Kroppani ei ollut yhteistyössä.

        PSSD palstoilla taas monet on saaneet ohutsäieneuropatiadiagnoosin ja hypoteesi on että lääke puhkaisee sitä. Se aiheuttaa esim tuntohäiriöitä ja tunnottomuutta. Se vaatii enemmän tutkimusta ja uskon että aiheuttaja voi olla laajempi sotku kehossa. Yksi varhaisempi masennuslääke mitä ei päästetty markkinoille puhkaisi autoimmuunireaktioita.

        Niin monetkohan joutuu vain mielenterveytensä osalta kyseenalaistetuksi kun kuvaavat uutta kärsimystä lääkkeiden jälueen.

        Voin kyllä ihan sataprosenttisesti sanoa ettei minulla ollut ekstrapyramidaalioireita, kroonista väsymystä, pistelyn ja polttelun tunteita kehossani ynnä muuta lääkkeitä ennen. Uskon täysin että lääketiede ei ymmärrä mitä se tekee näillälääkkeeillä, etenkin pitkäaikauskäytössä ihmisten keholle ja haukkaa liian suuren palan lääkkeen hermostovaikutuksilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi herrantuuteli mikä ymmärrys sinulla on psyykenlääkkeiden haitoista. Esim vieroituspalstalla jossa ihmiset saa pitkäkestoista harmia, ovat analysoineet että kyse on todennäköisimmin pitkittyneissä vaikeammissa oireissa on kyse autonomisen hermoston oireista eli hypoteesi on että lääke puhkaisee eräänlaista vieroituksen puhkaisemaa dysautonomiaa eli autonomisen hermoston häiriötä.

        Tiivistettynä, autonominen hermosto on tahdosta riippumaton hermosto. Se säätelee kaikkea verenpaineesta, hikoiluun ja pupillien laajenemiseen. Jo yksi esimerkki lääkkeen potentiaalisista vaikutuksista hermostoon on lääkehaittana tuleva pupillien laajenema joka voi olla siis merkki sympaattisen hermoston aktivaatioista mitä lääke tekee.
        Sympaattinen hermosto näin kärjistetysti kehon kaasu ja parasympaattinen kehon jarru. Keho voi jumiutua sympaattisen hermoston yliaktivaatiotilaan joka on harmillinen tila. Näiden mekanismien peukalointi voi omasta mielestäni johtaa merkittävään harmiin.

        Terveys lähtee siitä että autonominen hermosto toimii optimaalisesti. Hermosto ei ole ylivirittynyt eikä alivireä vaan optimaalisessa ikkunassa jossa palautuminen toimii.

        Oirekuva vaihtelee ihmisillä mutta siinä on monesti hermoston ylivireyttä, liikunnan sietokyvyn ongelmia, vieroitusunettomuutta. Monet vieroituspalstoilla kuvaa vieroituksen puhkaisemaa akatisiaa ja epämiellyttävää levotonta oloa. Autonomisen hermoston oireet ei pääty tähän, apn kuvaamat pots tyyliset oireet on osa autonomisen hermoston oireita. Myös esim cfs:n eli väsymysoireyhtymään spekuloidaan liittyvän autonomisen hermoston oireita jossa ihmiset eivät pysty toimimaan normaalisti uupumuksen takia joka tulee pienemmästä rasituksesta kuin normaaliati. Itse jouduin vuosia säätelemään tekemistämi koska sietoikkunani oli niin matala hermostoni sotkeentumisen jälkeen. Halusin tehdä. Kroppani ei ollut yhteistyössä.

        PSSD palstoilla taas monet on saaneet ohutsäieneuropatiadiagnoosin ja hypoteesi on että lääke puhkaisee sitä. Se aiheuttaa esim tuntohäiriöitä ja tunnottomuutta. Se vaatii enemmän tutkimusta ja uskon että aiheuttaja voi olla laajempi sotku kehossa. Yksi varhaisempi masennuslääke mitä ei päästetty markkinoille puhkaisi autoimmuunireaktioita.

        Niin monetkohan joutuu vain mielenterveytensä osalta kyseenalaistetuksi kun kuvaavat uutta kärsimystä lääkkeiden jälueen.

        Voin kyllä ihan sataprosenttisesti sanoa ettei minulla ollut ekstrapyramidaalioireita, kroonista väsymystä, pistelyn ja polttelun tunteita kehossani ynnä muuta lääkkeitä ennen. Uskon täysin että lääketiede ei ymmärrä mitä se tekee näillälääkkeeillä, etenkin pitkäaikauskäytössä ihmisten keholle ja haukkaa liian suuren palan lääkkeen hermostovaikutuksilla.

        Tässä Surviving Antidepressants palstan perustajan tarina lääkehaitastaan ja kauanko siitä meni toipua:

        "I started SurvivingAntidepressants.org because of my own awful experience of antidepressant withdrawal. At age 50, in excellent physical health, I was prescribed 10 mg paroxetine for work stress, following which I developed sexual dysfunction, emotional anesthesia, and, after a couple of years, demotivation.24,25 After a disastrous psychiatrist-directed switch to escitalopram, I sought tapering advice at the nearby outpatient psychiatric clinic of an internationally recognized university medical center. Receiving none, I went off paroxetine over a few weeks in 2004. A few years prior, I had stepped off 2 years’ treatment with 10 mg fluoxetine, another common selective serotonin reuptake inhibitor (SSRI), for pre-menstrual symptoms with no difficulty.

        Off paroxetine, I initially experienced hypomania, sweating, and electrical-feeling “brain zaps”,26 the last continuing for 7 months. After several weeks, my acute withdrawal symptom pattern changed to other odd symptoms, among them disorientation, depersonalization, insomnia, light and heat intolerance, indigestion, palpitations, and unease,27 punctuated by spontaneous weeping spells, attacks of sheer terror, or sudden plunges into unprecedented contentless black holes of pure dread.16,28 I felt a vacuum of positive emotion as well as genital anesthesia (post-SSRI sexual dysfunction or PSSD), which took several years to resolve.29,30 I had never felt anything like this before. It did not feel like “relapse”. I spent hours hunting for journal articles about antidepressant withdrawal syndrome. My request to my psychiatrists for reinstatement of paroxetine, as the literature said was appropriate,26,31 was refused.
        My symptoms persisting over years, I must have contacted dozens of psychiatrists who had written about antidepressant withdrawal. Every one immediately told me I was experiencing “relapse” – except X at Vanderbilt University,26 who responded, “I actually think the discontinuation syndrome is pretty bad in some situations and truly horrible in others….almost all resolve; that is, except for a very small group, where the symptoms become persistent”. (R Shelton, personal communication, 2006)
        As psychotropic post-acute withdrawal symptoms do, mine fluctuated and mutated,28,32,33 including 1.5 years of crippling muscle pain and spasms. I could not tolerate drugs, I was hyper-reactive to anything that was neuroactive, even vitamin supplements.34 I joined paxilprogress.org, an online community, to find support.9 In my fourth year of protracted withdrawal syndrome (PWS), I was fortunate to be treated by a psychiatrist with tiny doses of lamotrigine, up to 1.5 mg, to stabilize my nervous system.27 Still, my recovery was extremely gradual; ultimately, I experienced 11 years of PWS,32,35,36 the latter half housebound and unable to work, which destroyed my career in information system design as well as my relationships. When I recovered, I was a white-haired retiree.
        Counseling cases like mine every day, I do not want more people to suffer as I suffered."

        https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/2045125321991274

        Luepa hänen kirjoituksensa ja sano sitten kuinka tuhannet ihmiset tuolla palstalla kuvittelevat oireensa.

        Kiellätkö pitkittyneet vieroitusoireet ts. jotka voivat olla siis autonomisen hermoston häiriintymistä vieroituksessa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä Surviving Antidepressants palstan perustajan tarina lääkehaitastaan ja kauanko siitä meni toipua:

        "I started SurvivingAntidepressants.org because of my own awful experience of antidepressant withdrawal. At age 50, in excellent physical health, I was prescribed 10 mg paroxetine for work stress, following which I developed sexual dysfunction, emotional anesthesia, and, after a couple of years, demotivation.24,25 After a disastrous psychiatrist-directed switch to escitalopram, I sought tapering advice at the nearby outpatient psychiatric clinic of an internationally recognized university medical center. Receiving none, I went off paroxetine over a few weeks in 2004. A few years prior, I had stepped off 2 years’ treatment with 10 mg fluoxetine, another common selective serotonin reuptake inhibitor (SSRI), for pre-menstrual symptoms with no difficulty.

        Off paroxetine, I initially experienced hypomania, sweating, and electrical-feeling “brain zaps”,26 the last continuing for 7 months. After several weeks, my acute withdrawal symptom pattern changed to other odd symptoms, among them disorientation, depersonalization, insomnia, light and heat intolerance, indigestion, palpitations, and unease,27 punctuated by spontaneous weeping spells, attacks of sheer terror, or sudden plunges into unprecedented contentless black holes of pure dread.16,28 I felt a vacuum of positive emotion as well as genital anesthesia (post-SSRI sexual dysfunction or PSSD), which took several years to resolve.29,30 I had never felt anything like this before. It did not feel like “relapse”. I spent hours hunting for journal articles about antidepressant withdrawal syndrome. My request to my psychiatrists for reinstatement of paroxetine, as the literature said was appropriate,26,31 was refused.
        My symptoms persisting over years, I must have contacted dozens of psychiatrists who had written about antidepressant withdrawal. Every one immediately told me I was experiencing “relapse” – except X at Vanderbilt University,26 who responded, “I actually think the discontinuation syndrome is pretty bad in some situations and truly horrible in others….almost all resolve; that is, except for a very small group, where the symptoms become persistent”. (R Shelton, personal communication, 2006)
        As psychotropic post-acute withdrawal symptoms do, mine fluctuated and mutated,28,32,33 including 1.5 years of crippling muscle pain and spasms. I could not tolerate drugs, I was hyper-reactive to anything that was neuroactive, even vitamin supplements.34 I joined paxilprogress.org, an online community, to find support.9 In my fourth year of protracted withdrawal syndrome (PWS), I was fortunate to be treated by a psychiatrist with tiny doses of lamotrigine, up to 1.5 mg, to stabilize my nervous system.27 Still, my recovery was extremely gradual; ultimately, I experienced 11 years of PWS,32,35,36 the latter half housebound and unable to work, which destroyed my career in information system design as well as my relationships. When I recovered, I was a white-haired retiree.
        Counseling cases like mine every day, I do not want more people to suffer as I suffered."

        https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/2045125321991274

        Luepa hänen kirjoituksensa ja sano sitten kuinka tuhannet ihmiset tuolla palstalla kuvittelevat oireensa.

        Kiellätkö pitkittyneet vieroitusoireet ts. jotka voivat olla siis autonomisen hermoston häiriintymistä vieroituksessa?

        Minulla on ihan konkreettiset toimenpide-ehdotukset hoidon kehittämiseksi:

        1. Psyykenlääkemääräykset pois yleislääkäreiltä joiden alhainen kynnys määrätä psyykenlääkkeitä lisää tunne-elämän medikalisaatiota jossa ei paljoa syitä välttämättä selvitellä oireiden lääkinnän sijaan. Jos he vieroittavat potilaita, he vaativat lisäkoulutuksen johon voitaisiin palkata vaikka Britanniasta masennuslääkevieroitusta tutkinut, Maudsley Deprescribing kirjan kirjoittanut, itsekin lääkkeistä vieroittautunut psykiatrian tutkija tai muu asiantuntija, ei vain jotain käypähoidon tekijöitä. Kokemusasiantuntijuus esim hoidosta haittaa saaneilta pitäisi olla tärkeä osa hoidon kehittämistä.

        Oma elämäni meni pilalle juuri ymmärtämättömän purun vuoksi yleislääkäriltä joka tuijotti ihmeissään selittäessäni kuinka minulla menee niin paljon sähköiskuja päässä että toimimienn on hankalaa. Jälkikäteen tajusin palstoilla että nuo on hermoston epätasapainosta kielivä asia.

        Suomeen tarvitaan myös tällainen materiaali ongelmatapauksiin erityisesti vieroituksessa joka on virallisen tahon julkaisema suomeksi: https://www.rcpsych.ac.uk/mental-health/treatments-and-wellbeing/stopping-antidepressants

        2. Informoitu suostumus. Ihmisillä tulee olla oikeus tietää elämänlaatuun merkittävästi vaikuttavista jopa invalidisoivista oireista. Minä olisin halunnut tietää ekstrapyramidaalioireistosta, vieroitusoireista, siitä kuinka tärkeä lääke on purkaa turvallisesti (sanottiin että ei aiheuta riippuvuutta ja voi lopettaa milloin vain), seksuaalihaitoista jotka voi jatkua ja tunteiden leikkautumisriskistä lääkkeissä. En usko että voidaan luottaa että rivilääkäri kertoo näistä joten mielestäni informoitu suostumus pitäisi kysyä potilaalta esim niin että hän kuittaa tabletilla black box tyylisen tiivistelmän lääkkeen haitoista. Potilaat ansaitsevat myös tietää kuinka lyhyen aikaa lääkkeitä tutkitaan ja tutkimuksen puutteesta jotta he eivät joudu käyttämään lääkettä vuosia alhaisella tutkimuksella jossa käy niinkuin meille monelle on käynyt vieroituspalstoilla. Pitkälti harmimme liittyy siihen miten lääkkeitä määrättiin mikä lisäsi riskejä. Riskit pitäisi minimioida, niitä EI minimoida.

        3. Ihmisille pitää tehdä mahdollisuus lääkkeettömän hoidon polkuun esim masennuksessa. Se tarkoittaa sitä että ihmistä ei painosteta lääkkeenkäyttöön ja hänelle kerrotaan sen mahdollisuudesta. Itse sain ihan hyvää terapiaa sen jälkeen kun olin saanut kamalaa harmia lääkkeistä. VASTA SIINÄ VAIHEESSA. Terapiassa pohdittiin jatkuvasti konkreettisesti miten parantaa elämääni, oloani esim elintapakeinoilla, keho otettiin mukaan tavoin mitä normaalissa terapiassa ei tehty pyrkien oppimaan autonomisen hermoston balanssia. Valitettavasti kun hermosto on paskottu, terapian auttavuus kokee rajansa. Moni ihminen oireilee stressin ja täysin luontaisten syiden vuoksi, josta leivotaan joku mystinen sairaus johon voisi hyvin konkreettisin keinoin pyrkiä vaikuttamaan esim elintapamuutosten, syiden korjaamisen avulla esim työpaikan vaihtaminen vähästressisemmäksi tai ihan vaan omien elämänfilosofioiden tarkastamisella (esim onko syytä olla itseään kohtaan niin vaativa jne). Siitä vain leimataan joku mystinen aivoperäinen sairaus ja lääkitään.

        Masentuneeseen mielialaan on paljon enemmän asioita joita voisi vaikka pohtia kokeilevansa yksi kerrallaan terapeutin kanssa harjoitellen ja opetellen selviytymiskeinoja koska ihminen oppii koska ihmisen aivot muovautuu joka päivä sen mukaan mitä hän tekee ilman lääkityksiäkin. Watchful waiting on kanssa ihan hyvä keino, se myrsky mikä ihmisellä on voi tyyntyä. Lääkityksellä luodaan yksi ongelma muiden päälle, fyysinen riippuvuus. Vieroitus pelaa mielellä koska vieroitusoireet on henkisiä ja fyysisiä. pahimmillaan ihminen joutuu opettelemaan ihan uudet selviytymiskeinot koska lääke on esim leikannut niin paljon tunteita joiden kanssa ihminen ei ole kontaktissa lopetusvaiheessa ja lopetusvaiheessa kuormitteena on myös tunne-elämän heittely sun muut epäluonnolliset oireet kuten vaikkapa unettomuus mitkä tulevat vielä lisäkuormaksi.

        Kelan tai lääkärin ei pidä painostaa ihmistä lääkkeenkäyttöön tai valkopestä lääkkeitä ja suostutella ihmistä käyttämään niitä masennuksessa. Myös muissa tiloissa ihminen tottakai ansaitsee tehdä informoidun päätöksen. Se on ihmisen päätös, ei lääkärin mitä ihminen keholleen tekee. Lääkäri ei omista toisen aivoja ja mieltä eikä hänen tule manipuloida omaa mielipidettään ihmiselle.

        Siinäpä alkua hoidon kehittämiseen, valitettavasti menee kuin kuuroille korville ja monet joutuu vielä tilanteeseen jossa harmit tulee yllätyksenä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulla on ihan konkreettiset toimenpide-ehdotukset hoidon kehittämiseksi:

        1. Psyykenlääkemääräykset pois yleislääkäreiltä joiden alhainen kynnys määrätä psyykenlääkkeitä lisää tunne-elämän medikalisaatiota jossa ei paljoa syitä välttämättä selvitellä oireiden lääkinnän sijaan. Jos he vieroittavat potilaita, he vaativat lisäkoulutuksen johon voitaisiin palkata vaikka Britanniasta masennuslääkevieroitusta tutkinut, Maudsley Deprescribing kirjan kirjoittanut, itsekin lääkkeistä vieroittautunut psykiatrian tutkija tai muu asiantuntija, ei vain jotain käypähoidon tekijöitä. Kokemusasiantuntijuus esim hoidosta haittaa saaneilta pitäisi olla tärkeä osa hoidon kehittämistä.

        Oma elämäni meni pilalle juuri ymmärtämättömän purun vuoksi yleislääkäriltä joka tuijotti ihmeissään selittäessäni kuinka minulla menee niin paljon sähköiskuja päässä että toimimienn on hankalaa. Jälkikäteen tajusin palstoilla että nuo on hermoston epätasapainosta kielivä asia.

        Suomeen tarvitaan myös tällainen materiaali ongelmatapauksiin erityisesti vieroituksessa joka on virallisen tahon julkaisema suomeksi: https://www.rcpsych.ac.uk/mental-health/treatments-and-wellbeing/stopping-antidepressants

        2. Informoitu suostumus. Ihmisillä tulee olla oikeus tietää elämänlaatuun merkittävästi vaikuttavista jopa invalidisoivista oireista. Minä olisin halunnut tietää ekstrapyramidaalioireistosta, vieroitusoireista, siitä kuinka tärkeä lääke on purkaa turvallisesti (sanottiin että ei aiheuta riippuvuutta ja voi lopettaa milloin vain), seksuaalihaitoista jotka voi jatkua ja tunteiden leikkautumisriskistä lääkkeissä. En usko että voidaan luottaa että rivilääkäri kertoo näistä joten mielestäni informoitu suostumus pitäisi kysyä potilaalta esim niin että hän kuittaa tabletilla black box tyylisen tiivistelmän lääkkeen haitoista. Potilaat ansaitsevat myös tietää kuinka lyhyen aikaa lääkkeitä tutkitaan ja tutkimuksen puutteesta jotta he eivät joudu käyttämään lääkettä vuosia alhaisella tutkimuksella jossa käy niinkuin meille monelle on käynyt vieroituspalstoilla. Pitkälti harmimme liittyy siihen miten lääkkeitä määrättiin mikä lisäsi riskejä. Riskit pitäisi minimioida, niitä EI minimoida.

        3. Ihmisille pitää tehdä mahdollisuus lääkkeettömän hoidon polkuun esim masennuksessa. Se tarkoittaa sitä että ihmistä ei painosteta lääkkeenkäyttöön ja hänelle kerrotaan sen mahdollisuudesta. Itse sain ihan hyvää terapiaa sen jälkeen kun olin saanut kamalaa harmia lääkkeistä. VASTA SIINÄ VAIHEESSA. Terapiassa pohdittiin jatkuvasti konkreettisesti miten parantaa elämääni, oloani esim elintapakeinoilla, keho otettiin mukaan tavoin mitä normaalissa terapiassa ei tehty pyrkien oppimaan autonomisen hermoston balanssia. Valitettavasti kun hermosto on paskottu, terapian auttavuus kokee rajansa. Moni ihminen oireilee stressin ja täysin luontaisten syiden vuoksi, josta leivotaan joku mystinen sairaus johon voisi hyvin konkreettisin keinoin pyrkiä vaikuttamaan esim elintapamuutosten, syiden korjaamisen avulla esim työpaikan vaihtaminen vähästressisemmäksi tai ihan vaan omien elämänfilosofioiden tarkastamisella (esim onko syytä olla itseään kohtaan niin vaativa jne). Siitä vain leimataan joku mystinen aivoperäinen sairaus ja lääkitään.

        Masentuneeseen mielialaan on paljon enemmän asioita joita voisi vaikka pohtia kokeilevansa yksi kerrallaan terapeutin kanssa harjoitellen ja opetellen selviytymiskeinoja koska ihminen oppii koska ihmisen aivot muovautuu joka päivä sen mukaan mitä hän tekee ilman lääkityksiäkin. Watchful waiting on kanssa ihan hyvä keino, se myrsky mikä ihmisellä on voi tyyntyä. Lääkityksellä luodaan yksi ongelma muiden päälle, fyysinen riippuvuus. Vieroitus pelaa mielellä koska vieroitusoireet on henkisiä ja fyysisiä. pahimmillaan ihminen joutuu opettelemaan ihan uudet selviytymiskeinot koska lääke on esim leikannut niin paljon tunteita joiden kanssa ihminen ei ole kontaktissa lopetusvaiheessa ja lopetusvaiheessa kuormitteena on myös tunne-elämän heittely sun muut epäluonnolliset oireet kuten vaikkapa unettomuus mitkä tulevat vielä lisäkuormaksi.

        Kelan tai lääkärin ei pidä painostaa ihmistä lääkkeenkäyttöön tai valkopestä lääkkeitä ja suostutella ihmistä käyttämään niitä masennuksessa. Myös muissa tiloissa ihminen tottakai ansaitsee tehdä informoidun päätöksen. Se on ihmisen päätös, ei lääkärin mitä ihminen keholleen tekee. Lääkäri ei omista toisen aivoja ja mieltä eikä hänen tule manipuloida omaa mielipidettään ihmiselle.

        Siinäpä alkua hoidon kehittämiseen, valitettavasti menee kuin kuuroille korville ja monet joutuu vielä tilanteeseen jossa harmit tulee yllätyksenä.

        4. Mielialalääkereseptien määrää tulee vähentää. On hyvä suunta että masennukseen tutkitaan muitakin terapioita kuin vain keskusteluterapioita.

        5. Julkinen erikoissairraanhoidon vieroitusklinikka mihin potilaat ohjataan sikälimikäli esim puhkeaa pitkittyneitä oireita psyykenlääkkeistä. Se voisi olla vaikka etänä toimiva klinikka jossa on myös lääkevieroitusryhmiä niille kenen hermosto on mennyt sekaisin koska se on niin kamala tila kokea yksin. Potilaita voisi myös pyytää tulemaan tutkimuksiin ja pystyttäisiin tutkimaan mistä pahemmissa oireissa lääkkeistä on kyse.

        Vieroitusklinikalla voisi olla myös ryhmä esim PSSD:tä kokeville.
        Suomesta löytyy lääkäreitä jotka ottaa asian vakavammin ja heitä tarvittaisiin klinikalla.

        Harmin sattuessa uskon parhaimmaksi hoidoksi paremman puutteessa olevan psykoedukaation jossa ymmärretään hermoston herkistyminen, ja autonomisen hermoston balanssin tukeminen terapian keinoin missä keho otetaan mukaan. Se ei valitettavasti paranna psyykenlääkeharmia tai dysautonomiaa automaattisesti mutta se voi pureutua autonomisen hermoston oireisiin joiltain osin.

        6. Avoimen dialogin hoitomallin laajentaminen useammalle paikkakunnalle

        Vieläkö kaipaat seikkaperäisemmän kuvauksen sen suhteen mitä hoitoa olisi kaivannut?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        4. Mielialalääkereseptien määrää tulee vähentää. On hyvä suunta että masennukseen tutkitaan muitakin terapioita kuin vain keskusteluterapioita.

        5. Julkinen erikoissairraanhoidon vieroitusklinikka mihin potilaat ohjataan sikälimikäli esim puhkeaa pitkittyneitä oireita psyykenlääkkeistä. Se voisi olla vaikka etänä toimiva klinikka jossa on myös lääkevieroitusryhmiä niille kenen hermosto on mennyt sekaisin koska se on niin kamala tila kokea yksin. Potilaita voisi myös pyytää tulemaan tutkimuksiin ja pystyttäisiin tutkimaan mistä pahemmissa oireissa lääkkeistä on kyse.

        Vieroitusklinikalla voisi olla myös ryhmä esim PSSD:tä kokeville.
        Suomesta löytyy lääkäreitä jotka ottaa asian vakavammin ja heitä tarvittaisiin klinikalla.

        Harmin sattuessa uskon parhaimmaksi hoidoksi paremman puutteessa olevan psykoedukaation jossa ymmärretään hermoston herkistyminen, ja autonomisen hermoston balanssin tukeminen terapian keinoin missä keho otetaan mukaan. Se ei valitettavasti paranna psyykenlääkeharmia tai dysautonomiaa automaattisesti mutta se voi pureutua autonomisen hermoston oireisiin joiltain osin.

        6. Avoimen dialogin hoitomallin laajentaminen useammalle paikkakunnalle

        Vieläkö kaipaat seikkaperäisemmän kuvauksen sen suhteen mitä hoitoa olisi kaivannut?

        Ainiin ja vielä yksi tärkeä asia, jokaisen lääkärin tulisi ymmärtää tämä asia psyykenlääkkeistä (lainaus aiemmasta artikkelista):

        "Withdrawal symptoms are not inconsequential – they indicate the nervous system is becoming destabilized,24,56,57 accounting for the variety and variability of symptoms.27 According to established pharmacological principles, chronic application of any psychotropic brings about neurophysiological processes: adaption, tolerance, and potential dependence with withdrawal upon reduction of the drug.58 A homeostasis premised on presence of the drug, physiological “dependence” is not synonymous with “addiction”, which may co-occur with some psychotropics.59–61 Considered evidence of physiological dependence, withdrawal symptoms are the unwinding of drug-induced neurophysiological adaptation.36,57,62,63 Symptomatic experience of adaptation, dependence, tolerance, or withdrawal is individual.64"

        Psyykenlääkkeiden terveempi määrääminen lähtee tämän seikan ymmärtämisestä. On ihan turha ajatella psyykenlääkkeitä jonain muovautumista edesauttavina huippulääkkeinä jos vahingoittaa potilasta unohtamalla niistä piirteitä mitkä sisältyvät moniin psykotrooppisiin lääkkeisiin. Tämä on se mistä näkökulmasta näitä lääkkeitä pitäisi ajatella ja keskittyä siihen miten hermosto reagoi myös lääkepurkuihin ja mitä seurauksia fyysisellä riippuvuudella (dependence) voi olla. Psykiatria ei ole ollut varovainen laittaessaan ihmisiä vuosiksikin aineille tutkien niitä lyhyemmän aikaa. Ei vain lääkkeen vaikutus lääkkeenkäytön aikana, vaan kehon homeostaasi on tärkeä asia. Vieroituksessa kehon homeostaasi joutuu uudelleenrakentamaan itsensä ilman aineen vaikutuksen alla oloa, joillakin tämä ei suju ongelmitta. Psyykenlääkkeiden riskit kasvavatkin aloituksessa,lopetuksessa ja annoksen muutoksissa jos niitä ei etenkään tehdä vastuullisesti ja varoen.

        Kuinka monta poloista ihmistä on jossain laitoksessa joiden kohdalla heidän tai lääkärinsä tietämättä on paska lentänyt tuulettimeen lääkkeiden kanssa jossa on käynyt esim herkistymistä lääkkeille tai pitkittynyttä vieroitusoireistoa tai autonomisen hermoston ongelmia joiden tuottamaa kärsimystä lääkäri pitää mielenterveysoireistona ja lääkitsee lisää? Ihminen on sitten vain huonossa kunnossa "sairautensa vuoksi". Eihän näitä harmeja ole tosiaan pakko nähdä jos ei vain halua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tehokas ja edullinen tapa tuhota hermosto ja koko ihminen. Lääkärit vaikenee kuin muuri. Mieli tekisi tirpaista turpaan vaan olen liian heikko.

        Joo ja tukea ei saa lääkehaitoissa.Siinä nähdään se mikä potilaan rooli on. Itse en enää koskaan tarjoa kehoani koekaniiniksi lääketieteelle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No miksi yleensä mennään lääkäriin sitä ensin,äistäkään kertaa kun kuitenkin ei oteta vastaan diagnoosia , kas kun mt vikaa ei muka ole , näitä juttuja on kuullut satoja , ihmiset syyttelevät aina jotain muuta sairaudestaan se kun alkaisivat näkemään että itse on tehtävä työtä että paranee, ei kukaan lääkäri ketään paranna siten kun nämä kuvittelevat että muka pitäisi olla .ryhmä joka hakee dis infoa koko ajan netistä tekee niistä jonkin asteen totuuden itselleen . Ei osaa ottaa huomioon että hänellä on sairaus syynä näihin oireisiin .

        Sairaussairaussairaus. Moni ihmisten kokema ongelma on stressiin liittyviä, elämässä tapahtuneisiin pahoihin asioihin liittyviä. Ne muuttuu sairaudeksi medikalisaatioperspektiivin vuoksi jossa biologisen psykiatrian suuntauksen vuoksi ne trivialisoitiin aivokemioihin liittyviksi sairauksiksi ja "massahuumaus" eli psyykenlääkkeiden kylväminen elämänongelmissa otettiin erittäin tärkeään ja matalan kynnyksen rooliin ihmiselämän ongelmien ratkomisessa sen sijaan että niihin suhtauduttaisiin terapeuttisemmasta näkökulmasta.

        Niin älkää menkö lääkäriin, sitä en kyllä välttämättä suosittele enää kokemukseni jälkeen. Niinkuin psykiatri Peter Breggin sanoo, psykiatrille meno on yksi vaarallisimmista asioisa mitä nyky-yhteiskunnassa voi tehdä.

        Jos menette, tehkää taustatyönne. Kyseenalaistakaa. Olkaa informoituja. Valitkaa oikea psykiatri, mielellään yksityiseltä jossa voi valita terapiaorientoituneempia psykiatreja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis mikä aine osa aiheuttaa muka riippuvuutta Kyllä se on korvien välissä se riippuvaisuus .
        Se on nähty niin monen kohdalla .
        Ihmiset eivät osaa eroittaa sairauden ja lääkkeiden tuomaa tilaa, vaan keskitytään etsimään muka tietoa joka puolelta , ja uskotaan johonkin lääkärin lausuntoaan joka ei psykiatriasta tiedä mitään.
        Olen nähnyt niin monen pääsevän jaloilleen lääkityksen avulla , siksi en tajua että tälläisissäkin asioissa ei tajuta mikä on diagnoosi ja miten se vie ihmistä, ja taas mikä on lääke joka auttaa , ainakin ihmisiä joilla ei ole ennakkoluuloja , vaan tervehtyvät. miksi mennään yleensä lääkäriin jos niitä vihataan ja itse muka tiedetään aina että juuri lääkkeet aiheuttavat kaikki vaivat vaikka mt on se joka aiheuttaa niitä vaivoja useimmiten

        "Mikä aine aiheuttaa riippuvuutta".

        Jokainen psyykenlääke aiheuttaa fyysistä riippuvuutta eli dependenceä mistä seuraa vieroitusoireita ja sitä että on hankala erottaa mikä on lääkkeen tehoa ja mikä dependencen hoitoa ottamalla säännöllisesti lääke mikä tietenkin vieroitusoireiden sattuessa pitää oloa tasaisempana.

        Siellä farmakologin sepustus asiasta, paras mitä olen löytänyt. Mikä ongelma on dependencessä eli fyysisessä riippuvuudessa? Google kääntäjä on olemassa.
        https://toxandhound.com/toxhound/dependenceaddiction/


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisko mitenkään mahdollista että oireesi johtuvat ainoastaan sairaudestasi .
        Ihan kummallista että muualla ihmiset saavat avun SSRI lääkkeistä ja pystyvät lopettamaan lääkityksen vähän kerrallaan . Ovat työkykyisiä eivätkä valittele , saatikka syyttele lääkäreitä . Koska tietävät ettei lääkärit ole mitään hokkuspokkus pikkusormen ihmisiä jotka vaan ottavat yhtä äkkiä pois sairauden .
        Liikunta, hyvä unen laatu ja ravintorikas ruoka ovat tärkeitä tekijöitä paranemisessa , siis sohvassa päivänsä viettänyt ihminen ei tule koskaan paranemaankaan

        Ainahan kaikki voi olla mahdollista....
        On vain niin, että olen nyt terveimmässä voinnissa psyykkisesti, mitä olen aikuisikäni aikana ollut ( nyt jo monet vuodet ). Ja tähän aikuisuuteen on kyllä mahtunut, jos vaikka mitä.
        On ollut lääkitykset laidasta laitaan, masennuslääkkeet, neuroleptit, unilääkkeet, rauhoittavat, epilepsialääkkeet, joita käytetään mielialaa tasaamaan, jne.

        Minulla on todettu tutkimuksilla monihermosairaus, joten se ei johdu psyykkisestä sairaudesta, vaan hermostosta.
        Minä en ole kukaan heistä, jotka täällä ovat haukkuneet lääkäreitä, lääkkeitä, tai vaikka mitä.
        Oman matkani olen kulkenut, ja tähän päivään tyytyväinen, hermostosairaudesta huolimatta. Psyykelääkkeitä ei ole mennyt enää vuosiin, hoitokontaktiakaan ei enää ole.
        Kaiken kaikkiaan tilanne on hyvä ja vakaa.
        Eli älä ala ventovieraille tyrkyttämään oletuksiasi mahdollisista psyykkisistä sairauksista johtuvista syistä. Jos jonkun tarvitsee sairaus todeta tms., niin sen taitaa jokaisen kohdalla tehdä hoitava taho, jos sellainen on olemassa, ei kukaan " outolintu " täällä keskustelupalstoilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Valitettavan usein lääkäri joutuu mahdottoman tilanteen eteen, kun jotain tarttis tehä, mutta kun mikään ei kelpaa. Ainoa mihin lääkäri pystyy, on syntipukkina olo.

        Lääkärit eivät itse taida ajatella olevansa syntipukkeja, eikä tarvitsekaan.
        Usein se lääkäristä syntipukin tekeminen tulee potilaan suunnalta.
        On muka lääkärin vika, jos ei heti paranekaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ainahan kaikki voi olla mahdollista....
        On vain niin, että olen nyt terveimmässä voinnissa psyykkisesti, mitä olen aikuisikäni aikana ollut ( nyt jo monet vuodet ). Ja tähän aikuisuuteen on kyllä mahtunut, jos vaikka mitä.
        On ollut lääkitykset laidasta laitaan, masennuslääkkeet, neuroleptit, unilääkkeet, rauhoittavat, epilepsialääkkeet, joita käytetään mielialaa tasaamaan, jne.

        Minulla on todettu tutkimuksilla monihermosairaus, joten se ei johdu psyykkisestä sairaudesta, vaan hermostosta.
        Minä en ole kukaan heistä, jotka täällä ovat haukkuneet lääkäreitä, lääkkeitä, tai vaikka mitä.
        Oman matkani olen kulkenut, ja tähän päivään tyytyväinen, hermostosairaudesta huolimatta. Psyykelääkkeitä ei ole mennyt enää vuosiin, hoitokontaktiakaan ei enää ole.
        Kaiken kaikkiaan tilanne on hyvä ja vakaa.
        Eli älä ala ventovieraille tyrkyttämään oletuksiasi mahdollisista psyykkisistä sairauksista johtuvista syistä. Jos jonkun tarvitsee sairaus todeta tms., niin sen taitaa jokaisen kohdalla tehdä hoitava taho, jos sellainen on olemassa, ei kukaan " outolintu " täällä keskustelupalstoilla.

        "Eli älä ala ventovieraille tyrkyttämään oletuksiasi mahdollisista psyykkisistä sairauksista johtuvista syistä. Jos jonkun tarvitsee sairaus todeta tms., niin sen taitaa jokaisen kohdalla tehdä hoitava taho, jos sellainen on olemassa, ei kukaan " outolintu " täällä keskustelupalstoilla."

        Jep. Luulisi tämän olevan itsestäänselvyys mutta ei ole. Yksi hyvä neuvo olisi, jos et ole kävellyt jonkun kengissä, älä oleta että tiedät mitä hän on käynyt läpi.

        Itse pystyin alkaa kuntouttamaan itseäni kun aloin ymmärtämään paremmin vieroituspalstojen kautta oirekuvaani lääkeharmeista

        . Se pelasti henkeni, ei kukaan psykiatri joka olisi ollut silleen otas tästä tätä lääkettä lisää ja diagnoosi. Kävin tuon hoitomallin niin pitkälle asti että lopussa ei sanat riitä kuvaamaan sitä huonoa oloa kun syöt lääkettä jonka päälle lääkettä haittaan ja olosi on kokoajan ihan kamala. Siis tämä jonkun suositus vain ottaa lääkkeitä on ihan sairas jos lopussa on vetänyt vain lääkkeitä, kokoajan lääkärin vaihellen niitä ja olo on aivan hirveä. Ja ihan fobiako on?

        On niin helppo todeta asiat hulluiksi kun ne ei sovi omaan maailmankuvaan, ei ole kokenut, ei lukenut, ei käynyt vieroitusfoorumeilla eikä ole mitään muuta näkemystä kuin että lääke auttaa ja kuuntele lääkäriä ja omasta asenteesta suunnilleen kiinni saako haittaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Eli älä ala ventovieraille tyrkyttämään oletuksiasi mahdollisista psyykkisistä sairauksista johtuvista syistä. Jos jonkun tarvitsee sairaus todeta tms., niin sen taitaa jokaisen kohdalla tehdä hoitava taho, jos sellainen on olemassa, ei kukaan " outolintu " täällä keskustelupalstoilla."

        Jep. Luulisi tämän olevan itsestäänselvyys mutta ei ole. Yksi hyvä neuvo olisi, jos et ole kävellyt jonkun kengissä, älä oleta että tiedät mitä hän on käynyt läpi.

        Itse pystyin alkaa kuntouttamaan itseäni kun aloin ymmärtämään paremmin vieroituspalstojen kautta oirekuvaani lääkeharmeista

        . Se pelasti henkeni, ei kukaan psykiatri joka olisi ollut silleen otas tästä tätä lääkettä lisää ja diagnoosi. Kävin tuon hoitomallin niin pitkälle asti että lopussa ei sanat riitä kuvaamaan sitä huonoa oloa kun syöt lääkettä jonka päälle lääkettä haittaan ja olosi on kokoajan ihan kamala. Siis tämä jonkun suositus vain ottaa lääkkeitä on ihan sairas jos lopussa on vetänyt vain lääkkeitä, kokoajan lääkärin vaihellen niitä ja olo on aivan hirveä. Ja ihan fobiako on?

        On niin helppo todeta asiat hulluiksi kun ne ei sovi omaan maailmankuvaan, ei ole kokenut, ei lukenut, ei käynyt vieroitusfoorumeilla eikä ole mitään muuta näkemystä kuin että lääke auttaa ja kuuntele lääkäriä ja omasta asenteesta suunnilleen kiinni saako haittaa.

        "Olen nähnyt niin monen pääsevän jaloilleen lääkityksen avulla" no se ri estä heitä olemasta muutaman vuoden päästä PSSD potilaita tai saamasta jossain vaiheessa harmia jos jatkavat pillerilinjalla mikä lisää esim pahempien vieroitusoireiden riskiä mitä pitempään he käyttävät mitä isommilla annoksilla lääkkeitä.

        Nekin jotka pääsee jaloilleen ei välttämättä saa lääkkeestä kuin laastarin ja tosiasialliset syyt voi jäädä käsittelemättä masiksen taustalla koska lääke leikkaa tunteita ja ihminen joutuu mahdollisesti käymään lisää työtä ajaessaan alas pillereitä. He esim jatkaa huonossa parisuhteessa tai liian kuluttavassa työssä pillerin avulla oppimatta oikeita järkeviä selviytymiskeinoja.

        Minä olen joskus ollut ihminen joka ns nousi pillerin avulla. Tosiasiallisesti tuo vaikutus pilleristä oli lyhyt ja pilleri alkoi apatisoida aikojen saatossa. Kukaan ei koskaan ole kattavasti tutkinut noiden lääkkeiden jatkuvaa tehoa aikojen saatossa. Epäilen itse että noilla rakennetaan kroonikkoja joiden haitat voi viedä heitä kohti raskaampia hoitokeinoja.

        "siksi en tajua että tälläisissäkin asioissa ei tajuta mikä on diagnoosi ja miten se vie ihmistä, ja taas mikä on lääke joka auttaa , ainakin ihmisiä joilla ei ole ennakkoluuloja , vaan tervehtyvät."

        En tiedä motiiviasi tulla yleensä jankkaamaan tällaista lääkehaittoja kohdanneelle. Asenteesi kuulostaa siltä että miksi ne ei vain voineet ottaa diagnoosia ja lääkettä ja vaan parantua. Voi kuule, otettu on :D Mulle masennus esim diagnoosina on nykyään sama kuin vaikkapa päänsärky. Syyt on muualla. Psykiatriset diagnoosit kertoo kehnosti konteksteista taustalla. Syistä. Masennuksen näkeminen sairautena oikeuttaa sen medikalisaatiopaskan jossa rastiruutuun ota lääke kyselyillä yksinkertaistetaan ihmisen tunne-elämä liukuhihnamaiseen hoiton jossa rasti ruutuun johtaa SNRI tai SSRI lääkkeeseen.

        "miksi mennään yleensä lääkäriin jos niitä vihataan"
        En kai minä alunperin vihannut itse lääkäreitä. Katsoin jopa ylöspäin ja luulin että he tietävät enemmän kuin tietävätkään. Opin vain vihaamaan aikojen saatossa kun olin saanut haittaa ja miten vähätellen he siihen suhtautuivat. He siis tuhosivat terveyteni puskemalla lisää lääkkeitä jo harmin sattuessa vähätellen kokemaani harmia. Jälkikäteen tajusin luettuani miten kattamattoman informaation olin saanut pillereistä ja kuinka minua olisi voitu suojella paremmalla ja kattavammalla informaatiolla jolloin oisin voinut paremmin kieltäyrtä lääkkeestä ja koska lääketiede ei ota harmeja vakavasti, he voi purkaakin pillerit vähän miten sattuu. Vaikka se ei perustuisi mihinkään eksaktiin tieteeseen aivojen ja hermoston toiminnasta.

        ja kuinka itseasiassa vanhemmat psykiatrit ovat pahempia siinä että he ignorantisti kieltävät ihmisten kokemaa harmia muka väittäen tietävänsä lääkkeistä enemmän kuin edes lääketutkimusta on tehty.

        "ja itse muka tiedetään aina että juuri lääkkeet aiheuttavat kaikki vaivat vaikka mt on se joka aiheuttaa niitä vaivoja useimmiten." Vai että mt aiheuttaa vieroitusoireet, hermoston sekaisin menemisen vieroituksessa, ekstrapyramidaalijäjestelmän oireet ja aloittajan dysautonomian. Niinkö?

        Minulla meni vuosia tihrustaa lääkkeitä alas kun sen ekakerran ajoin alas liian nopeaa lääkärin ohjeiden puutteessa ja päädyin uusille lääkkeille. Oireet mitä koin sen seurauksena olivat niin pahoja etren koskaan kuitenkin jo jonkinverran kestäneen elämäni aikana ole sellaisia kokenut. On myös luonnollista että tuollaiset synnyttää myös pahaa oloa.

        Toki oma esim positiivinen ajattelu auttaa kaikessa ja yrittäminen mutta mitä vieroituksesta opin on että aina tahdonvoimakaan ei riitä että olo paranee. Se voi itseasiassa pahentaa asioita kun yrittää puskea läpi harmaan kiven.

        Missä vaiheessa ihminen saa mielestäsi lopettaa lääkekokeilut kun on viimeisestä joka lääkkeestä saanut harmia? Kuinka paljon diagnoosiinsa pitäisi uskoa jos se on annettu harmien aikana?
        (sain poistettua yhden diagnoosin joka annettiin harmien aikana koska ei ole ensinnäkään eettistä diagnosoida ihmistä silloin).


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tietty masentuneisuus reaktiona elämän tapahtumiin on luonnollista. Se vaan on medikalisoitu ja tuotteistettu ja tuote on ssri tai snri. Liikunta, terveellinen ruoka ja elämänhallinta on lääke. Mutta terveydenhuolto on lääkekeskeistä eikä tarjoa tällaista.

        Kiinnostaisi kuulla, että miksi sitten ihmiset täällä haki niitä lääkkeitä, jos terveellinen elämä liikunnalla ja ruokavaliolla olisi riittänyt?

        Joku selvästi syöttää pajunköyttä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiinnostaisi kuulla, että miksi sitten ihmiset täällä haki niitä lääkkeitä, jos terveellinen elämä liikunnalla ja ruokavaliolla olisi riittänyt?

        Joku selvästi syöttää pajunköyttä.

        Itse en hakenut muutakuin tukea, enkä mitenkään erityisesti hakenut lääkkeitä. Itseasiassa hakeutuessani psykiatriselle nuorena ei käynyt mielessäkään lääkkeet. Ja kukaties nuo keinosi esim terapian kanssa olisivat riittäneetkin, sitäpä en koskaan päässyr kokeilemaan. Ennen lääkitystä olin esim alkanut lenkkeillä juuri vähän ennen psykiatrin tapaamista. Eiväthän nuo lääkkeet muutenkaan ole tutkimuksissa edes plaseboa parempia juurikaan.

        Miksi ihmisen kärsimys elämässä tarkoittaa että ihminen erityisesti jotenkin tarvii lääkkeitä? Tai syöttäisi pajunköyttä jos on saanut harmia lääkkeistä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse en hakenut muutakuin tukea, enkä mitenkään erityisesti hakenut lääkkeitä. Itseasiassa hakeutuessani psykiatriselle nuorena ei käynyt mielessäkään lääkkeet. Ja kukaties nuo keinosi esim terapian kanssa olisivat riittäneetkin, sitäpä en koskaan päässyr kokeilemaan. Ennen lääkitystä olin esim alkanut lenkkeillä juuri vähän ennen psykiatrin tapaamista. Eiväthän nuo lääkkeet muutenkaan ole tutkimuksissa edes plaseboa parempia juurikaan.

        Miksi ihmisen kärsimys elämässä tarkoittaa että ihminen erityisesti jotenkin tarvii lääkkeitä? Tai syöttäisi pajunköyttä jos on saanut harmia lääkkeistä?

        Mietin millaisia tuloksia hoito antaisi jos se "markkinoitaisiin" potilaalle näin,

        "Tässä sinulle masennuslääke. Sinun ei tarvitse kokeilla sitä vaan voimme seurata tilannettasi ja voit kokeilla lääkkeettömän hoidon mallia.

        Masennuslääke on tukikeppi pahimman yli. Se voi auttaa masennukseen mutta jotkut kuvaavat myös tunteiden leikkautumista. Tarkoituksena olisi käyttää näitä ajan x ja sitten purkaa ne yhdessä pois koska ne voivat aiheuttaa joillekin vieroitusoireita jotka voi olla toisinaan joillekin pitkittyneitäkin ja vaikeita. Seurataan käytön aikana tilanteen etenemistä. Pahemmat vieroitusoireet on yhdistetty eritoten pitkiin käyttöaikoihin. Lääke voi puhkaista joillekin seksuaalitoimintojen häiriöitä jotka harvinaisemmin joskus ei lopu lopettaessa lääke, ajattelin kertoa sinulle riskistä koska potilailla on kuitenkin oikeus tietää.
        Elämänlaatusi voi lisääntyä mutta tietysti lääkkeen haittavaikutukset voi tehdä haittojakin elämänlaatuun. Monet haitat on lievempiä mutta pahimpina elämänlaadullisina haittoina voi olla esim akatisia mikä on lääkkeen puhkaisema levottomuustila joka voi olla monille hyvin raskas kestää vaikuttaen elämänlaatuun mutta sekin kuuluu oikeuksiisi tietää. Silloin ota yhtyttä minuun.Jos tulee tällaista tai itsemurha-ajatuksia ota yhteyttä minuun mutta pääsääntöisesti monilla lääkkeenkäyttö menee ihan hyvin kun niitä käytetään varovasti."

        Itseasiassa jos saisin vaikuttaa lääkäri ei saisi valita sanooko noita vaan ne kuitattaisiin esim tabletilla nähdyksi.

        Mietin loppuisiko viimeisetkin plasebon rippeet xD Siksi lääkärien onkin hyvä valehdella ja vääristellä lääkitykseen liittyviä ongelmia. Painottaa kuinka tehokas lääke on (no mainitsematta että NNT-luvun mukaan kyllä ei kaikki hyötyä saa) ja lähinnä yrittää manipuloida potilasta käyttämään lääkettä esim "ei aiheuta riippuvuutta, voi lopettaa milloin vain, hyvin siedetty, plaaplaaplaa". Kuten erään ihmisen lääkäri sanoi "Kuka lääkkeitä söisi jos heille kerrottaisiin liikaa haittoja". Helpompi pitää ne pahimmat riskit vain pakkausselosteessa. Jos ne potilaalle tulee, lääkäri ei ole tarjonnut informoitua suostumusta. Mutta kellä kiinnostaa? Paitsi potilailla joiden terveys tuhotaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mietin millaisia tuloksia hoito antaisi jos se "markkinoitaisiin" potilaalle näin,

        "Tässä sinulle masennuslääke. Sinun ei tarvitse kokeilla sitä vaan voimme seurata tilannettasi ja voit kokeilla lääkkeettömän hoidon mallia.

        Masennuslääke on tukikeppi pahimman yli. Se voi auttaa masennukseen mutta jotkut kuvaavat myös tunteiden leikkautumista. Tarkoituksena olisi käyttää näitä ajan x ja sitten purkaa ne yhdessä pois koska ne voivat aiheuttaa joillekin vieroitusoireita jotka voi olla toisinaan joillekin pitkittyneitäkin ja vaikeita. Seurataan käytön aikana tilanteen etenemistä. Pahemmat vieroitusoireet on yhdistetty eritoten pitkiin käyttöaikoihin. Lääke voi puhkaista joillekin seksuaalitoimintojen häiriöitä jotka harvinaisemmin joskus ei lopu lopettaessa lääke, ajattelin kertoa sinulle riskistä koska potilailla on kuitenkin oikeus tietää.
        Elämänlaatusi voi lisääntyä mutta tietysti lääkkeen haittavaikutukset voi tehdä haittojakin elämänlaatuun. Monet haitat on lievempiä mutta pahimpina elämänlaadullisina haittoina voi olla esim akatisia mikä on lääkkeen puhkaisema levottomuustila joka voi olla monille hyvin raskas kestää vaikuttaen elämänlaatuun mutta sekin kuuluu oikeuksiisi tietää. Silloin ota yhtyttä minuun.Jos tulee tällaista tai itsemurha-ajatuksia ota yhteyttä minuun mutta pääsääntöisesti monilla lääkkeenkäyttö menee ihan hyvin kun niitä käytetään varovasti."

        Itseasiassa jos saisin vaikuttaa lääkäri ei saisi valita sanooko noita vaan ne kuitattaisiin esim tabletilla nähdyksi.

        Mietin loppuisiko viimeisetkin plasebon rippeet xD Siksi lääkärien onkin hyvä valehdella ja vääristellä lääkitykseen liittyviä ongelmia. Painottaa kuinka tehokas lääke on (no mainitsematta että NNT-luvun mukaan kyllä ei kaikki hyötyä saa) ja lähinnä yrittää manipuloida potilasta käyttämään lääkettä esim "ei aiheuta riippuvuutta, voi lopettaa milloin vain, hyvin siedetty, plaaplaaplaa". Kuten erään ihmisen lääkäri sanoi "Kuka lääkkeitä söisi jos heille kerrottaisiin liikaa haittoja". Helpompi pitää ne pahimmat riskit vain pakkausselosteessa. Jos ne potilaalle tulee, lääkäri ei ole tarjonnut informoitua suostumusta. Mutta kellä kiinnostaa? Paitsi potilailla joiden terveys tuhotaan.

        Ainiin ja yksi tärkein informaatio potilaalle "lääkkeen vaikutusmekanismi ei ole minkään kemiallisen häiriön korjaaminen. Itseasiassa on hyvin paljon asioita joilla voit vaikuttaa vointiisi esim elämäntapakeinoista alkaen. Sanotaan että lääkekin voi sitä lisätä aivojen plastisuutta mikä voi auttaa terapiassa mutta toisaalta lääkkeestä kuvataan myös sitä että tunteet leikkautuu. Lisäksi terveelliset elintavat voivat myös edistää hyvin tehokkaasti aivojen plastisuutta ja lisätä hyvää oloa jos haluat luontaisemmin kokeilla parantaa asioita. Lääke ei ratkaise ongelmia puolestasi vaan aktiivinen tunne-elämän työstö, toimintakyvyn ongelmien edistäminen asteittain harjoitelemalla sitä ja mahdollisten syiden taustalla ratkaiseminen.

        Jos joku psykiatri sanoisi nämä asiat voisin hänen luonaan asioida. Mutta psykiatrit ja lääkärit ketkä on minulle määränneet lääkkeitä ovat olleet syöpää ja en tiedä voiko tuollaisia vääristelijöitä kutsua edes lääkäreiksi. Niin paljon tärkeää jäi sanomatta tai kuului vaan vääristelyä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse en hakenut muutakuin tukea, enkä mitenkään erityisesti hakenut lääkkeitä. Itseasiassa hakeutuessani psykiatriselle nuorena ei käynyt mielessäkään lääkkeet. Ja kukaties nuo keinosi esim terapian kanssa olisivat riittäneetkin, sitäpä en koskaan päässyr kokeilemaan. Ennen lääkitystä olin esim alkanut lenkkeillä juuri vähän ennen psykiatrin tapaamista. Eiväthän nuo lääkkeet muutenkaan ole tutkimuksissa edes plaseboa parempia juurikaan.

        Miksi ihmisen kärsimys elämässä tarkoittaa että ihminen erityisesti jotenkin tarvii lääkkeitä? Tai syöttäisi pajunköyttä jos on saanut harmia lääkkeistä?

        Tällä foorumilla kannattaisi ennemmin puhua nosebosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tällä foorumilla kannattaisi ennemmin puhua nosebosta.

        Ssri vieroitusoireet ovat todellisia. Tutkija kertoo omasta vieroituksestaan kuinka haasteellista se on ja ylipäätään niistä.

        https://youtu.be/TEOc7kCLUo0?feature=shared

        En tiedä miksi tällä palstalla on ihmisten huonojen kokemuksien vähättelijöitä. No se kertoo teistä enemmän ihmisinä,ei meistä ketkä olemme kokeneet harmia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ssri vieroitusoireet ovat todellisia. Tutkija kertoo omasta vieroituksestaan kuinka haasteellista se on ja ylipäätään niistä.

        https://youtu.be/TEOc7kCLUo0?feature=shared

        En tiedä miksi tällä palstalla on ihmisten huonojen kokemuksien vähättelijöitä. No se kertoo teistä enemmän ihmisinä,ei meistä ketkä olemme kokeneet harmia.

        Tässä psykiatrin kokemus masennuslääkkeistä. Melkoista noseboa eh

        https://www.madinamerica.com/2023/08/senior-psychiatrist-harmed-by-antidepressants-an-interview-with-peter-gordon/

        Kun käytät vuosia ja vuosia lääkettä ja purat sen nosebo on kaukana.

        On mielenkiintoista miettiä motiiveja mitä tällä palstalaisilla on ihmisten lääkehaittojen vähättelyyn. Eikö se sovi omaan maailmankuvaan, huolestuttaisiko itsellä syödä lääkkeitä. Mistä on kyse... No, ei oikeastaan kiinnosta. Jos totta puhutaan :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Olen nähnyt niin monen pääsevän jaloilleen lääkityksen avulla" no se ri estä heitä olemasta muutaman vuoden päästä PSSD potilaita tai saamasta jossain vaiheessa harmia jos jatkavat pillerilinjalla mikä lisää esim pahempien vieroitusoireiden riskiä mitä pitempään he käyttävät mitä isommilla annoksilla lääkkeitä.

        Nekin jotka pääsee jaloilleen ei välttämättä saa lääkkeestä kuin laastarin ja tosiasialliset syyt voi jäädä käsittelemättä masiksen taustalla koska lääke leikkaa tunteita ja ihminen joutuu mahdollisesti käymään lisää työtä ajaessaan alas pillereitä. He esim jatkaa huonossa parisuhteessa tai liian kuluttavassa työssä pillerin avulla oppimatta oikeita järkeviä selviytymiskeinoja.

        Minä olen joskus ollut ihminen joka ns nousi pillerin avulla. Tosiasiallisesti tuo vaikutus pilleristä oli lyhyt ja pilleri alkoi apatisoida aikojen saatossa. Kukaan ei koskaan ole kattavasti tutkinut noiden lääkkeiden jatkuvaa tehoa aikojen saatossa. Epäilen itse että noilla rakennetaan kroonikkoja joiden haitat voi viedä heitä kohti raskaampia hoitokeinoja.

        "siksi en tajua että tälläisissäkin asioissa ei tajuta mikä on diagnoosi ja miten se vie ihmistä, ja taas mikä on lääke joka auttaa , ainakin ihmisiä joilla ei ole ennakkoluuloja , vaan tervehtyvät."

        En tiedä motiiviasi tulla yleensä jankkaamaan tällaista lääkehaittoja kohdanneelle. Asenteesi kuulostaa siltä että miksi ne ei vain voineet ottaa diagnoosia ja lääkettä ja vaan parantua. Voi kuule, otettu on :D Mulle masennus esim diagnoosina on nykyään sama kuin vaikkapa päänsärky. Syyt on muualla. Psykiatriset diagnoosit kertoo kehnosti konteksteista taustalla. Syistä. Masennuksen näkeminen sairautena oikeuttaa sen medikalisaatiopaskan jossa rastiruutuun ota lääke kyselyillä yksinkertaistetaan ihmisen tunne-elämä liukuhihnamaiseen hoiton jossa rasti ruutuun johtaa SNRI tai SSRI lääkkeeseen.

        "miksi mennään yleensä lääkäriin jos niitä vihataan"
        En kai minä alunperin vihannut itse lääkäreitä. Katsoin jopa ylöspäin ja luulin että he tietävät enemmän kuin tietävätkään. Opin vain vihaamaan aikojen saatossa kun olin saanut haittaa ja miten vähätellen he siihen suhtautuivat. He siis tuhosivat terveyteni puskemalla lisää lääkkeitä jo harmin sattuessa vähätellen kokemaani harmia. Jälkikäteen tajusin luettuani miten kattamattoman informaation olin saanut pillereistä ja kuinka minua olisi voitu suojella paremmalla ja kattavammalla informaatiolla jolloin oisin voinut paremmin kieltäyrtä lääkkeestä ja koska lääketiede ei ota harmeja vakavasti, he voi purkaakin pillerit vähän miten sattuu. Vaikka se ei perustuisi mihinkään eksaktiin tieteeseen aivojen ja hermoston toiminnasta.

        ja kuinka itseasiassa vanhemmat psykiatrit ovat pahempia siinä että he ignorantisti kieltävät ihmisten kokemaa harmia muka väittäen tietävänsä lääkkeistä enemmän kuin edes lääketutkimusta on tehty.

        "ja itse muka tiedetään aina että juuri lääkkeet aiheuttavat kaikki vaivat vaikka mt on se joka aiheuttaa niitä vaivoja useimmiten." Vai että mt aiheuttaa vieroitusoireet, hermoston sekaisin menemisen vieroituksessa, ekstrapyramidaalijäjestelmän oireet ja aloittajan dysautonomian. Niinkö?

        Minulla meni vuosia tihrustaa lääkkeitä alas kun sen ekakerran ajoin alas liian nopeaa lääkärin ohjeiden puutteessa ja päädyin uusille lääkkeille. Oireet mitä koin sen seurauksena olivat niin pahoja etren koskaan kuitenkin jo jonkinverran kestäneen elämäni aikana ole sellaisia kokenut. On myös luonnollista että tuollaiset synnyttää myös pahaa oloa.

        Toki oma esim positiivinen ajattelu auttaa kaikessa ja yrittäminen mutta mitä vieroituksesta opin on että aina tahdonvoimakaan ei riitä että olo paranee. Se voi itseasiassa pahentaa asioita kun yrittää puskea läpi harmaan kiven.

        Missä vaiheessa ihminen saa mielestäsi lopettaa lääkekokeilut kun on viimeisestä joka lääkkeestä saanut harmia? Kuinka paljon diagnoosiinsa pitäisi uskoa jos se on annettu harmien aikana?
        (sain poistettua yhden diagnoosin joka annettiin harmien aikana koska ei ole ensinnäkään eettistä diagnosoida ihmistä silloin).

        Silläkin on ero, että jäätkö sairaseläkkeelle nyt vai viidentoista vuoden päästä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Silläkin on ero, että jäätkö sairaseläkkeelle nyt vai viidentoista vuoden päästä.

        Elä vaan omassa vahvistusharhassasi että lääkkeet estää eläköitymisen.

        https://www.etk.fi/ajankohtaista/tyokyvyttomyyselakkeelle-siirrytaan-yha-useammin-masennuksen-vuoksi/

        Sen sijaan uskon että omien tunteiden kanssa pärjäämään opettelu, stressin kanssa pärjäämän opettelu ja omien rajojen pitäminen ja tunteminen, konkreettinen elämänhallinnan opetteleminen ja elämäntavat joissa vedetään vähemmän energiajuomaa ja enemmän ravintorikasta ruokaa voisi auttaakin. Siis noihin plasebolääkkeisiin verrattuna joihin tulet fyysisesti riippuvaiseksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Elä vaan omassa vahvistusharhassasi että lääkkeet estää eläköitymisen.

        https://www.etk.fi/ajankohtaista/tyokyvyttomyyselakkeelle-siirrytaan-yha-useammin-masennuksen-vuoksi/

        Sen sijaan uskon että omien tunteiden kanssa pärjäämään opettelu, stressin kanssa pärjäämän opettelu ja omien rajojen pitäminen ja tunteminen, konkreettinen elämänhallinnan opetteleminen ja elämäntavat joissa vedetään vähemmän energiajuomaa ja enemmän ravintorikasta ruokaa voisi auttaakin. Siis noihin plasebolääkkeisiin verrattuna joihin tulet fyysisesti riippuvaiseksi.

        Miksi minun vahvistusharhassa pitäisi olla sinun vahvistusharha siitä että kyse olisi pelkästään lääkkeistä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi minun vahvistusharhassa pitäisi olla sinun vahvistusharha siitä että kyse olisi pelkästään lääkkeistä?

        No ei tuo masennuksen hoitomalli kovin tehokas ole. Siinä lääkkeet näyttelee olennaista roolia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ssri vieroitusoireet ovat todellisia. Tutkija kertoo omasta vieroituksestaan kuinka haasteellista se on ja ylipäätään niistä.

        https://youtu.be/TEOc7kCLUo0?feature=shared

        En tiedä miksi tällä palstalla on ihmisten huonojen kokemuksien vähättelijöitä. No se kertoo teistä enemmän ihmisinä,ei meistä ketkä olemme kokeneet harmia.

        Nosebokin on totta, vaikka ei kaikille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nosebokin on totta, vaikka ei kaikille.

        Kokeilepa lopettaa vaikka rauhoittavat tai SSRI-lääkkeet tai antipsykootit seinään ja katsotaan mikä on noseboa.Hitaammallakin vauhdilla ihmiset kokevat oireita vieroituksessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kokeilepa lopettaa vaikka rauhoittavat tai SSRI-lääkkeet tai antipsykootit seinään ja katsotaan mikä on noseboa.Hitaammallakin vauhdilla ihmiset kokevat oireita vieroituksessa.

        Nosebo voi olla joiltain osin olemassa siinä missä plasebo mutta en usko että nosebon takia vieroituspalstat olisi perustettu. Kummasti lääkkeen hyödyt laitetaan aina lääkkeen ansioksi mutta haitat on aina yksilön mielenterveyteen liittyviä. SE ON JÄNNÄ.

        Itse en sinällään voinut edes kärsiä esim nosebosta koska minulla ei aluksi nuorena ollut hajuakaan mistään vieroitusoireista kun joskus unohdin tabletteja koska ullarii lääkäri ei ollut niistä maininnut. Kun liikutin katsetta tuntui muljauksia päässä kuin sähköiskupurkauksia. Olo oli aivan piinaava ennenkuin sain lääkkeen jos oli unohtunut resepti uusia. Kuin joku olisi kumauttanut lapiolla päähän ja kävin hitaalla.

        En myöskään ollut perillä seksuaalihäiriöistä vaan ihmettelen miksi genitaalialueeni tuntuu tunnottomalta.

        Uskon että suurin ongelma lääkkeissä on vieroituksessa tapahtuva autonomiseen hermostoon tasapainoon negativiivisesti vaikuttaminen sekä monissa psyykenlääkkeissä pahimpia harmeja on motoriikkaan vaikutus mikä ilmenee esim liikehäiriöinä tai akatisiana. Ne ei ole noseboa. Ne on pahinta mitä minulle on seurannut näistä aineista


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nosebo voi olla joiltain osin olemassa siinä missä plasebo mutta en usko että nosebon takia vieroituspalstat olisi perustettu. Kummasti lääkkeen hyödyt laitetaan aina lääkkeen ansioksi mutta haitat on aina yksilön mielenterveyteen liittyviä. SE ON JÄNNÄ.

        Itse en sinällään voinut edes kärsiä esim nosebosta koska minulla ei aluksi nuorena ollut hajuakaan mistään vieroitusoireista kun joskus unohdin tabletteja koska ullarii lääkäri ei ollut niistä maininnut. Kun liikutin katsetta tuntui muljauksia päässä kuin sähköiskupurkauksia. Olo oli aivan piinaava ennenkuin sain lääkkeen jos oli unohtunut resepti uusia. Kuin joku olisi kumauttanut lapiolla päähän ja kävin hitaalla.

        En myöskään ollut perillä seksuaalihäiriöistä vaan ihmettelen miksi genitaalialueeni tuntuu tunnottomalta.

        Uskon että suurin ongelma lääkkeissä on vieroituksessa tapahtuva autonomiseen hermostoon tasapainoon negativiivisesti vaikuttaminen sekä monissa psyykenlääkkeissä pahimpia harmeja on motoriikkaan vaikutus mikä ilmenee esim liikehäiriöinä tai akatisiana. Ne ei ole noseboa. Ne on pahinta mitä minulle on seurannut näistä aineista

        Sitten ollaankin vielä jännemmän ääreillä kun purkaa useita lääkkeitä. Se se oli veikeä kokemus. Noseboista kaukana.

        Siinä vaiheessa voi enää spekuloida mitä kehossa on tapahtunut koska tutkimusta jaksetaan ehkä vähän tehdä yhden lääkkeen harmista.

        Silloin on hankala edes puhua nosebosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mietin millaisia tuloksia hoito antaisi jos se "markkinoitaisiin" potilaalle näin,

        "Tässä sinulle masennuslääke. Sinun ei tarvitse kokeilla sitä vaan voimme seurata tilannettasi ja voit kokeilla lääkkeettömän hoidon mallia.

        Masennuslääke on tukikeppi pahimman yli. Se voi auttaa masennukseen mutta jotkut kuvaavat myös tunteiden leikkautumista. Tarkoituksena olisi käyttää näitä ajan x ja sitten purkaa ne yhdessä pois koska ne voivat aiheuttaa joillekin vieroitusoireita jotka voi olla toisinaan joillekin pitkittyneitäkin ja vaikeita. Seurataan käytön aikana tilanteen etenemistä. Pahemmat vieroitusoireet on yhdistetty eritoten pitkiin käyttöaikoihin. Lääke voi puhkaista joillekin seksuaalitoimintojen häiriöitä jotka harvinaisemmin joskus ei lopu lopettaessa lääke, ajattelin kertoa sinulle riskistä koska potilailla on kuitenkin oikeus tietää.
        Elämänlaatusi voi lisääntyä mutta tietysti lääkkeen haittavaikutukset voi tehdä haittojakin elämänlaatuun. Monet haitat on lievempiä mutta pahimpina elämänlaadullisina haittoina voi olla esim akatisia mikä on lääkkeen puhkaisema levottomuustila joka voi olla monille hyvin raskas kestää vaikuttaen elämänlaatuun mutta sekin kuuluu oikeuksiisi tietää. Silloin ota yhtyttä minuun.Jos tulee tällaista tai itsemurha-ajatuksia ota yhteyttä minuun mutta pääsääntöisesti monilla lääkkeenkäyttö menee ihan hyvin kun niitä käytetään varovasti."

        Itseasiassa jos saisin vaikuttaa lääkäri ei saisi valita sanooko noita vaan ne kuitattaisiin esim tabletilla nähdyksi.

        Mietin loppuisiko viimeisetkin plasebon rippeet xD Siksi lääkärien onkin hyvä valehdella ja vääristellä lääkitykseen liittyviä ongelmia. Painottaa kuinka tehokas lääke on (no mainitsematta että NNT-luvun mukaan kyllä ei kaikki hyötyä saa) ja lähinnä yrittää manipuloida potilasta käyttämään lääkettä esim "ei aiheuta riippuvuutta, voi lopettaa milloin vain, hyvin siedetty, plaaplaaplaa". Kuten erään ihmisen lääkäri sanoi "Kuka lääkkeitä söisi jos heille kerrottaisiin liikaa haittoja". Helpompi pitää ne pahimmat riskit vain pakkausselosteessa. Jos ne potilaalle tulee, lääkäri ei ole tarjonnut informoitua suostumusta. Mutta kellä kiinnostaa? Paitsi potilailla joiden terveys tuhotaan.

        Miksi masentuneilta pitäisi leikata tunteet lääkkeillä ?
        Masennuskin saa alkunsa erilaisista tunteista, ja tunteiden käsittelyn kanssa se olisi hoidettava poiskin. Jos ei tunne mitään lääkkeiden takia, niin miten voisi lääkittynä käsitellä niitä tunteitaan hoitaakseen masennusta ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi masentuneilta pitäisi leikata tunteet lääkkeillä ?
        Masennuskin saa alkunsa erilaisista tunteista, ja tunteiden käsittelyn kanssa se olisi hoidettava poiskin. Jos ei tunne mitään lääkkeiden takia, niin miten voisi lääkittynä käsitellä niitä tunteitaan hoitaakseen masennusta ?

        Psykiatri David Healy sanoi joskus että ei ole oikein mitään kunnon todisteita siitä että ssri lääkkeet edes auttaa masennukseen. Plaseboa. Ahdistuneisuuteen ja hermostuneisuuteen auttaa paremmin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kokeilepa lopettaa vaikka rauhoittavat tai SSRI-lääkkeet tai antipsykootit seinään ja katsotaan mikä on noseboa.Hitaammallakin vauhdilla ihmiset kokevat oireita vieroituksessa.

        Been there, done that.

        Viekkarit oli todella helppo tunnistaa viekkareiksi, ei ollut pelkoa että menisivät minkään psykoosin kanssa sekaisin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No ei tuo masennuksen hoitomalli kovin tehokas ole. Siinä lääkkeet näyttelee olennaista roolia.

        Olisiko sinun hoidossa pitänyt olla pakko liikuntaa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Been there, done that.

        Viekkarit oli todella helppo tunnistaa viekkareiksi, ei ollut pelkoa että menisivät minkään psykoosin kanssa sekaisin.

        No sä et todennäköisesti ole saanut vieroitusunettomuutta etkä pahaa vieroitusakatisiaa :)
        Ne on riskejä seinäänlopetteluissa. Osa ei välttämättä ole täällä enää mitkä on vetäisseet jonkun lääkkeen seinään koska siitä voi kestää PIIITKÄN AIKAA palautua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No sä et todennäköisesti ole saanut vieroitusunettomuutta etkä pahaa vieroitusakatisiaa :)
        Ne on riskejä seinäänlopetteluissa. Osa ei välttämättä ole täällä enää mitkä on vetäisseet jonkun lääkkeen seinään koska siitä voi kestää PIIITKÄN AIKAA palautua.

        Jokainen seinäänlopetettu lääke jättää jälkensä hermostoon. Vieroituspalstan mukaan tuo lisää riskiä tulevaisuudessa että kakka lentää tuulettimeen lääkkeiden kanssa. Ongelma on se että jotkut alkaa jossain vaiheessa reagoida lääkkeisiin huonosti (adverse reaction) hermoston herkistyessä tälle lääkevenkslaukselle missä takana on esim vuosikausien lääkehistoria ja voi tulla paradoksaalisia reaktioita lääkkeisiin tai kindlausta jossa toistuvat vieroituskerrat ja uudelleenaloittelut tuottavat yhä pahempia oireita. Yleensä hermosto voi reagoida lääkityksiin esim tuottamalla paradoksaalista levottomuuden tunnetta esim akatisiaa lääkkeiden seurauksena.

        Ja vieroitusoireet voivat olla pitkittyneitä (protracted withdrawal), jonka riskiä liian nopeat lopetukset lisää. Siitä palautuminen voi olla pitkä prosessi kun hermosto menee epätasapainotilaan. Toki jotkut tollukat ajattelevat että toi on vain omaa mt-ongelmaa ymmärtämättä hermoston toiminnasta mitään ja ihmettelevät että mikä siinä on kun ei olo parannu.

        Kun ymmärtää näitä ongelmia on parempi mahdollisuus auttaa itseään.

        "As withdrawal symptoms indicate neurological instability, we have found ameliorative dosage increase, reinstatement, or other drug treatment should be approached very cautiously. Many site members seem to react badly to what are considered minimal doses of any psychoactive substances, usually responding with activation or paradoxical reactions.57,135,154,155 Some arrive already wracked by failed withdrawal attempts or adverse reactions to aggressive drug treatment because their prescribers thought they were suffering a dramatic “relapse”, “non-response”, or other psychiatric disorder rather than withdrawal syndrome.154,156 The hyper-reactivity also can be triggered by small amounts of alcohol and neurologically active antibiotics, herbs, even foods and supplements such as caffeine, B vitamins, St. John’s Wort, and fish oil,34,157,158 as well as sound, light, and other stimuli (sensory sensitivities recognized as among withdrawal symptoms).27
        This hyper-reactivity closely resembles the neurological sensitization observed in alcohol, amphetamine, benzodiazepine, cocaine, and antipsychotic use – a consequence of repeated episodes of psychotropic withdrawal and reintroduction that predisposes to kindling reactions.159–163 Also seen in the development of multiple chemical sensitivity from toxin exposure (which may include cross-sensitization) and amply demonstrated in animal models,34,164,165 neurological kindling is not to be confused with the kindling theory of psychiatric disorders.166 Once sensitization is established, neurological kindling leads to escalating adverse reactions to dosage changes or introduction of other psychotropics; this tendency may be long-lasting, if not permanent.163 Any history of long-term chronic psychiatric psychotropics might include many incidents of occasional forgotten doses, hasty drug switches, ADRs, going on and off drugs, and prior withdrawal symptoms – mishaps arising from normal clinical practice54,98,114,158,167 – that may induce sensitization and propensity to neurological kindling.24 This may be the iatrogenic neuropsychiatric precondition various authors have linked to “pseudo-resistance”, “acquired resistance”, “treatment-resistance”, and “tardive dysphoria”.24,75,168–174
        This hyper-reactivity is so common, we assume all members who have prior episodes of inconsistent dosing, adverse drug effects, or withdrawal symptoms are prone to it. To evade kindling when dosage increase or reinstatement is called for, we have found an initial probe amounting to a very small fraction of the original dosage, such as 1 mg citalopram for withdrawal from 20 mg, often ameliorates withdrawal symptoms, including recent abrupt (“cold turkey”) withdrawal, indicating partial receptor occupancy suffices.57,73,107,175 Depending on the severity of hyper-reactivity, we have found reinstatement of a very low dose of the drug (or fluoxetine) can be surprisingly effective even in long-standing cases of PWS.35
        (However, in a generally unrecognized syndrome, a few score site members who took an antidepressant for a very short time with a severe adverse activation reaction,130,151 often within a few doses, have reported post-discontinuation symptom patterns identical to PWS, with the same very gradual resolution of neurological dysregulation over years. We presume their nervous systems are highly sensitized and additional drug treatment to be risky.)
        What is clear from our thousands of case reports: Never, ever, skip doses to taper. The drug blood level fluctuations from intermittent dosing are highly effective in engendering kindling reactions.41,106 As clinicians have long been aware that a forgotten dose can bring on withdrawal symptoms,1,149,176 it is unaccountable why skipping doses is at all recommended as a tapering strategy.177–179"

        https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/2045125321991274


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jokainen seinäänlopetettu lääke jättää jälkensä hermostoon. Vieroituspalstan mukaan tuo lisää riskiä tulevaisuudessa että kakka lentää tuulettimeen lääkkeiden kanssa. Ongelma on se että jotkut alkaa jossain vaiheessa reagoida lääkkeisiin huonosti (adverse reaction) hermoston herkistyessä tälle lääkevenkslaukselle missä takana on esim vuosikausien lääkehistoria ja voi tulla paradoksaalisia reaktioita lääkkeisiin tai kindlausta jossa toistuvat vieroituskerrat ja uudelleenaloittelut tuottavat yhä pahempia oireita. Yleensä hermosto voi reagoida lääkityksiin esim tuottamalla paradoksaalista levottomuuden tunnetta esim akatisiaa lääkkeiden seurauksena.

        Ja vieroitusoireet voivat olla pitkittyneitä (protracted withdrawal), jonka riskiä liian nopeat lopetukset lisää. Siitä palautuminen voi olla pitkä prosessi kun hermosto menee epätasapainotilaan. Toki jotkut tollukat ajattelevat että toi on vain omaa mt-ongelmaa ymmärtämättä hermoston toiminnasta mitään ja ihmettelevät että mikä siinä on kun ei olo parannu.

        Kun ymmärtää näitä ongelmia on parempi mahdollisuus auttaa itseään.

        "As withdrawal symptoms indicate neurological instability, we have found ameliorative dosage increase, reinstatement, or other drug treatment should be approached very cautiously. Many site members seem to react badly to what are considered minimal doses of any psychoactive substances, usually responding with activation or paradoxical reactions.57,135,154,155 Some arrive already wracked by failed withdrawal attempts or adverse reactions to aggressive drug treatment because their prescribers thought they were suffering a dramatic “relapse”, “non-response”, or other psychiatric disorder rather than withdrawal syndrome.154,156 The hyper-reactivity also can be triggered by small amounts of alcohol and neurologically active antibiotics, herbs, even foods and supplements such as caffeine, B vitamins, St. John’s Wort, and fish oil,34,157,158 as well as sound, light, and other stimuli (sensory sensitivities recognized as among withdrawal symptoms).27
        This hyper-reactivity closely resembles the neurological sensitization observed in alcohol, amphetamine, benzodiazepine, cocaine, and antipsychotic use – a consequence of repeated episodes of psychotropic withdrawal and reintroduction that predisposes to kindling reactions.159–163 Also seen in the development of multiple chemical sensitivity from toxin exposure (which may include cross-sensitization) and amply demonstrated in animal models,34,164,165 neurological kindling is not to be confused with the kindling theory of psychiatric disorders.166 Once sensitization is established, neurological kindling leads to escalating adverse reactions to dosage changes or introduction of other psychotropics; this tendency may be long-lasting, if not permanent.163 Any history of long-term chronic psychiatric psychotropics might include many incidents of occasional forgotten doses, hasty drug switches, ADRs, going on and off drugs, and prior withdrawal symptoms – mishaps arising from normal clinical practice54,98,114,158,167 – that may induce sensitization and propensity to neurological kindling.24 This may be the iatrogenic neuropsychiatric precondition various authors have linked to “pseudo-resistance”, “acquired resistance”, “treatment-resistance”, and “tardive dysphoria”.24,75,168–174
        This hyper-reactivity is so common, we assume all members who have prior episodes of inconsistent dosing, adverse drug effects, or withdrawal symptoms are prone to it. To evade kindling when dosage increase or reinstatement is called for, we have found an initial probe amounting to a very small fraction of the original dosage, such as 1 mg citalopram for withdrawal from 20 mg, often ameliorates withdrawal symptoms, including recent abrupt (“cold turkey”) withdrawal, indicating partial receptor occupancy suffices.57,73,107,175 Depending on the severity of hyper-reactivity, we have found reinstatement of a very low dose of the drug (or fluoxetine) can be surprisingly effective even in long-standing cases of PWS.35
        (However, in a generally unrecognized syndrome, a few score site members who took an antidepressant for a very short time with a severe adverse activation reaction,130,151 often within a few doses, have reported post-discontinuation symptom patterns identical to PWS, with the same very gradual resolution of neurological dysregulation over years. We presume their nervous systems are highly sensitized and additional drug treatment to be risky.)
        What is clear from our thousands of case reports: Never, ever, skip doses to taper. The drug blood level fluctuations from intermittent dosing are highly effective in engendering kindling reactions.41,106 As clinicians have long been aware that a forgotten dose can bring on withdrawal symptoms,1,149,176 it is unaccountable why skipping doses is at all recommended as a tapering strategy.177–179"

        https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/2045125321991274

        On helppo sanoa että "no tiesin että se oli vain vieroitusoireistoa" jos sulla ei OIKEASTI ole kakka lentänyt tuulettimeen vieroituksessa miten monella on käynyt ja se on esim johtanut sitten lisälääkintään kun psykiatri tulkitsee sitä mt-ongelmana. Kaikilla ei toki resilienssi ole kaltaistesi hienojen ihmisten tasolla jotka vettä valaen vetää lääkkeitä (tai esim elämäntilannekin vieroitukseen on eri esim osa yrittää samaan aikaan käydä töissä kun saavat jotkut pöhlöohjeet lääkäriltä vieroitukseen ja aikataulu on aivan liian nopea vaikkapa stressaavaan elämänvaiheeseen). Itse olen kerran vetäissyt lääkkeen helposti alas (jos ei lasketa kuukausia sähköiskutuntemuksia päässä ja sitä että se oli niin ahdistava kokemus että muistikuvani siltä ajalta on hatarat) ja toisella kerralla mun unet meni täysin romuksi ja alkoi hermostollisia oireita kuten liikunta alkoi nostattaa pahaa oloa ja iski paljon enemmän vieroitusoireita.

        Mt-ongelma tai ei, ihmisillä on ollut huonoja lääkereaktioita lääkkeisiin jotka voi viedä ongelman entistä pahemmalle tasolle kun puhkeaa joku oikeasti huono lääkereaktio. Pahan olon kasvu voi johtaa reseptilääkepinon kasvuun joka voi johtaa pitkiin aikoihin huonoa oloa koska kaikki noi pitää säännöllisessä käytössä vielä purkaa.

        Summa summarum. Uskon että psykiatria iatrogeenisesti aiheuttaa ihmisille tuskaa ymmärtämättä kaikkia nyansseja lääkkeistä mitä vieroituspalstoilla ymmärretään mikä ainakin pelasti henk koht minun hengen.

        Itse vedin, vailla parempaa tietoa ihan parissa kuukaudessa annoksen alas. Psykiatrian tutkija joka on tutkinut hyberbolista vähennystä on vieroittautunut jo kaksi vuotta masennuslääkkeestään. Voi olla että ei olisi tarvetta täällä länkytellä hermosto-oireista jos olisin tehnyt samoin. Mutta koska hoitosysteemin mielestä vaikka olisit käyttänyt koko aikuisikäsi lääkettä, siihen ei anneta mitään spesifejä ohjeita joissa esim kannattaisi entistä varovaisemmin ja pieniasteisemmin vetää aine alas.

        Toki niitä on jotka vetelee vaan annoksia alas miten sattuu ja on kohta uusilla lääkekuureilla ja valittaa mt ongelmistaan. Mietin vain mitä osaa iatrogeneesi näyttelee joissain tapauksissa esim jos puhkeaa vaikka uudentyyppistä ahdistusoireistoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On helppo sanoa että "no tiesin että se oli vain vieroitusoireistoa" jos sulla ei OIKEASTI ole kakka lentänyt tuulettimeen vieroituksessa miten monella on käynyt ja se on esim johtanut sitten lisälääkintään kun psykiatri tulkitsee sitä mt-ongelmana. Kaikilla ei toki resilienssi ole kaltaistesi hienojen ihmisten tasolla jotka vettä valaen vetää lääkkeitä (tai esim elämäntilannekin vieroitukseen on eri esim osa yrittää samaan aikaan käydä töissä kun saavat jotkut pöhlöohjeet lääkäriltä vieroitukseen ja aikataulu on aivan liian nopea vaikkapa stressaavaan elämänvaiheeseen). Itse olen kerran vetäissyt lääkkeen helposti alas (jos ei lasketa kuukausia sähköiskutuntemuksia päässä ja sitä että se oli niin ahdistava kokemus että muistikuvani siltä ajalta on hatarat) ja toisella kerralla mun unet meni täysin romuksi ja alkoi hermostollisia oireita kuten liikunta alkoi nostattaa pahaa oloa ja iski paljon enemmän vieroitusoireita.

        Mt-ongelma tai ei, ihmisillä on ollut huonoja lääkereaktioita lääkkeisiin jotka voi viedä ongelman entistä pahemmalle tasolle kun puhkeaa joku oikeasti huono lääkereaktio. Pahan olon kasvu voi johtaa reseptilääkepinon kasvuun joka voi johtaa pitkiin aikoihin huonoa oloa koska kaikki noi pitää säännöllisessä käytössä vielä purkaa.

        Summa summarum. Uskon että psykiatria iatrogeenisesti aiheuttaa ihmisille tuskaa ymmärtämättä kaikkia nyansseja lääkkeistä mitä vieroituspalstoilla ymmärretään mikä ainakin pelasti henk koht minun hengen.

        Itse vedin, vailla parempaa tietoa ihan parissa kuukaudessa annoksen alas. Psykiatrian tutkija joka on tutkinut hyberbolista vähennystä on vieroittautunut jo kaksi vuotta masennuslääkkeestään. Voi olla että ei olisi tarvetta täällä länkytellä hermosto-oireista jos olisin tehnyt samoin. Mutta koska hoitosysteemin mielestä vaikka olisit käyttänyt koko aikuisikäsi lääkettä, siihen ei anneta mitään spesifejä ohjeita joissa esim kannattaisi entistä varovaisemmin ja pieniasteisemmin vetää aine alas.

        Toki niitä on jotka vetelee vaan annoksia alas miten sattuu ja on kohta uusilla lääkekuureilla ja valittaa mt ongelmistaan. Mietin vain mitä osaa iatrogeneesi näyttelee joissain tapauksissa esim jos puhkeaa vaikka uudentyyppistä ahdistusoireistoa.

        Ohjeet mitä vieroituspalstalta mitkä pelastivat henkeni olivat

        - ymmärrä hermoston herkistyminen lääkkeille. Lakkasin etsimästä lääkettä joka esim auttaa nukkumaan tai parantaa oloa. lakkasin kokeilemasta jotain lisäravinteita joille ihmiset myös on herkkiä vierotuksessa ja vain söin terveellisesti
        - pidä tilanne yksinkertaisena eli jos kakka on lentänyt tuulettimeen lääkkeiden kanssa, en monimutkaista sitä entisellään esim uusilla lääkekokeiluilla. On järkevää jatkaa samankaltaisena pysyvällä pitkäjänteisellä elämäntyylill
        - laske lääkkeet 10 prosenttia annoksesta tahdilla alas per kk
        - opettele rauhoittamaan hermosto ja kohtele hermostoa hellästi vieroituksessa koska keho on alttiimpi stressille. elintavat on tärkeässä osassa itsehoitoa. Mikäli hermosto kestää jotain normaalisti se ei välttämättä kestä sitä vieroituksessa mikä pätee esim stressiin tai rankkaan liikuntaan. Stimulantteja kannattaa vieroituksessa välttää koska keho on muutenkin monella herkkä levottomuudelle vieroituksessa. Kaikessa kannattaa pyrkiä kehon hellään kohteluun, hellempään kuin normaalitilanteessa
        - vieroitusoireet ei parannu suoraviivaisesti vaan aaltoillen esim stressin nostaessa hermosto-oireita pintaan. Sitä sanotaan nimellä windows ja waves. Windows tarkoittaa ikkunoita jolloin olo voi olla normaalimpi mutta esim liian raskaan kehon koettelun tai stressin tai välillä tuntuu että ihan ilman syytäkin johdosta hermosto-oireet voi nousta jota kutsutaan nimellä wave. Minulla wavet oireilivat esim hermoston jumittumisena ylivireyteen, liikehäiriöiden pahentumisena, uupumuksena tai krapulaisena olona joka jatkui päivästä toiseen. Ahdistustasot olivat vieroituksessa niin tapissa etten koskaan ole kokenut päivän kestävää paniikkia. Pahimmillaan olo tuntui kuin kidutukselta aamusta iltaan mutta niin vain hermosto tasoittui vieroitusten jälkeen, noita ohjeita kaavamaisesti noudattamalla. Yleensä ikkunoiden määrä kasvaa mitä pitemmällä vieroituksessa on.

        Kun vieroituspalstoilla on, löytää samankaltaisia tarinoita. Ihmiset lähettelevät viestejä jossa kertovat samankaltaisista oireista. Tiedän melkein identtisiä tarinoita omasta tarinastani.

        Hermostoni jäi vieroitusten jälkeen herkistyneeseen tilaan. Se on tosi herkkä useiden aineiden alasajon ja monimutkaisen lääkehistoriani takia. Se tarkoittaa esim vaikeuksia palautumisessa, ylikierroksilla käyvää hermostoa, herkkyyttä asioille mille ennen en ollut herkkä esim juuri vaikkapa joku hermostoa stimuloiva juttu tai raskas liikunta tai alkoholi ynnä muu. Kun autonominen hermosto on sekaisin, se voi olla herkkä vaikka sille että on kuuma lämpötila. En pystynyt esim menemään saunaan vuosiin ilman olon pahenemista. En kestä stressiä kuin ennen ilman että voi iskeä crash

        Asteittain hermostoni tasoittui tasolle jossa pystyin taas liikkumaan enemmän, ei tullut waveja, pystyin elämään elämäänikin ilman että elämäni oli otettu minulta pois. Olin vain sivustaseuraaja elämässäni jonka elämää pyöritti hermosto-oireet.

        https://www.survivingantidepressants.org/forums/topic/6632-the-rule-of-3kis-keep-it-simple-keep-it-slow-keep-it-stable/

        Lääkäreiltä olisin saanut lisää pillereitä. Ja en oikein mitään järkeviä muita ohjeita kun hermostoni oli sekaisin. Käytännössä heiltä ei ollut tuohon tilanteeseen mitään apua. He vain pahensivat ja pahensivat oloani ja kun ainoa työkalu on vasara kaikki ongelmat alkaa näyttää nauloilta. He tiesivät vain annosten nostelun. Minun sanani ei koskaan tule riittämään kuvailemaan oloa miltä kehossani tuntui kun he jatkoivat lääkkeiden puskemista kun kakka oli osunut tuulettimeen ja uskon että hermostoni kindlasi ja tuli yksi jos toinenkin paha lääkereaktio.

        Siitä toipuminen on ollut pitkä tie. En usko että olisi ollut jos homma olisi pidetty "Simple, stable jne" kuten vieroituspalsta suosittaa.

        Varmaan muillakin palstalaisilla lienee skitsofrenia :D Sinänsä hassua että SA-palstan perustajaa kuunteli mm Britannian Royal collegen of psychiatristin silloinen johtohahmo. Hän siis KUUNTELI tuhansia ihmisiä vieroittautumaan auttaneen palstan pitäjää jossa on tuhansia jäseniä. (lähde alempana). En usko että tuollaista tapahtuisi Suomessa, koskaan.

        Se nainen laittoikin toimeksi ja Britanniaan saatiin tällainen vieroitusopas. Siinä mainittiin yksikin vieroitusoire jonka lääkärini kiisti joka vaikutti merkittävästi vointiini. :D Pitäisi vissiin lähettää se tuolle psykiatrille ettei vahingoita potilaitaan lisää. Myöhemmin sain diagnoosin lääkehaitasta sen jälkeen kun tuo psykiatri vaan olkaansa kohautti puheilleni.

        https://www.rcpsych.ac.uk/mental-health/treatments-and-wellbeing/stopping-antidepressants


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ohjeet mitä vieroituspalstalta mitkä pelastivat henkeni olivat

        - ymmärrä hermoston herkistyminen lääkkeille. Lakkasin etsimästä lääkettä joka esim auttaa nukkumaan tai parantaa oloa. lakkasin kokeilemasta jotain lisäravinteita joille ihmiset myös on herkkiä vierotuksessa ja vain söin terveellisesti
        - pidä tilanne yksinkertaisena eli jos kakka on lentänyt tuulettimeen lääkkeiden kanssa, en monimutkaista sitä entisellään esim uusilla lääkekokeiluilla. On järkevää jatkaa samankaltaisena pysyvällä pitkäjänteisellä elämäntyylill
        - laske lääkkeet 10 prosenttia annoksesta tahdilla alas per kk
        - opettele rauhoittamaan hermosto ja kohtele hermostoa hellästi vieroituksessa koska keho on alttiimpi stressille. elintavat on tärkeässä osassa itsehoitoa. Mikäli hermosto kestää jotain normaalisti se ei välttämättä kestä sitä vieroituksessa mikä pätee esim stressiin tai rankkaan liikuntaan. Stimulantteja kannattaa vieroituksessa välttää koska keho on muutenkin monella herkkä levottomuudelle vieroituksessa. Kaikessa kannattaa pyrkiä kehon hellään kohteluun, hellempään kuin normaalitilanteessa
        - vieroitusoireet ei parannu suoraviivaisesti vaan aaltoillen esim stressin nostaessa hermosto-oireita pintaan. Sitä sanotaan nimellä windows ja waves. Windows tarkoittaa ikkunoita jolloin olo voi olla normaalimpi mutta esim liian raskaan kehon koettelun tai stressin tai välillä tuntuu että ihan ilman syytäkin johdosta hermosto-oireet voi nousta jota kutsutaan nimellä wave. Minulla wavet oireilivat esim hermoston jumittumisena ylivireyteen, liikehäiriöiden pahentumisena, uupumuksena tai krapulaisena olona joka jatkui päivästä toiseen. Ahdistustasot olivat vieroituksessa niin tapissa etten koskaan ole kokenut päivän kestävää paniikkia. Pahimmillaan olo tuntui kuin kidutukselta aamusta iltaan mutta niin vain hermosto tasoittui vieroitusten jälkeen, noita ohjeita kaavamaisesti noudattamalla. Yleensä ikkunoiden määrä kasvaa mitä pitemmällä vieroituksessa on.

        Kun vieroituspalstoilla on, löytää samankaltaisia tarinoita. Ihmiset lähettelevät viestejä jossa kertovat samankaltaisista oireista. Tiedän melkein identtisiä tarinoita omasta tarinastani.

        Hermostoni jäi vieroitusten jälkeen herkistyneeseen tilaan. Se on tosi herkkä useiden aineiden alasajon ja monimutkaisen lääkehistoriani takia. Se tarkoittaa esim vaikeuksia palautumisessa, ylikierroksilla käyvää hermostoa, herkkyyttä asioille mille ennen en ollut herkkä esim juuri vaikkapa joku hermostoa stimuloiva juttu tai raskas liikunta tai alkoholi ynnä muu. Kun autonominen hermosto on sekaisin, se voi olla herkkä vaikka sille että on kuuma lämpötila. En pystynyt esim menemään saunaan vuosiin ilman olon pahenemista. En kestä stressiä kuin ennen ilman että voi iskeä crash

        Asteittain hermostoni tasoittui tasolle jossa pystyin taas liikkumaan enemmän, ei tullut waveja, pystyin elämään elämäänikin ilman että elämäni oli otettu minulta pois. Olin vain sivustaseuraaja elämässäni jonka elämää pyöritti hermosto-oireet.

        https://www.survivingantidepressants.org/forums/topic/6632-the-rule-of-3kis-keep-it-simple-keep-it-slow-keep-it-stable/

        Lääkäreiltä olisin saanut lisää pillereitä. Ja en oikein mitään järkeviä muita ohjeita kun hermostoni oli sekaisin. Käytännössä heiltä ei ollut tuohon tilanteeseen mitään apua. He vain pahensivat ja pahensivat oloani ja kun ainoa työkalu on vasara kaikki ongelmat alkaa näyttää nauloilta. He tiesivät vain annosten nostelun. Minun sanani ei koskaan tule riittämään kuvailemaan oloa miltä kehossani tuntui kun he jatkoivat lääkkeiden puskemista kun kakka oli osunut tuulettimeen ja uskon että hermostoni kindlasi ja tuli yksi jos toinenkin paha lääkereaktio.

        Siitä toipuminen on ollut pitkä tie. En usko että olisi ollut jos homma olisi pidetty "Simple, stable jne" kuten vieroituspalsta suosittaa.

        Varmaan muillakin palstalaisilla lienee skitsofrenia :D Sinänsä hassua että SA-palstan perustajaa kuunteli mm Britannian Royal collegen of psychiatristin silloinen johtohahmo. Hän siis KUUNTELI tuhansia ihmisiä vieroittautumaan auttaneen palstan pitäjää jossa on tuhansia jäseniä. (lähde alempana). En usko että tuollaista tapahtuisi Suomessa, koskaan.

        Se nainen laittoikin toimeksi ja Britanniaan saatiin tällainen vieroitusopas. Siinä mainittiin yksikin vieroitusoire jonka lääkärini kiisti joka vaikutti merkittävästi vointiini. :D Pitäisi vissiin lähettää se tuolle psykiatrille ettei vahingoita potilaitaan lisää. Myöhemmin sain diagnoosin lääkehaitasta sen jälkeen kun tuo psykiatri vaan olkaansa kohautti puheilleni.

        https://www.rcpsych.ac.uk/mental-health/treatments-and-wellbeing/stopping-antidepressants

        Sain psykoottisia oireita mutta uskon että siihen vaikutti se kuinka rankka kokemus vieroitus liian nopeasti tehtynä, ekstrapyramidaali/liikehäiriöoireiston puhkeaminen oli ja se ettei siihen saanut muuta tukea kuin psykiatrin mielipiteen että minulle pitää räiskiä vaan lääkkeitä ja lopulta vielä isompia annoksia lääkkeitä täysin sivuuttaen huonot lääkereaktiot mitä niihin koin. Minulle tehtiin äkillisiä lääkevaihdoksia myös mitkä pahensivat oloani merkittävästi tuossa vaiheessa. Olen tajunnut etten oikeastaan koskaan ole kestänyt isoja annoksia lääkkeitä, lääkkeet on aina menneet suhteellisen pienellä annoksella isompien annoksien lisätessä esim apatiaa ja päiväväsymystä. Mutta siinä vaiheessa psykiatri lätki vaan lääkkeitä menemään minkä ehti luullen olevansa niinkin fiksu että parantaa minut. No ei parantanut,.

        Nuo ylläolevat asiat paransi. Ne paransi ekstrapyramidaalioireet, paniikin, unettomuuden, monen muun joka teki oloa tuskaiseksi.

        Jos olisin jotenkin erityisen psykoosisairas henkilö, minulla todennäköisesti olisi ollut sellainen aiemminkin elämässäni ja lisäksi en olisi käytännössä kokenut kuin olisin herännyt jostain pahasta unesta lääkeharmini jälkeen mikä saattanee viitata siihen että lääkkeet näytteli jonkinlaista osaa sekavuudessa ja kaikki äkilliset lääkevaihtelut sun muut.

        Täällä toki kaikkia ongelmista puhuvia pidetään psykoosisairaina. Ei se haittaa. Minulla ei ole ollut tuota diagnoosia koskaan kokemukseni jälkeen kun ajoin lääkkeet alas.

        Ja mitä psykoosi edes on ? Uskon että se voi olla myös mielen suojamekanismi ylikuormittavaan tilanteeseen mikä tuollainen tilanne todellakin voi olla kun paska osuu tuulettimeen lääkkeiden kanssa. Menin itse psykoosiin lääkekokeilujen aikana.

        Ja tässä tilassa pitäis vielä käydä varmaan lääkkeetkin hakemassa vielä psykiatrilta sairaudentunnottomana hulluna kun vain luottaisin psykiatriin niin kaikki menisi vain hyvin. Olisin hullu jos tekisin niin . Hulluuden määritelmä on tehdä samaa asiaa odottaen kokoajan eri lopputulosta. Järkevää on tehdä niitä asioita mitkä toimii todistetusti omalla kohdalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sain psykoottisia oireita mutta uskon että siihen vaikutti se kuinka rankka kokemus vieroitus liian nopeasti tehtynä, ekstrapyramidaali/liikehäiriöoireiston puhkeaminen oli ja se ettei siihen saanut muuta tukea kuin psykiatrin mielipiteen että minulle pitää räiskiä vaan lääkkeitä ja lopulta vielä isompia annoksia lääkkeitä täysin sivuuttaen huonot lääkereaktiot mitä niihin koin. Minulle tehtiin äkillisiä lääkevaihdoksia myös mitkä pahensivat oloani merkittävästi tuossa vaiheessa. Olen tajunnut etten oikeastaan koskaan ole kestänyt isoja annoksia lääkkeitä, lääkkeet on aina menneet suhteellisen pienellä annoksella isompien annoksien lisätessä esim apatiaa ja päiväväsymystä. Mutta siinä vaiheessa psykiatri lätki vaan lääkkeitä menemään minkä ehti luullen olevansa niinkin fiksu että parantaa minut. No ei parantanut,.

        Nuo ylläolevat asiat paransi. Ne paransi ekstrapyramidaalioireet, paniikin, unettomuuden, monen muun joka teki oloa tuskaiseksi.

        Jos olisin jotenkin erityisen psykoosisairas henkilö, minulla todennäköisesti olisi ollut sellainen aiemminkin elämässäni ja lisäksi en olisi käytännössä kokenut kuin olisin herännyt jostain pahasta unesta lääkeharmini jälkeen mikä saattanee viitata siihen että lääkkeet näytteli jonkinlaista osaa sekavuudessa ja kaikki äkilliset lääkevaihtelut sun muut.

        Täällä toki kaikkia ongelmista puhuvia pidetään psykoosisairaina. Ei se haittaa. Minulla ei ole ollut tuota diagnoosia koskaan kokemukseni jälkeen kun ajoin lääkkeet alas.

        Ja mitä psykoosi edes on ? Uskon että se voi olla myös mielen suojamekanismi ylikuormittavaan tilanteeseen mikä tuollainen tilanne todellakin voi olla kun paska osuu tuulettimeen lääkkeiden kanssa. Menin itse psykoosiin lääkekokeilujen aikana.

        Ja tässä tilassa pitäis vielä käydä varmaan lääkkeetkin hakemassa vielä psykiatrilta sairaudentunnottomana hulluna kun vain luottaisin psykiatriin niin kaikki menisi vain hyvin. Olisin hullu jos tekisin niin . Hulluuden määritelmä on tehdä samaa asiaa odottaen kokoajan eri lopputulosta. Järkevää on tehdä niitä asioita mitkä toimii todistetusti omalla kohdalla.

        Muistan lukeneeni kerran erään ihmisen kokemuksen jossa jonkun vanha äiti diagnosoitiin skitsofreenikoksi sen jälkeen kun hänen bentsodiatsepiinilääkitys vuosikymmenien käytön jälkeen katkaistiin seinään ja hänen mielenterveytensä romahti ja mikään lääke ei häntä tasoittanut vaan hän oli aivan tuskissaan kokoajan.

        Jordan Peterson, jonka jotkut saattaa tietääkin diagnosoitiin skitsofreenikoksi sen jälkeen kun lääkäri oli katkaissut hänen pitkään säännöllisesti käyttävänä bentsolääkityksensä seinään enkä muista oliko vielä päälle määrännyt ketamiinihoitoa. Hänelle puhkesi sen seurauksena akatisia.
        https://www.youtube.com/watch?v=x86aCDtvbT0

        Peterson puhui lehdessä virhediagnoosistaan https://www.washingtontimes.com/news/2021/feb/1/jordan-b-peterson-rips-sunday-times-after-piece-pr/

        Onhan se aika erikoista että yli 50-vuotiaalle yhtäkkiä puhkeaa skitsofrenia lääkehaitan aikana.

        Rikkaana ja hieman vaihtoehtoisesti hoitotavoista ajattelevana hän matkusti Venäjälle jossa hänet laitettiin koomaan koska hän ei enää kestänyt oloa mikä hänellä akatisiaa potevana oli. (joo aika mielenkiintoinen twisti tarinassa mutta jos on kokenut tuon niin se saattaa käydä jopa haaveena mielessä). Jokatapauksessa hän parani akatisiasta ja ihan vissiin jotenkin on mennytkin kun on tehnyt esim puhujakiertueita taas ja kirjoja sun muuta. Hän on puhunut avoimesti haitastaan: https://www.youtube.com/watch?v=UIfllfH0k3I

        Vaikka tämä on ehkä aika absurdi tarina se kertoo kuitenkin sen että psykiatrit voivat tulkita lääkehaittoja mt-diagnooseina etenkin jos haitta on paha ja esim bentsodiatsepiinien kohdalla haitat voivat tutkitusti (esim professori joka tutki bentsodiatsepiinivieroitusta eli Heather Ashton) mukaan olla pitkäkestoisia. Hyvin pitkäkestoisia. Esim bentsodiatsepiineissa on tiedetty että ihmisille voi jäädä pitkäkestoisia vieroitusoireita jotka voi kestää jopa vuosia joiden riskiä lisää seinäänlopetus

        Lääkehaittaa saaneiden maailma on vieras niille ketkä niitä ei ole kokeneet mitä infernaalista kidutusta ne voi ihmisille olla.. Silloin voi tulkita toisen kokemuksen haitasta vain diagnoosina, mutta todellisuus on että lääkkeistä voi olla pitkäkestoisia seuraamuksia ihmisille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Muistan lukeneeni kerran erään ihmisen kokemuksen jossa jonkun vanha äiti diagnosoitiin skitsofreenikoksi sen jälkeen kun hänen bentsodiatsepiinilääkitys vuosikymmenien käytön jälkeen katkaistiin seinään ja hänen mielenterveytensä romahti ja mikään lääke ei häntä tasoittanut vaan hän oli aivan tuskissaan kokoajan.

        Jordan Peterson, jonka jotkut saattaa tietääkin diagnosoitiin skitsofreenikoksi sen jälkeen kun lääkäri oli katkaissut hänen pitkään säännöllisesti käyttävänä bentsolääkityksensä seinään enkä muista oliko vielä päälle määrännyt ketamiinihoitoa. Hänelle puhkesi sen seurauksena akatisia.
        https://www.youtube.com/watch?v=x86aCDtvbT0

        Peterson puhui lehdessä virhediagnoosistaan https://www.washingtontimes.com/news/2021/feb/1/jordan-b-peterson-rips-sunday-times-after-piece-pr/

        Onhan se aika erikoista että yli 50-vuotiaalle yhtäkkiä puhkeaa skitsofrenia lääkehaitan aikana.

        Rikkaana ja hieman vaihtoehtoisesti hoitotavoista ajattelevana hän matkusti Venäjälle jossa hänet laitettiin koomaan koska hän ei enää kestänyt oloa mikä hänellä akatisiaa potevana oli. (joo aika mielenkiintoinen twisti tarinassa mutta jos on kokenut tuon niin se saattaa käydä jopa haaveena mielessä). Jokatapauksessa hän parani akatisiasta ja ihan vissiin jotenkin on mennytkin kun on tehnyt esim puhujakiertueita taas ja kirjoja sun muuta. Hän on puhunut avoimesti haitastaan: https://www.youtube.com/watch?v=UIfllfH0k3I

        Vaikka tämä on ehkä aika absurdi tarina se kertoo kuitenkin sen että psykiatrit voivat tulkita lääkehaittoja mt-diagnooseina etenkin jos haitta on paha ja esim bentsodiatsepiinien kohdalla haitat voivat tutkitusti (esim professori joka tutki bentsodiatsepiinivieroitusta eli Heather Ashton) mukaan olla pitkäkestoisia. Hyvin pitkäkestoisia. Esim bentsodiatsepiineissa on tiedetty että ihmisille voi jäädä pitkäkestoisia vieroitusoireita jotka voi kestää jopa vuosia joiden riskiä lisää seinäänlopetus

        Lääkehaittaa saaneiden maailma on vieras niille ketkä niitä ei ole kokeneet mitä infernaalista kidutusta ne voi ihmisille olla.. Silloin voi tulkita toisen kokemuksen haitasta vain diagnoosina, mutta todellisuus on että lääkkeistä voi olla pitkäkestoisia seuraamuksia ihmisille.

        Tässä erään naisen kokemus vastaavasta bentsodiatsepiinivieroituksesta:

        https://www.youtube.com/watch?v=eRCmnWD9pms

        Ihmisten kokemukset lääkehaitoista voi olla tosi hurjia. Tässä hän kuvaa sitä kuin "häntä kidutettiin". Jonkun mielestä tuo nainen on mielenterveydeltään sairas. Toisaalta esim bentsodiatsepiinivieroitusta kuvataan heroiinivieroitusta pahempana.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisiko sinun hoidossa pitänyt olla pakko liikuntaa?

        No nuorelle teini-ikäiselle ihmiselle jonka selviytymiskeinot eivät ole vielä sillä tasolla mitä aikuisella eikä ymmärrys kapasiteetistaan vaikuttaa mielialaansa, esim psykoedukaatio ei olisi hullumpi idea ja konkreettisesti ongelmiin vaikuttaminen (esim jos ongelma on vaikkapa yksinäisyys). Toki kaikki ongelmat ei ole tosi ratkaisukeskeisesti ratkaistavissa, esim reaktio suruun ynnä muuhun vaan vaativat aikaa ja prosessointia.

        Mutta siis tokihan voimakkaat psykoaktiiviset aineet kasvuikäiselle joka kasvaa emotionaalisella tasolla ja jonka aivot kehittyvät vielä pitkälle päälle 20:n ikävuoden on erittäin järkeävä ratkaisu. Erityisen järkevä ratkaisu se on kun hoitopaikat vaihtuvat siirryttäessä kohti aikuisuutta jolloin ei juuri enää samaa lääkäriä näe niin määrätä lääkettä vähänniinkuin "määrätään sitä nyt määrittelemättömän pitkäksi ajaksi sanoen sille et nää ei aiheuta riippuvuutta ja voit lopettaa milloin vain ja ne hoitaa serotoniinivajetta ". On myös erittäin järkevää antaa ihmisen itse hoksata että tunne-elämä on vähän jäässä lääkkeellä. Se luo yllätyksiä elämään sopivalla tavalla jota kasvava ihminen tarvii koska kasvava ihminenhan pitää vähänniinkuin erkaannuttaa tunne-elämästään osana kasvamista. Myöskin on hyvä lisätä seksuaalisella puolella hämmennystä kun mikään ei oikeen tunnu välttämättä siltä miltä pitäisi tuntua.

        Se se antaa erityisen hyvät elämän eväät ja auttaa ihmistä hahmottamaan sisäistä kapasiteettiaan oppia huolehtimaan itsestä ja taklata ongelmiaan. Se on tiedettä sentääs niih.

        Ja sitten vanhempana ite ratkokoot vieroituspalstoilta miten vieroitusongelmissa lääke ajetaan alas turvallisesti.

        Hyvää matkaa, ilman paluulippua!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No nuorelle teini-ikäiselle ihmiselle jonka selviytymiskeinot eivät ole vielä sillä tasolla mitä aikuisella eikä ymmärrys kapasiteetistaan vaikuttaa mielialaansa, esim psykoedukaatio ei olisi hullumpi idea ja konkreettisesti ongelmiin vaikuttaminen (esim jos ongelma on vaikkapa yksinäisyys). Toki kaikki ongelmat ei ole tosi ratkaisukeskeisesti ratkaistavissa, esim reaktio suruun ynnä muuhun vaan vaativat aikaa ja prosessointia.

        Mutta siis tokihan voimakkaat psykoaktiiviset aineet kasvuikäiselle joka kasvaa emotionaalisella tasolla ja jonka aivot kehittyvät vielä pitkälle päälle 20:n ikävuoden on erittäin järkeävä ratkaisu. Erityisen järkevä ratkaisu se on kun hoitopaikat vaihtuvat siirryttäessä kohti aikuisuutta jolloin ei juuri enää samaa lääkäriä näe niin määrätä lääkettä vähänniinkuin "määrätään sitä nyt määrittelemättömän pitkäksi ajaksi sanoen sille et nää ei aiheuta riippuvuutta ja voit lopettaa milloin vain ja ne hoitaa serotoniinivajetta ". On myös erittäin järkevää antaa ihmisen itse hoksata että tunne-elämä on vähän jäässä lääkkeellä. Se luo yllätyksiä elämään sopivalla tavalla jota kasvava ihminen tarvii koska kasvava ihminenhan pitää vähänniinkuin erkaannuttaa tunne-elämästään osana kasvamista. Myöskin on hyvä lisätä seksuaalisella puolella hämmennystä kun mikään ei oikeen tunnu välttämättä siltä miltä pitäisi tuntua.

        Se se antaa erityisen hyvät elämän eväät ja auttaa ihmistä hahmottamaan sisäistä kapasiteettiaan oppia huolehtimaan itsestä ja taklata ongelmiaan. Se on tiedettä sentääs niih.

        Ja sitten vanhempana ite ratkokoot vieroituspalstoilta miten vieroitusongelmissa lääke ajetaan alas turvallisesti.

        Hyvää matkaa, ilman paluulippua!

        On muuten mielenkiintoista että eläkkeellä olijat usein eivät jatka enää välttämättä masennuslääkkeiden syöntiä tilastojen mukaan. Mistäköhän se johtuu?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No sä et todennäköisesti ole saanut vieroitusunettomuutta etkä pahaa vieroitusakatisiaa :)
        Ne on riskejä seinäänlopetteluissa. Osa ei välttämättä ole täällä enää mitkä on vetäisseet jonkun lääkkeen seinään koska siitä voi kestää PIIITKÄN AIKAA palautua.

        En saanut sitä unettomuutta, vaan se sama unettomuus palasi mikä vaivaa tänäkin yönä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi masentuneilta pitäisi leikata tunteet lääkkeillä ?
        Masennuskin saa alkunsa erilaisista tunteista, ja tunteiden käsittelyn kanssa se olisi hoidettava poiskin. Jos ei tunne mitään lääkkeiden takia, niin miten voisi lääkittynä käsitellä niitä tunteitaan hoitaakseen masennusta ?

        Miksi masentuneella pitäisi olla se tunne että hänen pitää hypätä junan alle?

        Näistä teidän möläytyksistä tulee mieleen se että te "skitsofreenikot" voisitte mennä ihan omalle foorumiosiollenne jauhamaan siitä omasta sairaudentunnottomuudesta ja hoidonvastaisuudesta ettekä aina olisi vähättelemässä masentuneiden ongelmia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi masentuneella pitäisi olla se tunne että hänen pitää hypätä junan alle?

        Näistä teidän möläytyksistä tulee mieleen se että te "skitsofreenikot" voisitte mennä ihan omalle foorumiosiollenne jauhamaan siitä omasta sairaudentunnottomuudesta ja hoidonvastaisuudesta ettekä aina olisi vähättelemässä masentuneiden ongelmia.

        Sä taidat olla vähän paranoidi itse (lähdet tälle linjalle jossa diagnosoidaan kaikkea liikkuvaa) kun näet joka puolella hoidonvastaisia ja sairaudentunnottomia tai masennusta vähätteleviä. Sinänsä kyllä koen että esim paha akatisia on oireena pahempi kuin masennus ja sen aiheuttaa lääke. Se on kidutusta.

        En missään nimessä kiellä ketään hoitamasta itseään, en ole kieltämässä lääkkeitä, vaan niistä pitää antaa parempi informaatio ja niihin tulee suhtautua kriittisemmin ja purkaa varovaisemmin.

        En vähättele masennusta oireena mutta näen medikalisaatiolinjan masennuksena hyvin lyhytnäköisenä miettien lääkkeen jatkuvaa tehoa ja plaseboon verrattavvuutta. Mistä tiedän? kokemuksesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En saanut sitä unettomuutta, vaan se sama unettomuus palasi mikä vaivaa tänäkin yönä.

        Jaa no minäpä sain unettomuuden. Masennukseeni mihin lääkkeet aikanaan määrättiin sisältyi enemmänkin liikaunisuuta ja olen ollut aina enemmän liikaanukkuja kuin uneton vaikka vuorokausirytmini heittäisi. Aikojen saatossa hermostoni palautuessa olen saanut unenlahjani takaisin. Minulla paha unettomuus laukaisi todella huonoa oloa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi masentuneella pitäisi olla se tunne että hänen pitää hypätä junan alle?

        Näistä teidän möläytyksistä tulee mieleen se että te "skitsofreenikot" voisitte mennä ihan omalle foorumiosiollenne jauhamaan siitä omasta sairaudentunnottomuudesta ja hoidonvastaisuudesta ettekä aina olisi vähättelemässä masentuneiden ongelmia.

        Ja kuka sua pakottaa olemasta tässä ketjussa, voit vaikka mennä jonnekin masentuneiden ketjuun puhumaan siitä kuinka tekee mieli hypätä junan alle vai mistä te keskustelettekaan? Tsemppaatte toisianne jaksamaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja kuka sua pakottaa olemasta tässä ketjussa, voit vaikka mennä jonnekin masentuneiden ketjuun puhumaan siitä kuinka tekee mieli hypätä junan alle vai mistä te keskustelettekaan? Tsemppaatte toisianne jaksamaan.

        Ja siitä junan alle hyppäämisestä, en koskaan EN SIIS KOSKAAN ole ollut tilanteessa jossa en halua hypätä junan alle mutta koska mulla on akatisia, mulla on tunne että mun ois pakko hypätä junan alle koska en jaksa enää sitä kidutusta mitä koen kehossa joka oli ajettu hallitsemattomaan tilaan psykiatrin lääkemääräyksien jälkeen koska lääkkeet oli puhkaisseet tota oloa. Niinä aikoina kun purin isoja määriä lääkkeitä mietin junan alle hyppäämistä lähes joka päivä kunnes kun vieroitusoireisto helpotti ja hermosto tasaantui edes jonkin verran koin että mun ei tarvi hypätä junan alle. Ja huom. en aloittanut lääkkeitä itsemurha-ajatuksiin vaan purin ne koska lääkkeet voi myös laukaista itsemurha-ajatuksia

        Akatisia on siitä hassu vaiva että sitä voi kokea myös purkaessaan pillereitä tai käyttäessään niitä. Siitä opin sen että kohtelen hermostoani silkkihansikkain enkä enää vedä kehon kemioita sotkuun. Keholla onneksi on mahtava kyky palauttaa harmia vaikkakin ei sataprosenttinen kyky kääntää harmia pois.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja siitä junan alle hyppäämisestä, en koskaan EN SIIS KOSKAAN ole ollut tilanteessa jossa en halua hypätä junan alle mutta koska mulla on akatisia, mulla on tunne että mun ois pakko hypätä junan alle koska en jaksa enää sitä kidutusta mitä koen kehossa joka oli ajettu hallitsemattomaan tilaan psykiatrin lääkemääräyksien jälkeen koska lääkkeet oli puhkaisseet tota oloa. Niinä aikoina kun purin isoja määriä lääkkeitä mietin junan alle hyppäämistä lähes joka päivä kunnes kun vieroitusoireisto helpotti ja hermosto tasaantui edes jonkin verran koin että mun ei tarvi hypätä junan alle. Ja huom. en aloittanut lääkkeitä itsemurha-ajatuksiin vaan purin ne koska lääkkeet voi myös laukaista itsemurha-ajatuksia

        Akatisia on siitä hassu vaiva että sitä voi kokea myös purkaessaan pillereitä tai käyttäessään niitä. Siitä opin sen että kohtelen hermostoani silkkihansikkain enkä enää vedä kehon kemioita sotkuun. Keholla onneksi on mahtava kyky palauttaa harmia vaikkakin ei sataprosenttinen kyky kääntää harmia pois.

        * Siis en koe että lääke vaikutti siis mitenkään positiivisella tavalla itsemurha-ajatuksia poistaen vaan päinvastoin.

        Minä en koe että lääkkeet parantavat itsemurha-ajatuksia. Hienoa jos joku kokee niin. Minä en koe.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On muuten mielenkiintoista että eläkkeellä olijat usein eivät jatka enää välttämättä masennuslääkkeiden syöntiä tilastojen mukaan. Mistäköhän se johtuu?

        Työeläkeyhtiö/kela on velvoittanut lääkkeen syöntiin? Sitten kun ei ole enää hoitosuhdettakaan viskataan lääkkeet pois.

        Jotkut sinnittelee lääkkeillä työelämässä, saa esim lamattua ahdistusta ja yleistä vitutusta pois.Kun ei ole sitä stressiä, lääkkeettä olokin on helpompaa. tuossa voi miettiä olisiko ehkä joku toinen työ ollut parempi. Yleisesti uskon että 8-16 työkulttuuri jossa vapaa-aikaa loppupeleissä on vähän ja suuri osa päivästä menee töihin valmistautumiseen on monelle liikaa..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On muuten mielenkiintoista että eläkkeellä olijat usein eivät jatka enää välttämättä masennuslääkkeiden syöntiä tilastojen mukaan. Mistäköhän se johtuu?

        Jokaisella varmaan omat syynsä olla jatkamatta lääkitystään, jos ovat sen lopettaneet.
        Jotkut ovat voineet toipua ja pärjäävätkin ilman lääkkeitä.
        Jotkut saattavat olla ilman lääkkeitä ja kärsiä aina vaan jatkuvasta masennuksesta.
        Jotkut syövät lääkkeensä ja pärjäävät niiden avulla.
        Kukaan ei voi tietää, mistä jonkun toisen asiat johtuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi masentuneella pitäisi olla se tunne että hänen pitää hypätä junan alle?

        Näistä teidän möläytyksistä tulee mieleen se että te "skitsofreenikot" voisitte mennä ihan omalle foorumiosiollenne jauhamaan siitä omasta sairaudentunnottomuudesta ja hoidonvastaisuudesta ettekä aina olisi vähättelemässä masentuneiden ongelmia.

        En ole väittänyt, että masentuneilla pitäisi olla joku tunne, esim. hypätä junan alle.
        Kiitos muuten " diagnosoinnistasi ", minulla ei vielä ole skitsofreniaa todettukaan.....


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisiko sinun hoidossa pitänyt olla pakko liikuntaa?

        Ihan mielenkiintoinen pointti. Ilmeisesti olisi pitänyt olla. vaikka pakko ei oikein koskaan ole hyvä vaihtoehto. Näyttää kuitenkin siltä että suurin osa foormun asiantuntijoista olisi hyötynyt siitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On helppo sanoa että "no tiesin että se oli vain vieroitusoireistoa" jos sulla ei OIKEASTI ole kakka lentänyt tuulettimeen vieroituksessa miten monella on käynyt ja se on esim johtanut sitten lisälääkintään kun psykiatri tulkitsee sitä mt-ongelmana. Kaikilla ei toki resilienssi ole kaltaistesi hienojen ihmisten tasolla jotka vettä valaen vetää lääkkeitä (tai esim elämäntilannekin vieroitukseen on eri esim osa yrittää samaan aikaan käydä töissä kun saavat jotkut pöhlöohjeet lääkäriltä vieroitukseen ja aikataulu on aivan liian nopea vaikkapa stressaavaan elämänvaiheeseen). Itse olen kerran vetäissyt lääkkeen helposti alas (jos ei lasketa kuukausia sähköiskutuntemuksia päässä ja sitä että se oli niin ahdistava kokemus että muistikuvani siltä ajalta on hatarat) ja toisella kerralla mun unet meni täysin romuksi ja alkoi hermostollisia oireita kuten liikunta alkoi nostattaa pahaa oloa ja iski paljon enemmän vieroitusoireita.

        Mt-ongelma tai ei, ihmisillä on ollut huonoja lääkereaktioita lääkkeisiin jotka voi viedä ongelman entistä pahemmalle tasolle kun puhkeaa joku oikeasti huono lääkereaktio. Pahan olon kasvu voi johtaa reseptilääkepinon kasvuun joka voi johtaa pitkiin aikoihin huonoa oloa koska kaikki noi pitää säännöllisessä käytössä vielä purkaa.

        Summa summarum. Uskon että psykiatria iatrogeenisesti aiheuttaa ihmisille tuskaa ymmärtämättä kaikkia nyansseja lääkkeistä mitä vieroituspalstoilla ymmärretään mikä ainakin pelasti henk koht minun hengen.

        Itse vedin, vailla parempaa tietoa ihan parissa kuukaudessa annoksen alas. Psykiatrian tutkija joka on tutkinut hyberbolista vähennystä on vieroittautunut jo kaksi vuotta masennuslääkkeestään. Voi olla että ei olisi tarvetta täällä länkytellä hermosto-oireista jos olisin tehnyt samoin. Mutta koska hoitosysteemin mielestä vaikka olisit käyttänyt koko aikuisikäsi lääkettä, siihen ei anneta mitään spesifejä ohjeita joissa esim kannattaisi entistä varovaisemmin ja pieniasteisemmin vetää aine alas.

        Toki niitä on jotka vetelee vaan annoksia alas miten sattuu ja on kohta uusilla lääkekuureilla ja valittaa mt ongelmistaan. Mietin vain mitä osaa iatrogeneesi näyttelee joissain tapauksissa esim jos puhkeaa vaikka uudentyyppistä ahdistusoireistoa.

        Tarkoitatko, että minun subjektiivinen kokemukseni seinään lopettamisesta ei ole läheskään niin arvokas, kuin sinun kokemuksesi?

        Vaikka mielialalääkkeitä pidetään yleisesti ja tutkitusti turvallisina?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On muuten mielenkiintoista että eläkkeellä olijat usein eivät jatka enää välttämättä masennuslääkkeiden syöntiä tilastojen mukaan. Mistäköhän se johtuu?

        Tämä on mielenkiintoista. Löytäisitkö linkkiä lähteeseen?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitatko, että minun subjektiivinen kokemukseni seinään lopettamisesta ei ole läheskään niin arvokas, kuin sinun kokemuksesi?

        Vaikka mielialalääkkeitä pidetään yleisesti ja tutkitusti turvallisina?

        On se arvokas mutta vaikka olet päässyt kuin koira veräjästä siinä olisi voinut käydä huonomminkin. Tutkittu ja turvallinen joopa joo. Akatisian kokeneena katson lääkkeitä eri perspektiivistä. Akatisia ei kaikilla mene edes nopeaa ohi naps vaan. Lisäksi pitkät käyttäajat ja isot annokset lisää esim vaikean vieroituksen riskiä. Itse uskon että minulla jo nuoresta asti niiden käyttäminen lisäsi riskejä.

        Liiallinen tuudittautuminen niiden turvallisuuteen esim" ei se haittaa että lopetan seinään " lisää riskejä. Siksi lääkärin onkin tärkeää sanoa fyysisestä mukautumisesta ja vieroitusoireista ja tärkeydestä vähentää lääke jo määräyshetkellä eikä vain sanoa" voi lopettaa milloin vain ei aiheuta riippuvuutta" joka lisää riskiä ongelmien vähättelyyn.

        Jokaisella on oikeus miettiä haluaako lääkkeen jota voi joutua pikkupalasina murustelemaan kuten Stopping Antidepressants materiaalissa on suositeltu niille joilla vieroitus on hankalampi ja vähennys voi kestää pitkään.

        Ja lääkkeetön hoitomalli voisi olla paljon muutakin kuin pakkoliikuntaa. Mutta toki kaikkien luovuus ei siihen riitä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä on mielenkiintoista. Löytäisitkö linkkiä lähteeseen?

        Kyse oli vanhuuseläkkeestä*.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On se arvokas mutta vaikka olet päässyt kuin koira veräjästä siinä olisi voinut käydä huonomminkin. Tutkittu ja turvallinen joopa joo. Akatisian kokeneena katson lääkkeitä eri perspektiivistä. Akatisia ei kaikilla mene edes nopeaa ohi naps vaan. Lisäksi pitkät käyttäajat ja isot annokset lisää esim vaikean vieroituksen riskiä. Itse uskon että minulla jo nuoresta asti niiden käyttäminen lisäsi riskejä.

        Liiallinen tuudittautuminen niiden turvallisuuteen esim" ei se haittaa että lopetan seinään " lisää riskejä. Siksi lääkärin onkin tärkeää sanoa fyysisestä mukautumisesta ja vieroitusoireista ja tärkeydestä vähentää lääke jo määräyshetkellä eikä vain sanoa" voi lopettaa milloin vain ei aiheuta riippuvuutta" joka lisää riskiä ongelmien vähättelyyn.

        Jokaisella on oikeus miettiä haluaako lääkkeen jota voi joutua pikkupalasina murustelemaan kuten Stopping Antidepressants materiaalissa on suositeltu niille joilla vieroitus on hankalampi ja vähennys voi kestää pitkään.

        Ja lääkkeetön hoitomalli voisi olla paljon muutakin kuin pakkoliikuntaa. Mutta toki kaikkien luovuus ei siihen riitä

        Ja onko oikeus heittää osa ihmisestä kidutettavaksi kun sinun kokemus oli ihan kiva. Minusta sopisi jopa pohtia onko plaseboon teholta verrattavissa tai vain plasbeoa lievästi paremmissa lääkkeessä (mikä voi vaikuttaa siltä myös tutkimusasetelman takia) ihan oikeutettuja esim PSSD tai akatisia tyyppiset reaktiot tai pitkittyneet vieroitusoiret (protracted withdrawal) . Toki SSRIt ei akatisiassa ole yhtä pahoja laukaisemaan sitä kuin esim joku Abilify jossa se on jopa yleinen haitta. Sekin on kohtuullisen sairasta miettien mitä tuskaa se tila on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja onko oikeus heittää osa ihmisestä kidutettavaksi kun sinun kokemus oli ihan kiva. Minusta sopisi jopa pohtia onko plaseboon teholta verrattavissa tai vain plasbeoa lievästi paremmissa lääkkeessä (mikä voi vaikuttaa siltä myös tutkimusasetelman takia) ihan oikeutettuja esim PSSD tai akatisia tyyppiset reaktiot tai pitkittyneet vieroitusoiret (protracted withdrawal) . Toki SSRIt ei akatisiassa ole yhtä pahoja laukaisemaan sitä kuin esim joku Abilify jossa se on jopa yleinen haitta. Sekin on kohtuullisen sairasta miettien mitä tuskaa se tila on.

        Lääkärikunnan pitäisi esim vieroitus ottaa paljon vakavammin koska sillä pystytään estämään paljon pahaa tapahtumasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jokaisella varmaan omat syynsä olla jatkamatta lääkitystään, jos ovat sen lopettaneet.
        Jotkut ovat voineet toipua ja pärjäävätkin ilman lääkkeitä.
        Jotkut saattavat olla ilman lääkkeitä ja kärsiä aina vaan jatkuvasta masennuksesta.
        Jotkut syövät lääkkeensä ja pärjäävät niiden avulla.
        Kukaan ei voi tietää, mistä jonkun toisen asiat johtuu.

        Sulla unohtui listasta yksi. Jotkut vähentelee tuolla psykiatrin määräämää polyfarmasiaa tuskissaan jonka tuottama olo on pahempi kuin se mihin sitä alkoi syödä jossa syö yhden haittaan toista. Sen jälkeen tosiaan miettii että dämn, ei ne mun ongelmat tainneetkaan niin pahoja olla kuin tämä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkärikunnan pitäisi esim vieroitus ottaa paljon vakavammin koska sillä pystytään estämään paljon pahaa tapahtumasta.

        Ei ketään haluta vieroittaa lääkkeistä. Lääkärithän vaan sanovat, että " lääkitystä tulisi jatkaa, kun se parantaa elämänlaatua ".
        Ilmeisesti odotetaan, että ihmiset käyttäisivät lääkkeitään loppuelämänsä ajan, ei silloin tarvitse keskittyä vieroitukseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ketään haluta vieroittaa lääkkeistä. Lääkärithän vaan sanovat, että " lääkitystä tulisi jatkaa, kun se parantaa elämänlaatua ".
        Ilmeisesti odotetaan, että ihmiset käyttäisivät lääkkeitään loppuelämänsä ajan, ei silloin tarvitse keskittyä vieroitukseen.

        Joo mutta se loppuelämän käyttökäään aina suju kuin Strömsössä koska ikää myöten haitat voi lisääntyä lääkkeistä ja toleranssikin iskeä. Ja psykiatrit saa jotain kuningasideoita alkaa vielä puolen elämän käytön jälkeen muuttelemaan lääkkeitä niin vastako lentää sonta tuulettimeen sitten. Sen käytön jälkeiset vieroitusoireet ne vasta suuret voikin olla.

        No kyllä minut vaan haluttiin vieroittaa lääkkeistä. Joku randomi yleislääkäri heitti että "ootko vieroitusta ajatellut kun olet niin pitkään käyttänyt masennuslääkkeitä". Ainut ongelma on se että jos ne vielä osaisi vierottaakin.
        Siksi minun mielestä voitaisiin vieroitusoikeudet viedä etenkin pitkän ajan käyttäjiltä ihan perus yleislääkäreiltä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On helppo sanoa että "no tiesin että se oli vain vieroitusoireistoa" jos sulla ei OIKEASTI ole kakka lentänyt tuulettimeen vieroituksessa miten monella on käynyt ja se on esim johtanut sitten lisälääkintään kun psykiatri tulkitsee sitä mt-ongelmana. Kaikilla ei toki resilienssi ole kaltaistesi hienojen ihmisten tasolla jotka vettä valaen vetää lääkkeitä (tai esim elämäntilannekin vieroitukseen on eri esim osa yrittää samaan aikaan käydä töissä kun saavat jotkut pöhlöohjeet lääkäriltä vieroitukseen ja aikataulu on aivan liian nopea vaikkapa stressaavaan elämänvaiheeseen). Itse olen kerran vetäissyt lääkkeen helposti alas (jos ei lasketa kuukausia sähköiskutuntemuksia päässä ja sitä että se oli niin ahdistava kokemus että muistikuvani siltä ajalta on hatarat) ja toisella kerralla mun unet meni täysin romuksi ja alkoi hermostollisia oireita kuten liikunta alkoi nostattaa pahaa oloa ja iski paljon enemmän vieroitusoireita.

        Mt-ongelma tai ei, ihmisillä on ollut huonoja lääkereaktioita lääkkeisiin jotka voi viedä ongelman entistä pahemmalle tasolle kun puhkeaa joku oikeasti huono lääkereaktio. Pahan olon kasvu voi johtaa reseptilääkepinon kasvuun joka voi johtaa pitkiin aikoihin huonoa oloa koska kaikki noi pitää säännöllisessä käytössä vielä purkaa.

        Summa summarum. Uskon että psykiatria iatrogeenisesti aiheuttaa ihmisille tuskaa ymmärtämättä kaikkia nyansseja lääkkeistä mitä vieroituspalstoilla ymmärretään mikä ainakin pelasti henk koht minun hengen.

        Itse vedin, vailla parempaa tietoa ihan parissa kuukaudessa annoksen alas. Psykiatrian tutkija joka on tutkinut hyberbolista vähennystä on vieroittautunut jo kaksi vuotta masennuslääkkeestään. Voi olla että ei olisi tarvetta täällä länkytellä hermosto-oireista jos olisin tehnyt samoin. Mutta koska hoitosysteemin mielestä vaikka olisit käyttänyt koko aikuisikäsi lääkettä, siihen ei anneta mitään spesifejä ohjeita joissa esim kannattaisi entistä varovaisemmin ja pieniasteisemmin vetää aine alas.

        Toki niitä on jotka vetelee vaan annoksia alas miten sattuu ja on kohta uusilla lääkekuureilla ja valittaa mt ongelmistaan. Mietin vain mitä osaa iatrogeneesi näyttelee joissain tapauksissa esim jos puhkeaa vaikka uudentyyppistä ahdistusoireistoa.

        Onko täällä joku uhriutumis kisa menossa, että kellä on kovimmat viekkarit?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko täällä joku uhriutumis kisa menossa, että kellä on kovimmat viekkarit?

        Mä söin parikymmentä vuotta SSRI:t, SNRI:t, trisykliset masennuslääkkeet, neuroleptit, rauhoittavat, unilääkkeet, vanhat epilepsialääkkeet, ym.
        Toki lääkkeitä jatkuvasti vaihdeltiin, annoksia nosteltiin ja laskettiin, joidenkin lääkkeiden haittoja lääkittiin toisella lääkkeellä, erilaisia sekoituksia milloin mitäkin yhdistelmiä.
        Vuosien jälkeen enimmät lääkkeet otettiin pois, ja vielä myöhemmin loputkin jäivät pois. En tunnistanut minkäänlaisia vieroitusoireita, hermostoon vain jäi pysyvää haittaa.
        Itse ajattelin, etten tuntenut viekkareita, kun oli paljon kaikkea tekemistä siinä vaiheessa elämää, en ehtinyt tarkkailemaan itseäni ja tuntemuksiani, oliko jokin outoa vai ei.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä söin parikymmentä vuotta SSRI:t, SNRI:t, trisykliset masennuslääkkeet, neuroleptit, rauhoittavat, unilääkkeet, vanhat epilepsialääkkeet, ym.
        Toki lääkkeitä jatkuvasti vaihdeltiin, annoksia nosteltiin ja laskettiin, joidenkin lääkkeiden haittoja lääkittiin toisella lääkkeellä, erilaisia sekoituksia milloin mitäkin yhdistelmiä.
        Vuosien jälkeen enimmät lääkkeet otettiin pois, ja vielä myöhemmin loputkin jäivät pois. En tunnistanut minkäänlaisia vieroitusoireita, hermostoon vain jäi pysyvää haittaa.
        Itse ajattelin, etten tuntenut viekkareita, kun oli paljon kaikkea tekemistä siinä vaiheessa elämää, en ehtinyt tarkkailemaan itseäni ja tuntemuksiani, oliko jokin outoa vai ei.

        No mulla kyllä oli kanssa ihan tekemistä kun työssäkävijä olin mutta kroppa ei kestänyt unettomuutta oikein mikä puhkesi vieroituksesta ja autonominen hermosto häiriintyi sen verran että ei vain jatkettu puuhastelua. Palasin takaisin elämään lääkkeiden alasajon jälkeen. Ja hermostoon jäi pysyvää haittaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No mulla kyllä oli kanssa ihan tekemistä kun työssäkävijä olin mutta kroppa ei kestänyt unettomuutta oikein mikä puhkesi vieroituksesta ja autonominen hermosto häiriintyi sen verran että ei vain jatkettu puuhastelua. Palasin takaisin elämään lääkkeiden alasajon jälkeen. Ja hermostoon jäi pysyvää haittaa

        Ja kerran kun lopetin liian nopeaa kyllä tunnistin viekkarit kun sähköiskutuntemukset oli niin voimakkaita että kun yritti vähänkään päätä kääntää niin naps naps naps. Sanoisin että viekkarit kyllä tunnistaa jos ne pahempia on ja ei vain pysty pakenemaan tekemiseen. Se on ainakin oma kokemukseni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko täällä joku uhriutumis kisa menossa, että kellä on kovimmat viekkarit?

        Ei ole uhriutumiskisoja menossa mutta ihmisillä on oikeus kertoa jos lääke on pilannut elämää ja oikeus saada käyttää lääkkeitä turvallisemmin tai valita käyttämättömyys sikälimikäli informoitu suostumus kuulostaa siltä että ei halua lääkkeitä käyttää


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja onko oikeus heittää osa ihmisestä kidutettavaksi kun sinun kokemus oli ihan kiva. Minusta sopisi jopa pohtia onko plaseboon teholta verrattavissa tai vain plasbeoa lievästi paremmissa lääkkeessä (mikä voi vaikuttaa siltä myös tutkimusasetelman takia) ihan oikeutettuja esim PSSD tai akatisia tyyppiset reaktiot tai pitkittyneet vieroitusoiret (protracted withdrawal) . Toki SSRIt ei akatisiassa ole yhtä pahoja laukaisemaan sitä kuin esim joku Abilify jossa se on jopa yleinen haitta. Sekin on kohtuullisen sairasta miettien mitä tuskaa se tila on.

        Kerro sinä. Tämä moraalinen dilemma löytyy jokaisesta filosofian oppikirjasta. Siinä ongelma esitetään yksinkertaisella tehtävällä. Jossa juna on ajamassa viiden radalle sidotun ihmisen päälle, mutta huomaatkin, että radassa on vaihde, ja toisella raiteella onkin vain yksi ihminen joka jää junan alle.

        Tehtävä lähtee pitkälti siitä ajatuksesta, että on olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Ihmisiä jotka eivät halua osallistua millään tavalla ”kohtaloon” vaan antavat junan jyrätä nämä viisi ihmistä. Ja ihmisiin jotka niin sanotusti ”likaavat kätensä” ja kääntävät vaihteen, pelastaakseen useamman ihmishengen.

        Tehtävän ajattelu vaatii tietysti kykyä objektiiviseen ajatteluun, eikä se varsinaisesti huomio, että on olemassa ihmisiä jotka ajattelevat vain omaa subjektiivista etuaan.

        Saman tehtävän alkuasetelman voisi laittaa myös toisinpäin että juna ajaakin alun perin radalla jossa on vain yksi ihminen. Minkä lainen ihminen tai tilanne siihen vaaditaan, että hän kääntää vaihteen sinne viiden ihmisen puolelle.

        Onko se esimerkiksi PSSD? Onko se Akatisia?

        Millä tavalla se valinta näkyy näissä keskusteluissa? Tai miten sitä perustellaan?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kerro sinä. Tämä moraalinen dilemma löytyy jokaisesta filosofian oppikirjasta. Siinä ongelma esitetään yksinkertaisella tehtävällä. Jossa juna on ajamassa viiden radalle sidotun ihmisen päälle, mutta huomaatkin, että radassa on vaihde, ja toisella raiteella onkin vain yksi ihminen joka jää junan alle.

        Tehtävä lähtee pitkälti siitä ajatuksesta, että on olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Ihmisiä jotka eivät halua osallistua millään tavalla ”kohtaloon” vaan antavat junan jyrätä nämä viisi ihmistä. Ja ihmisiin jotka niin sanotusti ”likaavat kätensä” ja kääntävät vaihteen, pelastaakseen useamman ihmishengen.

        Tehtävän ajattelu vaatii tietysti kykyä objektiiviseen ajatteluun, eikä se varsinaisesti huomio, että on olemassa ihmisiä jotka ajattelevat vain omaa subjektiivista etuaan.

        Saman tehtävän alkuasetelman voisi laittaa myös toisinpäin että juna ajaakin alun perin radalla jossa on vain yksi ihminen. Minkä lainen ihminen tai tilanne siihen vaaditaan, että hän kääntää vaihteen sinne viiden ihmisen puolelle.

        Onko se esimerkiksi PSSD? Onko se Akatisia?

        Millä tavalla se valinta näkyy näissä keskusteluissa? Tai miten sitä perustellaan?

        Tuo saa kuulostamaan siltä kuin lääke erityisesti pelastaisi elämiä mitä epäilen todella pitkällä tähtäimellä jos ei etsitä pikajackpottia mikä tuntuu olevan sama tapq nykyään ajatella lääketieteessä kuin kvartaalitaloudessa.Ne ketkä koukutetaan vuosiksi aineisiin kertomatta informoitua suostumusta saattavat olla altistuneita pitkittyneille vieroitusoireille.

        Kiva tietää että me olemme sinulle ihmisinä jotain poisheitettävää paskaa yliajettavaa sontaa joka saa kitua lääkehaitat nahoissaan kun niitä ei aina edes määrätä mahdollisimman turvallisesti, informaatiota antaen eikä yritetä edes minimoida harmia.

        Kertoo kaiken sinusta. Me pahaa harmia saaneet olemme ihan elossa olevia ihmisiä tunteinemme joiden elämä on oikeasti mennyt pilalle.

        Neljä asiaa
        1.Informed consent, informoitu suostumus. Pitää tietää että voi joutua yliajetuksi niin voi välttyä siltä
        2.turvallinen vieroitus. Maudsley deprecribing, stopping antidepressants
        3.Etukäteen tehtävä alustava suunnitelma käyttöajasta koska lääkkeitä ei ole tutkittu pitkän käytön suhteen niin hyvin, niiden vaikutuksia aivojen kasvuun ja kehitykseen nuorilla. Pitemmät käyttöajat on yhteydessä kasvaneeseen pahempien vieroitusoireiden riskiin
        4. Lääkkeettömän hoidon mahdollisuuksia jossa ei tarvi riskeerata pssd. Tä, tunneleikkaumaa, vieroitusoireita, akatisiaa jne plaseboa heikosti tehokkaamman aineen takia ja on mahdollisuus opetella käsittelemään tunteita ja opetella elintavat ja selviytymiskeinot vaikeille ajoille


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo saa kuulostamaan siltä kuin lääke erityisesti pelastaisi elämiä mitä epäilen todella pitkällä tähtäimellä jos ei etsitä pikajackpottia mikä tuntuu olevan sama tapq nykyään ajatella lääketieteessä kuin kvartaalitaloudessa.Ne ketkä koukutetaan vuosiksi aineisiin kertomatta informoitua suostumusta saattavat olla altistuneita pitkittyneille vieroitusoireille.

        Kiva tietää että me olemme sinulle ihmisinä jotain poisheitettävää paskaa yliajettavaa sontaa joka saa kitua lääkehaitat nahoissaan kun niitä ei aina edes määrätä mahdollisimman turvallisesti, informaatiota antaen eikä yritetä edes minimoida harmia.

        Kertoo kaiken sinusta. Me pahaa harmia saaneet olemme ihan elossa olevia ihmisiä tunteinemme joiden elämä on oikeasti mennyt pilalle.

        Neljä asiaa
        1.Informed consent, informoitu suostumus. Pitää tietää että voi joutua yliajetuksi niin voi välttyä siltä
        2.turvallinen vieroitus. Maudsley deprecribing, stopping antidepressants
        3.Etukäteen tehtävä alustava suunnitelma käyttöajasta koska lääkkeitä ei ole tutkittu pitkän käytön suhteen niin hyvin, niiden vaikutuksia aivojen kasvuun ja kehitykseen nuorilla. Pitemmät käyttöajat on yhteydessä kasvaneeseen pahempien vieroitusoireiden riskiin
        4. Lääkkeettömän hoidon mahdollisuuksia jossa ei tarvi riskeerata pssd. Tä, tunneleikkaumaa, vieroitusoireita, akatisiaa jne plaseboa heikosti tehokkaamman aineen takia ja on mahdollisuus opetella käsittelemään tunteita ja opetella elintavat ja selviytymiskeinot vaikeille ajoille

        Noista kohdista 1-4 ei toteutuneet. T. Junaraiteilta raportoiva


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noista kohdista 1-4 ei toteutuneet. T. Junaraiteilta raportoiva

        Ihmisten päälle ajetaan niin että ei eses vaivauduta kummemmin varotoimiin. Nasta lautaan vaan. Pois alta risut ja männynkävyt, täältä tullaan. *lanataan ihmisiä junalla kappaleiksi*. Junassa joku SSRI-Sari silmät SSRI:stä säihkyen hehkuttaa lääkitystään vaikka saattaa olla matkalla kolariin ajan kanssa ja esim onnekkaana saa vain esim tilapäiset seksuaalihäiriöt.

        Eniten huvittaa ne honeymoon vaiheessa lääkkeidensä kanssa olleet ihmiset. Been there done that.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja kuka sua pakottaa olemasta tässä ketjussa, voit vaikka mennä jonnekin masentuneiden ketjuun puhumaan siitä kuinka tekee mieli hypätä junan alle vai mistä te keskustelettekaan? Tsemppaatte toisianne jaksamaan.

        Oletko käynyt katsomassa yhtään mitä masennus palstalla puhutaan? Oletko ymmärtänyt mitä siellä lukee? Oletko koskaan ajatellut että miksi hitossa täällä edes on mitään muita aihealueita kuin lääkehaitat? Kun joka hemmetin ketjussa niistä kuitenkin pitää toitottaa?

        Vai onko tämä taas sitä sairaan mielen kaksinaismoralismia, että vain valittajat saavat valittaa joka ketjussa, mutta muiden pitää pysyä hiljaa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja siitä junan alle hyppäämisestä, en koskaan EN SIIS KOSKAAN ole ollut tilanteessa jossa en halua hypätä junan alle mutta koska mulla on akatisia, mulla on tunne että mun ois pakko hypätä junan alle koska en jaksa enää sitä kidutusta mitä koen kehossa joka oli ajettu hallitsemattomaan tilaan psykiatrin lääkemääräyksien jälkeen koska lääkkeet oli puhkaisseet tota oloa. Niinä aikoina kun purin isoja määriä lääkkeitä mietin junan alle hyppäämistä lähes joka päivä kunnes kun vieroitusoireisto helpotti ja hermosto tasaantui edes jonkin verran koin että mun ei tarvi hypätä junan alle. Ja huom. en aloittanut lääkkeitä itsemurha-ajatuksiin vaan purin ne koska lääkkeet voi myös laukaista itsemurha-ajatuksia

        Akatisia on siitä hassu vaiva että sitä voi kokea myös purkaessaan pillereitä tai käyttäessään niitä. Siitä opin sen että kohtelen hermostoani silkkihansikkain enkä enää vedä kehon kemioita sotkuun. Keholla onneksi on mahtava kyky palauttaa harmia vaikkakin ei sataprosenttinen kyky kääntää harmia pois.

        Voisiko tässä olla se olennainen ero? Käykö hakemassa lääkkeet ennen vai jälkeen vakavan masennuksen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole väittänyt, että masentuneilla pitäisi olla joku tunne, esim. hypätä junan alle.
        Kiitos muuten " diagnosoinnistasi ", minulla ei vielä ole skitsofreniaa todettukaan.....

        Ei varmaan olekkaan, mutta joskus tulee mieleen, kun tätä vänkäämistä katsoo, että mitenkähänne diagnoosit mahtaisi "korjaantua" jos täältä veisi ne parhaat palat lääkärille näytille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ketään haluta vieroittaa lääkkeistä. Lääkärithän vaan sanovat, että " lääkitystä tulisi jatkaa, kun se parantaa elämänlaatua ".
        Ilmeisesti odotetaan, että ihmiset käyttäisivät lääkkeitään loppuelämänsä ajan, ei silloin tarvitse keskittyä vieroitukseen.

        Meneekö taas psykoosi sairaus ja masis sekaisin? Ei kenenkään odoteta käyttävän masis lääkettä lopun elämäänsä, saati jos sitä ei tarvitse.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo saa kuulostamaan siltä kuin lääke erityisesti pelastaisi elämiä mitä epäilen todella pitkällä tähtäimellä jos ei etsitä pikajackpottia mikä tuntuu olevan sama tapq nykyään ajatella lääketieteessä kuin kvartaalitaloudessa.Ne ketkä koukutetaan vuosiksi aineisiin kertomatta informoitua suostumusta saattavat olla altistuneita pitkittyneille vieroitusoireille.

        Kiva tietää että me olemme sinulle ihmisinä jotain poisheitettävää paskaa yliajettavaa sontaa joka saa kitua lääkehaitat nahoissaan kun niitä ei aina edes määrätä mahdollisimman turvallisesti, informaatiota antaen eikä yritetä edes minimoida harmia.

        Kertoo kaiken sinusta. Me pahaa harmia saaneet olemme ihan elossa olevia ihmisiä tunteinemme joiden elämä on oikeasti mennyt pilalle.

        Neljä asiaa
        1.Informed consent, informoitu suostumus. Pitää tietää että voi joutua yliajetuksi niin voi välttyä siltä
        2.turvallinen vieroitus. Maudsley deprecribing, stopping antidepressants
        3.Etukäteen tehtävä alustava suunnitelma käyttöajasta koska lääkkeitä ei ole tutkittu pitkän käytön suhteen niin hyvin, niiden vaikutuksia aivojen kasvuun ja kehitykseen nuorilla. Pitemmät käyttöajat on yhteydessä kasvaneeseen pahempien vieroitusoireiden riskiin
        4. Lääkkeettömän hoidon mahdollisuuksia jossa ei tarvi riskeerata pssd. Tä, tunneleikkaumaa, vieroitusoireita, akatisiaa jne plaseboa heikosti tehokkaamman aineen takia ja on mahdollisuus opetella käsittelemään tunteita ja opetella elintavat ja selviytymiskeinot vaikeille ajoille

        Moraalisen dilemman näkökulmasta olet tehnyt jo valintasi. Loputhan on vain niitä syitä lähinnä itsellesi miksi olet valinnut, niin kuin valitset.

        Dilemman näkökulmasta sillä ei edes ole väliä pitääkö väitteesi paikkansa vai ei, sillä tässä dilemmassa ei ole voittajia, vaan vastaus on aina "väärä"

        Mutta kykenetkö ymmärtämään, että miksi joku toinen voi ajatella että kannattaa auttaa suurempaa joukkoa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmisten päälle ajetaan niin että ei eses vaivauduta kummemmin varotoimiin. Nasta lautaan vaan. Pois alta risut ja männynkävyt, täältä tullaan. *lanataan ihmisiä junalla kappaleiksi*. Junassa joku SSRI-Sari silmät SSRI:stä säihkyen hehkuttaa lääkitystään vaikka saattaa olla matkalla kolariin ajan kanssa ja esim onnekkaana saa vain esim tilapäiset seksuaalihäiriöt.

        Eniten huvittaa ne honeymoon vaiheessa lääkkeidensä kanssa olleet ihmiset. Been there done that.

        Olisiko sinullakin pitänyt hoitoon kuulua pakkoliikuntaa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei varmaan olekkaan, mutta joskus tulee mieleen, kun tätä vänkäämistä katsoo, että mitenkähänne diagnoosit mahtaisi "korjaantua" jos täältä veisi ne parhaat palat lääkärille näytille.

        psykiatrit ovat pseudotieteilijöitä suurimmalta osin. Sitä kannattavat on juuri tuollaisia, he rakastaa luokitella ihmisiä omiin lokeroihinsa. Heillä on lokerointipakkomielle. kun ei muuta keksi alkaa toisen luokittelu.

        Jos jonkun näkemysmaailmaan ei sovi että on saanut lääkehaitan niin voi voi. minulla on yhdestä vakavimmasta haitasta lääkärinkin diagnoosi ja tila oli niin paha että sitä piti yrittää lääkitä että kestin edes olla hetken olemassa siinä olossa kun oli niin saatanallinen olo koska minulla oli neurologinen häiriö mikä ilmeni motorisina häiriöinä.

        On huvittavaa että koko ketjussa ei kukaan ota kantaa potilaan turvallisuutta edistäviin asioihin, ei. Potilas ei ilmeisesti ansaitse informoitua suostumusta eikä turvallista vieroitusta eikä mitään kun joku haluaa vetää pillereitänsä vailla huolen häivää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisiko sinullakin pitänyt hoitoon kuulua pakkoliikuntaa?

        mä en tiedä mistä helvetistä sinä horiset. Pakkoliikuntaanko sulla rajoittuu keinot vaikuttaa masennukseen. Ei ihme että et näe mahdolliseksi kuin vetää pillereitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moraalisen dilemman näkökulmasta olet tehnyt jo valintasi. Loputhan on vain niitä syitä lähinnä itsellesi miksi olet valinnut, niin kuin valitset.

        Dilemman näkökulmasta sillä ei edes ole väliä pitääkö väitteesi paikkansa vai ei, sillä tässä dilemmassa ei ole voittajia, vaan vastaus on aina "väärä"

        Mutta kykenetkö ymmärtämään, että miksi joku toinen voi ajatella että kannattaa auttaa suurempaa joukkoa?

        En kykene sikälimikäli nykyään on isoja vieroituspalstoja, joissa moni on joututnut psykiatrien perseilyn kohteeksi esim vieroituksen ymmärtämättömyydessä. Lääketurvallisuutta pitää parantaa, lääkemääräyksiä pitää vähentää ja informaatiota lisätä ja vaihtoehtoja lisätä. Aina tulee toki joku joka kokee harmia mutta informoituna harmi on hyväksyttävämpää. Edelleenkään en usko että lääkärit osaavat pelata näiden lääkkeiden kanssa täysin ja systeemin resurssipuutteet lisää riskejä.

        https://www.ts.fi/lukijoilta/4641219


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletko käynyt katsomassa yhtään mitä masennus palstalla puhutaan? Oletko ymmärtänyt mitä siellä lukee? Oletko koskaan ajatellut että miksi hitossa täällä edes on mitään muita aihealueita kuin lääkehaitat? Kun joka hemmetin ketjussa niistä kuitenkin pitää toitottaa?

        Vai onko tämä taas sitä sairaan mielen kaksinaismoralismia, että vain valittajat saavat valittaa joka ketjussa, mutta muiden pitää pysyä hiljaa?

        No lääkehaitat kuuluu lääkekeskeiseen mielenterveyshoitoon, sori. Mun puolesta voitte jankata masennuksesta, en jaksa niihin ketjuihin tulla jossa tilittää masennuksestaan. Toki jos joku vetää viistoista lääkettä päällekkäin ja meinaa tappaa itsensä niin saattaisin kyllä mainita että check your meds. Minulla mt-lääkkeet laukaisi itsemurha-ajatuksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei varmaan olekkaan, mutta joskus tulee mieleen, kun tätä vänkäämistä katsoo, että mitenkähänne diagnoosit mahtaisi "korjaantua" jos täältä veisi ne parhaat palat lääkärille näytille.

        Se varmaan helpottaisi sun oloa kun me lääkehaitoista "vänkääjät" oltaisiin superyybernarsisteja ja paranoidimegaskitsofreenikkoja lääkärin papereissa. Sä oisit ollut niiin oikeessa. Oisko mahtavaa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        psykiatrit ovat pseudotieteilijöitä suurimmalta osin. Sitä kannattavat on juuri tuollaisia, he rakastaa luokitella ihmisiä omiin lokeroihinsa. Heillä on lokerointipakkomielle. kun ei muuta keksi alkaa toisen luokittelu.

        Jos jonkun näkemysmaailmaan ei sovi että on saanut lääkehaitan niin voi voi. minulla on yhdestä vakavimmasta haitasta lääkärinkin diagnoosi ja tila oli niin paha että sitä piti yrittää lääkitä että kestin edes olla hetken olemassa siinä olossa kun oli niin saatanallinen olo koska minulla oli neurologinen häiriö mikä ilmeni motorisina häiriöinä.

        On huvittavaa että koko ketjussa ei kukaan ota kantaa potilaan turvallisuutta edistäviin asioihin, ei. Potilas ei ilmeisesti ansaitse informoitua suostumusta eikä turvallista vieroitusta eikä mitään kun joku haluaa vetää pillereitänsä vailla huolen häivää.

        Ketkä laitoit juuri mihin lokeroon?

        Siellä se taas pata kattilaa soimaa. XD


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ketkä laitoit juuri mihin lokeroon?

        Siellä se taas pata kattilaa soimaa. XD

        Koen että mulla on oikeus sanoa pseudotieteeksi tieteenalaa joka aiheuttaa tällasta kidutusta ihmisille ilman informoitua suostumusta. Kun katsoo pillerien tehoa niin en näe oikeutusta sille. Ja mitä tiedettä se on hutkia lääkkeitä päällekkäin ja tutkimustakin pifemmiksi ajoiksi. Se on enemmän epäkontrolloidun tutkimuksen tekoa potilailla lääkkeiden suhteen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koen että mulla on oikeus sanoa pseudotieteeksi tieteenalaa joka aiheuttaa tällasta kidutusta ihmisille ilman informoitua suostumusta. Kun katsoo pillerien tehoa niin en näe oikeutusta sille. Ja mitä tiedettä se on hutkia lääkkeitä päällekkäin ja tutkimustakin pifemmiksi ajoiksi. Se on enemmän epäkontrolloidun tutkimuksen tekoa potilailla lääkkeiden suhteen

        Mun mielestä psykiatrian pitäis yhä enemmän kyseenalaistaa sitä onko erinäköisten aineiden syöttö ihmisille jatkuvalla tavalla oikeasti hyväksi hyvinvoinnille tai hermostolle ja voiko siinä olla riskinsä hermoston vahingoittumisena?

        Vaikka en itse ottaisi esim ketamiinia tai psilosybiinejakaan koen lyhyemmät tilapäisrt lääkehoidot jäkevämpinä kuin tämän että hermosto saadaan mukautuman aineisiin jotka on oikeasti aika voimakkaita mistä seuraa vieroitusoireet. Jatkuvaa lääkehoitoa voisi kyseenalaistaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mun mielestä psykiatrian pitäis yhä enemmän kyseenalaistaa sitä onko erinäköisten aineiden syöttö ihmisille jatkuvalla tavalla oikeasti hyväksi hyvinvoinnille tai hermostolle ja voiko siinä olla riskinsä hermoston vahingoittumisena?

        Vaikka en itse ottaisi esim ketamiinia tai psilosybiinejakaan koen lyhyemmät tilapäisrt lääkehoidot jäkevämpinä kuin tämän että hermosto saadaan mukautuman aineisiin jotka on oikeasti aika voimakkaita mistä seuraa vieroitusoireet. Jatkuvaa lääkehoitoa voisi kyseenalaistaa.

        Onko se oikeasti masennuksen hoidon, ja SSRI lääkkeiden vika siinä, että niistä on kokemusta vasta noin kuudenkymmenen vuoden ajalta?

        Vai voisiko kyse olla enempi siitä, että masentuneet eivät jostain syystä itse saa sitä elämäänsä kohdilleen? Liikunta, Ruokavalio, Uni. ja mitä näitä nyt on? Ei vain riitä?

        Miksi ihminen valitsee lääkkeen? Miksi ihminen syö niitä tarpeettoman pitkään? Miksi ihminen valittaa vain lääkkeistä, eikä esimerkiksi niistä kaikista lääkkeettömistä hoidoista mitä olisi ollut tarjolla?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sä taidat olla vähän paranoidi itse (lähdet tälle linjalle jossa diagnosoidaan kaikkea liikkuvaa) kun näet joka puolella hoidonvastaisia ja sairaudentunnottomia tai masennusta vähätteleviä. Sinänsä kyllä koen että esim paha akatisia on oireena pahempi kuin masennus ja sen aiheuttaa lääke. Se on kidutusta.

        En missään nimessä kiellä ketään hoitamasta itseään, en ole kieltämässä lääkkeitä, vaan niistä pitää antaa parempi informaatio ja niihin tulee suhtautua kriittisemmin ja purkaa varovaisemmin.

        En vähättele masennusta oireena mutta näen medikalisaatiolinjan masennuksena hyvin lyhytnäköisenä miettien lääkkeen jatkuvaa tehoa ja plaseboon verrattavvuutta. Mistä tiedän? kokemuksesta.

        Missä vaiheessa sinä ja pari muuta ihmistä on "Jokapuolella"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        mä en tiedä mistä helvetistä sinä horiset. Pakkoliikuntaanko sulla rajoittuu keinot vaikuttaa masennukseen. Ei ihme että et näe mahdolliseksi kuin vetää pillereitä.

        Nyt olisi ihan kiva kuulla, että millä logiikalla mielenterveydensuojatekijöistä ja niiden käytäntöön panoista puhuminen rajoittaa mielenterveyshoidon vain pillereihin?

        Vai pääsikö käymään pieni freudilainen lipsahdus? Ettet itse oikeasti pysty hyväksymään sitä, että meilenterveydenhoidossa suurin osa on jotain muuta kuin pillereitä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmisten päälle ajetaan niin että ei eses vaivauduta kummemmin varotoimiin. Nasta lautaan vaan. Pois alta risut ja männynkävyt, täältä tullaan. *lanataan ihmisiä junalla kappaleiksi*. Junassa joku SSRI-Sari silmät SSRI:stä säihkyen hehkuttaa lääkitystään vaikka saattaa olla matkalla kolariin ajan kanssa ja esim onnekkaana saa vain esim tilapäiset seksuaalihäiriöt.

        Eniten huvittaa ne honeymoon vaiheessa lääkkeidensä kanssa olleet ihmiset. Been there done that.

        Huomio kiinnittyi tuohon " tilapäiset seksuaalihäiriöt ".
        Miten oikeastaan kukaan voi tietää, onko ne häiriöt itselläkin mahdollisesti vain tilapäisiä ?
        Tulevasta kun ei voi tietää, sen näkee vasta tulevaisuudessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moraalisen dilemman näkökulmasta olet tehnyt jo valintasi. Loputhan on vain niitä syitä lähinnä itsellesi miksi olet valinnut, niin kuin valitset.

        Dilemman näkökulmasta sillä ei edes ole väliä pitääkö väitteesi paikkansa vai ei, sillä tässä dilemmassa ei ole voittajia, vaan vastaus on aina "väärä"

        Mutta kykenetkö ymmärtämään, että miksi joku toinen voi ajatella että kannattaa auttaa suurempaa joukkoa?

        Loppujen lopuksi suurin osa ottaa avun ja hoidon vastaan, ja ovat tyytyväisiä.
        Suurempi joukko siis kokee hyötyvänsä.
        Enkä ainoastaan ajattele näin, olen itse nähnyt monien kohdalla näin tapahtuvan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mun mielestä psykiatrian pitäis yhä enemmän kyseenalaistaa sitä onko erinäköisten aineiden syöttö ihmisille jatkuvalla tavalla oikeasti hyväksi hyvinvoinnille tai hermostolle ja voiko siinä olla riskinsä hermoston vahingoittumisena?

        Vaikka en itse ottaisi esim ketamiinia tai psilosybiinejakaan koen lyhyemmät tilapäisrt lääkehoidot jäkevämpinä kuin tämän että hermosto saadaan mukautuman aineisiin jotka on oikeasti aika voimakkaita mistä seuraa vieroitusoireet. Jatkuvaa lääkehoitoa voisi kyseenalaistaa.

        Täällä on hermosto vahingoittunut, juu, mutta siitä huolimatta elämä jatkuu.
        Pää on sentään paremmassa kunnossa, se on pääasia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomio kiinnittyi tuohon " tilapäiset seksuaalihäiriöt ".
        Miten oikeastaan kukaan voi tietää, onko ne häiriöt itselläkin mahdollisesti vain tilapäisiä ?
        Tulevasta kun ei voi tietää, sen näkee vasta tulevaisuudessa.

        No jos ne on kestäneet n. 8 vuotta ssrin jälkeen niin ei ne todennäköisesti tilapäisiä ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No jos ne on kestäneet n. 8 vuotta ssrin jälkeen niin ei ne todennäköisesti tilapäisiä ole.

        Ihminen ei ole erikseen pää ja hermosto. Sun hermostonkin pitänee olla paremmassa kunnossa jos koet voivasi ok. Jos on dysautonomian oireita tai keho huitelee sympaattisessa yliaktivaatiossa tai sulla on neurologisia häiriöitä dopamiinijärjestelmässä josta seuraa esim liikehäiriöitä mitä suuremmalla todennäköisyydellä koet olosi sen verran epämukavaksi ettet kuvaisi elämääsi ihan mukavana


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Loppujen lopuksi suurin osa ottaa avun ja hoidon vastaan, ja ovat tyytyväisiä.
        Suurempi joukko siis kokee hyötyvänsä.
        Enkä ainoastaan ajattele näin, olen itse nähnyt monien kohdalla näin tapahtuvan.

        Miksi hitossa jankkaat tuota että suuri osa saa hyötyä. Miksi ihmisiä ei suojella haitoilta, kysyn. Miksi minä keskustelen päivittäin ihmisten kanssa jotka käy pahimmillaan ihan silkkaa kidutusta läpi lääkärien perseilyiden takia lääkekeskeisen hoitomallin vuoksi jotka kärsii pitkittyneistä oireista, liikehäiriöistä ja muusta. Joillakin on pssd. Eikö niillä ihmisillä ole sulle mitään väliä että näitä asioita ei tapahdu. Tässä ketjussa on kirjoitettu moneen kertaan miten systeemiä voisi muuttas turvallisemmaksi. Muutetaanko? Ei. Sinunkaltaisesti asenne estää sitä muuttumasta turvalliseksi useammille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko se oikeasti masennuksen hoidon, ja SSRI lääkkeiden vika siinä, että niistä on kokemusta vasta noin kuudenkymmenen vuoden ajalta?

        Vai voisiko kyse olla enempi siitä, että masentuneet eivät jostain syystä itse saa sitä elämäänsä kohdilleen? Liikunta, Ruokavalio, Uni. ja mitä näitä nyt on? Ei vain riitä?

        Miksi ihminen valitsee lääkkeen? Miksi ihminen syö niitä tarpeettoman pitkään? Miksi ihminen valittaa vain lääkkeistä, eikä esimerkiksi niistä kaikista lääkkeettömistä hoidoista mitä olisi ollut tarjolla?

        Onko se mielenterveyshoidon vika että lääkkeitä määrätään josta ei ole riittävästi kokemusta ja ymmärrystä nyansseista millä voitaisiin ehkä estää ihmisiä saamasta harmia. Nyansseista olen linkannut esim ketjun SA:n perustajan asioista mitä hän oppi vieroittautujilta

        Riittävä vieroitustuki
        Riittävä informaatio. Informoitu suostumus.
        Riittävä informaatio tutkimuksen puutteista. Siinä pääsrään sinne pseudotieteen puolelle kun käytetään lääkkeitä mutu-uskolla niiden tehoon ja turvallisuuteen myös pitemmällä juoksulla.
        Riittävästi valinnanvaraa kokeilla lääkkeetöntä hoitoa johon kela tai mikään ei painosta tai manipuloi "tää lääke on tämmönen tehokas ja vähähaittainen"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko se mielenterveyshoidon vika että lääkkeitä määrätään josta ei ole riittävästi kokemusta ja ymmärrystä nyansseista millä voitaisiin ehkä estää ihmisiä saamasta harmia. Nyansseista olen linkannut esim ketjun SA:n perustajan asioista mitä hän oppi vieroittautujilta

        Riittävä vieroitustuki
        Riittävä informaatio. Informoitu suostumus.
        Riittävä informaatio tutkimuksen puutteista. Siinä pääsrään sinne pseudotieteen puolelle kun käytetään lääkkeitä mutu-uskolla niiden tehoon ja turvallisuuteen myös pitemmällä juoksulla.
        Riittävästi valinnanvaraa kokeilla lääkkeetöntä hoitoa johon kela tai mikään ei painosta tai manipuloi "tää lääke on tämmönen tehokas ja vähähaittainen"

        Ja vastauskin. ON. Meillä ei ole hoitosysteemiä joka suojelee potilaita harmeilta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja vastauskin. ON. Meillä ei ole hoitosysteemiä joka suojelee potilaita harmeilta.

        Psykiatrin kirjoitus siitä "mitä voimme oppia lääkevieroitusfoorumeilta", joissa ei todellakaan ole vain muutamia ihmisiä vaan isoja määriä ihmisiä. https://www.psychiatrictimes.com/view/online-communities-drug-withdrawal-what-can-we-learn

        Vasta törmäsin johonkin venlafaksiinivieroitusta koskevaan instavideoon jolla oli aivan todella suuri määrä katsojia.

        Niiltä voi oppia tai sitten vain keskittyä jankkaamaan "muttakun suurin osa saa hyötyä mt hoidosta". Montakohan ihmistä sielläkin on joiden iatrogeenisia harmeja hoidetaan lisälääkkeillä jota lääkärit etkä sinä ota huomioon. On jotenkin vain paska olla ja jatkavat jatkuvina potilaina olon huonontuen vuosien saatossa mt-hoidossa. Ja ovat siellä eläkkeellä minne muilla keinoin eivät olisi joutuneet.

        No ehkä meillä on vaan niin paljon masentuneita jotka ei kykene työelämän. Tai ehkä hoitotavat vain kusee. Eikä yhteiskuntakaan mahdollista osatyökykyisyyttä siinä määrin mitä pitäisi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja vastauskin. ON. Meillä ei ole hoitosysteemiä joka suojelee potilaita harmeilta.

        Sairaimmaiksi koen tämän maailman jossa lähes automaattinen reaktio esim masennusoireistoon on se millä kaikenmaailman huumeilla ihmisiä saisi pelastettua. Ketamiini, ihmesienet, SSRI, venlafaksiini, duloksetiini... REALLY?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi hitossa jankkaat tuota että suuri osa saa hyötyä. Miksi ihmisiä ei suojella haitoilta, kysyn. Miksi minä keskustelen päivittäin ihmisten kanssa jotka käy pahimmillaan ihan silkkaa kidutusta läpi lääkärien perseilyiden takia lääkekeskeisen hoitomallin vuoksi jotka kärsii pitkittyneistä oireista, liikehäiriöistä ja muusta. Joillakin on pssd. Eikö niillä ihmisillä ole sulle mitään väliä että näitä asioita ei tapahdu. Tässä ketjussa on kirjoitettu moneen kertaan miten systeemiä voisi muuttas turvallisemmaksi. Muutetaanko? Ei. Sinunkaltaisesti asenne estää sitä muuttumasta turvalliseksi useammille.

        En ole ketään kieltänyt puhumasta muiden kanssa haitoista, ym.
        Anteeksi vaan, en tarkoittanut mitään henkilökohtaista.
        On oikeastaan riskinsä siinäkin, mitä mt-palstalle kirjoittaa, koska jotkut voivat ottaa itseensä juttuja, mitkä eivät ole sellaisiksi tarkoitettu.
        Ymmärrän hyvin, että jotkut voivat kärsiä haitoista, ei toisten kertomaa pysty alkaa kyseenalaistamaan, kokemukset ovat henkilökohtaisia.
        Ja kyllä minulle on aina väliä muistakin ihmisistä, ei ole kivaa, jos joku ei voi hyvin.
        Asenteet muuttuvat, jos ovat muuttuakseen, minä tai pari muuta ihmistä ei niitä pysty muuttamaan.
        Asiat ovat kiinni eri ihmisten asenteista, ja asenteita on niin paljon kuin on ihmisiäkin.
        Toisten ihmisten asenteita on aika vaikeaa ruveta jonkun muun muuttamaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihminen ei ole erikseen pää ja hermosto. Sun hermostonkin pitänee olla paremmassa kunnossa jos koet voivasi ok. Jos on dysautonomian oireita tai keho huitelee sympaattisessa yliaktivaatiossa tai sulla on neurologisia häiriöitä dopamiinijärjestelmässä josta seuraa esim liikehäiriöitä mitä suuremmalla todennäköisyydellä koet olosi sen verran epämukavaksi ettet kuvaisi elämääsi ihan mukavana

        Kuvaisin elämääni ihan riittävän mukavaksi, vaikka hermostovaivat haittaakin liike- ja tuntosysteemeitä.
        Se, ettei keho toimi kunnolla, ei tarkoita, että päänkin pitäisi olla " epäkunnossa ".
        Ehkä tässäkin on vaikuttamassa asenteet, enemmän toki oma asennoituminen.
        Toki joskus on epämukavaakin, mutta ei se pilaa koko elämää. Kaikilla on ajoittain jostain syystä epämukavaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuvaisin elämääni ihan riittävän mukavaksi, vaikka hermostovaivat haittaakin liike- ja tuntosysteemeitä.
        Se, ettei keho toimi kunnolla, ei tarkoita, että päänkin pitäisi olla " epäkunnossa ".
        Ehkä tässäkin on vaikuttamassa asenteet, enemmän toki oma asennoituminen.
        Toki joskus on epämukavaakin, mutta ei se pilaa koko elämää. Kaikilla on ajoittain jostain syystä epämukavaa.

        "joskus on epämukavaa". No kaikilla ei ole joskus vain epämukavaa lääkehaitan kanssa. Silloin jos joskus vain on epämukavaa on tapahtunut paljon paranemista. Eikä se ole vain asenteesta kiinni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "joskus on epämukavaa". No kaikilla ei ole joskus vain epämukavaa lääkehaitan kanssa. Silloin jos joskus vain on epämukavaa on tapahtunut paljon paranemista. Eikä se ole vain asenteesta kiinni.

        Kerroinkin omasta kokemuksesta, omista ajatuksista, en voi vaatia muilta samanlaista.
        Onko kauhean vaikeaa ymmärtää, että ihmiset ovat yksilöitä, ja tuntevat ja kokevat asiat omilla tavoillaan ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sairaimmaiksi koen tämän maailman jossa lähes automaattinen reaktio esim masennusoireistoon on se millä kaikenmaailman huumeilla ihmisiä saisi pelastettua. Ketamiini, ihmesienet, SSRI, venlafaksiini, duloksetiini... REALLY?

        Lääkkeettömän hoidon mahdollisuudet:

        *Watchful waiting"

        Se tarkoittaa sitä että masennuksella etenkin ennen ssri lääkepaskaa oli hyvin suuri spontaani paranemisennuste. Jos tapahtuu esim vastaavaa, matti saa jalkaansa tulehduksen ja se amputoidaan, matin vaimo lähtee ja matti menettää työnsä on ihan loogista että matilla on vaikeaa. Matti tarvii aikaa prosessoida, hyväksyä ja surra tapahtunut. Matti voi velloa jopa itsetuhossa todeten joka päivä Jumalalle why me? Tuntien syvää alakuloa kuin kaikki olisi pilalla. Semmoisia me ihmiset ollaan. Matti voi jossain vaiheesaa saada proteesin ja päästä ylösulosjalenkille, tajuta että vielä 55 vuotiaana joku sirkka tykkää hänestä ja löytää voimavaroja opiskella ammatti jolla työllistyy vaikka matti voi ikänsä vuoksi tulla syrjityksi työelämässä. Sitten yksi päivä lamppu syttyy vaikeuksien jälkeen matin pään päällä, asiat onkin ihan hyvin, miten minä luulin että asiat oli ihan peruuttamattomasti paskana.

        Toinen vaihtoehto on että matti ottaa lääkkeitä, kokee että hänen aivoissaan on vika jota korjataan lääkkeillä ja matilla voi jäädä syitä käsittelrmättä ja tunteita mitkä herää koska matti lamaa masennuksensa aineilla eikä siten välttämättä opi käsittelemään ongelmiaan miten hän olisi lääkkeettömänä oppinut. Täten mattia kroonistetaan, aletaan istuttamaan johonkin masennusdiagnoosiin jossa masennus nähdään syinä matin oireille yhä enemmissä määrin ilman kuin oireina tapahtuneista. Matti siis alkaa kokea että masennusoireen takia hän ei toimi, eikä sen takia että hänellä on vaikeaa reaktiona elämässä sattuneisiin kärsimyksiin jpiden kanssa on syytä tulla sujuiksi. Matti vetää pillereitä vuosia ollen yhä erkaantuneempi tunne elämästään ja lopuksi tulee vieroitushankaluuksia. Koko ajan matti haluaisi kyllä seksiä sirkan kanssa mutta on seksuaalihäiriöitä. Matti hyväksyy elämän masennussairaana jossa ei ole seksiä.

        Toki tämä on kärjistetty tarina mutta voisi pitää paikkaansa. Kuten vaikkapa se että työuupuneelle määrätään lääkkeitä, hän jatkaa niiden voimin töissä ja lopulta hermosto menee yhä enemmän sekaisin.

        Miksi pidetään ihan mahdottomana että ihminen korjaa ongelmiaan, kohtaa tunteitaan ilman jonkun lääkkeen vaikutusta? Suuri osa kelle määrätään lääkkeitä ei ole vakavan itsetuhoisesti masentuneita


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkkeettömän hoidon mahdollisuudet:

        *Watchful waiting"

        Se tarkoittaa sitä että masennuksella etenkin ennen ssri lääkepaskaa oli hyvin suuri spontaani paranemisennuste. Jos tapahtuu esim vastaavaa, matti saa jalkaansa tulehduksen ja se amputoidaan, matin vaimo lähtee ja matti menettää työnsä on ihan loogista että matilla on vaikeaa. Matti tarvii aikaa prosessoida, hyväksyä ja surra tapahtunut. Matti voi velloa jopa itsetuhossa todeten joka päivä Jumalalle why me? Tuntien syvää alakuloa kuin kaikki olisi pilalla. Semmoisia me ihmiset ollaan. Matti voi jossain vaiheesaa saada proteesin ja päästä ylösulosjalenkille, tajuta että vielä 55 vuotiaana joku sirkka tykkää hänestä ja löytää voimavaroja opiskella ammatti jolla työllistyy vaikka matti voi ikänsä vuoksi tulla syrjityksi työelämässä. Sitten yksi päivä lamppu syttyy vaikeuksien jälkeen matin pään päällä, asiat onkin ihan hyvin, miten minä luulin että asiat oli ihan peruuttamattomasti paskana.

        Toinen vaihtoehto on että matti ottaa lääkkeitä, kokee että hänen aivoissaan on vika jota korjataan lääkkeillä ja matilla voi jäädä syitä käsittelrmättä ja tunteita mitkä herää koska matti lamaa masennuksensa aineilla eikä siten välttämättä opi käsittelemään ongelmiaan miten hän olisi lääkkeettömänä oppinut. Täten mattia kroonistetaan, aletaan istuttamaan johonkin masennusdiagnoosiin jossa masennus nähdään syinä matin oireille yhä enemmissä määrin ilman kuin oireina tapahtuneista. Matti siis alkaa kokea että masennusoireen takia hän ei toimi, eikä sen takia että hänellä on vaikeaa reaktiona elämässä sattuneisiin kärsimyksiin jpiden kanssa on syytä tulla sujuiksi. Matti vetää pillereitä vuosia ollen yhä erkaantuneempi tunne elämästään ja lopuksi tulee vieroitushankaluuksia. Koko ajan matti haluaisi kyllä seksiä sirkan kanssa mutta on seksuaalihäiriöitä. Matti hyväksyy elämän masennussairaana jossa ei ole seksiä.

        Toki tämä on kärjistetty tarina mutta voisi pitää paikkaansa. Kuten vaikkapa se että työuupuneelle määrätään lääkkeitä, hän jatkaa niiden voimin töissä ja lopulta hermosto menee yhä enemmän sekaisin.

        Miksi pidetään ihan mahdottomana että ihminen korjaa ongelmiaan, kohtaa tunteitaan ilman jonkun lääkkeen vaikutusta? Suuri osa kelle määrätään lääkkeitä ei ole vakavan itsetuhoisesti masentuneita

        Joku puhuu pakkoliikunnasta, minä puhun liikunnasta voimavarana ja osana itsehoidon opettelua. Kuinka kiitollinen olin lääkeharmien jälkeen kun sain käydä kävelyllä vähän paremmassa olossa. Se purki stressiä, kuntoutti aivojani. Kävely on aivoterveyttä tukevaa..

        Nuorena ennen lääkkeitä en ymmärtänyt liikuntaa mielenterveysperspektiivissä ja kaikkia niitä itsehoidon keinoja mitä voisi opetella asteittain. Se että joku makaa NYT sängyssä toimintakyvyttömänä ei tarkoita että hän makaa siellä aina eikä joskus tule päivä alkaa kokeilla jotain.

        Ennen olin ajatellut liikuntaa suorituksena.

        Ja niin vain kuule vakavasti masentuneena aloin käydä päivittäisillä kävelyillä. Asteittain korjasin ruokavalion ja havaitsin näiden kahden yhteyden energiatasoihin ja mielihyvähormoneihin mitä kehossa erittyi asteittain kunnpn elintapojen seurauksena.

        Masennuslääkkeitä voi olla eläimet, päivärytmi, auringonvalo, musiikki, vaikka toisen ihmisen läsnäolo tai kosketus ja rakkaus, luonnossa oleminen, rauhan ja merkityksellisyyden löytäminen jostain tekemisestä mitä se kellekin merkkaa. Filosofia.

        Esim keskusteluterapioiden sijaan uskon kehoterapioihin ja siihen että kokoajan ihminen voi esim terapian avulla oppia tuntemaan kehoaan paremmin ja löyrää keinoja auttaa itseään. Olen täysin ihmeissäni tästä pakkoliikuntahommasta kuin liikunta olisi maailman epämukavin asis mihin pitää pakottaa.

        Minä olen kiitollinen että voin edes liikkua pahimman jälkeen. Sitäkin hankalat ajat voi tehdä, auttaa suuntaamaan huonoja elämäntapoja paremmiksi, lisätä kiitollisuutta siitä mitä on. Nähdä elämää uudessa perspektiivissä. Toki jatkuva määrä paskoja sattumuksia voi myös kyynistää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt olisi ihan kiva kuulla, että millä logiikalla mielenterveydensuojatekijöistä ja niiden käytäntöön panoista puhuminen rajoittaa mielenterveyshoidon vain pillereihin?

        Vai pääsikö käymään pieni freudilainen lipsahdus? Ettet itse oikeasti pysty hyväksymään sitä, että meilenterveydenhoidossa suurin osa on jotain muuta kuin pillereitä?

        No sadat tuhannet 5 miljoonasta suomalaisesta syö psyykenlääkkeitä. Eli mitäpä tuohon todeta. Kai niistä jotkut käy terapiassakin.

        Mitä nämä kaikki keinot on mt puolella? Terapia? Lääkittynä ainakin itselle se ei oikein mennyt etrenpäin koska saatoin jopa sanoa ettei ole mitään käsiteltävää kun en tuntenut tunteitani. Ravitsemusterapeutille pääsee yleensä vaan syömishäiriöisenä nykyään käsitykseni mukaan kuulemanani. Ehkä joku hoitaja voi sanoa että mene lenkille tai ohjata vähän ravitsemuksessa. Kerran kuukaudessa hoitaja-ajat. Jollain diagnooseilla psykoedukaatioryhmät jossa sinua niputetaan armottomasti diagnoosiisi vailla traumainformpitua otetta missä elämäntapahtumien merkitystä samalla tapaa mietitään vointiin. Traumat voidaan sivuuttaa. Työterveydessä ehkä pääsee helpommin vaikka psykologille? Ehkä joku ryhmä jossa harjoitellaan vaikka jotain mt alueen oireen hallintaa tai kuntouttava työtoiminta? Kolmannen sektorin joku keskusteluryhmä tai klubitalo jossa voit vaikka harrastaa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Loppujen lopuksi suurin osa ottaa avun ja hoidon vastaan, ja ovat tyytyväisiä.
        Suurempi joukko siis kokee hyötyvänsä.
        Enkä ainoastaan ajattele näin, olen itse nähnyt monien kohdalla näin tapahtuvan.

        Loppujen lopuksi kaltaisiasi ei opeta kuin Siperia jossa sinä tai läheisesi saat lääkehaitan joka kestää pitkään ja ei olekaan niin helpisti lääkittävissä pois. . Muistuta sitten niin tulen kertomaan viisauksiasi sinulle kun tajuat kuinka vähän vastuuta lääkärit ottaa asioista kuten haitat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No sadat tuhannet 5 miljoonasta suomalaisesta syö psyykenlääkkeitä. Eli mitäpä tuohon todeta. Kai niistä jotkut käy terapiassakin.

        Mitä nämä kaikki keinot on mt puolella? Terapia? Lääkittynä ainakin itselle se ei oikein mennyt etrenpäin koska saatoin jopa sanoa ettei ole mitään käsiteltävää kun en tuntenut tunteitani. Ravitsemusterapeutille pääsee yleensä vaan syömishäiriöisenä nykyään käsitykseni mukaan kuulemanani. Ehkä joku hoitaja voi sanoa että mene lenkille tai ohjata vähän ravitsemuksessa. Kerran kuukaudessa hoitaja-ajat. Jollain diagnooseilla psykoedukaatioryhmät jossa sinua niputetaan armottomasti diagnoosiisi vailla traumainformpitua otetta missä elämäntapahtumien merkitystä samalla tapaa mietitään vointiin. Traumat voidaan sivuuttaa. Työterveydessä ehkä pääsee helpommin vaikka psykologille? Ehkä joku ryhmä jossa harjoitellaan vaikka jotain mt alueen oireen hallintaa tai kuntouttava työtoiminta? Kolmannen sektorin joku keskusteluryhmä tai klubitalo jossa voit vaikka harrastaa?

        Ja en kiellä etteikö olisi hyvääkin hoitoa mutta sitä edesauttaa lompakon paksuus ja tuuri ja kyseenalaistava asenne sekä rohkeus myös kyseenalaistaa auktoriteettiä ja ajatella omilla aivoillaan.

        Eikä tosiaankaan kaikkien kanssa yritetä mt järjestelmässä samoin tavoin. Jos on vaikka koulussa tai töissä ja olet potentiaalisesti tuottava yksilö yhteiskunnassa tulevaisuudessa niin saa apua paremmin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja en kiellä etteikö olisi hyvääkin hoitoa mutta sitä edesauttaa lompakon paksuus ja tuuri ja kyseenalaistava asenne sekä rohkeus myös kyseenalaistaa auktoriteettiä ja ajatella omilla aivoillaan.

        Eikä tosiaankaan kaikkien kanssa yritetä mt järjestelmässä samoin tavoin. Jos on vaikka koulussa tai töissä ja olet potentiaalisesti tuottava yksilö yhteiskunnassa tulevaisuudessa niin saa apua paremmin.

        Minulle ekan kerran kukaan lääkäri sanoi lopetetaanko lääke käytettyäni sitä vuosia ilmsn mitään suunnitelmaa sen purkamisesta nähden itseni kroonisesti masentuneena ihmisenä diagnoosin kautta. Kun näin itseni ihan vain ihmisenä jolla on suuri kapasiteetti vaikuttaa asioihin jonka aivot muovautuu ilman aineita itsestäänkin, jolla ei ole serotoniinivajetta jota lääke korjaa, kuinka epäluotettava diagnoosi masennus on kuvaamaan mitään ja yhtä epämääräinen kuin päänsärky, jonka ongrlmat oli hyvinkin luonnollisia reaktioita raskaaseen stressiin ja sattuneisiin asioihin ja joka oppii kohtaamaan myös ikäviä tunteita lääketurrutuksen jälkeen luovuin lääkkeistä.

        Fyysinen riippuvuus lääkkeistä dependenve voi tehdä vieroituksen ahdistavaksi ja pelottavaksi kokemukseksi oireineen. Vuosien käyttö lisää riskejä pahempiin vieroitusoireisiin. Pelkäsin aina ajaa alas tuota lääkettä koska jo yksi unohdus johti pahoihin sähköiskutuntemuksiin. Vieroitus herkisti tunteita, sai tunteet heittelehtimään aggressiosta itkuisuuteen. Käytin masennuslääkkeitä teini iästä alkaen. Minun ongelmani oli se että siedin lääkettä hyvin kunnes en enää sietänytkään isommalla annoksella mutta purku oli vaikeaa silti.

        Onneksi meidän palsta asiantuntijat osasi käyttää lääkkeitä vain varoen ja ajaa ne alas tietäen kuin alitajuisesti että pitkät käyttöajat lisää riskejä vieroitusoireisiin ja eivär saaneet seksuaalihäiriöitäkään kun heille lääkkeet on vain vähähaittaisia ja mahtavia. Heillä saattoi joskus, oletan olla sama lääkärikin hetken systeemissä, ehkäpäs. Ja terapiakin toimi lääkkeissä. On he todella mahtavia osaavat tehdä asiat juuri niinkuin pitää.seinään lopettelutkin jotka jollekin puhkaisee vaikka ja mitä olivat ihan helppoja, asenteesta kiinni. Ps. Suosittelen kyllä jatkossa olemaan varovaisempi tuollaisten kanssa koska aina kaikki tuuri ei ole puolellanne


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Loppujen lopuksi kaltaisiasi ei opeta kuin Siperia jossa sinä tai läheisesi saat lääkehaitan joka kestää pitkään ja ei olekaan niin helpisti lääkittävissä pois. . Muistuta sitten niin tulen kertomaan viisauksiasi sinulle kun tajuat kuinka vähän vastuuta lääkärit ottaa asioista kuten haitat.

        On tullut Siperiat käytyä läpi, kiitos vaan neuvosta.
        Käytin erilaisia psyyken lääkkeitä, SSRI:T, neuroleptit, ym. ym. lähes parikymmentä vuotta, niin on jonkin verran tietoa myös lääkkeiden haitoista.
        On myös kokemusta siitä, ettei lääkärit haitoista ole välittäneet, entisaikaan haittojen takia aloitettiin vaan uutta lääkettä tukemaan toisen vaikutusta, tai viemään toisen lääkkeen haittoja pois, mihin lienee perustui, kun ei se koskaan mennyt niin. Päinvastoin pää meni vain enemmän sekaisin.
        Yhden kerran osastohoidon aikana minulle aloitettiin uusi lääke, jonka huomattiin aiheuttavan sydämen jonkun rytmin johtumishäiriöitä, silloin se lääke lopetettiin.
        Tosin sen jälkeen aloitettiin monia lääkkeitä, jotka aiheuttivat samaa haittaa, ja silloin ei taas lääkärit välittäneet haitoista mitään.
        Minulle on jäänyt lääkkeistä pysyvää hermostollista/neurologista haittaa. Se on ainakin pitkäkestoista, koska se tulee vaivaamaan koko lopun elämäni ajan. Eli fysiikkanikaan ei enää kestäisi Siperiaa lainkaan ( matkustaminen on mahdotonta ).
        Juu, ja tajusin, että Siperia-viittaus on vain sanontatapa.
        Mutta kiitos, ei tarvitse tulla kertomaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja en kiellä etteikö olisi hyvääkin hoitoa mutta sitä edesauttaa lompakon paksuus ja tuuri ja kyseenalaistava asenne sekä rohkeus myös kyseenalaistaa auktoriteettiä ja ajatella omilla aivoillaan.

        Eikä tosiaankaan kaikkien kanssa yritetä mt järjestelmässä samoin tavoin. Jos on vaikka koulussa tai töissä ja olet potentiaalisesti tuottava yksilö yhteiskunnassa tulevaisuudessa niin saa apua paremmin.

        Miksi se olisi ainoastaan rikkaampien oikeus, se kyseenalaistaminen ?
        Jos rohkeutta riittää, niin kyllä voi ihan hyvin kyseenalaistaa ilmaiseksikin, siis julkisella puolella.
        Auktoriteettiä...no jaa, ei ne psykiatritkaan mitään jumalia ole, tavallisia ihmisiä, jotka ovat ammattinsa aikoinaan valinneet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi hitossa jankkaat tuota että suuri osa saa hyötyä. Miksi ihmisiä ei suojella haitoilta, kysyn. Miksi minä keskustelen päivittäin ihmisten kanssa jotka käy pahimmillaan ihan silkkaa kidutusta läpi lääkärien perseilyiden takia lääkekeskeisen hoitomallin vuoksi jotka kärsii pitkittyneistä oireista, liikehäiriöistä ja muusta. Joillakin on pssd. Eikö niillä ihmisillä ole sulle mitään väliä että näitä asioita ei tapahdu. Tässä ketjussa on kirjoitettu moneen kertaan miten systeemiä voisi muuttas turvallisemmaksi. Muutetaanko? Ei. Sinunkaltaisesti asenne estää sitä muuttumasta turvalliseksi useammille.

        Varmaan siitä syystä, että on ihmisiä jotka luulee, että oma subjektiivinen kokemus jotenkin mitätöisi sen faktan, että suurin osa mielenterveyspalveluita käyttävistä hyötyy niistä. Ja luoja paratkoon siellä on muutakin hoitoa, kuin lääkkeitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No sadat tuhannet 5 miljoonasta suomalaisesta syö psyykenlääkkeitä. Eli mitäpä tuohon todeta. Kai niistä jotkut käy terapiassakin.

        Mitä nämä kaikki keinot on mt puolella? Terapia? Lääkittynä ainakin itselle se ei oikein mennyt etrenpäin koska saatoin jopa sanoa ettei ole mitään käsiteltävää kun en tuntenut tunteitani. Ravitsemusterapeutille pääsee yleensä vaan syömishäiriöisenä nykyään käsitykseni mukaan kuulemanani. Ehkä joku hoitaja voi sanoa että mene lenkille tai ohjata vähän ravitsemuksessa. Kerran kuukaudessa hoitaja-ajat. Jollain diagnooseilla psykoedukaatioryhmät jossa sinua niputetaan armottomasti diagnoosiisi vailla traumainformpitua otetta missä elämäntapahtumien merkitystä samalla tapaa mietitään vointiin. Traumat voidaan sivuuttaa. Työterveydessä ehkä pääsee helpommin vaikka psykologille? Ehkä joku ryhmä jossa harjoitellaan vaikka jotain mt alueen oireen hallintaa tai kuntouttava työtoiminta? Kolmannen sektorin joku keskusteluryhmä tai klubitalo jossa voit vaikka harrastaa?

        Kelan mukaan JOTKUT 64 000 ihmistä käy kuntoutusterapiassa ja miepäpalveluita käyttää neljännesmiljoona ihmistä.

        Kannattaa kysyä ihan omahoitajalta että mitä muita muita palveluita, kuin lääkkeitä on tarjolla omalla paikkakunnalla. Samalla voi vaikka pohtia, että minkälaisella asenteella niistä saa itse parhaiten irti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kelan mukaan JOTKUT 64 000 ihmistä käy kuntoutusterapiassa ja miepäpalveluita käyttää neljännesmiljoona ihmistä.

        Kannattaa kysyä ihan omahoitajalta että mitä muita muita palveluita, kuin lääkkeitä on tarjolla omalla paikkakunnalla. Samalla voi vaikka pohtia, että minkälaisella asenteella niistä saa itse parhaiten irti.

        Miten sekoittaa jonkun pää? Sanoa että sinulla on kemiallinen häiriö päässä, johon on lääkitys mutta kuitenkaan olla sanomatta että lääke leikkaa tunteita. Mitäpä niistä vieroitusoireistakaan sanomaan. Terapiassa voi tunne-elämä itselle vieraana käsitellä elämäänsä hämmentyneenä kaikesta.

        Sitten vieroitusoireiden kanssa joista kukaan ei myöskään sanonut kokee sairasta tunneheittelyä ja paskaa oloa. Kun niistä itselle luonnottomista olotiloista on selvinnyt koko paskamyrsky nousee ihan uudelle tasolle kun hämmentyy kun tuntee enemmän yhteyttä nuoreen ihmiseen ketä ei oltu vielä lääkitty ja ymmärtää sitä erittäin hyvin. Sen sijaan sen lääkityn ihmisen elämä tuntuu lähes vieraalta. Tulee paska olo edes ajatella koko sitä polkua lääkkeitä, sitä kaikkea mitä piti oppia kantapään kautta niistä.

        Suomalaisista sadat tuhannet on lääkkeillä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Varmaan siitä syystä, että on ihmisiä jotka luulee, että oma subjektiivinen kokemus jotenkin mitätöisi sen faktan, että suurin osa mielenterveyspalveluita käyttävistä hyötyy niistä. Ja luoja paratkoon siellä on muutakin hoitoa, kuin lääkkeitä.

        Junalla tsuku tsuku ihmisten yli, kertomatta vaarasta. Tsuku tsuku. Siellä junassa on bileet ja päätepysäkki on monelle työkyvyttömyyseläke.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten sekoittaa jonkun pää? Sanoa että sinulla on kemiallinen häiriö päässä, johon on lääkitys mutta kuitenkaan olla sanomatta että lääke leikkaa tunteita. Mitäpä niistä vieroitusoireistakaan sanomaan. Terapiassa voi tunne-elämä itselle vieraana käsitellä elämäänsä hämmentyneenä kaikesta.

        Sitten vieroitusoireiden kanssa joista kukaan ei myöskään sanonut kokee sairasta tunneheittelyä ja paskaa oloa. Kun niistä itselle luonnottomista olotiloista on selvinnyt koko paskamyrsky nousee ihan uudelle tasolle kun hämmentyy kun tuntee enemmän yhteyttä nuoreen ihmiseen ketä ei oltu vielä lääkitty ja ymmärtää sitä erittäin hyvin. Sen sijaan sen lääkityn ihmisen elämä tuntuu lähes vieraalta. Tulee paska olo edes ajatella koko sitä polkua lääkkeitä, sitä kaikkea mitä piti oppia kantapään kautta niistä.

        Suomalaisista sadat tuhannet on lääkkeillä.

        Miksi kukaan ei ole sekottanut minun päätä millään kemikaali häiriö höpinöillä. Tai siis on, tämä foorumi yrittää syöttää sitä selitystä, mutta miksi sitä ei koskaan kuule lääkäriltä tai hoitajilta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi kukaan ei ole sekottanut minun päätä millään kemikaali häiriö höpinöillä. Tai siis on, tämä foorumi yrittää syöttää sitä selitystä, mutta miksi sitä ei koskaan kuule lääkäriltä tai hoitajilta.

        Sitä kuuli ssri lääkkeiden kulta aikana lääkäreiltä. Hoitajalta kuulin kuinka lääke tasaa aivokemioita. Serotoniinivaje. Mitä lie.

        Tuolla alhaalla on psykiatrinkin näkemys heidän koulutuksestaan aiheesta. Ei se ole kuviteltua. Nyt yritetään väittää että se on kuviteltua vaikka näkyy selviä jälkiä siitä netissä. Esim taysin sivuillakin oli vielä jonkin ailaa sitten. Mainoksissa, ihmisten suussa. Jostain kai ne oppi sen. Minä psykiatrilta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitä kuuli ssri lääkkeiden kulta aikana lääkäreiltä. Hoitajalta kuulin kuinka lääke tasaa aivokemioita. Serotoniinivaje. Mitä lie.

        Tuolla alhaalla on psykiatrinkin näkemys heidän koulutuksestaan aiheesta. Ei se ole kuviteltua. Nyt yritetään väittää että se on kuviteltua vaikka näkyy selviä jälkiä siitä netissä. Esim taysin sivuillakin oli vielä jonkin ailaa sitten. Mainoksissa, ihmisten suussa. Jostain kai ne oppi sen. Minä psykiatrilta.

        Mikä oli lääkkeiden kulta-aikaa ?
        Käyttöhän on jatkuvasti nousussa.


    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Olen kokeillut kaikenlaisia lääkkeitä, ja usein huomannut että aiheuttavat jotain pahaa oiretta. Lopulta yksittäisinä annoksina on terveellisempää syödä lääkettä kuin säännöllisesti myrkyttää itseään.
      Joskus jouduin syömään säännöllisemmin ja lopulta irtisanouduin siitä itse, ottaen selkeän riskin - mutta kaikki menikin parempaan päin sen jälkeen.
      On mahdollista että lääke vaikutti, mutta ei tavalla kuin se tarkoitettiin.
      Escitalopram on aiheuttanut itselle sitä etten pystynyt nukkumaan enää hyvin.
      Näiden muiden myrkkyjen jälkeen, välillä pystyn nukkumaan 9-10 tuntia. Ajattelen että enemmän unta on aivoille enemmän korjausaikaa.

      En voi sulle sanoa, mikä myrkkysekoitus saa sut toipumaan escitalopramista.
      Käytit sitä pidempään kuin minä...
      Jatkossa jos kokeilee näitä, kannattaa ensin kuunnella kehoaan ja sitten vasta lääkäriä. Koska olet ainut johon voit oikeasti tukeutua - me halutaan uskoa että lääkäri tietää asiansa, mutta kyllä tuo mielenterveyden hoito on vasta lapsenkengissä.
      Olemme vastikään päässeet siihen, että mielenterveyttä voi hoitaa ilman pakkopukuja ja lobotomiaa. Nyt on lääkefirmojen aikakausi, toivoisin että tämän jälkeen havahduttaisiin siihen ettei mielivaltainen lääkemääräys ole kenellekään hyväksi, mutta kuitenkin tällaiset lakaistaan maton alle ja niin kuin sanoit ei kukaan ota vastuuta.

      Yksilöllistä se on miten lääkkeet vaikuttaa ja miten niistä toipuu.
      Se kuinka mun tilanne vähän parani omin voimin oli että mietin vuosikausia omia asioitani - sen verran terveydenhuollosta oli apua että tukee elämistäni.
      Mun mielipide mua kohtaan väärin tehneestä ihmisestä on nyt kääntynyt päinvastaiseksi. Peilistä katsova naama on oikeastaan ihan jees, toisin saattoi olla aiemmin. Ja olen mietintöjen myötä enempi perillä siitä mitä haluan.

      Pakotin itseni myös asioihin. Puskin itseäni tekemään. Oikeastaan yksi lääke saattoi auttaa siinä, vaikka otin sitä vain pari kertaa, vaikka se aiheutti selkeästi myös itsetuhoisuutta, se avasi jonkun kanavan sisimmässä. Kyseessä voxra.
      Lääkäri haluaa sinun syövän lääkettä säännöllisesti, mutta tästä oli mulle apua satunnaisesti otettuna.
      Tiedän myös miksi lääkäri haluaa lääkkeen olevan säännöllistä. Silloin voinnin voi saada tasaisemmaksi - se vaan ei ole mun tapauksessa mahdollista koska lääkkeen vieroitusoireet alkaa ennen seuraavaa ottoaikaa.
      Mun elimistö käsittelee sen liian nopeaan tahtiin.
      Silti siitä oli mulle apua.

      Tietysti on mahdollista että joillekin ihmisille sopii paremmin säännöllinen lääkitys, olettaen että lääke on sopiva. Näissä on kuitenkin aina jotain haittavaikutuksia, vaikka haluaisi uskoa toisin.

      Kannattaa kuunnella aina omaa vaistoaan ja kehoaan kun kokeilee lääkkeitä. (on myös lääkkeitä jotka lihottaa, ja naisilla ehkäisyn käyttö voi myös lihottaa vaikka olisi kuparikierukka, tämän olen kokenut henkilökohtaisesti)
      Lopulta, kaikkein parasta olisi että pärjäisit ilman lääkkeitä.

      Joudut puskemaan itseäsi muutokseen eikä se ole miellyttävää, mutta lopulta se tuntuu paremmalta. En tiedä minkälainen ihminen olet ja mitä harrastuksia sulla on. Sulla on kuitenkin aikaa miettiä sängynpohjalla. Mitä haluaisit tehdä? Entä kokeilla?
      Koita saada itsesi ylös tekemään näitä asioita. Murehtiminen tai jossittelu ei saa muutosta aikaan, vaikka se voikin antaa sulle vastauksia itsestäsi.
      Hitaasti minun omatkin noidankehät on muuttuneet, joten siitä voi olla hyötyä.

      • Anonyymi

        "Kyllä se on korvien välissä se riippuvaisuus . "

        Meillä on täällä farmakologian ekspertti, kuulkaa suurta asiantuntijaa!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Kyllä se on korvien välissä se riippuvaisuus . "

        Meillä on täällä farmakologian ekspertti, kuulkaa suurta asiantuntijaa!

        "Kyllä se on korvien välissä se riippuvaisuus ."

        Britannian Royal College of Psychiatristin entinen johtohahmo ja hänen näkökulmansa pitääkö masennuslääkehaitat ottaa vakavasti vai ei.

        https://blogs.bmj.com/bmj/2020/09/25/wendy-burn-medical-community-must-ensure-that-those-needing-support-to-come-off-anti-depressants-can-get-it/

        "It became clear that I had underestimated the number of people experiencing difficulties in stopping antidepressants and that the problem was widely under-recognised across healthcare.

        I spoke to people who reported feeling abandoned with little or no support for symptoms after stopping their antidepressants. "

        Kiitos hänen ja monen työn, esim Britanniassa julkaistiin Stopping antidepressants materiaali, yhä useampia potilaita alettiin varoittaa vieroitusoireista määrätessä lääke sun muuta. Sinun kaltaistesi jankkujen vuoksi ei mikään asia koskaan kehittyisi milloinkaan.

        Siinä sinulle vielä iltalukemista aiheen tutkijalta, joka ymmärtää käsitteen physical dependence ja on tehnyt vieroituskirjan turvallisesta vieroituksesta. Tässä hyvin selkokielinen selostus sinunkaltaisillesi mistä on kysymys (googlekääntäjä keksitty vielä jos on kovin hankalaa lukea):

        https://www.ucl.ac.uk/news/2023/jun/opinion-antidepressants-can-cause-withdrawal-symptoms-heres-what-you-need-know

        https://www.adlibris.com/fi/kirja/the-maudsley-deprescribing-guidelines-9781119822981


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Kyllä se on korvien välissä se riippuvaisuus ."

        Britannian Royal College of Psychiatristin entinen johtohahmo ja hänen näkökulmansa pitääkö masennuslääkehaitat ottaa vakavasti vai ei.

        https://blogs.bmj.com/bmj/2020/09/25/wendy-burn-medical-community-must-ensure-that-those-needing-support-to-come-off-anti-depressants-can-get-it/

        "It became clear that I had underestimated the number of people experiencing difficulties in stopping antidepressants and that the problem was widely under-recognised across healthcare.

        I spoke to people who reported feeling abandoned with little or no support for symptoms after stopping their antidepressants. "

        Kiitos hänen ja monen työn, esim Britanniassa julkaistiin Stopping antidepressants materiaali, yhä useampia potilaita alettiin varoittaa vieroitusoireista määrätessä lääke sun muuta. Sinun kaltaistesi jankkujen vuoksi ei mikään asia koskaan kehittyisi milloinkaan.

        Siinä sinulle vielä iltalukemista aiheen tutkijalta, joka ymmärtää käsitteen physical dependence ja on tehnyt vieroituskirjan turvallisesta vieroituksesta. Tässä hyvin selkokielinen selostus sinunkaltaisillesi mistä on kysymys (googlekääntäjä keksitty vielä jos on kovin hankalaa lukea):

        https://www.ucl.ac.uk/news/2023/jun/opinion-antidepressants-can-cause-withdrawal-symptoms-heres-what-you-need-know

        https://www.adlibris.com/fi/kirja/the-maudsley-deprescribing-guidelines-9781119822981

        Mikäköhän sinut vakuuttaisi, esim tässä tämän tutkijan näkemyksiä aiheesta

        "Brain changes in response to antidepressants can persist for years. Clinical studies have also shown that antidepressant withdrawal symptoms can last for weeks, months and, in some people, years. A recent trial showed that in patients who stopped antidepressants after two years of use, withdrawal symptoms lasted an average of nine months.

        The longer you take an antidepressant, the more likely you are to experience withdrawal effects – and the more likely they are to be severe.

        One patient survey found only a small minority experienced withdrawal after taking the drug for a few months. But more than half who’d taken antidepressants longer than three years experienced withdrawal – of which, half reported moderate or severe symptoms.

        However, withdrawal symptoms have also been observed in people taking antidepressants for only 4-6 weeks – and more rarely, after only days of use."

        TIIVISTETTYNÄ, AIVOMUUTOKSET MITÄ LÄÄKE TEKEE VOIVAT KESTÄÄ VIIKKOJA, KUUKAUSIA TAI JOPA VUOSIA.


    • Anonyymi

      psyykke ja psykiatria teoria on saatanasta myrkkyineen
      täysin rikollista.
      evoluutio vaatii sen ylläpitoa että ecoluutiossa kwhitys kelvottomia, jotka leimataan mielisairaaksi, että sadistit tietää kenet myrkyttää.

      koko psykiatria on darvinin keksintö sosiali darvinismin nimellä,
      joka jatkuu tänään ja siksi kaikki psyykke lääkeet on aina olleet tappavia, insuliini myrkky hoitoja ilman rangaistusta koska evoluutiossa kehitys kelvottomaksi luokiteltu pitää tappaa jollain aineella.

      rotuhygienia näkyy terkkareissa , kehon kivut päästä varpaisiin on merkattu mieliasairaudeksi koska ecoluutiossa kehitys kelpoinen ei sairastele.

      ecoluutio oppi tekee siihen uskovista julmia rotuhygieenikkoja.

      parasta pysyä erillään ulkona evoluutioon perustuvista terveys palveluista.
      opiskella kasvilääkitys ja suojata itsensä pahuudelta että ei tarvitsisi mennä rotuhygienoitavaksi terkkareihimme.

      ihmisellä on ikuinen sielu jonka jumala yksin tuntee ja hän ei ole siftannut tuomio valtaansa psykiatreille, kunikaille ilman vaatteita

    • Anonyymi

      Kun aloittaja kirjoittaa käyneensä miljoonalla lääkärillä, on turha lukea enempää.

      • Anonyymi

        Mitä tarkoitat?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä tarkoitat?

        Sitä että lääkehaitat ei ole mitään kalavalheita joita pitää suurennella.

        Lekendan heittäminen tarinaan syö vain kertojan uskottavuuden ja leimaa kaikki lääkehaittoja kokeneet sekopäisiksi paskanpuhujiksi.


    • Anonyymi

      Miksi tästä ketjusta tulee taas mieleen, että täällä ei tiedetä vattujakaan siitä mitä vaikea masennus on.

      • Anonyymi

        Tässä ketjussa ei ole kysymys masennuksesta vaan lääkevahingosta. Jos masennuksesta haluat puhua niin etsi toinen ketju.


      • Anonyymi

        Jaa no mulla merkittiin se diagnoosi siinä vaiheessa kun sain ekstrapyramidaalioireita ja kärsin vieroitusoireista ja harmeista ja tunsin että elämäni on ohi. Tietyllä tapaa se elämä olikin ohi sellaisena kuin tiesin, esim PSSD on ollut siitä lähti ja hermostolliset oireet mitkä on rajoittaneet elämääni liikunnansietokyvystä alkaen ja kiduin vuosia kemiallisessa kidutuksessa lääkkeiden seuraiksena. Koskaan ei hermostoni täysin palautumut tuosta. Ihmisten reaktioita kuormittaviin tilanteisiin sivuutetaan vaan masennuksena miettimättä syitä.

        Kättin myös alunperin lääkettä keskivaikeaan masennukseen joka oli puhjennut esim raskaiden menetysten aikana. Se oli täysin eriä mitä koin lääkkeiden seurauksena. En muista kokeneeni silloin ekstrapyramidaalioireitq, helvetillistä unettpmuutta, sisäisen kamalan levottomuuden ja kauhun tunteita. Nukuin paljon, olin alakuloinen, henkisesti kuormittunut ja halusin olla yksim normaalia enemmän. Se on ihan eri asia. Psyykenlääkeharmissa en ole edes halunnut olla yksin, olen halunnut tehdä asioita mutta en pysty koska keho crashaa rasituksen seurauksena. Eik ekstrapyramidaaalioireissa lähdetä pitään kivaa kenenkään kanssa.

        Pystyin ilman masennuslääkkeitä kuntouttamaan itseni esim elintacoilla vuosien aikana vakavasta masennusdiagnoosista toimintakykyiseksi esim töihin. Alkaen osittain nauttiakin elämästä jos ei lasketa pssd. Tä ja sahaavia windows and waves kaavalla tulevia pireita esim joita stressi laukaisee esim kaamea hermoston ylivirittyminen ja kamalat olot mitä siihen liittyy.

        Nykyisin masennus diagnoosina on minulle ihan sontasiagnoosi. Sama kun sanoisi, minulla on pää kipeä. Yhtä epämääräinen oire jonka syyt on jossain muualla. Se ei ole luotettava sairaus.


    • Anonyymi

      Sinä söit , ei syötetty .
      Yleensä masennus ja ahdistus ovat käsi kädessä , joten se sama asia.
      Ei kai sinun ikäisesi voi maata sängyn pohjalla . Hieman tulisi ajatella omaakin yrittämistä terveyden kannalta . Tehdä jotakin joka päivä ja lopettaa ajattelemasta sairautta koko ajan , se voi olla vaikeaa mutta ei pelkkä lääkäri voi sinua terveeksi tehdä, hän kirjoittaa vaan lääkkeet ja neuvoo tietysti että liikkua pitäisi. Joten oma panos on oltava jos meinaa terveeksi tulla ja pääsee työelämään kiinni ja tienaa elantonsa . Pelota itsesi tekemään joka päivä jotakin niin huomaat että sekin helpottaa kun ajatukset ovat muualla .
      Mutta älä syyllistä ketään , sillä silloin ottaa sen oman vastuun pois itseltään jonkun toisen niskoille . Suomalaista sisua siinä tarvitaan niin tulet näkemään että pääset irti olotilastasi

      • Anonyymi

        Et tiedä mistä puhut. Käsketkö halvaantuneen juoksemaan? Sisulla? Et tiedä mitä dysautonomia on. Ja kun et tiedä etkä ymmärrä niin tuki turpasi.


      • Anonyymi

        Joo tuo henkilö ei ymmärrä autonomisen hermosrom oireista mitään. Esim cfs autonomisen hermoston häiriönä tarkoittaa alhaista rasituksensietokykyä ts vaikka ihminen kuinka pakottaisi kehonsa liikkeelle siitä tulee maksu. Crash. Uupumus. Muiden oireiden paheneminen.

        Itse kävin vuosia tuonkaltaista tilaa. Olisin halunnut salille liikkua jne jne mutta rasitus sai aikaan voimakkaan hermoston ylikierroksille menon, en palautunut, oli kuin krapula. Jouduin jaksottamaan tekemistä selvitäkseni elämästä. Pystyin tekemään jotain korttelin mittaisia kävelyitä maks kahdesti päivässä. Asteittain hermosto tasoittui ja keho alkoi toipuessa aineista sietää vähän liikuntaakin. Edelleen se ei aina siedä raskaampaa, kokoajan on veitsenterällä.

        Dysautonomia viittaa siihen että autonominen hermosto on sekaisin. Potsista en niin paljon tiedämutta se saattanee liittyä esim siihen että verenpaineet ja sykkeet heirtää pystyasennossa.

        Kaikkeen näihin voi liittyä rasituksensietokyvyn alhaisuus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo tuo henkilö ei ymmärrä autonomisen hermosrom oireista mitään. Esim cfs autonomisen hermoston häiriönä tarkoittaa alhaista rasituksensietokykyä ts vaikka ihminen kuinka pakottaisi kehonsa liikkeelle siitä tulee maksu. Crash. Uupumus. Muiden oireiden paheneminen.

        Itse kävin vuosia tuonkaltaista tilaa. Olisin halunnut salille liikkua jne jne mutta rasitus sai aikaan voimakkaan hermoston ylikierroksille menon, en palautunut, oli kuin krapula. Jouduin jaksottamaan tekemistä selvitäkseni elämästä. Pystyin tekemään jotain korttelin mittaisia kävelyitä maks kahdesti päivässä. Asteittain hermosto tasoittui ja keho alkoi toipuessa aineista sietää vähän liikuntaakin. Edelleen se ei aina siedä raskaampaa, kokoajan on veitsenterällä.

        Dysautonomia viittaa siihen että autonominen hermosto on sekaisin. Potsista en niin paljon tiedämutta se saattanee liittyä esim siihen että verenpaineet ja sykkeet heirtää pystyasennossa.

        Kaikkeen näihin voi liittyä rasituksensietokyvyn alhaisuus.

        Minä sanon ohjeeksi että kuuntele kehoasi, älä pakota ja painosta itseäsi, laita pieniä haasteita itsellesi missä tunnustelet oloasi, yritä joka päivä aktivoida vagushermoa ja parasympaattista hermostoa jotta esim sympaattisen hermoston yliaktiivisuus rauhoittuu.

        Äläkä kuuntele noita pätijöitä, ei ne tiedä mitä tämä on. Helppo on viisastella ilman kokemusta.
        SA varmaan auttaakin sua.

        Mulla pienet kävelyt auttoi joita asteittain pidensin mutta se on yksilöllisrä mikä aurtaa mikä pahentaa. Kunnon ruokavalio. Minäkin olin yhdessä tilassa lääkkeistä lähes katatoninen, olo oli loppumaron krapula. Makasin muutaman kk, sekin auttoi tavallaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä sanon ohjeeksi että kuuntele kehoasi, älä pakota ja painosta itseäsi, laita pieniä haasteita itsellesi missä tunnustelet oloasi, yritä joka päivä aktivoida vagushermoa ja parasympaattista hermostoa jotta esim sympaattisen hermoston yliaktiivisuus rauhoittuu.

        Äläkä kuuntele noita pätijöitä, ei ne tiedä mitä tämä on. Helppo on viisastella ilman kokemusta.
        SA varmaan auttaakin sua.

        Mulla pienet kävelyt auttoi joita asteittain pidensin mutta se on yksilöllisrä mikä aurtaa mikä pahentaa. Kunnon ruokavalio. Minäkin olin yhdessä tilassa lääkkeistä lähes katatoninen, olo oli loppumaron krapula. Makasin muutaman kk, sekin auttoi tavallaan.

        Laitetaanpa nuo kokeen sama ja katotaan miten lenkkikunnossa nuo on. Vois alottaa vuosien masislääkekäytöllä, lääkitä vieroitusoireita kuten unettomuutta, sit tulee ekstrapyramidaalioireita mutta eikun niitä pahentavia lääkkeitä. Sitten vielä pilllereitä korjaamaan eksteapyramidaalioireita ja vieroitus niistä.

        Oli oikeastaan aivan naurettava määrä mitä kokeilin tehdä itseäni auttaakseni, verikokeita, lisäravinteita, kaikenmaailman hilavitkuttimia jolla yritin helpottaa kaameaa oloani harmin kohdalla. Luin ja luin ruokavaliosta. Yritin ymmärtää misrä on kyse ja parantaa itseäni. Makasin crashissa varmaan tuhat kertaa kun olin ylittänyt kehoni rajat. Sehän siinä turhauttavaa olikin yeittää parantua. Ja noi on sillee kuhan vaan yrität ja painostat ittees niin paranet :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Laitetaanpa nuo kokeen sama ja katotaan miten lenkkikunnossa nuo on. Vois alottaa vuosien masislääkekäytöllä, lääkitä vieroitusoireita kuten unettomuutta, sit tulee ekstrapyramidaalioireita mutta eikun niitä pahentavia lääkkeitä. Sitten vielä pilllereitä korjaamaan eksteapyramidaalioireita ja vieroitus niistä.

        Oli oikeastaan aivan naurettava määrä mitä kokeilin tehdä itseäni auttaakseni, verikokeita, lisäravinteita, kaikenmaailman hilavitkuttimia jolla yritin helpottaa kaameaa oloani harmin kohdalla. Luin ja luin ruokavaliosta. Yritin ymmärtää misrä on kyse ja parantaa itseäni. Makasin crashissa varmaan tuhat kertaa kun olin ylittänyt kehoni rajat. Sehän siinä turhauttavaa olikin yeittää parantua. Ja noi on sillee kuhan vaan yrität ja painostat ittees niin paranet :D

        Ai ei lääkäreitä saa kritisoida informoidun suostumuksen antamattomuudesta ja vieroitusohjeiden puutteista. On ne kyllä niin herkkiä, loukkaantuvat vielä. Tirsk.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai ei lääkäreitä saa kritisoida informoidun suostumuksen antamattomuudesta ja vieroitusohjeiden puutteista. On ne kyllä niin herkkiä, loukkaantuvat vielä. Tirsk.

        Nuoria pitäis enemmän opettaa kieltäytyyn lääkärien resepteistä. Se on vain suositus ei lääkemääräys ja lääkäreille voi sanoa ei vaikka kuinka manipuloisivat syömään lääkkeitä virheellisillä aivokemioilla jota lääke korjaa vertauksilla, aivojen muovautuvuudella, sillä että lääke ei muka aiheuta riippuvuutta (syvä hiljaisuus vieroitusoireista ja fyysisestä mukaurumisesta). Ja olemalla hiljaa monesta puolesta lääkkeillä.

        Se on hassua kun mt työntekijät jossain vaiheessa alkaa olla silleen "no miksi söit" kun kuvaat haittoja. Itepä otit pillerin dorka asenteella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Laitetaanpa nuo kokeen sama ja katotaan miten lenkkikunnossa nuo on. Vois alottaa vuosien masislääkekäytöllä, lääkitä vieroitusoireita kuten unettomuutta, sit tulee ekstrapyramidaalioireita mutta eikun niitä pahentavia lääkkeitä. Sitten vielä pilllereitä korjaamaan eksteapyramidaalioireita ja vieroitus niistä.

        Oli oikeastaan aivan naurettava määrä mitä kokeilin tehdä itseäni auttaakseni, verikokeita, lisäravinteita, kaikenmaailman hilavitkuttimia jolla yritin helpottaa kaameaa oloani harmin kohdalla. Luin ja luin ruokavaliosta. Yritin ymmärtää misrä on kyse ja parantaa itseäni. Makasin crashissa varmaan tuhat kertaa kun olin ylittänyt kehoni rajat. Sehän siinä turhauttavaa olikin yeittää parantua. Ja noi on sillee kuhan vaan yrität ja painostat ittees niin paranet :D

        En minäkään ole lenkkikunnossa, ollut enää vuosiin.
        Sen teen, minkä jaksan ja yritän olla tyytyväinen, että edes jotain.
        Mietin enemmän sitä, mikä vielä onnistuu, en sitä mikä ei enää onnistu.
        Enemmän toki toivoisin, mutta kun ei niin ei.
        Ihminen on yllättävän sopeutuvainen, kun tulee tilanteita, ettei pärjääkään kuten ennen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En minäkään ole lenkkikunnossa, ollut enää vuosiin.
        Sen teen, minkä jaksan ja yritän olla tyytyväinen, että edes jotain.
        Mietin enemmän sitä, mikä vielä onnistuu, en sitä mikä ei enää onnistu.
        Enemmän toki toivoisin, mutta kun ei niin ei.
        Ihminen on yllättävän sopeutuvainen, kun tulee tilanteita, ettei pärjääkään kuten ennen.

        Se on hyvä elämänasenne. Se tympäisee kun innostuu haukkaamaan liian ison palan esim huomatessaan että jaksaa vähän enemmän ja olo paranee jonkin verran ja yhtäkkiä taas hermosto on sekaisin ja ei kestä liikuntaa taas. Saa ns maistaa vähän parempaa hetken. Pelkään pienen elämänlaatuni menettämistä aina.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo tuo henkilö ei ymmärrä autonomisen hermosrom oireista mitään. Esim cfs autonomisen hermoston häiriönä tarkoittaa alhaista rasituksensietokykyä ts vaikka ihminen kuinka pakottaisi kehonsa liikkeelle siitä tulee maksu. Crash. Uupumus. Muiden oireiden paheneminen.

        Itse kävin vuosia tuonkaltaista tilaa. Olisin halunnut salille liikkua jne jne mutta rasitus sai aikaan voimakkaan hermoston ylikierroksille menon, en palautunut, oli kuin krapula. Jouduin jaksottamaan tekemistä selvitäkseni elämästä. Pystyin tekemään jotain korttelin mittaisia kävelyitä maks kahdesti päivässä. Asteittain hermosto tasoittui ja keho alkoi toipuessa aineista sietää vähän liikuntaakin. Edelleen se ei aina siedä raskaampaa, kokoajan on veitsenterällä.

        Dysautonomia viittaa siihen että autonominen hermosto on sekaisin. Potsista en niin paljon tiedämutta se saattanee liittyä esim siihen että verenpaineet ja sykkeet heirtää pystyasennossa.

        Kaikkeen näihin voi liittyä rasituksensietokyvyn alhaisuus.

        Miten voisinkaan ymmärtää, jos en ymmärrä syömisen ja syöttämisen eroa.

        Ne on juuri nämä nyanssit missä se sairaus pääsetetään puhumaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Laitetaanpa nuo kokeen sama ja katotaan miten lenkkikunnossa nuo on. Vois alottaa vuosien masislääkekäytöllä, lääkitä vieroitusoireita kuten unettomuutta, sit tulee ekstrapyramidaalioireita mutta eikun niitä pahentavia lääkkeitä. Sitten vielä pilllereitä korjaamaan eksteapyramidaalioireita ja vieroitus niistä.

        Oli oikeastaan aivan naurettava määrä mitä kokeilin tehdä itseäni auttaakseni, verikokeita, lisäravinteita, kaikenmaailman hilavitkuttimia jolla yritin helpottaa kaameaa oloani harmin kohdalla. Luin ja luin ruokavaliosta. Yritin ymmärtää misrä on kyse ja parantaa itseäni. Makasin crashissa varmaan tuhat kertaa kun olin ylittänyt kehoni rajat. Sehän siinä turhauttavaa olikin yeittää parantua. Ja noi on sillee kuhan vaan yrität ja painostat ittees niin paranet :D

        Selittäkää tyhmälle.

        Mistä tulee se sairas fantasia että lääkkeitä pitäisi syödä ilman tarvetta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Selittäkää tyhmälle.

        Mistä tulee se sairas fantasia että lääkkeitä pitäisi syödä ilman tarvetta?

        Mistä tulee se sairas käsitys ettei lääkkeet voi pahentaa ihmisen ongelmia siitä mitä ne on olleet ja ettei ihmisen ongelmat voi olla esimerkiksi aika ymmärrettäviäkin reaktioita elämään jossa tapahtuu kärsimystä, menetyksiä, traumoja jne.

        Itselle se on oikeastaan selvennyt jälkikäteen että se mitä koin oli aika normaalikin reaktio siihen millaista elämää olin elänyt. Harmillista vain aloin tulkitsemaan itseäni jonkun masennusdiagnoosin kautta liikaa (roskakoridiagnoosi, joka on lääketehtaiden massiivisesti promotoima käytännössä hyvin huono selite ololle millä selitin oloani jossain vaiheessa) ja tosiaan kehitin itselleni käsityksen että elämänongelmia muka jotenkin hallitaan lääkkeillä. Kun purin lääkkeet tajusin mitä kaikkea mielialan eteen voi tehdä ilman pillereitä. Ja oli oikeastaan täysin hullua syödä lääkkeitä niin pitkään. Sitä en tiedä miksi söin loppupeleissä niin pitkään. Se oli elämäni suurin virhe.

        Ja harmit lääkkeistä on tuhat kertaa pahempia kuin olo mihin niitä vedin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Selittäkää tyhmälle.

        Mistä tulee se sairas fantasia että lääkkeitä pitäisi syödä ilman tarvetta?

        Sairaasta ei niin tietoa, mutta omalla kohdallani ainakin lääkäri olisi halunnut, että syön lääkettä. Sekö sitten fantasiaa ?
        Olen ollut jo monta vuotta lääkkeettömänä.


    • Anonyymi

      Yksi ongelma on se että me pitkäkestoista harmia lääkkeistä saaneet joudumme tutkimuksen puutteen vuoksi spekuloimaan sillä mitä harmia koimme ja mikä sen aiheutti. Se on oikeastaan pahin osa melkeinpä harmista. Kaikki on tietenkin spekulaation asteella koska ei se ole psykiatrian agendalistalla esim tutkia mitä harmia aiheuttaa vaikkapa vuosien polyfarmasia eli päällekkäinlääkintä keskushermostolle josta jokaisella on vielä omat kokemyksensa tai mistä PSSD voisi johtua. Potilaat ovat itse rahoittaneet tutkimusta jossa esim yritetään tutkia PSSD:n biologista mekanismia.

      Oma vuosien spekulaationi on se kokemani ja lukemani perusteella (ei siis yksinomaa omia teorioitani) että nämä lääkkeet ovat yhteydessä mahdollisesti ohutsäieneuropatiaan ja lääkevieroitus voi puhkaista dysautonomian kaltaista oireilua jossa parasympaattinen ja sympaattinen hermosto ei enää toimi balanssissa. Se on mielestäni järkeenkäyvin teoria. Keho yrittää lääkealasajon jälkeen saavuttaa homeostaasia mutta se ei ihan täysin onnistu tai esimerkiksi vieroitus on hermostolle aivan liian iso stressi ja se polkaisee autonomisen hermoston sekaisin. Oireet voi olla kaikennäköisiä suuresta ahdistuksesta, unen häiriintymiseen tai vaikka kehon lämpötilansäätelyongelmia tunnottomiin genitaaleihin ja jatkuvaan aivosumuun. PSSD saattanee johtua esim ohutsäieneuropatiasta vaikka tietenkään kukaan ei täysin ymmärrä mistä se johtuu. Erilaisilla niihin keskittyvillä foorumeilla spekuloidaan asioilla esim PSSD tai postfinasteridifoorumilla ja ihmiset yrittävät saada harmejaan parannettua kokeilemalla kaikenlaista.

      Autonominen hermosto säätelee kaikkea lämpötilansäätelystä alkaen. Keho on stressialttiimpi lääkeharmin jälkeen ja ihmisillä on herkkyyksiä lääkkeille (yleinen harmi lääkrvietoituspalstoilla).) Lisäksi voi olla vähän kaikelle muullekin yliherkkyyksiä esim autonomisen hermoston häiriöistä johtuen. Rasituksensietokyvystä alkaen.

      • Anonyymi

        Minä olen pulassa dysautonomian ja potsin ja niistä aiheutuvien verenpaineiden takia. Keho ei siedä lääkkeitä ja silti niitä on pakko yrittää verenpaineeseen syödä. Kalkkisalpaajat nostaa sykettä reippaasti ja mietin vaikuttavatko jotenkin hermostoon. Tekevät kyllä muitakin ikäviä sivuvaikutuksia. Sen jälkeen kun aloin syömään verenpainelääkkeitä olen voinut yhä huonommin. Tiedän että osa vaikuttaa hermostoon. Tilanne on vaikea kun olisi pakko syödä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä olen pulassa dysautonomian ja potsin ja niistä aiheutuvien verenpaineiden takia. Keho ei siedä lääkkeitä ja silti niitä on pakko yrittää verenpaineeseen syödä. Kalkkisalpaajat nostaa sykettä reippaasti ja mietin vaikuttavatko jotenkin hermostoon. Tekevät kyllä muitakin ikäviä sivuvaikutuksia. Sen jälkeen kun aloin syömään verenpainelääkkeitä olen voinut yhä huonommin. Tiedän että osa vaikuttaa hermostoon. Tilanne on vaikea kun olisi pakko syödä.

        Jätä lääkkeet pois ja kokeile tilalle hyvin imeytyvää magnesiumia ja b-strong valmiste mikä sisältää kaikki mahdolliset b-vitamiinit.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jätä lääkkeet pois ja kokeile tilalle hyvin imeytyvää magnesiumia ja b-strong valmiste mikä sisältää kaikki mahdolliset b-vitamiinit.

        Pitää huomioida että osa lääkevieroittautujista kokee herkkyyttä myös lisäravinteisiin. B-vitamiinit on hyvin aktivoivia joillekin ts voivat lisätä levottomuutta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pitää huomioida että osa lääkevieroittautujista kokee herkkyyttä myös lisäravinteisiin. B-vitamiinit on hyvin aktivoivia joillekin ts voivat lisätä levottomuutta.

        Magnesium on sellainen mitä vieroituspalstoilla suositellaan monille koska se sopii ja kaikki lisäravinteet kannattaa aloittaa pienestä annoksesta yksi kerrallaan.


    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Kannatan. Nuo lisäävät ainakin itsellä parempaa oloa.


    • Anonyymi

      280 kg

    • Anonyymi

      Mikäköhän diagnoosi toisia ihmisiä diagnosoimaan pyrkivillä ihmisillä joilla on kokoajan tarve kertoa kaikille miten he parantuvat ja miten heidän pitäisi elää elämäänsä? Jos johonkin narsismi sopii niin heihin.

      • Anonyymi

        Itse yleensä puhun asioista en ala heittelemään ihmisistä analyyseja. Mutta tällä palstalla nähdään hyvin psykiatrian lieveilmiöt, ihmiset jotka tulee keskustellessa toisten kanssa heittelemään jatkuvia diagnoosiehdotuksia.

        Mietin kuka on tääkin tyyppi joka kokoajan kertoo kuin potilaskertomuksia täällä kuinka jollekin on määrätty sitä ja tätä lääkettä ja hän on parantunut. Mistä kaikki nämä potilaskertomukset on peräisin? Hänen laajasta kaveripiiristään? Työstä?
        Jos ne on työstä hän rikkoo vaitiolovelvollisuutta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse yleensä puhun asioista en ala heittelemään ihmisistä analyyseja. Mutta tällä palstalla nähdään hyvin psykiatrian lieveilmiöt, ihmiset jotka tulee keskustellessa toisten kanssa heittelemään jatkuvia diagnoosiehdotuksia.

        Mietin kuka on tääkin tyyppi joka kokoajan kertoo kuin potilaskertomuksia täällä kuinka jollekin on määrätty sitä ja tätä lääkettä ja hän on parantunut. Mistä kaikki nämä potilaskertomukset on peräisin? Hänen laajasta kaveripiiristään? Työstä?
        Jos ne on työstä hän rikkoo vaitiolovelvollisuutta.

        Ei ehkä siis yleisellä tasolla heitetyt kuinka ssri lääkkeet on auttaneet ihmisiä hänen mielestään ja kaikki kuntoutuu niillä mutta ne yksityiskohtaiset kertomukset jostain ihmisistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ehkä siis yleisellä tasolla heitetyt kuinka ssri lääkkeet on auttaneet ihmisiä hänen mielestään ja kaikki kuntoutuu niillä mutta ne yksityiskohtaiset kertomukset jostain ihmisistä.

        Joo, ei se ole vaitiolovelvollisuuden rikkomista, ,kun ei kerro mitään henkilökohtaista, ei nimiä, ei paikkoja, tms. Eli jos kertoo yleisellä tasolla yhdistämättä kertomaansa kehenkään ihmiseen, ei riko vaitiolovelvollisuutta.
        Kukaan ei voi tietää, missä, mistä tai kenestä joku kertoo, kun kertoo yleisesti jotain.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo, ei se ole vaitiolovelvollisuuden rikkomista, ,kun ei kerro mitään henkilökohtaista, ei nimiä, ei paikkoja, tms. Eli jos kertoo yleisellä tasolla yhdistämättä kertomaansa kehenkään ihmiseen, ei riko vaitiolovelvollisuutta.
        Kukaan ei voi tietää, missä, mistä tai kenestä joku kertoo, kun kertoo yleisesti jotain.

        No kyllä tuossa liikutaan silti eettisesti arveluttavilla vesillä jos kerrotaan tarkkaan jonkun elämäntarina siltikin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No kyllä tuossa liikutaan silti eettisesti arveluttavilla vesillä jos kerrotaan tarkkaan jonkun elämäntarina siltikin.

        Kenen elämäntarina täällä nyt on kerrottu?

        Siitä vaan poliisin pakeille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kenen elämäntarina täällä nyt on kerrottu?

        Siitä vaan poliisin pakeille.

        ei elämäntarinaa mutta yksityiskohtaisia kertomuksia jollekin sattuneista asioista tarkkaan. "yksikin nainen sitä ja tätä"

        Ei täällä kukaan poliisille mene, ei ne yksilöitävissä ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ei elämäntarinaa mutta yksityiskohtaisia kertomuksia jollekin sattuneista asioista tarkkaan. "yksikin nainen sitä ja tätä"

        Ei täällä kukaan poliisille mene, ei ne yksilöitävissä ole.

        " Yksikin nainen ", montako naista Suomessa on, kuka heistä olisi tuo yksi ?
        Ei todellakaan ole ollut yksityiskohtainen elämäntarina kenestäkään.


    • Anonyymi

      On ihan turha jankata siitä auttavatko masennuslääkkeet jotain.

      Tärkeintä on että potilaita varoitetaan kunnolla elämänlaatuun vaikuttavista haitoista ja vieroitusoireista. Ei ole kiva jos kehosta tulee kemiallinen kidutusvankila lääkkeiden jälkeen jossa autonominen hermosto on sekaisin. Ja annetaan potilaalle kuva että he pystyvät myös masennuslääkkeiden ulkopuolella vaikuttamaan mielialaansa ja on paljon erilaisia keinoja kokeilla masennuslääkkeiden ulkopuolella. Watchful waiting on aina vaihtoehto ennen lääkkeitä tai ainakin pitäisi olla.

      Jokaisella pitää olla oikeus valita mitä kehoonsa laittaa informoidusti.

      Haittatapauksissa potilaat ansaitsisi kompensaatiota jos esim joku liian nopealla vieroituksella syöstään kamalaan oloon. Ehkä se saisi vihdoin lääkärit ja hoitosuositusten tekijät ottamaan asian oikeasti riittävällä vakavuudella.

    • Anonyymi

      Rupesin lueskelemaan tarkemmin mikä oli tuon 20 vuotta masennuslääkkeitä käyttäneen (niistä harmia ja vieroitusongelmia kokeneen) psykiatrin näkemys tilanteesta mikä psykiatriassa on lääkkeiden kanssa:

      Hän sanoo näin (huono suomennus):
      Psykiatrian narratiivia on hallinnut hyvin voimakkaasti hyvin pieni ryhmä, jolla on ollut laaja vaikutus meihin muihin. Ja tässä en vain syytä lääketeollisuutta. Itse asiassa syytän enemmän lääketieteellistä, terveydenhuoltojärjestelmää siitä että he on ottaneet orjan aseman - siitä, että he eivät ole kyseenalaistaneet arpeeksi sitä, mitä teemme täällä, eikä selitä ihmisille... Ihmiset etsivät nopeita korjauksia me kaikki haluamme välttää kärsimystä eikä kukaan halua kärsiä joten haluamme nopean korjauksen. Mutta kaikissa hoitokeinoissa voi olla positiivisia tuloksia ja negatiivisa tuloksia ja jotain siltä väliltä.

      Miksi keskustelu masennuslääkkeistä, eikä vain niistä vaan myös muistakin lääkkeistä kuten antipsykooteista johtanut polarisoitumiseen? Uskon että se johtuu siitä että nämä narratiivin kontrolloijat ovat hyvin puolustelevia.

      Mielestäni on paljon todisteita että rahalliset investoinnit ja lääketeollisuuden ja lääkemääräyksien suhde terveydenhuollossa ei vain psykiatriassa voi johtaa huonompiin lopputuloksiin koska yritysten voitot saatetaan laittaa tärkeämmäksi kuin potilaan etu.

      Ongelma on pieni ryhmä jota kutsun "narratiivinvalvojiksi" jotka ovat olleet lääketeollisuuden mielipidevaikuttajia/johtajia ja heillä on ollut pitkä ura. He on saattaneet olla siellä 10,20,30 jopa 40 vuotta. Monet heistä on eläköitymässä mutta edelleen jatkavat kouluttamista. Uskon että maksujen määrä heille voi olla masiivinen.

      Hän kokee itse saaneensa joltain psykiatrian mielipidevaikuttajilta tylyä kohtelua.

      Haastattelija, itsekin psykiatri toteaa: Tuntuu olevan hyvin vähän halua keskustella asioista joissa ei sanota "masennuslääkkeet pelastavat elämiä". "Heti kun alat puhumaan riskeistä, ihmiset leimaavat sinut vaaralliseksi tai "pill shamingia harrastavaksi", "pelottelet ihmisä olemaan hakematta apua"

      Siinä on se tietty peloite. Se oli jotain jota koin tavallaan koko koulutukseni ajan tai jos oli vaikka joku kriittinen psykiatri (kuten tässä tapauksessa hän viittaa David Healyyn) ja hänet käytännössä vain leimattiin.

      ----

      Kun tuo psykiatri alkoi käyttää lääkkeitään kauan sitten (paroksetiinia),se oli uusi lääke jota markkinoitiin suuresti siihen aikaan pitkin läntistä maailmaa. Siihen aikaan Skotlannissa oli Defeat Depression kampanja joka myöhemmin muuttui viisivuotiseksi lääketeollisuuden sponsoroimaksi kampanjaksi jonka ideana oli parantaa tilannetta jossa masennusdiagnoosilla oli liian vähäistä hoitoa ja oli tarkoitus tehdä varmaksi että hoidettava tila tulisi hoidetuksi. Suurena osana sitä, ja mitä kerroin potilaille ja mitä minulle opetettiin päivästä toiseen - ja moni senioripsykiatri nykyään väittää että näin ei tapahtunut- mutta ainakin Skotlannissa joka viikko hän meni koulutukseen jossa opetettiin siitä että ihmisillä on kemiallinen epätasapaino ja lääke-edustajia saapui näihin tapaamisiin jotka liittyi 5-HT:hen. Hän ajatteli myös itse että oli täysin turvallista käyttää masennuslääkkeitä ahdistukseensa.

      (no jälkikäteen hän ajautui niiden kanssa ongelmiin jotka lienevät myös muille tuttuja esim lopetusvaikeudet vieroitusoireiden vuoksi) ja on päättänyt jatkaa käyttöä.

      Lähde : https://www.madinamerica.com/2023/08/senior-psychiatrist-harmed-by-antidepressants-an-interview-with-peter-gordon/

      • Anonyymi

        Mietin promotoitiinkohan suomalaisillekin psykiatrille masennuslääkkeitä samalla tavoin että heidät saatiin hokemaan kuin papukaija kuinka masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta, ne voi lopettaa milloin vain ja ne on tehokkaita ja korjaavat esim kemiallisia häiriöitä helposti (kuulin serotoniinivajevertausta) ja näppärästi. Samalla promotoitiin masennusta oireyhtymänä johon esim lääketeollisuus teki helppoja rastiruutuun kyselyitä joilla sen vaikeutta kartoitettiin. Nykyäänhän on selvästi kontroversiaalimpaa miten masennuslääkkeet vaikuttaa ja onko tosiaankaan vaikutustapa mitenkään erityisen yksiselitteisellä tavalla noin tehokas tai välttämätön masennuksesta paranemiseen. Serotoniinivaje jota korjataan pumppaamalla serotoniinia ylöshän on sellainen joka kaltaisilleni yksinkertaisuuksillekin (tai nuorille ja naiiveille) meni läpi vähänniinkuin lisäperusteena miksi moista rohtoa alkaisin syömään. Sillä yritettiin siis ennenkaikkea saada lääke kuulostamaan HYÖDYLLISELTÄ ja MAHDOLLISIMMAN VÄLTTÄMÄTTÖMÄLTÄ. Tuotahan lääkeyhtiöt esim Amerikassa TV-mainonnassa toistelivat.

        Muistan lukeneeni tuosta Defeat Depression kampanjasta että lääkeyhtiöt erityisesti yritti poistaa ihmisten ajatusta ja huolta että lääke olisi yhteydessä riippuvuuteen koska heidän kartoitusten mukaan ihmisillä oli tästä huolia. Esim bentsodiatsepiinit oli 80-luvulla tulkittu riippuvuutta aiheuttaviksi. No mikäs siihen huoleen auttaa? Massiivinen kampanja tietysti jossa taivutellaan lääkärit sanomaan että lääke ei aiheuta riippvuuttta.

        Toki tuo on toki vähän vääristeltyä koska siis vaikka lääke ei aiheuttaisi addiktiota eli riippuvuutta, keho silti mukautuu siihen ja fyysinen riippuvuus on olemassa ja siitä voi seurata viikkoja tai kuukausia tai jopa pitempään kestäviä vieroitusseuraamuksia. Osalla vieroituksesta puhkeaa uusi infernaalinen harmi PSSD:n tai pitkittyneiden vieroitusoireiden minkä kohdalla hypoteesi on vieroituspalstoilla autonomisen hermoston häiriöiden muodossa, spekulaation asteella on vielä olisiko esim ohutsäieneuropatia tai autoimmuunityyliset reaktiot joidenkin reaktio näihin aineisiin kuten Voima-lehdessä eräs lääkäri puhui.

        Joka tapauksessa ymmärrän miksi tuo lääkäri valitsee olla vieroittautumatta kasvavista haitoista riippumatta lääkkeetä. Hänellä alkaa olla ikää ja ei jaksa käydä läpi vastaavaa kun yksi vieroitus meni pieleen. Toki nykyään olisi erilaisia turvallisempia keinoja ja ymmärrystä siihen. Mutta fyysinen riippuvuus ja hermostoon tuleva epätasapaino lääkepurussa ei ole mikään helppo asia, minkä mekin olemme tällä palstalla ymmärtäneet, ainakin siis jotkut.

        Yksi asia mikä fyysiseen riippuvuuteen liittyykin on se että on hankalaa sanoa mikä osa on lääkkeen hyötyä ja mikä osa on fyysisen riippuvuuden hoitoa.


    • Anonyymi

      Usein näistä aineista puhuttaessa keskustelu onkin hyvin polarisoitunutta. Jos kertoo harmeistaan joutuu ivan ja vihan kohteeksi (tällä palstalla myös diagnosoinnin koska eihän lääkkeistä nyt voi mitään niin pahaa seurata). Saa antipsykiatrileimoja sun muuta.

      Minun mielestäni tällaiset reaktiot kertoo vaan sen että asiasta pitää puhua enemmän. Jos joku kokee psyykenlääkeharmeista puhumisen pelotteluna, hän todennäköisesti ei ole saanut informoitua suostumusta lääkkeistä.

      • Anonyymi

        Keskustelu on usein sellaista, että he, jotka ovat lääkkeistä hyötyneet, kehuvat ja puolustavat niitä. Kun taas haittoja saaneet haukkuvat lääkkeet syvimpään...jonnekin, ja lisäksi kertovat muille, kuinka haitallisia ne ovat, heidän omasta mielestään. Saattavat jopa yrittää estellä, että älkää ihmiset alkako käyttämään.
        On tosi hyvä, että keskustelua aiheesta on, mutta lääkkeen käyttö on yleensä ihmisen, potilaan, henkilökohtainen asia, josta hän itse päättää. Ja lääkäriltä voi kysyä ihan mitä vaan, jos jokin on epäselvää.
        Keskustelupalstoilta ei saa neuvoja mahdolliseen omakohtaiseen hoitoon. Täällä ihmiset kertovat, kuinka ovat itse kokeneet lääkitykset ja mahdolliset haitat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Keskustelu on usein sellaista, että he, jotka ovat lääkkeistä hyötyneet, kehuvat ja puolustavat niitä. Kun taas haittoja saaneet haukkuvat lääkkeet syvimpään...jonnekin, ja lisäksi kertovat muille, kuinka haitallisia ne ovat, heidän omasta mielestään. Saattavat jopa yrittää estellä, että älkää ihmiset alkako käyttämään.
        On tosi hyvä, että keskustelua aiheesta on, mutta lääkkeen käyttö on yleensä ihmisen, potilaan, henkilökohtainen asia, josta hän itse päättää. Ja lääkäriltä voi kysyä ihan mitä vaan, jos jokin on epäselvää.
        Keskustelupalstoilta ei saa neuvoja mahdolliseen omakohtaiseen hoitoon. Täällä ihmiset kertovat, kuinka ovat itse kokeneet lääkitykset ja mahdolliset haitat.

        "lääkäriltä voi kysyä ihan mitä vaan, jos jokin on epäselvää."

        Väärin, lääkärin tulisi tarjota informaatio ilman kysymättäkin pahemmistakin riskeistä. Se on itsestäänselvää.

        Siksi lääkäreiltä pitäisi ottaa oikeus antaa informaatio lääkkeistä pois ja sen hoitaisi vaikka jpku tabletti jossa on informoitu suostumus eli tiivistelmä harmeista ja sitten potilas saa kysyä jos vielä kysyttävää on


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "lääkäriltä voi kysyä ihan mitä vaan, jos jokin on epäselvää."

        Väärin, lääkärin tulisi tarjota informaatio ilman kysymättäkin pahemmistakin riskeistä. Se on itsestäänselvää.

        Siksi lääkäreiltä pitäisi ottaa oikeus antaa informaatio lääkkeistä pois ja sen hoitaisi vaikka jpku tabletti jossa on informoitu suostumus eli tiivistelmä harmeista ja sitten potilas saa kysyä jos vielä kysyttävää on

        Itse en tiennyt veetujakaan koko lääkkeestä rai miettinyt edes sen käyttöä kun psykiatri alkoi esittelemään sitä kuulostaen siltä kuin lukisi sitä lääkeyhtiön mainoslapusta. On hankala kysyä oikein mitään jos ei tiedä mitä kysyä kun asia on ihan uusi. Se ei ole potilaan vastuulla. On psykiatrin tehtävä antaa informoitu suostumus, ja sitren kun on saatu kunnon informoitu suostumus voi kysyä jotain tarkentavaa. Minä en tehnyt informoitua suostumusta koska en olisi suostunut pillereihin joita voi olla hankala ajaa alas, tai jotka voi viedä seksuaalisuuden pysyväisluonteisemmin tai leikata tunteita.

        Auktoriteettiuskovaisuus on monen ongelma. Itsekin olin sellainen. En ole enää


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse en tiennyt veetujakaan koko lääkkeestä rai miettinyt edes sen käyttöä kun psykiatri alkoi esittelemään sitä kuulostaen siltä kuin lukisi sitä lääkeyhtiön mainoslapusta. On hankala kysyä oikein mitään jos ei tiedä mitä kysyä kun asia on ihan uusi. Se ei ole potilaan vastuulla. On psykiatrin tehtävä antaa informoitu suostumus, ja sitren kun on saatu kunnon informoitu suostumus voi kysyä jotain tarkentavaa. Minä en tehnyt informoitua suostumusta koska en olisi suostunut pillereihin joita voi olla hankala ajaa alas, tai jotka voi viedä seksuaalisuuden pysyväisluonteisemmin tai leikata tunteita.

        Auktoriteettiuskovaisuus on monen ongelma. Itsekin olin sellainen. En ole enää

        Jos lääkäreiltä olisi saanut kunnon informaation ja tukea, en olisi täällä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos lääkäreiltä olisi saanut kunnon informaation ja tukea, en olisi täällä.

        *vieroituksessa ja lääkehaitoissa tukea.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse en tiennyt veetujakaan koko lääkkeestä rai miettinyt edes sen käyttöä kun psykiatri alkoi esittelemään sitä kuulostaen siltä kuin lukisi sitä lääkeyhtiön mainoslapusta. On hankala kysyä oikein mitään jos ei tiedä mitä kysyä kun asia on ihan uusi. Se ei ole potilaan vastuulla. On psykiatrin tehtävä antaa informoitu suostumus, ja sitren kun on saatu kunnon informoitu suostumus voi kysyä jotain tarkentavaa. Minä en tehnyt informoitua suostumusta koska en olisi suostunut pillereihin joita voi olla hankala ajaa alas, tai jotka voi viedä seksuaalisuuden pysyväisluonteisemmin tai leikata tunteita.

        Auktoriteettiuskovaisuus on monen ongelma. Itsekin olin sellainen. En ole enää

        Miten sen nyt sitten käsittää, tuon auktoriteettiuskovaisuuden.
        Lääkäreitä ei tarvitse pelätä, asioita saa kyseenalaistaa.
        Jos lääke ei tunnu hyvältä ( haitat kyllä huomaa aika pian lääkityksen alettua ), siitäkin voi sanoa lääkärille, että nyt ei ole lainkaan hyvä vaikutus.
        Jos vieroitusoireiden haitat ovat fyysisiä, olisi ehkä parempi mennä yleislääkärin kanssa juttelemaan, ei psykiatrin. Psykiatrit eivät hoida fyysisiä vaivoja.

        Itsekin aikoinaan uskoin psykiatriaan, kun ei ollut siitä alkuun mitään käsitystä.
        Lääkkeet, no ne tuli syötyä, kun satuin olemaan päihdeongelmainen, ja oli kokeiltava kuinka mikäkin lääke buustaa alkoholin vaikutusta.
        Kun sitten monen vuoden jälkeen sain itseäni kasaan, tietysti ajatukseni ja näkemykseni muuttuivat, sekä psykiatriaa, lääkäreitä ja lääkkeitä kohtaan.
        Olen toki tavannut hyviäkin, asiallisia, psykiatreja, aika moniakin, mutta toki myös heitä, jotka eivät ole olleet niin mukavia potilaita kohtaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos lääkäreiltä olisi saanut kunnon informaation ja tukea, en olisi täällä.

        Miten niin et olisi täällä ? Missä täällä ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten niin et olisi täällä ? Missä täällä ?

        Keskustelemassa esimerkiksi tässä ketjussa "ssri lääke tuhosi terveyteni" liian nopean vieroituksen jälkeen joka meni pieleen ja sotki hermostoni.
        Jos olisin saanut kunnon informaation masennuslääkkeistä en todennäköisesti joko olisi koskenut niihin tai olisin käyttänyt niiitä vähemmän aikaa ja olisin ymmärtänyt että niitä ei käytetä mihinkään kemiallisiin häiriöihin vaan ihan vaan tukikeppinä pahimman yli eikä ne oikeasti aivokemioida laita mitenkään kuntoon vaan on tunteitakin leikkaava laastari.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Keskustelemassa esimerkiksi tässä ketjussa "ssri lääke tuhosi terveyteni" liian nopean vieroituksen jälkeen joka meni pieleen ja sotki hermostoni.
        Jos olisin saanut kunnon informaation masennuslääkkeistä en todennäköisesti joko olisi koskenut niihin tai olisin käyttänyt niiitä vähemmän aikaa ja olisin ymmärtänyt että niitä ei käytetä mihinkään kemiallisiin häiriöihin vaan ihan vaan tukikeppinä pahimman yli eikä ne oikeasti aivokemioida laita mitenkään kuntoon vaan on tunteitakin leikkaava laastari.

        "Jos lääke ei tunnu hyvältä ( haitat kyllä huomaa aika pian lääkityksen alettua ), siitäkin voi sanoa lääkärille, että nyt ei ole lainkaan hyvä vaikutus." Tässä et ole täysin oikeilla jäljillä. Lääkkeen vaikutus voi muuttua ajan mittaan. Esimerkiksi Surviving ADs-foorumin perustaja kuvasi kuinka lääke lisäsi amotivaatiota eli apatiaa joka siis paheni ajan saatossa. Minulla on ihan täysin sama kokemus siitä. Seksuaalihaitat alkoi lähes heti mutta eivät omalla kohdallani vielä alkuvaiheilla käyttöä olleet niin pahat kun kerran kun tehtiin muutoksia lääkitykseen ja vuosien mittaan joka siis johti todella pahaan tunnottomuuteen. Sitten omat ongelmansa tekee vieroituksessa puhkeavat ongelmat joka horjuttaa sitä homeostaasia minkä keho on rakentanut lääkkeen alle ja on aika erikoista että jotkut kuvaavat että esim seksuaalisuus mikä on vahingoittuntu lääkkeen käytön aikana menee ihan täysin PSSD-moodiin sitten lopetuksessa. Eli siis ongelma pahenee vieroituksessa joillakin.

        Minullakin oli erikoinen kokemus ekasta lääkevieroituksestani. Mielialani parani vieroituksessa ja tuli sellainen jännä buusti mielialaan. Olo oli ollut aika meh ennen vieroitusta mutta vieroituksen aikana oli sellainen tunne kuin mieliala olisi noussut.

        Tämä kokemus sai minut epäilemään sitä että voisiko olla että juuri muutokset homeostaasissa tuottavat ne positiivisimmat buustit lääkkeissä. Lääkkeenkäytön aikana taas kun napsi lääkettä säännöllisesti niin olo oli aika tunteeton enemmänkin ja alkoi muuttua apaattisemmaksi. Minulla ei koskaan ollut tunnetta että masennuslääkkeessä olisi ollut joku tasainen hyvä vaikutus koska minulle niistä tuli ajanmittaan päiväväsyttäviä ja apatisoivia.

        Sitten on myös se puoli lääkkeissä kuin medication spellbinding eli lääkelumous suomennettuna. Jotkut haitat selkenee tunne-elämässä oikeastaan vasta lääkepurun jälkeen. Minulle selkeni se lääkkeen apatiaa tekevä vaikutus ja tunteiden leikkautumista aiheuttava vaikutus kunnolla vasta lääkealasajon jälkeen jolloin pystyin enemmän vertaamaan tilaani ennen ja jälkeen. Tajusin että olin ollut monelta osin aika tunnevammainen lääkkeissä, siis ihan kaikilta osin. En jotenkin reagoinut normaalisti tapahtumiin ympärilläni vaan kaikki oli meh. Muutuin jotenkin välinpitämämmättömäksi asioista mistä pitäisi välittää. Kun lääkkeitä määrätään kukaan ei koskaan mainitse tällaisista nyansseista (nykyään varmaan enemmän informoidaan tunneleikkaumasta). Se teki mielestäni kaikesta jotenkin sairaampaa koska saatoin tulkita lääkkeiden ongelmia tietämättä mistä on kyse ominani.

        Olen itsekin tavannut hyviä psykiatreja jotka vaikuttavat sopivan työhönsä erittäin hyvin. Olen tavannut hyviä hoitajia ja olen tavannut hyviä yleislääkäreitä. Olen valitettavasti tavannut myös psykiatreja jotka sulkee silmänsä harmeilta, ei halua oppia, ja suhtautuvat aivan liian suurella itsevarmuudella pyörittämäänsä polyfarmasiaan. Samaa voi sanoa joistain kauhuvisiiteistä yleislääkärillä jossa yleislsääkäri käytännössä vaikutti unohtavan täysin yksilölliset erot ihmisissä kertoen kuinka hoitaa kaikkia potilaitaan samalla sapluunalla kuuntelematta heitä. Esim lääkepuruissa se voi olla vaarallinen ajattelumalli. Olen tavannut myös yleislääkäreiltä joilta tavallaan saa hyviä ohjeita, esim kuuntele kehoa mutta se on aika yleispätevä ohje vieroitukseen josta tarvittaisiin enemmän spesifiä tietoa, mitä sitten on viimevuosina alkanut löytyä netistä ja kirjojen muodossa (esim Maudsley Deprescribing tai RCPsych Stopping Antidepressants).

        On aivan virheellinen ajatus ettei psykiatrian pitäisi hoitaa lääkehaittoja. Minun tapauksessani kun sain ekstrapyramidaalioireita niitä kyllä hoidettiin psykiatrin toimesta yrittäen jotenkin lamata se olo mikä minulla oli. Siihen on hoitokeinoja esim betasalpaajia jotka kyllä valitettavasti eivät juuri tehonneet minulla.
        Lääkäreiltä saa heikosti apua lääkehaittoihin koska oikeasti heillä ei ole mitään käsitystä siitä mikä on ongelma kehossa. mitä he voisivat edes tehdä ja moni ei edes usko.

        Käsittämättömintä on se että osa oikeasti kuvittelee että esim koko aikuisiän käytöstä tulevat vieroitusoireet on helpsoti taputeltuna tyyliin muutamassa viikosssa. NOT. Tuosta

        Laitoinkin tuonne tekstin esim siitä kuinka pitkäkestoisia oireita ihmisillä on tutkittu masennuslääkkeistä olevan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Jos lääke ei tunnu hyvältä ( haitat kyllä huomaa aika pian lääkityksen alettua ), siitäkin voi sanoa lääkärille, että nyt ei ole lainkaan hyvä vaikutus." Tässä et ole täysin oikeilla jäljillä. Lääkkeen vaikutus voi muuttua ajan mittaan. Esimerkiksi Surviving ADs-foorumin perustaja kuvasi kuinka lääke lisäsi amotivaatiota eli apatiaa joka siis paheni ajan saatossa. Minulla on ihan täysin sama kokemus siitä. Seksuaalihaitat alkoi lähes heti mutta eivät omalla kohdallani vielä alkuvaiheilla käyttöä olleet niin pahat kun kerran kun tehtiin muutoksia lääkitykseen ja vuosien mittaan joka siis johti todella pahaan tunnottomuuteen. Sitten omat ongelmansa tekee vieroituksessa puhkeavat ongelmat joka horjuttaa sitä homeostaasia minkä keho on rakentanut lääkkeen alle ja on aika erikoista että jotkut kuvaavat että esim seksuaalisuus mikä on vahingoittuntu lääkkeen käytön aikana menee ihan täysin PSSD-moodiin sitten lopetuksessa. Eli siis ongelma pahenee vieroituksessa joillakin.

        Minullakin oli erikoinen kokemus ekasta lääkevieroituksestani. Mielialani parani vieroituksessa ja tuli sellainen jännä buusti mielialaan. Olo oli ollut aika meh ennen vieroitusta mutta vieroituksen aikana oli sellainen tunne kuin mieliala olisi noussut.

        Tämä kokemus sai minut epäilemään sitä että voisiko olla että juuri muutokset homeostaasissa tuottavat ne positiivisimmat buustit lääkkeissä. Lääkkeenkäytön aikana taas kun napsi lääkettä säännöllisesti niin olo oli aika tunteeton enemmänkin ja alkoi muuttua apaattisemmaksi. Minulla ei koskaan ollut tunnetta että masennuslääkkeessä olisi ollut joku tasainen hyvä vaikutus koska minulle niistä tuli ajanmittaan päiväväsyttäviä ja apatisoivia.

        Sitten on myös se puoli lääkkeissä kuin medication spellbinding eli lääkelumous suomennettuna. Jotkut haitat selkenee tunne-elämässä oikeastaan vasta lääkepurun jälkeen. Minulle selkeni se lääkkeen apatiaa tekevä vaikutus ja tunteiden leikkautumista aiheuttava vaikutus kunnolla vasta lääkealasajon jälkeen jolloin pystyin enemmän vertaamaan tilaani ennen ja jälkeen. Tajusin että olin ollut monelta osin aika tunnevammainen lääkkeissä, siis ihan kaikilta osin. En jotenkin reagoinut normaalisti tapahtumiin ympärilläni vaan kaikki oli meh. Muutuin jotenkin välinpitämämmättömäksi asioista mistä pitäisi välittää. Kun lääkkeitä määrätään kukaan ei koskaan mainitse tällaisista nyansseista (nykyään varmaan enemmän informoidaan tunneleikkaumasta). Se teki mielestäni kaikesta jotenkin sairaampaa koska saatoin tulkita lääkkeiden ongelmia tietämättä mistä on kyse ominani.

        Olen itsekin tavannut hyviä psykiatreja jotka vaikuttavat sopivan työhönsä erittäin hyvin. Olen tavannut hyviä hoitajia ja olen tavannut hyviä yleislääkäreitä. Olen valitettavasti tavannut myös psykiatreja jotka sulkee silmänsä harmeilta, ei halua oppia, ja suhtautuvat aivan liian suurella itsevarmuudella pyörittämäänsä polyfarmasiaan. Samaa voi sanoa joistain kauhuvisiiteistä yleislääkärillä jossa yleislsääkäri käytännössä vaikutti unohtavan täysin yksilölliset erot ihmisissä kertoen kuinka hoitaa kaikkia potilaitaan samalla sapluunalla kuuntelematta heitä. Esim lääkepuruissa se voi olla vaarallinen ajattelumalli. Olen tavannut myös yleislääkäreiltä joilta tavallaan saa hyviä ohjeita, esim kuuntele kehoa mutta se on aika yleispätevä ohje vieroitukseen josta tarvittaisiin enemmän spesifiä tietoa, mitä sitten on viimevuosina alkanut löytyä netistä ja kirjojen muodossa (esim Maudsley Deprescribing tai RCPsych Stopping Antidepressants).

        On aivan virheellinen ajatus ettei psykiatrian pitäisi hoitaa lääkehaittoja. Minun tapauksessani kun sain ekstrapyramidaalioireita niitä kyllä hoidettiin psykiatrin toimesta yrittäen jotenkin lamata se olo mikä minulla oli. Siihen on hoitokeinoja esim betasalpaajia jotka kyllä valitettavasti eivät juuri tehonneet minulla.
        Lääkäreiltä saa heikosti apua lääkehaittoihin koska oikeasti heillä ei ole mitään käsitystä siitä mikä on ongelma kehossa. mitä he voisivat edes tehdä ja moni ei edes usko.

        Käsittämättömintä on se että osa oikeasti kuvittelee että esim koko aikuisiän käytöstä tulevat vieroitusoireet on helpsoti taputeltuna tyyliin muutamassa viikosssa. NOT. Tuosta

        Laitoinkin tuonne tekstin esim siitä kuinka pitkäkestoisia oireita ihmisillä on tutkittu masennuslääkkeistä olevan.

        Minulle yritettiin tuputtaa monta vuotta Triptyliä ( vanhan polven masennuslääke ) kroonisen kivun hoitoon, enkä suostunut ottamaan.
        Lopulta taivuin ja päätin kokeilla. Sain reseptin pieneen määrään lääkkeitä.
        Söin pillerin kahdeksana iltana. Sitten loppui käyttö vaikutuksen takia.
        Alkupäivät menivät ihan hyvin, 5. ja 6. päivänä olin jo tosi apaattinen, istuin paikallani ja ihmettelin, mikä on, mikään ei kiinnosta, ei huvittanut tehdä mitään. Olo oli muutenkin jotenkin hutera, epätodellisen tuntuinen.
        7. päivänä taas vain istuin ja mietin, että nyt taitaa mennä masennuksen puolelle, oli niin typerä olo ( en ole ikinä erityisemmin kärsinyt masennuksesta ).
        Vielä 8. päivän iltana otin pillerin, mutta loput lääkkeet kiikutin pikaisesti apteekkiin poistoon.
        Olo palasi normaaliksi ihan parissa päivässä, kivun hoitoon kyllä jotain ihan muuta mieluummin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulle yritettiin tuputtaa monta vuotta Triptyliä ( vanhan polven masennuslääke ) kroonisen kivun hoitoon, enkä suostunut ottamaan.
        Lopulta taivuin ja päätin kokeilla. Sain reseptin pieneen määrään lääkkeitä.
        Söin pillerin kahdeksana iltana. Sitten loppui käyttö vaikutuksen takia.
        Alkupäivät menivät ihan hyvin, 5. ja 6. päivänä olin jo tosi apaattinen, istuin paikallani ja ihmettelin, mikä on, mikään ei kiinnosta, ei huvittanut tehdä mitään. Olo oli muutenkin jotenkin hutera, epätodellisen tuntuinen.
        7. päivänä taas vain istuin ja mietin, että nyt taitaa mennä masennuksen puolelle, oli niin typerä olo ( en ole ikinä erityisemmin kärsinyt masennuksesta ).
        Vielä 8. päivän iltana otin pillerin, mutta loput lääkkeet kiikutin pikaisesti apteekkiin poistoon.
        Olo palasi normaaliksi ihan parissa päivässä, kivun hoitoon kyllä jotain ihan muuta mieluummin.

        Minullekin joskus määrättiin triptyliä tilapäisesti fyysiseen vaivaan olisi määrätty kipuun mutta ei pelkoa että ottaisin lääkeharmihistoriani vuoksi.

        Pitemmän käyttöhistorian jälkeen vaivat lääkkeistä ei lähde vain kahdessa päivässä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Keskustelemassa esimerkiksi tässä ketjussa "ssri lääke tuhosi terveyteni" liian nopean vieroituksen jälkeen joka meni pieleen ja sotki hermostoni.
        Jos olisin saanut kunnon informaation masennuslääkkeistä en todennäköisesti joko olisi koskenut niihin tai olisin käyttänyt niiitä vähemmän aikaa ja olisin ymmärtänyt että niitä ei käytetä mihinkään kemiallisiin häiriöihin vaan ihan vaan tukikeppinä pahimman yli eikä ne oikeasti aivokemioida laita mitenkään kuntoon vaan on tunteitakin leikkaava laastari.

        Et ehkä olisi täällä, mutta lääkärihän ei ole sinun luontoasi tehnyt, vaan se on ihan sinun oma juttusi.

        Uskallan väittää, että olisit kuitenkin jossain napit vastakkain jonkun muun asian tiimoilta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et ehkä olisi täällä, mutta lääkärihän ei ole sinun luontoasi tehnyt, vaan se on ihan sinun oma juttusi.

        Uskallan väittää, että olisit kuitenkin jossain napit vastakkain jonkun muun asian tiimoilta.

        Ennen psykiatriaa en ole kokenut tarvetta olla napit vastakkain kenenkään kanssa netissä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ennen psykiatriaa en ole kokenut tarvetta olla napit vastakkain kenenkään kanssa netissä.

        siis psykiatrian harmia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minullekin joskus määrättiin triptyliä tilapäisesti fyysiseen vaivaan olisi määrätty kipuun mutta ei pelkoa että ottaisin lääkeharmihistoriani vuoksi.

        Pitemmän käyttöhistorian jälkeen vaivat lääkkeistä ei lähde vain kahdessa päivässä

        Minullakin oli vuosien lääkehistoria takana, ja juuri siitä syystä en suostunut Triptyliä kokeilemaan, ennen kuin monen tyrkyttämiskerran jälkeen. Tiesin vanhastaan mahdolliset haitat.
        Suostuin, koska siinä vaiheessa en enää ollut käyttänyt muita psyyken lääkkeitä useampaan vuoteen.
        Mutta eipä tarvitse enää suostua, kun näki mikä oli vaikutus.
        Mutta tiesin, että haitat menee äkkiä ohi, kun kokeilin lääkettä vain sen kahdeksan päivää.


    • Anonyymi

      Minulla on sama, että makaan sängyssä päivät pitkät neuroleptien takia. Ne tekivät minut toimintakyvyttömäksi. Olen maannut sängyssä vuodesta 2009 asti. Netti on ainoa yhteys ulkomaailmaan. Että näin minulla neurolepti-injektio ja vaihtoehtona tabletit, sama tilanne.

      • Anonyymi

        Minä makasin sen helvetillisimmän jakson. Se itseasiassa tuntui jopa hyvältä sen jälkeen kun oli ollut liikehäiriöitä. Saada vaan olla paikallaan. Keho aivan uupuneena vieroitusoireista ja liikehäiriöistä ja unettomuudesta.
        Neurolepteissä tunsin kuin joku olisi imenyt elämän sisältäni pois, olisin voinut tuijottaa vain seinää, niin paljon asiat jaksoivat kiinnostaa. Pää oli utuinen. Ja asiat tuntui niin hankaliltakin neurolepteissä...

        Sitten totesin että hitto riittää. Aloin pienentelemään annosta vieroituspalstan avulla, rupesin satsaamaan ravintoon, aloin ottaa muutaman askeleen aina ulkona lenkkiä pidentäen asteittain. No, hermosto oli kyllä niin sekaisin että ei sitä kuntoa niin vain kasvatettukaan kun iski uupumusta mutta aikojen saatossa jaksaminen parani kun hermosto tasoittui lääkkeistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä makasin sen helvetillisimmän jakson. Se itseasiassa tuntui jopa hyvältä sen jälkeen kun oli ollut liikehäiriöitä. Saada vaan olla paikallaan. Keho aivan uupuneena vieroitusoireista ja liikehäiriöistä ja unettomuudesta.
        Neurolepteissä tunsin kuin joku olisi imenyt elämän sisältäni pois, olisin voinut tuijottaa vain seinää, niin paljon asiat jaksoivat kiinnostaa. Pää oli utuinen. Ja asiat tuntui niin hankaliltakin neurolepteissä...

        Sitten totesin että hitto riittää. Aloin pienentelemään annosta vieroituspalstan avulla, rupesin satsaamaan ravintoon, aloin ottaa muutaman askeleen aina ulkona lenkkiä pidentäen asteittain. No, hermosto oli kyllä niin sekaisin että ei sitä kuntoa niin vain kasvatettukaan kun iski uupumusta mutta aikojen saatossa jaksaminen parani kun hermosto tasoittui lääkkeistä.

        Minulla on yksi huvittava tai ei se silloin huvittava kokemus ollut mutta minulle suositeltiin osastolla kun olin lääkkeissä että lähde käymään vaikka jossain paikassa. Lähdin käymään mutta ainut ongelma oli se että olin menettänyt navigointikykyni lääkkeissä. Tunsin olevani hukassa ja mietin löydänkö koskaan perille osastolle. Minulla oli neuroleptien käytön seurauksena puhjennut outo oire että näkökenttä oli sumuinen. Se oli elämäni pitkin suunnistusmatka pää sumuisena yrittää löytää osastolle takaisin räpsytellen silmiä kun näkökenttä oli sumussa. Huomasin että toivuin kun ajoin lääkkeitä alas ja navigoimiskykyni parani. Se kertoo yleisestikin aivotoiminnan kohenemisesta noiden aineiden jälkeen. Se on kuin jotain upeaa kuntoutusta aivoille kun syö terveellisesti , on fyysisesti aktiivinen ja antaa keholle asioita mitä se tarvii. Ja ennenkaikkea kuuntelee kehoaan ja jos ei kykene johonkin se ei tarkoita ettei aina ole kykenemättä johonkin, esim itse en pitkään fyysisen uupumuksen vuoksi kyennyt moniin asioihin. Mutta pienistä asioista syntyy iso puro ja pienistä askelista lähtee parempi olo.


      • Anonyymi

        Kyllä lääkärit kiinnittäisivät huomiota siihen, jos ihminen makaisi kaiket päivät sängyssään jonkun lääkkeen takia.
        Hyvä lääkäri vähintään vaihtaisi lääkkeen toiseen, jos lääke aiheuttaisi aivan täysin liikuntakyvyttömyyden.
        On jotain muitakin tekijöitä, jos ihminen jää makaamaan, pelkkä lääke yksistään ei ole syypää siihen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä lääkärit kiinnittäisivät huomiota siihen, jos ihminen makaisi kaiket päivät sängyssään jonkun lääkkeen takia.
        Hyvä lääkäri vähintään vaihtaisi lääkkeen toiseen, jos lääke aiheuttaisi aivan täysin liikuntakyvyttömyyden.
        On jotain muitakin tekijöitä, jos ihminen jää makaamaan, pelkkä lääke yksistään ei ole syypää siihen.

        Sängyssä makaaminen voittaa akatisian laukaiseman pakkosteppauksen. Jopa masennuksessa milloin nukuin paljon muistan iloinneeni pienistä asioista kuten nukkumisesta js syömisestä. Psykiatrian lääkkeiden myötä kaikesta tuli luonnotonta paskakidutusta. Sängyssä makaaminen best. Jos olet vuodesta 2009 maannut sängyssä niin se on" aikas" kauan


    • Anonyymi

      Ennen pakkolääkitystä olin hoikka ja liikunnallinen, sitten ne asiat muuttuivat täysin. Kun lääkitys lopetettiin pystyn laihduttamaan. Lääkkeen vaikutuksen alaisena se oli mahdotonta.

    • Anonyymi

      Millainen osa Suomen kansasta on
      lääkitty vammaisiksi,
      pysyvästi tai osaksi aikaa …?

      KUN LUKEE TÄLLAISIA KETJUJA,
      SUUTUTTAA LÄÄKÄREIDEN VASTUUTON TOIMINTA.

      Miksi ei nosteta joukkokannetta?

      • Anonyymi

        Kyllä, joukkokanne olisi järkevä toimintamalli ja potilaat saisivat näin oikeutta.

        Jonkun pitäisi avata nettisivut, minne tehdään joukkokanne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä, joukkokanne olisi järkevä toimintamalli ja potilaat saisivat näin oikeutta.

        Jonkun pitäisi avata nettisivut, minne tehdään joukkokanne.

        Jep. Pssd, akatisia, muut haitat mistä ei ole edes mainittu määrätessä ja mitä kaameutta ne elämäs on tehneet. Että joutuu vähentelemään pitkiä aikoja että pääsee pilleristä eroon. Olisi pitänyt nauhoittaa todisteeksi lääkärin puutteellinen informaatio. Ulkomailla joukkokanteet onnistuu, suomessa on hankalampia.


    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Onks sulle väliä, jos jokin kaivattusissa

      ei ole täydellistä? Esim. venytysmerkit, arvet, selluliitti, epäsymmetriset rinnat, vinot hampaat jne?
      Ikävä
      87
      4678
    2. Ei sinussa ollut miestä

      Selvittämään asioita vaan kipitit karkuun kuin pikkupoika.
      Ikävä
      134
      4203
    3. Shokkiyllätys! 31-vuotias Hai asuu vielä "kotona" - Anna-vaimon asenne ihmetyttää: "No ei tämä..."

      Hmmm, mitenhän sitä suhtautuisi, jos aviomies/aviovaimo asuisi edelleen lapsuudenperheensä kanssa? Tuore Ensitreffit-vai
      Ensitreffit alttarilla
      36
      2765
    4. Eikö Marin ollut oikeassa kokoomuksen ja persujen toiminnasta

      Ennen vaaleja Marin kertoi mitä kokoomus tulisi hallituksessa tekemään ja tietysti persut suostuu kaikkeen, mitä kokoomu
      Maailman menoa
      206
      1798
    5. Olet elämäni rakkaus

      On ollut monia ihastumisia ja syviäkin tunteita eri naisia kohtaan, mutta sinä olet niistä kaikista ihmeellisin. Olet el
      Ikävä
      37
      1357
    6. Missä Steffe hiihtää?

      Missä reppuli luuraa? Ei ole Seiskassa mitään sekoiluja ollut pariin viikkoon? Onko jo liian kylmä skulata tennistä ulko
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1329
    7. Wiisaat Lappajärvellä iät.

      Nyt nimiä listaan menneistä ja nykyisistä Wiisaista Lappajärveläisistä. Itseäkin voi tuoda esille kaikessa Wiisaudessa.
      Lappajärvi
      12
      1316
    8. Ratkaiseva tekijä kiinnostuksen heräämisessä

      Mikä tekee deittikumppanista kiinnostavan? Mitä piirrettä arvostat / et arvosta?
      Sinkut
      67
      1268
    9. Milloin nainen, milloin?

      Katselet ja tiedän, että myös mieli tekee. Voisit laittaa rohkeasti viestin. Tiedät, että odotan. Ehkä aika ei ole vielä
      Ikävä
      61
      1233
    10. Seiska: Konsta Hietanen ja Aami-rakas iltamenoissa - Salkkareista Aami täräyttää: "Sarja oli..."

      Konsta Hietanen jätti Salatut elämät -draamasarjan tänä syksynä. Konstaa kyllä kaivataan vieläkin Salkkareissa! Lue li
      Suomalaiset julkkikset
      2
      1212
    Aihe