Minusta on mukava havaita ympärilläni itseensä ja oloonsa tyytyväisiä ja onnistuneita ihmisiä vaikka he eivät olotilaansa mainostakaan.
Sen ilmaisun kanssa on oltava varovainen koska kulttuuriimme kuulumattomana moinen tulkitaan, että takana on jotain oman edun tavoittelua?
Tyytyväiset ovat mukavempaa seuraa kuin yrmyt!
Sen ilmaisun kanssa on oltava varovainen koska kulttuuriimme kuulumattomana moinen tulkitaan, että takana on jotain oman edun tavoittelua?
Tyytyväiset ovat mukavempaa seuraa kuin yrmyt!
Vastaukset 25
Vanhimmat
Riippuu tavoitteista, mihin tyytyy. Toisille riittää kun on katto pään päällä, vaikka ei olisi oma vaan vuorakämppä , toisille pitää olla hulppea omakotitalo. Pohjoisessa kylmäss maassa asunnolla on suuri merkitys että on turva sen suhteen.
Pitää sanoa että joo kaikki ok. Ei pidä liikaa hehkuttaa tyytyväisyyttään, se leimataan leuhkimiseksi. Jos onnelliseksi itseään julkisesti tituleeraa, leimataan jo vähän autuaaksi raamatun ilmaisua lainatakseni. Se tarkoittaa lievää hulluutta, ainakin kylähulluutta.
Olet kehuskellut itseäsi ja sinua on pidetty leuhkana. Ei ihme.
"Vaatimattomuus kaunistaa".
Kun näkee toisen ihmisen ilon , niin miksi niin moni näkee sen jonain muuna kun mitä se on . Ihminen joka ei pysty olemaan iloinen toisten ihmisten saavutuksista ja heidän iloaan onnistumisesta , on sairas henkisesti .äkateus ei ole koskaan hyvä kaveri . Muistan kun työkaveri voitti kaksi miljoonaa , miten mielessämme olimme hänen puolestaan kaikki .ja etekkin kun näki miten kiitollinen hön oli aiitä että saattoi nyt antaa lapsilleen hieman sellaista mitä ei voinut ennen antaa.
Jaettu ilo on arvokas kokemus . Siihen pystyy vaan ihminen joka ei tunne kateutta .
Tuon onnenpotkun saaneen omakin asenne vaikuttaa. Tuo työkaverisi oli iloinen saadessaan antaaa lapsilleen , ei alkanut heti suunnitella ökyauton ostoa, jolla läisi muut laudalta
Todellinen rikkaus ei ole raha vaan ihmissuhteet. Kateus myrkyttää kadehtijan, vaikka toisen onni ei ole itseltä pois.
Kaikenlaista ihmiset kuvittelevat päässään. Niinkuin olisivat jatkuvasti toisten
elämän kiinnostuksen ja kateuden kohde.
Jos ei jatkuvasti huomaa "iloita toisten ihmisten saavutuksista, on sairas".
Anteeksi, jos sinun saavutuksiasi ei ole tarpeeksi huomioitu,
mutta ei se todellakaan tarkoita, että me muut olisimme sairaista sentään.
Me elämme elämämäämme, elä sinäkin, älä tavoittele muitten huomiota
ja kehumista koko ajan.
Täällä on kuultu selkaistaki potaskaa, että ellei hehkuta koko ajan lapsiaan, ei rakasta heitä eikä ole läheinen.
Se on pieni-itsetuntoisen ihmisen itsekorostusta vain. Kun ei tunne olevansa
mielestään mitään, aina voi kehua lapsiaan saadakseen "nostetta" itselleen.
Lasten tehtävä ei ole pönkittää vanhempiensa itsetuntoa eikä toteuuttaa heidän täyttymättömiä haaveitaan.
Mikä ja millainen on onnistunut ihminen? Täydellistä ihmistä ei ole, kukaan ei ole kaikessa onnistunut. Eikä tarvitse olla, erehtymisistä ja virheistä oppii ja kasvaa. Omahyväinen kuvittelee olevansa muita onnistuneempi ja mainostaa ja kaikottaa. sitä. Se ei ole mitään ilon jakamista.
Se että sanotaan että joku kuvittelee olevansa muita onnistuneempi, on mielestäni kuvaus miten ihminen ajattelee toisista ihmisistä . En usko että kukaan kuvittelee olevansa olevansa mitenkään toisia parempi , mutta saa olla silti onnellinen jos on jotain kivaa sattunut hänen elämässään . Minulla on ystäviä jotka todella ovat niitä onnistuneita mutta eivät siitä kailota koska eivät edes ajattele itse että olisivat mitenkään erikoisia.
Minulla on ystävä joka on sisustaja ja saa kaunista jälkeä työssään , mutta hän ei ole koskaan mitenkään näyttänyt millään tavalla että luulisi olevansa muita onnellisempi , vaikka saa ihailua työstään.
Mutta voi joskus mainita että on mielissään kun hönen työnsä oli onnistunut täydellisesti . Ja iloinen saa olla jos onnistuu asioissa . Se ei ole itsekehua .
Joten ne jotka usein sanovat että joku luulee olevansa jotain , ovat niitä ihmisiä joihin ei voi koskaan luottaa , kateus antaa voimaa heille elämiseen
tuota noin
analyysi vaikutti epäkypsän ihmisen mieteiltä,
No mitäs tähän sanotte,
elämä on ollu hyvä suorastaan luksusta,
( myös hankalina aikoina joita normaaliin elämään kuuluu kaikille )
mutta
ihminen ei ole tyytyväinen,
mielipide:
kaikki johtuu rakkauden puuteesta,
ei ole enään elossa ystäviä, tärkeitä läheisiä,
vanhus ei koe enään itseään tärkeäksi, normaalisyysä, kun on vanhus eikä enään kykene terveen ihmisen tavoin osallistumaan työntekoon ym.
vanhus tajuaa olevansa riesa
yhteiskunnan suuri huolenaihe
avuttomuuden lähestyttyä elämän loppuvaiheita,
vaikka ihminen on saanu elämältä kaiken ja myös menettäny kaikki tärkeät ihmiset elämästään
omaisuus ei merkitse enään mitään,
on vain vanhuus uupumus sairaus avuttomuus ja unohdus
onko oikeutettua vanhuksen halu kuolla
elämänhalu kadonnu
pitäiskö vanhan ihmisen aina vaan olla iloinen elämänhaluinen jos yksinkertaisesti ei ole
miksi kehutaan ja yllistetään jopa satavuotiaan elämänhalua ja iloisuutta,
sitä ihmettelen,
tietenkin on hyvä jos vanhuksella kaikki on hyvin
eikä itse huomaa olevansa vanhus ,
avuton huolenpidon aihe, ympäristölleen,
mutta se mutta vaan kummittelee mielessä, miksi kehutaan,
ekä haluta nähdä totuutta ympärillä,
tämmösetkö vanhukset tai ihmiset ovat alotuksentekijälle vastenmielisiä ?
Alotuksentekijä pitää t e e s k en t e l i j ö i s t ä , elämäniloa näyttelevistä ,
vaikka totuus voi olla aivan toinen monki ihmisen kohdalla,
meikä pitää ja kunnoitaa r e he l l i s t ä elämää ja ihmistä
rehellisine tunteineen,
mulle ei tarvi teeskennellä iloista elämänhaluista ,
mulle saa näyttää hyvät ja pahat elämän vaiheet
luonteeltani olen myötäeläjä,
vaikka vanhus olenki.
Jos voittaisin lotossa ison summan, en kertoisi sitä kenellekään. Enhän kerro häviöstänikään. Ketä se kiinnostaa?
Koko ikäni olen tullut toimeen omillani, joko ilman rahaa tai rahan kanssa.
Isopalkkainen mies käytti rahansa omiin menoihinsa, minä elätin niin hänet kuin lapsemmekin, maksoin maksut ja lainat, tein kahta työtä, enkä kertonut vaikeuksistani kenellekään, koskaan. Kerran yritin avautua lähiomaiselleni, ja hän sanoi, että niinhän se on, ihminen ei voi hyvin, jollei hänellä ole valituksen aihetta. Otin opikseni.
Jos nyt onni potkaisisi, tuskin osaisin siitä iloita.
Tunsin aikoinaan saman kohtalon omaavan hekilön ,
oli työkavarini,
erittäin mukava sympaattinen rehellinen kuten ME oikeat suomalaiset olemme,
usein olen miettiny mahtaako olla vielä elossa,
hän oli muutaman vuoden mua vanhempi,
erittäin yrittäjäjä henkinen
todellakin nainen omalla työpanoksellaan yritteliäisyydellään menestyi jopa yritysmaailmassa,
maksoi hunsvotti miehensä suuret velatki,
näitä elämänsä sankareita on suomessa aina joitaki keskuudessamme,
suomalainen nainen on sinnikäs ahkera vastuullinen
varmaan maailman fisuin elävä olento,
kuten sinäki 13;45;20 olet,
kiitos hienosta komentoinnista,
juttusi toi muiston menneisyydestäni mieleen
ja lämmin läikähdys tämänpäivän arkeen
vanhuuden päiväni iloksi.
Sairaita, aloituksen väärin tulkinneita kommentteja!
Mitataan ainoastaan mammonalla, itsekehulla tms.
Positiivisen asenteen näkee jos osaa suhtautua avoimesti.
Juuri tuollaisia ihmisiä kohtasi meikäläinen tänään tansseissa,,!
"Positiivinen asenne" on kärsinyt inflaation. Pakkopositiivisuus on tyhmää.
Amerikoista on rantautunut innokas halailu ja kiljahtelu tutulle vastaan tulijalle.
Suomalaisen on vaikea tuohon opetella, jäyhä suomalainen mieluummin hymyilee vain toisella suupielellä ja vähättelee:" Eipä mulle mitään kuulu, mitäs mulle. Vielä eletään." Ei tule mieleenkään vaikeuksia luetella, jollei reumatismi ole iskenyt, Siitä voi mainita.
Positiivisesti kuitenkin toivotetaan hyvää vointia ja lähetetään terveisiä.
Kiljahtelu ja halailu on teennäistä.
Itsensä vähättättely on kulttuurimme sairasta perimää.
Mitä pahaa siinä on jos joku on saanut toivomansa työpaikan, onnistunut tyydyttämään kauan haveissaan olleen tarpeen kuten esimerkiksi salituttavani avomersun?
Mitä pahaa siinä on jos näkee kaverin tyytyväisyyden hänen onnistuttuaan tekemään maastavedossa oman ennätyksensä?
Ei tarvitse hihkua eikä rientää onnittelemaan vaan minulle riittää kaveri ilmeinen hyvän olon havaitseminen.
Sanallinen ilmaisu vaatii ko. henkilön hyvää tuntemista. Muuten reaktion on "mitä v-ttua tuo haluaa"!
Toinen sairas perimämme on toisten aivoilla ajattelu! Toimintojamme ohjaa ajatus "mitähän muut tästä ajattelevat"?
Esimerkiksi hankitaan tavaroita ajatellen niiden vaikutusta kanssaihmisten mielipiteisiin.
Tyypillisin on auto. Miten monen auto on vain omien tarpeidensa tyydyttämiseen?
Tavat ja ihmiset ovat onneksi muuttuneet tuppisuuajoista, jota vanhimmat
nykyeläkeläiset edustavat. Monet nykyeläkeläiset tuntuvat tuomitsevan kaiken
spontaaniuden ja välittömyyden. Muutenkin he ovat aina tuomitsemassa ja
arvostelemassa muita.
Pitäisi olla jähmettynyt sellaisiksi kaavojen kangistamiksi pökkelöiksi kuin he ovat
muuten ei kelpaa ihmiseksi.
Hehheh ... tuohon ei ole paljon lisättävää .... mutta on olemassa rentoja ja
suvaitsevaisiakin iäkkäitä.
Kenen tarpeita tyydytät omalla autollasi?