MERISELITYS.

Höperöpoika käynyt isän kanssa katsomassa Suvi-soutuveneellä toisten katiskat nälissään ja nyt on niin kovaa veneilijää kuin Hjallis Harkimo.
Toisella sankarillakin on rannikkolaivurin paperit tuntemattomasta syystä ja Senssu siirsi veneillessään Phuketinkin Siaminlahden puolelle kun ei ihan tiennyt missä se kuksansa kanssa liplatteli.
Seine tai Porvoonjoki, ei sen niin väliä, vettä niissä on molemmissa! Pranburissa oli aikoinaan se kuuluisa Ensimmäinen miljoonajahti Pasasella.

Miltä puolelta kummeli pitää ohittaa?

On se huikea asennemies, merikarhu ja motoristi tämä meidän Senssu, ja vieläpä täysin ilman kokemusta! Mutta asenteella ne laivatkin kulkee!

Minulla siis on väärä asenne moottoripyöräilyssä, jota olen harrastellut vapaa-ajalla yli 200 tkm. Minulla on siis väärä asenne veneilyyn, jota harrastelin vain muutaman kuukauden merialueilla.

Minulla on myös vääränlainen asenne autoiluun, joilla olen ajanut sellaisen 1,3 miljoonaa kilometriä ja vääränlainen asenne omiin lapsiini, joita viisi löytyy.

Olen kuullut myös sinulta että minulla on väärä asenne yrittämiseen ja

Kun nyt verrataan näitä meidän "asenteita" ja katsotaan mihin ne on johtaneet, niin siinä on melkoinen kontrasti.

Minä ajoin jo 13 vuotiaana 350 kuutioisella Hondalla ja 15 vuotiaana Suzuki RM piikillä motocrossia, radalla, montulla ja metsässä. Olin hyvä kuski jo kauan ennenkuin täytin 18 ja ajoin rekkakortin.

Ei ollut mitään ongelmia reissuissa enkä vielä tänä päivänäkään ole ajanut yhtäkään onnettomuutta isoilla moottoripyörillä, vaikka vauhtiakin on pidetty.

Veneilyyn perehdyttiin vaimon kanssa kunnolla, opiskeltiin merkit ja ohitussäännöt ja karttojen käyttö, sittemmin myös plotterin käyttö joka on ehdoton varuste. Sinähän kertoilit sieltä "Siaminlahdelta" ettei sinulla ollut edes VHF- radiota, koska olet niin mainio kippari 8)

Meillä oli kaikki lain vaatimat turvallisuusvarusteet hätäraketteineen ja sammutuslaitteineen, peittoineen sekä pelastusvene. Ja tietenkin se VHF ja erittäin laadukas GPS. Ei onnettomuuksia. Kannelle ei lapsia päästetty ilman liivejä. Parhaita reissuja ikinä.

Olen aina saanut kiitosta ajotaidoistani, oli alla sitten mikä laite hyvänsä. Monet naiset olleet prätkän kyydissä aivan hurmoksessa ja sanoneet että se on parempaa kuin huvipuistossa.

Moottorikelkalla pysyn hyvin sellaisten kuskien perässä, jotka ajavat kilpaakin. Kelkka oli meillä noin 5 talvea ja Lapissa ajeltu vuokrakelkoilla monet monet kerrat.
Ei onnettomuuksia.

Autoilla olen ajanut vain yhden kolarin, jossa itse olin syyssä. Muutuin matkustajaksi mustalla jäällä, ajoin yksin ja törmäsin hitaassa vauhdissa kylki edellä toiseen hitaasti liikkuvaan autoon. Pienet peltivauriot ja vuosi oli 1998.

Nykyään olen ratissa ollessani erittäin tarkkaavainen, enkä koske kännykkään ajaessani. En halua omalletunnolleni kenenkään puskan takaa eteen juoksevan lapsen henkeä.

Kun katsotaan tätä lapsiasiaa, niin minulla on erittäin rakkaat välit lapsiini ja voidaan jutella ihan mistä vaan. He ovat raittiita menestyjiä nämä isommat. Pienetkin ovat jo osoittaneet olevansa fiksuja ja mainioita persoonia.

Minun lapsiani ei haittaa sote- uudistukset eikä tykyt, ei inflaatio eikä tukien leikkaukset, koska he eivät saa mitään tukia eivätkä tarvitse.

Yrittäjänä myönnän täysin sen että kaupallinen koulutus olisi ollut paikoillaan sen kasvun hallitsemiseen, joka johti kassahallinnan menetykseen. Kolmena vuonna peräkkäin 200% kasvu oli liikaa.

Konkurssipesä jäi kuitenkin plussalle, eikä velkaa siis jäänyt kellekään.

Jos sitä aikaa ja niitä oppirahoja ei olisi ollut, en olisi koskaan tutustunut näihin kavereihin jotka nosti minut ylös siksi koska heillä oli tiedossa se miten hyvä olen nokkamieheksi solmimaan kontakteja ja siihen että minuun voi aina luottaa.

Myös kaikki entiset tavarantoimittajat olivat edelleen kavereitani, kun uuteen toimenkuvaan astelin ja se nosti minut ohi kilpailijoiden. Toimeksiantajat siis arvostivat asennettani.

Se mitä vaimoihin tulee, niin olen exien kanssa hyvissä väleissä, tosin en toisen exän kanssa juttele useinkaan, koska hänen uusioperheensä mies on mustasukkaista sorttia. Kuvia laitellaan WhatsAppilla ja vaihdellaan kuulumisia.

Eka exäni on edelleen rakastunut minuun ja tärisee vedet silmissä aina kun tavataan ja halataan, viimeksi sunnuntaina. Erittäin hieno ja rakas ihminen, niin sisältä kuin ulkoa. Hänen miehensä on myös valioluokkaa ja kunnollisempaa miestä saa hakea.

Minä en pannut pahakseni, vaikka hän on kaverini jo niiltä ajoilta kun alettiin molemmat seurustelemaan aikoinaan. Hänen exänsä on minun exäni kaveri ja koulukaveri. No se hänen exänsä ei ottanut asiaa niin kevyesti, vaikka itse siitä suhteesta läksikin.

Kun sitten katson mihin elämä on kuljettanut, niin kiitän siitä määrätietoista asennettani, energisyyttäni, rehellisyyttän ja ennenkaikkea ahkeruuttani ja sisua.
Sisulla on korvattu monet tappiot ja voitettu vastoinkäymiset.

En ole sellainen kaveri joka huutaa äitiä ja poliisia apuun, kun ongelmia ilmenee, vaan revin se panoksen omasta selkärangastani ja kuittaan tappiot takaisin. Tuurilla on aina myös osuutensa, mutta tuuriinkin tarvitaan asennetta ja hyviä asioita alkaa tapahtua.

Ikkunasta avautuu nyt suomalainen järvimaisema. Kotona avautuu trooppista maisemaa, puuta, kasvia ja aakeeta laakeetakin. Molemmissa vallitsee kaunis luonto ja rauha.

Mitä näkyy asennemiehen ikkunasta, kun sälekaihtimia raotat? Vai onko huoneessasi ikkunaa laisinkaan?

2010