Painajainen osastolla osa3

"Ylös te kaksi perverssiä ja vähän äkkiä", huuto kaikui unen läpi Jukan säpsähtäessä. Rauno avasi säikähtäneenä myöskin silmänsä. Ovella seisoi kädet puuskassa heidän kaunis hoitajansa vihaisen näköisenä. Hän näytti heidän silmissään ehkä vihaisuudesta johtuen vieläkin kauniimmalta. "Nyt oli varmaan viisainta olla hiljaa", miehet vaihtoivat yhteissilmäyksiä seistessään tukat sekaisin, mutta asennossa sänkyjen vieressä, kuin sotilaat. Helena harppoi siroilla säärillään takapuoli keinuen miesten eteen, jolloin he näkivät nuo ihanat, ruskeat silmät kipinöivän kiukusta. Hän jäi seisomaan kädet puuskassa miesten eteen virkkaen, "Taisitte sitten luulla, ettei teidän eilis iltaista reissua vahtimestarin koppiin ja vähän muutakin puuhaa nähnyt kukaan?", Helena lähes huusi. Miehet vaihtoivat tukijalkaa katsoen hoitajan vartalon sijaan nyt omia varpaitaan. Hetken hiljaisuuden jälkeen Helena huokaisi syvään rauhoituttuaan hieman. "Teidän tekemisenne on valvontakamera tallentanut, mitä voitaisiin mennä katsomaan yhdessä", hän sanoi lähes hyisellä äänellä. "Niin, mutku", aloitti Jukka. "Mutku, mutku!, Helena matki äänen noustessa taas kovemmaksi. "Nyt tohvelit kinttuun ja elokuviin", hän jatkoi jo ivallisella sävyllä. Miehet ottivat käskystä sairaalan sandaalit jalkoihinsa ja hoitajan avatessa oven he menivät käytävään odottamaan. Helena viittoili seuraamaan häntä. Rauno oli epätoivoisen näköinen, eikä Jukkakaan hyppinyt riemusta. Helena lähti muodokas takapuoli keinuen korkokenkien kolahtaessa lattiaan talon hissille. Miesten silmät nuolivat tuota ihanaista vartaloa heidän talsiessa perässä. Pari kerrosta noustuaan he pääsivät tuttuun koppiin, josta eilisiltana otettu voidepurkki oli otettu. Helena oli jättänyt nauhan samaan kohtaan, missä näkyi Raunon käsi samaista purkkia nostamassa sairaalan takin taskuun. Miehet punastuivat näkemästään. "No, mitäs sanotte", hän nosti katseensa näytöltä katsoen vihaisena molempia miehiä. "No, mutku", Rauno aloitti. "Mutku, kas kun ei lutkuta!", Helena sähähti. Hän kelasi nopeutetusti nauhaa siihen kohtaan, jossa miehet olivat jo luopuneet vaatteista ja voidepurkille löytynyt käyttöä Jukan sovittaessa kaluaan Raunoon. Miehet olisivat halunneet vajota nyt maan alle nähtyään heidän aktinsa nauhalta. Heidän huokailunsakin kuului selvästi. Molemmat vaihtoivat epätoivoisia silmäyksiä varmaan miettien seurauksia. Helena tuhisi punan noustessa poskille ja ihan kuin piinatakseen miehiä lisää hän kelasi nauhan kohtaan, jossa molemmilla alkoi orgasmin jälkeen tapahtua. Jukalla oli sekava olo yhtaikaa katsomastaan. Toisaalta häntä kiihotti näkemänsä Raunon paneminen, mutta myöskin tuleva rangaistus pelotti. Helena kelasi nauhan taas alkuun, muttei enää heidän onnekseen pakottanut katsomaan sitä. "Periaatteessa teille pitäisi nyt..."hän aloitti pitäen miesten mielestä liian pitkä tauon. He ähkäisivät vaivautuneena noiden sekuntien aikana. "Antaa lähdöt sairaalasta, kun tämä ei ole mikään hiekkalaatikko, jossa voi leikkiä, miten sattuu ", hän jatkoi. "Mitä me voimme tehdään", miehet vastasivat änkyttäen yhteen ääneen. Helena nousi oikaisten housunsa rypyt jättäen kädet uhkaavasti puuskaan. "Ensiksi teille tulee nyt ero eli samassa huoneessa ette enää ole, näin varmistamme koskemattomuuden", hän sanoi. "Selvä!", miehet vastasivat lyöden jo kantapäitä yhteen. Helena oli taas rauhoittunut ja hymyili virkkaen, "Tuosta nauhasta päätellen Jukka osaa käyttää asettaan, mutta Rauno taas..." hän oli hetken hiljaa. "Jos aiotte säilyttää paikkanne sairaalassa, niin suostutte ehtoihini, mukisematta" "Ja ne ovat", Jukka kysyi varovasti. "Sinä lähdet toiseen huoneeseen, Rauno jää paikalleen ja meillä hänen kanssaan on loppupäivästä "hoitokokous", johon ei pääsyä muille", Helena jatkoi katsoen ilkikurisena Jukan ilmettä. "Jos tämä ei sovi, niin näytän tuon nauhan lääkärillemme ja loput voitte arvata", hän hymyili ruskeat silmät sädehtien. "Lupaan jyrätä sen myöhemmin, mikäli suostutte ehtoihini?", Helena katsoi miehiä kädet nyt lanteillaan. "Joo", he vastasivat vaisusti. Helena otti kasetin laitteesta ja kehotti seuraamaan heitä. Sairaalan kerroksien välillä olivat myös henkilökunnan sosiaali-tilat, jonne hän kävi kasetin viemässä pukukaappiinsa. "No, niin siellä se on tallessa, joten jatketaan", hän virnuili kehottaen miehiä taas seuraamaan. Taas he katselivat hyvä muotoista takapuolta sen keinuessa silmien edessä varsin sietämättömällä tavalla. "Rauno taitaa päästä nyt asiaan ", Jukka ajatteli kuvitellen hetken pitävän noista edellään keinuvista lanteista ja... Korkkarit kolisten Helena pääsi heidän huoneensa ovelle avaten sen heille. "Otat omat tavarasi ja viet ne vastapuolella olevaan huoneeseen, joka onkin nyt tyhjä ", hän käskytti Jukkaa lisäten "Vaikka onkin lyhyt matka yökylään, niin en suosittele sitä tekemään. Jukka kantoi vähät tavaransa vastapäiseen huoneeseen.
Helena veti oven kiinni, laittoi toisen sängyistä oven eteen pöngäksi ja tuli Raunon viereen istumaan silitellen hänen hiuksiaan...