vihreä kevät
Kuulen purojen solisevan.
Sanon tuntevani kevään.
Tunnen sen, sillä se on olemassa.
Tiedän sen, koska se on aina ollut olemassa.
Mutta mitä se on?
Onko se lintuja?
Onko se raikkaita tuulia?
Vai onko se vain auringon paistetta ja ?
rakkautta,
mikä pyrkii kavalasti vaikuttamaan meihin jokaiseen?
Ei.
Ei se ole vain lintuja, aurinkoa, raikkaita tuulia ja puroja.
Se on jotain suurempaa.
Se on jotain mitä emme aina oikein ymmärrä.
Se on jotain sellaista mikä saa meidät uskomaan.
Uskomaan, että tämä maailma on jokin sellainen paikka.
Mutta millainen paikka?
Paha paikka?
Paha maailma?
Rakkautta tästä maailmasta tuskin puuttuu.
Siitä olen varma. Sillä olenhan itsekin tuon rakkauden seuraus.
Mutta olisiko se, se?
Juuri se.
Rakkaus.
Rakkaus mikä syttyy näin keväisin.
Rakkaus, mikä saa meidät antamaan toisillemme kaikkemme.
Rakkaus mikä antaa meille voimaa ja uskoa tähän maailmaan.
Olisiko se, se?
Ei.
Ei se ole välttämättä rakkaus.
Rakkautta on myös muissa vuodenajoissa.
Rakkautta on talvessa.
Rakkautta on kesässä ja rakkautta on myös syksyssä.
Mutta missä? Missä sitä rakkautta on?
Mistä minä voin sitä löytää?
Kuka sitä minulle lahjoittaa?
Toisistamme.
Toisistamme minulle sanottiin.
Mutta vaikka minä miten paljon kulkisin kevään polkuja. Ja vaikka minä miten paljon kuuntelisin kevään ääniä ja katselisin purojen virtaavan. Niin en olisi mitään, jos minulta puuttuisi rakkaus.
Olisin vain tumma piste tässä maailmassa.
- Arttu 2005-06-07
Saa kommentoida
Kuulen purojen solisevan.
Sanon tuntevani kevään.
Tunnen sen, sillä se on olemassa.
Tiedän sen, koska se on aina ollut olemassa.
Mutta mitä se on?
Onko se lintuja?
Onko se raikkaita tuulia?
Vai onko se vain auringon paistetta ja ?
rakkautta,
mikä pyrkii kavalasti vaikuttamaan meihin jokaiseen?
Ei.
Ei se ole vain lintuja, aurinkoa, raikkaita tuulia ja puroja.
Se on jotain suurempaa.
Se on jotain mitä emme aina oikein ymmärrä.
Se on jotain sellaista mikä saa meidät uskomaan.
Uskomaan, että tämä maailma on jokin sellainen paikka.
Mutta millainen paikka?
Paha paikka?
Paha maailma?
Rakkautta tästä maailmasta tuskin puuttuu.
Siitä olen varma. Sillä olenhan itsekin tuon rakkauden seuraus.
Mutta olisiko se, se?
Juuri se.
Rakkaus.
Rakkaus mikä syttyy näin keväisin.
Rakkaus, mikä saa meidät antamaan toisillemme kaikkemme.
Rakkaus mikä antaa meille voimaa ja uskoa tähän maailmaan.
Olisiko se, se?
Ei.
Ei se ole välttämättä rakkaus.
Rakkautta on myös muissa vuodenajoissa.
Rakkautta on talvessa.
Rakkautta on kesässä ja rakkautta on myös syksyssä.
Mutta missä? Missä sitä rakkautta on?
Mistä minä voin sitä löytää?
Kuka sitä minulle lahjoittaa?
Toisistamme.
Toisistamme minulle sanottiin.
Mutta vaikka minä miten paljon kulkisin kevään polkuja. Ja vaikka minä miten paljon kuuntelisin kevään ääniä ja katselisin purojen virtaavan. Niin en olisi mitään, jos minulta puuttuisi rakkaus.
Olisin vain tumma piste tässä maailmassa.
- Arttu 2005-06-07
Saa kommentoida
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pidin tästä, kiva kyselevä ja pohtiva tyyli.
Oikein soma, pohdiskeleva ja kysyvä runo. Oikein kaunista. Piristit ihanasti päivääni, joka kyllä vaihtuu pian yöhön.