Painajainen osastolla osa4

Laitan vielä jatko-osan, jos ketä sitten kiinnostaa lukea (?). Menihän näissä jokunen tunti kirjoitellessa.

Jukka kihisi kiukkuisena uuden huoneensa sängyssä. "Se akka maksaa vielä tämän", hän jupisi ääneen. Tavarat oli viety paikalleen, joten hän lähti hiipimään oven avattuaan entisen huoneensa oven taakse. Puhelin oli sairaalatakin taskussa. Hän pisti korvan oveen kiinni kuunnellen hoitajansa kimeää valitusta Raunon pannessa häntä. Jukalla kiehui nyt ja pahasti. Hän oli jo hyppäämässä painollaan ovea vasten. Se siis aukenisi sisäänpäin. "Mutta, sittenhän jään kiinni", hän tuhisi rummuttaen kylpytakin taskua. Käsi osui puhelimeen ja samassa hänellä välähti. "Joo, jos pystyn kuvaamaan edes muutaman hetken niiden touhua, niin se tietää lopputiliä Helenalle!", hän hymyili mielessään. Siispä avaamaan ovea. "Mitä hittoa, ne ovat teljenneet sen", hän ajatteli hetken. Ehkä siitä seuranneesta raivokohtauksesta hän tuuppasi ovea, jolloin sen ja karmin väliin jäi muutaman sentin rako sängyn vaimeasti kolahtaen oven edestä. Jukka oli hetken varuillaan peläten jäävänsä kiinni. Huoneessa näkyi molempien sekä Raunon, että Helenan rytmikäs puuhastelu äänineen, joten he eivät tienneet hänen tiirailevan ovelta. Jukka sai puhelimen asetettua videokuvaukseen ja kun puhelimen laittoi oven ja karmin väliin, sai sillä kuvattuakin. Hän katsoi kännykän näytöltä Helenan jalkojen välissä kohoilevaa Raunon takapuolta, sekä Helenan nautinnosta vääristyneitå kasvoja. Kamera tallensi myöskin Helenan voihkinnan muistikortille. Jukalla alkoi seisomaan, vaikka hän oli tilanteesta pahasti mustasukkainen. Hän sai pidätettyä hengitystään samalla, kun katseli näytöltä Raunon ähkiessä ja takapuolen liikkuessa entistä nopeammin Helenan pitäessä lantiosta kiinni.
Jukalla seisoi jo kipeää tehden. "Nyt se akka näköjään saa", Rauno ajatteli kuullessaan Helenan kirkaisevan kerran, vetävän Raunoa itseensä kasvot entistä enemmän irveessä ja sitten kirkuvan hetken aikaa puristaen Raunoa pakaroista. Hetken kuluttua Rauno karjaisi nytkähtäen rajusti ja lysähti Helenan päälle voimattomana. Rauno sai zoomattua vielä Helenan avautuneet silmät, joten nyt hänellä oli, ei pitkää rainaa, mutta tarpeeksi dokumentiksi, jolla hän saisi hoitajan kuseen. Rauno katkaisi nauhoituksen ja hiipi oman huoneensa ovelle avaten sen äänettömästi. Hän hyppäsi innokkaasti sängylle äskeisen näyn vieläkin tuntuvana jomotuksena haaroissaan. Sydän lyöden kovemmin hän alkoi etsiä uutta videotaan. Valaistus oli riittänyt ja nykyisellä hd-laadulla kuva oli loistava ja äänestäkin sai hyvin selvää. Kiihoittuneena hän katseli äskeistä kuvaustaan nostaen äänen kovemmalle. Toisella kädellä hän alkoi hieroa seisovaa kaluaan, jonka sitten otti housut heitettyään rajumpaan käsittelyyn. Puhelimen näyttöä katsellen ja kalu toisessa hän tyydytti itseään innokkaana.
Hän katsoi useamman kerran Helenan loppuhuipentumaa laueten samalla. Jukka ähkäisi puhelimen tippuessa. Hän oli hetken raukeana pitkällään kalun levätessä alavatsalla spermassa.
Varovasti nousten ylös hän katsoi helpottuneena puhelinta, joka oli ehjänä, sängyllä. Käytyään paperia hän siisti itseään ja alkoi miettimään, miten edetä kostonsa kanssa. "En voi kertoa suoraan videosta, koska silloin se voidaan takavarikoida, laillisesti", hm...! "Tai sitten ilmoitan sen hänelle muuten piilotettuani muistikortin ensin". "Joo, niin teenkin eli uhkaan laittaa videon mediaan, niin eiköhän se yhteisymmärrys löytyne", Jukka alkoi hymyillä itsekseen alkaen jo nauraa hiljaa tilanteelle. Hän hiipi Raunon ovelle avaten sen varovasti. Äänistä päätellen siellä siirrettiin sitä sänkyä nyt oikealle paikalleen. Jukka meni takaisin sänkyyn odottelemaan. Vielä olisi pari tuntia, kun Helena tulisi tuomaan iltalääkkeet. Nostettuaan vaatekaappinsa pohjalevyä hän työnsi puhelimensa muistikortin sen alle piiloon, sekä laski levyn takaisin paikalleen. Hän otti unet sen jälkeen.
"Huomenta, miten täällä ollaan jakseltu", Helena sanoi iloisena korkkareiden kopinan herättäessä Jukan. Siinä se hyvännäköinen hoitaja hymyili näyttämättä lainkaan äsken saaneelta.
Jukkaa toisaalta harmitti se, mitä suunnitteli hänen suhteensa, kun katsoi noita kauniita kasvoja, joissa ruskeat silmät saivat kuolleenkin piristymään. Jukka otti iltalääkkeet veden kanssa, antoi muovikupin takaisin ja Helenan ihmetykseksi katsoi häntä liian ilkeästi. "Hyvin oon jaksellut ja käsittäkseni sinäkin, kuten Raunokin äsken", Jukka lähes kuiskasi hänelle. Helena tiputti tyhjän lääkekupin karahtaen tulipunaiseksi. "Mitä sinä nyt yrität puhua", hän kysyi viimeisen sanan ollessa jo änkyttämistä. Jukka kävi pitkälleen, pisti kädet niskan taakse ja virkkoi rauhallisesti: "Ette ottaneet kaikkea huomioon naidessanne; a/sänkyä voi siirtää, b/kuvata voi oven raosta ja c/minulla oli äsken videokamera siinä ovensuussa. Helenan silmät pullistuivat päässä kasvojen kalvetessa ja hän horjahti tuon kuultuaan nurin, mutta pääsi ylös kuitenkin. Varmuudeksi hän haki jakkaran, jolle istuutui kalpeana...