Pidittekö Pajtim Statovcin kirjasta Bolla ? Häneltä on ilmestynyt uusi kirja "Lehmä synnyttää yöllä"

Anonyymi-ap

62

703

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Kyllä olen lukenut Bollan sen Finlandia voittajaksi valitsemisen jälkeen.

      Toki se on taidokkaasti kirjoitettu ja seksuaalista identiteettiä syvästi luotaava teos, mutta minulle se oli jotenkin liian raskasta luettavaa.

      Naimisissa olevan perheellisen miehen rakastuminen intohimoisesti toiseen mieheen ja siitä syntyvä ristiriita avioliittoon ja suhde vaimoon joka yrittää ymmärtää ja kestää sekä henkisen, että fyysisen väkivallan.

      Luin silloin kirjan loppuun, mutta tätä uusinta teosta en aio lukea, koska haluan suojella itseäni vastaavilta tunnetiloilta jotka koin ahdistavina.
      tepa

      • Olen lukenut Bollan. Kirjalla on omat meriittinsä, mutta minä reagoin vahvasti rakastajan kohtaamiseen kadulla kerjäläisenä ja päähenkilön raukkamaisuuteen.
        Aloitin Kissani Jugoslavia, mutta jätin kesken jo alkupuolella.
        Lehmät synnyttävät yöllä ei taida myöskään päätyä listalleni kirjoista jotka haluan lukea. Etenkin kun on niin paljon valinnanvaraa tänä syksynä. Sanotaan että ihmiset lukevat aina vain vähemmän. Minä taas luulen että he kirjoittavat aina vain enemmän.


    • Anonyymi

      On varmaankin ollut ahdistavaa Bollan päähenkilöille pitää piilossa
      sukupuoli-identiteettinsä.

    • Aloittaja, aloittaja ! Minä aion laittaa "lehmät" heti tilaukseen..)) Minusta Bollakin oli kaikessa järkyttävyydessään kirja, joka oli pakko lukea. Se testasi oman ymmärryksen rajoja, repi lukijansa irti turvalliselta hyvä/paha-akselilta - muista kirjalllsista ansiosta puhumattakaan.
      Traumatisoitunut ihminen on kirjailijalle otollinen kuvauksen kohde ja palvelee parhaimmillaan myös lukijoita. Eikö kaunokirjallisuuden tehtäväksi ole määriteltykin lukijan ymmärryksen lisääminen ? Tietysti lukijakin "saa" olla uskollinen itselleen, tuntea ja kunnioittaa omia rajojaan.

    • Anonyymi

      Ei saisi unohtaa, että romaanit ovat kuitenkin fiktiota.
      Kaikki niissä tapahtunut ei ole välttämättä tapahtunut
      eikä sillä lailla kuin kirjailija on kirjoittanut.
      Onko liian ahdistavaa lukea joku kirja, jolla on syvällinen sanoma ?
      Katsomme me elokuviakin ahdistumatta (tai ahdistuen)
      mutta molempien on kai tarkoitus herättää tunteita ja ajatuksia,
      sekä kirjojen että elokuvien.

      • Syvällinen sanoma ei tarvitse välttämättä olla ahdistava sanoma. On kirjailijoita jotka nimenomaan haluavat sukeltaa syvälle ihmismielen kaikkein vaikeimpiin ja epämukavimpiin kerroksiin ja tuoda ne esille kirjallisuudessa. Fiktion muodossa, yleensä. Kuinka paljon ne sitten perustuvat kirjailijan omiin kokemuksiin esim. sodan kauhuista, jää sitten kirjailijan omaksi tiedoksi.

        Kaikki me tiedämme miten sota raaistaa, miten lapset, sukupuolivähemmistöt, naiset, jopa eläimet kärsivät ja tuhoutuvat sodan jaloissa. Jos katsaus ihmismielen kaikkein raadollsimpiin elementteihin, poikkeustilanteissa, valottaa jotenkin kirjan sanomaa, tarjoaa perustelun vastenmielisiin ja pelkurimaisiin käyttäytymismalleihin, niin se on ok, palvelee tarkoitustaan.

        Jokainen hyvä kauno antaa aihetta arvioida uudelleen omia asenteitaan, ajatuksiaan, mielipiteitään kuvauksen kohteena olevasta asiasta. Avartaa ja tulkita uudelleen..

        Syvällisellä, järkyttävälläkin kaunolla pitää mielestäni olla joku tarkoitus, muu kuin vain kertoa miten alas ihminen voi moraalisesti vajota, miten ystävä jätetään, periaatteet siirretään syrjään, kun halutaan pelastaa oma nahka.

        Bolla syylistyy mielstäni liikaa ihmisluonteen vajaavaisuuksissa, pohjamudissa rypemiseen. On tosin jo aikaa siitä kun luin sen, taisi olla heti sen jälkeen kun Finlandia-palkinto oli myönnetty. Saattaa olla että jos lukisin sen uudelleen löytäisin siitä uusia vivahteita, eri tasoja.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Syvällinen sanoma ei tarvitse välttämättä olla ahdistava sanoma. On kirjailijoita jotka nimenomaan haluavat sukeltaa syvälle ihmismielen kaikkein vaikeimpiin ja epämukavimpiin kerroksiin ja tuoda ne esille kirjallisuudessa. Fiktion muodossa, yleensä. Kuinka paljon ne sitten perustuvat kirjailijan omiin kokemuksiin esim. sodan kauhuista, jää sitten kirjailijan omaksi tiedoksi.

        Kaikki me tiedämme miten sota raaistaa, miten lapset, sukupuolivähemmistöt, naiset, jopa eläimet kärsivät ja tuhoutuvat sodan jaloissa. Jos katsaus ihmismielen kaikkein raadollsimpiin elementteihin, poikkeustilanteissa, valottaa jotenkin kirjan sanomaa, tarjoaa perustelun vastenmielisiin ja pelkurimaisiin käyttäytymismalleihin, niin se on ok, palvelee tarkoitustaan.

        Jokainen hyvä kauno antaa aihetta arvioida uudelleen omia asenteitaan, ajatuksiaan, mielipiteitään kuvauksen kohteena olevasta asiasta. Avartaa ja tulkita uudelleen..

        Syvällisellä, järkyttävälläkin kaunolla pitää mielestäni olla joku tarkoitus, muu kuin vain kertoa miten alas ihminen voi moraalisesti vajota, miten ystävä jätetään, periaatteet siirretään syrjään, kun halutaan pelastaa oma nahka.

        Bolla syylistyy mielstäni liikaa ihmisluonteen vajaavaisuuksissa, pohjamudissa rypemiseen. On tosin jo aikaa siitä kun luin sen, taisi olla heti sen jälkeen kun Finlandia-palkinto oli myönnetty. Saattaa olla että jos lukisin sen uudelleen löytäisin siitä uusia vivahteita, eri tasoja.

        Paloma. Tähän kirjoitukseesi on helppo yhtyä. Puit sanoiksi sen mitä minäkin ajattelen hyvän kirjallisuuden vaikutuksesta ihmismieleen.
        tepa


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Syvällinen sanoma ei tarvitse välttämättä olla ahdistava sanoma. On kirjailijoita jotka nimenomaan haluavat sukeltaa syvälle ihmismielen kaikkein vaikeimpiin ja epämukavimpiin kerroksiin ja tuoda ne esille kirjallisuudessa. Fiktion muodossa, yleensä. Kuinka paljon ne sitten perustuvat kirjailijan omiin kokemuksiin esim. sodan kauhuista, jää sitten kirjailijan omaksi tiedoksi.

        Kaikki me tiedämme miten sota raaistaa, miten lapset, sukupuolivähemmistöt, naiset, jopa eläimet kärsivät ja tuhoutuvat sodan jaloissa. Jos katsaus ihmismielen kaikkein raadollsimpiin elementteihin, poikkeustilanteissa, valottaa jotenkin kirjan sanomaa, tarjoaa perustelun vastenmielisiin ja pelkurimaisiin käyttäytymismalleihin, niin se on ok, palvelee tarkoitustaan.

        Jokainen hyvä kauno antaa aihetta arvioida uudelleen omia asenteitaan, ajatuksiaan, mielipiteitään kuvauksen kohteena olevasta asiasta. Avartaa ja tulkita uudelleen..

        Syvällisellä, järkyttävälläkin kaunolla pitää mielestäni olla joku tarkoitus, muu kuin vain kertoa miten alas ihminen voi moraalisesti vajota, miten ystävä jätetään, periaatteet siirretään syrjään, kun halutaan pelastaa oma nahka.

        Bolla syylistyy mielstäni liikaa ihmisluonteen vajaavaisuuksissa, pohjamudissa rypemiseen. On tosin jo aikaa siitä kun luin sen, taisi olla heti sen jälkeen kun Finlandia-palkinto oli myönnetty. Saattaa olla että jos lukisin sen uudelleen löytäisin siitä uusia vivahteita, eri tasoja.

        Jopas onkin ikävää kaunoa. Kokeile väliilä kaunokirjoitusta.
        Voivoi sitä bollaa, taitaa olla joku takarivin taavi ellei ihan sitä heikompaa ainesta.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Syvällinen sanoma ei tarvitse välttämättä olla ahdistava sanoma. On kirjailijoita jotka nimenomaan haluavat sukeltaa syvälle ihmismielen kaikkein vaikeimpiin ja epämukavimpiin kerroksiin ja tuoda ne esille kirjallisuudessa. Fiktion muodossa, yleensä. Kuinka paljon ne sitten perustuvat kirjailijan omiin kokemuksiin esim. sodan kauhuista, jää sitten kirjailijan omaksi tiedoksi.

        Kaikki me tiedämme miten sota raaistaa, miten lapset, sukupuolivähemmistöt, naiset, jopa eläimet kärsivät ja tuhoutuvat sodan jaloissa. Jos katsaus ihmismielen kaikkein raadollsimpiin elementteihin, poikkeustilanteissa, valottaa jotenkin kirjan sanomaa, tarjoaa perustelun vastenmielisiin ja pelkurimaisiin käyttäytymismalleihin, niin se on ok, palvelee tarkoitustaan.

        Jokainen hyvä kauno antaa aihetta arvioida uudelleen omia asenteitaan, ajatuksiaan, mielipiteitään kuvauksen kohteena olevasta asiasta. Avartaa ja tulkita uudelleen..

        Syvällisellä, järkyttävälläkin kaunolla pitää mielestäni olla joku tarkoitus, muu kuin vain kertoa miten alas ihminen voi moraalisesti vajota, miten ystävä jätetään, periaatteet siirretään syrjään, kun halutaan pelastaa oma nahka.

        Bolla syylistyy mielstäni liikaa ihmisluonteen vajaavaisuuksissa, pohjamudissa rypemiseen. On tosin jo aikaa siitä kun luin sen, taisi olla heti sen jälkeen kun Finlandia-palkinto oli myönnetty. Saattaa olla että jos lukisin sen uudelleen löytäisin siitä uusia vivahteita, eri tasoja.

        Ehkä et saanut siitä kaikkea irti, kun itse olet kertonut pitäväsi eniten historiallisesta
        saippuaopperasta.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Syvällinen sanoma ei tarvitse välttämättä olla ahdistava sanoma. On kirjailijoita jotka nimenomaan haluavat sukeltaa syvälle ihmismielen kaikkein vaikeimpiin ja epämukavimpiin kerroksiin ja tuoda ne esille kirjallisuudessa. Fiktion muodossa, yleensä. Kuinka paljon ne sitten perustuvat kirjailijan omiin kokemuksiin esim. sodan kauhuista, jää sitten kirjailijan omaksi tiedoksi.

        Kaikki me tiedämme miten sota raaistaa, miten lapset, sukupuolivähemmistöt, naiset, jopa eläimet kärsivät ja tuhoutuvat sodan jaloissa. Jos katsaus ihmismielen kaikkein raadollsimpiin elementteihin, poikkeustilanteissa, valottaa jotenkin kirjan sanomaa, tarjoaa perustelun vastenmielisiin ja pelkurimaisiin käyttäytymismalleihin, niin se on ok, palvelee tarkoitustaan.

        Jokainen hyvä kauno antaa aihetta arvioida uudelleen omia asenteitaan, ajatuksiaan, mielipiteitään kuvauksen kohteena olevasta asiasta. Avartaa ja tulkita uudelleen..

        Syvällisellä, järkyttävälläkin kaunolla pitää mielestäni olla joku tarkoitus, muu kuin vain kertoa miten alas ihminen voi moraalisesti vajota, miten ystävä jätetään, periaatteet siirretään syrjään, kun halutaan pelastaa oma nahka.

        Bolla syylistyy mielstäni liikaa ihmisluonteen vajaavaisuuksissa, pohjamudissa rypemiseen. On tosin jo aikaa siitä kun luin sen, taisi olla heti sen jälkeen kun Finlandia-palkinto oli myönnetty. Saattaa olla että jos lukisin sen uudelleen löytäisin siitä uusia vivahteita, eri tasoja.

        Ihannemaailmaa ja ihanneihmisiä ei ole olemassa. Ihmiset käyttäytyvät
        eri syistä niinkuin käyttäytyvät. Kirjassa pitää olla realismiakin ollakseen
        vakuuttava, uskottava ja vaikuttava.
        Roskaromaanit ja niitten kirjoittajat ovat asia erikseen.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Syvällinen sanoma ei tarvitse välttämättä olla ahdistava sanoma. On kirjailijoita jotka nimenomaan haluavat sukeltaa syvälle ihmismielen kaikkein vaikeimpiin ja epämukavimpiin kerroksiin ja tuoda ne esille kirjallisuudessa. Fiktion muodossa, yleensä. Kuinka paljon ne sitten perustuvat kirjailijan omiin kokemuksiin esim. sodan kauhuista, jää sitten kirjailijan omaksi tiedoksi.

        Kaikki me tiedämme miten sota raaistaa, miten lapset, sukupuolivähemmistöt, naiset, jopa eläimet kärsivät ja tuhoutuvat sodan jaloissa. Jos katsaus ihmismielen kaikkein raadollsimpiin elementteihin, poikkeustilanteissa, valottaa jotenkin kirjan sanomaa, tarjoaa perustelun vastenmielisiin ja pelkurimaisiin käyttäytymismalleihin, niin se on ok, palvelee tarkoitustaan.

        Jokainen hyvä kauno antaa aihetta arvioida uudelleen omia asenteitaan, ajatuksiaan, mielipiteitään kuvauksen kohteena olevasta asiasta. Avartaa ja tulkita uudelleen..

        Syvällisellä, järkyttävälläkin kaunolla pitää mielestäni olla joku tarkoitus, muu kuin vain kertoa miten alas ihminen voi moraalisesti vajota, miten ystävä jätetään, periaatteet siirretään syrjään, kun halutaan pelastaa oma nahka.

        Bolla syylistyy mielstäni liikaa ihmisluonteen vajaavaisuuksissa, pohjamudissa rypemiseen. On tosin jo aikaa siitä kun luin sen, taisi olla heti sen jälkeen kun Finlandia-palkinto oli myönnetty. Saattaa olla että jos lukisin sen uudelleen löytäisin siitä uusia vivahteita, eri tasoja.

        Samaa mieltä olen minäkin kirjallisuuden merkityksestä, kuin kirjoitit, Paloma, mutta tuomitsemisen ja moralisoinnin jättäisin pois kirjailijan toimenkuvasta..))

        Eikö se tendenssikirjallisuus ole tuomittu jo Minna Canthin aikaan ? Häntä sanottiin "inhuuden ihannoijaksi", kun hän kuvasi köyhyyttä, köyhän arkea.

        Saman kohtalon koki tänä päivänä ranskalainen Eduard Louis kuvatessaan oman lapsuutensa ankeita oloja, syrjäytymistä, köyhyyttä ranskalaisittain. Kirja "Ei enää Eddy" sai vastaansa syytösten ryöpyn: "ei tuollaista ole Ranskassa".

        Vähän samalla tavalla tekee tietysti mieli suhtautua Bollan päähenkilöön, joka poikkeusoloissa, itsekin jo sodan runnomana, petti rakastettunsa pelastaakseen itsensä.
        Minusta tämä ei kuvaa ihmisen moraalista rappiota vaan epätoivon syvyyttä, keinottomuutta. Ja vaikka kuvaisi, ei kai ole pahaksi tietää siitä, kieltää ja ahdistuakin?

        Oli miten oli näissä tulkinnoissa ei tietenkään ole oikeata tai väärää. Itse "annoin armon" Bollan päähenkilölle kun en ole " kulkenut päivää hänen mokkasiineissaan"...))
        demeter1


      • Anonyymi kirjoitti:

        Samaa mieltä olen minäkin kirjallisuuden merkityksestä, kuin kirjoitit, Paloma, mutta tuomitsemisen ja moralisoinnin jättäisin pois kirjailijan toimenkuvasta..))

        Eikö se tendenssikirjallisuus ole tuomittu jo Minna Canthin aikaan ? Häntä sanottiin "inhuuden ihannoijaksi", kun hän kuvasi köyhyyttä, köyhän arkea.

        Saman kohtalon koki tänä päivänä ranskalainen Eduard Louis kuvatessaan oman lapsuutensa ankeita oloja, syrjäytymistä, köyhyyttä ranskalaisittain. Kirja "Ei enää Eddy" sai vastaansa syytösten ryöpyn: "ei tuollaista ole Ranskassa".

        Vähän samalla tavalla tekee tietysti mieli suhtautua Bollan päähenkilöön, joka poikkeusoloissa, itsekin jo sodan runnomana, petti rakastettunsa pelastaakseen itsensä.
        Minusta tämä ei kuvaa ihmisen moraalista rappiota vaan epätoivon syvyyttä, keinottomuutta. Ja vaikka kuvaisi, ei kai ole pahaksi tietää siitä, kieltää ja ahdistuakin?

        Oli miten oli näissä tulkinnoissa ei tietenkään ole oikeata tai väärää. Itse "annoin armon" Bollan päähenkilölle kun en ole " kulkenut päivää hänen mokkasiineissaan"...))
        demeter1

        Demeter1, en osaa olla ihan yhtä jalomielinen ja anteeksiantava kuin sinä, raukkamaisuus ja pelkuruus saavat minut voimaan huonosti. Onhan se tietysti osa ihmisluonnetta, itsesäilytyksenja itsensä pelastamisen tarve, mutta jää sitä paha maku suuhun.

        Kyllä epäkohdista, raakuudesta, rujoudesta, köyhyydestä ja ihmisluonteen raadollisuudesta saa, ja pitääkin, kirjoittaa, mutta jos se ikään kuin tulee pääasiaksi, vellomiseksi, kurjuudessa rypemiseksi, niin se ei enää tee samanlaista vaikutusta, se ei tunnu enää yhtä realistiselta eikä aidolta. Kirjallisuuskritiikot nyt kuitenkin arvostavat yli kaiken "väkevää" kerrontaa.

        Olennyt lukenut arviot "Lehmästä", etenkin Helsingin Sanomista, jossa Antti Majander ylistää Patjim Statovcia" Suomen merkittävimmäksi kulttuurihenkilöksi" tai jotain sinne päin.

        En aio lukea kirjaa, koska samoin kuin jotkut muutkin, haluan suojella itseäni liialliselta julmuudelta. Kestän sitä huonosti, liian pitkälle menevät, kauan kestävät graafisen tai kirjoitetun julmuuden ja raakuuden kuvaukset tulevat yöuniini ja vaikuttavat mielialaani päivälläkin.

        Lukupiirit alkavat taas, paljonon valinnan varaa tämän syksyn uutuuksissa. Olen aloittanut Kinnusen "Kaarnan", Mirabilis (Kytömäki) olisi varmaan myös kiinnostava ja keskustelua aiheuttava uutuuskirja.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Demeter1, en osaa olla ihan yhtä jalomielinen ja anteeksiantava kuin sinä, raukkamaisuus ja pelkuruus saavat minut voimaan huonosti. Onhan se tietysti osa ihmisluonnetta, itsesäilytyksenja itsensä pelastamisen tarve, mutta jää sitä paha maku suuhun.

        Kyllä epäkohdista, raakuudesta, rujoudesta, köyhyydestä ja ihmisluonteen raadollisuudesta saa, ja pitääkin, kirjoittaa, mutta jos se ikään kuin tulee pääasiaksi, vellomiseksi, kurjuudessa rypemiseksi, niin se ei enää tee samanlaista vaikutusta, se ei tunnu enää yhtä realistiselta eikä aidolta. Kirjallisuuskritiikot nyt kuitenkin arvostavat yli kaiken "väkevää" kerrontaa.

        Olennyt lukenut arviot "Lehmästä", etenkin Helsingin Sanomista, jossa Antti Majander ylistää Patjim Statovcia" Suomen merkittävimmäksi kulttuurihenkilöksi" tai jotain sinne päin.

        En aio lukea kirjaa, koska samoin kuin jotkut muutkin, haluan suojella itseäni liialliselta julmuudelta. Kestän sitä huonosti, liian pitkälle menevät, kauan kestävät graafisen tai kirjoitetun julmuuden ja raakuuden kuvaukset tulevat yöuniini ja vaikuttavat mielialaani päivälläkin.

        Lukupiirit alkavat taas, paljonon valinnan varaa tämän syksyn uutuuksissa. Olen aloittanut Kinnusen "Kaarnan", Mirabilis (Kytömäki) olisi varmaan myös kiinnostava ja keskustelua aiheuttava uutuuskirja.

        Ei sen julmuuden pitäisi normaaliin hmiseen tarttua!uutisissa näkee ja kuulee paljon pahempaa ja ne ovat totts.Ja olethan sinä kurjien narkkarien yli kadulla loikkinut . Ja Ruotsissa lapset tappavat toisiaan kaduilla vaikka on rauhan aika. Eikö siitä yöunet mene?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei sen julmuuden pitäisi normaaliin hmiseen tarttua!uutisissa näkee ja kuulee paljon pahempaa ja ne ovat totts.Ja olethan sinä kurjien narkkarien yli kadulla loikkinut . Ja Ruotsissa lapset tappavat toisiaan kaduilla vaikka on rauhan aika. Eikö siitä yöunet mene?

        No, minä en ehkä sitten ole "normaali" niinkuin sinä.
        Minua julmuus, raakuus ja petturuus jää vaivaamaan ja vaikka pystyn oikeassa elämässä ja fiktiivisessä muodossa myös käsittelemään niitä, en mielellään jää niissä kieriskelemään ja julmuuden hekumointi ja raakuudessa rypeminen vaikuttaa mielentilaani.


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Demeter1, en osaa olla ihan yhtä jalomielinen ja anteeksiantava kuin sinä, raukkamaisuus ja pelkuruus saavat minut voimaan huonosti. Onhan se tietysti osa ihmisluonnetta, itsesäilytyksenja itsensä pelastamisen tarve, mutta jää sitä paha maku suuhun.

        Kyllä epäkohdista, raakuudesta, rujoudesta, köyhyydestä ja ihmisluonteen raadollisuudesta saa, ja pitääkin, kirjoittaa, mutta jos se ikään kuin tulee pääasiaksi, vellomiseksi, kurjuudessa rypemiseksi, niin se ei enää tee samanlaista vaikutusta, se ei tunnu enää yhtä realistiselta eikä aidolta. Kirjallisuuskritiikot nyt kuitenkin arvostavat yli kaiken "väkevää" kerrontaa.

        Olennyt lukenut arviot "Lehmästä", etenkin Helsingin Sanomista, jossa Antti Majander ylistää Patjim Statovcia" Suomen merkittävimmäksi kulttuurihenkilöksi" tai jotain sinne päin.

        En aio lukea kirjaa, koska samoin kuin jotkut muutkin, haluan suojella itseäni liialliselta julmuudelta. Kestän sitä huonosti, liian pitkälle menevät, kauan kestävät graafisen tai kirjoitetun julmuuden ja raakuuden kuvaukset tulevat yöuniini ja vaikuttavat mielialaani päivälläkin.

        Lukupiirit alkavat taas, paljonon valinnan varaa tämän syksyn uutuuksissa. Olen aloittanut Kinnusen "Kaarnan", Mirabilis (Kytömäki) olisi varmaan myös kiinnostava ja keskustelua aiheuttava uutuuskirja.

        Lisätään tähän listaan mahdollisista kirjavalinnoista lukupiiriin Liisa Keitaanpään "Pakkomuutto". Ilmestyi hiljakkoin, luin sen aivan ensimmäisten joukossa, samana päivänä aloitin kun se ilmestyi e-kirjana. Monipohjainen rakkaustarina, sijoittuu Lappiin.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        No, minä en ehkä sitten ole "normaali" niinkuin sinä.
        Minua julmuus, raakuus ja petturuus jää vaivaamaan ja vaikka pystyn oikeassa elämässä ja fiktiivisessä muodossa myös käsittelemään niitä, en mielellään jää niissä kieriskelemään ja julmuuden hekumointi ja raakuudessa rypeminen vaikuttaa mielentilaani.

        Missä on kieriskelty raakuudessa ja hekumoitu julmuudella? Ja mikset pane kirjaa tai telkkaria kiinni, jos noin järkyttää? Vaikuttaa siltä että nimenomaan sinä jäät niihin rypemään voidaksesi kauhistella ja moralisoida. Olet sentään paljon yhteiskuntien nurjaa puolta nähnyt , varsinkin Kolumbiassa ja Ruotsissa väkivalta rehottaa jopa lasten keskuudessa.
        Etkös sinälue paljon rikosjuttujakin joissa petetään, piestään ja murhataan? Meistä jokainen on joskus pettänyt toisen luottamuksen, eikä maailma siihen kaadu.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        No, minä en ehkä sitten ole "normaali" niinkuin sinä.
        Minua julmuus, raakuus ja petturuus jää vaivaamaan ja vaikka pystyn oikeassa elämässä ja fiktiivisessä muodossa myös käsittelemään niitä, en mielellään jää niissä kieriskelemään ja julmuuden hekumointi ja raakuudessa rypeminen vaikuttaa mielentilaani.

        Pistät siis pääsi pensaaseen, et ole näkevinäsi elämän epäkohtia. Ikäänkuin syyllistät sellaisia jotka lukevat noista asioista kertovia kirjoja. Ei meidän tarvitse hyväksyä tai olla hyväksymättä kirjojen fiktiivisiähenkilöitä.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Demeter1, en osaa olla ihan yhtä jalomielinen ja anteeksiantava kuin sinä, raukkamaisuus ja pelkuruus saavat minut voimaan huonosti. Onhan se tietysti osa ihmisluonnetta, itsesäilytyksenja itsensä pelastamisen tarve, mutta jää sitä paha maku suuhun.

        Kyllä epäkohdista, raakuudesta, rujoudesta, köyhyydestä ja ihmisluonteen raadollisuudesta saa, ja pitääkin, kirjoittaa, mutta jos se ikään kuin tulee pääasiaksi, vellomiseksi, kurjuudessa rypemiseksi, niin se ei enää tee samanlaista vaikutusta, se ei tunnu enää yhtä realistiselta eikä aidolta. Kirjallisuuskritiikot nyt kuitenkin arvostavat yli kaiken "väkevää" kerrontaa.

        Olennyt lukenut arviot "Lehmästä", etenkin Helsingin Sanomista, jossa Antti Majander ylistää Patjim Statovcia" Suomen merkittävimmäksi kulttuurihenkilöksi" tai jotain sinne päin.

        En aio lukea kirjaa, koska samoin kuin jotkut muutkin, haluan suojella itseäni liialliselta julmuudelta. Kestän sitä huonosti, liian pitkälle menevät, kauan kestävät graafisen tai kirjoitetun julmuuden ja raakuuden kuvaukset tulevat yöuniini ja vaikuttavat mielialaani päivälläkin.

        Lukupiirit alkavat taas, paljonon valinnan varaa tämän syksyn uutuuksissa. Olen aloittanut Kinnusen "Kaarnan", Mirabilis (Kytömäki) olisi varmaan myös kiinnostava ja keskustelua aiheuttava uutuuskirja.

        Samat kirjat, Kinnunen ja Kytömäki, laitoin itsekin tilauslistalle, Paloma..)) Etenkin Kytömäkeä ylistettiin kovasti. Kultarinta minulla on, mutta Margaritaa en ole lukenut.

        Bollasta vielä: ei ollut tarkoitus olla "jalomielinen ja anteeksiantava" vaan nähdä ihmisyydestä myös tuo puoli, julma ja raadollinen, tietäen, että se on meissä kaikissa ja "onnekkaita" ovat ne, jotka eivät ole joutuneet sitä näkemään ja/tai kokemaan. Heillä on
        mahdollisuus sanoutua siitä irti: ei tuollaista ole, "väärin kirjoitettu"..))

        Onhan ihmisellä oikeus suojella itseään, omaa eheyttään, mutta minusta silloin voisi pidättäytyä tuolta tyypillisestä suojautumisreaktiolta, viestintuojan ampumiselta.
        Eli kirjailija ei mielestäni ole vastuussa niistä tunneraktioista, mitä hänen kirjansa, kerrontansa, lukijassa herättää.

        Kun Liisa-Maija Laaksonen valitsi Pentti Holapan "Ystävän muotokuva"n Finlandia-palkinnon saajaksi, hän kuvasi omaa lukukokemustaan osin hyvinkin vastenmieliseksi: häntä oksetti (Pentti Holappa oli homoseksuaali), mutta siitä huolimatta hän näki kirjan arvon ja merkityksen.

        Nähtiinhän se tietysti Bollankin kohdalla, täälläkin. Ja kuten Ramoona kertoi, kirja on herättänyt ristiriitaisia tunteita lukijoiden kesken muuallakin.
        Eikö se silloin ole tehtävänsä tehnyt ?
        demeter1


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Lisätään tähän listaan mahdollisista kirjavalinnoista lukupiiriin Liisa Keitaanpään "Pakkomuutto". Ilmestyi hiljakkoin, luin sen aivan ensimmäisten joukossa, samana päivänä aloitin kun se ilmestyi e-kirjana. Monipohjainen rakkaustarina, sijoittuu Lappiin.

        Meni listalle, Paloma, tämä Pakkomuutto..))
        demeter1


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Demeter1, en osaa olla ihan yhtä jalomielinen ja anteeksiantava kuin sinä, raukkamaisuus ja pelkuruus saavat minut voimaan huonosti. Onhan se tietysti osa ihmisluonnetta, itsesäilytyksenja itsensä pelastamisen tarve, mutta jää sitä paha maku suuhun.

        Kyllä epäkohdista, raakuudesta, rujoudesta, köyhyydestä ja ihmisluonteen raadollisuudesta saa, ja pitääkin, kirjoittaa, mutta jos se ikään kuin tulee pääasiaksi, vellomiseksi, kurjuudessa rypemiseksi, niin se ei enää tee samanlaista vaikutusta, se ei tunnu enää yhtä realistiselta eikä aidolta. Kirjallisuuskritiikot nyt kuitenkin arvostavat yli kaiken "väkevää" kerrontaa.

        Olennyt lukenut arviot "Lehmästä", etenkin Helsingin Sanomista, jossa Antti Majander ylistää Patjim Statovcia" Suomen merkittävimmäksi kulttuurihenkilöksi" tai jotain sinne päin.

        En aio lukea kirjaa, koska samoin kuin jotkut muutkin, haluan suojella itseäni liialliselta julmuudelta. Kestän sitä huonosti, liian pitkälle menevät, kauan kestävät graafisen tai kirjoitetun julmuuden ja raakuuden kuvaukset tulevat yöuniini ja vaikuttavat mielialaani päivälläkin.

        Lukupiirit alkavat taas, paljonon valinnan varaa tämän syksyn uutuuksissa. Olen aloittanut Kinnusen "Kaarnan", Mirabilis (Kytömäki) olisi varmaan myös kiinnostava ja keskustelua aiheuttava uutuuskirja.

        Elämä ei ole kiiltokuva. Ja mitä on "raukkamaisuuden ja pelkuuruuden" takana ?
        Ehkä vain vähemmän rohkeutta jossain vaikeassa tilanteessa, kun on mietittävä
        omaa selviytymistään. Kaikki ei ole aina sitä mitä syvälliseen ajatteluun
        kykenemätön luulee.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        No, minä en ehkä sitten ole "normaali" niinkuin sinä.
        Minua julmuus, raakuus ja petturuus jää vaivaamaan ja vaikka pystyn oikeassa elämässä ja fiktiivisessä muodossa myös käsittelemään niitä, en mielellään jää niissä kieriskelemään ja julmuuden hekumointi ja raakuudessa rypeminen vaikuttaa mielentilaani.

        Ei kirjailija ole jäänyt raakuudessa rypemään. Ehkä sinä olet itse ?
        Miten voi kirjoittaa julmuudesta ja raakuudesta kirjoittamatta siitä ?
        Jos kirjailija kokee tarvetta kirjoittaa siitä ei se rypemistä ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samat kirjat, Kinnunen ja Kytömäki, laitoin itsekin tilauslistalle, Paloma..)) Etenkin Kytömäkeä ylistettiin kovasti. Kultarinta minulla on, mutta Margaritaa en ole lukenut.

        Bollasta vielä: ei ollut tarkoitus olla "jalomielinen ja anteeksiantava" vaan nähdä ihmisyydestä myös tuo puoli, julma ja raadollinen, tietäen, että se on meissä kaikissa ja "onnekkaita" ovat ne, jotka eivät ole joutuneet sitä näkemään ja/tai kokemaan. Heillä on
        mahdollisuus sanoutua siitä irti: ei tuollaista ole, "väärin kirjoitettu"..))

        Onhan ihmisellä oikeus suojella itseään, omaa eheyttään, mutta minusta silloin voisi pidättäytyä tuolta tyypillisestä suojautumisreaktiolta, viestintuojan ampumiselta.
        Eli kirjailija ei mielestäni ole vastuussa niistä tunneraktioista, mitä hänen kirjansa, kerrontansa, lukijassa herättää.

        Kun Liisa-Maija Laaksonen valitsi Pentti Holapan "Ystävän muotokuva"n Finlandia-palkinnon saajaksi, hän kuvasi omaa lukukokemustaan osin hyvinkin vastenmieliseksi: häntä oksetti (Pentti Holappa oli homoseksuaali), mutta siitä huolimatta hän näki kirjan arvon ja merkityksen.

        Nähtiinhän se tietysti Bollankin kohdalla, täälläkin. Ja kuten Ramoona kertoi, kirja on herättänyt ristiriitaisia tunteita lukijoiden kesken muuallakin.
        Eikö se silloin ole tehtävänsä tehnyt ?
        demeter1

        ” Ihmisen on oikeus suojella omaa eheyttään”. Ei se eheys kovin vahvoilla ole, jos ei kestä lukea rehellistä ja suorasukaista kirjaa. Eletään sentää sotie ja väkivallan runtelemassa maailmassa eikä tämän ikäiset missään pumpulissa eläneitä ole. Kun on tuo telkkarikin.


    • Anonyymi

      Onko kirjailija suomalainen nimestään huolimatta, koska hän on saanut
      Finlandia-palkinnonkin ?

      • Anonyymi

        Patjim Statovci on syntyperältään Kosovon albaani mutta "suomlainen kirjailija", siis Suomen kansalainen ja kirjoittaa suomeksi. Perhe tuli Suomeen kun Patjim oli kaksivuotias. Näin on jonkin kirjan esittelytekstissä mainittu...
        demeter1


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Patjim Statovci on syntyperältään Kosovon albaani mutta "suomlainen kirjailija", siis Suomen kansalainen ja kirjoittaa suomeksi. Perhe tuli Suomeen kun Patjim oli kaksivuotias. Näin on jonkin kirjan esittelytekstissä mainittu...
        demeter1

        Noita ei ollenkaan tarvittaidi täällä

        Valtaosa kirjailijoista näyttelijöistä ... elää sosiaalihuollosta

        Tekään ette osta kirjoja paljon vaan otatte kirjastosta eli valtio maksaa lukemisenne

        Opiskelu on kamalan kallista ja niistä ei ole pulaa eli niitä ei myöskään täällä tarvita elätettävinä ulkomailta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noita ei ollenkaan tarvittaidi täällä

        Valtaosa kirjailijoista näyttelijöistä ... elää sosiaalihuollosta

        Tekään ette osta kirjoja paljon vaan otatte kirjastosta eli valtio maksaa lukemisenne

        Opiskelu on kamalan kallista ja niistä ei ole pulaa eli niitä ei myöskään täällä tarvita elätettävinä ulkomailta

        Itse me veroissa kustannamme kirjaston ja kirjat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noita ei ollenkaan tarvittaidi täällä

        Valtaosa kirjailijoista näyttelijöistä ... elää sosiaalihuollosta

        Tekään ette osta kirjoja paljon vaan otatte kirjastosta eli valtio maksaa lukemisenne

        Opiskelu on kamalan kallista ja niistä ei ole pulaa eli niitä ei myöskään täällä tarvita elätettävinä ulkomailta

        Valtio - se olemme me.


    • Olen kuunnellut Bollan ja Kissani Jugoslavia.
      Just ja just jaksoin kuunnella.
      Vähän outoja minun makuuni.

    • Anonyymi

      Meillä Varpaisjärvellä, totta kai oli sekä pien- että maatilojakin. Nyt kunolen asunut eripuolilla Etelä-Suomea vuosikymmenet, muistan että lehmät vasikoivat yleensä yöllä.
      Vasikat piti auttaa juomaan emonsa maitoa.

      Siksi omistajien piti päivystää ja valvoa vasikoivien lehmä-emojen tilaa ja olla apuna tarvittaessa.
      Kuulin, että synnyttäneen lehmän Ternimaito oli tavallista rasvaisempaa, että vasikkabeibi vahvistuisi, että siitä tulisi vahva hieho tai mulli. Tyttö tai poika-eläin.

      En muista enää, mitä se ternimaidosta tehty pannukakku oli nimeltään.

    • Luin Statovcin Bollan , jossa vaikuttaa vahva symboliikka, tulkinnanvaraisuus ja kerroksellisuus sekä tapahtumien raakuus ja elämän rujot puolet tuotiin esiin. Kirja hämmensi lukupiirini jäseniä ja jakoi mielipiteitä, siitä virisi hyvin monisäikeinen keskustelu. Kärsimys ja poikkeusolot eivät ihmisiä yleensä jalosta, vaikka joskus niinkin halutaan asioita kuvata, varsinkin perheväkivallasta suorastaan kuvotti lukea. Jätän kirjan kesken, jos ahdistaa, itsesuojeluksi on tarpeen etääntyä välillä myös ainaisesta maailman pahuudesta kertovasta uutisvirrasta.
      Mahdoton rakkaus, pakolaisuus, kodittomuus, ulkopuolisuus ja unelmien särkyminen ovat ajattomia aiheita, toistuvat nykymaailmassakin.

      Bolla on merkittävä Finlandia-palkintonsa ansainnut kirja, monella tapaa ravisteleva , mutta mielestäni liian täyteen ahdettu ja paikoin konstailevakin. Kaunis ja huoliteltu, jopa runollinen ja aforistinen kieli hyvittää paljon, teki lukukokemuksesta armollisemman ja piti otteessaan.

      Ensimmäisessä kirjassa kissa oli symbolieläin, toisessa käärme, mitähän lehmä tässä uutuudessa merkitsee. Varasin sen heti kirjastosta, olen lukuvuorossa kuudentenakymmenentenä.

      • Anonyymi

        Kritiikkilinkissä kerrotaan lehmä-synnyttää-yöllä symbolista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kritiikkilinkissä kerrotaan lehmä-synnyttää-yöllä symbolista.

        Minkähän takia puhutaan lehmän synnyttämisestä, lehmähän poikii?


    • Anonyymi

      Valtio - se olemme me.

      Hömpää. Tuo oli kekkosaikaa ja kansallisvaltiota. Nyt olemme EUssa ja globalisaatiossa

      En maksa menojanne tai kirjailijoitanne

      Saatte elää niiden kanssa ja maksaa ne jos huvittaa veroissanne ja jos rahat eivät riitä valittakaa EUlle tms. Sama koskee sotea tai mitä vaan

      • Anonyymi

        Tais mennä sulla vähän "ohi" . . . ?


    • Anonyymi

      Aikaisemmin oli kommentointia siitä miten lukija voi kokea kirjan tai
      elokuvan liian ahdistavaksi voidakseen lukea sen loppuun tai katsoa elokuvan.
      Tulisi mieleen, että kyse voi olla ihmisen muistiin jääneestä "kipukohdasta".

      Sen on voinut aiheuttaa joku vaikea elämäntilanne ja/tai ihmisten käyttäytyminen.
      Kirjailijan keino on kirjoittaa se "ulos" vapautuakseen
      asioista, jotka ovat hänelle aiheuttaneet esimerkiksi sietämätöntä
      ahdistusta tai mitä hyvänsä muita ongelmia,
      kipukohdan tunne-elämään ja syvälle sieluun.

      Myös lukija voi olla kokenut jotain yhtä ahdistavaa ja kirjan lukeminen nostaa
      sen tunteen pintaan ja kokemuksen muisto voi jopa tuntua niin todelliselta,
      ettei halua lukea kirjaa enempää, ei halua kokea sitä ahdistuksen tunnetta
      uudelleen, vaikka ahdistuksen perisyy siinä lukiessa ei heti tulisikaan
      mieleen eikä suoria johtopäätöksiä hoksaisi heti vetää menneisiin.

      Itselleni elokuvissa voi joskus olla ahdistavia asioita ja käännänkin heti
      kanavaa, koska en halua itseäni henkisesti kiduttaa menneillä
      kokemuksilla uudelleen,
      mutta kirjoja minun on helpompi lukea, koska ne eivät ole niin ylimalkaisia.
      Kirjoissa lukijaa on "valmistetaan" paremmin ja syvällisemmin.
      Tapahtumia ja ajatuksia on helpompi ymmärtää.
      Tarinan kehittyessä taustat ja syyt tulevat esiin niinkuin seurauksetkin
      ja yleensä on odotettavissa loppu, jossa sekä kirjailija on päässyt
      "selville vesille" ja lukijakin voi huoahtaa.

      • Anonyymi

        . Jos samastuu kirjan henkilön kokemaan tuskaan, se voi laukaista piilossa olevia traumaattisia kokemuksia. Maailmalla riehuvat sodat eivät kosketa samalla tavalla kuin kotona koettu väkivalta, syrjintä tai hylätyksi tulemisen tunne. Perheissäkin voi olla ns. mustia lampaita joita on syrjitty ja syyllistetty.
        Epävakaa tunne- elämä voi aiheuttaa toden ja fiktion sekoittumisen ja silloin varmaan kannattaakin pysytellä kevyessä kirjallisuudessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        . Jos samastuu kirjan henkilön kokemaan tuskaan, se voi laukaista piilossa olevia traumaattisia kokemuksia. Maailmalla riehuvat sodat eivät kosketa samalla tavalla kuin kotona koettu väkivalta, syrjintä tai hylätyksi tulemisen tunne. Perheissäkin voi olla ns. mustia lampaita joita on syrjitty ja syyllistetty.
        Epävakaa tunne- elämä voi aiheuttaa toden ja fiktion sekoittumisen ja silloin varmaan kannattaakin pysytellä kevyessä kirjallisuudessa.

        Tuskaa voi tulla, mutta jos pitää kuitnkin syvällisemmistä kirjoista
        ei pysty vaihtamaan kevyempään. Nistä ei saa mitään henkisesti irti,


    • Tarkoittaako "syvällinen" sitten välttämättä tuskaa, pelkoa, traumaa ja sodan kaameuksia?
      Olen lukenut paljon kirjoja, joissa käsitellään sodan jättämiä traumoja ja miten ne ovat vaikuttaneet ihnisen elämään, mutta viipymättä kuitenkaan liikaa väkivallan ja julmuuksien kuvauksissa , ilman että ne seuraisivat minua yöllä uniini ja päivällä ajatuksiini. TV:n ja median välittämä kuvallinen narratiivi ei vaikuta minuun samalla tavalla; se voi järkyttää ja huolestuttaa , mutta harvoin aiheuttaa painajaisia.

      Ei nämä kuvaukset laukaise minussa mitään omaa traumaa tai pelkotilaa; olen vain yksinkertaisesti herkkähipiäinen muiden kärsimyksille ja jään miettimään niitä liikaa.

      • Anonyymi

        Kenen pelkotiloja sinä sitten ahdistuneena ja unet menettäen elät jos et omiasi? Sinun pelkojasi ja traumojasi ne tietty ovat. Yleensä kuvallinen tosielämästä kertova filmi materiaali vaikuttaa syvemmin kuin kirjoitettu fiktio. Luulisi sinun kirjailijana tuon ymmärtävän.
        Laitan telkkarin kiinni kun tulee kuvia vaikka raunioiden keskeltä löydetyistä verisistä lapsista tai nälkiintyneistä pakolaisista huterissa kumiveneissä hukkumis vaarassa.
        Kirjankin voi laittaa kiinni eikä lukea sitä suuresti kärsien ja kauhistellen muitten pahuutta ja muitten kärsimystä.
        Jos muiden kärsimys noin pahasti kolahtaa, mikset ole auttamassa niitä kärsiviä vaan möyrit omassa pahassa olossasi jonka muiden kärsimys aiheuttaa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kenen pelkotiloja sinä sitten ahdistuneena ja unet menettäen elät jos et omiasi? Sinun pelkojasi ja traumojasi ne tietty ovat. Yleensä kuvallinen tosielämästä kertova filmi materiaali vaikuttaa syvemmin kuin kirjoitettu fiktio. Luulisi sinun kirjailijana tuon ymmärtävän.
        Laitan telkkarin kiinni kun tulee kuvia vaikka raunioiden keskeltä löydetyistä verisistä lapsista tai nälkiintyneistä pakolaisista huterissa kumiveneissä hukkumis vaarassa.
        Kirjankin voi laittaa kiinni eikä lukea sitä suuresti kärsien ja kauhistellen muitten pahuutta ja muitten kärsimystä.
        Jos muiden kärsimys noin pahasti kolahtaa, mikset ole auttamassa niitä kärsiviä vaan möyrit omassa pahassa olossasi jonka muiden kärsimys aiheuttaa?

        Kanssasi samaa mieltä. Ei minuakaan mikään kirjoista luettu fiktio saa mielenrauhaani järkkymään.

        Sen sijaan tv:stä nähnyt raakuudet ja kärsimykset vie minut ajattelemaan niitä henkilöitä, joita se koskee.


      • Anonyymi

        Olet siis omaksunut sijaiskärsijän roolin! Mahtaa olla elämäsi yhtä masennusta ja kärsimystä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet siis omaksunut sijaiskärsijän roolin! Mahtaa olla elämäsi yhtä masennusta ja kärsimystä.

        Eikö tuo sijaiskärsijän rooli ole tekopyhää, jos se tulee fiktiota lukemalla, mutta ei siitä mitä silmä näkee ja korva kuulee mediasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö tuo sijaiskärsijän rooli ole tekopyhää, jos se tulee fiktiota lukemalla, mutta ei siitä mitä silmä näkee ja korva kuulee mediasta.

        Näin minäkin sen ajattelen. Näkee kärsimystä ihan kaduilla ja kouluissa ja kodeissakin. Koulukiusattu lapsi kärsii joka päivä, ja kouluun on ihan oikeasti pakko mennä.


      • Haluan vaihteeksi kuunnella iloisia ja elämänmyönteisiä kirjoja.
        Nykyisin tulee huono olo jos jatkuvasti on menossa kirja jossa ihmiset kärsivät ja ovat onnettomia.
        You Tubessakin on lähes kaikki kuunneltava negatiivista, eikö iloiset ja myönteiset asiat kiinnosta ihmisiä.
        Politiikan edustajat valittavat koko ajan kuinka kamalia toisten puolueiden edustajat ovat.
        Joku esitti mielipiteen että kaikkien puolueiden pitäisi ajatella kansan parasta ja sovittaa erimielisyyksiä parhaansa mukaan. Nykyisin on ihan päinvastoin, etsitään etsimällä syy että päästään haukkumaan ja riitelemään.


    • Anonyymi

      Syvällinen teksti tarkoittanee esimerkiksi koskettavaa.
      Kaikilla ei ole tunteita, joita mikään koskettaisi.

      • Anonyymi

        Kakilla on tunteet, mutta useimmilla myös järki, jolla voi hallita tunteita. Onhan se nyt rasittavaa pilata pävänsä ja yöunensa, jos sattuu lukemaan vähän rankempaa tekstiä.


      • Empatiaan kykeneväisyys vaihtelee suuresti. Tunteiden ja järjen tasapaino on tärkeä ominaisuus ihmisenmielenterveydelle, mutta täydellinen tasapaino on usein saavuttamattomissa. Empaattiset, tunneherkät yksilöt kantavat suurempaa taakkaa muiden ihmisten kärsimyksistä ja he eivät voi valita pois sitä ominaisuutta.

        Ne joihin muiden kärsimykset eivät vaikuta tai tekevät vain nopeasti ohikiitävän vaikutuksen taas menettävät jotain oleellislta ihmisyydestään.

        Kiihtyvä väkivallan spiraali turruttaa ja jännityksen etsijät, koskettavien elämyksien tavoittelijat joutuvat valikoimaan aina vain väkivaltaisempaa kulttuuriantia, viihdettä, grafiikkaa tyydyttääkseen tarpeensa järkyttäviin elämyksiin.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Empatiaan kykeneväisyys vaihtelee suuresti. Tunteiden ja järjen tasapaino on tärkeä ominaisuus ihmisenmielenterveydelle, mutta täydellinen tasapaino on usein saavuttamattomissa. Empaattiset, tunneherkät yksilöt kantavat suurempaa taakkaa muiden ihmisten kärsimyksistä ja he eivät voi valita pois sitä ominaisuutta.

        Ne joihin muiden kärsimykset eivät vaikuta tai tekevät vain nopeasti ohikiitävän vaikutuksen taas menettävät jotain oleellislta ihmisyydestään.

        Kiihtyvä väkivallan spiraali turruttaa ja jännityksen etsijät, koskettavien elämyksien tavoittelijat joutuvat valikoimaan aina vain väkivaltaisempaa kulttuuriantia, viihdettä, grafiikkaa tyydyttääkseen tarpeensa järkyttäviin elämyksiin.

        . Oikeasti empaattinen ihminen auttaa oikeasti hätää kärsiviä eikä vain ahdistu ja menetä yöuniaan romaanihenkilöiden väkivallasta ja fiktiivisistä tapahtumista. Finlandia voittaja ei taatusti mässäile väkivallalla eikä innosta lukijaa väkivaltaiseksi, päinvastoin. Väkivaltaviihde on ihan eri asia.
        Empatia ei ole samaa kuin tunteilu ja sentimentaalisuus.Tunneherkkä on epävakaa ja ailahteleva, eikä kaikki tunteet niin jaloja rakkaudentunteita kärsiviä kohtaan ole. On myös vihaa, kateutta, syyllisyyttä, alemmuudentunnetta, masennusta jne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kakilla on tunteet, mutta useimmilla myös järki, jolla voi hallita tunteita. Onhan se nyt rasittavaa pilata pävänsä ja yöunensa, jos sattuu lukemaan vähän rankempaa tekstiä.

        Näin sanoo tunnekylmä ihminen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        . Oikeasti empaattinen ihminen auttaa oikeasti hätää kärsiviä eikä vain ahdistu ja menetä yöuniaan romaanihenkilöiden väkivallasta ja fiktiivisistä tapahtumista. Finlandia voittaja ei taatusti mässäile väkivallalla eikä innosta lukijaa väkivaltaiseksi, päinvastoin. Väkivaltaviihde on ihan eri asia.
        Empatia ei ole samaa kuin tunteilu ja sentimentaalisuus.Tunneherkkä on epävakaa ja ailahteleva, eikä kaikki tunteet niin jaloja rakkaudentunteita kärsiviä kohtaan ole. On myös vihaa, kateutta, syyllisyyttä, alemmuudentunnetta, masennusta jne.

        "Oikeasti empaattinen ihminen auttaa oikeasti hätää kärsiviä eikä vain ahdistu ja menetä yöuniaan romaanihenkilöiden väkivallasta ja fiktiivisistä tapahtumista."

        Miten auttaa ? Mahdollisuksia ei ole paljon.

        Empaattinen ihminen kykenee samaistumaan ja voi samaistua tahtomattaan
        liikaakin. Oikeasti empaattinen voi menettää yöunensa, koska jos on itse kärsinyt
        esimerkiksi henkisestä väkivallasta ne tunteet nousevat herkästi pintaan
        ja palauttavat mieliin omat kärsimykset, kun kohtaa kirjoissa tai elokuvissa
        jotain vastaavaa.

        Ei traumoja välttämättä pysty "järkeilemään" pois. Tunnetaso toimii omien
        lainalaisuuksiensa mukaan..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Oikeasti empaattinen ihminen auttaa oikeasti hätää kärsiviä eikä vain ahdistu ja menetä yöuniaan romaanihenkilöiden väkivallasta ja fiktiivisistä tapahtumista."

        Miten auttaa ? Mahdollisuksia ei ole paljon.

        Empaattinen ihminen kykenee samaistumaan ja voi samaistua tahtomattaan
        liikaakin. Oikeasti empaattinen voi menettää yöunensa, koska jos on itse kärsinyt
        esimerkiksi henkisestä väkivallasta ne tunteet nousevat herkästi pintaan
        ja palauttavat mieliin omat kärsimykset, kun kohtaa kirjoissa tai elokuvissa
        jotain vastaavaa.

        Ei traumoja välttämättä pysty "järkeilemään" pois. Tunnetaso toimii omien
        lainalaisuuksiensa mukaan..

        Onhan joku voinut joutua jopa oman isänsä aseella uhkaamaksi, trauma siitä jää elinajaksi.
        Auttaa voi lahjoittamalla rahaa järjestöille jotka auttavat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onhan joku voinut joutua jopa oman isänsä aseella uhkaamaksi, trauma siitä jää elinajaksi.
        Auttaa voi lahjoittamalla rahaa järjestöille jotka auttavat.

        Vaikka kuinka auttaisi järjestöjä ei se omia traumoja paranna.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka kuinka auttaisi järjestöjä ei se omia traumoja paranna.

        Saa paremman mielen, kun voi edes jotenkin auttaa. Omia traumoja voi parantaa terapiassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Saa paremman mielen, kun voi edes jotenkin auttaa. Omia traumoja voi parantaa terapiassa.

        Harvalla on varaa terapiaan. Tiedättekö ollenkaan mitä se yksityisellä maksaa ?
        Kunnalliseen ei pääse kuin pieni osa sitä tarvitsevista ja he ovat
        työikäisiä tai nuoria ongelmissaan eikä heistäkään pääse kuin pieni osa.
        Ei eläkeläinen pääse kunnallisesti terapiaan,
        hänhän ei hyödytä enää yhteiskuntaa.
        Vain niitä kannattaa terapoida, jotka ovat yhteiskunnalle tuottavia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Harvalla on varaa terapiaan. Tiedättekö ollenkaan mitä se yksityisellä maksaa ?
        Kunnalliseen ei pääse kuin pieni osa sitä tarvitsevista ja he ovat
        työikäisiä tai nuoria ongelmissaan eikä heistäkään pääse kuin pieni osa.
        Ei eläkeläinen pääse kunnallisesti terapiaan,
        hänhän ei hyödytä enää yhteiskuntaa.
        Vain niitä kannattaa terapoida, jotka ovat yhteiskunnalle tuottavia.

        Ei kai vanha ihminen kovin pienestä traumatisoidu, paljon vaikeitakin asioita kokenut ja niistä selvinnyt.
        Vanha osaa myös elämänkokemuksen myötä käsitellä itsekkin traumoja ja keskusteluapua voi saada ilmaiseksi esim. seurakunnasta.


    • Anonyymi

      Jotkut lumoutuvat vain omasta tekstistään.

    • Anonyymi

      Hyvä kirja. Näin teoksen kansikuvan netissä.
      nm. x

    • Anonyymi

      Empatia on kykyä asettautua toisen ihmisen sijaan. Se on
      välttämätön ominaisuus ihmistenväliseen hyvään kanssakäymiseen.

    • Anonyymi

      Medän perus suomalaisten ei pitäisi tuke mädytys kirjallisuutda!!

    • Anonyymi

      Onneksi on "bollia" ja muita tavanomaisuudesta poikkeavia kirjoja.
      Kuka muuten enää lukisi kaunokirjallisuutta, sitä ikuisesti samaa ?

      • Anonyymi

        Jollekkin riittää yksi Virtahepo koko elämäksi.


      • Anonyymi

        Uusia asioitakin pitää käsitellä. Eikös se ole taiteen ml. kirjallisuuden tehtävä ?


    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      117
      6011
    2. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      150
      3894
    3. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      50
      3295
    4. Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi

      Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      470
      2740
    5. Purra hermostui A-studiossa

      Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.
      Perussuomalaiset
      270
      1755
    6. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      32
      1423
    7. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      87
      1406
    8. Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."

      Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito
      Ensitreffit alttarilla
      15
      1356
    9. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      159
      1288
    10. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      77
      1268
    Aihe