Seksistä...

Niin, yritimme mieheni kanssa lasta kaksi vuotta ennen kuin tulin raskaaksi. Lapsi sai alkunsa hormoonihoitojen tuloksena, jonka aikana seksistä tuli aika ajoitettu toiminta, piti just tiettyyn aikaan harrastella, tai muuten meni tilaisuus ohi suun, oli olo mikä tahansa.

Nyt kun olen raskaana on olo niin epäseksuaalinen kuin vaan mahdollista. Ei siis fyysisesti mitään kipuja tai muuta, mutta ei vaan huvita ja väsyttää koko ajan. Se on oikeastaan uni ainoa mikä mulla on mielessä. Jotenkin on sellainen olokin että siitä on tuon lapsettomuusprosessin aikana tullut sellainen juttu et sitä teki välillä vaikka ei olis yhtään huvittanut edes. Ja nyt ku siitä sais nauttia just silloin ku haluaa niin ei tee yhtään mieli...

Mä itse kyllä pärjään, mutta miestä mun käy jotenkin sääliks enkä haluais olla huono kumppani jota aina väsyttää. Onko kenelläkään mitään neuvoja kuinka pääsisin ulos tästä noidankehästä?
Kuinka mä löytäisin taas sen asenteen ettei se olis niin väkinäistä vaan normaali ja kiva asia parisuhteessa...
Onko se vaan niin että tää helpottaa tästä kyllä ajan kanssa, vai mitä mun pitäis tehdä...
1620
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

vaikka kuin väsyttäis!!siinä saattaa muuten käydä niin et alkaa miestäs kiinnostaa pitemmät työpäivät tai mitä vaan muuta.itselleni on käyny niinku sun miehelle et puutteessa on saanu olla (tosin en pettäny)mutta kyl se läheltä piti!!se meinaan ottaa päähän tervettä miestä kun ei seksiä ole

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Mirka kirjoitti:

Niin, yritimme mieheni kanssa lasta kaksi vuotta ennen kuin tulin raskaaksi. Lapsi sai alkunsa hormoonihoitojen tuloksena, jonka aikana seksistä tuli aika ajoitettu toiminta, piti just tiettyyn aikaan harrastella, tai muuten meni tilaisuus ohi suun, oli olo mikä tahansa.

Nyt kun olen raskaana on olo niin epäseksuaalinen kuin vaan mahdollista. Ei siis fyysisesti mitään kipuja tai muuta, mutta ei vaan huvita ja väsyttää koko ajan. Se on oikeastaan uni ainoa mikä mulla on mielessä. Jotenkin on sellainen olokin että siitä on tuon lapsettomuusprosessin aikana tullut sellainen juttu et sitä teki välillä vaikka ei olis yhtään huvittanut edes. Ja nyt ku siitä sais nauttia just silloin ku haluaa niin ei tee yhtään mieli...

Mä itse kyllä pärjään, mutta miestä mun käy jotenkin sääliks enkä haluais olla huono kumppani jota aina väsyttää. Onko kenelläkään mitään neuvoja kuinka pääsisin ulos tästä noidankehästä?
Kuinka mä löytäisin taas sen asenteen ettei se olis niin väkinäistä vaan normaali ja kiva asia parisuhteessa...
Onko se vaan niin että tää helpottaa tästä kyllä ajan kanssa, vai mitä mun pitäis tehdä...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu