FEROZALLE

Kuvittelet varmasti olevasi itse täydellisyys,eikö vaan?Taitaa olla niin,että olet itse epävarma lastenkasvatuksessa.Siksi tulet tälle palstalle mollaamaan,että tuntisit itsesi paremmaksi,vai kuinka?Meissä kaikissa kun on niin hyviä,kuin huonoja puolia.Kukaan ei ole virheetön.Sitä on turha yrittää edes esittää.

ja alan pikkuhiljaa "kypsyä", mutta valmista ei tule koskaan. Kun ajattelee teiniäitejä, 20 - 30v äitejä niin niin epäkypsiähän ne on kaikki, koska elämänkokemusta ei voi olla tarpeeksi alle 50v:lla. Se on tämä elämän tragikomedia, että nuorena jaksaa fyysisesti, mutta polla tulee kaukaa perästä.. ja sitten ei ole mahdollisuutte enää kuin isovanhemmuuteen, kun alkaisi olla valmis. Yleistän rajusti, koska nämä ovat vain näitä fysiikan lakeja ja koskevat meitä kaikkia.

totta mitä kirjoitit. vaikka olisi 30 vuotta tehnyt työtä lasten parissa, ei se ole mikään tae äitiyteen. tai merkki hyvästä äitiydestä. eikä äidiksi tulemiseen vaadita sosiaalialan työtä tms.

meitä ihmisiä on monenlaisia.

tutkittu missään. kirjoitti:

Kuvittelet varmasti olevasi itse täydellisyys,eikö vaan?Taitaa olla niin,että olet itse epävarma lastenkasvatuksessa.Siksi tulet tälle palstalle mollaamaan,että tuntisit itsesi paremmaksi,vai kuinka?Meissä kaikissa kun on niin hyviä,kuin huonoja puolia.Kukaan ei ole virheetön.Sitä on turha yrittää edes esittää.

no enpäs kuvittelekaan olevani täydellinen.

ensimmäinen lapsi ja totta hitossa tunnen epävarmuutta kasvatuksessa ja hoidossa! onko joku joka ei niin tuntisi? käsittääkseni äitiyteen ei synnytä vaan siihen kasvetaan. ja mielestänä vanhemmuus on kasvamista koko ajan. kysyttävää on vaikka kuinka paljon. ja aina olen osannut suuni aukaista ja kysyä neuvoa. ruokintaan, vaatetukseen, jopa kylvetykseen...ym. ym. aina olen neuvoja saanut. ei koskaan esim. neuvolassa ole naurettu tai pidetty tyhmänä jos jotain kysyn. tai katsottu että olisin jotenkin epäkypsä hoitamaan lastani.

eipä ole tarkoitus mollata ketään. tuolla aiemmin sanoin että tämän sijoituksen myötä itsetuntoni on laskenut roimasti. mutta en varmasti sitä yritä tulla tänne pönkittämään. halusin vain kertoa miten asiani on. ja sitä on kyllä moni täällä ihmetellyt. olen avoimesti kaiken kertonut. en ole virheetön. ja usein vielä virheeni myönnän.

FEROZA kirjoitti:

totta mitä kirjoitit. vaikka olisi 30 vuotta tehnyt työtä lasten parissa, ei se ole mikään tae äitiyteen. tai merkki hyvästä äitiydestä. eikä äidiksi tulemiseen vaadita sosiaalialan työtä tms.

meitä ihmisiä on monenlaisia.

kanssasi samaa mieltä.Äitejä on,niin erilaisia,ja uskoisin,että jokainen yrittää parhaansa.Eipä ole mittareita millä punnittaisiin äitiys.Meissä jokaisessa on omat vikamme,kuin myös hyvät puolemme.Täydellinen meistä ei ole yksikään.

minusta vaikutat näin kirjoituksiesi perusteella ihmiseltä joka osaa keskustella ja jolla on hyvinkin järkeviä mielipieitä. En nyt muista oletko kirjoittanut syytä lapsen huostaanottoon, mutta jot jatkat asiallisella linjalla ja jos huostaanottoa ei nyt pureta niin yritä olla yhteistyöhaluinen vaikka "päällä seisoen". Ja ajattele että ei sinulta ja lapseltasi aika lopu vaan jos saat kotiin vaikka vuodenkin päästä niin se on pääasia. Niin ja älä anna itsetuntosi kadota vaan ajattele että olet hyvä ihminen ja hyvä äiti, mutta kaikilla on joskus vaikeuksia. Mutta nyt siis onnea sinne kokoukseen.

sinne kokoukseen kirjoitti:

minusta vaikutat näin kirjoituksiesi perusteella ihmiseltä joka osaa keskustella ja jolla on hyvinkin järkeviä mielipieitä. En nyt muista oletko kirjoittanut syytä lapsen huostaanottoon, mutta jot jatkat asiallisella linjalla ja jos huostaanottoa ei nyt pureta niin yritä olla yhteistyöhaluinen vaikka "päällä seisoen". Ja ajattele että ei sinulta ja lapseltasi aika lopu vaan jos saat kotiin vaikka vuodenkin päästä niin se on pääasia. Niin ja älä anna itsetuntosi kadota vaan ajattele että olet hyvä ihminen ja hyvä äiti, mutta kaikilla on joskus vaikeuksia. Mutta nyt siis onnea sinne kokoukseen.

kiitos kannustuksesta.

ehkä ulosantini kirjoittamalla on parempaa ja selkeämpää kuin puhumalla. joskus sossuille sanoinkin että kun puhun, minut jotenkin ymmärretään väärin. ehkä näitä kirjoituksia olisi hyvä viedä heille.

no katsotaan miten illalla käy. pystyn varmasti hillitsemään itseni mutta itkuhan se tulee kuitenkin jossain vaiheessa.

FEROZA kirjoitti:

kiitos kannustuksesta.

ehkä ulosantini kirjoittamalla on parempaa ja selkeämpää kuin puhumalla. joskus sossuille sanoinkin että kun puhun, minut jotenkin ymmärretään väärin. ehkä näitä kirjoituksia olisi hyvä viedä heille.

no katsotaan miten illalla käy. pystyn varmasti hillitsemään itseni mutta itkuhan se tulee kuitenkin jossain vaiheessa.

Ihan vaan sitä, että itkusi ei varmasti ketään haittaa, kunhan sitten taas pystyt keskustelemaan. Tämä on niin vaikea asia, että itku on takuulla kaikkien mielestä ymmärrettävää.

Kaikkea hyvää Sinulle!

FEROZA kirjoitti:

kiitos kannustuksesta.

ehkä ulosantini kirjoittamalla on parempaa ja selkeämpää kuin puhumalla. joskus sossuille sanoinkin että kun puhun, minut jotenkin ymmärretään väärin. ehkä näitä kirjoituksia olisi hyvä viedä heille.

no katsotaan miten illalla käy. pystyn varmasti hillitsemään itseni mutta itkuhan se tulee kuitenkin jossain vaiheessa.

tulee sellainen olo kuin kokisit että sinun on taivuttava joka asiassa sossujen tahtoon. Esim: "ehkä näitä kirjoituksia olisi hyvä viedä heille." Miksi? Miksi yrittäisit todistella kuin pieni lapsi heille jotain? Se että jollain on vaikka puhevika ei oikeuta huostaanottoon. On tuhansia kuuromykkiä vanhempia jotka pystyvät mainioisti kasvattamaan puhuvia ja kuulevia jälkeläisiä.
Huomasin jo kauan sitten että iso osa sossuista on työssä siksi että heillä on tarve käyttää valtaansa heikompiin ihmisiin. Joidenkin kohdalla on kyse puhtaasta vallan väärinkäytöstä. Heidän kohdalla pätee sääntö: "Teki niin tai näin, niin aina väärinpäin"
Joskus voi olla ihan väärä lähestymistapa olla taipuvainen kaikkiin heidän vaatimuksiin. Luottaa et missään nimessä voi jos he ovat aiemminkin pettäneet luottamuksesi. Heitäkin velvoittaa laki ja suosittelenkin että hankit mahdollisimman pian HYVÄN asianajajan, joka on perehtynyt lastensuojeluun.
Parasta olisi kun menisit sinne liikkeeseen vaan työhön. Tulosi kasvaisivat ja saisit etäisyyttä asioihin ja muuta ajateltavaa. Sano kyselijöille suoraan että lapsesi on sijoitettuna ja että asia on vireillä että saisit poikasi takaisin kotiin. Enempää asiasta ei liene tarvetta puhua, ja jos vielä kysellään voithan aina sanoa että asia on sinulle niin arka ettet halua siitä enempää puhua. Voi olla että pieni osa asiakkaista tuomitsee sinut sen perusteella eikä enää tule. Ajattele sekin positiivisesti - kun ja jos tuot asian rehellisesti esiin osa taas aivan varmasti kannustaa sinua ja saat myös heidän tuen puolelle.
Ja viimeiseksi ja ehkä tärkeimmäksi, tapaa lastasi aina sinulle varattuina ajankohtina. Sinun on vain psyykattava itsesi jotenkin siihen että tunteiden aika on myöhemmin ja että tämä on nyt eräänlainen taistelu jossa tunteille ei ole tilaa. Tunteilu tekee sinut nyt tällä hetkellä vain heikommaksi. Saat tapaamisilla juridista näyttöä että olet kiinnostunut lapsestasi. Ja näyttö on ainoa mikä lopulta ratkaisee.
Zemppiä sinulle että saat lapsesi takaisin!

Terässoturi kirjoitti:

tulee sellainen olo kuin kokisit että sinun on taivuttava joka asiassa sossujen tahtoon. Esim: "ehkä näitä kirjoituksia olisi hyvä viedä heille." Miksi? Miksi yrittäisit todistella kuin pieni lapsi heille jotain? Se että jollain on vaikka puhevika ei oikeuta huostaanottoon. On tuhansia kuuromykkiä vanhempia jotka pystyvät mainioisti kasvattamaan puhuvia ja kuulevia jälkeläisiä.
Huomasin jo kauan sitten että iso osa sossuista on työssä siksi että heillä on tarve käyttää valtaansa heikompiin ihmisiin. Joidenkin kohdalla on kyse puhtaasta vallan väärinkäytöstä. Heidän kohdalla pätee sääntö: "Teki niin tai näin, niin aina väärinpäin"
Joskus voi olla ihan väärä lähestymistapa olla taipuvainen kaikkiin heidän vaatimuksiin. Luottaa et missään nimessä voi jos he ovat aiemminkin pettäneet luottamuksesi. Heitäkin velvoittaa laki ja suosittelenkin että hankit mahdollisimman pian HYVÄN asianajajan, joka on perehtynyt lastensuojeluun.
Parasta olisi kun menisit sinne liikkeeseen vaan työhön. Tulosi kasvaisivat ja saisit etäisyyttä asioihin ja muuta ajateltavaa. Sano kyselijöille suoraan että lapsesi on sijoitettuna ja että asia on vireillä että saisit poikasi takaisin kotiin. Enempää asiasta ei liene tarvetta puhua, ja jos vielä kysellään voithan aina sanoa että asia on sinulle niin arka ettet halua siitä enempää puhua. Voi olla että pieni osa asiakkaista tuomitsee sinut sen perusteella eikä enää tule. Ajattele sekin positiivisesti - kun ja jos tuot asian rehellisesti esiin osa taas aivan varmasti kannustaa sinua ja saat myös heidän tuen puolelle.
Ja viimeiseksi ja ehkä tärkeimmäksi, tapaa lastasi aina sinulle varattuina ajankohtina. Sinun on vain psyykattava itsesi jotenkin siihen että tunteiden aika on myöhemmin ja että tämä on nyt eräänlainen taistelu jossa tunteille ei ole tilaa. Tunteilu tekee sinut nyt tällä hetkellä vain heikommaksi. Saat tapaamisilla juridista näyttöä että olet kiinnostunut lapsestasi. Ja näyttö on ainoa mikä lopulta ratkaisee.
Zemppiä sinulle että saat lapsesi takaisin!

onkin.Kun luottamus on mennyt heidän toimiinsa,on vaikea enään luottamusta saada.Ellei suostu heidän juttuihin ja ottaa asianajajan,alkaa tulemaan sanktioita.Et ole yhteistyö kykyinen,niinpä tapaamisia täytyy tarkistaa ym.yhtä hauskaa.Siinä ihminen on aika pieni,kun vastassa on tuollainen virasto.Jos valitat käsittely ajat ovat pitkiä,kun nälkävuodet.Sa yleensä päätös ei muutu,koska silloinhan he myöntäisivät tehneensä virkavirheen.

Terässoturi kirjoitti:

tulee sellainen olo kuin kokisit että sinun on taivuttava joka asiassa sossujen tahtoon. Esim: "ehkä näitä kirjoituksia olisi hyvä viedä heille." Miksi? Miksi yrittäisit todistella kuin pieni lapsi heille jotain? Se että jollain on vaikka puhevika ei oikeuta huostaanottoon. On tuhansia kuuromykkiä vanhempia jotka pystyvät mainioisti kasvattamaan puhuvia ja kuulevia jälkeläisiä.
Huomasin jo kauan sitten että iso osa sossuista on työssä siksi että heillä on tarve käyttää valtaansa heikompiin ihmisiin. Joidenkin kohdalla on kyse puhtaasta vallan väärinkäytöstä. Heidän kohdalla pätee sääntö: "Teki niin tai näin, niin aina väärinpäin"
Joskus voi olla ihan väärä lähestymistapa olla taipuvainen kaikkiin heidän vaatimuksiin. Luottaa et missään nimessä voi jos he ovat aiemminkin pettäneet luottamuksesi. Heitäkin velvoittaa laki ja suosittelenkin että hankit mahdollisimman pian HYVÄN asianajajan, joka on perehtynyt lastensuojeluun.
Parasta olisi kun menisit sinne liikkeeseen vaan työhön. Tulosi kasvaisivat ja saisit etäisyyttä asioihin ja muuta ajateltavaa. Sano kyselijöille suoraan että lapsesi on sijoitettuna ja että asia on vireillä että saisit poikasi takaisin kotiin. Enempää asiasta ei liene tarvetta puhua, ja jos vielä kysellään voithan aina sanoa että asia on sinulle niin arka ettet halua siitä enempää puhua. Voi olla että pieni osa asiakkaista tuomitsee sinut sen perusteella eikä enää tule. Ajattele sekin positiivisesti - kun ja jos tuot asian rehellisesti esiin osa taas aivan varmasti kannustaa sinua ja saat myös heidän tuen puolelle.
Ja viimeiseksi ja ehkä tärkeimmäksi, tapaa lastasi aina sinulle varattuina ajankohtina. Sinun on vain psyykattava itsesi jotenkin siihen että tunteiden aika on myöhemmin ja että tämä on nyt eräänlainen taistelu jossa tunteille ei ole tilaa. Tunteilu tekee sinut nyt tällä hetkellä vain heikommaksi. Saat tapaamisilla juridista näyttöä että olet kiinnostunut lapsestasi. Ja näyttö on ainoa mikä lopulta ratkaisee.
Zemppiä sinulle että saat lapsesi takaisin!

sitähän tämä nimenomaan on että sossujen tahtoon olisi taivuttava. vaikea tässä on yrittää puolustaa itseään. minun naama ei varmaan miellytä sossuja, siksi heidän käytös on tuollaista. hehän arvosteli jo ulkonäköänikin. ja sossun esimiehelle on turha tehdä mitään valituksia, tämä on niin hyvin sossun takana. esimies on nuori pojan kloppi, sossu vanhempi nainen. esimiehen kanssa kerran olen puhelimessa puhunut ehkä noin 2 min., sanoi vain että katsotaan tilannetta uudelleen vuoden päästä.

töissä olenkin jo ollut. huomenna taas menen. kyllä siellä jotenkin pärjää, mutta onhan ne kyselyt pojasta rankkoja.

ei ole kuulunut mitään. mutta enhän sinne kuitenkaan oisi mennyt kun en pysty. en vaikka päälläni seisoisin. tuskin saan enää ikinä poikaani kotiin.

FEROZA kirjoitti:

ei ole kuulunut mitään. mutta enhän sinne kuitenkaan oisi mennyt kun en pysty. en vaikka päälläni seisoisin. tuskin saan enää ikinä poikaani kotiin.

mitä jouduit läpi käymään oli paska juttu,mutta ei peli vielä ole luovutettu.Usko vaan asiaasi.Tiedän kuinka lamauttavaa on tuollaisen jälkeen.Ota vaan PESUeen yhreyttä,ja viet asiasi hallintooikeuteen.Tsemppiä sinulle.t.Lumi