Olemme

sukulaislapsen sijoitukseen,pysyy tutut ihmiset lapsen elämässä.

sosiaalityöntekijöiltä mahdollisuutta koulutukseen. Me emme vastaavassa tilanteessa sitä saaneet, sossut eivät pitäneet tarpeellisena, emmekä osanneet vaatia. Tosin, eihän koulutusta välttämättä yhtäkkiä saakaan, mutta jos siihen on mahdollisuus, kannattaa mennä. Varmaan tulevaisuudessa se tulee pakolliseksikin uusille sijaisvanhemmille (myös sukulaissijoituksessa). Jos ette pääse esim. pride-koulutukseen, teidän on päästävä johonkin muuhun koulutukseen ja työnohjaus olisi alkuvaiheessa erittäin tarpeellinen (saa tietoa ja vertaistukea, sosiaalityöntekijät eivät niitä ehdi ja osaa antaa).

Ei välttämättä ole helppoa ilman jotain ohjausta tai koulutusta ryhtyä sijaisvanhemmaksi tai sitten sen sujuu ihan ok. Pride ei ole pakollinen ainakaan toistaiseksi, mutta jotain kokemusta lastenhoidosta ja huolenpidosta pitäisi olla. Sukulaissijoitus on lapsen kannalta hyvä asia, mutta se voi olla hyvinkin vaikea juttu jos biovanhemmat ovat lähisukulaisia. Varsinkin jos he vastustavat sijoitusta, jos suhtautuvat hyvin voi yhteistyö toimia. Sukulaissijoitus on hyvin vaativa, siinä on paljon sellaisia tunteita (jotka johtuvat verisukulaisuudesta mukana) ja ne voivat aiheuttaa yllättäviä tilanteita tai tunnekuohuja. Lapsen kannalta on hyvä ratkaisu kun on jo kiintymys ja luottamus lähisukulaiseen. Rohkeutta ja tsemppiä teille.