Kokeilisivat lääkärit itse neuroleptejä. Silloin ymmärtävät paremmin, miksi hoito keskytyy usein. Eikä niitä halua käyttää.
Kokeilisivat lääkärit neuroleptejä
Anonyymi-ap
2061479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 206
Vanhimmat
Lääkärit taitavat tietää, mitä lääkkeitä ottaisi, jos välttämättä haluaisivat lääkkeitä käyttää.
En usko, että neuroleptit olisivat ensimmäisenä listalla, tai koko listalla ollenkaan...
Ei se mene niin että työttömät määrittelevät lääkärit mielisairaiksi
Kyllä se menee juuri toisinpäin
Ei sairauksia määritellä, kyllä ne täytyy ihan todeta.
Todetaan sitten
;)
Psykiatriassa työttömyys on mielisairaus ja siitä voi joutua lukkojen taakse.
Ei kuule kaikki työttömät mahtuisi mihinkään sairaalaan, lukkojen taakse.
Ja mitä väliä sillä on?
Millään muulla ei ole mitään väliä kuin minulla.
Joo täällä on huomattu se.
Suomeen tulisi rakentaa iso mielisairaala Paltamoon johon mahtuisi 50000 potilasta samaan aikaan
Joka kymmenes työtön sopisi sinne pysyvästi
Joo, ja sitten kai osa työttömistä töihin sinne...
En menisi mistään hinnasta.
Hoitoalalla työskentelevät eivät mitenkään ole immuuneja psykoosisairaita.
Kai se on osa sitä sairautta, miten sitten pitää demonsioida hoitohenkilökuntaa, vaikka hekin ovat vain tavallisia ihmisiä.
Eivät olekaan.
Taitaa olla ennemminkin aika iso riski mt-työtä tekeville, että sairastuisivat itsekin psyykkisesti.
Itselläni ei ainakaan psyyke kestäisi tehdä töitä mt-ongelmaisten parissa.
Muiden huolet ja murheet ihan varmasti kuormittavat, vaikka ammattitaitoa niiden käsittelyyn ammattilaisilla onkin.
Alalla on enää ehkä kahden tyyppistä hoitajaa. Ne sellaiset martta mummot jotka yrittää sillä touhukkaalla tomeruudella parantaa maailman, ja sitten on ne sellaiset kukkahattu tytöt, jotka luulee että ylenpalttisella rakkaudella voi voittaa skitsofrenian kuin skitsofrenian.
Kaikki muut ovat lähteneet jo helpompiin hommiin.
Kirjoititkin " ehkä ", edelleen siellä on laidasta laitaan henkilökuntaa.
No mitä suomen suurimmalta työnantajalta voi odottaa... mutta tutustuppa useampaan ja vertaa niitä sitten muiden alojen toimijoihin.
Uskallan väittää että joltain personal treineriltä saa huomattavasti enemmän kakkaa niskaan, kun hoitajalta.
Ehkä tässä nyt kuitenkin puhuttiin psykiatrian alasta, joten sitä itsekin tarkoitin.
Henkilökuntaa on laidasta laitaan, sekä hoitajia että lääkäreitä.
No siellä taitaa vielä keskivertoa enemmän törmätä niihin kukkahattu täteihin.
Monet kaukoparantajat ovat henkisesti sairaita luulevat olevansa kaiken yläpuolella????
En ole ihan varma kumpi on "hupsumpi" kaukoparantaja, vai se joka siihen uskoo.
Miehiä on paljon siellä hoitajina!
Meidän kaupungin miekkarissa on tasan kaksi miestä hoitajana.
Yhden Zyprexan ottaminen pitäisi kuulua lääkärin koulutukseen.
Kyllä pitäisi todellakin kuulua.
Koulutukseen pitäsi kuulua 1 vuoden kestoinen Zyprexan pakollinen lääkekuuri.
Miksi lääkkeitä pitäisi ottaa ilman tarpeita?
Niitä tarpeita ei ole monellakaan. Siitä huolimatta syötetään pakolla lääkkeitä.
Koska he on ainoassa asemassa yhteiskunnassa jossa voivat pakottaa noita eli rajoittaa toisten ihmisoikeuksia
On tärkeää että he tietää mitä he määrää koska kirjat ei kerro kauheudesta mitä nuo pillerit tekee. Niiden haitat traumatisoi jopa ihmisiä
Hieman eri sanoin kysyin samaa kerran psykiatrilta.
Avohoidossa kukaan, ei edes lääkäri, pysty pakottamaan käyttämään lääkkeitä.
Niimpä niin, mutta potilas manipuloidaan usein käyttämään noita myrkkyjä, joka on ihmisoikeusrikos.
Suurimmalle osalle olisi parempiakin hoitoja saatavilla kuin myrkyttää aivot ja sisuskalut täysin vastuuttomasti ja saada potilas alakuloon.
Kai siinä on sama logiikka, miksi syöpälääkäreiden pitäisi kokeilla syöpälääkkeitä, ennen kun niitä voi määrätä syöpäpotilaille.
Avohoito loppuu, jos henkilö ei halua syödä lääkkeitä.
Kyllä jokaiselle ihmiselle löytyy psykiatrinen diagnoosi jos vain ruvetaan kaivamaan.
Se toisi ammattilaisillekin käytännön kokemusta, voisivat sitten uskoa, kun potilaat kertovat lääkehaitoistaan.
Siis jos pystyisivät jatkamaan työssään lääkekokeilujen jälkeen.
Jos on muka manipuloitu käyttämään, ja sitten huomaa haittavaikutukset, niin lääkkeethän voi lopettaa ihan omasta tahdostaan, edelleenkään kukaan ei niitä avohoidossa voi pakottaa käyttämään.
Miksi käyttäisi jotain sellaista, josta tulee paha olla ?
Eiköhän tuo nyt ole hieman eri asia ?
Syöpälääkkeillä hoidetaan syöpää. Syöpä on täysin eri sairaus kuin psyyken sairaus.
Syövän olemassaolo pystytään osoittamaan objektiivisesti. Minkään mielisairauden olemassaolosta ei ole mitään näyttöä.
Juuri noin, lääkärit roiskii summanmutikassa myrkkypillereitä potilaille kuin liukuhihnalta, kaikki on lokeroitu samaan koriin, on tämä maailma hullu paikka.
Ilman lääkkeitä vielä hullumpi!
Tavallaan tuon ymmärtää jotenkin, että hoito loppuu, jos ei lääkkeitä käytä.
Silti lääkkeiden käytön pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen, eikä lääkkeettömyyden takia evätä avohoitoa.
Toisaalta taas, se kertoo myös potilaan/asiakkaan omasta motivaatiosta omaan hoitoonsa, jos hän käyttää hänelle määrätyt lääkkeet.
Toki avohoito sisältää paljon muuta kuin lääkehoidon.
Sitä on tullut joskus ihmeteltyä, että miksi ihminen hakeutuu hoitoon, jos hän ei ole valmis sitä vastaanottamaan, vaan laittaa kaikessa vastaan, jos yritetään auttaa.
Yksilöllistä toki sekin on, kenelle mikäkin hoito auttaa, vai auttaako mikään.
Juurikin näin, kenet vaan voitaisiin diagnosoida, jos niin haluttaisiin tehdä.
Otetaan esille myös psykologiset testit, jos testi tehtäisiin 10-15 ihmiselle, niin kuinkakohan moni läpäisisi ne täysin puhtaasti, ei varmaan kovin moni. Eikä edes välttämättä ole sairas, tai diagnoosin omaava henkilö.
Se on oikeastaan vähän sekä että. Vähän riippuu...
En ymmärrä miten terve ihminen pystyttäisiin manipuloimaan sairaaksi lääkkeen syöjäksi.
Ei lopu. Arvaa mistä tiedän.
Mutta hoidonvastaiselle ihmiselle on turhaa mitään terapioita kustantaa.
Suomi on täynnä sellaisia jotka on helppo manipuloida psyykelääkkeiden käyttäjiksi.
Luonteena esimerkiksi, kiltti, nöyrä, se luokan hiljainen poika tai tyttö, koulukiusattu.
Onhan näitä.
Kyse on siitä, että lääkkeiden käyttämättömyydestä laitetaan lukkojen taakse ja pakotetaan käyttämään.
Miksi se olis niin eri asia? Ihan samalla tavalla on olemassa ihmisiä jotka kieltäytyvät syöpähoidosta, ja onhan siellä ihmisiä jotka ovat ihan selkeästi sairaudentunnottomiakin.
Avohoito muuttuu pakkohoidoksi, jos ei halua syödä lääkkeitä.
Myrkkylääkkeiden ja pakkohoitoon määrääminen, tai pakolla injektioiden ihmiseen laittaminen eivät ole mitään oikealla tavalla toteutettua hoitamista. Ei ainakaan inhimillisesti ja eettisesti oikein toimimista.
Psykiatriassa eettisesti toimiminen näyttää olevan poissuljettua.
Avohoitoakin on monenlaista, ei ainoastaan terapiaa.
Esim. keskustelut psykiatrian poliklinikalla hoitajan kanssa ovat osa avohoitoa. Ja siinä saattaa tulla kysymykseen se, käyttääkö potilas lääkitystä vai ei. Olen kuullut, että henkilöltä on evätty käynnit, koska hän ei käyttänyt lääkkeitään.
Jos ihmiselle luvataan, että tämä ja tämä lääke auttaa sinun pahaan oloon, niin aika moni varmaan haluaa sellaista lääkettä kokeilla.
Eipä siihen kamalasti manipulointia tarvita.
Kuka tahansa, joka voi henkisesti huonosti, haluaa voida paremmin, ja on valmis kokeilemaan erilaisia keinoja saavuttaakseen paremman voinnin.
Lääkkeidenkään vaikutusta ei voi tietää, ennen kuin kokeilee.
Ja se, että joillain on lääkkeistä huonoja kokemuksia, ei tarkoita, että niitä tulisi kaikille.
Lääkityksen mahdollisissa haitoissa on suurena tekijänä annostus, lääkehoidon kesto, ja toki syy, miksi lääkettä pitäisi käyttää.
Itse olen nykyään lääkevastainen, mutta en menisi ketään toista henkilöä varoittamaan tai muutenkaan neuvomaan lääkityksistä, eiköhän se ole kuitenkin hoitavalle taholle kuuluva asia.
Miksi noin luulet ?
Joitain vuosia sitten lopetin lääkkeen käytön itse, kun lääkärit eivät suostuneet lopetukseen, ja kerroin siitä vähän myöhemmin vastaanoton yhteydessä psykiatrille.
Eihän lääkäri asiasta innostunut, päinvastoin keskustelua kyllä käytiin, vaihdettiin eriäviä mielipiteitä.
En kuitenkaan joutunut minnekään lukkojen taakse.
Pakkohoitoon laittamiselle tarvitaan oikeat syyt, ei ne voi laittaa ketä vaan oman mielensä mukaan.
Muuttuu silloin, jos pakkohoito todetaan tarpeelliseksi, ei muuten.
Miksi jotain yhteiskunnan varoja pitäisi tuhlata johonkin marginaaliseen kaivamiseen, jota ei kuitenkaan aijota käyttää missään hyödyksi?
Juu, en minäkään näe kyllä kenellekään oleva hyödyllistä, jos saa jonkun mt-diagnoosin, yleinen stigma, ja mahdollinen sairaan ihmisen häpeä, ja kaikki muu mitä siihen liittyykään, eivät vaikuta positiivisesti, ainakaan diagnosoituun itseensä.
Eli ihminen ei hyödy mitään diagnoosistaan. Paitsi tietysti sairauspäivärahat, eläkkeet, lääkkeiden korvaukset.
Mutta tarkoitinkin ihmistä itseään ja ihmisyyttä, sekä ihmisarvoa, niille ei ole hyötyä.
Vai voisiko olla niin että ihan kaikki tarvitsijat ei tunnusta sitä tarvetta?
Luonteeltaan kiltit ja nöyrät ei rettelöi niin että joutuisivat helposti pakkohoitoon.
Ne voi nimenomaan laittaa kenet tahansa lukkojen taakse. Ei tarvitse osoittaa minkään mielisairauden olemassaoloa.
Onko olemassa mitään verikokeita, röntgenkuvia tai koepaloja minkä perusteella hoito koetaan tarpeelliseksi?
Pointti on siinä, että psykiatrien mukaan kaikki ovat mielisairaita.
Onko mitään objektiivista näyttöä minkään psyykelääkkeen tarpeesta?
Kyllä se joskus on noinkin.
Onko sinut sitten laitettu, kun jatkuvasti hoet samaa, myös sitä, ettei ole mitään mielisairautta olemassa ?
Ei tuollaista pointtia ole olemassakaan.
Miksi se olisi eri asia? Senkö takia että se todistaa miten hölmö logiikka siinä ajatuksessa on takana?
Lukkojen taakse pääsee psykoosissa. Siinä on vissi ero, joka kannattaa ymmärtää.
Se on juuri sitä sairaan ihmisen logiikkaa, jonka mukaan maailman kaikki verorahat on vain sitä varten, että heitä voitaisiin kiusata.
Et kai kuvittele mitenkään että kaikki kokevat kyseisen lääkkeen kuten sinä sen koet.
Ne tyytyväiset eivät kirjoittele tänne ,ja niitä on monia. Heillä ei ole tarve mitenkään nimitellä hoitohenkilökuntaa , vaan voivat hyvin ja tekevät työtä joka päivä .mene psykiatrin puheille ja pyydä lääkkeen vaihto toiseen lääkkeeseen , se kun kerrot täällä omia kokemuksiasi joinakin totuuksina. Ja siinä sivussa haukut ihmiset jotka ovat hoitoalalla .
Niinhän se aina on näiden sairauksien yhteydessä. Ei muka ole tarvetta vaan kun eivät syö niinsairaus taas tulee esille. . Pyytäisivät lääkärin selittämään miksi lääkkeitä ayödään
Ei kai terveelle ihmiselle määrätä mitään lääkkeitä . Ainahan on jokin syy miksi on mennyt lääkäriin , ja sen syyn vuoksi sitten on kirjoitettu lääkkeet. Moni kieltää sairautensa , että muka joku toinen sairaus mitä muka lääkärit eivät tiedä. Tämä tapa on niin tavallinen psykiatriassa , ja suuret ennakkoluulot lääkkeitä kohtaan koska ei ymmärretä miksi niitä pitäisi syödä. Kun hyväksyy sairautensa niin pelot eivät tee ihmistä huonovointiseksi ja syyttelemään lääkkeitä .
Ja netissä ei näihin asioihin ole hoitomenetelmää joten kun haukutaan niin lääkärit kun hoitajatkin , ja nimitellään heitä kaikilla mahdollisilla nimityksillä , niin se eimoikein ole terveen ihmisen tapoihin kuuluvaa .
Se on kyllä niin että sairaus traumatisoi ihmistä , kun sen vaan hyväksyy että on sairas . Sillä koskaan ei terveille ihmisille kirjoiteta lääkkeitä ,ainoastaan sairaille
Ihminen jolla on sairaus tarvitsee usein pitkäaikaisen hoitomuodon juuri siksi että kun lopettavat niin sairaus tulee esiin ihan vaan måuutaman viikon päästä , ja taas ovat lääkärissä vaivoistaan .
Onhan se nähty kun lopettavat omin päin niin taas ovat aika pian hoidon tarpeessa.
Mutta lääkärille voi ehdottaa lääkkeen vaihtoa. Niin tekee ihminen jolla on niin sairaudestaan kun lääkkeistään ymmärrys . Kenellekkään ei syötetä , vaan lääkkeet määrätään tarpeen mukaan
Skitsofrenia potilaat ovat kuule samaan koriin kuuluvia. Mennään lääkäriin, saadaan lääkkeet, sitten aletaan epäilemään jos lääkäri on tehnyt väärän diagnoosin ja pelko lääkkeen otosta lyö päälle , ja sivuvaikutukset tulee pelon myötä , epäillään hoitosysteemiä ja haukutaan hoitosektori pataluhaksi, kas kun ollaan olevinaan terveitä .
Mutta voihan ne lääkkeet lopettaa kokonaan, mutta pitää olla tietoinen että sairaus tulee esiin taas , ja tarvitaan lääkäriä .
Hyväksyminen on sitä että ymmärtää sairautensa ja miten se esiintyy. Ja ennen kaikkea että tietää miksi syö lääkkeitä .
Juuri tuo sana myrkky pilleri kertoo kaiken potilaasta miten hän ajattelee.
Millaista hoitoa sellainen potilas oikeastaan haluaa , kun kuvittelee asioita ja ei näytä tietävän edes miksi syö lääkkeitä .
Vastaus siihen on että hankaa vastaan lääkkeiden kanssa koska hän kuvittelee että hän ei tarvitse lääkehoitoa vaan odottaa jotain hoitomenetelmää mitä ei ole, jopa kyseenalaistaa oman diagnoosinsa . Se on juuri sitä sairautta .
Sana terapia tarkoittaa hoitoa heillä on jo lääke terapia ,
Ei tervettä ihmistä laiteta koskaan pakkohoitoon. .mutta eräs sairauden muoto vaatii joskus pakkohoidon .
Niin kauan kun ihmiset kuvittelee etteivät edes ole sairaita niin eivät voi edes tulla terveeksi
No sanoppas millainen tapahtuma johti siihen pakkohoitoon ?
En ole koskaan nähnyt terveitä ihmisiä pakkohoidossa .
Sairas ihminen tekee asioita joita terveet eivät koskaan tekisi ,
Siksi heidän sairautensa on lääkitystä tarvitseva
Sana terapia tarkoittaa hoitoa joten en ymmärrä mitä tarkoitat kun sanot terapiaa , koska yleensä on lääketerapia monella , sitten voi saada terapiaa jossa keskustellaan siis puhe terapia, terapian muotoja on monenlaisia siis mitä terapiaa tarkoitat
Terve ihminen ei yleensä edes hakeudu lääkärin juttusille, niin eihän niitä pillereitä silloin kukaan määrää.
Joitain syöpiä pystytään hoitamaan, jotkut jopa parantamaan, mutta on myös sellaisia syöpiä, jotka eivät parane vaan johtaa kuolemaan.
Ihminen voi itse päättää, haluaako hoitoja, jos syöpä joka tapauksessa johtaa kuolemaan.
Psyykkisiä ongelmia pystytään hoitamaan, niistä voi toipua ja parantua, ehkäpä ammattilaisetkin haluavat, että potilaat voisivat psyykkisesti paremmin.
Psyykkinen sairaus itsessään ei ole suoraan tappava, syöpä voi olla.
Skitsofreniaan on lääkkeitä olemassa ja niiden avulla estetään ne tapahtumat mitä sairaus saa ihmisen tekemään . Onhan ihminen ottanut yhteyttä lääkäriin sen ensimmäisen kerran kun on ollut sairauden harhoissa .
Sanoppas miten sinua pitäisi hoitaa sairautesi kanssa , koska lääkkeet sairauteen ivat olemassa ja tavallisesti auttavat .
Hyväksy sairautesi ja päätä,että haluat tulla terveeksi . Se kun haukut lääkärit ja tavallisesti toimivat lääkkeet . Ei niitä lääkkeitä terveille ihmisille kirjoiteta .
Sanoppas mitä ne paremmat hoidot sitten on .
Eivät kaikki traumatisoidu.
Olin psykiatrian kuvioissa vajaat kolmekymmentä vuotta, tuli nähtyä ja koettua aika paljon, lääkkeetkin tuli käytyä läpi laaja skaala, osastohoidot ( sekä pakko- että vapaaehtoiset ).
Kokemukset eivät jättäneet mitään traumoja, voin olla vain tyytyväinen, että se kaikki on takana päin.
Toki ymmärrän, että jotkut voivat traumatisoitua, olemmehan me ihmiset erilaisia.
Minun " muutama viikko " lääkkeiden lopetuksen jälkeen on kestänyt jo kymmenen vuotta, ei ole sairaus tullut vieläkään takaisin....
Onhan se nähty että potilas joka ei ota lääkkeitään on pian tas hoidon tarpeessa. Ja omaiset sanovat usein että kun syövät lääkkeensä niin ovat terveen oloisia mutta kun lopettavat niin alkaa tapahtuman asioita jolloin taas tarvitaan lääkäriä
Ihan tunnettu juttu ,kaikilla joillakin läheisiä joillakin mt sairaus
" Samaan koriin " ??
Vaikuttaa, että olet joku ammattilainen, siltikään ei pitäisi " lajitella " edes potilaita, ketkä muka kuuluvat mihinkin...
Pelkät lääkkeet eivät auta yhtään ketään, rinnalle tarvitaan muutakin hoitoa.
Yleensä hakeutuvat hoitoon kun voivat huonosti , mutta eivät hyväksy diagnoosia vaan muka aina lääkäri on tehnyt väärän diagnoosin . Näitä tapauksia on ollut niin kauan kun mt sairauksia on ollut olemassa
Ihminen joka ei ole vastaanottavainen hoitoon ei tule koskaan terveeksi .
Kun hyväksyy sen että on sairas ja tarvitsee lääkityksen , niin mahdollisuudet ovat hyvät paranemiselle. Mutta kaun aletaan puhumaan että ” syötetään myrkkyjä” niin se jo viittaa sairauden laatuun .
Sellaista hoitoa ei ole olemassakaan mitä nämä sairaat tavoittelevat .
Laitan uudestaan tähänkin, että pelkät lääkkeet yksistään eivät paranna yhtään ketään.
On terapiaa, joo, keskusteluterapiaa, myös hoitajan kanssa käytäviä keskusteluja.
Hoitomuotoja on muitakin, on ryhmiä, erilaista toimintaa, klubitaloja, ennen oli ainakin jotain päivätoimintakeskuksia, jne. On yhdistyksiä, järjestöjä.
Nykyään kai käytetään jo jotain eläinterapiamuotojakin, hevosten kanssa toimintaa, ym.
Mahdollisuuksia on paljon, tosin omasta motivaatiostakin on kiinni, haluaako mitään.
Aiis vaihtoehto on että sairas saisi tehdä tekoja joissa ei ole mitäön järkeä uhkailla ihmisiä ja vainoharahisuutensa kanssa vahingoittaa toisia
Ihan niin tavallisesti kyllä lääkehoito on hyvä muoto saada tasapaino skitsofreniaan .
Kela katkaisi yheltä sairausloman ja sairauspäivärahat kun ei ollut ostanut psykiatrin määräämiä lääkkeitä.
Kela seuraa ostetaanko ne lääkkeet.
Jos vaan ite tiedostaa ne mahdolliset tausta syyt.Niistä pyrkiä eroon.
Tämä auttaa jo paljon.Lääkitystä välttämättä tarvi ollenkaan.
Yks syy on lääkehoidon kieltäytymisestä.
Minuaki ne rupes suunnitteleen pakkohoitoon kunnes suostuin lääkityshoitoon.
Sano että sairauden uusiutumis riski on suuri.Vaikka mitään semmosta ei edes ollut.
En mä niitä lääkkeitä kuiteskaan käyttänyt.
Ei ne psykiatriset lääkkeet mitään parannakaan.
Vaan sairastuttaa.Kilpirauhasen sairaudet.2-tyypin diabetes.Munuaisairaudet.Maksasairaudet.Neurologiset sairaudet.Seksuaaliset häiriöt ja ym.
Kyllä täällä on sitten typeriä kommentteja. Ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.
Psyykenlääkkeet pahentavat vointia.
Ite olen ollu pakkohoidossa pahan masennuksen takia.
Ja näin kyllä omin silmin että se lääkitys ei niitten psykoosisairaitten sekokäyttäytmistä kyllä hillinnyt juuri yhtään.Tai ei välttämättä yhtään.
Kaikilla ei ole skitsofrenia, vaikka neuroleptejä syövät.
Miten iso osa joutuu sinne lääkääriin pakkohoidon kautta?Ja miten iso osa vapaaehtoisesti?
Siis hakeutuvat hoitoon somaattisen sairauden epäilyksissä?Mutta saavatkin sitte psyykesairaus diagnoosin ilman että somattista puolta ole juuri tutkittu.
Kyllä siinä voi oikiasti väärä diagnoosi silloin tulla.
Jos lääkkeet jättää pois ja oireet alkaa,Niin ei silloin mitään paranemista ole tapahtunut.
Lääkkeet on hoitanut vaan oireita.Sairaus on ollut taustalla kuiteskin kokoaika.
Pillerit mitkä voi laukaista ohutsäieneuropatiaa joillakin, seksuaalihäiriöitä, diabetesta, tardiivia dyskinesiaa, kutistaa apinakokeissa apinoiden aivoja ja aiheuttaa kidutukseen verrattavan pakkoliikkumisen tilan ovat myrkkyjä.
Kutsu sinä vaan noita kidutusaineita lääkkeiksi.
Kyllä terveetkin voi halutessaan käyttäytä miten haluaa.Ei normaali terveys minun mielestä mitenkään rajoita kenenkään käyttäytymistä.
Jos annetaan diagnoosi ja siihen hoito.Vointi ei lähe kohentumaan.Eikös se ole jo aika selkiä merkki väärästä diagnoosista!!!
Psykoottinen masennus.
Voi kuinka paljon on/on ollut sellaista, että omaisetkin ovat olleet kauhuissaan, kun heidän läheinen on lääkitty aivan turruksiin.
Ja ovat jopa toivottomia, kun eivät voi asiaan vaikuttaa.
On myös niin päin, kun pohjalla jo on psykiatrinen diagnoosi, niin ilmeisesti potilas ei voi sairastua mihinkään somaattiseen sairauteen.
Ainakin tuollaisen kuvan on saanut, kun on yrittänyt selvittää ja hoidattaa jotain somaattista, ensimmäiseksi aletaan lääkärin sunnalta syyttämään psyykettä.
Ensin kyllä tulisi sulkea pois, löytyykö mitään somaattista, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.
Joillaki se voi aiheuttaa päinvastasen reaktion,Eli potiilaasta tulee agressiivinen lääkittynä.
Erski laitto kämpän paskaksi.Ennen lääkitystä ollu mitään agressiivi kohtauksia.
Tämäkin totta, ikävä kyllä.
Mä en tullut lääkkeistä aggressiiviseksi, mutta hyvin itsetuhoiseksi.
Onko psykoosista olemassa mitään objektiivista näyttöä?
Mutta mitään mielisairautta ei ole olemassa. Sairas mieli on kielikuva.
Onko teillä mitään objektiivista näyttöä minkään mielisairauden olemassaolosta?
Mikään teko ei ole eikä voi olla sairaus. Sairas teko on kielikuva.
Kukaan ei ole pystynyt osoittamaan minkään psyykkisen sairaudaen olemassaoloa.
Pakkoliikunta, pakko ruokavalio, pakko nukkumunen... eikun hetkinen sehän on tuikitavallista pakkohoitoa...
Siksi olisi tärkeää että sitä muuta hoitoa otettaisiin vastaan.
Niin se metsä vastaa kun sinne huudetaan.
Niin montako keroputaan mallin hehkuttajaa on täältäkin älynnyt sinne hakeutua hoitoon.
Siitä varmaan saa vähän osviittaa.
En puhu pakkoliikunnasta.Tutkimuksen mukaan ohjattu fyysinen kuntoutus masennuksessa on tehokkaampi ja edullisempi mitä mikään markkinoilla oleva lääketerapia.
Psykoterapiaki on aika lyhytvaikutteinen hoito.
En ymmärrä mikä hinku joillaki on päästä psykoterapiaan.
Onko asia sitte yksilöllinen? mutta ainaki minun kohalla.Kyllä se jonku aikaa oloa helpotti.
Sitä ne myrkyt tekee.
Ei ole mitään objektiivista näyttöä.
Sitä voi vaikka esittää olevansa psyykkistäsairautta ja päästä eläkkeelle terveenä.
Keroputaalle taitaa päästä hoitoon ne, jotka asuvat sillä alueella.
Tuskin sinne esim. Uudeltamaalta potilaita otetaan.
Tunge ne terveet ja sairaat sinne minne aurinko ei paista näin nätisti sanottuna. Sairaudet on subjektiivisia näkemyksiä psykiatriassa jossa täytät jotain oirelistasta. Siinä ei oteta mitään konteksteja elämässä monesti huomioon ja yritetään leipoa ihmisestä jotenkin kroonisesti pysyvästi sairas henkilö ja diagnoosimerkinnästä ei pääse välttämättä koskaan eroon. Itse kyllä pääsin mutta se vaati paljon ponnistelua että ylipäätään jaksettiin alkaa tuollaisia enää poistamaan koska miksi ne sellaista vaivaa jaksaisivat nähdä kun hyvä kun potilaitakaan ehditään hoitamaan. Kehosta ei puutu SSRI-lääkettä, kehosta ei puutu neuroleptiä. Ei ole mitään fyysistä vikaa mitä ne korjaavat. Oireita ne voivat korjata mutta samalla puhkaista listan uusia oireita.
Miksi helvetissä niitä pitäisi syödä? Minun ei koskaan olisi nuorena pitänyt aloittaakaan moisia. Itseasiassa niiden syönti vaikeutti ongelmieni ratkaisua koska ne erkaannutti tunteista.
Minä nimittelen ihmisiä syystä. Siitä kun he ovat vastuuttomasti määränneet lääkkeitä esim kertomatta mitä niistä voi seurata. Suuret ennakkoluulet tulevat ihan täysin syystä, kokemuksen kautta.
Miksi en hyväksyisi "sairauttani", joka ei ole mitään mihin edes psykiatriassa on varsinaisesti suositeltu lääkehoitoa. Olen terapiani käynyt, mutta valitettavasti lääkeharmeihin se ei auta koska esim PSSD:tä ei terapia korjaa. En identifioidu enää esim masennusdiagnoosiin mikä papereissani on edelleen koska se on niin naurettava. Sama olisi kirjoittaa papereihin henkilöllä on alakulosyndrooma tai hattivattisyndrooma. Yhtä absurdin typerä nimitys ihmiskärsimykselle elämässä eikä se kerro välttämättä siitä mitä koen juuri mitään tai kokemukseni syistä. Se on sairautena ihan hevonkukkua. Suurin ongelma elämässäni on että ikinä olen moiseen mennytkään identifoitumaan ja siihen vetänyt pillereitä. Jos en olisi vetänyt, moni asia olisi elämässäni paremmin.
Niin koska heistä moni kokee vieroitusoireita ja oireita on turrutettu aineella joka ei opeta heitä käsittelemään tunteitaan. Älä käytä tuota muutamaa viikkoa minään luotettavana esimerkkinä sairauden paluusta, todennäköisimmin monet kokee vieroitusoireita.
Psykoosi sairiden traumat olisi ihan mielenkiintoinen aihe keskustella, valitettavasti se vaan ei tunnu onnistuvan objektiivisesti.
Kela maksaa sairaspäivärahaa mielentervesy syistä lähes sadalle tuhannelle ihmiselle, ja sinä tunnet heisä vain yhden!?!?!
Voihan niitä tapauksia olla toki enempi kun se yksi,Keneltä kela on katkaissut etuudet.Jos vaan vaikka ne lääkket on jäänyt ostamatta.
Kyllä kait.
Oliko niitä peräti 300-400 eri psykiatrista diagnoosia.
Käsi ylös kaikki masentuneet täältä jotka älysivät lähteä jonkun miekkarin liikuntaryhmään vapaaehtoisesti.
Asia on yksilöllinen.
Joitain terapia voi auttaa paljonkin, jotkut taas eivät välttämättä siitä hyötyä saa.
Psykoterapiassa on tarkoitus käydä läpi ne elämän ongelmakohdat ja hakeatyökalut niihin että niiden kanssa pärjää sen jälkeen.
Se ei siis ole viinaa tai turruttavaa lääkettä mitä kaadetaan ihmiseen niin pitkään että mikään ei tunnu miltään.
Olennaista tietenkin on, että ihmisellä nimenomaan pitää olla se halu ja kyky itse tarttua siihen toimeen. Sitäkään ei voi pakottaa ulkoapäin. Vaikka kuinka ihminen haluaisi piehtaroida traumoissaan.
Medikalisaatio puhkas mielisairaus epidemian.
Koetut traumat ja mitkään muutkaan ikävät asiat eivät katoa minnekään.
Ja koska ne ei katoa, on niiden kanssa hyvä oppia elämään.
Tapahtuneita ei tarvitse hyväksyä, mutta jos oppii hyväksymään ne osaksi elämää ( että valitettavasti niin on käynyt ), se kyllä tekee elämästä helpompaa.
Tuossa edellisessä tuli sana piehtarointi, se on juuri se asia, joka saa pahan olon aikaan, jos jää piehtaroimaan tapahtuneissa, on ne sitten mitä tahansa.
Samalla tavalla voi jäädä piehtaroimaan koettuaan jotain mukavaa, mutta siinä piehtarointi toki tuntuu vain hyvältä.
Mitäköhän varten se medikalisaatio on olemassa ?
Miksi jotain tiettyä sairautta varten on kehitelty lääkkeitä ?
Onko mitään objektiivista näyttöä, että pällisairaat tarvitsevat kuntouttavaa psykoterapiaa tai työkyvyttömyyseläkettä ja mitä näitä nyt onkaan.
Sen kun nyt tietäs.
mielenterveyspotilaalla on oikeus valita hoitopaikkansa tietyissä tilanteissa. Jos kyseessä on kiireetön hoito, potilas voi valita hoitopaikkansa kaikista Suomen julkisista terveysasemista ja sairaaloista.
Tämä tarkoittaa, että potilas voi valita esimerkiksi sen terveysaseman tai erikoissairaanhoidon yksikön, jossa hän haluaa saada hoitoa.
Jos et mitään hyväksy ilman objektiivista näyttöä, niin onko niin tärkeää tietääkään, miten nuo hommat menee ?
Niin, valitseeko sen ihan itse potilas, vai vaikuttaako myös asuinkunta siihen ?
Olen käsittänyt, että hoidosta potilas itse maksaa aika pienen siivun, kunta on se, joka maksaa asukkaansa hoidosta isoimman osan.
Jos hakeutuisi muualle, ihan toiseen hoitopiiriin, eri alueelle, kuin oma, kunta ei välttämättä maksakaan hoitoa.
Ei se voi olla niin yksinkertaista, että potilas tuosta vaan valitsisi hoitopaikkansa ihan oman mielensä mukaan. Toki jos on varaa maksaa itse koko hoitonsa, niin mikä ettei.
Se on tasan niin yksinkertaista.
https://stm.fi/hoitopaikan-valinta
Se mikä ei ole yksinkertaista on se sairaudentunto, että älyää mennä mieleiseensä hoitoon.
Käsi ylös ihmiset ketkä oli alkaneet käydä lenkillä juuri ennen lääkärin kirjoittamaa reseptiä! Ja olisi todennäköisesti jatkanut samalla linjalla ilman reseptiä!
Käsi ylös ihmiset ketkä uskoo että ihmiseen on evoluution aikana kehittynyt kapasiteetti muuttaa tilannettansa ilman noin kaksikymmentä vuotta olemassa olleita aineita joiden vaikutuksesta kehoon ymmärretään etenkin pitemmän päälle aika vähän.
Käsi ylös ihmiset ketkä tietää että liikkuakseen ei tarvi lähteä johonkin miekkarin liikuntaryhmiin vaan voi hyötyliikkua, youtube on pullollaan liikuntavideoita ja kuntoiluvälineetkään ei paljoa maksa. Kävely luonnossa on hyväksi mielenterveydelle.
Käsi ylös ihmiset joiden hermosto meni sekaisin psyykenlääkepurkujen jälkeen joka vaikutti liikunnansietokykyyn. Käsi ylös ihmiset ketkä on yrittäneet jaksottaa liikkumista että jaksavat sitä hermosto-oireiden kanssa!
Samasta syystä kuin ihminen noin muuten tuhoaa luontoa ja on lähtökohtaisesti aika idiootti ja etsii pikaratkaisuja.
Jos innoissaan alkaa lenkillä käymään ja osaa nauttia vaikkapa siitä luonnosta, niin miksi lähtee lääkäriin ?
Jotenkin tuo tuntuu vähän ristiriitaiselta, että hyvin muka menee, ja silti hakee lääkäriltä apua, joka kirjoittaa lääkkeet, mihin vaivaan ?
Ja liikkumista voi jaksottaa silloin kun tarve vaatii, siinä ei ole mitään vikaa, pääasiahan on, että liikkuu edes sen verran kun pystyy.
Kaikki erittäin hyviä huomioita, miksi psykoosisairautta ei saisi koskaan väittää masennukseksi.
Psykoosi potilaat hyötyy sähkö hoidosta
On olemassa myös depressiivinen psykoosi, eli samaan aikaan masennus ja psykoosi.
Kuka sen sitten tietää, kumpi on tullut ensin ?
Kyllä näyttöä on paljonkin. Tämäkin palsta!
Niin. Tuppaa ne oireet ottamaan vallan ilman lääkkeitä. Siinä on vaaransa sairaalle itselleen ja toisinaan vähän muillekin.
No joo. Kunhan muistaa että se ei ole niin kuin elokuvissa.
Höpön höpö! Kyllä skitspfrenia on sellainen saoraus, et lääkitys on tarpeen! Myös vaikea masennus jne!
Hienoa!
Tiedät varmaan senkin, että kaikilta ei sama onnistu koskaan.
Sinun kysymyksesi taitaa olla sellainen objektiinen näyttö.
"Syövän olemassaolo pystytään osoittamaan objektiivisesti. Minkään mielisairauden olemassaolosta ei ole mitään näyttöä."
Kyllä sentään on. Sinulta puuttuu ehkä yleissivistystä kun väität moista. Toki on aikojen saatossa muuttunut se mitä katsotaan sairaudeksi ja mitä ei. Kaikkea ei ole tiedetty mitä nykyään. Kyllähän sairaus aiheuttaa kärsimystä myös muille kuin potilaalle itselleen. Ei kukaan itse sairautta itselleen valitse sen enempää syöpää kuin mielisairauttakaan mutta voi elää niin että riskit pysyisi mahdollisimman pienenä. Ei päihteitä jne.
Mistä sairaudesta itse kärsit?
Pakkohoito on perusteltua jos on muille vaaraksi. Suojellaan muita.
Kun tätä foorumia on nyt useamman vuoden seurannut, niin onhan tämän foorumin yleisilme muuttunut yhä "sairaammaksi."
Onko niin että se terveydenhuollon ahdinko näkyy myös täällä ja että palveluiden ulkopuolelle jäävät ihmiset vain ovat huonommassa kunnossa.
Eipä tuossa kommentissa mainittukaan lääkkeistä mitään, ainoastaan diagnoosien löytämisestä.
Että höpö höpö vaan...
Tiedän toki sen, hyvinkin.
On ihmisiä, joilta onnistuu, ja sitten heitä, joilta ei onnistu.
Mielenterveysongelmathan ovat koko ajan lisääntymässä väestön keskuudessa.
Siis tarkoitatko, että tämä palsta osoittaa mielisairauden olemassaolon?
Ei ole olemassa mitään mielisairauksia joten ei ole olemassa minkään mielisairauden oireita.
Syö liikaa - mielisairaus.
Juo liikaa - mielisairaus.
Tee liikaa töitä - mielisairaus.
Tee liian vähän töitä - mielisairaus.
Ole koditon - mielisairaus.
Vääränlainen mielipide - mielisairaus.
Vääränlainen elämäntapa - mielisairaus.
Mitä ikinä teetkin - mielisairaus.
Et usko olevasi mielisairas - "noncompliance with treatment disorder", eli mielisairaus.
Mihin perustuu olettamuksesi, että "skitsofrenia"-niminen mielisairaus olisi ihan oikea sairaus? Onko verikokeita, röntgenkuvia tai koepaloja? Pystyykö patologi löytämään sairasta kudosta?
Masennus eli huono fiilis ei ole eikä voi olla sairaus. Mikään fiilis ei ole eikä voi olla sairaus. Ei ole mitään väliä millainen fiilis henkilöllä on. Jos hän on sairas, niin sairauden olemassaolosta löytyy varmaan objektiivista näyttöä kuten esim. verikokeita, röntgenkuvia ja koepaloja.
Tietenkin vapaaehtoisen aikuisen pitää saada myrkyttää itseään eli esim. syödä psyykelääkkeitä.
Vieroitusoireet voivat kamalat joten lääkkeistä voi olla vaikea päästä eroon. Yksi syy minkä takia psyykelääkitystä ei kannata aloittaa.
Osoitat viestilläsi, että mielisairaus ei ole oikea sairaus vaan käytöstä mistä joku toinen ei pidä.
Ja mitähän objektiivista näyttöä mielisairauksien olemassaolosta on?
Henkilö ei ole tehnyt rikosta. Häntä ei epäillä rikoksesta. Hän ei saa puolueetonta oikeudenkäyntiä. Hänet leimataan mielisairaaksi ja lykätään suoraan mielisairaalaan jossa hänet pumpataan täyteen lääkkeitä mitkä aiheuttavat pysyväksi jääviä haittavaikutuksia.
Edes sarjamurhaajat eivät saa näin huonoa kohtelua.
Psykiatriset diagnoosit ovat lisääntymässä.
Vähän sama kun kysyis että onko vieroitusoireille olemassa joku persporaus tai verikoe millä vois mittailla kellä on kovimmat viekkarit.
Koska mun viekkarit on olleet niin paljon isommat kun sun viekkarit.
Niin, tuo onkin julmin osa psykiatriaa.
Sotketaan välittäjäaineet ja jos sillä on neurologisia, elämänlaadullisia tai hermostollisia haittoja, niin sitten se on subjektiivinen kokemus ja ei niitä tarvi uskoa. Kun ihmisillä alkoi vanhoista neurolepteistä tulla tardiivia dyskinesiaa, kaikkia niitä omituisia dyskinesian oireitakin pidettiin sairauden ulottuvuuksina, osana skitsofreniaa. Meni montakymmentä vuotta että asia todistettiin. Nyt kun nuoriakin ihmisiä "kemiallisesti kastroidaan" ssri lääkkeillä sitäkin pidetään vaan jonkun epämääräisen mielialaan vaikuttavan sairauden oireena herkästi.
Psykiatria peukaloi ennakko-oletuksilla kuten "masennus aiheuttaa seksuaalihäiriöitä" mutta monilla kellä on pssd ei ole ollut mitään masennusta. Pssd voi kyllä oireena masentaa kun pitää miettiä voiko enää saada normaalia paeisuhdetta ja elämästä on tullut luonnotonta.
No, onneksi on radiologia sun muut jotka on alkaneet tehdä tutkimusta PSSD potilaiden genitaaleilla joissa varhaisesti on havaittu olevan fibroosia ja ne vaikuttaa paljon vanhemman huonokuntoisemman ihmisen genitaaleilta.
https://youtu.be/TiJ94cqa9II?feature=shared
Toivon että kuvantaminen parantuu ja ihmiset saa todistettua lääkeharmejaan. Jotkut harvat onkin saaneet todistettua esim aivotoiminnan poikkeamia QEEG:ssa tai jos on sattunut vaikka kartoittamaan kognitiivista toimintaa ennen ja jälkeen neuropsykologisissa testeissä.
Olen aina sanonut ja tulen sanomaan että psyykenlääkkeet on olleet yksi maailmanhistorian parhaita kusetuksia.
1. Teho voi olla plaseboa
2. Lääkäri näkee ihmisen voinnin paranemisen lääkkeiden ansiona vaikka aine olisi lähinnä plaseboa.
3. Koko määräyskulttuuri on villi länsi. Kukaan ei monesti edes yritä esim määrätä lääkkeitä niin että kuuri pidettäisiin lyhyenä ja siten suojeltaisiin potilasta pitkäaikaiskäytön ongelmilta. Ja saa sitä odotella noilla tehottomilla aineilla aina yhä 6 kk niitä käyttäen jotain pysyvää remissiota masennuksesta joka on ainakin omasta mielestä ihan normaalikin reaktio elämään
4. Lääkäri näkee haitat ihmisen mt oireina ja voi lääkitä lisää.
5. Kukaan ei koskaan joudu vastuuseen harmeista vaikka on jopa julkaistu dokumentteja missä eräskin lääkeyhtiö ei halu nut vapaaehtoisesti nostaa vieroitusoireita esille jo aikapäiviä sitten. Vain jos joku otti ne puheeksi.
6. Haitat voidaan kuvata subjektiivisena vaikka on selvää että jos välittäjäaineiden toimintasn puututaan siitä voi olla merkittävää harmia js kenties pysyviä muutoksia aivoille
7. Tardive dysphoria. Jos ihminen alkaa kokea aineiden kroonisen käytön seurauksena itsensä anhedoniseksi kun aine on pitkässä käytösaä sotkenut aivot ja vienyt esim seksuaalisuutensa ja hoitotulokset olisi pitemmällä aikavälillä käyttöä heikommat ja johtaisi yhä koveneviin lääkekoukkuihin koska vieroitusoireet on yhä pahempia pitemmällä käytöllä, kukaan ei ota vastuuta.
Tiivistettynä: kukaan ei ota vastuuta.
Opetus: tee työ, tutki paljonko lääkkeitä on tutkittu, mitä ominaisuuksia niissä on (esim ssrit masennuksen plasebohoidon lisäksi voi olla yhteydessä esim motoriseen levottomuuteen ja seksuaalisiin häiriöihin joiden ei luvata loppuvan lopetuksessa)
Älä ikinä usko vain lääkäriä. Äläkä epämääräistä pakkausselostettakaan vaikka se kannattaa lukea. Oikea hahmotus harmeihin tulee perehtymällä ja ymmärtämällä että aineen haitat on osa niiden vaikutusta, ei joku sivujuonne. Se kuuluu serotoniinin takaisinoton mahdollisiin vaikutuksiin kehossa.
Pakkohoitoon laitetaan väen väkisellä jos toinen tietää rikoksesta, salassa pidettävästä asiasta, vaikka olisi todisteita sen paikkansa pitävyydestä. Saa olla varovainen ja täysin hiljaa tekivätpä he itse mitä tahansa. Vain hullu asioi niitten kanssa, sen oppii kantapään kautta.
Eikö Risperidon ole hyvä lääke?
Ei kukaan täysipäinen söisi neuroleptejä ellei ole ihan pakko. Ne kun tekee kaikenlaista kivaa pitkään syötynä.
Mm aivot kutistuu tasaiseen mutta varmasti.
Kävelystäkin näkee ketkä ovat vuosia syöneet kys. Lääkkeitä.
Neurolepti on sama kuin sanoisi HYVÄSTI elämä.
Ja kuka haluaisi sanoa hyvästit elämälle.
No ei se nyt aina näy päälle päin, että ihminen käyttää neuroleptejä.
On myös määristä kiinni, jos lääkettä on suuret annokset, varmasti vaikuttaa myös ulkoiseen olemukseen, mutta muuten on aika typerää väittää, että sen näkisi esim. kävelystä.
Itsekin aikoinaan olin tukevasti lääkittynä neurolepteillä, ja olihan se, miten sen nyt sanoisi, ei niin mukavaa elämää. Ajoittain ehkä ajattelinkin, hyvästi elämä.
Mutta ei se ihan niin mennytkään, elämä jatkui kaikesta huolimatta.
Ei kannata luovuttaa heti, kun tuntuu vaikealta, useimmiten se on kuitenkin ohimenevää, kestää sitten vähemmän tai pitemmän aikaa.
Joskus voi joutua kiertämään pitemmän " kaavan " mukaan.
Neuroleptit ovat raskaita lääkkeitä käyttäjällekin.
Minun mielestä myrkkyjä ei saa sanoa lääkkeiksi.
Raskas on se sairauskin mihin niitä yleensä käytetään.
Neuroleptit ja muut psyykenlääkkeet ovat oikeasti huumausaineita.
Höpsis.
Jos oikiat huumeet aiheuttaisi samaa kiduttavaa pakkoliikkumista mitä neuroleptit,Niin ei niitä kukaan käytä.
Alkaa olla aika sairasta retoriikkaa teillä.
Tästä puuttuisi enää se että neuroleptit pakottaisi ihmiset syömään lemmikkejä.
Minä olen puolivuotta syönyt risperdonia.Aiheutti pakkoliikkumista.Se oli todella kiduttavaa.
Ja miten pitkä kokemus sulla sitte on neurolepteistä?
Useamman vuoden. Senverran pitkä, että pystyin päättelemään niiden hyödyt ja haitat.
Pohdittuani sitä oman aikaa, lopetin niiden käytön seinään, enkä ole sen koommin niistä valitellut.
Sairas retoriikka on kielikuva metafora.Samoin kuin sairas mieli on vain kielikuva metafora.
Ei niitä ole luokiteltu virallisiksi huumausaineiksi.
Lääkitystä käyttävä ihminen voi matkustaa ulkomaillekin tarvitsemansa lääkkeet mukanaan. Jos ne olisivat huumeita, ei niitä kuljeteltaisi ulkomaille, tulisi tuomio huumeiden kuljetuksesta/salakuljetuksesta.
Kukaan ei ole koskaan pystynyt osoittamaan minkään mielisairauden olemassaoloa.
Ai vähän niin kuin samanlainen kielikuva, kuin lääkkeiden väittäminen huumeiksi?
Pakko kommentoida, että tämä oli hyvä.
* Psyykenlääkkeet ovat psykoaktiivisia labrakemikaaleja joissa on lukuisia yhteneväisyyksiä huumeiden kanssa esim. vieroitusoireet (kutsutaan niitä lopetus tai vieroitusoireiksi), mahdollinen toleranssi, kehon mukautuminen niihin eli dependence. Mahdollisuus siihen että kemiallisesti hankkii itselleen mm pysyvät seksuaalisen toiminnan häiriöt. Itseasiassa lista yhteneväisyyksistä voi olla pitempi kuin moni arvaisikaan. Lääkäriltä voi saada aineen mistä on hankalampi vieroittautua kuin katuhuumeista.
Jokainen psykoaktiivinen aine näin tiivistetysti veivaa välittäjäaineita omalla tavallaan.
Ainoa suuri ero on se että osa aineista on addiktoivampia ja niitä on helpompi käyttää väärin. Näitäkin saa toki myös lääkäriltäänkin.
Aineen tekee huumeeksi lainsäädäntö ja annos ja kuka sen antaa. Köh köh, Ketamiini. Köh köh. Myös bentsot on oikein kelpo kauppatavaraa kadulla.
Mutta ssri:t on vain lääkkeitä. *sädekehä pään päällä*
Niinpä, niillä on yhteneväisyyksiä huumeiden kanssa, silti niitä ei ole luokiteltu huumeiksi.
Ero on siinä, kun lääkkeet ovat laillisia ja huumeet laittomia.
Taidatte liikkua eri piireissä, kun ei minulle ole kukaan tullut kauppaamaan pimeänä neuroleptejä tai ssri lääkkeitä vaikka tunnenkin aika monta tyhjätaskua mielenterveyskuntoutujaa.
Ehkä he kokevat tarvitsevansa enemmän lääkkeitä itse, kuin niistä saatavaa rahaa.
No katsotaanpa sitten jos ssrit bannattaisiin mikä niiden arvo olisi katukaupassa :D lääke on niin fyysistä mukautumista aiheuttava että jos et ota sitä jonain päivänä aivosi vilisevät sähköiskuista. En kai minä sellaisia aineita poiskauppaisi, miksi haluaisin laittaa hermostoni sekasotkuun olematta ottamatta pilleriä ja myymällä niitä.
Se ei tarkoita että aine on psykoaktiivinen aine ja fyysistä mukautumista aiheuttava aine ja siten sillä olisi yhteyksiä muihin huumaaviin aineisiin että sillä olisi viihdekäyttöpotentiaalia ja siten sille olisi tarve katukaupassa. Psyykenlääkkeillä ja huumeilla voi silti olla yhteistä dependencessä, toleranssissa, vieroitusoireissa (todella yleistä huumeissa ja lääkkeissä esim levottomuus ahdistus unettomuus ja mielialan droppaus vieroituksessa) , niiden tuottamassa pitkäaikaisessa seksuaalisessa kastraatiossa ynnä muussa
Kyllä psyykenlääkkeitäkin voidaan kokeilla väärinkäyttää voxrasta adderallista ketipinoriin jos haluaa päänsä sekaisin.
Ei nyt tarkoitettukaan, että niitä käytettäisiin tahallaan päämääränä saada huumaava vaikutus.
Vaikka lääkkeiden vaikutuksesta, tehosta, puhe olikin.
Kyllä itsekin sotkisin pääni ihan muulla kuin psyyken lääkkeillä, jos sellaiseen tuntisin jotain houkutusta. Psyyken lääkkeistä on niin pitkäaikaiset kokemukset, että ei kiitos enää.
Kieltämättä olisin hyvin kiinnostunut siitä että tulisiko tänne sitten vaikka toiset viisi ihmistä lisää paasaamaan ssri lääkkeiden vieroitusoireista, jos ne kiellettäisiin...
Oliko se sellainen kielikuv?
Pidä sitä ihan sellaisena kuvana kuin itse haluat.
Siis sinä näytät luulevan että neuroleptit joka ihmiseen samalla tavalla . Jos voit huonosti lääkityksestäsi niin pyydä,lääkärin se vaihtamaan ei siinä san kummempaa. Joka lääkäri tietää että kaikille ei sovi sama lääke. Mutta sinä olet yleistämässä ettei neuroleptit sovi kellekkään , niin ei ole.
Laita lääkkeesi vaihtoon se kun puhut yhdestä lääkkeestä yleistämällä , joka todella sopii monelle muulle ihan hyvin.
Ja lääkäritkin saattavat käyttää sitä lääkettä hyvällä tuloksella
Samaa paskaa ne on kaikki.
Eri nimellä ja eri paketissa.
Juuri näin. Samaa paskaa eri paketissa.
Viljojen pois jättäminen on ollut mielenterveyshoitona lääkkeitten sijaan erinomaisin tuloksin.
Kyllä.Taustasyitten pois jättäminen on huomattavasti järkevämpi vaihtoehto kuin popsia lääkkeitä mistä tulee vain lisää harmia.
Perunan kannattaa vaihtaa lanttuun.
Psyykelääke vapina oireena vie pohjan pois koko elämältä.
Koko elämä valuu kompostiin kun vapisuttaa koko ajan, ennen oli terveys tallella kun ei ollut lääkitystä.
Lääkärit ovat ihmisteurastajia, millään ei ole mitään väliä kuin lääkärin korkealla palkalla.
Toivon mukaan ne lääkärit ketkä ei usko neuroleptien aiheuttamaa tuskaa pääsee maistamaan omaa lääkettään dementikkovanhuksena vanhainkodissa haittavaikutusten kera.