Onko sen merkitys suomalaiselle kuin tangon, joka toimi sulkeutuneen
kansanluonteen tunteiden, haaveiden ja päämäärien tulkkina ?
Puheeseen tottumaton sai läheisyydenälässään sanottua jotain sellaista,
mihin oma kieli ei kääntynyt.
Voiko kirja tulkita meille itsellemme omia tunteitamme ja haaveitamme ?
Voiko kirja selkeyttää ajatuksiamme ?
Onko se joskus halua paeta todellisuutta ?
Onko se tarve voida samaistua samaa kokeneeseen ?
Voiko kirja olla vertaistuki ?
Mikä on se sielullinen tarve ja taso, joka yhä kannattelee kaunokirjallisuutta ?
Mikä on kaunokirjallisuuden tehtävä ja anti paitsi mahdollinen
"viihdyttäminen" ?
Tällaisia "helppoja" kysymyksiä esitän pohdiskeltavaksi, kun sain juuri erään kirjan luetuksi loppuun, suljin sen kannet ja aloin pohtia kysymystä
miksi luen enkä heti löydä selkeitä vastauksia, vaikka itse lukeminen on
minulle itsestäänselvyys.
Mihin sinä tarvitset kaunokirjallisuutta ?
Miksi sinä luet ?
Mihin kaunokirjallisuuden arvo syvimmiltään perustuu tavallisen lukijan ajatuksissa ?
55
673
Vastaukset
- Anonyymi
yleisnimitys kaikelle taiteeksi tai viihteeksi luokiteltavalle kirjallisuudelle
"Voiko kirja tulkita meille itsellemme omia tunteitamme ja haaveitamme ?
Voiko kirja selkeyttää ajatuksiamme ?
Onko se joskus halua paeta todellisuutta ?
Onko se tarve voida samaistua samaa kokeneeseen ?
Voiko kirja olla vertaistuki ?"
Kaunokirjallisuus, alalajeineen tyydyttää monen eri tyypin tarpeita riippuen lukijasta.
Joillekin se on vain viihdettä, ajankulua, kuten television katselu . Pakoa todellisuudesta, virkistyä, palautua fyysisesti ja psyykisesti omille voimanlähteilleen. Kirjat koukuttavat samalla tavalla kuin hyvät televisiosarjat.
Monet lukevat, koska kirjallisuus avartaa maailmaamme, luo uusia näkökulmia, rikastuttaa arkielämäämme ja saa meidät ymmärtämään asioita joita emme ole tulleet ajetelleeksi aikaisemmin. (Lukeminen kannattaa aina.)
Kirjaa ei kuitenkaan kannata lukea loppuun saakka, jos se ei vastaa odotuksiamme, jos sen aihe ei kiinnosta, jos kirjailijan sanainen anti on vaikeasti ymmärrettävää tai jotenkinmuuten tökkii. Meillä on enää vain rajoitetusti aikaa ja kirjoja on paljon....
Esimerkiksi kaksi kirjaa joita luen nyt itse vuorotellen:
Pirjo Tuomisen Kurtturuusut, johon varmaan monet ikäiseni naiset löytävät paljon kosketuspintaa, samaistuvat helpolla neljän ystävättären, kaikki yli 70, elämään, kaikki leskiä ja kaikki haaveulevat jostain, mutta kohtaavat elämän realiteetit silti järjen pohjalta ja ystyyvyys tukenaan. Hyvänmielen kirja, kielellisesti ei ihan huipputasoa, jos vertaa esim. Finlandia-palkinnon voittajiin, mutta kirjapiireissä varmaan tulee moni sen lukemaan ja pitämään siitä.
Miksi?
Koska se täyttää monet noista ylläolevista kriteereistä.
Toinen kirja jota olen lukemassa on Kinnusen Kaarna.
Se täyttää taas aivan toisen tyyppisiä tarpeita lukijassa kuin Kurtturuusut. Syventää ajatuksia, avartaa, luotaa syvältä ihmismielen karikoissa. Raskasta luettavaa, jossa pahuus ja sodan jälkiseuraukset kulkevat mukana ihmisten arkielämässä vuosikymmenien aikana. Rikkinäisiä ihmisiä, jotka ovat anteeksiantamattomia ja julmia omille lapsilleenkin. Metsää joka valloittaa pientilaa ja tunkeutuu ihmisenihon alle, kaksikymmentä kilometria itärajasta, slkosella.Toinen kappaleesi alkaa sanoin, ´´monet lukevat´´ tuon kappaleen allekirjoitan täysin.
Harvoin on käteeni osunut kirja jota en jaksaisi lukea loppuun, mutta kun on, niin jätän kyllä kesken.
Pirjo Tuomisen kirjoja olen lukenut montakin. Kirjastoon ilmeisesti tuo mainitsemasi kirja on tullut.
Sinne kun kerrostaloaikaan suunnistan, sen aion lainata.
Myös tuolta Ramoonan mainitsemalta Anneli Kannolta olen lukenut kirjan ´´Pyöveli´´.
Ei ihan heikkohermoisille, sanoisin.
Tykkään lukea eri aikakausille sijoittuvia kirjoja, minua kiinnostaa ihmisten elämänmeno.
Lukija ei ehkä tule kovinkaan usein miettineeksi, miten valtavan työn kirjailija tekee, kun etsii faktoja taustoihin.
Hienon aloituksen tärkeisiin kysymyksiin vastaan "kyllä voi", ja kirjallisuuden monimuotoinen anti vastaa erilaisiin tarpeisiimme. Kansakuntana olemme etuoikeutettuja, kun meillä on kaikkia korvauksetta palveleva kirjastolaitos. Itse en edusta tyypillistä sulkeutuneisuutta, olen pystynyt (ja saanyt ilmaista) tunteeni ilmaisemaan ja sanoittamaankin, mutta kirjallisuuden maailma on eläämäni pikkulapsesta saakka rikastanut ja osin ohjannutkin. Kaikkein suurin merkitys kirjoilla oli ehkä aikuisuuden kynnyksellä, jolloin löysin samastumiskohteita ja itseymmärrys lisääntyi.
Paloman kirjoittamaan yhdyn monissa kohdin. Maailmakuvan avartuminen, ihmismieleen ja erilaisissa oloissa eläviin tutustuminen on loppumaton sarka ja mahdollisuus. Kirja voi vain viihdyttää ja rentouttaa, ei siinä aina tarvitse olla sen syvällisempää. Kirjapiirissä tulee eteen myös sellaista kirjallisuutta, jota en itse valitsisi ja sinnikkäästi luen "läksyni", toisten osallistujien avulla löydän ehkä jotain yllättävän kiinnostavaakin. Kinnusen kirjoista ole pitänyt, uusinta en ole vielä käsiini saanut. Seuraavaksi meillä on kirjapiirissä monipuolinen kirjailija Anneli Kanto, jolta sain tehtäväksi lukea dekkarisarjan ensimmäisen nimeltä Haihtuneet. Aiemmin luin Rottien pyhimyksen, joka on ihan eri lajia.Anneli Kanto tulee Ruotsinsuomalaisille kirjamessuille marraskuussa, aion olla paikalla ja mennä kuuntelemaan kun hän kertoo Punaorvoista ja Haihtuneista.
Toinen kirjailija joka kertoo kirjoistaan jota aion mennä kuuntelemaan on Susanna Alakoski.
Me saamme lukupiirissä aina vuodeksi kerrakseen "lukuläksyn", jokaiselle erilaisen. Saamme nivaskan monisteita kirjastossa saatavilla olevista teoksista, joista yritämme lukea mahdollisimman monta ja sitten kerromme niistä kun tapaamme. Toisinaan luemme kaikki saman kirjan, joka tulee Tukholmasta Suomi-instituutin lukupakettina jokaiselle. Finlandia-voittajat kirjastolla on ollut tapana hankkia meille kaikille oma kappale.
"Lukuläksyihin" sisältyy tosiaankin paljon sellaista kirjallisuutta, jota en itse valitsisi hyllystä, mutta vetäjä on sitä mieltä että kannattaa tutustua muuhunkin kirjallisuudenlajiin, kuin omiin suosikkeihinsa. Itse en tahdo oikein innostua maalairomantiikasta tai feelgoodista, mutta hyvä, korkealaatuinen dekkari kyllä miellyttää kaiken syvällisemmän kirjoittelun lomassa. Historiallinen viihedkin voi olla paikallaan, jos haluaa keventää hieman lukukokemusta.
- Anonyymi
Yksi motiiveistani lukea on tiedonjano. Siksi luen vähän kaunokirjallisuutta,
mutta kaunokirjallisuuskin voi vastata tiedonjanoon ja olla yhteiskunnallista
totesin tänään, kun luin HS:n kulttuuri-osiota, jossa on
artikkeli tutkija Hanna Kuuselan kaunokirjallisesta teoksesta "Syytös".
"Syytös" on kuvaus nyky-Suomesta, joka on valmis myymään sivistyksensä vähiten tarjoavalle.
Se on kirja kurjistuneesta työelämästä, hiipuvasta demokratiasta ja merkityksensä hukanneista yliopistoista - syytettyjen penkillä maan korkeimmin koulutetut ihmiset.
Esseistiikkaa, päiväkirjaa, valitusvirttä ja autofaktaa yhdistelevä teos on syytekirjelmä, jonka kohteina ovat sivistyksen romuttajat ja demokratian tallojat.
Se on vuodenkierto, sairasloma ja kattilanhakkaajan omakuva.
Syytös on omakohtainen kertomus yliopistoista, jotka eivät enää tiedä, mitä ne tekevät. Se haukkuu nyky-yliopistot, mutta laajenee samalla kuvaukseksi muutosjohtajista, rullaavista strategioista ja kauppakamarien pojista."
Varasin kirjan heti, olen 746. jonossa.
PS. Olen lukenut monia yhteiskunnallisia romaaneja, tiedän,
niitä on olemassa.- Anonyymi
Hanna Kuusela - Syytösten aika - demokratian pelko
https://www.hs.fi/taide/art-2000010656605.html
Artikkelin voi lukea kokonaan maksutta kirjautumalla. Kirjautumisesta ei ole alkanut
tulla mainoksia ja lehtien tyrkytystä ainakaan minulle. - Anonyymi
"Syytös" on kuvaus nyky-Suomesta, joka on valmis myymään sivistyksensä vähiten tarjoavalle."
Sivistys katosi, kun hallitus vaihtui. Hallituksen arvoissa sivistyksen korvaa nyt raha. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Syytös" on kuvaus nyky-Suomesta, joka on valmis myymään sivistyksensä vähiten tarjoavalle."
Sivistys katosi, kun hallitus vaihtui. Hallituksen arvoissa sivistyksen korvaa nyt raha.Kuuselan kirjasta on paljon kirjoituksia, toivottavasti se herättää yhteiskunnallista
keskustelua demokratian tilasta yleensäkin Suomessa.
https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/yliopistojen-tilaa-kasittelevan-teoksen-suurin-voima-on-lahestymiskulmassa-ja-tyylissa-arviossa-hanna-kuuselan-syytos/
- Anonyymi
Joskus haluaa mennä muihin maailmoihin, onko se sitten "pakoa"
todellisuudesta, en tiedä.- Anonyymi
Se on hyvää vaihtelua, sitten palaa taas entiseen vähän virkistyneenä ja jopa avartuneena.
- Anonyymi
Johonkin tilanteeseen sopiva kirja voi olla terapiaa.
Moni muukin asia voi olla terapiaa, vaikkemme sitä sillä lailla ajattelisi.
Piirtäminen, maalaaminen, sukan tai pipon kutominen, laulaminen,
kukkien hoito, mikä vain voi jollakin tavalla toimia terapiana,
ainakin helpottaa oloa, kun keskittyy johonkin.
Tällaisena sekavana aikana hyvä kirja, esimerkiksi joku "filosofinen"
elämää ja ihmisiä pohdiskeleva, josta saa rauhaa sieluun on
"mielenhuoltoa", että pysyisi tyynenä tiellä. Omalla tiellään
eikä suistuisi henkisesti raiteilta, kaiken ulkoa tulevan sekamelskan takia,
sodat ym. uhkat.
Iäkkäänä on omat henkiset taakkansa, fyysisistä puhumattakaan
rasittamassa mielenrauhaa.
Kirjaan syventyminen voi antaa mielenrauhaa.- Anonyymi
En ainakaan jännitystä hae kirjoista. Enkä rikoskirjoja lue.
- Anonyymi
Kirja voi olla hyvä vertaistuki kuten tämä linkin kirja.
Ihmettelen, ettei Susanne Ringellin kirjoja ole käännetty suomeksi.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/att-avskalas-ett-liv-9789523335769 - Anonyymi
Kaunokirjallisuuden arvo?
Itse niiden kautta koen uuden elämänseikkailun. Olen katsoja, olen tapahtumissa mukana.
Pidän nk. vanhemmasta kirjallisuudesta, kertomukset koskien n. 1700-1970 -lukujen aikoja. Vanhempikin kirjallisuus kelpaa. Uudempi kirjallisuus ei juurikaan kiinnosta.
Aiheet: esim. erilaiset seikkailukertomukset (myös jotkut vanhat nuortenkirjat), matkakertomukset, vanhan ajan elämä, vanhat dekkarit.... Kirjat jotka kannustavat älylliseen ajatteluun.
Kirjat, joissa käytetään sivistynyttä kieltä.
Tällä hetkellä selailen erästä Bertolt Brechtin runokirjaa. Hyllyssäni peräisin jo kouluajoiltani. En itse ole ateisti, enkä kommunisti, mutta se ei estä minua ymmärtämästä heitä.
Samoilta ajoilta peräisin ollut Sieppari ruispellossa on kadonnut aikoinaan mahd. divariin. - Anonyymi
Oletteko lukenut Tommi Kinnusen Kaarnan ja mitä se antoi teille ?
- Anonyymi
Se on uusi. Kirjastossa on pitkä jono. Ensi vuoden puolella ehkä saan kirjan
ja voin kertoa. Olen.
Paljon ajattelemisen aihetta.
Väkevää, koskettavaa, taidokkaasti kirjoitettua tekstiä. Finlandia-ehdokkaaksi?
Latasin e-kirjana, en jaksa odottaa kirjastojen jonoja.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Olen.
Paljon ajattelemisen aihetta.
Väkevää, koskettavaa, taidokkaasti kirjoitettua tekstiä. Finlandia-ehdokkaaksi?
Latasin e-kirjana, en jaksa odottaa kirjastojen jonoja.Rthän sinä ennen tykännyt Kinnuseb kirjoista? nMiten tämä poikkeaa muista?
- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Olen.
Paljon ajattelemisen aihetta.
Väkevää, koskettavaa, taidokkaasti kirjoitettua tekstiä. Finlandia-ehdokkaaksi?
Latasin e-kirjana, en jaksa odottaa kirjastojen jonoja.Kirjoja voi myös ostaa ihan oikeana kirjana ja näin tukea paremmin kirjailijoitakin.
Anonyymi kirjoitti:
Rthän sinä ennen tykännyt Kinnuseb kirjoista? nMiten tämä poikkeaa muista?
Kaikki KInnusen kirjat ovat periaatteessa taitavasti kirjoitettuja ja lukemisen arvoisia.
Ei kertonut katuvansa ja Kaarna ovat minusta parhaita, Pimeät kuut oli vähän vaikea, kun kirjan päähenkilö, ikääntynyt naispuolinen opettaja ei ollut helposti hahmotettava, ei sopinut omaan käsitykseeni siitä miten hän olisi toiminut niissä tilanteissa. Ei oikein uskottava.
Neljäntienristeys, jonka jätin kesken ja luin sitten uudelleen alusta loppuun on mielestäni paikoitellen liian hidas ja jotenkin tapahtumaköyhä; joku muu on pitänyt sitä kylläkin Kinnusen parhaana teoksena, yhtenä Suomen kirjallisuuden suurista klassikoista.
Kaarna oli todellakin pysäyttävä ja toi esiin uuden ja minulle lähes tuntemattoman tosiasian sodanaikaisesta rajaseutujen terrorista. Suomessa. Lainan mustaan sielunmaisemaan pääsee paremmin sisälle ja Martti ja sisaret ovat myös uskottavia. Henkilökohtaisesti olen aina pitänyt Kinnusen tyylistä kirjoittaa, hänen loistavasta kielenkäytöstään ja aiheistaan, mutta minulla on ollut vaikeuksia löytää tarpeellista uskottavuutta hänen henkilöhahmoissaan.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kirjoja voi myös ostaa ihan oikeana kirjana ja näin tukea paremmin kirjailijoitakin.
Kun lukee paljon ei ole varaa ostaa kaikkia kirjoja. Moni kirja on lukemisen arvoinen,
mutta ei ostamisen arvoinen. Miksi ostaisi romaanin pölyttymään hyllyyn ?
Kun se luettu sisältö on päässä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun lukee paljon ei ole varaa ostaa kaikkia kirjoja. Moni kirja on lukemisen arvoinen,
mutta ei ostamisen arvoinen. Miksi ostaisi romaanin pölyttymään hyllyyn ?
Kun se luettu sisältö on päässä.Aivan niin ja miksi kirjailija viitsisi kirjoittaa mitään, kun ei saa siitä mitään taloudellista hyötyäkään, kun kirjoja ei osteta. :)
- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Kaikki KInnusen kirjat ovat periaatteessa taitavasti kirjoitettuja ja lukemisen arvoisia.
Ei kertonut katuvansa ja Kaarna ovat minusta parhaita, Pimeät kuut oli vähän vaikea, kun kirjan päähenkilö, ikääntynyt naispuolinen opettaja ei ollut helposti hahmotettava, ei sopinut omaan käsitykseeni siitä miten hän olisi toiminut niissä tilanteissa. Ei oikein uskottava.
Neljäntienristeys, jonka jätin kesken ja luin sitten uudelleen alusta loppuun on mielestäni paikoitellen liian hidas ja jotenkin tapahtumaköyhä; joku muu on pitänyt sitä kylläkin Kinnusen parhaana teoksena, yhtenä Suomen kirjallisuuden suurista klassikoista.
Kaarna oli todellakin pysäyttävä ja toi esiin uuden ja minulle lähes tuntemattoman tosiasian sodanaikaisesta rajaseutujen terrorista. Suomessa. Lainan mustaan sielunmaisemaan pääsee paremmin sisälle ja Martti ja sisaret ovat myös uskottavia. Henkilökohtaisesti olen aina pitänyt Kinnusen tyylistä kirjoittaa, hänen loistavasta kielenkäytöstään ja aiheistaan, mutta minulla on ollut vaikeuksia löytää tarpeellista uskottavuutta hänen henkilöhahmoissaan.Ei kaikki ajattele samoin kuin minä, silti he ovat uskottavia. En ole maailman napa, en vertaa muita itseeni.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aivan niin ja miksi kirjailija viitsisi kirjoittaa mitään, kun ei saa siitä mitään taloudellista hyötyäkään, kun kirjoja ei osteta. :)
Kyllä kirjoja vielä ostetaan, mutta vähemmän. Suomi on liian pieni maa,
jos ei saa kirjojaan ulkomaille kaupaksi, ei saa tarpeeksi tuloa.
On joitakin kirjailijoita, joiden kirjoja on käännetty monille kymmenille kielille,
mutta en tiedä paljonko niitä on myyty käännettynä.
Itse ihmettelen, että Arto Paasilinna myi niin hyvin ulkomailla,
hänen kirjansa ovat kuitenkin aika simppeliä kamaa.
Pari helmeä" seassa. Kevyen tason "helmeä", eiväthän ne mitään korkeakirjallisuutta
ole. Ranskassa hän oli oikein suosittu. Ranskassa ... ?
Tajuatteko ? Minä en. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun lukee paljon ei ole varaa ostaa kaikkia kirjoja. Moni kirja on lukemisen arvoinen,
mutta ei ostamisen arvoinen. Miksi ostaisi romaanin pölyttymään hyllyyn ?
Kun se luettu sisältö on päässä.Minä olen ahmija kun luen kirjaa . Ahmimalla ahmin kirjan ja sitten aina muutaman viikon päästä luen sen tavalliseen tahtiin taas , ja löydän paljon asioita mitä en ahmimalla ollut havainnut.
Kyllä kirjat antavat paljon , ja minäkin aloitin jo hyvin aikaisin koululaisena kirjastossa käynnit ja luin aina vapaa ajat . Kirjat antoivat lapsena sen että huomasin ettei maailmaa kaikki näe samalla tavalla , myöhemmin opin uusia asioita kirjojen kautta ja myöskin paljon lukenut ammattiini kuuluvia kirjoja miten ihmiset ovat ennen nähneet toisensa työasioissa ja ajellaanko tänään samalla tavalla kun ennen
Jotkut kirjat ovat niin mahtavia että ihan kun itse olisi mukana tapahtumissa , toiset niin jännittäviä että on ihan pakko kurkistaa muutama sivu eteenpäin päin että meneekö asiat kuten toivon,
Paljon on kirjoja joiden nimiä olen kirjoitellut listaan jotka haluaisin ostaa joten saas nähdä tulenko ehtimään niitä kaikkia, kun ikäkin jo on niissä lukemissa että tuntee hienoista kiirettä . Kyllä kirjat antavat sisältöä elämään .
Kun katselen lasten lapsiani niin tunnen pientä surua siitä etteivät he lue kirjoja, mutta niinhän se on ettei sitä voi mennä toisten lapsille tuputtamaan jos vanhemmat eivät ole ohjanneet heitä kirjallisuuden pariin . - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aivan niin ja miksi kirjailija viitsisi kirjoittaa mitään, kun ei saa siitä mitään taloudellista hyötyäkään, kun kirjoja ei osteta. :)
Sehän on nykyään faktaa ettei kirjat mene kaupaksi samalla tavalla kuten ennen menivät
Siksi olisi hyvä jos kirjoihin tutustuminen aloitettaisiin jo ala asteella lapsille , Kuten minun ikäpolvelle tehtiin , innokas opettaja joka kertoi eri kirjoista niin sai monet kiinnostumaan ja välitunnilla sitten kerrottiin toisillemme mitä kenenkäkin kirjassa oli tapahtunut . - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun lukee paljon ei ole varaa ostaa kaikkia kirjoja. Moni kirja on lukemisen arvoinen,
mutta ei ostamisen arvoinen. Miksi ostaisi romaanin pölyttymään hyllyyn ?
Kun se luettu sisältö on päässä.Kyllä kirja jokamon lukemisen arvoinen on myös ostamisen arvoinen, itseäni ihmetyttää jos suosittelee jotain kirjaa niin aletaan puhumaan aina rahasta että kun ne maksaa , tottakai ne maksaa . Ja minä ainakin ostan aina kirjan mitkä kiinnostaa , joskus vaihtelemaan ystävän kanssa kun kumpikin on ostanut kirja ja sitten luemme toistemme kirjat .minä sain paljon kirjoja erään kuuluisan kirjailijan pojalta aikoinani mutta en oikein päässyt niiden kirjojen ystäväksi mitenkään voi olla että osasin ne tarinat jo heidän elämästään tämän pojan kautta .
Luen melkein pelkästään e-kirjoja, noin yksi kirja viikossa.
Joskus lainaan kirjastosta, mutta yöpöydälläni onjo pino lukemattomia kirjoja, joista osa pitäisi kohta palauttaa.
Minne ihmeessä panisin kaikki paperikirjat jos ostaisin vain niitä?
Nytkin hyllyt ovat aivan täynnä.
Aloitin eilen lukemaan Suomaa (Arvejord)-nimistä kirjaa. Kirjoittaja nuori suomenruotsalainen. Maria Turtschaninoff. Kirjoittaa kai alunperin ruotsiksi. Aivan lumoavaa tarinaa ...mutta olen vasta alkusivuilla.- Anonyymi
Eikös niitä äänikirjoja kuunnella?
- Anonyymi
Niinpä ja siksi minuakin ärsyttää nämä "kirjailijat", jotka tuputtaa omia "tuotoksiaan" meille sukulaisille ja tuttaville. Sama juttu kirjamessuilla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikös niitä äänikirjoja kuunnella?
Minä en ole koskaan niitä ääni kirjoja opetellut lataamaan kännykkääni , muistan töissä ystävän joka aina ruokatunnilla kuunteli ääni kirjaa kännykkä, vierellään .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinpä ja siksi minuakin ärsyttää nämä "kirjailijat", jotka tuputtaa omia "tuotoksiaan" meille sukulaisille ja tuttaville. Sama juttu kirjamessuilla.
Kirja messut ovat juuri siksi että siellä kirjailijat saavat myydä . Miksi laitoit sitaatteihin sanat kirjailijat ja tuotteet , minun serkkuni on kirjoittanut ihanan kirjan ja ostin sen ihan vaan tuputtamatta mitenkään . Ja nautin joka sivusta. Ja yleensä arvostan ihmisiä jotka todella jaksavat tehdä kirjan , sillä se ei ole mitenkään helppo juttu . Koskaan en menisi väheksymään heidän työtään mitenkään. Joten kaikki kunnia kaikille kirjailijoille jotka jaksavat sada ajalliseksi kirjan . Kuka tahansa ei siihen edes pysty .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikös niitä äänikirjoja kuunnella?
Äönimkirja ja E kirja vat kaksi eri asiaa E kirja tulee tekstinä äänikirja lueiåttuna jokomkirjailijan itsensä tai jonkun muun taholta
Anonyymi kirjoitti:
Kirja messut ovat juuri siksi että siellä kirjailijat saavat myydä . Miksi laitoit sitaatteihin sanat kirjailijat ja tuotteet , minun serkkuni on kirjoittanut ihanan kirjan ja ostin sen ihan vaan tuputtamatta mitenkään . Ja nautin joka sivusta. Ja yleensä arvostan ihmisiä jotka todella jaksavat tehdä kirjan , sillä se ei ole mitenkään helppo juttu . Koskaan en menisi väheksymään heidän työtään mitenkään. Joten kaikki kunnia kaikille kirjailijoille jotka jaksavat sada ajalliseksi kirjan . Kuka tahansa ei siihen edes pysty .
Kirjamessuilla esitteillä ovat lähinnä kustantamojen tuottamat kirjat, vaikka omakustanteetkin saavat oman paikkansa, mutta joutuvat maksamaan saadakseen oman kirjansa esille . Erilaiset yhdistykset ja ryhmät, jotka julkaisevat kirjojaan ovat myös esillä, mutta ainakaan Turun kirjamessuilla en näjnyt yhtään omakustannekirjailijaa myymässä omaa tuotantoaan.
Ruotsinsuomalaisen kulttuurin ystävät. ry käyvät pienellä porukalla esittelemässä uutta tuotantoaanjoka vuosi. Nyt siellä oli kymenen hengen ryhmä joista kolme oli kirjailijaa, jotka saivat esittellä uutuustuotantoaan puolen tunnin sisällä auditoriumissa. Paikalla oli n. 50 henkilöä kuuntelemassa, joukossa myös suurten kustantamojen edustajia.
- Anonyymi
Olen hakenut kirjoista ymmärrystä. Elämän, itseni, maailman, toisten,
ihmissuhteitten ja rakkauden. Ilman lukemiani kirjoja olisin toinen
ihminen. Haen toki iloa ja viihtymistäkin.- Anonyymi
Tuossa on tiiviisti sanottuna kirjallisuuden merkitys. Jos ei lue monipuolisesti, ei kehity vaan taantuu ja käpertyy itseensä. Luulee olevansa maailman napa.
Tuo on varmasti kaunokirjallisuuden suurin anti tavalliselle lukijalle. Toisin kuin esim. viihde tai taide, jotka tarjoavat myös elämyksiä ja nautintoa ihmiselle, kirjallisuus avartaa mieltä, kartuttaa tietoa ja ymmärrystä, kehittää ja laajentaa ihmisen ajatusmaailmaa. Sekä ihmissuhteiden, oman itsensä ymmärtämistä, mutta myös laajentaa ja syventää maailmankuvaa.
- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Tuo on varmasti kaunokirjallisuuden suurin anti tavalliselle lukijalle. Toisin kuin esim. viihde tai taide, jotka tarjoavat myös elämyksiä ja nautintoa ihmiselle, kirjallisuus avartaa mieltä, kartuttaa tietoa ja ymmärrystä, kehittää ja laajentaa ihmisen ajatusmaailmaa. Sekä ihmissuhteiden, oman itsensä ymmärtämistä, mutta myös laajentaa ja syventää maailmankuvaa.
Noinhan täällä moni on jo sanonut.
- Anonyymi
Luin erikoisen hyvän kirjan äskettäin, Annie Ernaux'n "Vuodet".
Miten taitavasti hän kuvaakaan ihmisen niin lyhyttä hetkeä,
vuosia, yleisen elämänvirran ja tapahtumien keskellä.
Elämä on sarja tapahtumia kussakin ajassa, joka vaikuttaa elämään
tavalla, jota ei edes (aina) huomaa.
Ihminen on vain osa virtaa, vaikka kuvittelee olevansa poikkeuksellinen
yksilö. - Anonyymi
Parhaimmillaan voi eläytyä , kuin olisi mukana kirjan juonessa.
- Anonyymi
Hienoa jos noin voimakkaasti voi kokea kirjan. Sellaista ei ole minulle sattunut.
Helposti voi asettautua henkilöitten sijaan tai heidän ajatusmaailmaansa,
kun yrittää ymmärtää kirjan henkilöitä, jos kirja on sen arvoinen, mutta en ole koskaan tuntenut olevani "kirjan sisällä juonessa". Olenko poikkeava yksilö ? Tavalla tai toisella onnellinen loppu on hyvä tai sellainen, joka jää "auki" lukijan ratkaistavaksi tai
pohdittavaksi.
- Anonyymi
Ehkä samaistuminen on yksi vaikutin varsinkin jos oma elämäntilanne
on vaikea. Haluaa lukea miten joku toinen on kokenut tilanteen ja voi
saada helpotusta itselleen. Voi löytää jonkun pienen ratkaisun avaimen
solmussa oleviin ajatuksiinsa.
Voi tietenkin lukea monesta syystäkin. - Anonyymi
Etsin motiiveja ihmisten käyttäytymiselle. Taitavan kirjailijan kirjoissa
voi olla sellaista syvällisyyttä, joka selittää, miksi ihminen teki niinkuin teki,
miltä pohjalta eri ihmiset tekevät ratkaisuja.
Se avaa omia solmuja. "Ahaa, noinkin voi tehdä !" - Anonyymi
Olen kauan ajatellut lukea Myrskyluodon Maijan koska olin aika nuori kun kirja tuli markkinoille ja luin sen kyllä silloinkin vaan en muista oikeastaan tapahtumia ainoastaan jätti tunteen surusta jotenkin. Omassa elämässä siihen oli häävalmisteluja joten siksi kirja jäi huolimattomasti luetuksi . Siitähän on tehty TV sarjakin myöhemmin
Luin juuri Antti Tuurin uusimman, Mies kuin pantteri, loppuun. Se kertoo Down-ihmisen, Jukka Jalmari Wahlrosin elämästä. Olipa selkeästi kiejoitettua tekstiä, täynnä lämpöä ja ymmärrystä vanhempiakin kohtaan, jotka ovat valinneet vastaanottaa Down-lapsen ja miten Down-ihmisten kasvatus ja kotiolosuhteet ovat muuttuneet meidän elämämme aikana.
- Anonyymi
Anni Blomqvistin kirjan Myrskyluodon Maija luin niin kauan sitten, ettei ole oikein mielikuvaa siitä, mutta tv-sarja jäi minullekin mieleen ankaran ja suruntäyteisen elämän kuvauksena, varsinkin nuoren Maijan kamppailuna miehensä ja yhden lapsensa hukuttua. Herkkä nuori tyttö joutui kovaan elämän kouluun. Ilmeisesti sarja noudatti melko hyvin kirjan juonta ja tunnelmia. Toki siinä oli myös kauniisti kerrottu nuoren parin kasvua yhteen vanhempina ja yhteisenä ponnisteluna elannon eteen. Sarja on kuvattu eleettömän kauniisti, ja Lasse Mårtensonin musiikki, etenkin teemasävelmä jäi elämään suomalaisten sydämiin.
Saaristolaisromaanaista olen lukenut viimeksi Ulla-Lena Lundbergin kirjat Kuninkaan Anna ja Kökarin Anna. Karun saariston ja työnteon kuvaus on väkevää, ihmiset luonnon sitkeiksi muovaamia. Lahjakas Anna kokee rakkaussuhteen taiteilijaan, valmistuu opettajaksi, uhrautuu monasti muiden takia ja lopulta palaa Kokarin saarelle yksinäiseen vanhuuteen. Lukijana olisin Annalle suonut onnellisemman elämän, mutta kyllä elämä oli hyvin merkityksellinen.
Paloma kertoi Antti Tuurin kirjasta, josta olen lukenut vain arvosteluja , en itse kirjaa vielä, kiinnostaa kyllä. Kirjan nimikin on kiehtova ja kertoo hienosta tyypistä : Wahlroos keräsi pantterin nopeudella pysäköintisakkoja autojen tuulilaseista. Tuurin tyyli ei ole koskaan oikein puhutellut minua, vaikka hän hyvin arvostettu, tuottelias ja palkittu kirjailija onkin. . Tuurin viimeisin romaani Lintujen kesyttäjä oli kuitenkin hyvä yllätys, kertoo Fransiscus Assisilaisen tapaisesta lintujen kesyttäjästä, suomalaisesta kulkurimiehestä, joka etsi yhteyttä pääskysiin.
Ramoona - Anonyymi
Antti Tuuri on mukavan eleetön ja humoristinenkin kirjoittaja.
- Anonyymi
Itse olen lukenut kirjoja jotka vastaavat omia haaveitani, esim.
- jännityskirjallisuutta / dekkareita jotka haastavat itseni "ratkomaan" niitä.
- Sitten myös seikkailu-, luonto- ja eläinkirjoja.
- Teologista kirjallisuutta.
- Vanhoja, historiallisia klassikkoja.
- Henkisesti korkeatasoista kirjallisuutta. Sivistyneellä suomenkielellä kirjoitettuja (nykykirjallisuus ei kiinnosta).- Anonyymi
Oletpa monipuolinen lukija!👍
- Anonyymi
"Sivistyneellä suomenkielellä kirjoitettuja (nykykirjallisuus ei kiinnosta)"
Tarkoitatko, ettei nykykirjallisuutta ole sivistyneellä suomenkielellä kirjoitettuna ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Sivistyneellä suomenkielellä kirjoitettuja (nykykirjallisuus ei kiinnosta)"
Tarkoitatko, ettei nykykirjallisuutta ole sivistyneellä suomenkielellä kirjoitettuna ?Onhan sitä nykykirjallisuuttakin hyvällä suomen kielellä kirjoitettuna, mutta kaikkia ei kiinnosta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Sivistyneellä suomenkielellä kirjoitettuja (nykykirjallisuus ei kiinnosta)"
Tarkoitatko, ettei nykykirjallisuutta ole sivistyneellä suomenkielellä kirjoitettuna ?En tarkoittanut tuota. Varmaankin on. Mutta nk. "henki" on usein erilainen, eli kirjailijan sielunmaailma ja minun maailmani eivät natsaa yhteen. "Kuulumme eri joukkoon".
Olen mieleltäni hurjasti "vanhanaikainen".
En myöskään katso suurtakaan osaa esim. television tarjonnasta. Ne harvat ohjelmat, joista pidän, otan tallennuksiini, eikä minulla sitten usein olekaan muuta katsottavaa, kuin samat ohjelmat (elokuvat, sarjat), moneen kertaan. No, tallennuksissani (Elisa Viihde) niitä kylläkin on varmasti tuhansia.
Vanhoja, jo "antikvaarisia" kirjoja minulla on seinät täynnä. Kirjastoista niistä useimpia ei ole enää vuosiin löytynyt. 1990-luvulla kolusin Hgin divareita ja keräsin niistä mieleiseni kirjat ja sarjat itselleni talteen.
- Anonyymi
Kohta taas Finlandia- palkinnon ehdokkaita valitaan. Onko teillä suosikkeja?
- Anonyymi
Keitä on ehdolla ?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Onks sulle väliä, jos jokin kaivattusissa
ei ole täydellistä? Esim. venytysmerkit, arvet, selluliitti, epäsymmetriset rinnat, vinot hampaat jne?834507- 1213886
Shokkiyllätys! 31-vuotias Hai asuu vielä "kotona" - Anna-vaimon asenne ihmetyttää: "No ei tämä..."
Hmmm, mitenhän sitä suhtautuisi, jos aviomies/aviovaimo asuisi edelleen lapsuudenperheensä kanssa? Tuore Ensitreffit-vai332451Eikö Marin ollut oikeassa kokoomuksen ja persujen toiminnasta
Ennen vaaleja Marin kertoi mitä kokoomus tulisi hallituksessa tekemään ja tietysti persut suostuu kaikkeen, mitä kokoomu1931454Wiisaat Lappajärvellä iät.
Nyt nimiä listaan menneistä ja nykyisistä Wiisaista Lappajärveläisistä. Itseäkin voi tuoda esille kaikessa Wiisaudessa.121276Missä Steffe hiihtää?
Missä reppuli luuraa? Ei ole Seiskassa mitään sekoiluja ollut pariin viikkoon? Onko jo liian kylmä skulata tennistä ulko221233Olet elämäni rakkaus
On ollut monia ihastumisia ja syviäkin tunteita eri naisia kohtaan, mutta sinä olet niistä kaikista ihmeellisin. Olet el361168Ratkaiseva tekijä kiinnostuksen heräämisessä
Mikä tekee deittikumppanista kiinnostavan? Mitä piirrettä arvostat / et arvosta?621157Milloin nainen, milloin?
Katselet ja tiedän, että myös mieli tekee. Voisit laittaa rohkeasti viestin. Tiedät, että odotan. Ehkä aika ei ole vielä611133Olen menettänyt yöunet kokonaan
Nytkin vain tunnin nukkunut. En tiedä johtuuko se sinusta vai tästä palstasta. Olis mukava nähdä oikeasti eikä arvuutel171035