Tajusin, etten rakasta morsiantani

olet joutunut aika ikävään tilanteeseen...mutta onko parempi mennä naimisiin ja myöhemmin sitten katua ja erota?loukkaat tulevaa vaimoai joka tapauksessa,enemmin tai myöhemmin.eikö olisi nyt aika puhua morsiammen kanssa ihan rehellisesti,tuskin hän haluaa naimisiin miehen kanssa joka ei häntä rakasta.kova pala varmaan tulee olemaan mutta joskus se on kumminkin edessä.ja vaikka vanhempasi ovat kulut makseneetkin niin voithan ehdottaa jos maksaisit pikku hiljaa taisin?tuskin hekään haluaa poikansa avioliitosta rakkaudetonta.rohkeasti vaan jutteleen tulevan vaimon kanssa.toivottavasti kaikki päättyy onnellisesti.

tunsin samanlaista tunnetta mennessäni naimisiin..tuntui etten rakastanut puolisoani.
Kaikki vain ärsytti siinä.mietin eroa heti kihlautumisen jälkeen, mutta ajatuskin oli täysin mahdoton! mitä muut ajattelevat?
häitä kuitenkin järjestettiin hirveällä stressillä ja pienellä mielenkiinnolla.kaikki ihan sama! naimisiin mentiin ja nyt niin onnellinen siitä.kaikki epäilyt rakkaudesta toista kohtaan hävisivät samantien. onneksi en puhunut epäilyistäni ennen häitä..eroon olisi ollut suurempi todennäköisyys.
olet vain onnellinen.
tähän asti sulla kaikki on mennyt itsestään,sujuvasti,eikä rakkautta ole tarvinut pysähtyä miettimään.kaikki mennyt hyvin.
miksi pelätä tulevaa? rakastat tulevaa vaimoasi ja olet ylpeä hänestä.sinulla on tunteet häntä kohtaan suuret. et halua hänen särkyvän. oikein paljon onnea!

Kerro totuus. Kukaan ei syytä sinua sydänmessään ainakaan vaan kunnioittaa sitä, että haluat kääntyä ja taata paremman tulevaisuuden sille naiselle, joka ei ole tarkoitettu sinun vaimoksesi, vaan jonkun muun miehen vaimoksi.

Sinulle on taas sitten tarkoitettu joku toine tyttö- Jos olette eläneet avosuhteessa, lähde kiiruusti pois siitä asunnosta ja täytä ne mahd. toivomukset mitä tuleva entinen tyttösi tarvii päästäkseen uuteen alkuun.

Tiedät paremmin lähtötilanteen että voit auttaa häntä tällä tavoin. Joskus tulee aika että tapaat toisen naisen. Jumala odottaa, että solmitte ensin avioliiton ennen kuin muutatte yhteen tai pidätte toisianne "hyvänä" (tämä sanonta on vuosimallia 1914, mutta tiedät mitä tarkoitan. Olen kyllä riittävän vanha ja viisas.

Jumala haluaa korjata teidän kummankin asiat. Älä pelkää. Ole luja ja rohkea.

Rautajoutsen

en ole mies, enkä kovin vanhakaan (siis en yli 30v.)

Siltikin tiedän tapauksia, joissa jommasta kummasta osapuolesta on juuri häiden kynnyksellä tuntunut kamalalta: "Rakastanko puolisoani lainkaan? Mitä on rakkaus? No miksikö muka en rakastais?" Useimmissa tietämissäni tilanteissa kysymys on ollut kramppikuumeesta, jännityksestä ja pelosta ennen suurta juhlapäivää.

Oikeastaan yhtämonessa tilanteessa epäilevä osapuoli on kertonut ajatuksistaan/tunteistaan kumppanilleen, mahdollisesti tulevalle puolisolleen. Uskon, että se kummasti selkeyttää omia ajatuksia.

Kerrot, että tajusit, ettet rakastakaan morsiantasi. Miten päädyit tällaiseen tulokseen? Onko tunne aina "kalvanut takaraivossasi", mutta et ole uskonut todeksi/sysännyt epäilyt syrjään? Onko kenties tunne ihan uusi ja ihmeellinen? Milloin huomasit, ettet rakastanutkaan? Omien ajatusten selvittäminen kirjoittamalla avaa joskus hurjan määrän uusia ovia. Aukaise word, kirjoita sinne aivan kaikkea, ihan kaikkea siinä järjestyksessä kuin ne päähäsi pälkähtävät. Aiheesta ja aiheen vierestä. Kirjoita pitkästi, niin pitkästi, että tuntuu, että en keksi enää mitään kirjoitettavaa. Kirjoita kaikki ajatuksesi, ilman sensuuria. Vaikkapa keskelle pohdintaasi rakkaudesta, että söin ruuaksi makkarapottua, jos se sillä hetkellä mieleen juolahtaa. Tuollainen tajunnan vapaa virtaaminen on joskus selkeyttänyt omia ajatuksiani. Eikä sitä kirjoitusta tarvitse kenellekään näyttää, ja tuskin sitä itsekkään jaksat uudestaan lukea, joten voit kirjoittamisen ja purkautumisen jälkeen vaikka deletoija koko jutun.

Ja. Ole rehellinen. Jos eronne tulee voimaan ennen häitä, on se aina, a i n a, parempi nyt kuin häiden jälkeen. Puhu avoimesti tilanteestasi, teet palveluksen paitsi itsellesi, myös morsiamellesi.

Jaksamista ja voimia Sinulle pysyä selkäsuorana.

Miten häänne kanssa kävi?
Toivon että menitte naimisiin sillä viikkoa ennen häitä se taitaa olla jännitystä vaan.

Toi sun reaktio on tuttua. Juuri ennen häitä alkaa tuntua, että "ei helvetti, nyt mun on pakko olla ton kaa loppuelämä". "En mä rakasta sitä, niin paljon, tai ehkä ollenkaan". Mut ehdotan, että nyt pidät suusi kiinni näistä tunteista ja annat mennä vaan. Tossa tilanteessa, kun pohtii liikaa asioita voi tunneäly alkaa heittämään pahasti ja sitä saa sit katua loppuelämän. Jos menee tekee väärän ratkaisun. Hyvin suurella todennäköisyydellä häiden jälkeen olet onnellinen mies.

Ajattele nyt vaihtoehtoja: Jos tuplaat väärin ja kerrot tulevalle vaimollesi tämän hetken fiilikset. Niin olet kohta itkemässä elämääsi jossain hikisessä yksiössä ja tapaat lapsiasi sovitusti joskus. Mietit samalla mitä olet menettänyt ja minkä takia? Ja kuinka paljon sittenkin rakastat exääsi. Mutta koska olet loukannut häntä häät perumalla, niin ei varmasti ota sua enää koskaan takaisin.

Toinen ja parempi vaihtoehto: Menet naimisiin, olet onnellinen. Naurat ennen häitä olleille ajatuksille ja nautit elämästä. Jos nyt sattuu niin, että tämä hääratkaisu osoittautuu vääräksi, niin sou what? Ei se maailmanloppu ole jos eroaa.
Enemmän menetät, jos perut häät.

Joko polttarit on pidetty? Tai pyydä bestmaniä järjestämään uudet pienelle porukalle. Petä morsiantasi huoran kanssa ja luonnollisesti jättäydyt kiinni. Näin morsiammesi on helpompi hyväksyä mahdollinen eroaminen.

Kamala tilanne sulla. Joko ne häät olivat? Kaikki sulle vastanneet varmaan odottaa, että miten käy/kävi?
Miksi sä NYT tajusit, ettet rakastakaan morsianta? Onko teillä ollu kriisi, onko mukana kolmas osapuoli?

Vai onko se ihan oikeesti vaan jännitystä, mikä niin usein saa ennen häitä sen muodon, että tuntuu ettei haluukaan mennä naimisiin sen kanssa kenen piti, vaan kaikki muut vaihtoehdot tuntuis paremmilta...

Anna mennä ja mee vihille. Tunteet ailahtelee toisinaan päivittäin, kuuntele järkeäsi. Mitä jos sä kuukauden päästä kadut sitä, ettet mennykään naimisiin, ja haluat vaimosi, perheesi ja sukusi kanssa välit takas...
Bestman tuntee sut kai aika hyvin - älä jauha paskaa, sua vaan jännittää

Vähän sama juttu käynnissä, mutta olen sen miettinyt niin että parempi katsoa kuin jättää (meinaan ne häät). Muista avioehto ! (jos sulla on enemmän mammonaa).

...asiaa häitä edeltävässä stressissä! Ikävä asia on , jos myöhemmin tulee avioero, mutta taitaisi olla vielä hurjempi ja satuttavampi asia erota juuri ennen häitä. Voit puhua varovasti morsiamesi kanssa "jännityksestäsi" niin ettet joudu koko ajan esittämään hirveän innostunutta ja ihastunutta, mutta käy häät läpi, jos kutsutkin on jo lähetetty ja odottele sitten rauhassa, mihin tilanne tasoittuu. Itsellänikin (nainen) on samanlaisia tunteita aina välillä.

heh.. meni sitte miten vaan, mut kauhee tilanne jos ajattelis omalle kohdalle! Mä ainaki HALUAISIN kuulla omalta mieheltäni että mä en halua naimisiin, mä en rakasta sua enää. Parempi seki ku mennä naimisiin ja odottaa että mies pettää (koska eihän se rakasta) säästyy avioerolta ja kaikelta turhalta.... tsemppiä vaan..ja huh huh....

Niin. Mieti, että voitko elää elämääsi ilman tuota ihmistä. Jos vastaat, että voit. Älä mene naimisiin, vaan kerro kaikki rehellisesti. Teet suuren palveluksen "morsiammellesi", mutta ennen kaikkea itsellesi.

Toivottavasti menit naimisiin. Ei se ruoho siellä aidan takana sen vihreempää ole. Saat muuten olla aina vaihtamassa.

Käyt muutaman naisen kanssa vieraissa ja keskityt olennaiseen. Jätät turhat tunteilut sikseen ja toistat hoidon tarpeeksi usein.

Oma tuntuu paljon paremmalta