10-vuotiaalla koirallamme todettiin tänään kiveskasvain. Lääkäri oli sitä mieltä, että etäpesäkkeitä ei vielä ole. Kastraatio on siis ainoa vaihtoehto. Onko kellään kokemuksia, miten elämä sujuu vanhalla koiralla kastraation jälkeen? Entäpä voiko leikkauksesta aiheutua jotain muita vaivoja? Kuinkahan nopeasti tässä tilanteessa pitäisi toimia?
Mielipiteitä (mieluumminkin faktoja) kaipaillaan...
Mielipiteitä (mieluumminkin faktoja) kaipaillaan...
Vastaukset 3
Vanhimmat
oli kiveskasvain 11,5 vuotiaana,leikattiin ja eli vielä 1,5 vuotta,lopetettiin aivan eri syyn takia.
Tuli niin paha suolen laajentuma,että lääkäri suositteli lopetusta,sanoi että voi korkeintaan puoleksi vuodeksi avun tuoda.
Kiveskasvaimesta ei ollut mitään merkkiä enää leikkauksen jälkeen.
Koiralla ei tullut mitään lisävaivoja kastraatiosta kun oli leikkaushaava saatu pois päiväjärjestyksestä.
Älä turhaan pitkitä,koska tehtävä se on kumminkin jos haluat koiran pitää.
..vanhalla koiralla oli täysin samanlainen tilanne, eli kiveskasvain, koira yli 10-vuotias. Koira oli muuten terve, leikkaus onnistui hyvin, nyt on 14-v. ja köpöttää vielä pitkin maita ja mantuja. Ainoa haittapuoli oli ihan älytön lihominen, eli sen suhteen kannattaa pitää varansa!! Suosittelen kyllä, jos on sydän, munuaiset ja muut siinä kunnossa, että kestävät rauhoituksen.
Kastraatio on aika pieni toimenpide. Jos koira on muuten hyväkuntoinen ja elämäniloinen, ja jaksaa leikkauksen, ei tarvitse pelätä sen kummemmin ja ilman muuta kannattaa leikkauttaa. Ainahan voi jotakin sattua nuorellekin kun nukutetaan ja leikataan. Haava on pieni, mitä nyt aluksi turpoaa ja näyttää kuin ei olisi mitään vietykään. Vanhemmalla koiralla se tuskin aiheuttaa enää luonteeseen, "miehisyyteen" muutoksia. Itselläni on nuorena kastroitu koira ja itse asiassa edelleen narttujen perään, auta armias jos oikein juoksuinen kohdalle sattuu. Ja on vuosi leikkauksen jälkeen laihtunut, vaikka ruokamäärät, liikunta ym. ennallaan. Turkkikaan ei ole muuttunut takkukasaksi, vaikka sellaistakin kuulee tapahtuvan. Hyvää jatkoa ja toivottavasti teillä on vielä koiran kanssa paljon iloista yhteistä aikaa jäljellä sairastumisesta huolimatta.