Ammatinvalintaa paljon pohtineena ja luokanopettajan ammattiakin harkinneena minua ihmetyttää kovasti miten luokanopettajakoulutukseen riittää niin valtava määrä hakijoita. Kysymys kuuluukin siis mikä ihme luokanopen ammatissa vetää? Palkkahan on tunnetusti heikko, vastuu suuri, luokkakoot mielettömiä ja arvostuskin melko vähäistä. Itse pohdein pitkään luokanopettajakoulutusta, mutta tulin siihen tulokseen, että en halua niin stressaavaa ammattia eikä minulla riittäisi edes mielenkiintoa opettaa itsestäänselviä asioita vuodesta toiseen. Ehkä monet ajattelevat että luokanopen työssä pääsee helpolla ja jossain määrin se pitää paikkansa. Luokanopekoulutuksen sisältöhän onkin opetettavien aineiden kohdalla lähes lukion tietoihin perustuvaa, ainoastaan kasvatustiede on uutta asiaa. Haluaisin mielelläni kuulla alaa opiskelevilta tai sinne haluavilta perusteluita miksi se on niin kiinnostavaa, että sinne jaksetaan pyrkiä useita kertoja yhä uudelleen ja uudelleen? Luulisi että koulussa hyvin pärjänneet ahkerat tytöt, jotka useimmin sinne hakevat haluaisivat jonkin hieman haastellisemman ammatin. Eikai ole mitää järkeä opiskella 17 vuotta ja sitten päätyä opettamaan paljonko on kaksi omenaa plus viisi omenaa? Joku voi ajatella että en ole yrityksistä huolimatta päässyt luokanopekoulutukseen ja nyt haluan mustamaalata ammattia, mutta se ei pidä paikkaansa. Olen vain aidosti kiinnostunut mikä siinä ammatissa kiehtoo vuodesta toiseen.
Luokanopettajakoulutuksesta
lukiolaistyttö88
51377
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minut ainakin sai hakemaan okl:ään puhdas halu työskennellä lasten parissa. Olin avustajana koulussa ja tuona aikana syntyi halu opettajaksi. Ja eikös tämä ole sellainen kutsumusammattikin.. =) eli näissä tapauksissa se palkkakaan ei paina vaakakupissa niin paljon.
Ja tuo että opiskelee ensin monet vuodet ja sitten opettaa "helppoja" asioita, niin en näe asiaa tuolla tavalla laisinkaan. Ei ne asiat, joita peruskoulussa opetetaan ole itsestäänselvyyksiä niille oppilaille ja siinä on kiva seurata ja nähdä toisen oppimista sekä itse siihen vaikuttaa.
Luulisinkin että alalle hakeutuu lapsirakkaat ihmiset, joilla on sisäinen palo tähän ammattiin.
..yhtä hyvin voisit muuten kysyä, että miksi joku haluaa sairaanhoitajaksi? paikkailemaan joka ilta samoja juoppoja, jotka ovat kolhineet itseänsä juovuksissa.. tms.
Olen 7-vuotiaana päättänyt, että minusta tulee opettaja, ja nyt opiskelen lastentarhanopettajaksi toista vuotta. Kun olen sen koulutuksen napannut taskuuni, aion jatkaa luokanopeksi...eli kohdallani voi todella puhua kutsumusammatista...
Ei ne koulussa opetettavat asiat ole todellakaan niille oppilaille itsestäänselvyyksiä, kuten mainitsitkin...ja jonkunhan ne on opetettava, eikö?
Ja vielä (alkup.kirjoittajalle)...ei siellä okl:ssä tahkota pelkästään niitä opetettavia asioita siten, että me opiskelijat itse laskisimme, mitä on 2 2.Mitähäm järkeä siinä olisi? Kysymys on siitä, miten opetetaan eri tilanteissa (erilaiset ryhmät, yksilöt jne.jne.) ja harjoitellaan opettamista oikeissa tilanteissa. Okl:ssä opiskelu ei todellakaan ole noin kapea-alaista kuin mitä väität... voit itse ottaa selvää myös tutustumalla jonkun okl:n opinto-oppaaseen esim. netissä. Olisi myös kiva kuulla, miksi pidät opettajan työtä haasteettomana ja samanlaisena joka päivä, sillä sitä se ei todellakaan ole!
Minä haluan opiskella opettajaksi. Mitään yksiselitteistä syytä en tiedä, mutta 4 lukuvuotta opettajan sijaisena on vahvistanut kutsumustani alalle.
Itse en näe opettajan työtä pelkästään tiedon välittäjänä, vaan kasvattajana ja ihmisenä, joka voi pienelle ihmisalulle antaa hyvän pohjan elämälle. Opettajalla on valtava vaikutus oppilaisiinsa. Itse haluan kasvattaa maailmaan ihmisiä, jotka luottavat itseensä ja osaavat arvostaa muita.
Kasvatustiede kiinnostaa hyvin paljon, erityisesti kasvatuspsykologia, jota aion tavoitella pääaineekseni, kunhan ensiksi pääsisin opiskelemaan.
Sitä en tiedä miksi tunku on niin kova. Huonojakin opettajia löytyy. Paljon on myös niitä opettajia, jotka eivät jaksakaan työelämässä, vaan lopettavat jo muutaman työvuoden jälkeen ja vaihtavat toisenlaisiin tehtäviin. Sitä en tiedä, miksi he ovat alun alkaenkaan hakeutuneet opettajaksi.
Olenkin sitä mieltä, että koulunkäyntiavustajana tai opettajan sijaisena olemisesta pitäisi saada pisteitä myös toisessa hakuvaiheessa, koska vasta oltuaan aikuisena luokassa voi todella tietää millaista siellä on.
Olen samaa mieltä.
Opettajana olemiseen kuuluu myös olennaisesti kasvatus.
Mun mielestä kaikkien opettajaksi ryhtyvien pitäis käydä kokeilemassa avustajana tai sijaisena ainakin yksi lukuvuosi.
Ja toi vois olla myös yks kriteeri okl:ään pääsemiseen.
Siis minäkin oon niin samaa mieltä - yhdenkin vuoden viettäminen kouluavustajana/open sijaisena avartaa kummasti. Itse olin vuoden koulussa töissä ja sain tehä tosi paljon sijaisuuksia, ja se vain varmisti omaa haluani olla joskus itsekin opettaja! Huomasin kyllä että ei ole mikään helppo työ, haasteellinen nimenomaan! Kuitenkinlapset ja koko koulu on muuttunut omista kouluajoista, ni joillakin voi olla liian ruusuiset kuvat opettajan työstä...
Vaikka huomasin työn olevan aika raskastakin, niin samalla erittäin palkitsevaa:)
Harmittaa vaan kun itellä meni okl:n pääsykokeet aika huonosti, mut ens vuonna sit uudestaan jos ei nyt tärppää!