Jotenkin pyörinyt mielessä tllainen asia viime viikkoina, ja ajattelin kysellä tämän kautta asiasta, että onko muita/muilla ollut henkistä väsymystä ym oireita vakavan keuhkokuumeen jälkeen?
Itselläni kävi siten, että sairastuin kesällä keuhkokuumeeseen ja tilanne meni niin pahaksi, että jouduin sairaalaan osastohoitoonkin joksikin aikaa.
Lääkärikin sanoi silloin tilanteen olevan todella vakava ja kyllä itsestäkin tuntui, että hengenlähtökään ei kovin kaukana ollut pahimmassa vaiheessa.
Ja olen ollut nyt kesäkuusta lähtien pois töistä, ensin keuhkokuumeesta johtuneen sairasloman vuoksi kun olin hyvinkin 1,5kk aika toimintakyvytön fyysisesti ja senkin jälkeen toimintakyky lähti palautumaan hyvinkin hitaasti ja oli pakkokin ottaa rauhallisesti. Ja nyt viimeisen kuukauden olen pitänyt kesälomaa pois, mikä siirtyi uton keuhkokuumeen vuoksi.
Mutta nyt olen huomannut, että olen hieman alakuloinen ajoittain ja jotenkin henkisesti turhautunutkin. Ja jotenkin henkisesti väsynyt.
Tietty tuntuu ainakin, että jäin ainakin lähipiirini taholta aika yksin tuon keuhkokuumeen vuoksi, lääkärihoito oli kyllä mielestäni hyvää sitten, kun tilani varmistui keuhkokuumeeksi.
Osastolla mua kävi pikaisesti katsomassa vain 1 tuttava, toinen ei kuulemma töiltään ehtinyt, vaikka on jossain osa-aikatyössä. Ja tämä katsomassakin käynyt tuttava oli jotenkin..no.. Vähän kuin että "kauankohan tässä tarvii olla, että kehtaa häipyä"-oloinen.
Ja pari muuta tuttua melkeinpä vaan valittelivat soitellessaan omia ongelmiaan ym, vaikka itsekin olin aika huonossa hapessa. Jouduin pari kertaa sanomaan, että voidaaanko lopettaa, kun mun on vaikea puhua nyt kun henki ei oikein kulje ja olo on yli 40 asteen kuumeen vuoksi muutenkin tosi huono.
Ja tämä "kauppa-apukin" osastolta kotiutumisen jälkeen oli vain sitä, että veivät minut kauppaan ja odottivat autossa, että kierrän kaupan ja kannan ostokset itse kotiini, kun meinasivat etten jaksa ajaa autolla. Vaikka olisin tarvinnut apua juuri siihen varsinaiseen kauppa-asiointiin sen vuoksi, kun voimat eivät meinanneet riittää kiertämään edes pientä kauppaa läpi.
Toki tätä on käynyt aikaisemminkin. Olin aikanaan yhdessä nivelleikkauksessa, minkä vuoksi olin noin 4kk töistä pois, niin kukaan lähipiiristäni ei edes kysellyt kuulumisiani, ellen itse soittanut heille ja silloinkin usein olivat vastaamatta soittoyritykseenikin. Mutta sitten, kun aloin olemaan taas kunnossa, niin sitten seuraa oli kyllä oli tarjolla "ovista ja ikkunoista tullen".
Ja tietty pitkä sairasloma kävi yhdessä vaiheessa jotenkin "luonnon päälle", kuten pitkä joutenolo muutenkin, olenhan ollut jo reilu 3kk vapaalla.
Fyysinen vointini tuntuu tällä hetkellä aika hyvältä ja pitäisikin nyt palata sorvin ääreen piakkoin. Välillä odotan sitä innolla ja välillä sitten taas ei huvittaisi yhtään, vaikka vapaalla oleminenkin jotenkin tökkii.
Ei tuo alakuloisuuskaan nyt ole päivittäistä tm, mutta havaittavaa kuitenkin.
Ja välillä olen jotenkin "ulalla", keuhkokuumekin voi kyllä aiheuttaa sekaisuutta, mutta ei sen nyt enää pitäisi vaikuttaa....?...
Mutta tosiaan, onko muilla ollut tällaista "henkistä oireilua" keuhkokuumeen jälkeen?
Ajattelin vain, että onko kuinkakin yleistä, jos sellaista esiintyy, vai olenko vähän niin kuin yksin tämän asian kanssa?
Toki asiaan saattaa vaikuttaa tosiaan sekin, että keuhkokuumeeni oli todella vakava ja tosiaan kuten kirjoitin, ei olisi varmaan paljoakaan vaatinut lisää, kun olisin luultavasti kuollut tuohon sairauteen.
Henkinen vointi vakavan keuhkokuumeen jälkeen
4
164
Vastaukset
- Anonyymi
Onko sinulla oikein mielenterveysoireita/koetko nuo kokemasti tuntemukset sellaisiksi, vai ovatko lievempiä?
On kaiketi ihan normaaliakin tuollaisen jälkeen, että sitä kyseenalaistaakin vähän kaikkea ja olo tuntuu kurjaltakin, kun ihminen on kokenut jotain vakavaa tai sairastunut vakavammin.
Ja tietysti tuollainenkin voi rasittaa henkistä puolta, jos jää asioiden kanssa yksin.
Tuntuu jotenkin vastuuttomalta ja muutenkin aika loukkaavaltakin käytökseltä, jos läheiset eivät oikein noteeraa miksikään tuollaisessa tilanteessa, kun henkilö on vakavasti sairas.
Ei sitä nyt tietenkään tarvitse hyysätä kuin pientä vauvaa, mutta muuten tosiaan..
Kun kyllähän toipumiseen auttaa sekin, että läheiset käyvät katsomassa sairaalassa ja muutenkin ottavat huomioon juuri esimerkiksi ottamalla oma-aloitteisesti yhteyttä ja kysymällä toisen vointia jne. Ettei olla niin, että huonona aikana pysytään toisesta mahdollisimman erillään ja sitten, kun toinen alkaa toipumaan, aloitetaan taas yhteydenpito ja "juoksuttaminen" erinäisissä menoissa.- Anonyymi
En nyt usko, että on ihan mt-ongelmia, mutta jotenkin olo on ajoittain aika apea jne.
Tietty tämä voi olla jotain syysjuttujakin, vielä kun tämä kesä tosiaan meni ihan vituralleen tuon sairastumisen ja siitä toipumisen vuoksi..
Tai sitten juurikin tuo pitkä kotona oleminen vaikuttaa ainakin osaltaan.
Ja jotenkin tuntuu vähän katkeraltakin, että pitikö mulle just tulla tällainen juttu. Vaikka kyse nyt ei olekaan mistään syövästä tai muusta parantumattomasta asiasta.
Tai lähinnä se riepoo välillä, että pitikö jonkun puolikuntoisen tulla juuri minun lähelleni jakamaan pöpöjään. No, se siitä.
Ja tuo tietty nyt tosiaan vähän vaikuttaa, kun tunnen ainakin jääneeni jotenkin yksin koko homman kanssa. En nyt odottanutkaan mitään hyysäämistä tm, mutta juuri tuo, ettei arjen apuja tuntunut saavan läheskään sitä, mitä olisi tarvinnut siinä pahimmassa vaiheessa.
Et okei, kyytiä tarjottiin tarvittaessa, vaikka autolla ajaminen itsessään ei nyt olisi ollut rankkaa, mutta jouduin silti puolitukehtumisen partaalla itse kiertämään kaupan läpi ja kantamaan vielä ostokset itse kotiin, vaikka juuri siihen olisin tarvinnut sitä apua.
Ja sitten tosiaan ei juurikaan kyselty että miten menee ja miten voit, ja sekin kerta, kun joku piipahti pikaisesti katsomassa osastolla, oli tosiaan jotenkin vaivaantuneen oloinen ja oli koko ajan lähdössä pois.
Ja itse olen aikanani kuitenkin saman tuttavan kuvioihin liittyen ollut aina apuna tarvittaessa vastaavissa tilanteissa. Ja tosiaan se tuntui ilkeältä, kun tällainenkin oli jotenkin vaikeaa muille toteuttaa, mutta sitten, kun aloin olemaan jo fyysisesti ihan toimintakykyinen, niin eka juttu melkeinpä olikin saman tuttavan taholta, että lähdetään baarikierrokselle kun kerta henkikin jo kulkee.
Ei mua nyt sinänsä yksinolo haittaa, mutta tällaisissa tilanteissa nyt soisi saavan sitä huomioimista, ainakin niiltä, joita itseään mun tarvitsee huomioida myöskin.
No, kunhan nyt puran tunteitani. Ja tosiaan, nämä fiilikset voi olla jotain itse keuhkokuumeenkin jälkeisiä "toipumisjuttuja" tai sitten vain alkoi jotenkin tulemaan sopivasti pintaan nämä fiilikset toipumisen myötä, kun pahin vaihe on jo takana.
Mutta olisi tosiaan kiva kuulla, miten muilla tuo henkinen puoli on reagoinut tällaisen vakavan keuhkokuumeen tm tartuntataudin jälkeen? Eli jos joku ketjun lukijoista on käynyt läpi jotain vastaavaa, olisi kiva kuulla kokemusta.
Luin yhdessä vaiheessa muilta tahoilta, miten jotkut ovat toipuneet vastaavasta ja aika monessa kirjoituksessa oli kirjoitettu, että sairaslomalla tuli oltua 2-3kk mutta puoli vuotta meni kaikkinensa, ennen kuin oli taas oma itsensä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En nyt usko, että on ihan mt-ongelmia, mutta jotenkin olo on ajoittain aika apea jne.
Tietty tämä voi olla jotain syysjuttujakin, vielä kun tämä kesä tosiaan meni ihan vituralleen tuon sairastumisen ja siitä toipumisen vuoksi..
Tai sitten juurikin tuo pitkä kotona oleminen vaikuttaa ainakin osaltaan.
Ja jotenkin tuntuu vähän katkeraltakin, että pitikö mulle just tulla tällainen juttu. Vaikka kyse nyt ei olekaan mistään syövästä tai muusta parantumattomasta asiasta.
Tai lähinnä se riepoo välillä, että pitikö jonkun puolikuntoisen tulla juuri minun lähelleni jakamaan pöpöjään. No, se siitä.
Ja tuo tietty nyt tosiaan vähän vaikuttaa, kun tunnen ainakin jääneeni jotenkin yksin koko homman kanssa. En nyt odottanutkaan mitään hyysäämistä tm, mutta juuri tuo, ettei arjen apuja tuntunut saavan läheskään sitä, mitä olisi tarvinnut siinä pahimmassa vaiheessa.
Et okei, kyytiä tarjottiin tarvittaessa, vaikka autolla ajaminen itsessään ei nyt olisi ollut rankkaa, mutta jouduin silti puolitukehtumisen partaalla itse kiertämään kaupan läpi ja kantamaan vielä ostokset itse kotiin, vaikka juuri siihen olisin tarvinnut sitä apua.
Ja sitten tosiaan ei juurikaan kyselty että miten menee ja miten voit, ja sekin kerta, kun joku piipahti pikaisesti katsomassa osastolla, oli tosiaan jotenkin vaivaantuneen oloinen ja oli koko ajan lähdössä pois.
Ja itse olen aikanani kuitenkin saman tuttavan kuvioihin liittyen ollut aina apuna tarvittaessa vastaavissa tilanteissa. Ja tosiaan se tuntui ilkeältä, kun tällainenkin oli jotenkin vaikeaa muille toteuttaa, mutta sitten, kun aloin olemaan jo fyysisesti ihan toimintakykyinen, niin eka juttu melkeinpä olikin saman tuttavan taholta, että lähdetään baarikierrokselle kun kerta henkikin jo kulkee.
Ei mua nyt sinänsä yksinolo haittaa, mutta tällaisissa tilanteissa nyt soisi saavan sitä huomioimista, ainakin niiltä, joita itseään mun tarvitsee huomioida myöskin.
No, kunhan nyt puran tunteitani. Ja tosiaan, nämä fiilikset voi olla jotain itse keuhkokuumeenkin jälkeisiä "toipumisjuttuja" tai sitten vain alkoi jotenkin tulemaan sopivasti pintaan nämä fiilikset toipumisen myötä, kun pahin vaihe on jo takana.
Mutta olisi tosiaan kiva kuulla, miten muilla tuo henkinen puoli on reagoinut tällaisen vakavan keuhkokuumeen tm tartuntataudin jälkeen? Eli jos joku ketjun lukijoista on käynyt läpi jotain vastaavaa, olisi kiva kuulla kokemusta.
Luin yhdessä vaiheessa muilta tahoilta, miten jotkut ovat toipuneet vastaavasta ja aika monessa kirjoituksessa oli kirjoitettu, että sairaslomalla tuli oltua 2-3kk mutta puoli vuotta meni kaikkinensa, ennen kuin oli taas oma itsensä.Apua voi olla vaikea pyytää, jos on yleensä pärjännyt itse, ollut omatoiminen eikä ole apua tarvinnut.
Se, että joku on vienyt kaupalle autolla ja jäänyt autoon odottamaan, olisi ehkä muuttunut isommaksi avuksi, jos olisi suoraan pyytänyt sitä toista tulemaan mukaan kauppaan sisälle auttamaan.
Ja kyllähän pitkä joutenolo, kun on sairastanut vakavasti, ollut pitkällä sairaslomalla, voi saada mielialaa alaspäin, joskus jopa masennukseen saakka.
Tuokin, että tuntuu kuin muut olisivat jättäneet ihan yksi, tulee yleensä ajatuksiin silloin, kun itsetunto alkaa menemään alaspäin. Saattaa alkaa miettimään, onko itsessä jotain vikaa, kun muut eivät välitä.
Työelämään palaamisesta voi olla iso apu henkiseen hyvinvointiin, saa rytmin päiviin ja tuntee itsensä taas tarpeelliseksi, ja saa sosiaalista elämääkin ympärilleen.
Tiedän itsekin, mitä on kun sairastuu ja jää yksin, muilla elämä jatkuu, menevät omia menojaan, heikommat saavat jäädä kun eivät vauhdissa enää pysy.
- Anonyymi
On aika tavalllista, että vakavan sairauden jälkeen ollaan alamaissa, jopa masentunuita. Sinun tilannettasi on pahentanut melkein hylätyksi tuleminen tai vähintäänkin ymmärtämättömyys sairaana oloa kohtaan.
Toivottavasti työhön paluu tuo muutoksen parempaan, saat taas otteen elämästä. Hyvää syksyä sinulle!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Onks sulle väliä, jos jokin kaivattusissa
ei ole täydellistä? Esim. venytysmerkit, arvet, selluliitti, epäsymmetriset rinnat, vinot hampaat jne?864559- 1273978
Shokkiyllätys! 31-vuotias Hai asuu vielä "kotona" - Anna-vaimon asenne ihmetyttää: "No ei tämä..."
Hmmm, mitenhän sitä suhtautuisi, jos aviomies/aviovaimo asuisi edelleen lapsuudenperheensä kanssa? Tuore Ensitreffit-vai332531Eikö Marin ollut oikeassa kokoomuksen ja persujen toiminnasta
Ennen vaaleja Marin kertoi mitä kokoomus tulisi hallituksessa tekemään ja tietysti persut suostuu kaikkeen, mitä kokoomu1971555Wiisaat Lappajärvellä iät.
Nyt nimiä listaan menneistä ja nykyisistä Wiisaista Lappajärveläisistä. Itseäkin voi tuoda esille kaikessa Wiisaudessa.121286Missä Steffe hiihtää?
Missä reppuli luuraa? Ei ole Seiskassa mitään sekoiluja ollut pariin viikkoon? Onko jo liian kylmä skulata tennistä ulko221253Olet elämäni rakkaus
On ollut monia ihastumisia ja syviäkin tunteita eri naisia kohtaan, mutta sinä olet niistä kaikista ihmeellisin. Olet el361198Ratkaiseva tekijä kiinnostuksen heräämisessä
Mikä tekee deittikumppanista kiinnostavan? Mitä piirrettä arvostat / et arvosta?621193Milloin nainen, milloin?
Katselet ja tiedän, että myös mieli tekee. Voisit laittaa rohkeasti viestin. Tiedät, että odotan. Ehkä aika ei ole vielä611153Olen menettänyt yöunet kokonaan
Nytkin vain tunnin nukkunut. En tiedä johtuuko se sinusta vai tästä palstasta. Olis mukava nähdä oikeasti eikä arvuutel171065