Mitä olette mieltä ampumaharjottelun merkityksestä kesällä. Meillä alkaa olla aika ikääntynyttä sakkia hirvijahdissa. Itse ajattelen, että sekin auttaa kun muutaman kerran on kiväärillä käynyt paukuttelemassa radalla. On edes tuntumaa aseeseen ja vähän varmuutta ammuntaan kehittyy. Jotkut ovat sitä mieltä, etteivät vanhat enää opi ampumaan, itse en niin ajattele. Sitten on vielä sekin, että kiikari on varmasti paikallaan.
Ampumaharjoittelu
merkitys
91461
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Joo kyllä aseel täytynee ampua muuallakin kun hirvijahdissa. ja ehdottomasti enne jahtia käytävä jokaisen ampumassa "pilkkaan"
jokaisen metsästysseuran-ja tai porukan tulisi vaatia hirvenammuntakoe ennen jokaisen vuoden jahtia....tällä säästyttäisiin monelta harmilta jahdin aikana..
Kyllähän se vähän niin on, että joka porukassa on ne tietyt ns. varmat ampujat, jotka melko saletisti ampuvat hyviä laukauksia jahdissa. Ajattelen heidän myös käyvän radalla kesällä. Sitten on joka porukassa niitäkin, joiden laukauksia varsinkin hirvipäällikkö jo etukäteen saattaapi ajatella iho kananlihalla. Näin on jokaisessa vähänkin isommassa porukassa. Mikä siinä muuten on, että usein ne heikommat treenavat kaikkein vähiten?
Viimeseen kysymykseen taisit antaa vastauksen itse ;-)
Hirviseurueen johtaja on loppupelissä vastuussa siitä mitä metsästyksen kuluessa tapahtuu. Vaikka tämä onkin käytännössä mahdotonta, eihän johtaja voi olla yhtä aikaa joka ukon selän takana vahtaamassa. Kokemus ja kaverin tunteminen on valttia, jos tietää että kaveri on sähläri ampumatilanteessa, niin silloin häntä ei tule päästää passiin. Tämä saattaa aiheuttaa ärtymystä, mutta asiallisesti keskustelemalla sopuun pääsee ja rukkas passimiehillä on yhtä tärkeä osa.
porukkahan itse valitsee johtajansa, eli ei pitäisi olla paljoa sanomista johtajan tekemiin päätöksiin. Mitä ampumaharjoitteluun tulee, harjoittelu ei varmasti kenenkään taitoja heikennä, päin vastoin. Aseen kanssa pitää olla sinut, kaikki on yksilöitä. Kuitenkin tosi tilanteessa hirven tultua eteen monet käyttäytyy eritavalla kuin radalla, esim jännitys. Rutinoituminen mahdoillisiin kaatotilanteisiin on vaikeaa. Hattua nostan kaikille jotka jättävät ampumatta jos ovat epävarmoja osumasta, sen sijainnista ja lopputuloksesta, liipaistessa ampuja ottaa myös vastuuta. HARJOITELKAA IHMEESSÄ RADALLA.
Olen omassa seurassani kokenut eri tasoisten ampujien käyttäytymisen tosi tilanteessa.
Ja juuri niin.Meillä on radalla todella hyviä ampujia mutta metsässä haavakkoja on myös heille tullut.
Ja keskitasoiset(tai sen alle) rata-ampujat ovat saaneet loistavat osumat hirven kaato tilanteessa..
Jokainenhan on vastuussa itse liipaisimen vetämisestä.Kukaan ei hauku jos joku jättää ampumatta vaan päin vastoin!Mielestäni passimiesten jotka eivät käy radalla juuri ollenkaan ja myös epävarmojen ampujien sekä MUIDENKIN parhaaksi/turvallisuudeksi tulisi hirvimerkkiammunta olla pakollinen suoritus joka vuosi!
ite ammuin ensimmäisiä kertoja kiväärillä tänä kesänä, ammuin puolen kymmentä laukausta ennen ampumakoe harjoituksia joissa ammuin 2 sarjaa (3seisovaa 3liikkuvaa)kaikki osu ja seuraavana päivänä kokeeseen kaikki osu joten empä tuota tiedä tarviiko sitä niin harjotella tosin luultavasti kun ikää tulee niin ei se luultavasti paljon ampumisella se osuma tulos parane. niin ja ase oli 30-06 ja avotähtäimellä
On kaksi täysin eri asiaa osua tauluun kuin olla hyvä ampuja. Hyväksi ampujaksi tullaan vain hyvällä harjoittelulla, syntymälahjana se taito ei tule.
Aseen käsittelyyn oppii ja tottuu vain sitä tekemällä. Vaikka sanotaankin, että ne harjoittelevat, jotka eivä osaa, niin totuus on se, että ne jotka osaavat, ovat myös harjoitelleet.