Koiran lopettamisen jälkeinen tuska

Eilen oli kova päivä. Jouduin tekemään raskaan päätöksen ja luopumaan parhaasta kaverista. Koiralla oli jatkuva tulehduskierre virtsarakossa ja korvissa. Tämä kesti vuosia ja hoidettiin antibiooteilla. Nyt kuitenkin tulehdukset uusiutuivat jo muutaman viikon välein. Korvat olisivat vaatineet todella pitkän hoitopolun ja takeita ei silti olisi ollut. Koira oli viimeiseen asti iloinen oma itsensä ja mistään ei huomannut kipuja. Eläinlääkäri kertoi, että on kivulias varmasti ja olisi vaikeaa saada kierrettä poikki. Päätin sitten siltä istumalta päästää koiran pois vehreämmille metsästysmaille. Lähti iloisena ja omana itsenään noin 10 vuotiaana. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että luovutinko liian nopeasti ja olisiko pitänyt vielä ihan jokainen tutkimus ja kortti kääntää. Olo on surullinen ja tuskainen. Onko jollain vastaavaa kokemusta ja vinkkejä mitä tehdä. Syyllisyys painaa ja tuntuu, että tein kamalan teon, vaikka halusin ajatella vain parhaan kaverin parasta :(