Muuttoauto kurvasi Forgotten Prayersin korkeimmalla huipulla sijaitsevan tontin eteen. Maasta nousevan hiekkasumun keskeltä autosta astui esiin kolme hahmoa aikomuksenaan laskea matkalaukkunsa maahan auton katolta. Kuljettaja ei tietenkään halunnut viipyä tontin edessä kauempaa saatuaan maksunsa vaan ajoi tiehensä jättäen kaksi hahmoa seisomaan tielle.
'Tästä se alkaa..' vanhempi sanoi ihastellen edessä näkyvää taloa.
Nuorempi ei ollut niin ihastuksissaan saatuaan yskittyä enimmät hiekat keuhkoistansa. 'kurja elämäkö?'
'Sinun sietäisi olla kiitollisempi, Mirelle', toinen sanoi vilkaisten pahasti tyttöön. 'Ei tätäkään ollu helppo järjestää vaikka sainki tän halvalla.'
'Epäilemättä', Mirelle sanoi hiljaa katsottuaan millainen hänen uusi unelmakotinsa olikaan; pieni tumma mökki, jossa oli vielä laudoitetut ikkunat ja ulko-ovi raolla muuttofirman kuljetettua kaikki heidän vähäiset huonekalut sisälle.
Saatuaan matkatavarat purettua Mirelle päätti tutustua uusiin naapureihinsa.
'Minne sä oot menossa?' Mirelle kuuli isänsä äänen takaansa avattuaan ulko-oven mennäkseen pihalle.
'Ulos', hän vastasi ja kääntyi kohtaamaan isänsä vihan täyttämät kasvot tämän vetelehtiessä itselleen ominaisessa paikassa; rikkinäisessä sohvassa viinapullo kädessä.
'Hah, niinpä varmaan', juopunut hahmo nauroi pilkallisesti nousten uhmakkaasti istumaan sohvalle. 'Meeksä tekemään mulle jotain ruokaa, ku ei sulla näytä olevan mitään muutakaan tekemistä?'
Mirelle ei voinut olla vihaamatta itseään tuolla hetkellä kun hän alistui isänsä tahtoon suunnaten keittiöön. 'tästä se alkaa..', hän ajatteli isänsä sanoja avatessaan jääkaapin oven. 'Pikemminkin jatkuu.'
Mirelle olisi tahtonut ajatella, että muutto olisi ollut muutos parempaan, mutta eihän mikään koskaan enää muuttuisi hänen elämässään. Ei sen jälkeen kun hänen äitinsä oli kuollut ja isästä oli tullut alkoholisti. Hänet oli tuomittu palvelemaan isäänsä ja elämään ikuisessa pelossa..
***
Olen pahoillani jos tekstini loukkaa, tai tulee loukkamaan jotakuta. Haluan teidän tietävän että se ei ole tarkoitukseni.
'Tästä se alkaa..' vanhempi sanoi ihastellen edessä näkyvää taloa.
Nuorempi ei ollut niin ihastuksissaan saatuaan yskittyä enimmät hiekat keuhkoistansa. 'kurja elämäkö?'
'Sinun sietäisi olla kiitollisempi, Mirelle', toinen sanoi vilkaisten pahasti tyttöön. 'Ei tätäkään ollu helppo järjestää vaikka sainki tän halvalla.'
'Epäilemättä', Mirelle sanoi hiljaa katsottuaan millainen hänen uusi unelmakotinsa olikaan; pieni tumma mökki, jossa oli vielä laudoitetut ikkunat ja ulko-ovi raolla muuttofirman kuljetettua kaikki heidän vähäiset huonekalut sisälle.
Saatuaan matkatavarat purettua Mirelle päätti tutustua uusiin naapureihinsa.
'Minne sä oot menossa?' Mirelle kuuli isänsä äänen takaansa avattuaan ulko-oven mennäkseen pihalle.
'Ulos', hän vastasi ja kääntyi kohtaamaan isänsä vihan täyttämät kasvot tämän vetelehtiessä itselleen ominaisessa paikassa; rikkinäisessä sohvassa viinapullo kädessä.
'Hah, niinpä varmaan', juopunut hahmo nauroi pilkallisesti nousten uhmakkaasti istumaan sohvalle. 'Meeksä tekemään mulle jotain ruokaa, ku ei sulla näytä olevan mitään muutakaan tekemistä?'
Mirelle ei voinut olla vihaamatta itseään tuolla hetkellä kun hän alistui isänsä tahtoon suunnaten keittiöön. 'tästä se alkaa..', hän ajatteli isänsä sanoja avatessaan jääkaapin oven. 'Pikemminkin jatkuu.'
Mirelle olisi tahtonut ajatella, että muutto olisi ollut muutos parempaan, mutta eihän mikään koskaan enää muuttuisi hänen elämässään. Ei sen jälkeen kun hänen äitinsä oli kuollut ja isästä oli tullut alkoholisti. Hänet oli tuomittu palvelemaan isäänsä ja elämään ikuisessa pelossa..
***
Olen pahoillani jos tekstini loukkaa, tai tulee loukkamaan jotakuta. Haluan teidän tietävän että se ei ole tarkoitukseni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tosi hyvä tarina..!
Aotko viel jatkaa sitä?? Ois tosi kiva jos jatkasit!
Ei ainakaan mua loukannut yhtään..mix loukkais, jotku ihmiset elää oikeestikkin tollasta elämää!
Tehköön itse asialle sit jotain, ei tollasest pitäis ainakaan loukkaantuu! x)..